Astro Foorumi

Lähdinpä tässä kyselemään, jotta onko täällä kellään kokemusta kotiopetuksesta/kotikoulusta? Meillä siis sellainen tilanne nyt edessä, että tokaluokkalainen erityispoikani, joka on aina välillä huokaillut, ettei jaksa enää elää, olisi jäämässä kotiin. Hirmuisen herkkä erakkorapu tuo on, ei ole koulussa ystäviä, vuotta nuorempi sisko on sitten alkanut huolehtimaan vähän liiankin kanssa ja hieman sekin tässä painaa, ettei hänen elämä mene sitten uhrautumiseen ja jää lapsuus elämättä/kokematta. Taloudellinen puoli mietityttää, kun ei siitä liiemmin ole saatavilla tietoa.. Jospa joku osaisi kertoa jotain?

Google auttaa jonkin verran, hakusanalla 'kotiopetus' tuli tällaisia osumia:

Sisällöstä ja vaatimuksista yms:
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

Yhdistyskin on kotona lapsia opettavilla, täältä varmaan löytyisi helpoimmin niitä muiden kokemuksia:
http://www.suomenkotiopettajat.fi/

Ja wikipedian yleisesitys aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotikoulu

Minulla on kokemusta kotiopetuksesta, olin melkein koko yläasteen kotona. Siinä kyllä vanhempien täytyy olla aktiivisia, isän kanssa päntättiin kieliä ja matematiikkaa jne. joka arkiaamu, koululla kävin tekemässä vain kokeet ja jonkun liikuntatestin joka sitten kuittasi liikuntatunnit. Kokeet järjestettiin niin ettei minun tarvinnut olla muiden oppilaiden kanssa tekemisissä. Varmaan paljon riippuu koulusta ja siitä, miten yhteistyöhaluisia opettajat ovat, mutta lain mukaan ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus, joten pitäisi onnistua. Kannattaa pysyä kovana ja pitää omista ja lapsen oikeuksista kiinni, mikäli hankalia tilanteita ilmaantuu. Taloudellisesta puolesta en osaa sanoa mitään, ei me silloin sellaista varmaan edes ajateltu, mutta mulla oli hyvä tuuri, kun isällä ei mitään kahdeksasta neljään työtä ole niin pystyi auttamaan aina tarvittaessa.

Sosiaaliset suhteet muiden nuorten kanssa jäivät aika vähäisiksi, mutta opiskelu oli tosi tehokasta ja sain hyviä numeroita, varmaan jopa parempia mitä normi-koulussa olisin saanut. Yläasteen jälkeen jatkoin iltalukioon, mikä tuntui luontevalta vaihtoehdolta.

vähän ap:stä sivuun mutta jos oisin itse saanut kasvattaa itseni, oisin kotiopettanut itseäni.. tai vienyt jonnekin balille siihen kouluun, jossa tavoite on ohjata lasta löytämään sydämensä tarkoitus ja löytää sille mentori oli toiveissa eläinkuiskaus tai puutarhuruus.
mun sisäinen lapsi vaakamaisine joka suuntaan taipuvuuksineen meni muka-niin-hyvässä peruskoulussamme niin hajalle että oli henki lähtä. eikä es koulukiusattu ja olin huippuoppilas.. joka toki oli kontrasti, jonka oon ennen syntyä valinnu lähtäkseni ny myöhemmin päinvastaseen suuntaan.
itse asiassa mulle ei peruskoulusta ollu käytännössä tietotasolla mitään hyötyä- onneksi osasin mennä siten et ennen koetta opettelin kaiken ulkoa ja unohdin sitten heti jälkikäteen :D, mutta hukkan heitettyä hyvää aikaa se oli. ihan hassua että ihmisiä jotka on lähtökohtasesti lahjoiltaan erilaisia yritetään perusasioiden (kuten lukemaan oppimisen, jota sitäkään ei kaikki tartte) jälkeen tyrkyttää samaan suuntaan mieltäen että on olemassa joku "normi" tai "sivistystaso" joka pitäs kaikille opettaa :D me ollaan niin barbaareja näissä hehe.
en tiedä nykytilanteesta, kai ne parhaansa tietysti yrittää.

Ainakin on olemassa Steinerkoulut, jotka poikkeaa "normi"-peruskoulusta. En ole pahemmin perehtynyt aiheeseen, kokeilin kyllä käydä muutaman viikon yläasteiässä sellaista, mutta en ihan sopeutunut joukkoon, oli jotenkin liian outoa meininkiä.

Juu, mutta joku viba niissä on, etten minäkään istu joukkoon tai omaa lasta sinne laittas jollei välttämättä halua (eipä se tosin normikouluunkaan ole menossa). Eikä itsellä lapsuuden asuinpaikassa mitään erilaisia vaihtoehtoja ollut inhimillisen koulumatkan päässä.