Astro Foorumi

Haluaisiko joku paremmin auroista/energiakentistä tietävä avata kuulemaani minulle?

Olen näihin asioihin tutustunut vain vähän ja jossain määrin ymmälläni.

Tutustuin lyhyesti joogiin, ketä kehotti erityisesti minua "suojaamaan" itseäni muiden energioilta. Tilanne oli sellainen, että hän näki/vaistosi minussa jotain "kummaa". Jollain tavalla hän näki minut ilmeisesti erityisen haavoittuvaisena. Tosiasia on, että todella herkkä olenkin(niin fyysisesti, kuin henkisesti), mutta ennestään vieras ihminen näki tämän minusta jo kauas. Miksi näin? Entä miten minun tulisi suojata itseäni? On aivan totta, että ilmeisesti poikkeuksellisen voimakkaasti reagoin/ vaistoan muiden tunnetiloja yms.

Kiitokset jos joku teistä osaisi avata asiaa paremmin.

 :angel: Rauhaa Sinulle. Etsipä käsiisi Sylvia Brownen kirja "Kahdessa maailmassa", jossa on helppotajuisia ohjeita niin kodin kuin oman itsensä suojaamiseksi. Minäkin olen hyvin herkkä ja henkimaailma on minua lähellä, olen kerran jopa läpäissyt tämän ohuen seinämän ja siirtynyt toiselle värähtelytaajuudelle. Sylvia Browne kertoo tästäkin. Valitettavasti me herkät sielut olemme alttiita toisten energioille ja siksi meidän on oltava erityisen tarkkoja. Minulla on järkyttäviä kokemuksia tästä kun lähdin tuntemattomille teille osaamatta suojata itseäni. Voit lukea kohdasta Valoakantava musliminainen. Siinä kerron tarinani.  :smitten:

Hei Amonra. Kiitos vastauksestasi ja kirjasuosituksesta. Luin myös toisen ketjun missä kerrot tarinaasi. Nyt tuleva vastaukseni kumpuaa varmasti myös tuosta ketjusta.

Tämä vaatisi ehkä enemmän miettimistä, mutta luulen, että maailmankatsomuksemme on melko erilainen. En tarkoita tätä mitenkään negatiivisesti. Näkemykseni maailmasta on kai "yksinkertaisempi".

Olen tavallinen suomalainen ns.tapakristitty, mutta: sisälläni on suuri rauha, tyyneys ja luottamus omien kokemusten kautta. Maailmankatsomukseni on varmasti hyvin lähellä sikhiläisyyttä. Minulle jumaluus on kaikkialla. Erityisesti luonto on minulle tärkeää. Kaikenlainen hierarkia ja jumalan/jumalien kuvallisuus, henkilöiminen kauhistus. Kaikki on yhtä. En usko varsinaisesti taivaaseen, enkä ainakaan helvettiin. En usko demoneihin. Pahuus on ymmärtämättömissä/ kehittymättömissä ihmisissä.

Olen vielä melko nuori ja korkeasti koulutettu (olen siis saanut hyvin länsimaalaisen, eksaktiin tieteeseen perustuvan koulutuksen). Nuoresta iästä huolimatta olen kohdannut todella paljon fyysistä ja henkistä kipua, suorastaan kärsimystä. Mutta ne eivät ole kenenkään ihmisen syy/ aiheuttamaa. Onnettomuudet on vain heitetty tielleni. Minulla on kuulemma uskomaton taito nähdä valoa ja hyvää vaikeuksissakin. Se johtuu siitä, että olen saanut monia osoituksia siitä, että kanssani on suojelusenkeli. Minun aikana ei ole ollut vielä ja enkelini pitää minusta huolta. Ne kokemukset ovat niin tavallisen järjen vastaisia, mutta ovat osoittaneet minulle sen, että kohtalomme on ennalta määrätty. Polku on se minkä itse valitsemme. Olen oppinut luottamaan intuitioon. Kun asiat haraavat vastaan, tulee tutkia tilanne uudelleen - oikea suunta tuntuu kevyeltä kulkea. Vaikka uskon enkeleihin, en usko vainajien/ menneiden läheisten läsnäoloon tässä maailmassa. En siis koe olevani kuitenkaan herkkä/ altis tämänkaltaisille asioille, mitkä minua voisivat järkyttää. En pysty ajattelemaan "toista henkimaailmaa" olevaksi. Samaan aikaan tiedän kyllä "toisenlaisten näkymättömien tasojen" olemassa oloon, mutta se on meissä itsessämme.