Astro Foorumi

Olen miettinyt seuraavaa asiaa silloin tällöin usean vuoden ajan ja kysynpä nyt teidänkin näkemyksiänne asiasta. Kirjassa: Pekka Ervast vastaa kysymyksiin, on maininta siitä, miten Suomen kansalla voisi olla erikoistehtävä Euroopan tulevassa historiassa. Hän sanoo, että me voisimme näyttää henkistä tietä toisille kansoille. Suomessa voisi olla henkinen koulu ja toisista kansoista voisi tulla ihmisiä tänne oppimaan.

Olen miettinyt, mitkä asiat voisivat puhua sen puolesta ja mitkä sitä vastaan.

PLUSSAA:

Meiltä löytyy varsin puhdasta luontoa ja erityisesti paljon vettä, joka on hyvin tärkeää, luulisin.

Yhteys luontoon on helppo saavuttaa, sillä luontoa on aika mukavasti ns. suurissa kaupungeissakin. Sen henkisen koulun pitäisi kuitenkin olla mielestäni kaukana metelistä eli korvessa veden äärellä.

Suomalaiset ovat rauhaarakastava kansa, joskin porukka on aika vaitonaista ja juntturoita riittää.  ;) Ehkä se tulevaisuuden henkinen koulu olisikin nimenomaan hiljaisuuden koulu, sillä se useimmilta suomalaisilta sujuu luontevasti. Opettaisimme siinä sivussa etelä-eurooppalaisia lopettamaan sen naurettavan käsilläviittoilun ja sen tolkuttoman kälättämisen.  :2funny:

Jos Suomeen on inkarnoitunut ja inkarnoituu jatkossakin paljon jo kypsään sielunikään ehtineitä sieluja, niin he pystyisivät kohottamaan koko kansan värähtelyä eli saamaan aikaan yleistä tietoisuuden kasvua. Ilmapiiri voisi hyvinkin tulla otolliseksi sellaiselle henkisyyttä edistävälle koululle.

MIINUSTA:

Mutta sitten taas suomalaisten enemmistö on loppujen lopuksi ihan yhtä materialistista kuin muutkin kansat. Luonto ylipäätänsä saati sitten yhteys luontoon kiinnostaa enää harvoja. Viihde ja loputon kännykän räplääminen on jo turmellut monien aivot, ja ketäpä kiinnostaa pysähtyä nauttimaan joutenolosta tai hiljaisuudesta? Sydämen ääntä ei yksinkertaisesti pysty kuulemaan, jos aina pitää näpelöidä jotain vempelettä. Vaadittaisiin valtava energiapläjäys, jotta tietoisuuden taso nousisi täällä ja väki heräisi näkemään itsensä ja toisensa uudessa valossa.

Sitten se pahin uhkakuva: Ruotsiin syntyneet sielut ovat sydämen oppitunneissaan keskimäärin pidemmällä - niin olen lukenut - etteivät vaan ne p...laiset ehtisi ensin!?

Siinäpä se vastaus olikin jo..

Pahoin pelkään, että Suomen ja suomalaisten primaari dharma on suojella Ruotsia r*ssiltä, jotka
säilyy r*ssinä vaikka voissa paistais!?

 ???

Pitää hieman katsoa millaisen kulttuurin ja uskonnon ympäröimänä olemme. Itse en usko pätkääkään että olisimme mitenkään henkisesti edistyneempia kun muut kansat, tämä on taas niitä uskomuksia jota moni haluaa vain viljellä. Minusta jos saisimme edes osan ihmisistä herämään OMAAN JA HENKILÖKOHTAISEEN hengellisyyteen niin ollaan jo ihmeiden edessä. Tänä päivänä on ihan liian monia polkuja jotta saisimme suuremmat massat mukaan. Itse näkisin mielummin että kirkko alkaisi hieman uudistua niin kenties ne suuremmat massat saisi taas aivopestyä johonkin INHIMILLISEEN.

Kenen/mitä oppeja se henkinen koulu opettaisi?

Itse näen tämän uuden ajan energian nimenomaan henkilökohtaiseen hengellisyyteen suuntaavana, ilman mitään oppijärjestelmiä, hierarkioita tai koulukuntia. Internet ja Suomen loistavat kirjastot tarjoavat kyllä kaiken tarpeellisen tiedon niille, joiden sielunsuunnitelmaan jonkinasteinen herääminen ja hengellisyys juuri tässä inkarnaatiossa kuuluu. Ja siellä Etelä-Euroopassa on porukoilla myös internet käytössään, vaikka kirjastolaitos ei ehkä olekaan yhtä loistava kuin meillä.

Ja se joukko joiden sielunsuunnitelmaan hengellisyys/valotyö kuuluu onkin hyvin hyvin pieni prosentti ihmisistä, joten ei kannata stressata ollenkaan siitä muiden ihmisten hengellisyyden asteesta, vaan pitää vain huoli omastaan. En voi koskaan tietää kenen sielunsuunnitelmaan hengellisyys kuuluu, joten pidän vain huolen omista asioistani.

Etelä-eurooppalainen kulttuuri on erilainen kuin suomalainen: Jokaisessa kulttuurissa sallitaan tietty määrä äänenkäyttöä ja käsien heilutusta ja se määrä vaihtelee kulttuurista toiseen. Jos meille kevyt välimerellinen keskustelu vaikuttaakin mellakan alulta, niin heille me vaikutamme kaikki oudoilta tai autistisilta monotonisine äänenkäyttöinemme ja hillittyine ruumiinkielinemme. Kulttuurillisten erojen opiskelu auttaa ymmärtämään näitä asioita, suosittelen.

Ego on aina kovin kiinnostunut siitä kuka 'voittaa.' Se kas kun luulee että tämä yksi inkarnaatio on kaikki mitä on. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa onko Ruotsissa ehkä enemmän  'vanhoja' sieluja kuin Suomessa vai päinvastoin. Kilpailuhenki tulee väistymään yhteistyön tieltä ennen pitkää myös näissä asioissa.

Ja ihmiskunnan tietoisuuden taso on jo ruvennut nousemaan - siis aivan kaikkien, myös skeptikkojen ja ateistien. Planeetallamme on jo nyt riittävä prosentti ns. valotyöntekijöitä jotta näin tapahtuisi, ei tarvitse siis olla siitä asiasta huolissaan. Yksi - ja tämän potentiaalin näki muuten Kryon jo 2 vuotta sitten - näkyvä seuraus tästä on asia jonka kuulin radiosta juuri viikko-pari sitten: Tosi tv on muuttumassa. Ihmiset eivät enää halua nähdä nolausta, nöyryytystä ja kilpailua vaan nyt ovat tulossa suositummiksi dokumentaariset tosi tv ohjelmat joissa on ystävällinen ja osallistujia tukeva henki. Tätä radiotoimittajat kovasti ihmettelivät, minä en, koska kuuntelin pari vuotta sitten Kryon-kanavoinnin jossa kerrottiin 8 asiaa joissa ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden taso alkaan näkyä vuoden 2012 jälkeen.  Ja tämä tosi tv:n muuttuminen oli nimenomaan yksi niistä. :)

Hyvä kirjoitus, Ekle! Olen samaa mieltä.
"Kryon-kanavoinnin, jossa kerrottiin 8 asiaa, joissa ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden taso alkaan näkyä."

Mitkähän ovat ne muut asiat? OIisin kiinnostunut tietämään.
Henkisyyteen suuntautuneita ihmisiä on aina vaan enemmän ja enemmän omassa tuttavapiirissäni. Se tuntuu hyvältä, kun hengenheimolaisia tulee esiin kaiken aikaa. Luulen, että muissa kansoissa tapahtuu aivan samoin. Suuri osa meistä on "kasvanut" piilossa.

Suomityttö, en muista ulkoa kuin muutaman, kanavointi taitaa olla vuoden 2011 tai 2012 elokuulta (muistan vain että kesältä) tms ja se ei taida olla Kryon sivustollakaan tekstiksi translitteroituna. Tällaisia kuitenkin muistan siitä ulkoa tuon tosi-tv jutun lisäksi:

Terveydenhoito tulee muuttumaan - ihmiset alkavat hoitaa itseään enemmän ja uusia hoitomuotoja hyväksytään
Pankki- ja vakuutuslaitos tulee muuttumaan  korkeammalla moraalilla varustelluksi
Suuret vanhat uskontokunnat joutuvat muuttamaan dogmiaan jos haluavat säilyttää jäsenensä

(Valitettavasti en muuta nyt muista. Kerron jos yhytän mistä kanavoinnista oli kyse.)

FWIW, Väinämöinen näyttäisi lupaavan Kalevalan viime sivuilla palauttaa suomalaisten metsästäjä-keräilijä -uskonnon
täyteen kukoistukseensa? Olisikohan Lönnrot'in itsensä sepittämä pätkä??

As the years passed Wainamoinen
Recognized his waning powers,
Empty-handed, heavy-hearted,
Sang his farewell song to Northland,
To the people of Wainola;
Sang himself a boat of copper,
Beautiful his bark of magic;
At the helm sat the magician,
Sat the ancient wisdom-singer.
Westward, westward, sailed the hero
O'er the blue-back of the waters,
Singing as he left Wainola,
This his plaintive song and echo:
"Suns may rise and set in Suomi,
Rise and set for generations,
When the North will learn my teachings,
Will recall my wisdom-sayings,
Hungry for the true religion.
Then will Suomi need my coming,
Watch for me at dawn of morning,
That I may bring back the Sampo,
Bring anew the harp of joyance,
Bring again the golden moonlight,
Bring again the silver sunshine,
Peace and plenty to the Northland."
[/color]

   Siitä suuttui Väinämöinen,
480      jopa suuttui ja häpesi.
   Itse läksi astumahan
   rannalle merelliselle.
   Tuossa loihe laulamahan,
   lauloi kerran viimeisensä:
   lauloi vaskisen venehen,
   kuparisen umpipurren.
   
   Itse istuvi perähän,
   läksi selvälle selälle.
   Virkki vielä mennessänsä,
490      lausui lähtiellessänsä:
   "Annapas ajan kulua,
   päivän mennä, toisen tulla,
   taas minua tarvitahan,
   katsotahan, kaivatahan
   uuen sammon saattajaksi,
   uuen soiton suorijaksi,
   uuen kuun kulettajaksi,
   uuen päivän päästäjäksi,
   kun ei kuuta, aurinkoa
500      eikä ilmaista iloa."

 :coolsmiley:

Nosiis, kun nyt Karhun Kansa on saanut ihan virallisesti uskontokunnan aseman, niin näyttäisi lupaavalta tuon ennustuksen suhteen.  :)

Jos Kalevala kiinnostaa, löytyy mm. täältä:

http://www.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&l=1

Ja enkuksi täältä:

http://www.sacred-texts.com/neu/kveng/kvrune01.htm

Minulle Kalevala on aivan liian tuoretta tavaraa; se ja muut vastaavat runoelmat kerättiin vasta kun kristinusko oli päässyt jo peruuttamattomasti 'saastuttamaan' ne. Tuli sitä kyllä koulussa luettua ja ihan kiintoisaa tavaraa sinänsä, mutta ei mitään mistä omaa hengellisyyttäni rakentaisin.

Nohöh!

Vaka vanha Väinämöinen
   tuop' on tuossa tuomitsevi:
   "Kun lie poika [esikuvana Jesse?] suolta saatu,
450      maalta marjasta si'ennyt,
   poika maahan pantakohon,
   marjamättähän sivulle,
   tahi suolle vietäköhön,
   puulla päähän lyötäköhön!"
   
   Puhui poika puolikuinen,
   kaksiviikkoinen kajahui:
   "Ohoh sinua, ukko utra,
   ukko utra, unteloinen,
   kun olet tuhmin tuominnunna,
460      väärin laskenna lakia!
   Eipä syistä suuremmista,
   töistä tuhmemmistakana
   itseäsi suolle viety
   eikä puulla päähän lyöty,
   kun sa miesnä nuorempana
   lainasit emosi lapsen
   oman pääsi päästimeksi,
   itsesi lunastimeksi.
   
   "Ei sinua silloinkana,
470      eip' on vielä suolle viety,
   kun sa miesnä nuorempana
   menettelit neiet nuoret
   alle aaltojen syvien,
   päälle mustien mutien."
   
   Ukko risti ripsahutti,
   kasti lapsen kapsahutti
   Karjalan kuninkahaksi,
   kaiken vallan vartijaksi.
   
   Siitä suuttui Väinämöinen,
480      jopa suuttui ja häpesi.
   Itse läksi astumahan
   rannalle merelliselle.
   Tuossa loihe laulamahan,
   lauloi kerran viimeisensä:
   lauloi vaskisen venehen,
   kuparisen umpipurren.
   

Kiitos Ekle! Nuo onkin järkeenkäyviä muutoksia.

Tosi hienoa tekstiä Kalevalassa, kosmisen kronikan mukaan Kalevalan ikä on 3000 vuotta tai vanhempi, kirjana tietenkin nuorempi. Runomuodossa ne säilyy ihmisen muistissa parhaiten, kun ei ollut mitään DVD:tä mihin olisi tallennettu.

Mutta Kalevalan ymmärtäminen näyttää vaativan korkeimpia silmiä... on esim. vaikea ymmärtää mitä tarkoittaa Ilmarinen ? vaikka se löytyy meistä jokaisesta.

Kalevalaa on kyllä tulkittu vaikka miten, mutta onko nyt niin että joskus on ollut kansa jolla ihmisen eri olemuspuolet, prinsiipit  on olleet näin selvästi näkyvissä, ja lopulta sitten tämä kansa on maallistunut ?
Ja prinsiipit juntattiin alas, on vain pragmaattiseen minä, joka asuu fyysisessä ruumiissa.
Nykyään ihminen pitää tätä omaa fyysistä hahmoa ainoana olemuksenaan, mitään muuta ei kerta kaikkiaan ole. Mutta missä on eetteri, astraali, mentaali, kuolematon itsemme ... se tietäjä iänikuinen ?

Pitääkö Kalevala nähdä ihmisen vai kansakunnan sisäisenä matkana.
Vai onko Kalevala vain jotakin hauskoja runoja, joita lauleskeltiin kun ei ollut televisioita.

Jos kerran on ollut tällainen kansa, niin miksei sitten tule olemaan uudestaan ? Karmallinen pohja voi siis olla olemassa, ja tietääkseni se on sinne aikakirjoihin myös näin kirjoitettu.

Ja eilisiltana tuli yhtäkkiä mieleen miksi se tosi-tv on yksi niitä ensimmäisiä muuttuvia asioita: Televisioyhtiöt joutuvat aika lailla tekemään sitä mitä katsojat haluavat/vaativat, eli jos nöyryyttävien tosi-tv ohjelmien katsojaluvut alkavat laskea, reagoivat yhtiöt taatusti aika nopeasti ja hyvin piankin rupeaa tulemaan uudenlaista tosi-tv:tä jotta katsojaluvut saadaan takaisin nousemaan ja sitä kautta myös mainosaikaa ohjelmiin myytyä.

Sen sijaan esim. pankki- ja vakuutuslaitos, sekä perinteiset uskontokunnat; ne ovat hidasliikkeisempiä organisaatioita kaiken kaikkiaan ja niiden tulon- tai jäsenistön menetyksetkin näkyvät huomattavasti hitaammin kuin nyt juurikin tv-ohjelman katsojalukujen romahdus. Ei siis ihme, että televisio on se jossa muutos näkyy ensin ja isoissa organisaatioissa hitaammin.

Ei, koska Kalevalan tekstit on kerätty talteen niin myöhään, että ne ovat jo peruuttamattomasti kristinuskon eli tuontitavaran 'saastuttamia.'

Entäs jos uuden ajan juttu onkin se, että jokainen muodostaa ihan itse oman 'uskontonsa' eli oman hengellisen elämänsä kuunnellen intuitiota ja omaa korkeampaa minäänsä niin, että mitään uskonjärjestelmiä ja uskontoja ei enää tarvita ollenkaan?

Ehkä mitään koulua ei tarvita ja Suomeen voisi sitten lähinnä tulla oppimaan omaehtoista hengellisyyttä, jossa ihminen itse etsii oman henkisen tiensä intuitiotaan ja korkeinta minäänsä kuunnellen?

Aina kun on jokin oppijärjestelmä jossa on tietyt puitteet, 'säännöt' tms. ja jonkinlainen hierarkia eli johtaja/johtajia, tulee esille kaksi ongelmaa:

Aina kun on hierarkia on suuri henkisen korruption todennäköisyys, sillä valta korruptoi aivan kaikki, paitsi hyvin harvinaiset poikkeusyksilöt. Ne jotka todennäköisimmin eivät vallasta korruptoidu, välttelevät lisäksi valta-asemaa viimeiseen asti, eli heitä on hyvin vaikea saada johtamaan yhtään ketään tai mitään.

Jos on mikään tietty oppijärjestelmä/ideologia, niin se on aina keksijänsä/rakentajansa 'jalkaan tehty mittatilauskenkä.' Ja mitä tapahtuu kun käyttää toisen ihmisen jalkaan mittatilaustyönä tehtyjä kenkiä? Pahimmillaan kipeytyy koko selkäruoto niskaan ja päälakeen asti ja tulee känsiä jne. Samoin se että noudattaa jollekulle toiselle sopivaa oppijärjestelmää, voi tuottaa henkisiä känsiä ja selkäkipuja...

Muistaakseni Kalevalan loppupuolella Väinämöinen kyrsiintyy siihen, että Marjatan puolukasta(?) syntynyt
poikalapsi (esikuvana Jesse) on niin hip Kalevan kansan keskuudessa, tai jotain. Niinpä hän lähtee purrella länttä
kohti, mutta lupaa palata "aikain lopulla" takomaan Suomelle uuden Sammon!


The Kalevala, by John Martin Crawford, [1888], at sacred-texts.com

RUNE L.

MARIATTA--WAINAMOINEN'S DEPARTURE.

MARIATTA, child of beauty,
Grew to maidenhood in Northland,
In the cabin of her father,
In the chambers of her mother,
Golden ringlets, silver girdles,
Worn against the keys paternal,
Glittering upon her bosom;
Wore away the father's threshold
With the long robes of her garments;
Wore away the painted rafters
With her beauteous silken ribbons;
Wore away the gilded pillars
With the touching of her fingers;
Wore away the birchen flooring
With the tramping of her fur-shoes.

[...]

On the floor a babe was playing,
And the young child thus made answer:
"This has happened to our Mary,
To our virgin, Mariatta,
This misfortune to the maiden:
She has lingered by the meadows,
Played too long among the lambkins,
Tasted of the mountain-berry."

Long the virgin watched and waited,
Anxiously the days she counted,
Waiting for the dawn of trouble.
Finally she asked her mother,
These the words of Mariatta:
"Faithful mother, fond and tender,
Mother whom I love and cherish,
Make for me a place befitting,
Where my troubles may be lessened,
And my heavy burdens lightened."
This the answer of the mother:
"Woe to thee, thou Hisi-maiden,
Since thou art a bride unworthy,
Wedded only to dishonor!"

Mariatta, child of beauty,
Thus replied in truthful measures:
"I am not a maid of Hisi,
I am not a bride unworthy,
Am not wedded to dishonor;
As a shepherdess I wandered
With the lambkins to the glen-wood,
Wandered to the berry-mountain,
Where the strawberry had ripened;
Quick as thought I plucked the berry,
On my tongue I gently laid it,
To and fro it rocked and lingered,
Settled in my heaving bosom.
This the source of all my trouble,
Only cause of my dishonor!"
 
[...]

There the babe was born and cradled
Cradled in a woodland-manger,
Of the virgin, Mariatta,
Pure as pearly dews of morning,
Holy as the stars in heaven.
There the mother rocks her infant,
In his swaddling clothes she wraps him,
Lays him in her robes of linen;
Carefully the babe she nurtures,
Well she guards her much-beloved,
Guards her golden child of beauty,
Her beloved gem of silver.

But alas! the child has vanished,
Vanished while the mother slumbered.
Mariatta, lone and wretched,
Fell to weeping, broken-hearted,
Hastened off to seek her infant.
Everywhere the mother sought him,
Sought her golden child of beauty,
Her beloved gem of silver;
Sought him underneath the millstone,
In the sledge she sought him vainly,
Underneath the sieve she sought him,
Underneath the willow-basket,
Touched the trees, the grass she parted,
Long she sought her golden infant,
Sought him on the fir-tree-mountain,
In the vale, and hill, and heather;
Looks within the clumps of flowers,
Well examines every thicket,
Lifts the juniper and willow,
Lifts the branches of the alder.

Lo! a star has come to meet her,
And the star she thus beseeches-.
"O, thou guiding-star of Northland,
Star of hope, by God created,
Dost thou know and wilt thou tell me
Where my darling child has wandered,
Where my holy babe lies hidden?"
Thus the star of Northland answers:
"If I knew, I would not tell thee;
'Tis thy child that me created,
Set me here to watch at evening,
In the cold to shine forever,
Here to twinkle in the darkness."

[...]

Thereupon old Wirokannas
Called the ancient Wainamoinen,
The eternal wisdom-singer,
To inspect the infant-wonder,
To report him good or evil.

Wainamoinen, old and faithful,
Carefully the child examined,
Gave this answer to his people:
"Since the child is but an outcast,
Born and cradled in a manger,
Since the berry is his father;
Let him lie upon the heather,
Let him sleep among the rushes,
Let him live upon the mountains;
Take the young child to the marshes,
Dash his head against the birch-tree."

Then the child of Mariatta,
Only two weeks old, made answer:
"O, thou ancient Wainamoinen,
Son of Folly and Injustice,
Senseless hero of the Northland,
Falsely hast thou rendered judgment.
In thy years, for greater follies,
Greater sins and misdemeanors,
Thou wert not unjustly punished.
In thy former years of trouble,
When thou gavest thine own brother,
For thy selfish life a ransom,
Thus to save thee from destruction,
Then thou wert not sent to Swamp-land
To be murdered for thy follies.
In thy former years of sorrow,
When the beauteous Aino perished
In the deep and boundless blue-sea,
To escape thy persecutions,
Then thou wert not evil-treated,
Wert not banished by thy people."

Thereupon old Wirokannas,
Of the wilderness the ruler,
Touched the child with holy water,
Crave the wonder-babe his blessing,
Gave him rights of royal heirship,
Free to live and grow a hero,
To become a mighty ruler,
King and Master of Karyala.

As the years passed Wainamoinen
Recognized his waning powers,
Empty-handed, heavy-hearted,
Sang his farewell song to Northland,
To the people of Wainola;
Sang himself a boat of copper,
Beautiful his bark of magic;
At the helm sat the magician,
Sat the ancient wisdom-singer.
Westward, westward, sailed the hero
O'er the blue-back of the waters,
Singing as he left Wainola,
This his plaintive song and echo:
"Suns may rise and set in Suomi,
Rise and set for generations,
When the North will learn my teachings,
Will recall my wisdom-sayings,
Hungry for the true religion.
Then will Suomi need my coming,
Watch for me at dawn of morning,
That I may bring back the Sampo,
Bring anew the harp of joyance,
Bring again the golden moonlight,
Bring again the silver sunshine,
Peace and plenty to the Northland."

Thus the ancient Wainamoinen,
In his copper-banded vessel,
Left his tribe in Kalevala,
Sailing o'er the rolling billows,
Sailing through the azure vapors,
Sailing through the dusk of evening,
Sailing to the fiery sunset,
To the higher-landed regions,
To the lower verge of heaven;
Quickly gained the far horizon,
Gained the purple-colored harbor.
There his bark be firmly anchored,
Rested in his boat of copper;
But be left his harp of magic,
Left his songs and wisdom-sayings,
To the lasting joy of Suomi.

Next: Epilogue

Tämäntyyppiset Kristilliset vaikutukset Kalevalassa nimenomaan tekevät sen, kuten aiemmin totesin, että siitä ei ole minkäänlaisen suomalaisen uskon perustaksi. Tarinat on kerätty talteen niin myöhäisessä vaiheessa, että niihin on sekoittunut melkoisesti ulkoisia vaikutteita.

Miksi ylipäätään pitäisi perustaa joku uusi uskonjärjestelmä? Eikö jokainen voi ihan vaan intuitiotaan kuunnellen uskoa kuten itse kokee itselleen sopivimmaksi?

Tai sitten ihan vaan puhdasta pessimismiä, Sidemanhan on tunnustautunut pessimistiksi aihetta koskevassa ketjussa taannoin.

(Eipä vaan kannattaisi: Pessimisti elää lähes 10 vuotta lyhyemmän elämän kuin optmisti ja senkin sairaampana...)

Tuli muuten vielä mieleen tuosta 'aikain lopulla' sanaparista:

Niinhän ihmiset odottivat Maya-kalenterin loppumisen hetkellä vuonna 2012 kaikenlaista maailmanloppua, kun kalenterin loppu kuitenkin merkitsi vain uuden aikakauden alkua.   "Aikojen loppu" voi siis aina olla uuden aikakauden alku.  ;D

Kääntäjä on muuten vähän "rehevöittänyt" tekstiä:

"Suns may rise and set in Suomi,
Rise and set for generations,
When the North will learn my teachings,
Will recall my wisdom-sayings,
Hungry for the true religion.
Then will Suomi need my coming,
Watch for me at dawn of morning,
That I may bring back the Sampo,
Bring anew the harp of joyance,
Bring again the golden moonlight,
Bring again the silver sunshine,
Peace and plenty to the Northland."

Mielestäni tuo vastaa osapuilleen tätä kohtaa:

"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa."

 ???

Noh, sitähän se nimenomaan lieneekin, mutta siirtymävaihe on mm. juutalaisten ja kristittyjen
Pyhien Kirjoitusten mukaan melko rankka. On toki mahdollista, että siirtymävaiheen pahimmat
häppeningit osuivat viime vuosisadalle?

 ::)

Uijjui! Noinkohan Iranin lupa ydinpolttoaineen jalostamiseen, vai mihin lie, on askel lähemmäksi
sitä Lopullista Yhteenottoa, jossa JHVH (Jahve/Jehova) elohim näyttää kaapin paikan Israelin vihollisille?
Vähän Kuuden Päivän Sodan (1967) tyyliin...

https://en.wikipedia.org/wiki/Six-Day_War

 Israel  vs.  Egypt Syria Jordan Iraq[1] Lebanon[2] Supported by: Algeria Kuwait Libya Morocco Pakistan[3]
PLO Saudi Arabia Sudan Tunisia

 ::)    ;D

Hmm... jos sanaa sweden tulkitsee sanskritin ja heprean pohjalta, yltiökansanetymologisesti,
sandhin purkamisen tuloksena saamme morfeemiparin su + eden (vrt. swastika -> su + astika [~hyvin oleminen]).
Siis, sanskritin etuliite su tarkoittaa useimmiten jotakin hyvää, ja monasti myös paljon sittenkin.

Tuon perusteella sana sweden (su + eden) voisi siis tarkoittaa erittäin paratiisimaista paikkaa (hepr. gan eden =
paratiisin puutarha)!

 ::)

Wiki:

The Garden of Eden (Hebrew גַּן עֵדֶן, Gan ʿEḏen) is the biblical "garden of God", described most notably in the Book of Genesis chapters 2 and 3, and also in the Book of Ezekiel.[2][3] The "garden of God", not called Eden, is mentioned in Genesis 14, and the "trees of the garden" are mentioned in Ezekiel 31. The Book of Zechariah and the Book of Psalms also refer to trees and water in relation to the temple without explicitly mentioning Eden.[4]
Traditionally, the favoured derivation of the name "Eden" was from the Akkadian edinnu, derived from a Sumerian word meaning "plain" or "steppe". Eden is now believed to be more closely related to an Aramaic root word meaning "fruitful, well-watered."[3] The Hebrew term is translated "pleasure" in Sarah's secret saying in Genesis 18:12.[5]

Tarkastellaampa sanaa suomi (ns. wanhassa kirjasuomessa taidettiin kirjoittaa asuun swomi??) samasta näkövinkkelistä!

Sanasta löytyy siis sama sanskritin prefiksi eli etuliite su.

Sanskritin sana oman tarkoittaa mm. apuvva:

oman   %{A} m. help , protection , favour , kindness RV. ;

Koska sana on maskuliinisukuinen, sen yksikön nominatiivi on omaa (oomaa), vrt. aatman; nominatiivi: aatmaa.

Yksi, tosin ei enää ehkä kovin suosittu etymologinen selitys sanalle suomi lienee suomaa.

Tämän täysin leikkimielisen etymologisoinnin perusteella suomi (< su-omaa) olisi siis hyvä, runsas apu (Ruotsille
estämässä ryssien hyökkäystä sinne?)...

 ;D

Toki on otettava huomioon sekin, että sanaan suomi kätkeytyy kaikkien biija-mantrojen äiti, om!

Toisaalta ruotsin kielessä om on hyvin yleinen sananen, mm. konjunktiona (jos) ja multifunktioisena prepositiona... 

 :-[