Astro Foorumi

Tervehdys!

Haluan jakaa ajatuksiani siitä muutoksesta jonka keskellä elämme. Toivottavasti tämä on avuksi murehtiville, märehtiville ja niille jotka kokevat nyt suuren paineen sisällään.

En tiedä mikä suuren ristin vaikutus tulee tarkalleen olemaan mutta haluaisin painottaa että Maa jo on siirtynyt uuden paradigman aikaan. Yhteiskuntamme ja taloutemme näyttää olevan kriisissä ja sitä se onkin. Mutta vain ulkoisesti. Mikään vanhaan perustuva instituutio tai kulissi ei voi pysyä enää pitkään vallassa sillä todella suuri määrä ihmisiä on herännyt ja näkee illuusioiden läpi. Ulkoiset kulissit ovat enää pelkkiä paperitiikereitä ja korttitaloja jotka romahtavat ennemmin tai myöhemmin ja hyvä niin. Tosin sillä ei ole väliä mitä maailmassa tapahtuu, vaan sillä miten Sinä, yksittäinen ihminen käyt muutoksen läpi.

Itselläni on ollut tarkkana tuo Uranuksen yhtymä ja Pluton neliö Auringolle ja tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa polttopisteessä tämän suuren ristin kanssa. Viimeinen vuosi on ollut minulle henkisesti äärimmäisen raskas vaikka koenkin itseni henkiseksi ja läsnäolevaksi ihmiseksi. Eilen tapahtuikin sitten se mitä pitikin tapahtua ja luovuin kertaheitolla kaikista vanhoista ajatusmalleista jotka perustuivat ulkoisiin asioihin ja itsekkyyteen, menneeseen maailmaan. Koin suuren taakan nousevan harteiltani ja huomasin että nämäkin asiat olivat enää pelkkiä mieleni luomia kulisseja ja sellaisia asioita joiden kuului romahtaa minun tahdostani riippumatta. Huomasin että niillä ei enää ole minkäänlaista todellisuuspohjaa tässä uudessa maailmassa. Antauduin uudelle energialle ja tajusin että minun on pakko jakaa tämä kokemus. Sen verran vapauttava ja voimaannuttava se oli!

Se mitä tahdon tällä sanoa: Me ihmiset olemme kokeneet nyt suurta tuskaa. Tämä johtuu siitä, että Maa on jo siirtynyt uuteen 4D-aikaan mutta mikäli yksittäinen ihminen ei muuta vanhoja käsityksiään, kasvaa tuo tuska päivä päivältä suuremmaksi kunnes se repii hänet riekaleiksi. Meistä jokainen joutuu kohtaamaan tämän tietoisesti tai alitajuisesti kunnes olemme luopuneet vanhoista ajatusmalleista kuten itsekkyydestä, rahan vallasta, statuksesta, valheesta ja egon itsepetoksesta.

Se että luovut siitä mikä ei enää uudessa maailmassa toimi (usko pois, se ei enää toimi), saa sinut huomaamaan että nuo egosi luomat rakennelmat joihin aikaisemmin uskoit, ja joihin myös kollektiivisesti uskoimme, romahtavat alta aikayksikön. Vanha maailmankuva ei yksinkertaisesti enää toimi. Viimeisetkin vanhan järjestelmän ulkoiset rippeet tulevat romahtamaan tulevina vuosina etkä voi enää perustaa minäkuvaasi siihen mitä ennen olit, tai pikemminkin luulit olevasi. Samoin nämä ulkoisesti romahtavat rakenteet olivat pelkkiä kulisseja joiden takaa vapaita sielujamme yritettiin hallita. Kaiken lisäksi tämä muutosvauhti kiihtyy koko ajan. Tämän ja seuraavan vuoden aikana tulemme näkemään niin paljon muutosta että tuskin pystyisimme sitä vielä käsittämään jos se meille nyt kerrottaisiin. Muutosta ei todellakaan tarvitse pelätä, se vapauttaa Sinut olemaan se ihminen joka oikeasti olet. Se tekee saman koko ihmiskunnalle. Tulemme valheesta totuuteen.

Me elämme jo uudenlaisessa Maassa. Vanha on enää omaa päänsisäistä illuusiota joka tulee romahtamaan nopeammin kuin uskommekaan. Se joka ei halua muuttua, tulee löytämään itsensä nurkkaan ajettuna, yksin ja menettäneenä kaiken sen jota luuli itsellään olevan. Se joka hyväksyy muutoksen ja antautuu, tulee kokemaan sisäisen ja ulkoisen vapautumisen, rakkauden, sisäisen rauhan ja ykseyden. Tämä valinta on juuri nyt meidän jokaisen edessä ja jokainen joka haluaa sisällään muutosta, saa apua omalta alitajunnaltaan. Maailma on jo siirtynyt pimeydestä ja ahneudesta rakkauteen ja valoon.

Mikäli vanhasta luopuminen pelottaa, voin sanoa että pelko on täysin turhaa. Se mitä sinulle tapahtuu muutoksen jälkeen on paljon, paljon parempaa kuin se valhe jossa ennen elit ja joka tulee joka tapauksessa leviämään käsiin. Mitään pelättävää ei ole vaan koko kaikkeus on puolellasi ohjaamassa sinua siihen elämään jota sisälläsi kaipaat.

Peli on sama vanha mutta säännöt ovat muuttuneet.

 :smitten:

Minä en näe mitään pelon luomista tuossa. Ei sekään ole pelon luomista, jos ihmiselle sanoo että 'jos lyöt vasaralla polveesi, niin polvi tulee kipeäksi.'  TOki sanavalinnoissa on eroa ja tämän ketjun aloituksessa sanavalinnat olivat vähän kulmikkaita.
Mutta sama asia on sanottu hyvinkin lempeästi muuallakin. Tuossa kerrotaan syy-seuraussuhteesta, joka koskee vain niitä joilla on niitä vanhan energian ajan toimimattomia tapoja olla ja elää.

Eli jos vaikka sanon näin:
'nyt värähtelyjen noustua ihmisten omat vanhat toimimattomat tavat olla ja elää tulevat heille itselleen ilmiselviksi sitä kautta että he huomaavat niiden ei-toimivan ja hankaloittavan heidän elämäänsä. Tämä tuo heille sitten eteen valintatilanteen, muuttaako näitä asioita vai kokeako ei-toimivutta ja hankaluutta elämässään. Heillä on vapaa tahto valita olla muuttamatta näitä asioita, mutta toimimattomien olemisen/elämisen tapojen jatkaminen käy hetki hetkeltä raskaammaksi.'

Niin tuo on eräänlainen 'säätiedotus', joka kuitenkin kunnioittaa ihmisten vapaata tahtoa. Jos vaikka sataa saavista kaatamalla, ihminen voi ja saa silti itse valita lähteä kävelylle ilman sadetakkia/sateenvarjoa, se on hänen vapaan tahtonsa valinta ja seuraus siitä on sitten läpimäräksi kastuminen. Mutta ei säätiedotuksen lukijaa voi silti pelottelusta syyttää, kun hän kertoo saderintaman lähestyvän.

 Tai jos sanoo vaikka suurkulutusrajoilla juovalle, että kannattaisi ehkä miettiä sitä juomisensa määrää, koska maksa ja haima ja koska rippuvuuden syntyminen, niin ei sekään ole pelottelua, vaan ihan vain todennäköisyyksien kertomista. Ihminen sitten ihan itse valitsee vähentääkö juomistaan vai ei. Eikä näistä fysiologisista tosiasioista kertominen myöskään ole pelottelua.


Rivien väliin ei tule lukea mitään mistä ei suostu itse ottamaan vastuuta. Jos luet jotain toisten rivien väliin, niin sitten olisi asiallista myöntää että kyseessä on oma arvaus, joka saattaa olla aivan pielessä.  

Osa ihmisistähän on jo luopunut vanhoista toimintatavoistaan jo nyt, eli tuo viesti koskettaa vain niitä joilla on toimimattomia tapoja olla, elää ja katsoa maailmaa ja itseään. Se koira siis älähtää, johon kalikka kalahta...  ;)

Kiitos Hamal, kun jaoit kokemuksesi. Minusta kuvasit eräänlaista aikuistumisprosessia, johon kuuluu pahimmillaan tai parhaimmillaan egon murtuminen ja itsensä löytäminen/henkinen kasvu. Eihän tämä mitään uutta ole, paitsi niille, jotka käyvät sitä parhaillaan lävitse. Kokemus on silti aina mullistava - ikäänkuin olisit elänyt tynnyrissä ja nyt astutkin sieltä ulos ja näet, millainen maailma oikeasti on.

Ei sinänsä ihme, että näin käy niille, joilla taivaan suurristi pommittaa jotakin merkittävää kohtaa syntymäkartalla. Noin minullekin kävi silloin kun Pluto teki oppositiota Auringolle.

Uskomaton ylimielisyys on yleistä henkisissä piireissä. Se vain kertoo siitä, että "henkistynyt" voi olla hyvin keskenkasvuinen.   

Mä näen tässä vilpittömän halun auttaa muita. En mitään pelon lietsomista.

Kuka jakaa?   :o

Tämä on vähän kuin kaikki muukin: Itse eniten varastelemaan taipuvainen epäilee aina muita epärehellisyydestä. Samalla tavoin, itse eniten luokittelemaan taipuvaiset ovat ne jotka muita siitä eniten epäilevät.  ;) ;D

Minä näen niin, että kaikissa ihmisissä on se jumalan kipinä ja kaikkien kaikki inkarnaatiot ovat aivan yhtä arvokkaita. Täysin ateisti-skeptikkokin nostaa planeetan värähtelyjä aina kun toimii rakkaudellisesti tällä planeetalla, siihen ei mitään sen kummempia sitten tarvita.

Toiset ovat valinneet sielunsuunnitelmassaan sitten tehdä energeettistä tms. valotyötä auttaakseen muita ihmisiä, mutta ei se ole yhtään sen kummempaa kuin että ateisti-skeptikko lähtisi Lääkärit Ilman Rajoja järjestön auttamistyötä tekemään johonkin kehitysmaahan.

Ja ihan vain itsensä tasapainoon saattaminenkin nostaa planeetan värähtelyjä sitä kautta että se saa ihmisen toimimaan enemmän rakkaudesta ja vähemmän pelosta käsin, eikä silläkään ole väliä onko tuo tasapainotus tehty maallisin vai hengellisin keinoin. Joten sellainenkin ihminen joka jossain inkarnaatiossa ei suuntaudu ulospäin, vaan auttaa vain itseään tasapainottumaan, nostaa planeetan värähtelyjä. Itseään auttamallakin auttaa muita.

Kaikki jotka luokitteleva/jakavat ihmisiä parempiin/huonompiin, henkistyneisiin/maallisiin tai mihihkään muihinkaan fyysisen tason harhan aiheuttamiin dualistisiin kategorioihin ovat omalla polullaan vain vielä vähän enemmän alkuvaiheessa, eikä sekään tee kenestäkään enemmän tai vähemmän arvokasta, kuten ei sekään onko peruskoulussa millä luokalla kukin.

Kaikki vertailu tulee egosta.

Kiitos. Samaa mieltä.

Niin, tässähän se toistuu. Miten kukaan meistä voi sanoa että dualismin kannattajat ovat polkunsa alkuvaiheessa, henkisen polunko? Kuka tässä nyt määrittää kuka on päässyt pidemmälle ja mistä voimme tietää että joku on aluillaan?
Samaa mieltä Lillin kanssa, mielettömän ylimielistä porukkaa löytyy henkisistä piireistä.

Kanavoitu tieto alkaen Michael kirjoista (tässä lyhyt esitys: http://www.michaelkirjat.fi/jalleensynt.htm)  ja päätyen kaikkiin kanaviin joita nyt kanavoidaan kertoo tästä ja on  kertonut siitä suunnilleen viimeiset 40 vuotta.  Koko tämä tieto on siis peräisin sieltä todellisesta universumista, tämän fyysisen tason  harhan ulkopuolelta. Sieltä se on määritelty ja kerrottu millainen oleminen ja ajattelu on millekin sielun ikäkaudelle tyyppillistä silloin kun ovat fyysiselle tasolle inkarnoituneita. Ja sieltä verhon toiselta puolelta on koko ajan myös kerrottu se, että jokaikinen kehitysvaihe on myös aivan yhtä arvokas, tarpeellinen ja hyödyllinen.

Illuusio jostain arvostelusta tai vertailusta syntyy vain niiden ihmisten päässä, jotka jossain oman mielensä sopukoissa (vaikka sitä eivät myönnäkään) itse näkevät asian niin, että 'alkuvaihe' on  jollain tavoin vähemmän arvokas ja hieno kuin 'myöhempi vaihe.' Jos näkee kaikki vaiheet aivan yhtä arvokkaina, niin arvostelua tai vertailua ei ole.

Ovatko sinusta eri-ikäiset ihmiset eri arvoisia? Minusta eivät.

Sen vuoksi silläkään mikä on jonkun sielun ikä, suunnitelma tai kehityksen aste. Ja tarkoitan tässä AINOASTAAN kokemusta ja opittujen asioiden määrää, en mitään muuta, nämä sielut eivät ole yhtään vähemmän jumalan kipinöitä, ne ovat vain täällä lineaarisessa ajassa 'nuorempia', mutta todellisessa universumissa siellä verhon toisella puolella ei ole ikää ollenkaan, vaan kaikki sielut ovat ikuisia ja verhon toisella puolella ne ovat soluja jumalan ruumiissa ja siten niillä on KAIKKI tieto. Ja siellä ne eivät ole minkään ikäisiä, koska  aika on siellä ulottuvuus, ei lineaarinen. 'Ikä' on järkevä käsite vain lineaarisen ajan harhassa.

 Sinä puhut 'pidemmälle pääsystä' niin kuin se olisi jotain hienoa, tavoiteltavaa tai tekisi jonkun paremmaksi kuin toisen. Tästä syystä näet minun tekstini ihmisiä arvottavana. Minä en pidä sitä sen arvokkaampana kuin alussa olemistakaan.  ;D

Tämä kannattaa ottaa myös huomioon, kun miettii sitä miten järjetöntä on vertailla ja arvottaa:
Sielun iästä/kehitysvaiheesta puhuminen koskee vain juuri tätä hetkeä lineaarisen ajan  harhassa. Tosiasiassa aika on ulottuvuus (tätä komppaa myös nykyinen maallinen tiede), joten jokaikisen sielun kaikki inkarnaatiot ovat olemassa yhtä aikaa eri kohdissa aika-ulottuvuutta.  ;)

Näinollen jokaisen vaikkapa tälle planeetalle inkarnoituvan sielun kaikki inkarnaatiot ja niiden kaikki kehitysvaiheet vastasyntyneestä sielusta (=ihan eka kerta ikinä tällä planeetalla) siihen asti että haluaa kokeilla jotain muuta kun täällä on jo kaikki täällä opittava opittu ovat olemassa yhtä aikaa, eikä ole edes mitään 'kehittymistä' olemassa. JOten on järjetöntä pohtia kuka on arvokkaampi/kehittyneempi tms. juuri tässä kohtaa lineaarisen ajan harhaa, kun tosiasiassa olemme kaikki yhtä aikaa vastasyntyneitä, valaistuneita ja jokaikistä sielun ikää siltä väliltä.  :idiot2:

Mutta lineaarisen ajan harhan tietyssä kohdassa eläville voi olla KÄYTÄNNÖN kannalta tarpeellista puhua eri vaiheessa lineaarisuuden harhassa olevien erilaisista tavoista katsoa juuri sitä kohtaa lineaarisen ajan harhaa jossa elävät, jotta olisi ylipäätään mahdollista keskustella esimerkiksi siitä, että dualismi on harha ja yksi tämän elämän pelin tarkoituksista on se että sielu oppii huomaamaan sen myös silloin kun on tänne harhaan inkarnoituneena.

Tämä on juuri sitä mitä tarkoitin, kun sanoin että ne jotka itse ovat taipuvaisimpia vertailemaan ja arvottamaan eriarvoisiksi, ovat myös taipuvaisimpia epäilemään muita siitä. Jos itse vertailee, sitä näkee joka paikassa. Jos ei vertaile, sitä ei edes ajattele vaan kun puhuu erilaisista asioista ne ovat silti kaikki yhtä arvokkaita.

Niin jos uskoo tuohon mitä otat esille  ;)

Sielulla ei ole ikää, sielu on ikuinen osa jumalaa ja sielulla ei ole mitään tarvetta kehittyä, ei ole nuorta sielua eikä vanhaa, on vain sielu.
Ja kaikki muu mitä ja miten me määritellään kaikki on egon luomaa, koska ego tarvitsee jonkun konseptin jonka kautta ymmärtää asioita jotta ego kehittyy ja persoona saa ilmaisukanavan.
Mutta niin kun kaikki voimme sanoa, se mihin uskot se avautuu sinulle juuri uskomalla tavallasi ja hyvä niin.

Tässä on vielä Hamalille pieni pläjäys Platonia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus

Tämä vain sillä, että vastaavia kokemuksia on ollut jo huomattavasti ennen ns. "New Agea". Ne vain kuuluvat ihmisen kehityskaareen jossain vaiheessa.

Sielulla ei olekaan ikää siellä verhon toisella puolella. Täällä fyysisellä tasolla JOS - ja vain jos - asiaa katsotaan lineaarisen ajan harhasta käsin, sillä on kertyvä määrä kokemusta ja oppimista tällä tasolla. Ja tällä asialla ei ole niin sitten mitään muuta väliä, kuin se että asiasta täytyy joskus voida KÄYTÄNNÖN asioiden vuoksi (miksi minulla on juuri nyt juuuri tällä tavalla vaikeaa? tms.) keskustella. Mieluiten ilman että kenenkään ego nimenomaan ottaa herneen nenään asiasta, se kun vertailee ja se on se osa meitä jonka mielestä 'vanhempi' on hienompi ja parempi kuin 'nuorempi.'

Ne joiden ego on jo laitettu rengin paikalle eivät papukasvia sieraimeen imaise.  ;D

Itsestäni tuntuu, että sielu oppii paljon ihmisenä olemisesta ja kehittymisestä. Kaikille sieluille tämän olomuodon ja ulottuvuuden hallitseminen ei ole itsestään selvää. Kenelle olisi, joka siitä meille puhuisi? Siihen kuuluu myös se, että osaa antaa kaiken virrata luonnollisesti aikanaan. Koen, että sielu on täydellinen jo sinänsä, mutta että sekin haluaa enemmän tai vähemmän uusia kokemuksia ja auttaa samalla maailmankaikkeutta ilmentämään itseään rakkaudessa parhaansa mukaan.

Kirjoitukseni oli subjektiivinen kokemus keskeltä suurta ristiä.

Olette kaikki oikeassa, etenkin siinä että olemme tasavertaisia sieluja oppimassa täällä. Jokaisella menee oma aikansa oppia egosta pois, kohti rakkautta ja ykseyttä jota oikeasti olemme tuon egon verhon takana.

Itse halusin nostaa esille tuon globaalin muutoksen jossa olemme koska elämäni perustui aikaisemmin paljolti noihin "vanhoihin" malleihin, ainakin ulkoisesti. Olen jo pitkään halunnut niistä pois kun tietoisuuteni on kasvanut, mutta viime viikolla tuo kaikki jotenkin kulminoitui.

En korjaile sanomisiani vaikka tiedänkin että kirjoitan joidenkin mielestä kärjekkäästi. Mutta en todellakaan halua pelotella ketään vaan antaa muille samassa tilanteessa oleville toivoa. Se että kerron rehellisesti ja avoimesti ajatukseni on mielestäni parempi kuin piirrellä tänne sateenkaaria, enkeleitä ja yksisarvisia. Minulla ei ole mitään peiteltävää omien oppiläksyjeni suhteen.

Vaikka kokemukseni oli subjektiivinen, olen nähnyt heräämisiä, muutoksia ja toteutuneita kanavointeja sen verran että voisin yleistää tämän muutoksen. Suurella osalla ns. humpuuki-ihmisistä tämä muutos on tapahtunut sisäisesti jo aikoja sitten.

Sanat veit suustani.

uusia "ahaa" elämyksiä syntyy ainiaan, ja jotkut kokee sen syvemmin, toiset ei. Silti eteen tulee ihan samanlaisia "ahaa" elämyksiä toisensa jälkeen. Kait se on sitä "kasvamista". Todellisuudesta toiseen. Toisen todellisuus on eri kuin toisen. Kokee erilailla. Ei siinä mitään pahaa ole. Jos siitä ei ole mitään haittaa toisille. Sitten kaikki nämä tietoisuudet... taisin tehdäkin keskustelun näistä samoista aiheista... Tietyt ihmispersoonat ajattelee laajemmin, toiset toimii hetkessä, toiset järjellä, toiset loogisesti.
Mutta kaikissa näissä tietoisuuksissa ja totuuksissa ja todellisuuksissa on yksi ja sama periaate, mihin se lopulta kulminoituu = rakkaus, itsekkyys, yhteishyvä.

Mun mielipide on että jokaisen pitäisi tehdä itsetutkiskelua ja rakastaa itseään terveellä tapaa, jotta on "oikeus" tehdä "yhteistä hyvää" kaikille, olla terveellä tapaa itsekäs, koska jos rakastaa itseään, osaa rakastaa toisia.
Ihmisen ominaisuus on olla "osa jotain", ryhmät, kulttuurit, maat, osavaltiot. yhdistää "voimavaransa", tottakai, se on tehokasta.
Siinä kohtaa nousee tuo itsekkyys/ahneus, että kuinka tuota "valtaa" käytetään. onko se sitten oikeasti yhteiseen hyvään vai ihan ahneuteen menevää.
Siinä suhteessa, kun joku puhui jaottelusta, niin johan me varmaan oltaisiin maailmalla yksi ja ainoa valtio, jos näin olisi. Kaikki ollaan erilaisia, ja erilaiset mielipiteet ja arvomaailma. Siksi toisaalta jaottelu on minusta osittain ihan ok.

Minusta pitäisi kunnioittaa toisten tekemisiä ja arvomaailmaan niihin mittasuhteisiin, kuhan niistä ei ole haittaa toisille, eli tietynlaista synkronointia, sopeutumista, joustavuutta. Kommunikointia keskenään. koska toisen ajatusmaailma saattaakin yllättää toisen.
Koska sopiminen, on mun mielestä hyvää, ja ei se vissiin ihan tarua tai mitään soopaa ole, että aina uskotaan hyvään. hyvä voittaa aina pahan. jos itse yrittää olla positiivinen ja sopeutuvainen, niin suunta on oikea?
tottakai tulee vastaan selllaisia keiden ajatusmaailmaan tämä ei kertakaikkiaan sovi. niin mun mielestä näiden kiinteiden täytyisi ajatella asioita toisin ajatuksin?


MUOKS:
niin joo ne muutospaineet. on painetta, on painetta etsiä uutta, mutta mitenkä kuka avaisi mulle ajatuksia, jos niitä on liikaa?
miten voi muutospaineet kokea, jos on jo, vaihtelevia ajatuksia, vähän jo liikaakin, muuttuva elementti ja muut?
paukkuu joo, ehkä enemmän nään muiden jutut ympärilläni mitä tapahtuu ja osaan ajatella suurpiirteisesti?
ajatella muiden näkökulmasta, isosta perspektiivistä?
mun ongelma on, että ymmärrys ei riitä, "toiset" on hyvän tiellä. saako noin ajatella?
vai voiko vain umpinoitua, että kyllä ihmiset oppii asioistaan aikanaan.
silloinhan oon itsekäs, ja jätän toiset. jospa tää on sitä tervettä itsekyyttä.
että lakkaa miettimästä muiden juttuja, mutta siinä ollaan taas samassa ansassa. että mikä kukakin on tuomitsemaan toista, tai puuttumaan toisten asioihin. silläpä tämä vahvistaa edelleen sitä, että pyrin elämään keskitietä, välillä puhdistautuen muiden energioista. jotka häiritsee itseni omaa kehitystä.

oon sitä mieltä, että jos tuo suurristi tuo kaikille jotain, niin mulle se tuo sitä että tulen hulluksi. tai muuten vaan umpinoiduksi kaikelle.
tekisi mieli muutta vuorille kauas kaikesta. pää on täynnä ja se on jo vaikuttanut mun neurologisiin toimintoihin, henkisesti todella koetuksella. sydän sanoo sopimuksen irti. ihan jopa näin maanläheisesti. se vaan tilttaa. liikaa kaikkee. mutta ehkäpä tää puhdistus tuo jotain sellaista, mikä jättää oikeesti taakseen sellaset asiat, mitkä ei kuulu mulle. olla itsekäs. hitto sen kanssa on ollut kamppalilua. että miten voi olla ja elää ilman toisten mielipiteitä ja ajatuksia, jos monet niistä on niin paikkaansa pitäviä mun ajatuksen mukaan. Tuntuu, että pärjäisin paremmin maailmassa jos mulla olis korvatulpat päässä ja en näkis aina kaikkea. joskus sekaikkien todellisuus on liikaa. siks moni pitää mua ehkä kylmänä. ja itsekkäänä. oravan pyörä.


MUOKS LISÄÄ:

Voiko joku avartaa mun maailmaa lisää ja auttaa, koska tuntuu että en enää keksi mitään.  :'(
kuka voisi auttaa mua henkisesti avartaan lisää... et miten olla. kuuhildalla, ja muilla vesimies-painotteisilla ja muillakin on avain asiaan... i KNOW!

Downtempo, tuo "mun mielipide on, että jokaisen pitäisi..." särähti omaan korvaan. Kuulostaa nimittäin tutulta ajatusmallilta. Ainut vaan, että kenenkään ei pitäisi tehdä muuta, kuin yrittää parhaansa seuratessaan omaa polkuaan. Eri ihmisillä se on erilainen ja eri vaiheessa, eikä oikeastaan mistään voi tietää kuka täällä tekee oikein ja kuka väärin, paitsi ihminen omalla intuitiollaan? Tärkeintä on tehdä oma osuutensa ja luopua yrittämisestä jos toinen ei ota rakkaudellisia neuvoja vastaan niin millään. Itse sain tämän muille henkisyyden liiallisen tyrkyttämisen (en siis tiedä teetkö sinä tätä:) lopetettua ja siitä seurasi, että useimmiten tyydyn vain näyttämään omalla esimerkilläni arjessa tämän henkisyyden tuottaman muutoksen parempaa elämää kohti. Tässä auttoi myös se, että uskon tai tiedän, ettei täällä maan päällä pysty tekemään mitään lopullista vahinkoa millekään ja että ihan kaikella on tarkoituksensa. Elikä tasapaino ja luotto Jumalan suunnitelmaan. Saatan nykyään kikatella mielessäni jos huomaan jonkun toimivan "hassusti" - sillä tiedän heidän kohtaavan ongelmansa uudestaan jos eivät suostu hyväksymään tätä hetkeä. Sinänsä se pistää surulliselle mielelle, mutta mikäs siinä. Hölmötkin teot kumpuavat rakkaudesta jos kaikki on pohjimmiltaan rakkautta.

Tuo positiivinen ja sopeutuvainen on itsellenikin tärkeä elämänasenne. Suuri risti muuttuvissa merkeissä ja kalanousu takaa sen. Siinäkin pitää tosin löytää tasapaino, jotta voi toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaa samalla kun on myötätuntoinen toisia kohtaan. Itsellekin pitää muistaa antaa arvoa. Omanarvontunto ja sielunsuunnitelmansa kunnioittaminen ei minun tapauksessani saa sisältää liikaa nöyristelyä vaan siinä pitää olla luja luotto koko olemassaoloon. Negatiivisena nähdyt teot voivat myös kummuta rakkaudesta. Peliriippuvaiselle ei tarvitse lainata rahaa, agressiivista käytöstä ei tarvitse katsella jne. Olikohan tässä nyt päätä tai häntää? Terve itsekkyys taisi kuitenkin olla se mitä koitin selostaa. Tärkeää on kuitenkin, ettei tosiaan koveta itseään myötätunnolta vaan ymmärtää, ettei kukaan/kovin moni täällä pysty aina toimimaan tietoisesti tai rakkaudellisesti. Ja että jotkut toimivat myös peileinä toisille karman lain mukaan.