Astro Foorumi

Tiedän tiedän... aloitan liikaa aiheita ja sellaisia, jotka eivät ole kovin kiinnostavia tai keskusteluaherättäviä, mutta teenpä nyt joka tapauksessa uuden aloituksen, koska tämä yseinen asia minua kiinnostaa.

Luin Michael Newtonin kirjan "Sielujen kohtalo" taannoin, ja siellä lopussa oli mainintoja siitä, kuinka sielu menee lapsen sisälle kohdussa, ja tavallaan tulee rinnakkaisasujaksi lapsen mielen kanssa. Toiset lapset hyväksyvät sielun paremmin kuin toiset.Oli myös mainintoja siitä, mitä oli ennen, kuin sielut tulivat asuttamaan lapsia -> toisin sanoen aika, jolloin ihmisillä ei ollut sieluja  :o

No nyt. Heräsi muutamia kysymyksiä:
1) Voiko ihminen olla sieluton? Eli jos kerran kyseessä on sielun tunkeutuminen elävään organismiin ja sen jo olemassa olevan mielen rinnalle, eikö tällöin olisi täysin mahdollista, ettei se ihminen hyväksyisi sielua sisäänsä? Tai jos aivot ovat täysin kelvottomat sielun elettäväksi ja kehitettäväksi, tällöin ihminen eläisi ilman sielua (esim. vaikeasti vammainen lapsi, joka mahdollisesti kuolee nuorena, ei koskaan kehity eteenpäin taidoissaan.)?

2) voiko sielu jättää ihmisen jo ennen kuolemaa, en tarkoita vain hetkeä ennen, vaan esimerkiksi jos sattuisi olemaan jonkun Hitlerin ruumiissa, niin sielu jättäisi tomumajansa koska ei kestäisi hirmutöitä ja tyyppi eläisi ilman sielua?

3) Mitä virkaa sielulla on, jos kerran ihmisellä on jo mieli, jonka avulla voisi elää? Ilmeisesti sielua ei tarvita elintoimintojen ylläpitämiseen, vaan sielu asuu meissä niin kauan, kuin voi hyötyä tästä fyysisestä olomuodostamme?

Siis tääääh  :o :o :o :o

Oman maailmankatsomukseni mukaiset vastaukset:
1) Ei
2) Ei
3) Sielu on se osa meistä joka on toisella puolella verhoa solu Jumalan ruumiissa. Sielu on se jumaluuden kipinä meissä, se joka tekee meistä jotain muuta kuin ihan vain karvattomia isoja apinoita.

Minusta väite siitä, että lapsen mieli panisi hanttiin sielun asettumiselle on aivan huuhaata. Kyseessä on suunniteltu ja tarkoitettu kokonaisuus, eikä sikiön keholla ole mitään erityistä itsestään tietoista mieltä jolla olisi edes mitään motivaatiota vastustaa sielun asettumista kehoon.

Keho+sielu on se kokonaisuus. MIeli on ego+elämänkokemukset+opitut ajatuskonstruktiot, joten se on jotain minkä enimmäkseen ympäristö ohjelmoi ihmiseen vasta syntymän jälkeen, jotain mikä pyörii kehossa kuin tietokoneohjelma.

Mielenkiintoista, kiitos Eklektikko :)
Jatkokysymys (mulla on kyselyikä koko ikä)

Jos kerran sieluttomuus ei ole mahdollista, niin millä kaikilla olennoilla on sielu? Tuskin Homo Sapiens sitten on ainoa, joilla on sielu, myös muilla Homo-ihmisillä sekä Neanderndalilaisilla on täytynyt olla sielu (muutenhan Homo Sapiens olisi pariutunut sieluttoman kanssa, koska näyttöä siitä on, että geeneissämme edelleen on Neanderntalilaisuutta) älkää välittäkö mun huonosta kirjoitusasusta, en nyt jaksa korjata jos ei ole oikein nuo nimet.

Minusta kaikilla on jonkinlainen sielu, mutta vain ihmislajilla se sielu on osa Jumalaa.

Jossain michael-kanavoinneissa joskus on mainittu että eläimilläkin on sielu, mutta ei jokaisella omaansa, vaan jonkinlainen joukkosielu josta jokainen yksilö saa sitten sielunenergiansa ja sinne ne sitten myös kuoltuaan palaavat. Tästä poikkeuksia (michael-kanavointien mukaan) ovat kehittyneemmät nisäkkäät, eli valaat ja norsut, ne ovat yksisieluisia.

Toisaalta sanotaan sitten että rakas lemmikki, vaikkapa kissa, voi hakeutua uudelleen saman omistajan luo uudessa kehossa, mutta ei tuo ehkä joukkosielua silti pois sulje; se sama kissojen joukkosielun osanen voi varmaan ihan hyvin haluta uudelleen saman ihmisen lemmikiksi. Minun yhden kaverin kaksi rakasta kissaa olivat hyvin erilaiset persoonallisuudet, elivät melko vanhoiksi. Parin vuoden suruajan jälkeen kaverini otti kaksi uutta kissaa, tällä kertaa veljekset, ja hämmentävällä tavalla ne tuntuvat luonteiltaan samanlaisilta kuin nämä kaksi edellistä. Minusta aivan tuntuu kuin samat kissasielut olisivat taas tulleet hänen luokseen.  :o

(Oikeasti tiedän näistä aika vähän, koska tämän asian pohtiminen ei tuo mitään tavalliseen arkipäivän elämään, mikä on minulla tärkein hengellisyyden toteuttamisen alue tässä inkarnaatiossa. Ehkä muut tietävät lisää?)

Niin, minulle nämä podiskelut ovat siinä mielessä tärkeitä, että pystyn toteuttamaan sitä jokapäiväistä elämää parhaalla mahdollisella tavalla tälle inkarnaatiolleni, sillä minun luonteeseeni kuuluu pohtia asiat läpi, ja löytää sitten sopivaselitysmalli itselleni. En esimerkiksi vielä ole onnistunut luomaan itselleni varmaa uskoa tuonpuoleisesta, sielujen oikeasta kodista, enkä oikeastaan edes siitä, että inkarnoidumme uudestaan, ja että tällä meneillään olevalla elämällä on karminen tarkoitus, tai että kaikki on valmiiksi determinoitu. SE vie järjen elämän toteuttamiselta, jos uskoo kaiken olevan ennalta määrättyä. Tai ehkä se sitten on niin, että pitäisi vain asettua matkustajan osaan ja antaa kaiken tapahtua itsestään.

Toisaalta olen ajatellut jo lapsesta asti, että olemme osa jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta järkeni ei osaa tätä asiaa loksautella paikoilleen. Ehkäpä se onkin totta, että on olemassa mieli ja sielu erikseen, koska välillä saan sellaisia ajatuksia ja välähdyksiä, joiden ajattelen olevan intuitiivisesti totta, mutta rationaalinen järkeni torppaa ne, vaikka kuinka yritän vakuutella että se olisi totta. (kuten tietoisuus uusista inkarnaatioista, sattumien "mahdottomuudesta" jne)

Itse en usko minkään olevan determinoitua, ennalta määrättyä, vaan meidän vapaat valintamme muuttavat asioita koko ajan. Edes selvänäkijät eivät pysty tästä syystä näkemään kuin tulevaisuuden vahvimpia todennäköisyyksiä, eli potentiaaleja, eivät yhtään mitään saletisti lukkoon lyötyä.

Sanotaan että maailma huutaa, mutta henki kuiskaa. Kosketus korkeimpaan/henkeen tapahtuukin nimenomaan sisäkautta ja intuitiivisilla tuntemuksilla siitä, mikä on juuri sinua varten 'oikein' on suuri merkitys siinä prosessissa. JOs siis intuitiota ei halua  kuunnella tässä asiassa, niin vaikeaapa tulee olemaan ja skeptikkona/agnostikkona on silloin huomattavasti helpompi elää. KOko fyysisen tason yksi tarkoitus on että sielu ennen pitkää muistaa mitä se oikeasti on, vaikka pelin henkeen kuluu että mitään todisteita tuonpuoleisesta ei tällä fyysisellä tasolla saa, eikä tule koskaan saamaankaan.

Itse en käytä yleensä "mieli" -termiä vaan "henki" on minusta mukavampi. Makuasia joka tapauksessa, samaa asiaa kaiketi tarkoitetaan. Kyllä ne voi katsoa erillisiksi asioiksi, mutta henkisen kehityksen myötä ne yleensä yhtyvät.

Se miksi sielun olemassaoloa ja sijaintia mietitään johtuu siitä, että siinä kun "henki" on aluksi joka paikassa, niin sielulla on selkeämmin oma paikkansa. Jos vaihdetaan sana "sielu" vaikkapa Todelliseksi Itseksi, niin useimmat osaavat helpostikin sanoa, missä se on. Todellisen Itsen äänen voi tukahduttaa, Itsensä voi suorastaan hukata siihen asti, kunnes se löytyykin (jos löytyy) ja puhkeaa kukkaansa. Sanoisin siis, että vaikka kukaan ei ole sieluton, niin monet viittaavat kintaalla sielun äänille.

Elämänkatsomuksen muodostamisessa ei kannata pitää kiirettä. Maailma on pullollaan erilaisia oppijärjestelmiä, mutta aikaa kestävät tietysti ne, jotka ovat lähimpänä totuutta. Totuutta et kuitenkaan tiedä muuten kuin kokemuksen tuoman rintaäänen myötä. Ne opit, jotka selkeästikään eivät toimi tai ovat suorastaan valetta, voi heittää romukoppaan. Itse en esimerkiksi halua ottaa liikaa kantaa siihen, millainen henkimaailma on (tiedän kyllä sen olevan olemassa) , koska en muista siitä mitään. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan noita Newtonin hypnoosipotilaiden kertomuksia.

Niin, olen kyllä miettinyt henkisiä asioita vuosikymmeniä, kantilta jos toiselta. Joten mitään kiirettä ei tässä asiassa ole pidetty.

Taipumukseni pohtia asioita syvällisesti ja joka kantilta vain vie minut jatkuvasti tilenteisiin, joissa tulee lisää kysymyksiä. En oikein tiedä, miten voisin lakata kysymätä ja alkaa vain hyväksyä. En kuitenkaan voi elää ateistina, koska en pysty kieltämään Jumalan olemassaoloa, enkä sitä edes halua tehdä. Haluaisin vain löytää oman tapani uskoa ja elää, mutta kun en tiedä mihin uskon, niin silloin on pakko edelleen kulkea kysellen, josko saisi joskus muodostettua oman näkemyksensä. Huom. en tee sitä kopioimalla toisten näkemyksiä, todellakaan. Olen vain ilmiönä kiinnostunut siitä, miten muut ihmiset ajattelevat, kokevat ja toimivat.

Itse luotan nykyään siihen, että kaikki selviää aikanaan ja kaikki muuttuu koko ajan. Mikään ei ole joko tai vaan molempia samaan aikaan luultavimmin. Tosin uskon myös, että rakkaus on kokoajan ja pitää kaikkea kasassa. Puoli vuotta sitten tapahtuneen salamaniskun ja sen seurauksien jälkeen tiedän tämän olevan kohdallani totta. Ja silti pysyn nöyränä ja hyväksyn, että voin huomata joskus olleeni väärässä. Ja silti kaikki on mennyt juuri niin kuin on pitänyt. Helppoa eikö vain? ;D

Pohdiskelu on vallan mainio asia, mutta elämänkatsomuksen muodostumista edistävät vasta jonkinlaiset konkreettiset todisteet tai syvälliset omakohtaiset henkiset kokemukset. Sitten voikin tapahtua parissa vuodessa enemmän edistystä kuin 50 vuodessa sitä ennen.  :)

Siis jouduitko ihan oikean salaman iskemäksi? Ei mitään vertauskuvallisia salamaniskuja tässä?

Sielu on kaikella elävällä, ihmisillä, eläimillä, kasveilla, myös ihmisen rakentamilla koneilla tai esineillä.

Totta. Eikä niitä saa millään väkisin itselleen, jos ei tule niin ei tule. Tai sitten jos tuleekin eikä niitä huomaa?

Aika hurja ajatus, että koneilla olisi sielu.

Lilli, juu minuun ja avovaimooni osui salama, kun olimme katselemassa perseidien tähdenlentoja viime syksynä. Rankkasade ilmestyi kuin tyhjästä ja menimme vesitornin alle suojaan sivuttaissuuntaista vesisadetta. Ehdin miettiä, että nyt ei ole kovin järkevä sijainti paikkakunnan korkeimmalla kalliolla. Ja sitten iski salama ukkosenjohtimen kautta niin, että hetken oli olemassa vain valkoisuus/valo, eli kroppakin tuntui häviävän. Siitä muutama viikko myöhemmin luulin oikeasti kuolleeni jne. Nyt alkaa helpottaa jo.

Tuolloin taivaalla kuun pohjoissolmu transitoi syntymäkartan kuutani (siinä on myös Pluto ja Venus stelliumissa 8. huoneessa.) Samaan kuvioon taivaalla liittyi nyt leijakuvio, joka osui askendanttiini. Viime lokakuun pimennys osui myös samaan syntymäkarttani Kuun asteeseen. On se hurjaa... :D

Ritsa, miten vaimon kävi?

Heh, tuossahan se vieressä katsoo telkkaria. Ei meille tullut siitä oikein mitään fyysisiä ongelmia, eikä tajuttu käydä edes lääkärissä. :) Mutta topicin aiheesta sen verran, että tuo ruumiittomuuden kokemus muistuttaa hyvin sielun olemassaolosta. Olkoot se muiden silmissä tulkittavissa miten vain.

Ritsa mitä tarkoitit että siitä muutama viikko luulit oikeasti kuolleesi? Siis luulit koko ajan olevasi kuollut vai mitä ihmettä?  :o

Joo siis luulin eräänä pimeänä iltana kotona kuolleeni siinä salamaniskussa. Olevani siis jossain välitilassa yhdessä avovaimoni kanssa. Se ilta oli erittäin painostava, sydän hakkasi, piti rukoilla ja uskoa parempaan. Avovaimonikin oli todella vähäpuheinen, koska oli kipeänä. Enkä voinut mitenkään säikäyttää häntä näillä ajatuksilla. Joten puserruin sitten itse siinä paineessa ja pelossa, jonka takaa ilmestyi kontrollin luopumisen jälkeen rakkaus. Viime ajat olivat muutenkin olleet vähän outoja ja olin ollut vähän "talvihorroksessa." Olen lukenut sielun tummasta yöstä ja sellaiseksi tuota voisi kuvata. Tietenkin asiat pitkällä aikavälillä johtivat tuohon. Oli miten oli, tajunnantila muuttui sen jälkeen paljon luottavaisemmaksi. Enää ei tarvitse epäillä maailmankaikkeuden tarkoitusperiä. :)

Outo ajatus että lapsen mieli ei muka voisi hyväksyä sielua. Sieluksi sanotaan sitä osaa joka/jossa on ihmisen minuus, eli mieli on ikäänkuin mekaanisempi osa, sielun "työkalu". Niin kuin Eklektikko ehti jo sanomaan, se tietysti kehittyy vasta eläessä, ei kohdussa. Tosin buddhalaisuudessa tunnetaan skandhat, joihin kuuluvat myös edellisen elämän taipumukset jotka ihminen kerää auraansa uuden inkarnaation myötä. Tai ehkä sillä tarkoitetaan tuossa äidin mieltä, joka on sekoitettu erehdyksessä sikiön mieleen..?
Onko ollut aika jolloin ihmisillä ei ollut sieluja? Teosofiassa opetetaan että ihmisen eri tajunnan ominaisuudet ovat syntyneet eri kehityskausien eli manvantarojen aikana. Sen mukaan ihmiskunta tuli itsetietoiseksi kolmannen juurirodun aikana 18 miljoonaa vuotta sitten. Mutta ei varmaankaan ole oikein sanoa että ihmiset olisivat olleet ennen sitä sieluttomia, vaan järjettömiä, samaan tapaan kuin eläimet nyt. Mutta en nyt ole varma miten Newton noita sielu- ja mieli-termejä käyttää.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Ilmeisesti voi. H. P. Blavatskyn mukaan ihminen voi menettää sielunsa, mm. niin että manas-prinsiippi (ihmisen minuus) joka toimii jumalallisen ja eläimellisen ihmisen välillä, yhdistyy alempiin prinsiippeihin ja eroaa lopullisesti kahdesta ylemmästä (aatma ja buddhi). Tällainen ihminen voi olla kaikin puolin "normaali", mutta hän on käytännössä sieluton (teosofiassa toiseksi ylin eli buddhi on "henkinen sielu"). Myös G. I. Gurdjieffin opetuksiin kuuluu ajatus että ihmisellä ei ole sielua syntyessään, vaan sellainen täytyy luoda omien ponnistusten ("Työn") kautta.

2. Sellainen voi juuri olla syynä edellä selitettyyn tapahtumaan, mutta ymmärtääkseni jakaantuminen tapahtuu vasta kuoleman jälkeen.

3. Sielu on ihmisen minuus, todellinen Itse. Sielun eli jumalallisen osan menettäminen käytännössä tarkoittaa ihmisen kehityksen pysähtymistä, ja lopulta taantumista "ihmis-eläimeksi" tai jonkinlaiseksi haamuksi, jos nyt oikein muistan... Mutta tämä on eri asia: Ruumis voi ilmeisesti elää 2. ja 3. prinsiipin varassa (prana ja linga sharira eli kaksoisruumis) mutta on silloin ns. vihannes.


Minusta kuulostaa että sinun luonteellasi kannattaisi lähteä lukemaan yliopistoon uskontotiedettä.  :)

Itselleni Newtonin kaksi kirjaa lukeneena on muodostunut käsitys, että hänen mielestään täällä maan päällä ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen organismi yhdistyy sieluun. Elämän kokemusten kautta sitten nämä oppivat pikku hiljaa ilmentämään itseään/toisiaan aina vain rakkaudellisemmin. Symbioosi josta molemmat hyötyvät. Siten ne oppivat eri puolia itsestään eri elämissä ja kuollessa ihmisen sielu yhtyy eräänlaiseen henkimaailmaan, joka on osa taas jotain "suurempaa". Ja nämä ulottuvuudet voivat olla vaikka minkälaiset ja niitä voi olla monia erilaisia, joista ihminen ei voi välttämättä tietää mitään.

Niin joo tuosta sielun yhtymisestä. Se taisi mennä niin, että sielu tai lapsi saattoi todeta, ettei kykene toimimaan kyseisen yksilön kanssa. Toimintatavat tai vastaavat voivat kai joskus erittäin harvoin olla niin epäsopuisat kirjojen mukaan. Tällöin vapaata tahtoa kunnioitetaan ja tilalle saattaa ilmeisesti tulla toinen sielu tms.

Minusta tämä on kummallinen ajatus. Vähän kuin hän puhuisi egosta, eli valeitsestä, joka useimmiten luodaan itse. Muutenhan hyvin monet lähteet - erityisesti hypnoosiaineistot - kertovat, että sielu inkarnoituu kehoon useimmiten syntymän yhteydessä, mutta tämäkään ei ole 100%:n sääntö. Ollessani itse raskaana tunsin sen hetken, kun lapseni sielu inkarnoitui vielä kohdussa olevaan kehoonsa. Tämä tapahtui suurinpiirtein 6. raskauskuukaudella.

Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin sikiö on vielä kohdussa, on sillä lapsen sielulla ikään kuin yksi jalka kummassakin maailmassa; se ei välttämättä kerran jo sikiöön asetuttuaan pysykään siellä ihan koko aikaa, vaan voi käydä välillä muualla ja vasta juuri ennen syntymää se asettuu pysyvästi lapsen kehoon ja vasta syntymän hetki 'sitoo' sen sinne pysyvästi.   Syntymättömän lapsen sielu on siis tavallaan yhtä aikaa täällä ja siellä verhon toisella puolella ja sen vuoksi sillä on myös kaikki se tieto joka sielullamme siellä toisella puolella on ja se ei myöskään ole vielä sidottu lineaariseen aikaan, vaan voi katsoa aikaa ulottuvuutena. Tästä syystä yhdessäkään abortoitavaksi päätyvässä sikiössä ei enää koskaan abortin hetkellä ole sielua - se on häippässyt hyvissä ajoin kun on aika-ulottuvuudessa nähnyt kyseisen potentiaalin - paitsi silloin jos nyt joku sielu haluaa välttämättä sellaisenkin kokemuksen.

Energioita aistivat ihmiset voivat myöskin varmasti havaita, että (terveessä) vastasyntyneessä lapsessa on todella häkellyttävän vahvat energiat. Niitä voi melkein käsin kosketella. Tämänkin energian olemustakin voi tietysti pohtia ja spekuloida, mutta minulle  se ollut vain merkki siitä, että sielu on inkarnoitunut, eikä se ole vielä mitenkään piilossa.

Minä pidänkin syntymää pyhänä tapahtumana juuri tuon takia.

^ ^ tuolla tavoin noissa Newtonin kirjoissakin selitettiin.

jaa että uskontotiedettä lukemaan... Ei ehkä ihan sentään   :P

haluaisin uskoa että nuo Newtonin jutut on totta, mutta mistä voi tietää, kuinka paljon hän on kirjoittanut sellaisia juttuja, joita haluaa tuoda esiin, ja kuinka paljon mahdollisesti relevanttia tietoa hän jätti kirjoittamatta. Oman teorianmuodostuksen kannalta on kätevää julkaista sitä pönkittävää tietoa.

onko joku ollut regressiohypnoosissa? Tai tietääkö joku muuta vastaavaa hommaa tekevää ja siitä julkaissutta? (siis epätieteellistä julkaisua, tieteellistähän tuosta ei kovin helposti saa)

zajon, mikähän on ensisijainen mielenkiinnon kohteesi tutkimuspuolella? Reinkarnaatiostahan on tehty paljonkin tutkimuksia, joista Ian Stevensonilla on laajin materiaali. Myös Islannissa on ihmeen vilkasta tutkimusta. Stevenson tutki pikkulasten spontaaneja reinkarnaatiomuistoja.

Tässä on vielä linkki islantilaisen Erlendur Haraldssonin julkaisuluetteloon:

https://notendur.hi.is//~erlendur/english/svid.htm

Ian Stevenson kuoli joitakin vuosia sitten, mutta hänen työlleen on löytynyt perillisiä, Jim Tucker erityisesti. Tässä Wikipedia-artikkeli Tuckerista, josta löytyy myös linkkejä julkaisuihin.

Kiitos, Lilli! Nuo reinkarnaatiojutut on mielenkiintoisia. Kiinnostaa myös tuo Newtonin hypnoositutkimus, että onko hän ainoa laatuaan, vai onko jollain todella samansuuntaisia kokemuksia.

täytyypä tutkailla tuota linkkiäsi jahka pääsee koneelle!  :)

Olen kyllä kuullut, että Newton on kouluttanut hypnotisoijia tekemään vastaavanlaista työtä kuin mitä hän itse. Voi olla, että Suomesta ei kuitenkaan löydy tähän tarkoitukseen sopivaa hypnotisoijaa, Englannissa tiedän olevan jonkun. Newtonhan on itse jo vanha mies ja on kaiketi virallisesti eläkkeellä. Hänen menetelmänsä kuitenkin kiinnostavat monia.

Muoks: Newton on näköjään kirjoittanut kirjan siitä, miten elämien väliin hypnotisoidaan. Se on tietysti tarkoitettu ammattilaisten käyttöön, mutta teoriassa Suomessakin saattaa olla joku terapeutti, joka on kyseiseen opukseen tutustunut. En vain tiedä ketään.

http://www.amazon.com/dp/0738704652/?tag=neardeathcom-20

Olen samaa mieltä, Lilli, vastasyntyneiden energiasta. Ja silmistä näkee, että he muistavat vielä kaiken toiselta puolelta ja tunnistavat meidät, jos olemme eläneet yhdessä ennenkin. Minulla on lähipiirissä paljon ihmisiä, joiden kanssa on monia yhteisiä elämiä takana.

No Gurdjieffilla oli paljonkin erikoisia ajatuksia. Hänen mukaansa sielu kehittyy eräänlaisessa "kiteytymisessä" johon puolestaan tarvitaan "kitkaa", joka syntyy ihmisen itsekasvatusprosessissa, erityisesti kieltäytymisessä. Tavallisia ihmisiä hän piti vain automaatteina. Muutoin hänen sielukäsityksessään oli yhtymäkohtia teosofiseen jaotteluun (ja siihen viitataankin Ouspenskyn kirjassa).

Tulipa kuunneltua viikonloppuna uusimpia Kryon-kanavointeja ja sykronistisesti kaksi niistä koski juurikin sitä mikä se meidän sielumme oikein on.

Tällä sivulla olevista neljästä kanavoinnista kaksi on lyhyitä introja, mutta nuo 'Saturday Main' ja 'Sunday Main' ovat nimenomaan aiheesta mikäs se ihmissielu onkaan.

http://www.kryon.com/cartprodimages/2014%20downloads/download_OZandNZ_14.html

Aika esoteerista tavaraa, lyhyesti:
Sielu on yhtä kuin jumala, ei ole yksilöllisiä sieluja (vain yksittäisten Jumalan sielun osasten inkarnaatiokokemuksia joista kyllä on sitten hyötyä kun asoita on opittu), sielu on aina Jumala/osa Jumalaa kun emme ole inkarnoituneinta.

Eli aina kun pohtii mitä voi sielulle käydä/mitä se voi tehdä, voi korvata sanan sielu sanalla jumala, niin näkee oliko ajatuksessa mitään järkeä?
Voiko sikiön keho vastustaa Jumalan asettumista siihen?
Voiko Jumala olla eksyksissä sen jälkeen kun ihmiskeho jossa se on viettänyt aikaa on kuollut?

 :2funny: ;D ;)

Kryon puhuu noissa kanavoinneissa myös paljon siitä, miten ihminen projisoi sieluun/Jumalaan/hengellisiin asioihin sellaisia juttuja, jotka ovat ihan puhtaasti kotoisin ihmisen päästä ja fyysiseltä tasolta ja jotka eivät ole millään tavoin relevantteja verhon toisella puolella. Esimerkki tällaisesta ovat hierarkiat.

Tulipas lukaistua Michael Newtonin kirja Sielujen matka. Tosi mielenkiintoinen kirja, mutta aloin miettimään että mitenkähän nuo tiedot sopivat yhteen muiden käsitysten kanssa (esim. teosofia ja spiritualismi). Tuohan on kirjoitettu jo 1994, eli jotain vertailua on jo varmaan tehty. Newtonista on ollut artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa, joka on poistettu epämerkittävänä puoli vuotta sitten > https://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Newton_%28hypnotist%29
Esim. kukaan ei tunnu tietävän mistä hän on saanut tohtorin arvonsa. Mutta Wikipedialta hieman outo ratkaisu silti. Tyyppi tuntuu olevan kyllä muuten hyvin tunnettu, ja viittauksia hänen tutkimuksiinsa on myös joissakin tieteellisissä artikkeleissa.
 

Siinä on sen verran painotettu omaa harkintakykyä ja kirjoitettu lempeästi, että senhän voisi ajatella olevan vaikka kanavoitu niin ei tarvitse pähkäillä todenmukaisuutta turhaan. Tärkeintä on mielestäni, että se herättää ajatuksia ja tuo ehkä uusia ideoita. Mutta, olisihan se kiva tietää vähän taustojakin tyypistä.

NIin eikös se "Sielujen kohtalo" ole uudempi, mun mielestä vuodelta 2005. Olis kyllä kiva saada ukkelista enemmän tietoa

Michael Newtonin tutkimuksia jos verrataan teosofian esim. H.P.B vastaaviin, niin hänen kirjoittama on valkoisen veljeskunnan suuresta tietokannasta, jossa ei ole vain yhden tutkijan näkemys aiheesta vaan useamman näkijän havaintoja ... ja erittäin pitkältä ajalta.

Itse en ole Blavatsky:a juuri lukenut (ei sen puoleen en ole lukenut Newtoniakaan) , mutta ihme juttu sinänsä, eilen jostain syystä tutkin kuka hän oikein oli, niin selvisi että eilinen 8.5 oli Blavatskyn kuolinpäivä, eli valkoisen lootuskukan päivä ... hän taisi olla valkoisen veljeskunnan kirjuri.

Minulla itsellä on sen verran tietoa, että kun lapsella tulee kuume (siis erittäin pienelle lapselle), sielu tulee ulos lapsen kehosta tarkkailemaan tilannetta ... ja on tässä vaiheessa vielä täysin älyllisenä olentona, pitää jotain palaveriä muitten sielujen kanssa ja palaa sitten takaisin myöhemmin, ja voi tehdä usemman kertaa tätä.

Blavatsky luki omien sanojensa mukaan tietoja astraalivalosta eli akaasisista aikakirjoista, ja lisäksi hän sai suoraan tietoja opettajiltaan ns. mahatmakirjeissä ym. Hän ei ainakaan Salaisessa opissa muistaakseni kerro kovinkaan yksityiskohtaisesti kuoleman jälkeisestä elämästä. Hänen käsityksensä mukaan se on lepoa fyysisen elämän rasituksista, jossa sielu elää elämänsä parhaita puolia uudelleen miellyttävässä illuusiossa, siihen saakka kunnes jälleensyntyy. Ainakin joiltain osin HPB kai lainasi nuo käsitykset hindulaisuudesta. Mutta kuinka oikeina noita Newtonin saamia tietoja sitten voi pitää? Aina kuitenkin kieli ja kulttuuri jotenkin vääristää sen mitä ihminen transsissa puhuu, verrattuna omaan kokemukseen. Tiibetiläisessä kuolleiden kirjassa on mainittu hyvin toisenlaisia kokemuksia kuoleman jälkeen (jumalia, hirviöitä ym.), mutta se onkin kirjoitettu toisena aikana ja toisessa kulttuurissa.
Eräs Newtonin asiakas sanoi transsissa näkevänsä kreikkalaisen temppelin, jossa hänen sieluryhmänsä opiskeli. Tarkemmin kysyttäessä hän sanoi, että se näyttää siltä, koska hän on elänyt aiemmin monta elämää Kreikassa. Newtonin ja Blavatskyn mukaan sielujen kokemukset ovat ainakin jossain määrin illuusiota, ts. tajunnan tuotosta.
Kardecin Henkien kirja (1857) löytyy muuten netistä englanninkielisenä > http://www.spiritwritings.com/kardecspiritsbook2chapt1.html
Tuossa kappaleessa käsitellään henkien alkuperää ja koostumusta ym. Myös sen mukaan henget ovat kehityksessään eri tasoilla, ja "pahoja" henkiä/sieluja kutsutaan mieluummin vähemmän kehittyneiksi. Tuolla on mainittu pääkohtia opista > https://en.wikipedia.org/wiki/The_Spirits_Book
Myös Kardecin mukaan jokaisella on henkiopas. Yhtymäkohtia siis löytyy Newtonin selostuksiin.

Entäpä jos kuoleman jälkeiset kokemuset ovat tämän elämän harhan jatkumo ja ihminen kokee kuoleman jälkeenkin itse luomiaan asioita aivan kuten eläessäänkin. Kunnes sitten jossain vaiheessa havahtuu, että kaikki on ihan samaa harhaa. Havahduttuaan voi kenties päättää jatkaako edelleen samaa leikkiä vai lopettaako leikin siihen.

^ja mitä sitten? Havahtuu missä? Voiko sitten vain lakata olemasta, jos lopettaa koko homman vai kuinka?

Mistä mahtavat johtua nämä erilaiset tulkinnat sieluista ja niiden inkarnaatioiden välisestä ajasta?

Aivan ... se mitä edellä kerroin oli Ervastin esitelmästä "H P Blavatsky ja hänen teosofiansa"


hänen oppinsa
ei ole hänen, vaan sen, joka hänet lähetti”. Hän
selittää lisäksi, että Valkoinen Veljeskunta, jon-
ka oppeja nämä ovat, ei koskaan ole tyytynyt ai-
noastaan yhden tutkijan havaintoihin ja tiedon-
antoihin; se on hyväksynyt jonkun asian todeksi
vasta sitten, kun miespolvien tietäjät ja näkijät
tuhansien ja miljoonien vuosien aikana ovat tutkineet
samoja asioita ja tulleet samoihin johtopäätöksiin.

Newtonin henkilökohtaiset tiedot ovat tosiaan vähäiset ja rajoittuvat melkein siihen, mitä hän on kirjoissaan tai haastatteluissa sanonut. Syntymävuosi  -32, hypnoosia harrastanut 15-vuotiaasta lähtien ja kouluttautunut sittemmin perinteiseksi hypnoterapeutiksi. Työskennellyt Los Angelesissa, asui ainakin v. 2000 jossain Sierra Nevadan vuoristossa, jonne vetäytyi eläkkeelle. Hän ei tehnyt vastaanotolla aluksi  mitään entisten elämien regressioita eikä oikeastaan uskonut koko asiaan. Ensimmäinen asiakas, joka on kertonut entisistä elämistä ja/tai elämästä elämien välillä on maannut laverilla 60-luvun lopulla. Suurin osa materiaalista on kuitenkin 80- ja 90-luvulta, jolloin hän ei tehnyt enää mitään muuta kuin LBL-sessioita. Sielujen matka on siis ilmestynyt 1994 ja jatko-osa Sielujen kohtalo 2000.

Jotkut tietysti epäilevät, että miehen henkilökohtaisen salaperäisyyden takia kirjat saattavat olla vain yhden huru-ukon horinoita, mutta noita Newtonin kouluttamia LBL-terapeutteja on nyt muitakin ja heidän asiakkaittensa kautta tulee varmasti enemmän validiteettia Newtoninkin materiaalille. Meinasin laittaa yhden LBL-session tähän linkiksi, mutta linkki ei toiminut. :( . Asiakkaana oli eräs englantilainen nainen, jonka tiedän fb:n reinkarnaatio-ryhmästä, hypnotisoijana oli Christine Walker. LBL-sessiot voivat olla jopa 5 tuntia pitkiä, joten terapeutinkin pitää osata hommansa.

^ voi harmi ettei linkki toiminut! Olisi tosi mielenkiintoinen ollut  nähdä :)

Kaveripyyntö ko. naisihmiselle ja maininta, ettei hänen antamansa linkki LBL-sessioon toimi. Luulen, että kyseessä on joku audio-tiedosto, kesto 3 tuntia.

https://www.facebook.com/wendy.dunning.90

Past Life Forumilla eräs nimimerkki kertoo omasta LBL-kokemuksestaan:

http://www.childpastlives.org/vBulletin/showthread.php?t=20075
http://www.childpastlives.org/vBulletin/showthread.php?t=20077
http://www.childpastlives.org/vBulletin/showthread.php?t=20082

Kiitos Lilli linkeistä, oli mielenkiintoista luettavaa  :)

Kiitos Lilli! Aika paljon meni yhteen niiden Newtonin kertomusten mukaan.

Ne johtuvat siitä, että fyysiselle tasolle inkarnoituneet itsensä unohtaneet ihmiset yrittävät fyysisen tason harhassa pähkäillä moniulotteisia asioita.  ;D

No siitä ainakin. Syynä voi olla myös kulttuuriset erot, sielujen eri kehitysasteet, eri tasojen erilaiset olosuhteet, tutkimiseen käytetyt menetelmät tai sekin että eri teksteissä on keskitytty eri asioihin. Mutta onhan siellä myös paljon yhteisiä teemoja, kuten juuri päättyneen elämän tekojen arviointi, ystävien kohtaaminen jne. Myös Blavatsky mainitsee kirjassa Teosofian avain, että sielu näkee ennen syntymää tulevan elämänsä. Tiibetiläisessä kuolleiden kirjassa mainitaan useita tasoja (bardoja), joiden olosuhteet ovat erilaisia. Sen mukaan sielu useimmiten kuitenkin päätyy suoraan vähemmän henkisille tasoille, joista sitten jälleensyntyy.

Melko merkityksetön ajatus meikäläiselle, sillä minun maailmankatsomuksessani kaikki eri tasot ja hierarkiat ovat vain ihmisen päässä ja siten fyysisen tason harhaa. Ihmismieli vain projisoi niitä verhon toisen puolen asioihin joissa niitä ei ole, koska se on moniulotteinen paikka jossa kaikki on yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa, sekä myöskin täysin vastakkaiset ihmismielen mukaan toisensa pois sulkevat asiat voivat olla yhtä aikaa totta.  ;)

Mutta entäs jos se "verhon toinen puolikin" on vain toiveajattelua?   :o   ::)

No ei vaiskaan; yoga-suutrassakin mainitaan, että tietyt harjoitteet johtavat ennen pitkää
valon edessä olevan verhon tuhoutumiseen (prakaashaavaraNakSayaH; prakaasha-aavarana-kshayahaa)

Noh, kyseessä on tiätysti lentosuutraa (III 42) seuraava suutra:

bahir-akalpitaa vRttir mahaa-videhaa; tataH prakaashaavaraNakSayaH.

Translitterointi on vähän hakusessa; jäbä ei ilmeisesti kovin hyvin haltsaa sanskriittia:

http://www.swamij.com/yoga-sutras-33949.htm#3.44

Joko siitä oli puhetta, että missä vaiheessa ihmislajin kehitystä sielut tulivat mukaan kuvioihin? (kaikki eivät siis usko, että eläimillä ja muulla elollisella on sielut) Onko sieluja sitten ollut aina ja ne ovat inkarnoituneet muille planeetoille vai ovatko ne vain hengailleet odottamassa ihmisten aivojen kapasiteetin kehittymistä riittävälle tasolle?

Kyselyikä ;)

Onneksi et kysy mitään tämän vaikeampaa, ;) saat tasan niin monenlaista vastausta kun on vastaajaa.

Salaisen opin mukaan:
Tämän ihmiskunnan sielut on kulkeneet todella pitkän matkan, aina kivi-kasvi-eläinkunnassa maapallon edellisillä ruumistuksissa,
ja päätyen lopulta tälle pallolle ihmisinä, jonkinlaisen minätietoisuuden olemme saaneet jo edellisellä pallolla,
mutta emme voineet syntyä sinne ihmisinä koska sen aikakausi oli jo lopuillaan, joten jäimme odottamaan uutta planeettaa
uudeksi kodiksi.
Mutta tämä kaikki edellä mainittu on tapahtunut tällä tähdellä ... tosin siis kun New Age:ssa jossa sielut lentää toisille tähdille.
On sanottu että ihmiskunnan koko on about 60 miljardia eli siis noin 10% on maanpäällä.  
Tämän mukaan ihmiskunta muodostaa siis suuren perheen, olemme kaikki sukua toisillemme ... paitsi tuon New Age opin mukaan.

:D Helppoa kuin heinänteko (joka ei muuten kyllä oo ollenkaan helppoa, siinäköhän sanonnan juju piilee?). Eihän siinä olis mitään iloa, jos kaikki vastaisivat samalla tavalla ;)

Niin ja sitten ... näitä maapallon jälleensyntymiä on opin mukaan siis 7 ja viikonpäivät on nimetty näitten mukaan.

Saturnus  
Aurinko    
Kuu          
Maa (Mars, Merkurius)
Jupiter
Venus

En kyllä tiedä missä järjestelmässä lauantai on ollut viikon ensimmäinen päivä, mutta siitä on nyt lähdettävä.
Saturday - Saturnuksen päivä
Sunday - Auringon päivä
Monday - Kuun päivä
jne..
Jonkin maan kielestä aina löytyy viittaus oikeaan planeettaan, kunhan vähän etsii, esim. Torstai -  Thursday -Thor ukkosen jumala jonka muita nimiä on  Jupiter ,Donar

Tämä nykyinen kausi on siis kaikkein fyysisin ja vaikein (esim. Saturnus ei ollut ollenkaan kovin fyysinen, missä me oltiin ”kivikuntaa”), mutta täällä pitäisi tapahtua käänne henkisempään suuntaa, en tiedä siintäkö sitten johtuu että tämä sisältää nämä kaksi Marsin ja Merkuriuksen.

Nämä taitaa olla aika metafyysisiä juttuja, mutta hauskahan näitäkin voi joskus tutkia.  :crazy2:

Mää taas olen kuullut että heinänteko just on aika helppoa.  :D