Astro Foorumi

Mitä rakkaalle ystävälleni tapahtui?

Aikaisemmin ystäväni oli hyvin läheinen.

Ennen (vuosia sitten) vietimme aikaa, miettien ja keskustellen ihmisyydestä, henkisyydestä, rakkaasta planeetastamme ja yleensä rakkaudesta.
Hän opetti minulle mm. itsensä rakastamisen tärkeyttä. Yksinkertaisin sanoin ja esimerkein.

Sitten tapahtui jotain, hänen kanssaan tapaamiset ja keskustelut alkoivat vähenemään radikaalisti ja hän alkoi vaikuttamaan kiireiseltä ja/tai välttelevältä.
Hänen kaverinsa vaihtuivat, hän ei ollut enää tekemisissä minun tai meidän pienen kaveripiirin kanssa.

Hän unohti jotenkin todellisen arvonsa.
Hän alkoi perustamaan ja rakentamaan arvoansa sekä identiteettiänsä insinöörikoulutukselleen ja myöhemmin työlleen.

Hän saattoi perustella paljonkin, miksi hän on arvokas ja tärkeä ihminen, koska hänellä on tietynlainen koulutus.
Ennen hän ymmärsi että arvokkuus ei ole sidonnainen tämän kolmannen ulottuvuuden maallisiin arvoihin.
Nykyään taas hän elää näiden arvojen mukaan.

Henkisistä asioista hän ei enää keskustele, vaivaantuu jos yrittää puhua, tai kysyä varovastikin, että mitä ystävyyssuhteellemme tapahtui?

Olen viime vuosien mittaan yrittänyt kysyä häntä useasti mukaan erilaisiin henkisiin tapahtumiin (kosmiset parapäivät, yms.).
Hän ei ole suostunut lähtemään ja on perustellut asiaa sillä, että jos kyseessä on oikeasti henkinen tapahtuma, niin sen ei kuulu maksaa yhtään mitään.
Yritin kysyä häneltä, että kuka sitten maksaa luentoja pitävien ihmisten matkat, paikan vuokran, näytteilleasettelukulut, yms, mutta tähän hän ei osannut vastata.

Hänen puheistaan päättelin hänen ajattelevan että "universumin pitäisi hoitaa kyseiset maksut mikäli kyseessä on oikeasti henkinen tapahtuma" .
Olen myös sanonut hänelle, että voin maksaa hänen pääsylippunsa tälläisiin tapahtumiin. Silti ei ole kiinnostanut.

Minusta on tuntunut että hän on henkisellä kehityksellä taantunut siitä mitä oli. Hän keskittyy kovin paljon hyvän ja pahan näkemiseen erikseen.
Aikaisemmin dualismin luonteen ymmärtäminen ei ollut hänelle ongelma. Nyt hän ei ymmärrä koko asiaa enään, vaan juuri erottelee asiat hyviksi tai pahoiksi.

Jutut hänellä pyörivät kovasti negatiivisuuden puolella, eikä hän käsitä tätäkään enään. Asioista on hänestä tullut "paskaa".
Yritin vihjata hänelle, että jos näet tuollaista ympärilläsi, miten voit sisältä? Hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Ennen hänen itseilmaisu oli huomattavasti luovempaa sekä rakkaudellisempaa.

En käsitä mitä on tapahtunut. Asiasta ei voi puhua ja en ole ainoa ihminen joka asian on huomannut.
Hän on alkanut käyttämään myös alkoholia enemmän ja keskittymään elämässä enemmän ns. proosallisiin iloihin.

Minua hämmentää tämä kaikki, koska yhteytemme oli niin hyvä aikaisemmin. Nyt värähtely tuntuu muuttuneen.
Minulla ei ole paljon näitä henkisen puolen kavereita, niin yhdenkin menetys riipaisee.

Mitä minun tulisi tehdä vai ollako tekemättä mitään?
Ajatus on, että hyväksyn asian, koska keskustelut eivät tuota tulosta. Jokaisella kun kumminkin on oma polkunsa.

ps. olen käsittänyt, että kun henkiselle tielle lähdetään ja portit avataan, ei paluuta enää ole.
Silti ystäväni toiminta vaikuttaa aivan toiselta. Vai höynäyttääkö hän itseään ja muita?

Hei,

Kiitos näkemyksestäsi.

Luonnollisestikaan yhteen tai vain muutamaan osa-alueeseen ei pidä jähmettyä.
En tiedä mistä sait käsityksen että minusta hengellisyys olisi rajoitettu noihin asioihin, sillä näin en koe.

Enemmänkin miten elämän lahjat ottaa vastaan ja miten elämänsä kanssa toimii?
En minäkään absolutisti ole, joskaan en samaan tapaan välitä ottaa alkoholia päivittäin.
Kyse ei ole hänellä ruokailun yhteydestä nautittavasta punkusta, vaan väkevistä kapakan sulkemiseen asti.

Ja messut/tapahtumat olivat vaan yksi esimerkki, johon pyysin häntä useasti mukaan, kun keskustelupiiristämme hän oli poistunut.

Hyvää kesän alkua.

Kiitos kirjoituksestasi.
Kun mietin asiaa, aloin muistamaan muutamia tapauksia joissa hän juurikin puhui asioita jotka oli lukenut (muttei kokenut/sisäistänyt).

Hän mm. odotti 21.12.2012 tapahtuvan jotain suurta ja ilmeisesti pettyi, kun niin hänestä ei tapahtunut.
Tämän päivämäärän jälkeen aloimme huomaamaan hänessa näitä muutoksia.
Yritin hänelle kertoa, että ennemmin kääntyisi katsomaan sisään, muttei hän ymmärtänyt mitä tarkoitin tällä.

Hän oli ennen tätä ihastunut mm. yhden laki teokseen, jonka oli lukenut Internetistä.

Oikein lämmintä ja mukavaa kesän alkua.

Ja laihat tarvitsevat lihavia, nuoret vanhoja, rikkaat köyhiä, koulutetut kouluttamattomia, valtaa omaavat vallan alla olijoita jne.  ;D

Kuka tahansa jonka itsetunto on ulkoaohjautuva, eli jolta puuttuu terve itsensä rakastettavaksi tuntemisen tunne, pönkittää sitä omaa itsetuntoaan vertailemalla itseään muihin ja vertailla voi sitten ihan millä elämänalueella tahansa. Kyseessä ei ole siis mitään millä olisi sinänsä tekemistä hengellisyyden kanssa, vaan ainoastaan sen itsetunnon sisältä puuttumisen kanssa. Ja tuota ulkoaohjautuvuutta sitten löytyy ihan kaikenlaisista ihmisistä niin hengellisistä kuin ateisteistakin.

Jokaisella on oma henkinen/hengellinen tiensä, eikä sitä voi ulkopuolelta muuttaa. Toisten hengelliseen tiehen KUULUU epäily ja edes-takaisin veivaaminen jopa pitkänkin aikaa (tiedän yhden jolla moinen on kestänyt vuosikymmeniä). Mikään ulkopuolelta tullut ei auta, on ihan vaan energian tuhlaamista koettaa puuttua toisten hengelliseen tiehen.

Mulla tulee mieleen tämmöinen, perustuu oletukseen että ystäväsi aloitti insinööriopinnot sen ikäisenä kuin ne yleensä aloitetaan:

Nuorempana on helppo ajatella, että joku ideologia/uskonto on oikea, kun ei ole vielä nähnyt elämää niin paljon. Sitten kun elämä vie katsomaan muitakin näkökulmia ja kenties kokee jonkin pettymyksenkin (kuten tuo hypetetty 21.12.2012), siinä on kriisin paikka ja joutuu miettimään uudestaan.

Mulla oli itsellänikin teinivuosien seurakuntatouhujen ja niihin liittyneiden yllätysten ja pettymysten jälkeen kausi, että vuosiin en uskaltanut sanoa mitä mieltä asioista olen. En halunnut 100% kieltää mutta en myöskään joutua perustelemaan kenellekään mitään. Niinpä jos joku kysyi esim. "Uskotko Jumalaan?" niin saatoin vastata "Mahdollisesti, mutta en halua riidellä asiasta sekuntiakaan enkä ole kiinnostunut saamaan muita ajattelemaan kuin minä". Paljon myöhemmin sitten totesin, että on minun edes henkilökohtaisesti alettava jälleen miettimään asioita eikä vain välttelemään yhtä paljon sisälläni kuin ulospäinkin - vaikka en kertoisi kellekään. Ja vielä myöhemmin sitä sitten taas kertoikin ja puhuikin, koska olikin nähnyt elämää taas sen verran että pystyi ajattelemaan mikä on itselle sopivaa.  :)

Lakikirjoihin ja insinööriopintoihin ja työuraan tuntuu loogisuutensa vuoksi mukavalta tukeutua elämän tukipilarina, mutta nämä henkiset/hengelliset asiat tulevat ystävääsi vastaan vielä uudestaan - jos nyt ovat tullakseen. Kaikki ajallaan. Välttämättä hän ei ulospäin näytä mitään pitkiin aikoihin jos koskaan, mutta hänen ystävänään parasta mitä voit tehdä on kunnioittaa hänen valintojaan ja luottaa hänen kykyihinsä selviytyä elämästä. Se että kaikki on yhtäkkiä "paskaa" ja viinaa menee huomattavan eri määrä verrattuna vanhaan voi liittyä opinto/työstressiin ja masentuneisuuteen, että pidä pikkasen silmällä kuitenkin jos voit. Avuksi kannattaa ajatella ihan maallisia keinoja hänelle.

Mikä ei ollut ollenkaan pointtini vaan se, että vertailemalla itsetuntoaan pönkittämistä löytyy niin hengellisistä kuin ateisteistakin ja kaikista siltä väliltä.

ja sitä henkisyyttä voi, jos niin haluaa ja sen kokee itselleen hyödylliseksi, mitata ulkoisin mittarein, joista joitakin voi  lukea ketjun aloittajan viestistä. Ja HUOM: Minä en nyt väitä aloittajan vertailevan, hän tuntuu olevan aidosti huolissaan ystävästään, mutta hän kertoo siinä näitä ennen-jälkeen juttuja joista saa osvittaa siitä mitä ne  mittarit voisivat olla. Lopulta jokainen vertailuun lankeava määrittelee kuitenkin nämä asiat ihan itse. Ne eivät tietenkään kerro mitään siitä mitä ihmisen sisällä tapahtuu eli siitä onko tämä henkinen/hengellinen, mutta sehän ei vertailijaa edes kiinnosta koska ainoa tavoite on tuntea itsensä paremmaksi ja siten edes joten kuten rakastamisen arvoiseksi. Hankaluus tässä pönkityksen tavassa on kuitenkin se että se ei tuota pysyvää tervettä itsensä rakastamisen tunnetta, vaan vain hetkellisiä helpotuksia ja annoksiakin pitää yleensä pikku hiljaa kasvattaa, jotta ne toimisivat.

Opintonsa hän on suorittanut jo ja siirtynyt työelämään.
Voihan se olla että sieltä sitä stressiä tulee. Asiakaspalvelutyötä. Omastakin kokemuksesta tiedän miten stressaavaa se välillä voi olla.

Kiitos näistä sanoista ja tuesta.

Minusta ainakin jokaisella on oma polkunsa ja tätä tulee kunnioittaa. Se miksi tänne postasin, on hämmennys jota olen kokenut, kun tämä aiemmin toisella tavalla elänyt henkilö, on muuttanut suuntansa, kuten kerroin aloitusviestissä.

Luonnollisesti kunnioitan häntä, hänen polkuaan ja rakastan ystävänä edelleen.

Asiakaspalvelutyö on rankkaa, tein sitä koko työurani ajan. Nyt olen muutaman kuukauden ollut eläkkeellä. Henkisyydestä sain voimaa työhöni, samoin ehkä joskus överiksikin menevästä liikunnasta. Työssäni en tietenkään voinut tuoda henkisyyttä näkyvästi esiin. Monet työtoverini hakivat tarvittavaa voimaa alkoholista ja ulkoisista asioista. Alkoholiin turvautuminen on siinä mielessä huolestuttavaa, koska se voi lisääntyä melkein huomaamatta ja aiheuttaa muita ongelmia.  Ongelmat osaavat uida. Tuohon alkoholin käyttöön on todella vaikea puuttua ulkoapäin, jotenkin henkilön itsensä olisi huomattava motiivinsa ja havahduttava.

Henkisyys saattaa vaihdella elämän eri vaiheissa; olla välillä uinuvana pitkäänkin. Kokemukseni mukaan kuitenkin juuri henkisyys  on hyvä keino auttaa itseä sisältäpäin.

Ihmiset muuttuvat, mikään ei pysy muuttumattomana, joskus kasvetaan erilleen, tai välillä on kausia, jolloin on parempi keskittyä enemmän maallisiin asioihin. Ei sekään, että joskus on kurkkuansa myöten täynnä kaikkea henkistä hapatusta, tarkoita minusta että taantuisi. Ehkä jopa päinvastoin, sillä maallinen ja henkinen molemmat meidän täällä kuuluisi oppia.

Ainut mikä tuossa minua mahdollisesti huolestuttaisi, on se mitä indikin nosti esille, eli jos kaiken paskana pitäminen lähenee masennusta tai johtuu stressistä.

Henkisiin tapahtumiin osallistumisen halukkuudella ei mielestäni voi mitata oikein mitään. Noiden tapahtumien laadussakin on niin suuri kirjo, mitä ei etukäteen osaa arvioida, onko vaan rahastusta vai saisko siitä itse jotain. Lisäksi niissä on yleensä aika raskaat ja kuluttavat energiat, en yleensä osallistu niihin ellen ole sillä hetkellä hyvässä energisessä kunnossa.

Miten saan sen kuvan että olet vain surullinen siitä että olet menettänyt yhden hengellisen kaverin joka päätti ottaa etäisyyttä ja kenties miettii omia asioita, omassa tahdissa.
Itse olin monen monta vuotta juomatta, kaikki luomua ja enkeleitä, messuja, lehtiä ja kirjoja. Mutta se meni ohi ja aloin taas bailaamaan (juu, pilkkuun asti ja konjakkilasi kädessä..) ja tekemään omia asioita ja jätin suurin osa tuosta ajasta taakse, koska koin että en sieltä enää mitään saanut ja päätin ajatella muita asioita ja kaikesta muodostaa oman, henkilökohtaisen hengellisyyden.
Ymmärrän jos olet hänestä huolissaan kun näinkin näkyvä muutos on tapahtunut mutta kenties teidän aika on nyt vain ohi ja muutoksien kautta joko erkaannutte, tai löydätte uuden tavan olla jatkossa.
Oletko muuten koskaan suoraan kysynyt häneltä että mitä hänelle on tapahtunut?

En minä niin ole tarkoittanut. En todellakaan oleta tai ajattele että kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Päinvastoin..!
Ihmetyttää miten edes saatoin antaa moisen kuvan. Ilmeisesti minulla on harjoiteltavaa vielä itseilmaisun kanssa.  :idiot2:

En ole pienestä porukastamme ainoa joka on asiaa miettinyt. Ainoa tosin joka kirjoitti asiasta nettiin ja kysyi mielipidettä muiltakin.
Kyllähän sen voin myöntää, että ikävä on vanhoja aikoja.

En ole kysynyt häneltä. Asia taitaa olla tabu.
Muutenkin saa kertoa itse sitten kun on valmis tai jos haluaa.

Minulle viestistäsi ei tullut ollenkaan sellainen olo, vaan vain että olet aidosti huolissaan ystävästä joka vielä lisäksi puhuukin negatiivisia, mikä usein on merkki masennuksesta.

Tällä palstalla ja joka paikassa internetissä muutenkin täytyy muistaa että sinä et ole missään vastuussa niistä tulkinnoista joita muut tekevät teksteistäsi. Olet vastuussa VAIN niiden kirjaimellisesta sisällöstä. Ihmiset saattavat tulkita mitä vain miten vain aivan ällistyttävässäkin määrin, mutta sinä et todellakaan ole siitä vastuussa. Pidä puolesi vaan jos niin käy, niin minäkin teen, vilkaisepa vaikka allekirjoitustani.  ;)

Taitaa olla tämän foorumin nopeimmin yli 5000 lukukertaa kerännyt ketju?!

Tuo ongelma näyttäisi sen perusteella olevan hyvin aktuelli ja monia koskettava?

Kun eräältä aajurveeda-ekspertiltä kysyttiin hänen Suomessa vieraillessaan,
miksi täällä on niin paljon sydänvaivoja, hän arveli sen johtuvan lähinnä ystävyyssuhteiden
pinnallisuudesta...

 ???

On kai se kuitenkin positiivinen seikka, että Suomessa on vielä tulkinnan vapaus. Pohjois-Koreassa omasta
tulkinnasta saattaa joutua teloituskomppanien eteen...

 ::)

Lisättäköön vielä, että luonnollisilla kielillä on äärimmäisen hankalaa, ellei likimain mahdotonta
kirjoittaa tekstiä, joka ei suo erilaisten tulkintain mahdollisuutta. Matikka taitaa olla ainoita
ainakin  lähestulkoon yksiselitteisiä kieliä!

On, on suomessa vapaus tehdä itsestään todella hölmö  vaikutelma luulemalla olevansa telepaatti ja vielä sitten rupeamalla riitelemään asiasta sen kanssa jonka ajatukset luulee telepaattisesti aistivansa. Nimimerkki 'tällä palstalla koettua.'  ;)

Red herring!   :coolsmiley:

Päätin kirjoittaa jatkoa tähän aloittamaani keskusteluun näin vuosien päästä avatakseni taustoja ja nykytilannetta lisää.

Tämä ystäväni sitten possessoitui - arkisittain sanoen 'sairastui psykopatiaan'.
Valitsi pimeyden polun joka kutsui häntä enemmän.

Kuten kerroin aiemmin, hän odotti suuresti 2012:lle kerrottuja tapahtumia ja kun niitä ei tullut, hän palasi entiseen - vasemman käden polun kulkijaksi.

Hän oli nimittäin pitkän aikaa ollut vasemman käden polun kulkija.

2012 vuoden lähestyessä hän tutustui ra-materiaaleihin sekä Suomennettuihin yhden laki teoksiin joista hullaantui niin että alkoi puhua rakkaudesta ja muutoksesta.
Hän ihmisenä muuttuikin niinä aikoina - aivan erilaiseksi - rakkaudellisemmaksi ja lempeäksi (pidin tästä muutoksesta).

Kaikki (ilmeisesti?) oli hänen osalta näytelmää ja roolia joka purkautui sitten kun vuoden 2012 lopussa ei tullut ufoja taivaalta ja hänen suuresti odottamia tapahtumia.

Kaiken suuren valaistumisen ja muutoksen piti tapahtua heti tuolloin, näin hän odotti tapahtuvaksi.

Varjotöitä sekä itsereflektiota hän piti heikkojen puheina, eikä tahtonut ymmärtää kun selitin että muutos on sisäinen ja lähtee sieltä.

Minun olis pitänyt tajuta jo tuolloin varoituksien merkit, mutta tahdoin sinisilmäisenä uskoa parempaan.

Näin jälkeenpäin olen tajunnut että hän piti aika hyvin kulisseja kunnossa siitä että olisi valon kulkija.
Mietinkin, miten niin kauan vasemman käden polkua kulkenut voisi noin vain vaihtaa todellisen pyytettömän  & ehdottoman rakkauden polulle.

Jostain syystä kuitenkin pidin ajatuksesta koska ehkäpä itsekkin tahdoin uskoa 'nopeisiin ihmeisiin' kun näinä viime vuosikymmeninä kehitys on oikeastikin kiihtynyt nopeammaksi.

Ystävääni rakastan edelleen, mutta tekemisissä en ole voinut olla enää 2015 vuoden jälkeen.

Hän jäi tuolloin kiinni erittäin alhaisesta toiminnasta.
 
Edelleen kunnioitan sitä muistoa jota hän joskus oli (ainakin hetken aikaa).
Ehkä se kaikki oli näytelmää sitten.

Toivon että jonain päivänä hän uskaltaa vielä aloittaa työt itsensä kanssa, eikä odota pelastusta ulkoisen kautta.