Astro Foorumi

Sanskritissa, samoin kuin suomessa, vokaalin kvantiteetti (pituus) on ns. distinktiivinen piirre, eli
merkityksiä erottava foneettinen fiitsöri.

Esimerkki valaissee asiaa parhaiten:

suomi: tuli - tuuli; sama - saama; ruma - ruuma.
sanskrit: kila (adverbi: todella) - kiila ( wedge); sama (same) - saama (laulettu vedarunous); tula (mm. Libra) - tuula (puuvillakuitu?).

Sanskritia esim englannin kieliseen tekstiin substandardisti translitteroitaessa pitkät vokaalit tavallisesti ignoreerataan;
kirjoitetaan esim. akasha pro aakaasha, tai shastra (ase) pro shaastra (tiede), tai ananda (adj. iloton) pro aananda (subst. autuus).

Jos Pingviini-jäätelön yksi uusista sloganeista (Tapaa kaveri tuutilla) kirjoitettaisiin em. tyyliin, pitkät vokaalit ignoreeraten,
seurauksena olisi lause

 Tapa kaveri tutilla!

 ::)

Tuopa oli hauska.  ;D

Arabian kielessä vokaalien pituudella ei juuri ole välilä ja usein ei konsonantinkaan, kaveri kertoikin tuntemastaan tunisialaisesta jolla suomen kieltä opetellessa oli ollut totisia vaikeuksia ymmärtää miksi 'silli' on eri asia kuin 'siili'.

Äkistään tuntuu siltä, että tuo voi jotenkin liittyä arabian sukulaiskieli heprean konsonanttien geminaatioon tietyissä
fonotaktisissa yhteyksissä. Useimmiten englannin the-artikkelia vastavaan etuliitteen 'ha' jälkeen seuraavan sanan
alkukonsonantti kahdentuu, esim. ha + gadol (the + great) -> haggadol, tai ha + mashiaH (the + Messiah) -> hammashiaH*.

*H = 'ch' saksan sanassa Bach, eli voimakas h-äänne.

 :D

Paljon hauskempi kuin se "tapan naapurini"-läppävanhus ;D

Samalla mieli koittaa keksiä, miten tutilla voisi tappaa. Mieltäylentävä ajatusharjoitus :P