Astro Foorumi

Tämä aihe voi olla jo jossain ketjussa mutta sanokaa jos olen väärässä paikassa.

Minua kiinnostaisi tietää enemmän omasta entisestä elämästä, tiedän kyllä mikä olen ollut ja miten kuollut mutta tahtoisin tietää tarkemmin onko sillä vaikutusta tähän elämään jollain tavalla. Kerron hiukan siitä entisestä elämästä ja nykyisestä.
Entisessä elämässä olin siis orja, vuonna 72eaa roomassa,halusin vapaaksi ja pääsin pakenemaan jostakin(?), olin kapinallinen enkä halunnut elää sen ajan yhteiskunnan ehdoilla, minut tapettiin taistelussa hiekkatien varteen, ehkä olin spartacuksen alainen tai jopa hän itse(?). Nykyiseen elämään heijastuu tuo kapinallisuus, en haluaisi sitoutua mihinkään, haluaisin elää omilla ehdoilla, kulkea vapaana ilman sitoumuksia mihinkään. Itseäni tässä elämässä kiinnostaa juuri tuo spartacuksen elämä, ihannoin häntä ja hamuan hänestä sitä olematonta tietoa jota on saatavilla hyvin vähän, myös kaikki gladiaattori aiheiset ohjelmat/kirjat kiinnostaa.
Omaan myös vahvan kuudennen aistin, näen välähdyksiä entisestä elämästä unissa ja horroksessa. Olen myös matkustanut roomaan, käynyt niillä taistelu areenoilla jollon minulle tuli erittäin ahdistava olo, osasin kertoa ryhmäläisille missä kohti sitä areenaa oli mikäkin, esim. siis katsomo, leijonien häkit yms. vaikka ne ei nykypäivänä enää ole olemassa, tarkistettiin asia ja näin oli. Koskaan aikaisemmin en ollut käyny roomassa enkä pahemmin lukenutkaan siitä mutta tiesin myös sanoa mihin suuntaan pääsisi pakenemaan jos oltaisiin siinä ajassa vielä  :o

Nykymaailmassa tunnen itseni ahdistuneeksi, en välitä uusista hömpötyksistä enkä juokse muodin perässä. Syömä tottumuksetkin todennäköisesti heijastus entisestä elämästä, kaikki sellainen kelpaa mikä on lähtöisin eläimestä, esim. sisäelimet, lihat ja veri. Tykkään myös liikkua ulkona pimeän turvin, tunnen olevani silloin turvassa. Onko nämä heijastuksia edellisestä elämästä vai olenko jo sekoamassa  :uglystupid2: Jos joku voisi vähän valaista asiaa minulle? Miksi nuo mahdolliset heijastukset ja näyt tulevat niin voimakkaasti tähän elämään ja onko niillä joku tarkotus? Pitääkö minun tässä elämässä saattaa loppuun se minkä mahdollisesti aloitin edellisessä elämässä?

Tervehdys taistelutoveri, ollaan oltu samassa orjakapinassa mukana!

Spartacuksen aloittama kapinahan kesti vuosikausia ja pari vuotta siitä noin 150 000 orjaa piti käytännössä omaa valtiota Vesuviuksen alarinteillä. Lopulta sitten Rooman armeijaa alkoi nolottaa aiemmat epäonnistuneet kukistusyritykset ja ryhdistäytyivät kunnon toimintaan ja voittivat, viimeisestä taistelusta jäi henkiin 6000 orjaa jotka kaikki ristiinnaulittiin Via Appian varrelle, koko matkalle Capuasta Roomaan saakka. Niinpä kyseisessä kapinassa on ollut kyllä tilaa monille sieluille, sen verran paljon siellä heilui porukkaa. (Minä jäin henkiin siitä lopputaistelusta ja tulin ristiinnaulituksi, sinä ehkä kuolit siinä lopputaistelussa tai jossain aiemmassa kahakassa.)

Minulla vapauden ja orjuuden välinen jännite ja ristiriita on kantava teema tässä inkarnaatiossa, eli sikäli tuo aiempi elämä vaikuttaa; olen edelleen sitä mieltä että mieluummin kuolen vapaana kuin elän orjana. Nykymaailmassa tämä toki tulee esiin hieman hienovaraisemmalla tavalla kuin antiikin aikaan.  ;D  Ihmisen vapaa tahto ja sen kunnioittaminen kaikin tavoin on kuitenkin minulla yksi tämän elämän perusteemoista.

Minulla on muistikuvia myös muutamasta muusta inkarnaatiosta jossa tämä vapaus/orjuus -teema tai vastaava ovat olleet pinnalla. Itse uskon, että lukuisista aiemmista inkarnaatioista muistetaan aina vain niitä muutamia joilla on samoja teemoja/oppiläksyjä nykyisen kanssa. Ihmismieli ei jaksaisi sitä että kaiken aina muistaisi, joten sen vuoksi muistetaan niitä nykyisen elämän kannalta olennaisia. Tämä orjakapina-elämä oli ensimmäinen aiempi inkarnaatio jonka muistin aikoinaan.

Monenlaiset taipumukset ja tottumukset voivat olla kotoisin aiemmista inkarnaatioista, toisaalta toiset niistä ovat kehon omia mielitekoja joista keho joskus kertoo hyvinkin selvästi.

Noh, en tiedä olenko kuollut siihen ristiin naulitsemiseen vai liekkö joku tökänny miekalla kuoliaaksi. Nuissa horros/valve välähdyksissä näkyy myös että minulla on joku peltinen haarniskan tapainen päällä, toisen käden sormilla kosketan rintalastan päältä ja sormet menee veriseksi, varmistan asian vielä toisen käden sormilla ja veriseksi nekin menee, sormista päätellen olen ollut valkoihoinen. En tiedä kuolenko siihen haaveriin vai jatkanko taistelua viimeseen hengen vetoon.
Kerran olen eläessäni pukeutunut sen ajan asuun ja voi miten oli kodikas ja hyvä olla ne vaatteet päällä, nykyajan vaatteet ahistaa vaikka sopivat onkin mutta ne tuntuu väärältä.
Mieleen painuvin nuissa näyssä on se että kuulen oman äänen, se kieli jolla puhun ei ole suomea eikä italiaa, ehkä traakiaa(?) ymmärrän kaiken mitä sanon mutta hereillä ollessa en ymmärrä höykäsen pöläystä koko kielestä  ;D jollekin oman joukon jäsenelle sanon mikä on tapettujen ihmisten saldo (9001kpl), mikä on sinällään aika outoa kun tuo luku muodostaa minun nykyisen syntymäajan  :o

Aika jännä juttu, että olette olleet samassa paikassa samaan aikaan. Sellaista sattuu joskus foorumeilla (nimim. kokemusta on). Googlasin pikaisesti, mitä Spartacuksesta tiedetään ja onhan tuolla jotakin kuitenkin ja loput joutuu ehkä kaivamaan omasta (ja Eklektikon) muistista.

Itse olen sitä mieltä, että entisten elämien muistot eivät putkahda tyhjästä mieleen, vaan niillä on yleensä jokin kytkös nykyisyyteen. Voi olla, että se kytkös ei ole vielä täysin selvinnyt, mutta sitten kun niin käy, asioihin voi suhtautua hyvin suurella ymmärryksellä.

Entisten elämien pelkojen, lahjojen ja voimakkaimpien uskomusten ym. teemojen kantaminen nykyisyyteen on myös tavallista. Et ole siis tulossa hulluksi.  :D

Jos siellä orjakapinassa on ollut yhteensä parhaimmillaan 150 000 orjaa mukana, niin kyllähän siinä porukkaa riittää. Aikamoinen osa samoja sieluja voi ihan hyvin olla nyt inkarnoituneina ja saman maan asukkaita. Eikä sinänsä ihme että kaksi osuu samaan maahan, kiinnostuu tämänkaltisista asioista ja hakeutuu yhdelle tämän pienen maan suht harvoista tämän aihepiirin keskustelupalstoista.

Minä olen nähnyt yhden unen tuosta kyseisestä elämästä ja ihmettelin herättyäni onko mielikuvitukseni korjaillut vähän visuaalista ilmettä kun orjilla oli aika kirkkaita pastellivärejä päällään siinä unessa, enkä osannut ajatella että sellaisia olisi osattu tuottaa. Sitten näin palkitun tv-sarja Rooman ensimmäisen kauden - sarjahan sai palkintoja esim. juuri siitä että kaikki rooliasujen kankaat oli tehty ja värjätty nimenomaan antiikin Rooman ajan alkuperäisin menetelmin ja värein - ja siellähän niitä samoja värejä sitten kuitenkin oli näkyvissä ihan orjien ja köyhienkin vaatteissa. Tuli aikamoisia tunnemyrskyjä kyllä ko. sarjaa katsellessa ja on se antiikin Rooma muutenkin kiinnostanut ihan lapsesta saakka.

Määrittele 'hyöty.'  ;D

Minulla on tämä vapaan tahdon kunnioittamisen ja vapauden teema voimakkaana tässä ja niissä aiemmissa inkarnaatioissa jotka nyt olen muistanut. Jotkin muistot puolestaan selittävät mieltymyksiä ja inhon kohteita jotka ovat voimakkaan kokemuksen seurauksena kulkeneet mukana tähän asti.

Ennen kaikkea nuo muistot ovat auttaneet minua ymmärtämään paremmin sitä mitä olen nyt ja sitä miksi olen nyt sellainen kuin olen.

Sen tiedän ainakin varmaksi että tuo kapinallisuus juontaa jostain edellisestä elämästä, tässä elämässä ei tunnu oikein mahtuvan mihinkään yhteiskunnan lokeroon. Mutta, osaisiko joku sanoa että voisiko olla mahdollista että sen entisen elämän orjan elämän tehtävä jatkuu minulla nyt tässä elämässä? Tekisi mieli kävästä hypnotisoijan luona mutta vähän pelottaa mennä sinne jos joutuu kohtaamaan jotakin kipeitä asioita edellisestä elämästä mutta toisaalta kiinnostaisi tietää niin ehkä saisi tähän elämään jonkinlaista järkeä, josko sitä on muutenkaan  ::)
Taistelu kaveri joka kirjottelit niin ehkäpä ollaan oltu samoissa joukoissa taistelemassa roomaa vastaan  :knuppel2:

Ei hitsi, olenkohan mäkin ollut samoissa joukoissa teidän kanssa, orjana nimittäin olen minäkin elellyt. Astrologi sanoi että tähän elänään olen tuon orjaelämän takia valinnut vapauden, ja niin se juuri prikulleen on. Jos töitä täytyy tehdä niin yrittäjyys ja sen mukanaan tuoma vapaus kiinnostaa todella paljon, en pidä siitä että mulla on pomo joka sanoo mitä pitää tehdä. En ole naimisissa eikä mulla ole lapsia. Työelämässä en ole kavunnut kovin korkealle koska sitten sitä on naimisissa työnsä kanssa, ja minua kun kiinnostaa eniten se vapaa-aika :) Toisaalta yrittäjänä sitä vasta olisikin naimisissa työnsä kanssa mutta se olisi eri asia koska silloin sitä työtä tekisi itsellensä eikä pörssiyhtiön osakkeenomistajille jne.

Mitään välähdyksiä entisistä elämästä en ole nähnyt, tai en ainakaan muista, tai ole edes tajunnut niitä. Roomassa olen käynyt ja se oli pelkästään positiivinen reissu, ei siis mitään tunnekuohuja. Itse asiassa varmaan lempparilomakohteeni joten en sitten tiedä miten tämä sopii kuvaan;)

Ihan kuulostaa minun elämältä  ;D En itsekkään halua että minua joku käskee, jos nykymaailmassa olisi mahdollista niin todennäköisesti eläisin niin vapaata elämää että minulla ei olisi kun reppu selässä ja päällä olevat vaatteet :) Toisinaan tuntuu että jopa olen tässä asunnossa "vanki" vaikka täältä pääseekii pois mutta sidoksissa kuitenkin. Mies minulta kyllä löytyy mutta naimisissa ei olla eikä ole lapsia.

Viime yönä jälleen näin joko ihan unta gladiaattorista tai sitte se on välähdys entisestä. Siinä unessa seisoin keskellä areenaa, miekka oli ainoa ase joka minulle annettiin, ympärillä mylvi hirveä ihmis joukko. Käännyin ympäri ja minua kohti juoksi muutama suojakilpiin pukeutunut mies, ennenkuin taistelu alkoi niin heräsin, oisin tahtonu nähä miten siinä kävi  >:( jospa se jatkuisi ensi yönä.

Jos sinulla on nyt aktiivinen kausi tuon gladiaattori/orjaelämän suhteen, niin kannattaa varmasti pitää unipäiväkirjaa. Kaikki vain ylös niin yksityiskohtaisesti kuin pystyt ennen kuin yksityiskohdat katoavat. Muistiinpanoista voi olla paljon hyötyä, jos joskus myöhemmin törmäät johonkin tietoon tätä elämää koskien.

Orjuutta on muuten edelleen maailmassa (suurin keskittymä Afrikan kaakkoisosassa, jossa suurin osa ihmisistä ei edes tiedä että se on laitonta...), sitä oli euroopassakin pitkälle keskiajalle, Saudi-Arabiassa orjuus oli laillista peräti vuoteen 1962 saakka. Kyseessä ei ole mikään menneen maailman juttu, vaan jotain mitä edelleen tapahtuu ihan koko ajan. Sanotaan että sielu haluaa kokeilla kaikkea, niinpä kaikki ovat varmaan kokeilleetkin sitä orjana elämistä ehkä moneen kertaankin, eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. Sellaisia inkarnaatioita sitten vain muistuu mieleen sillon, kun jossain elämässä on voimakkaana vapauden/vapaan tahdon teema.

Juu, kaikki unet olen kirjottanut ylös, myös ne näyt joita näen horroksessa. En tiijä onko unta vai mitä lie kun jos olen pitkällään silmät kiinni, ympäristö on hiljanen ja tiijän olevani hereillä mutta silmissä rullaa joskus elokuvan tavoin tapahtumia orjan/gladiaattorin elämästä ja taisteluista, joka kerta on erilaisia tapahtumia. Joskus erotan kasvoja mutta toisinaan en, nimiä ei ole tullut koskaan esille.

Lisätäkseni vielä nuihin heijastuksiin entisestä elämästä. Aina jos jossain yhteydessä tulee puheeksi caeser tai joku muu vastaava nii sisäsesti tunnen jotakin vihan tapasta enkä halua edes kuulla puhuttavan siitä, ällöttävä tunne tulee. Mutta sitten kuitenkin spartacusta kohtaan on todellinen ihannointi, tykkääminen ja mielenkiinto, jos hän eläisi vielä (mikä ois aika mahotonta) niin todennäköisesti fanittaisin sitä ihan täysillä  ;D.

Oletkos, catya85 katsonut näitä youtube-dokumentteja:

Tässä yksi Spartacuksesta, kesto 50 min.

http://www.youtube.com/watch?v=OWWy_nSgv8w

Olen katsonut nuita dokkareita, aika montakin.

Minäkin katsoin tuon linkittämäni videon + pari muuta BBC-tuotantoa olevaa historiadokkaria. Tuli aika spooky olo Vilhelm Valloittajasta ja Hastingsin taistelusta kertovasta dokkarista. Olivat päässeet aika hyvään autenttisuuteen ainakin puvustuksen suhteen. Sellaisina minä ne muistan omissa välähdyksissäni ko. episodista. Nimim. "Normannien ratsumies AD 1066".

Mä kävin ennustajalla ja kysyin häneltä mun menneistä elämistäni ja olen kuulemma ollut mies.Joudunkin tässä elämässä opettelemaan naisena olemista ja auttamista sillä olin entisessä elämässäni hyvin itsekäs.Olen kuulemma elänyt Aasiassa ja euroopassa.Nyt ymmärrän senkin miksi kissat ovat aina kiehtoneet minua, sillä lemmikkinä minulla on aina ollut kissa menneisyydessäkin niin kuin tälläkin hetkellä.Harmittaa kun en kirjoittanut asioita ylös,kun olin niin keskittynyt siihen mitä ennustaja minulle sanoi. :-\

Heräsipäs sellainen kysymys mieleen että osaako kukaan sanoa että millasia asioita, ajatuksia, tekoja ja tunteita voi siirtyä edellisestä elämästä? Vai voiko mitään muuta kuin se "minä vaan tiedän" tunne. Itse kun olen todennäköisesti ollut se orja ja noussut kapinaan niin tässä elämässäkin on joku kapina luonne, aikasemmin mainitsinkin että haluaisin olla sitoutumaton mihinkään, olla ihan vapaa kaikesta.

Tähän (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=17258.0) ketjuun on laitettu paljon infoa entisistä elämistä.

Kaikkein tyypillisintähän on, että mennyt elämä nousee pintaan, koska sen loppu on ollut dramaattinen. Nykyiseen elämään voi siirtyä esim. syntymämerkkejä, jotka sopivat edellisen elämän kuolintapaan.

Tyypillisiä ovat myös selittämätön mieltymys tai vastenmielisyys tiettyjä valtioita, ihmisiä, kulttuureja, pukeutumistyylejä, eläimiä, luonnonelementtejä yms. kohtaan.

Entisistä elämistä voi siirtyä myös monia taitoja ja lahjoja, jotka on helppo ottaa käyttää nykyisyyteen, mikäli vain haluaa. Mieleeni tulee tapaus ehkä parin vuoden takaa, jossa muistaakseni amerikkalainen mies loukkasi itsensä ja oli koomassakin jonkin aikaa. Herättyään hän puhui täydellistä ruotsia.  :D Olisiko ollut naapurimaan asukki edellisessä elämässään?

Itselläni on ollut paljon tiettyjen teemojen toistumista. Elämääni tulee aika ajoin ihmisiä, joilla on kovin samantyyppiset elämänkohtalot. Ei kai tässä olisi mitään ihmeellistä, jos pystyisin selittämään tämän jotenkin lapsuudella tai nuoruudenkokemuksilla, mutta kun ei voi. Olen päätynyt pitkien selvittelyjen jälkeen siihen tulokseen, että minun menneisyyteni on läheisteni nykyisyyttä ja menneisyydellä tarkoitetaan tässä kohti entisiä elämiä.

Voi nyt kuulostaa aika hurjalle mutta itselläni on aika näkyvä arpi käsivarren sisäpuolella, vanhemmilta olen kysellyt mistä se on tullu nii eivät ole osanneet sanoa eli voisiko olla siirtymä entisestä elämästä? ja kaiken lisäks minulta löytyy kolme syntymämerkkiä, en tiijä onko niillä mitään merkitystä tässä asiassa mutta moni on ihmetellyt niitä ja niinkuin itsekkin. Tuo arpi voi olla kyllä tästäkin elämästä peräisin kun olen aika tapaturma altis  ::)

Onhan se mahdollista. Tästä tuli mieleeni isoveljeni, jolla on hartiassa, hieman lapaluun yläpuolella, valkoinen, pyöreä syntymämerkki. Lapsena kyselimme, että mistä hän oli sen saanut ja hän vastasi, että se tuli silloin, kun hän oli orjana Arabiassa (väitti sitä siis polttomerkiksi). Me kolme nuorempaa nauroimme kovasti tälle jutulle, jota pidimme ihan vitsinä. Ehkä se olikin sitä, mutta jos ei ollutkaan..?  :o

Itseäni kyllä ihmetyttää nuo kolme syntymämerkkiä, kaikki kolme on muodoltaan ihan tismalleen samanlaisia , ovat eri paikoissa vaan. Tässä taannoin mieheni kysyi että mistä olen selkääni saanut arven (toisessa lavassa), itse en tästä tiennyt kun en selkääni nää. Kertoi että on pyöreä n. viitisen senttiä halkasija josta lähtee viivana arpi alaspäin, kuvaili siis tikkariksi ja sanoi että hyvin haaleasti erottaa jonkun kirjaimen mutta selvää ei saa, enpä osannut vastata hälle mutta itse aattelin että voisi ehkä olla polttomerkki entisestä elämästä ja käsivarren arpi on viitisentoista senttiä pitkä ja kapea, ihan kuin olisi veitsellä tehty, vaikka en itseäni ole koskaan viiltänyt  :)

Nämä kaikki asiat on minua mietityttäny pitkin elämää. Tunnen orjia kohtaan jonkinlaista sympatiaa, sieluun koskee ajatella mitä joutuvat kärsimään ja millasta elämää viettämään, heidän omistajia kohtaan on taas sisäistä vihaa. Aikasemmin taisinkin mainita että todennäköisesti olen ollut joku spartacuksen seuraaja tai jopa hän itse kun pidän häntä hienona miehenä, sankarina. Joku joka on uskaltanut joskus nousta kapinaan ja ajaa alempi arvoisten etua, tosin aika brutaalisti mutta ihannoin häntä silti  :smitten:

Eilen katsoin sen uuden spartacus sarjan päätös jakson ja ikinä en ole minkään ohjelman tai elokuvan myötä itkenyt jos joku kuolee tai on surullinen loppu mutta tässä kävi niin, sarjan lopussa spartacus tapettiin ja minä itkin kuin vesiputous  :o vaikka se oli sarja mutta tunsin sen menetyksen kivun ja surun, ei sillä varmaan tässä asiassa mitään merkitystä ole mutta ihmettelin itse että miksi just sen ohjelman takia piti itkee. Alan kuulostamaan ihan hullulta kohta  ;D

Senpä vaan tahtoisin tietää, mitä jossain toisessakin ketjussa jo pohdittiin, että millä mekanismilla nuo fyysiset asiat (arvet/merkit) siirtyvät? ???

Edellisen elämän tapahtumia heijastelevia arpia voi hankkia myös ihan tässä inkarnaatiossa: Minä onnistuin hankkimaan alle 10-vuotiaana itselleni yhden todella komean arven, jonka merkitys selvisi sitten vasta lähempänä neljääkymppiä, kun muistin sen inkarnaation johon se liittyi.  Eli merkit voivat olla jo syntyessä, tai ne voidaan hankkia omalla sähellyksellä myöhemmin.  :)

(Muiden siirtyvien merkkien siirtymisen mekanismia sen sijaan en oikein jaksa pohdiskella, se kun vie huomion pois pääasiasta, eli tästä nimenomaisesta inkarnaatiosta.)

Minua suuresti ilahduttanut oli se kanavoitu tieto että mitään ei tarvitse oppia kuin kerran.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun jotain on aiemmassa inkarnaatiossa oppinut, niin seuraavan kerran sen 'oppii' todella nopeasti ja helposti, koska kyse ei olekaan oppimisesta vaan muistamisesta.

Eli edellisten inkarnaatioiden kaikuja on kaikessa, minkä tunnumme oppivan käsittämättömän lahjakkaan salamannopeasti. Minä punoin lapsena huvikseni koreja oksista ja ruohonkorsista, kädet tuntuivat vain ihan itsestään tietävän miten se tehdään. Samoin jos rakennetaan leiriä tarvikkeista jotka eivät ole moderneja eli teltta, vaan käytössä on vaikkapa narua, kevytpeitteitä ja sensemmoista, jotenkin vaan kädet ja kroppa tietävät kuinka se hyvä leiri niistä tehdään. Helpointa tällaiset on huomata nimen omaan käden taidoissa, mutta asia on kuitenkin sama ihan kaikessa oppimisessa.

Läysin hienon syntymämerkkikokoelman netissä vähän surffatessani. Nämä on siis kytketty entisten elämien kuolintapoihin tai muihin vammoihin:

http://www.healpastlives.com/future/rule/ruremark.htm

Tuli vielä mieleen sellainenkin juttu, että tietyntyyppisiä elämiä on ollut paljon, niin ne jäävät psyykeen arkkityyppeinä. Esim. itse olen tässä elämässä ollut mielestäni herkkä ja kärsivällinen, rauhaa rakastava tyyppi, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta olen tiennyt n. 14-vuotiaasta lähtien, että minussa asuu soturi/ritari. Tämä arkkityyppi nousee heti pintaan, jos joudun vaaralliseen tilanteeseen (tätä on sattunut). Onpa joskus käynyt jopa niinkin, että kriisitilanteessa tämä soturi on työntänyt nahka(?)haarniskoidun kätensä rintalastasta lävitse ja kädessä tököttää lyhyt miekka. Hyvin todellisentuntuinen, mutta outo visio, jonka jopa joku aurannäkijä saattaisi havaita.

No, niitä soturi/ritarielämiä on ollut useita etenkin keskiajalla. Ehkä niitä on ollut aiemminkin, mutta ne eivät ole tällä hetkellä relevantteja, enkä siis pääse niihin kiinni.

Vuoroin vieraissa. Ehkä ne orjat ovat olleet edellisessä elmässään isäntiä ja nyt he haluavat oppimiskokemuksen
toisesta perspektiivistä. Kenties nykyiset orjat, slummien asukkaat, pohjoiskorealaiset tms ovat olleet aiemmin
valtaa väärinkäyttäneitä tyranneja ja nyt siis tasapainottavat tilannetta asettumalla vastapuolen asemaa.

Vihan tilalle neutraalia ymmärrystä?

Itse ajattelen niin, että tavoite on oppia se, että kipu on pakollista mutta kärsimys on vapaaehtoista.  :)

Niin kauan kun elämä tuntuu kurjalta, ei ole vielä opittu niitä oppitunteja joita sielu on halunnut. Yksi tärkeä opittava pointti on nimittäin se, että täysin riippumatta ulkoisista tapahtumista, suurin vaikutus mielentilaamme on omilla ajatuksillamme ja tottumuksillamme sen suhteen miten maailmaa ja itseämme katsomme. Pidän itse tätä eräänä tärkeimmistä oppitunneista joita sielu itselleen ottaa ja sitä kuinka hyvä olo itsellä on ulkoisista tapahtumista täysin riippumatta pidän mittarina siitä kuinka hyvin oppi on mennyt perille.

Oikeudenmukainen/epäoikeudenmukainen on myös fyysisen tason harhan tuottama dualistinen käsitepari, sielulle nuo ovat täysin merkityksettömiä ja mikä tahansa oppimiskokemus on sielulle kiinnostava ja innostava.

Joskus ihminen on toisaalta sairaana ollessaan jo saavuttanut omat oppiläksynsä mutta jatkaa sairastamista koska on tehnyt muiden sielujen kanssa sielunsopimuksen jossa nämä taas oppivat häntä hoivaamalla hoivaamista ja huolenpitoa. Syntymästään vammaiset ovat usein näitä sieluja. Heille se on lepoelämä jossa heistä pidetään  huolta, ja oppiläksyt ovatkin niiden huolenpitäjien läksyjä.

Omalla kohdalla jos koen jonkun vaarallisen/uhkaavan tilanteen niin en osaa pelätä yhtään, olen valmis vaikka ns. kääntämään niskat nurin ja vastapuolelle hymyilen tai nauran välinpitämättömästi, minkäänlaista pelkoa tai shokki tilaa ei tule, tämä on jotenkin outoa kun olen nais ihminen  :o ehkäpä entisessä elämässä olen ollut orja josta tullut armoton gladiaattori, koska tässä elämässä en suostu tallottavaks enkä kenenkää ovimatoks, jos joku sitä yrittää niin minun sisällä nousee kapina. Erästä ihmistä olen joutunut valitettavasti lyömään muutaman kerran niin hän on sanonut että naiseks lyön kovasti vaikka en ole koskaan harrastanut mitään taistelulajeja tai nyrkkeilyä, jotka tosin kiinnostaa sen verran että voisinkin harrastaa  :) nuorempana harrastin miekkailua ja ekan kerran kun sain sen harjotus miekan käsiin niin ne liikkeet tuli kuin itsestään, ohjaajakin ihmetteli miten taitavasti sitä heiluttelen eka kertalaiseks.

Joku laittoi linkin nuista syntymämerkeistä, katsoin ihan mielenkiinnosta ja muistaakseni kolmannes alin kuva on samanlainen kun itseltäni löytyy kolmesta kohti. Olen tainnut mainitakkin että inhoa pintaan nostaa roomalaiset hallitsijat, siis ne antiikin aikaiset (caesar, marcus crassus, sulla) nämä tunteet tulee hyvin voimakkaina niinkuin sillon matkaillessani roomassa, colosseumeilla, areenat heräsivät henkiin minun silmissä, tuli ahdistava tunne mutta tunteesta huolimatta kävin katselemassa.

Voi kun olisi aikakone niin pääsisi katselemaan mikä ja missä on ollut joskus  :)

Jo monta kymmentä vuotta sitten ennen Harmonista Konvergenssia Michael-kanavoinneissa kerrottiin että 1900-luvulla erityisen suuri määrä ns soturisieluja ryhtyi inkarnoitumaan naisiksi, jotta naisten asema paranisi. Nämä sielut kun eivät kovin helposti anna ylitsensä kävellä.  ;D

Niinpä nyt tosiaan on sitten poikkeuksellisen paljon sotureita naiskehoissa.

Minä kuulun myös noihin soturisieluihin, muistissakin on monia soturielämiä ja tässäkin inkarnaatiossa on tullut harrastettua sotaleikkejä (larpit ja budotreenaus) vaikka rauhan aikaan olenkin onneksi syntynyt.

Monelta ihmiseltä olen saanut kuulla miten kova ja kylmä ihminen oon sellasia kohtaan joista en välitä hirveesti, kait se juontaa sekin jostain edellisestä elämästä, ei vielä edellisessä elämässä riittäny tappelu nii pitää jatkaa tässä elämässä  ;D tai kuvainnollisesti tapella. Jänniä välähdyksiä tulee unissa edellisestä elämästä, joskus jopa pomppaan sängystä ylös kun säikähdän jotain, pitää aina kelata vähän aikaa missä oon ja oonko ehyenä  :)

Kiinnostusta on myös merirosvoja kohtaan, risteily laivalla tunnen olevani miltei kotona, eli vissiin olen ollut merirosvokin joskus. Vissiin olen sitten tooosi vanha sielu. Näitä asioita on tullu pyöriteltyä mielessä vuosia ja koko ajan alkaa tuntumaan sille että minulla on ollut monta elämää, tekisi mieli jotenkin selvittää ne kaikki. Vaikka vahvimmin on tullut esille tuo orja/gladiaattori elämä, vissiin muissa elämissä ei ole tapahtunut mitään niin suurta ja mullistavaa että se ois jääny "muistiin"  :)

Mitä todennäköisimmin niitä onkin paljon. Ehkä tuo gladiaattorielämä on nyt aktiivisena, koska niitä muistinvirkistäjiäkin on ollut, esim. matka Roomaan ja läheltä liippaava tv-sarja. Muut tulevat (tai ovat nousematta) mieleen sitten, kun siihen on tarpeeksi syytä. Muistojen laukaisijana voi olla sitten melkein mikä tahansa, mikä muistuttaa vähänkään jostain menneen elämän tapahtumasta. Myös ihmissuhteet, joissa on karmaa tai muuten vain yhteistä menneisyyttä muutenkin kuin tämän elämän ajalta, ovat hyviä muistinvirkistäjiä.

Sen verran voin paljastaa näistä ihmissuhteista että seurustelu ei ole koskaan onnistunu, aina on ollu joku k*sipää, tämä nykyinenkin alkaa paljastua sellaiseksi. Suhteessa ollessa itseäni jotenki ahdistaa, ajatus on jotenkin aina että se toinen omistaa minut (kenties kaikuja orjana olemisesta), onnellinen olen vapaana ja sellaisena haluan sitten joskus kuolla  :) vapaana ja onnellisena.

Myös kuvien katselu roomasta luo niin oudon tunteen että en osaa oikein sanoin selittää, riippuu kuvasta ja paikasta, suorastaan tunteitten sekamelska. Rooman matkan tarkotus oli juuri se että saisinko selville mitään erikoista ja luopiko tunteita ja niinhän siinä sitte kävi että selvis paljonkin. Eräs nimi tuli esille eräässä unessa, en tiijä oliko se minun nimi vai jonkun muun mutta joku sanoi selvästi että "Aeonium, seuraa minua" puhui siis ihan suomea. Aika oudoks alkaa oikeesti kohta mennä nämä  :D  :o

Kannattaisikohan sinun catya85 rekisteröityä www.childpastlives.org -sivuston foorumille ja kertoa tarinasi sinnekin. Se on kuitenkin hyvä ja tiukasti moderoitu reinkarnaatiofoorumi, joten keskustelukin on asiallista. Voit odottaa siis teräviä ja asiantuntevia kommentteja.

Kiitos linkistä mutta ku minä en osaa tuota enklantia niin paljoo että tuosta ois hyötyä minulle  :(
Sellainenkin asia tuli mieleen että kun on elänyt edellistä elämää ja jos siitä henkilöstä on esim. kuva otettu niin voiko sen tunnistaa omaks ihteks jos tässä elämässä sellasen kuvan näkisi? No, olipas vaikeesti selitetty  :D

Olen kuullut tällaista tapahtuneen.

Mukavaa että löytyy muitakin kapinallisia ja vapaita sieluja  :) Alku jutuissa mainitsinkin että itse en halua enkä naimisiin, en todellakaa halua olla sidoksissa niin paljoa, seurustelen kyllä tällä hetkellä mutta tämä avoliitto saa riittää, helpompi nakata toinen kankaalle  ;D Kertokaa toki te muutkin näistä entisistä elämistä, niitä on mukava lukea.

Kerron tässä viime öisen tapahtuman josta olen ymmälläni edelleen  :o Olin juuri nukahtamassa, siinä hämärän rajamailla. Jostain sen horroksen läpi kuulu sellanen "klang" ääni, ihan kun miekalla olisi isketty, mikään ei ollut enää auki (tv, radio), rauhotuttu siis nukkumaan jo. Oletin olevani miltei hereillä, huidoin käsillä niinkuin minulla olisi ollut miekka käsissä ja näin sängyn päädyssä tumman hahmon, se oli mies hahmo joka seisoi liikkumatta paikallaan, erotin sen asun vanhaksi, juuri sellaiseksi niinkuin antiikin roomassa oli roomalaisilla sotilailla tai olin ainakin niin kahtovani. Hetken se hahmo oli siinä, astui askeleen minua kohti, heilautti kättään niin ihan kuin iskisi miekalla ja sitten katosi samalla tunsin hennon kivun rinnassa. Olin aika varma että olin hereillä mutta havahduin kuitenkin ja olin pitkällään sängyllä. Aamulla mieheni sanoi että olin istunut sängyssä, tuijottanut lasittunein silmin eteenpäin ja puhunukkin jotakin jollain vieraalla kielellä.  :o

Mitä tuo on? ikinä en aikasemmin ole moista kokenut, tai en ainakaan muista. Oliko välähdyksiä menneestä vai pelkkää unta?

Ohhoh :0 minä kyllä tulkitsisin sen kaiuksi entisestä

Tai sitten erikoista unta, jonka tuotit, koska olet miettinyt asiaa paljon. Paha pomminvarmasti tietää, mutta todennäköisintä kai.

mä en usko tuohon syntymämerkkijuttuun, tai sitten meillä on suvussa monet polvet pelkkiä rikollisia kun kaikilla on niskassa punaiset merkit  :police:  :knuppel2:  ::)

Jotkut syntymämerkit ovat kaikuja edellisestä elämästä, toiset taas eivät, vaan ovat ihan vaan niitä maallisia syntymämerkkejä. Tällaiset periytyvät syntymämerkit voivat hyvinkin olla ihan vaan maallinen ilmiö. 

Ei mistään asiasta voi yksiselitteisesti sanoa sen liittyvän tai ei-liittyvän edellisiin inkarnaatioihin, jokaisen on omalta osaltaan omaa intuitiotaan kuunnellen päädyttävä omaan henkilökohtaiseen arvioonsa asiasta.

^näinhän se on, jokaisen täytyy itse miettiä mihin uskoo :) En sano, etteikö jossain tapauksissa noissa voisi olla perää, mutta hieman skeptinen olen, myönnän.

Luin jostakin foorumilta että olisi olemassa keino "nähdä" entiseen elämään peilin kautta? Onko se ihan keksittyä vai toimiiko ja miten se tapahtuu?
En tiennyt osaavani puhua sujuvasti italiaa tai jotain sen suuntaista, eräänä aamuna mieheni kertoi että olin unissani jutellut hänen kanssaan italiaksi, hän oli vastaillu suomeks. Kertoi myös että juttelun jälkeen olin lyönyt häntä rintaan, aika kovasti. Itse en muista tapahtunutta mutta unissani olin taistelemassa miekan kanssa. Ukko parka kun joutuu pieksetyks öisin  ;D

Olen kuullut tuosta peilimenetelmästä, mutta en tiedä ketään, joka olisi oikeasti nähnyt sieltä mitään. Mutta mihinpä sinä peiliä tarvitset, kun näet harva se yö unia entisestä elämästäsi?

Omalla kohdallani, olen oppinut ymmärtämään entisten elämien vaikutusta, vasta lähempänä 30 ikävuotta.  :D Olen aina ollut kiinnostunut agressiivista / miehisistä lajeista / jalkapallo ja jääkiekko. Jalkapalloa pelasin kymmenen vuotta.  Jos joku väärällä tavalla yrittää pitää kiinni minua alkaa ahdistmaan syytä en tiedä.

Ymmärrän Saksan puhetta ja jonkin verran osaan lukea, mutta itse en osaa puhua saksaa.

Olen aina tuntenut suurta kaipuuta Iso-Britanniaan, varsinkin Skotlantiin. 5-vuotiaana olin kertonut äidilleni, että haluan asua Skotlannissa. Pidän säkkipillin äänestä, Rakastan tartan kuviota ;) hame, hattu, jne Rakastan viskin makua :D

Pääsin käymään Skotlannissa 2- vuotta siiten. Samantien tuli tunne, että olin palannut kotiin. Parissa Kohteessa mm Invernesissä, ja loch nessin rannalla tuli Dejavu ilmiöitä. :2funny:

Kiintoisa teoria! Tulee heti työpaikalta mieleen joukko tämmöisiä naisia  ;). Itse ahmin lapsena/nuorena veljeni sotakirjoja ja -sarjakuvia, ja pidin sitä ihan normaalina... Kunnes tajusin, että eivät muut kaverit, joilla oli veljiä, niitä ahmineet. En usko, että olen mikään ns. soturisielu (rauhaan, vapauteen, tasapainoon tähtääminen on kaikessa tärkeintä - vaikka mieheni kutsuukin taistelijaksi minua), mutta viimeisimmässä edellisessä elämässä päädyin kyllä rintamalle. Kuvio oli mutkikas, en ymmärrä, miten päädyin toisen maan kansalaisena toisen maan rintamalle. Jokin pako saattoi olla kyseessä, sillä pako ja vankeus-teemat ovat toistuneet muutamissa elämissäni, jotka muistan. Muistot tulevat unien ja välähdysten kautta.

Kiinnostavaa olikin lukea tästä ketjusta orjuus-vapaudentarve -teemasta. Varmastikin vankeus johtaa isoon vapaudentarpeeseen myöhemmin. Niin ainakin minulla (yhdessä kaukaisessa elämässä jouduin vankeuteen). Myös määräilyä ja kontrollointia on vaikea sietää. Mutta jollakin tavalla olen hyvin sopeutuvainen, sulaudun massaan tarpeen vaatiessa. Sillä keinoin olen aiemminkin oppinut selviytymään (esim. natseista).  :o

Aiemmin täällä puhuttiin arvista. Niistä tulivat mieleen kivut ja/tai fyysiset tuntemukset. Onkohan tätä aihetta käsitelty täällä missään? Koin kesälomareissulla hämmentävän ilmiön, jota en osaa oikein analysoida. Ainoa selitykseni ilmiölle on, että saatan olla herkkä tuntemaan paikkoihin liittyviä tuntemuksia. Vierailin eräässä paikassa, jossa ihmisiä on pidetty vankeina ja teloitettu. En yllättynyt siitä, että tyrmissä ahdistuin ja olin tositosi helpottunut, kun pääsin ulos. Mutta paikassa vierailun jälkeen tapahtui yllättävä, outo, hiukan pelottavakin reaktio. Molemmin puolin kaulaani tuntui tylppä, melko voimakas kipu. Ikään kuin kaulaani olisi painettu jollakin pitkänomaisella esineellä molemmilta puolilta. Säikähdin, kun kipu ei ihan heti poistunut. Nopsaan aloin hieroa harteitani ja painella akupisteitä, ja sain tuntemuksen katoamaan. En tiedä, liittyykö tämä mitenkään tähän ketjuun. Toivoisin kuitenkin, että joku mahd. samoja kokenut kertoisi omista tuntemuksistaan? Kaikkea tässä on nähty ja koettu, mutta fyysiset tuntemukset ovat kyllä uutta.  :o

Mulla on ollut fyysisiä tuntemuksia mutta ne ovat olleet mukavia. Kun kävin ensi kerran Roomassa kävelin ekana iltana yksin kaupungilla. Aurinko laski ja oli kaunis hetki. Tunsin ikään kuin menneen kehoni omani "ympärillä" tai vaikea selittää.. kuitenkin nuoren miehen vahvan, työstä uupuneen..onnellisen voimastaan. Tuntemus kesti jonkin aikaa ja olo oli hyvä:)

Tämäntapaista meinasinkin! Tuossa on aika selvä fyysinen juttu kyseessä. Kuulostaa jännältä! Paikka varmaankin aktivoi jotenkin ja muisto pulpahti alitajunnasta, tai jostain... Jännä, että noin fyysisesti tuntui. Tuommoista en ole koskaan tuntenut, mutta saanut kummia väläyksiä, jotka liittyvät tiettyihin tilanteisiin.  :buck2: Nousin hiljattain erään vanhan rakennuksen kapeita kierreportaita ja jouduin vähän nostelemaan kesämekon helmoja samalla, kun yhtäkkiä ne helmat muuttuivat pidemmiksi ja sinisiksi  ::) Ihan hetken verran olin toisessa maailmassa ja toisella vuosisadalla, kaukana täältä  :D

Kyllä oli omituinen tunne. Ajattelin, että mielikuvitus se temppuilee, mutta se tunne, se oli niin voimakas, ja "kuva" selkeä.  :laugh:

Aika paljon välähdyksiä kyllä tulee menneestä mutta tuo peili juttu mistä luin niin sen kautta näkis sen entisen elämän kasvot, haluaisin tietää minkä näkönen olen ollut. Ei vissiin kellään ole kokemusta. Ja aikasemmin kun kirjotin tuosta että unissani puhuin jotain italian sekotusta niin oikeessa elämässä en osaa sanaakaan sitä kieltä ja englantiakin aika heikosti, kielipäätä ei ole yhtään mutta unissani hölpätän sitten vaikka mitä  ;D Osa nuista välähdyksistä voi olla ihan pelkkää untakin.
Olen yrittänyt netistä ehtiä nuita orjien polttomerkkejä, mutta tuloksetta mikä vastais tuota oman selän jälkeä. Tässä elämässä en ole sitä saanu. Se on tosi vaalea mutta erottaa kyllä että on joku kirjaimen tapainen, 5-10cm kanttiinsa.
Itselläni tulee hirveä ahdistus jos joudun käymään jossain sellin tapaisessa, lapsena tutustuttiin poliisien putkaan niin se tunne siellä putkassa sai aikaan paniikki kohtauksen ja halusin sieltä vain pois, en muista että olisi tullut mitään välähdyksiä vielä silloin mutta se tunne jäi mieleen. Ahtaan paikan kammosta en kärsi.

En tiijä liittyykö seuraavat tuntemukset mitenkään edelliseen elämään mutta olen pistänyt merkille että jos esim. kaupassa joku minulle ihan täysin tuntematon tulee vastaan tai on kassa jonossa eellä tai jälessä niin jotenkin nousee sellanen mieto vihan tunne sitä ihmistä kohtaan, jotenkin vaisto sanoo että se ei ole kiltti ihminen. Mieleen tuli että voiko sielu tunnistaa sellaisen sielun joka on edellisessä elämässä tehnyt pahaa tai ollut jollain tavalla paha? voiko sielut "muistaa" toisensa?

Joskushan ihmisistä vain vaistoaa asioita ilman, että kyseessä on mitään entiseen elämään liittyvää. Mutta tottahan sitäkin tapahtuu - ja tapahtuu yllättävän paljonkin - että ihmiset tunnistavat toisensa entisistä elämistä. Aina muistot eivät tule tietoiselle tasolle, mutta ventovieraan kanssa voi tulla tunne, kuin olisi tunnettu aina tai sitten tulee näitä hylkimisreaktioita ilman selvää syytä. Karmiset ihmissuhteet ovat hyvin yleisiä ja niissä tasapainotetaan entisten elämien sotkuja, muistettiin ne tietoisesti tai ei. Tiedossani on kuitenkin useita tapauksia, jossa tunnistamiseen on liittynyt myös muistaminen. Itsellenikin on käynyt näin - minut on muistettu tai minä olen muistanut jonkun toisen. Minut on tunnistettu nykyistä edeltävästä elämästä, jolloin olin köyhä musta nainen jostain USA:n etelävaltioista (Etelä-Carolina, Georgia tms.) ehkä 1940-60-luvuilla. Minulla oli väkivaltainen hispaanomies, jota pakenin tyttäreni kanssa New Yorkiin. Saatoin olla lievästi kehitysvammainen (tyyliin Susan Boyle), mutta pystyin kuitenkin elättämään itseni ja tyttäreni vaatimattomilla töillä. Kuolin kuitenkin nuorehkona epäselvissä olosuhteissa ja tyttären kohtalo oli kamala. Nyt hän elää varsin mukavaa perhe-elämää Etelä-Suomessa. Nämä tiedot ovat siis tältä entisen elämän tyttäreltä, jolla on tiedossaan todella runsaasti omia entisiä elämiä ja onpa hän kirjoittanut yhdestä kirjankin. En hyväksynyt heti tätä tarinaa, mutta kun itsellä oli uni, joka sijoittui jonnekin USA:n etelävaltioihin -50-luvulle, niin tuumasin, että tarina on todennäköisesti ihan paikkansapitävä.

Itsellä nykyistä edellinen parisuhde oli karminen. Siinä tuli muistoja pintaan nimenomaisesti normannivalloitusten ajalta. Näin myös unta asiasta, joka oli aiheuttanut karman. Suhde päättyi heti, kun karma oli tasapainotettu.

Sitten eräs fb-tuttu kertoi, miten lyhyen ajan sisällä kaksi n. 3-vuotiasta pikkulasta tuli seikkaperäisesti selittämään hänelle, kuinka hän oli ollut heidän äitinsä eri aikakausina ja kuinka hänelle oli käynyt. Kun lapset saivat asiansa kerrottua, he lähtivät leikkimään.  ;)

Pakko tänne kirjottaa nyt tänään tapahtunut outo tunne  :o Kävin hautausmaalla, toisella paikkakunnalla ja sieltä lähtiessä yhtä äkkiä jalat tuntui hirveen raskaalle, ihan kun nilkoissa olisi ollu kilon painot, samoin tuntu ranteissa paino. Tunsin kosketuksen olalla, puristavan tunteen, käännyin katsomaan mutta ketään ei perästä tullut, taakseni katsoessa kompuroin tietysti kun en jalkoihini katsonut, kaaduin rähmälleni ja silmissä maisema muuttui hetkellisesti, hetken olin toisessa maailmassa. Kerkesin sisäistää että maisema oli hiekkaista ja talot kivestä, vieressä kopsutti hevonen ja joku ylempi arvonen ratsasti sillä, edessä meni myös hevosvaunut, umpinaiset ja puiset. Sitten palasin todellisuuteen ja painot hävis ranteista ja nilkoista.
Itse tulkitsin  moisen että oli välähdys entisestä elämästä, olin todennäköisesti orjana riimuissa menossa jonnekin ja ratsastaja oli joku vartijan tapainen. Kerkesin myös nähdä käteni ja kädet oli selvästi miehen kädet, iso kokoiset ja erittäin likaiset.

Flashback. Minkähän takia se tuli juuri tuolla hautausmaalla? Arveletko, että kyseessä oli sama elämä, mitä olet tässä aiemmin kuvaillut?

Todennäköisesti oli sama, itsekin sitä ihmettelin että miksi juuri siellä hautausmaalla, koskaan en ole aikasemmin siellä käynyt ja ei ole kovin vanhakaan hautausmaa vielä.

Okei tää kuulostaa hassulta. Tätä asiaa ei ole ennen tapahtunut. Onko teille käynyt niin, että näette valokuvan ja tulee tunne, että olette tunteneet ihmisen. no minulle kävi, niin, kun näin erään ulkomaalaisen näyttelijän kuvan. hmm Siis älkää ymmärtäkö väärin.

Ei ole valokuvasta niin käynyt mutta tapasin joskus minulle täysin tuntemattoman ihmisen, jota en ollut koskaan aikasemmin nähnyt enkä tiennyt hänen olemassa olosta mitään niin hän tuntu todella tutulle ja tuntu että oisin aina hänet tuntenu. Sitä en tiijä mistä moiset tunnot johtuu mutta jänniä tunteita.
Itsellä olisi tarkoitus vielä tässä elämässä matkustaa ranskan louvreen katsomaan spartacus patsasta, haluan tietää mitä tunteita se patsas herättää, jo pelkästään kuvissa tunnen silkkaa ihannointia ja jonkinlaista ikävää. Tunne on kuvan perusteella sellanen "wau, ihana, hitto kun on ikävä"  :o en tiijä lienenkö ite ollu hän edellisessä elämässä vai hänen seuraaja.

Heräsi vielä mieleen kysymys että miten nopeasti sielu siirtyy ruumiista toiseen? Joskus joku sanoi että sielu tarvitsee tietyn aikaa lepoa elämän rasitteista ennenkuin siirtyy uuteen elämään.

Inkarnaatioiden väliaikaa ei ole kai mitenkään tarkkaan määritelty. Se voi olla lyhyt aika tai sitten pitkä aika. Jonkinlainen nyrkkisääntö näyttää kuitenkin olevan, että jos elämä on päättynyt yllättäen, esim. onnettomuudessa tai väkivaltaisesti, niin uuteen kehoon tullaan hyvin nopeasti. Väliaikaa ehkä pari vuotta.

Mietin vaan asiaa sen takia kun eräs läheinen kuoli viime vuoden lopussa ja hänen kuoleman jälkeen eräs toinen läheinen alkoi odottamaan lasta. Tämä läheinen lähti täältä oman käden kautta. Näiden tapahtumien väli on ehkä n. 3-4vk. Olisiko voinut niinkin nopeesti siirtyä? kuulostaa aika oudolta ja kaukaa haetulta mutta mietin vaan että aikamoinen yhteen sattuma...

Kyllä minäkin pidän mahdollisena sitä, että joku tulee melkein heti takaisin. Se onkin hieman ironista, että itsemurhan tehnyt ajattelee pääsevänsä ratkaisullaan ongelmiaan pakoon, mutta sitten hän joutuukin aloittamaan taas kaiken alusta. Jos tuleva lapsi on tämän itsemurhaajan uusi inkarnaatio, niin asia varmaankin selviää parin, kolmen vuoden kuluttua. Pikkulapset muistavat tyypillisesti juuri tuon tapaisia kuolemia.

^ mä olen ymmärtänyt, ettei ihminen inkarnoidu uudelleen samaan sukuun tai samoihin olosuhteisiin, koska se ei olisi kehityksen kannalta hyödyllistä. Joten eikö olisi aika ihme, että läheinen kuolisi ja toinen läheinen saisi tämn ihmisen sielun lapselleen...? Kuulostaa hauskalta ajatukselta mutta minusta aika epätodennäköiseltä, mutta mistäpä minä mitään tietäisinkään, arvailen vain ;)

Itse taas pidän täysin mahdollisena, että tullaan samaan porukkaan (sukuun/muuhun lähipiiriin) takaisin. Jos vaikka jostain syystä on jäänyt jotain, minkä tahtoo saattaa valmiiksi.

Carol Bowman on kirjoittanut kirjan, jossa käsitellään nimenomaisesti samaan sukuun tai muuhun lähipiiriin inkarnoituneita sieluja. Kirjan nimi on "Paluu taivaasta".

http://www.kirjaseuranta.fi/kirjasto/B/Bowman_Carol/Paluu_taivaasta_perheeseesi_j%C3%A4lleensyntyneet_rakkaat_sukulaiset/

Mutta totta, ei tuo samaan ympäristöön tai sukuun syntyminen aivan kauhean yleistä ole juuri siitä syystä, mitä zajon sanoi. Yleensä jos näin käy, niin perheen kesken on jäänyt jotakin oleellista kesken, minkä takia samaan sukuun inkarnoituminen on katsottu tärkeäksi. Tavallisimpia lienevät tapaukset, jossa perheen yksi lapsi on kuollut hyvin nuorena ja sen sielu inkarnoituu saman äidin seuraavalle lapselle.

Kiitos Lilli kirjavinkistä! Pannaan korvan taakse :)

Itsellani on ollut mahdollisuus tavata henkilokohtaisesti montakin entisten elamien henkiloita ja yleensa nailla on ollut jonkinlainen opetus tai itse olen ollut opettajana.
Miten olen huomannut ensitapaamisesta, helppo puhua melkein kaikesta, sympaattinen olemus ja syva henkilokohtainen tunne-elamys.
Muutamia maita mainiten, Tibet, Ranska, Espania, Turkki, Kreikka ja Pohjois Amerikan intiaani, kaikista olen nahnyt unta ennen tapaamista tai tutustumista, osasta on jaanyt hyvia muistoja, osasta tullut lopullisia ystavia ja osa loppunut Uranusmaisti yht'akkia(naissa mina olen ollut laksyn antaja)
Nyttenkin asun maassa jossa minulla on muutama reinkartio ja varmasti olen oikeassa paikassa  :)
Viela minulla on yksi uni joka on jaanyt odotusvaiheelle, jossain vaiheessa tulen tapaamaan taman tarkean henkilon, kun tulee se oikea aika...muuten nama kaikki ovat miehia.

Tuossa aikasemmin kyselin sitä että voiko parin viikon "viiveellä" sielu siirtyä toiseen niin joku miulle sanoi että ihmisen kuoleman jälkeen menis 40 päivää ennenkun sielu "älyää" siirtyä täältä pois. Onko kellään mitään "varmaa" tietoo tästä asiasta?

Käypä lainaamassa Michael Newtonin kirjat Sielujen matka ja Sielujen kohtalo, niin saat varmasti vastauksia moniin asioihin.

Usein sielut viipyvät tutussa piirissä ainakin hautajaisiin asti, mutta tämäkin on vain tuollainen yleisarvio.

Nyt olen aika paljon viisaampi tuosta minun entisestä elämästä, kävin matkailemassa ranskassa, louvressa. Kävin etsimässä itseäni ja halusin nähä sen spartacuksen patsaan ja se tunne oli sanoin kuvaamaton kun seisoin sen edessä. Kosketin patsaan jalkaa ja jostain syystä kävi kuin elokuvissa, mennyt alkoi vilisti silmissä. Jos oikein tulkitsin sen näyn niin olin edellisessä elämässä spartacuksen läheinen seuraaja, hänen "oikea käsi", kuolin taistelussa miekan iskuun mutta vapaana orjuudesta.

Nyt on tämäkin sitten selvillä, sielu sai eräänlaisen rauhan  :)

Hienoa!

Louvre onkin mielenkiintoinen paikka, siellä on paljon tavaraa, jotka ovat omiaan stimuloimaan kaukaisia muistoja.  :-*

Yoga-suutrassa on, kuten on tullut aiemminkin mainituksi, "yksinkertainen" ohje aikaisempien elämien muistamiseksi:

saMskaara-saakSaat-karaNaat puurva-jaati-jñaanam

(samskaara-saakshaat-karanaat puurva-dsaati-gjaanam)

Tuo suutra EI ole osa TM:n siddhi-ohjelmaa, johon kuuluu noin 20 yli kolmestakymmenestä Patañjalin (PJ) siddhi-suutrasta.

PJ ei suoraan mainitse meditaatiotekniikka saMyamaa (sañjama) tuon suutran yhteydessä, mutta hän
jättää sen implisiittiseksi monissa muissakin siddhi-suutrissa. Alla muutama "käännösyritelmä":

[HA]:
By The Realisation Of Latent Impression, Knowledge Of Previous Births Is Acquired.

[IT]:
By direct perceptions of the impression a knowledge of previous births.

[VH]:
By direct perception of sanskara-subliminal activators, knowledge of previous births.

[BM]:
Through direct perception of one’s subliminal impression, one has knowledge of former births.

[SS]:
By direct perception, through samyama, of one’s mental impressions, knowledge of past births is obtained.

[SP]:
By making samyama on previous thought-waves, one obtains knowledge of one’s past lives.

[SV]:
By perceiving the impressions, knowledge of past life.

Huomautettakoon, että puurva-jaati-jñaanam (aiempi-elämä-tieto) yhdyssanana (karmadhaaraya/tatpuruSa-tyyppisenä)
jättää käsittääksemme lukijan ratkaistavaksi sen, onko kyse vain yhdestä aikaisemmasta inkarnaatiosta, vai kaikista...

 ::)

Tässä yhteydessä tuota suutraa voisi ajatella "salasanana", joka mahdollistaa - kuten mm. teosofit asian kai ilmaisevat -
pääsyn kunkin sielun henk.koht. aakaasha-tallenteeseen.

Salaista tuossa salasanassa on sen täsmällinen muoto, joka ei tavallisesti näissä siddhi-suutrissa
ole suutra sinänsä, vaan yleensä jokin sen osa. Lisäksi tuo vaatinee sitä, että hermosto on tottunut
kokemaan puhdasta tietoisuutta muulloinkin kuin vain tavan tallaajan tietoisuudentilain vaihtumisen
yhteydessä (päivätietoisuus -- unennäkö -- syvä uni), jolloin "kokemus" lienee yleensä alle sekunnin mittainen, ja tiedostamaton.

Ja kaiken kukkuraksi suutran ajattelemisessa on tiettyjä teknisiä hienouksia, joita on vaikea neuvoa keskustelufoorumin
puitteissa...

 :coolsmiley:

Tästä viestistä minulle sujahti näkymä tapahtumasta, jossa ihmisiä on polvillaan suuren, valmiiksikaivatun haudan ympärillä ja heidät tuupataan sinne niskalaukauksen jälkeen. Voisi olla kenties toisen maailmasodan ajalta.

Käsittääkseni usein vanhat tutut inkarnoituvat samoille tanhuville, että voivat jatkaa yhdessä sielunsopimusten käsittelyä.
Lähipiirissä olen kohdannut monia tuttuja vanhoilta ajoilta, esim. Ranskan vallankumouksen ajalta hovissa olleita, intiaanielämistä ja muinaisen Egyptin ajalta. Itselläni ei ole merkittäviä syntymämerkkejä, mutta eräällä läheiselläni, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, on selässä nyrkinkokoisella alueella pigmenttiläikkä - tulee mieleen, että siitä on mennyt kuula läpi. 

Nyt näitten tapahtumien ja reissujen takia olen oppinut paljon edellisestä elämästä ja saanut paljon vastauksia tähän elämään. Moni asia on askarruttanu pitkään ja nyt niissä on järkee :) Eräs ilta sattu jännä tapahtuma ja toisaalta aika huvittava, mieheni oli löytänyt jostain peltisangon, toi sen minulle kukka astiaksi. Leikillään sitten pisti päähän sen sankon ja sano että hän on roomalainen sotilas, jotenkin vaistomaisesti nyrkillä paukasin päin miestäni sanko päässä  ;D se huitasu tapahtu ihan automaattisesti. Samalla tuli välähdys silmissä roomalaisesta sotilaasta miekka kädessä ja takaraivosta ajatus että se pitää tappaa  :o onneks ei miehelleni käyny pahemmin kun että korvat kuulemma soi pitkän aikaan  ;D

Olen alkanut kirjoittaa kaikki näyt, unet ja tapahtumat paperille muistiin ja ajattelin jos joku meedio tai vastaava osais jotain sanoo niistä.

Catya, ihan hurjan mielenkiintoisia juttuja sulla. Hienoa, että olet saanut noin paljon selville. Mahtavia noi unetkin. Ja voi sun miestä. Paljon on joutunut kestämään. ;D

Mulla on muistoja useista "elämistä" ja paikoista. En tiedä, kuinka paljon totuutta näissä jutuissa on, ja kuinka paljon vain omaa mielikuvitusta, mutta muistan eläneeni muuallakin kuin Maassa, jonain muuna kuin ihmisenä. Mulla on muistoja meressä elämisestä. Joskus olen tuntevinani, että mulla on useita lonkeroita kehossani, semmoisia haamuraajoja. Samoin mulle nousi kerran voimakas ja tunteita herättävä mielikuva, jossa olin jonkinlaisessa lentokoneessa. Lensin sillä yksinäni tuhoutuneen kaupungin yllä. Kaikki oli vaan mustaa ja palanutta, jotenkin irvokkaan sulanutta, ihan täysin tuhoutunutta, ja tiesin, että perheeni oli kuollut. En ollut ihminen, vaikka vähän sitä muistutinkin. Raajat oli lyhyemmät, keho jotenkin sirompi ja pyöreämmän oloinen ja iho vähän harmahtava. Se lentokone/alus tuntui omalta, tärkeältä, kodilta, ja sinne oli kaikenlaista sinne kertynyttä tavaraa. Pystyn aika helposti muistamaan sen. Nyt tuli myös mieleen, että mä olin pikkulapsena todella kiinnostunut lentokoneista ja merenelävistä. :)

Olen varmaan myös elänyt Mesoamerikassa jossain vaiheessa, mutta luulen kuolleeni ennen aikuisikää. Jostain syystä mulle on kuitenkin noussut eniten muistoja juuri sieltä, tai mielikuvia ehkä pikemminkin, ja unia. Ihan onnellisia. Luulen myös eläneeni jonkinlaisena nomadina luultavasti jossain päin Siperiaa, ja Kauko-Idässä jonakin todella onnettomana sotilaana. En tainnut elää pitkään silloinkaan.

Uskon, että olen aikaisemmin elänyt paljonkin muualla kuin Maassa, sanoisin että enimmäkseen. En kuitenkaan usko, että mulla on mitään varsinaista "kotipaikkaa". Mulla on joku syvä tarve vaeltaa, nähdä aina vaan lisää, tutustua aina uusiin ihmisiin ja tietää enemmän, kokea uutta.

Osasta unista en pysty sanomaan varmuudella onko välähdyksiä vai vaan pelkkää unta :) Kyllähän nämä vähän hämmentää itseänikin mutta nyt on paljon tullu selkoo tähän sekavaan elämään, tunteisiin ja muitten ihmisten sanomisiin ja eritoten omaan luonteeseen ja sen tiettyihin piirteisiin.

Vielä haluaisin tietää että onko minulla lisää entisiä elämiä, joku haju olisi että olisin ollut merirosvo joskus mutta sen suhteen en ole nähnyt unia eikä ole tullut välähdyksiä.

Kirjoitan tämän nyt tänne muistiin. Näin unen jossa on ehkä saattanut olla jotain edellisestä elämästä mukana tai sitten se oli vaan unta, who knows. Näin tosiaan unta, että olin jossakin orpokodissa ja siellä ystäväni oli eräs lukiosta tuttu henkilö (emme juuri hengailleet lukiossa mutta emme vierastaneetkaan toisiamme). Istuimme salissa pitkän pöydän ääressä. Minä olin lapsi, kai noin 8-vuotias tyttö (valkoinen mekko puhvihihoineen, keskipitkät kullanruskeat hiukset, tuunattu laineille, ruskeat silmät ja tuuheat kulmakarvat ja silmissä semmoinen terävä tuijotus). Uni tosin oli aika sekava ja siihen sotkeutui paljon nykyhetkeä esim. Yhtäkkiä meillä oli nykytanssitunti siella yms. Yhtäkkiä myös olin leikannut ja vaalentanut hiukseni ja ne olivat oranssit latvoista ja vaaleat juuresta ja minua harmitti että niin oli käynyt. Olin kahden tytön kanssa, joisa toisella oli samanlaiset hiukset kuin minulla ja toinen tytöistä pörrötti hiuksiani ja sanoi: "Katso sillä on nyt samanlaiset hiukset kuin sulla!". Sitten yhtäkkiä näin itseni (tai paremminkin jonkun aspektin itsestäni) istumassa edessäni vessassa. Hiukset olivat lyhyet ja mustat ja silmät rajattu ja meikattu mustalla (kunnon punk-tyyli).  ::) Sitten olen jälleen se pikkutyttö. Tiedustelen eräältä tummalta pyylevältä hieman hermostuneen oloiselta pojalta (ehkä n. 13-vuotiaalta), että miksi häntä viedään paikkoihin ja näytetään ihmisille. Pojalla oli ilmeisesti jokin erityislahjakkuus, musiikillinen tai jotain sellaista. Poika vastasi hermostuneesti ettei tiedä. Orpokodin johtajatar oli kylmä ja jämäkkä hahmo, joka saattoi poimia kauniita, kilttejä lahjakkaita lapsia joukosta ja viedä heidät esiteltäviksi jonnekkin (halusi kai luoda niin hienon kuvan orpokodistaan). Poika oli kai yksi suosikeista.

Itse olin tosin ihan onnellinen orpokodissa, tai ainakin tyytyväinen, minulla ruokaa ja vaatteet ja kaikki siis hyvin. En juuri välittänyt siitä mitä johtajatar teki enkä ollut kateellinen. Ei ollut kukaan mukaan lapsista. Me vain ihmettelimme, vaikkakin kyllä salaa toivoimme myös saavamme osamme rakkaudesta. Sitten eräänä päivänä minä tein jotain ja minusta tuli suosikki. Tuolloin myös tieni ystävieni kanssa erosivat ainakin jokseenkin. En enää ollut osa sitä porukkaa vaan minut oli nostettu esiin. Olin nyt johtajattaren suosikkiryhmässä.

Uni loppui siihen kun orpotyttöhahmossani katselen kun muut etenevät pois  käytävällä toiseen suuntaan (kuin myös se mustahiuksinen hahmo vessasta). He jatkoivat elämäänsä bilettäen tai jotain sellaista, koska alkoivat olemaan jo teini-ikäisiä. 

Eli aika sekava uni. Mutta unessa oli kuitenkin jotakin sellaista, että minun lienee parasta kirjoittaa se näin muistiin. Herätessäni kysäisin myös että mikähän mahtoi olla nimeni ja ensimmäinen nimi mikä pulpahti tajuntaani oli Hayley.

Sain myös kuvan (en muista missä vaiheessa se tuli) että olen orpokodin pihalla ja siellä oli myös joku poika, ehkä n.13-14-vuotias. Tumma, hintelä, pitkäkasvoinen, pienehköt silmät ja isohko nenä. Aika italialaisen näköinen. Todella mukava poika. Pidän hänestä paljon ja vaikka en juuri tunne häntä hän tuntuu minulle rakkaalta ystävältä. Pojasta minä olen hauska. Olen ilmeisesti myös aika terävä mielinen kuin myös teräväkielinen pikkutyttö. Poika on kiltti, mutta hänkin ihmettelee aika paljon sitä miksi täällä suositaan joitakin lapsia.

Olipa mielenkiintoinen artikkeli, tässä on lapsella ollut syntymämerkki kohillaan: http://thespiritscience.net/2014/06/21/3-year-old-remembers-past-life-identifies-murderer-and-location-of-body/

Tuo on kyllä hyvä sivusto Elektra. Oli yllättävän tarkka selostus ja todentuntuinen. Noitahan on vissiin aika paljonkin saatu "todistettua", mutta eiköhän näiden lisääntyessä jääräpäisimmätkin ala pikku hiljaa miettimään, että missä mennään nykyään. Vielä tuo kirveeniskun aiheuttama syntymämerkki tuossa. Onkohan jotain sivustoa, missä kerrottaisiin näistä syntymämerkeistä ja mitä niistä voi päätellä?

Siis tässä oli syntymämerkkikokoelma:

http://www.healpastlives.com/future/rule/ruremark.htm

Eileythia, voi tuo hyvinkin liittyä entiseen elämään, mutta se varmasti selviää varmasti aikanaan.

Kiitos Lilli.

"Speared Through: Spots on the eye are almost always from being directly punctured there. This was a favorite form of assasination in past lives. It was usually done when the individual slept. It always proved to be fatal, because a stab in the eye was a stab to the brain."

En nyt noita muita osannut yhdistää omiini, mutta olen aina ihmetellyt kyllä ruskeaa pistettä toisessa silmässäni. Siinä on nyt ensimmäinen selitys siihen. Että jippii! :D

Hmm niin kai.  :) Se jätti semmoisen jännän tunteen.

Lapsuudesta muistan että minä aina pelkäsin että minut hylätään johonkin (liikaa Hannua ja Kerttuako?) enkä esim. koskaan ruokakaupassa lähtenyt omille teilleni. Mökillä pelkäsin aluksi nukkua koska pelkäsin että vanhempani lähtevät yön aikana ja jättävät minut ja veljeni sinne.
Minulla on myös alasolmu  :leijona: kahdennessatoista huoneessa, mikä viittaa suljettuihin laitoksiin.

Tosin Hayley ei juuri surrut kohtaloaan eikä kaiketi edes muistanut vanhempiaan ja oli itseasiassa ihan onnellinen. Tai ainakin tyytyväinen sillä hetkellä vallitseviin oloihin. Se että pääsi näytille oli kyllä myös mahdollisuus päästä pois orpokodista ja luoda itselleen elämä jossakin muualla. Sitähän kaikki siellä pohjimmiltaan halusivat.

Aloin tutkimaan tarkemmin tuota orpohommaa, kun mietin että minkälaiset olivat orpokodin toimintatavat noin yleensäkin. Itselläni on aina ollut sellainen käsitys, jonka mukaan halukkaat vanhemmat tulivat orpokotiin vartavasten lasta katsastamaan. Suoraan sanottuna epäilin vahvasti että oliko tuommoinen käytäntö edes olemassa tai laillinen, että lapsia kuskailtiin paikasta toiseen esiintymään perheen löytämisen toivossa. No, löysin kuitenkin tällaista tietoa:

..Thirty to 40 orphans were chaperoned by three to four adults on the trains, and they would be put on display at each stop in theatres so families could check them out.

Kids who weren't adopted at a train stop would have to get back on the train and sometimes travel hundreds of miles to the next one. Many orphans would dance or sing when on display in hopes of attracting the attention of an adopting family.

Missä ja milloin tuollainen käytäntö oli? Amerikassa?

Alkoi joskus 1850-luvun paikkeilla muistaakseni ja jatkui n. 1930-luvulle. Amerikassa juu, ainakin... En sitten tiedä oliko jossain muualla maailmalla otettu mallia ja harjoitettu samantapaisia käytäntöjä. En tutustunut aiheeseen sitten sen tarkemmin.  Tietääkseni junat lähtivät New Yorkista muihin osavaltioihin.

Niin en tiedä, minulla ei ole tunnetta että Hayley olisi hirveästi matkustellut ainakaan kovin pitkälle. Tuntuu että Hayleyllä on käsitys jostakin pienemmästä tapahtumasta, ikäänkuin messusta (siis "fair") tai jostakin sen tyyppisestä, jonka osana tavallaan orvot esiintyivät. Mutta mene ja tiedä sitten, uni ei jatkunut niin pitkälle että olisin nähnyt mitä sitten tapahtui.

Hayley-nimisiä ei tainnut tuohon aikaan juuri olla (ei ainakaan löytynyt rekistereistä), mutta tuosta nimestä nyt ei voi koskaan olla 100% varma muutenkaan.. ja se on hyvin saattanut olla lempinimi ja syntymänimi joku toinen.

Eilen illalla saatoin saada jonkun välähdyksen Hayleyn vauva-ajoilta. Ainakin tuntui taas siltä, tosin se kesti n. sekunnin ennen kuin olin nukahtaa. Taustalla oli vihreää, pensaita, kaikilla oli valkoiset asut (ristiäiset tulee mieleen) ja minua pitelee nainen jolla on valkoinen vaate ja päähine ja tummat (lyhyehköt) hiukset. Nainen on aika vanha ja haluaa antaa minut pois (täytyy antaa pois). Perhe näyttää hyvinvoivalta ja saattaa olla jopa rikas minulla on tunne, että asiat tapahtuvat jonkun ison talon, ehkä jopa kartanon pihalla), mutta minut annetaan ja halutaan antaa pois. En ollut ilmeisesti kovin toivottu.

Niin, lisään vielä että minulla oli alunperinkin tunne, että tapahtumat saattavat sijoittuvat jonnekkin 20-luvulle. Tarkkaan en tosin osaa sanoa.  ???

Kiitos Ritsa. Jostain syystä nuo syntymämerkit, arvet yms. kiehtovat minua tässä hetkessä.
Ja tässä vielä yksi linkki: http://reincarnationstudies.com/scars-illnesses-left-behind/

Cataya85, tarinaasi on ollut mielenkiintoista seurata. Onko noussut esiin, miksi juuri se elämä on palautunut mieleen - aktivoituiko se tavattuasi jonkun henkilön, joka on ollut tuolloin tärkeä? Mitä opit siitä elämästä ja jäikö siitä jotain kesken?

Eileithyia, toivottavasti saat kiinni siitä, mitä tavoittelet. On kiehtovaa penkoa tietoja ja löytää niistä vahvistuksia ajatuksiinsa!

Niin uskomattomalta kun kuulostaakin niin muistot herätti se uusi spartacus sarja, sitä katsoessa jostain mielen sopukoista alko pulpahdella erinäisiä juttuja, aikasemmin kertomiani siis. Ajattelin ensin että se sarja oli niin mieleen painuva että alitajunta tallenti sen ohjelman mieleen mutta sitten kun rupesi tulemaan unissa nimiä ja asuinpaikkoja esille niin sitten keskityin seuraamaan mitä kaikkea alitajunta tuo esille. Sitä en ole saanut vielä selville että jäikö jotakin kesken, todennäköisesti jäi koska nyt elän tässä ja nyt :)

Aion vielä selvittää tässä elämässä sen että kuka oikeasti olin ja jäikö jotain kesken. Sen tiedän että kapinallisuus on siirtyny tähän elämään, ei hirveän voimakkaasti mutta kuitenkin.

3-vuotias tunnistaa murhaajansa edellisestä elämästä?
https://www.youtube.com/watch?v=ZWyHuN1G1vk

Syntymämerkit kertoo kuolinsyyn?
http://www.healpastlives.com/future/rule/ruremark.htm

Noita syntmämerkkejä on kiva miettiä, joskaan en ihan purematta niele.
Tyttärellä oli syntyessää punainen V otsassa, vieläkin pieni jälki ja suuttuessaan V tulee esiin :D Häntä ehkä vähän ketutti tulla tänne Maahan? :D

mäkin olen nähnyt kuvia näistä ajoista aika jännäää....

hei
itse kans olen nähnyt unia ranskan ajalta
olen ollut hovissa
ja välillä egyptissä
minulla on syntymämerkki vasemmassa korvan yläpuolella
kiharat hiukset
onko muitakin