Astro Foorumi

Siitä huolimatta, ettei sanoissa sinänsä ole tietääkseni mitään mystistä, sillä merkit ovat sopimuksenvaraisia ja mielivaltaisia, minua on alkanut kiinnostaa sanan totuus etymologia sekä se, miten se käsitetään henkisyyden valossa. Kovasti puhutaan totuuden etsimisestä ja löytämisestä, mutta nähdäkseni se ymmärretään eri uskonnoissa ja myös yksilötasolla ihan eri tavoin. No, mitä se sitten pitää sisällään se totuus, jota etsimme, ja jonka moni tuntuu omasta mielestään löytäneen?

Sana totuus määritellään usein vastakohtansa avulla: valhe tai se mitä ei voida todistaa. Uskonasioihin tuo märitelmä ei kuitenkaan sovi. Muinaisenglannin sana triewð tarkoitti, ei pelkästään tosiasiaa, vaan myös uskoa, uskollisuutta.

Tuosta päätellen, olemmeko niin simppeleitä, että tietenkin juuri se, mihin itse uskomme on totta (olipa se sitten mitä hyvänsä)? Se mihin kasvamme ja totumme lapsesta pitäen tulee yhä monille juuri oikeaksi tavaksi elää ja toimia.

Lainaus Päivi Mehtosen jutusta Totuuden alkuperät keskiajalla: "Latinan sanan 'tosi' (uerum) tulee kreikan sanasta heron, joka merkitsee varmaa ja pysyvää. Tämä puolestaan liittyy myös maata tarkoittavaan sanaan (heram) ja sen pysyvyyteen. Siten "heeroksiksi" tai puolijumaliksi kutsuttiin antiikin mytologiassa niitä, jotka olivat saavuttaneet varmuuden ja pysyvyyden tilan liittyessään jumaliin. Kristityt eivät kuitenkaan nimitä ketään puolijumaliksi, vaan käyttävät mieluummin sanaa 'pyhimys'. Se tarkoittaa niitä, jotka siirtyvät tämän maailman muuttuvaisuudesta totuuden varmuuteen. 'Tosi' ja 'totuus' viittaavat sellaiseen varmaan perustaan, jonka pohjalta järki voi vakaasti toimia."

Onko totuus henkisyyden korkeampi aste, jolloin ihminen kokee sisimmässään yhteyden alkulähteeseen (joillekin sama asia kuin jumala)? Eikä sitä silloin voisi sanoin määritellä, vaan se pitää kokea.

Mutta sitten Johanneksen evankeliumissa 14: 1-21 Jeesus sanoo:

1."Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
2.Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Sanoisinko minä muuten teille, että menen valmistamaan teille asuinsijaa?
3.Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4.Te tunnette kyllä tien sinne, minne minä menen"
5.Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet. Kuinka sitten tietäisimme tien?"
6.Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.
7.Jos te olette tulleet tuntemaan minut, te tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähin te tunnette hänet ja olette nähneet hänet."

Tuosta voisi vetää sen johtopäätöksen, että totuus avautuu vain Jeesukseen uskoville, mutta niinhän se ei voi olla. Totuuden täytyy avautua muitakin teitä pitkin.

Tuttavani ystävä antoi minulle hyvää hyvyyttään yhden uskonnollisen ryhmän kirjasen nimeltä Yksi ainoa elämä. Lueskelin sitä ja totesin joutuvani alimpaan helvettiin mikäli uskon heidän käsityksiään. Silti koen itse sydämessäni olevani hyvään pyrkivä ihminen, vaikka ajattelenkin eri tavalla kuin tietyt kristityt. Minua voidaan pitää sutena lampaan vaatteissa, jos kysyttäisiin tietyiltä uskovaisilta.

Kovasti tuntuvat ruusuristiäisetkin etsivän totuutta - ovathan he totuudenetsijäin järjestö. Yhdellä luennolla, jossa heitä oli useita, he puhuivat totuuden löytämisestä, mutta miten he mahtavat määritellä totuuden? Se jäi epäselväksi. Pekka Ervast, joka oli järjestön perustaja, on todennäköisesti osannut sitä selittää, mitä alankin seuraavaksi tutkimaan.

Mutta tarvitseeko totuutta edes etsiä, jos saamme joka tapauksessa uskoa aivan kuten haluamme? - henkimaailma ei tuomitse ketään. Uskon kyllä siihen, että kuoltuaan ihminen päätyy omannäköiseen "taivaaseensa". Olisihan se helvetillistä jälleensyntymään uskovana joutua muhamettilaisten paratiisiin, jossa vain miehet pitävät hauskaa.  :tickedoff:

Herääkö teille mitään ajatuksia?

Minulle totuus on sitä, että jotain on tapahtunut ja siitä on tarkat faktat ja todisteet.

Uskonnon kannalta taas se totuus minun mielestä on ihmisestä kiinni. Uskotaan siihen mikä jokaisella tuntuu siltä, että tuo sisäisen rauhan ja turvan. Tuntee olevansa turvassa, kun voi pönkittää uskonsa ja tapansa elää johonkin totuuksiin. Ei kaipaa muuta, eikä halua kyseenalaistaa. Toisissa uskonnoissa taas ei anneta edes mahdollisuutta kyseenalaistaa mitään mikä uskonnon lakeihin kuuluu.

Oma sisäinen "totuuteni" eri asioista taas on tullut elämisen ja kokemisen kautta. Olen erittäin epäuskoinen ja kyseenalaistava ihminen joten omia aikojani tutkin eri asioita ja yleensä sitten löydän oman "totuuteni" tutkimieni asioiden suhteen. Hyväksyn kuitenkin sen mukisematta, että toisille se totuus on toinen, koska olemme joka ikinen ihminen, niin erilaisia ja tarpeemme kasvaa ja kehittyä henkisesti on myös ihan erilainen.

Tässäpä lyhykäisesti minun ajatuksia  ::)

Kaipa aika lähelle totuutta pääsee, kun päästää irti ihmisyyteen liittyvistä peloista, kyseenalaistaa ja on valmis muuttumaan. Ihmisyys tuntuu värittävän totuutta kuitenkin automaattisesti. Niinpä on todella vaikea sanoa kuka tai mikä on lähinnä totuutta. Lähimmäs pääsee mielestäni kuuntelemalla omaa sisäistä ääntään/intuitiotaan, jonka välttelystä tulee helposti huonompia fiiliksiä/kokemuksia kuin sitä kuuntelemalla. Vaikkakin usein joutuu kyllä ylittämään itsensä sitä seuratessaan. Tienviitat puuttuvat, mutta sydän johdattaa totuuteen ennemmin tai myöhemmin. Vaikea kuvitella minkäänlaista taivasta, jossa miehinen ja naisellinen energia ei olisi harmoniassa/tasapainossa, eikös silloin olla vaan Maan päällä? :)

Eikös tuosta totuudesta ole väitelty kautta aikojen ja joidenkin mielestä ei ole mitään absoluuttista totuutta. Itse olen sitä mieltä että se minkä itse koen sydämmessäni oikeaksi ja istuu mun maailmankuvaani on totuus. Moni puhuu totuudesta mutta harva kykenee täysin selittämään mikä se sitten loppujenlopuksi on. Voiko minun totuuteni olla harhaa, valetta? Who knows.
I have my truth, tell me yours  :)

Mulle tämä lause tarkoittaa, että on monta totuutta ja kaikki ovat yhtä hyviä ja tasavertaisia.

Perimmäistä totuutta maailmankaikkeudessa on tosiaan melko mahdoton ihmisen aistien ja älyn kautta tulkita. Se menee helposti filosofialle tuttuun väittelyyn oman "totuuden" oikeellisuudesta, joka ei johda loppujen lopuksi mihinkään kovin rakentavaan. Kai niitä totuuksia on vähintään yhtä monta kuin ihmisiä, mutta tietysti niissä kaikissa on pohjalla jotain samankaltaista, kun samassa maailmassa elämme. Eli jokaisella on ne omat todisteensa totuudestaan, joita ei voi helpolla tieteellisesti toisille todentaa.

Niin kai se "totuus" tulee ilmi tuon yhteyden korkeampaan kautta. Sanojen kautta totuus tosin aina vääristyy subjektiiviseksi. Jokainen kokee tietyn sanan omalla tavallaan. Tuossa lainaamassasi Ervastin kommentissa piilee se vaara, että lukija ei ymmärrä olevansa jo täydellinen. Siitä syntyy helposti syyllisyyttä ja silloin ollaan taas kauempana totuudesta. Mielestäni ihminen on jo täydellinen, mutta silti totuutta pääsee aina lähemmäksi. Melkoisia paradokseja on elämä täynnä.

Niin tämä   "Minä olen tie, totuus ja elämä"  eikö se näin juuri ole ?

Ervast  
Elämä on tie, ja jokaisen ihmisen on itsensä se kuljettava. Kukaan toinen ei voi kulkea minun tietäni
tai tietä täydellisyyteen minun edestäni. Minä olen itse oma tieni ja sillä minun on kuljettava, kunnes täydellisyyden päämäärän saavutan.

Tämä ”jumaltietoisuus” on jo meissä, ja sen ”löytäminen” on luopumista, ei löytämistä.
Neale Walsch - keskusteluja Jumalan kanssa  ”En voi ilmoittaa totuuttani ennen kuin lakkaat kertomasta minulle omaasi”

Asiat voidaan ilmaista niin monella tavalla.

Kuinka erotamme "jumaltietoisuuden" itsestämme?
Vai tietääkö sen sitte vaan..  :)

Tarvitseeko sitä erottaa itsestämme, yhdistää se itseemme, luopua siitä erillään pitävistä asioista vai jotain muuta?

Tarkoitin siis sillä mitä kirjoitin, että mistä sitten tietää itsessään mikä on jumaluustietoa ja mikä omia ajatuksia yms. Mistä tietää, että on löytänyt tiedon/totuuden. Tai toisinsanoen luopunut, niinkuin Iko kirjoitti...

Mutta olenkin vain tietämätön  ???

Erittäin Hyvä aihe (Totuutta etsimässä) ::)

Minä olen tie totuus ja elämä on Jeesuksen lause ja hän vielä lisää että:" Eikä kukaan tule Jumalan valtakuntaan muutoin kuin minun kauttani."  :knuppel2: :uglystupid2:
TOTUUS ei pala tulessakaan on vanha sanonta ja oikeuslaitoksemme pyrkii rikostapauksissa selvittämään rationaalisen totuuden kussakin tapauksessa ennen tuomion lukemista.  :police: :tickedoff: :knuppel2:
Miksi totuus ja totuudessa eläminen on hengellisesti niin merkittävä asia? Lähestymällä asiaa toisesta näkökulmasta ja vastakohdasta saamme valheessa elämisen ja valheen. Monelle maailman i hmiselle on ominaista valheessa eläminen ja valheeseen luottaminen totena sen ihmisen elämässä. :'(  Valheessa eläminen on uskonnollisesti ajatellen se syntielämä johon jokainen ihminen ainakin jossain elämänsä vaiheessa on taipuvainen sortumaan. :crazy2: :idiot2: Viina huumeet ja rikollisuus  sekä kaikki pahuus. >:( :-\ :'( :tickedoff: :uglystupid2:
   SYntinsä tunteva ja syntejään katuva ihminen voi tulla omantunsonsa herätykseen ja vasta sen kautta alkaa etsimään TOTUUTTA!

 Hengellisesti vajaa ihminen ei elä totuudessa, vaan mielikuvitusmaailmassa, jossa on luvallista kaikki syntielämän mielihyvääkin tuottavat synnit. :D :tickedoff: :2funny:    Totuudella ei ole mitään tekemistä syntielämässä. Samasta syystä johtuu, ettei rehellisyys edes itselleen ole mahdollista syntiselle ja paatuneelle sielulle. Itsepetos ja sen kaikki muodot ovat seurauksena valheessa elävälle ihmiselle ja lopputuloksena on sielun sairaus ja kadotukseen joutuminen. :crazy2: :buck2: :'( usein vailla toivoa.

Totuus on mielentila, jonka eräänä ulkoisena merkkinä on mielenrauha ja iloisuus sekä rakkaus itse elämää kohtaan. Levollinen mieli  ja terveelliset elämäntavat ovat suurena lahjana totuudelle avoimelle mielelle. Terve sielu terveessä ruumiissa. Jotenkin tragikoomista on se että ihmisen on ensin ryvettävä monenlaisissa synneissä ja koettelemuksissa ennekuin vapaaehtoisesti suostuu nöyrtymään totuuden edessä. :-X :crazy2: :knuppel2: :D >:(    Perusteellinen haaksirikko ja romahdus elämässä vasta saavat etsimään totuutta ja oikeudenmukaisuutta omassa elämässä. Johtavana elämänohjeena totuudenetsijäle voisi olla, että tutki tutkimasta päästyäsi kaikkia elämän asioita ja hylkää kaikki sellaiset asiat, millä ei ole totuutta ja sielunelämän sivistyksen kannalta arvoa.  :knuppel2: :uglystupid2: :tickedoff: :crazy2: :coolsmiley: >:( >:( >:(
Totuus oikeudenmukaisuus ja rakkaus elämistä ja elämää kohtaan olkoon johtavana päämääränä.
 Olen foorumilaisten kanssa samaa mieltä siitä että se tie miltä sinä totuutesi löydät on sinulle se oikea tie ja jokaisella on oma tiensä kuljettavana tässä elämässä. Omalla polullani uskon taivastiehen enemmän ja siihen, että Jeesus Kristus on herra ja meidän kaikkien Jumala. Jokainen tulkoon kuitenkin uskollaan autuaaksi, eikä minulla ole oikeutta tuomita sinua siitä miten sinä totuuttasi elät ja toimitat. Herramme itse olkoon meidän tuomarinamme ei se ole ihmisten tuomio. :angel:
Minä uskon totuuden löytyvän Raamatun sanasta ja sen ikiaikaisesta totuuksista ja en väheksy muitakaan ismejä, joilla on sama päämäärä, totuuteen pyrkiminen ja totuudessa eläminen. :angel: :angel: :angel:
 Meillä on myös henkivallat ja monet muut erittäinkin pahat voimat ympärillämme, mutta henkivallat eivät voita Jeesuksen totuutta ja Raamattu sen todistaa, monessakin kohdin. Raamatun tutkiminen pitäisi sisällyttää jokaisen totuuttaetsivän lukukirjaksi ja tutkimisen aiheeksi, mutta vaikeutena on että sen sivuille on talletettu kaikki ihmiskunnan totuus ja historia, jolla on todellista merkitystä myös meidän ajassamme. ;) :angel: :D  :smitten: :2funny: :)

 Tie on myös totuudelle avoin polku, jossa tyhmäkään ei voi eksyä. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Älkää kuitenkaan joutuko polulta harhaan ja eksykö, sillä ekytys on valheen tarjoama tie, jonka todellinen vastakohtana on ikiaikainen TOTUUS.
 Tuo ihana sana Totuus yhdessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden kanssa olkoon kaikkien teidän kanssanne. :angel: :2funny: :smitten: ;) :angel: :D

Oli kyllä mukavan rauhallinen olo kun keskityin kanavoimaan, mutta hyvin hiljaista siellä oli - miellyttävä tyhjyyden tunne. Siinä mielessä hyvä merkki, että kannattaa vielä yrittää uudestaan.  

Mielenkiintoista ja jollainlailla aika rohkeaakin :)

Erinäiset tapahtumat näinä vuosina on opettanut minut tiedostamaan omat pelkoni ja pikkuhiljaa ymmärtämään, että ne ovat vain oman pään tuotoksia. Vielä en tohdi kovin paljon avautua henkimaailmalle vaikka sieltäpäin välillä kolkutellaankin.

Vauvan askelin totuutta etsimässä :)

Uskonnot teki sen virheen että he pelottelemalla saivat ihmiset uskomaan että sielu voi joutua kadotukseen, helvettiin tai pahojen voimien harhaanjohdattamaksi.
Kaikki tämä on VALE, sillä sielu on ikuisessa suojassa ja sillä ei ole mitäänn tekemistä minkään valtakunnan uskonnon kanssa. Sielu on ja tulee olemaan aina koskematon kun se on. Ainoa joka voi johdattaa harhaan on ego, sillä ego ja mieli tarvitsee konseptin jonka mukaan toimia, mutta minä en ainakaan sotke sielua näihin energihoihin sitten yhtään. Mutta jokainen uskokoon mihin haluaa. Minusta on suorastaan pyhäinhävästys uskotella ihmisille jostain joka on niin ainutlaatuinen kaikkea sitä paskaa mitä vuosien saatossa on ihmisten mieleen juolahtanut  :uglystupid2: :crazy2:

Ja vielä ennen töihinlähtöä.
Sinä päivänä jolloin ihmiset herää tähän paskaan tulee sellainen liekki leimahtamaan että oksat pois. Tällainen sanonta kun terve sielu terveessä ruumiissa on niin totaalisen paskaa kun enää voi olla. Uskokaa jo, sielu on aina osa jumalaa ja sitä ei voi koskettaa, ei alistaa, ei nöyryyttä, sillä ei ole mitään tekemistä sairauksien kanssa koska sielu ei vain voi olla sairas, ja näin voitte jatkaa loputtomiin, get it?

Noh, minulle riittää, mutta olen jo monta vuotta meditoinut arjessa ja kuunnellut intuitiotani. Kokemuksen kautta syntyy luottamus itseensä ja siten omaan totuuteen. Silti pyrin aina pitämään omissa ajatuksissa kriittisyyden siemenen, vaikka olisin kuinka varma asioista. 100 % varmuus asioista johtaa yleensä pettymykseen jossain vaiheessa.

Kun ihmislaji on vähintään 200 000 vuotta vanha, en jaksa oikein ottaa 'lopullisena totuutena' mitään mikä on niinkin tuore asia, kuin esim vain vajaat 2000 vuotta vanha raamattu. Sama koskee kaikkia muitakin 'vaivaiset' muutaman tuhatta vuotta vanhaa teosta, uusimuotisia hömpötyksiä minun näkökulmastani.  :) Maanviljely alkoi vasta 10 000 vuotta sitten ja sen tuomat niin mukavat kuin ikävätkin lieveilmiöt ovat muokanneet myös ihmiskunnan uskomuksia ja 'totuutta' melkoisesti.

Sitä ennen oltiin 200 000 vuotta metsästäjä-keräilijöitä ja sen ajan 'totuudet' kulkivat vain suullisena perinteenä. Tätä perinnettä löytyy eniten luonnonkansojen vieläkin löydettävistä shamanistisista perinteistä, jotka hämmästyttävällä tavalla ovat hyvin samankaltaisia ihan joka puolella planeettaa. Minulle tämä samankaltaisuus kertoo siitä, että nämä hengelliset näkemykset ovat niitä 'alkuperäisiä' tai jotenkin ihmisen psyyken 'käyttöjärjestelmästä'  luonnostaan kumpuavia. Ja moderni kvanttifysiikka yllättäen komppaa osaa näistä näkemyksistä, tästä jäljempänä viestissäni.

'Totuus' on muutenkin vähän hankala asia:
On asioita, joista jokaisella voi olla oma subjektiivinen totuutensa ja ne kaikki ovat tosia jokaiselle itselleen, vaikka kuinka olisivat keskenään sitten ristiriidassa. Sitten on asioita, joista on olemassa objektiivinen totuus (fyysisen tason fysiikan lait esimerkiksi, painovoima sekä kiihtyvyys ja sensemmoiset).

Iso ongelma 'totuuden' käsitteestä keskusteltaessa on juurikin se etteivät kaikki hahmota tätä eroa: Osasta asioita on jonkinlainen yksi 'totuus' mutta osasta on sitten jokaisella oma totuutensa ja jokaikinen niistä on myös haltijalleen aivan tosi.  ;)

Shamaanit ovat päässeet subjektiivisessa totuudessaan vuosituhansien saatossa lähelle fyysisen tason objektiivista totuutta, jos nyt vaikka pohditaan kvanttifysiikan viimeaikaista kehitystä: Shamaanit ovat vuosituhansia sanoneet samaa mitä kvanttifyysikot sanovat nyt: Kaikki on energiaa, kaikki on yhtä ja tarkkailija vaikuttaa tarkkailemaansa asiaan /energia menee sinne minne huomio menee.  ;D

Hengellisissä/rajatiedollisissa asioissa sen oman subjektiivisen totuutensa löytää helpoiten kun ego on pantu isännän paikalta rengin paikalle ja kun hiljentyy riittävästi tavalla tai toisella. Fyysinen maailma kas kun huutaa, mutta henki sen sijaan kuiskaa...

Lienee lähes mahdotonta päästä yksimielisyyteen siitä, kuinka vanhaa folklorea Pyhän Raamatun antiikkisimmat jutskat
heijastelevat.

Joka tapauksessa varsinkin Vanhan Testamentin / Tanakhin tavailu alkukielellä tekee siitä miltei eri opuksen kuin
ne lukemattomat käännökset, jotka taitavat olla kalpea reflektio alkutekstin syvällisimmästä stuffista...

 :angel:

Ei mitään uutta auringon alla....

Jep: ve-een kol-Hadash  taHat hasshaamesh (ha [= the] + shaamesh -> hasshaamesh).   :coolsmiley:  

Totuutta etsimässä! Onpahan mielenkiintoinen aihepiiri ja kokonaisuus. :o

Raamattu alkaa sanoilla:" Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä Ja Jumala sanoi:" Tulkoon valkeus , ja valkeus tuli." Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä: Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden kutsui hän yöksi.Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimmäinen päivä. ::)

Näillä sanoilla ja lauseilla alkaa Raamattu puhtaasti ja kirkkaana. Kirjan sanomaa on usein väitelty ja tämä GENESIS eli luomiskertomus on väitelty ihmismielin moneen kertaan ja totuuden sekä opin vaihdellessa väitösten välillä. :) :uglystupid2:
 Darwinin opit ja Lajien synty on myös ollut monen oppikirjana ja saanut valtaa sivistyneistön keskuudessa. :coolsmiley: :-*
 
Nykypäivän tietämyksen valossa maailmankaikkeutemme on saanut alkunsa noin 5-MRD:ia vuotta sitten ja saanut muotonsa ns. alkuräjähdyksen kautta. Tuo  BIG-Bangiksi kutsuttu tapahtuma on tähtitieteilijöiden ja NASA:n tiedemiesten tutkimuskohteena vielä tänäkin päivänä ja äärettömän maailmankaikeuden synty siten poikkeaa vähän siitä luomiskertomuksesta jonka Raamattu selittää.
 ;D :o :( >:(
 Mielestäni totuus ja väittämä, ettei Jumala ole luonut maailmankaikeutta on sikäli väärä, että todellisuudessa ihmisellä on noin 3-miljoonan vuoden kehityshistoriassa väistyvän pieni rooli noin maailmankaikkeuden ikää pohdittaessa. :coolsmiley: :idiot2:

 Väittämälle, että Jumala on olemassa riippuukin siitä Jumalakäsityksestä, mikä nykytietämyksemme valossa meillä ihmispoloisilla on. :2funny: :knuppel2: :idiot2: :coolsmiley:

 Ihmiskunnan synty ja sen historian alkujuuret keskittyy hyvin voimakkaasti Afrikan alueelle, josta Paleontologit ja Argeologit ovat etsineet esihistoriallisen maailman jäänteitä ja merkkejä ensimmäisistä kulttuureista ja ihmisten alkujuurusta. Muinaisten raunioiden ja merkkien mukaan nuo antiikin aikaa aikaisemmat kulttuurit lähtivät muodostumaan nykytietämyksemme valossa noin 12 tuhatta vuotta ekr mm Afrikassa eläneiden ihmisten asettuessa asumaan kaksoisvirran maahan ja vanhaan Kreikkaan sekä nykyisen Palestiinan alueelle.

Ensimmäiset Neandertalin ihmiset elivät keräilytalouden varassa ja vasta maanviljelyksen oppiminen auttoi ihmisiä asettumaan aloilleen ja kehittymään muinaisiksi kulttuureiksi.

Vaikka meillä on hyvin vähän todisteita tuolloineläneiden ihmisten läsnäolosta, niin sellaisia ns. korkeakulttuureja lienee syntynyt eripuolille maailmaa, kuten Kiinaan, Väli-amerikkaan ns. Maya- kulttuurit sekä ainakin 8000- vuotta sitten rakennetut Pyramidit nykyisen Egyptin alueelle.Kulttuurit syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin, mutta kunnianarvoisilla ei tiettävästi ollut sähköpostiyhteyksiä tai muutakaan yhteyttä vaan olivat toisistaan tuiki tietämättömiä. Yhtäläisyyksiä silti löytyy mm. Pyramidien muoto.
 
Kiistanalaista nykypäivänäkin on se että miten tuonajan tekniikalla kyettiin rakentamaan jopa 70000 kiloa painavia järkäleitä ja sekä mittasuhteiltaan ja ilmansuunniltaan sekä Astrologisesti tarkasti esim Orionin tähdistöön suunnattuna. Miten kyettiin rakentamaan tarkoilla valituilla rakennusmenetelmillä ja tavoilla moisia rakennelmia?
 Uskomuksena onkin, että ne on rakentaneet ulkoavaruudesta tulleet olennot tai ehkä ihmisiä autettiin ulkoavaruudesta päin muukalaisten toimesta. Kuka auttoi ja miten on osa ikiaikaista arvoitusta.

Miten sitten TOTUUS liittyy edellämainittuun on mielestäni erhe ellei syntyjä syviä tutkita ihmiskunnan historiassa. Näyttäisi kuitenkin siltä että hiekka tiimalasissa kuluu liiankin kanssa ja ettå ihmisen eläessä eloonjäämistaisteluaan nykypäivän tapahtumien valossa saattaa TOTUUS jäädä haaveeksi.

Historia ja muinaiset kulttuurit ovat opettajinamme kertoen karua kieltään siitä miten vuosituhansien aikana ihmiskunta on kehittynyt vain vähän. Tuon luomakunnan Kruunun ja herran kehityshistorian tuntiessamme ja Historian kirjoja plärätessämme voimme vain ihmetellen katsoa millaisiin saavutuksiin yllämme nykypäivinä. Muinaisten kulttuurien , tieteen eri osa-alueiden sekä taiteen tuntemuksen kautta voidaan tarkoin todistaa ihmiskunnan suurenmoisista saavutuksista.

Vai voidaanko sittenkään hakata onnistumisen rumpua iloiten?

Sielutieteitä, Psykologiaa ja Sigmund Freudin oppeja sekä uskontoa ja uskontojen historiaa eri ihmisoppeja useita vuosia tutkittuaan saattaa tulla tuntemaan ihmismielen salaisuuksia. Koskaan ei  voi tulla tuntemaan apsoluuttista totuutta ja saattaa olla ettei syvimmät salaisuudet uurastuksista huolimatta milloinkaan paljastu yrityksistämme huolimatta. Asrologiakin tieteenä ja oppina????

 Ihmisen syntyhistoria , DNA- rakenne, Avaruustiede sekä kysymys siitä onko Jumalaa olemassa vai ei asetetaan tämän tästä pohdittavaksi. Näille kysymyksille sekä maapallomme sekä ihmiskunnan kohtalolle yritetään löytää vastauksia vuosisadasta toiseen niihin milloinkaan saamasta lopullista vastausta.

TOTUUS on kuitenkin ihmismieltä kiehtova etsimisen kohde ja tutkiminen ennekkoluulottomasti tutkimasta päästyämme on ihmisjärjelle luontainen valinta. Jotenkin kornilta tuntuisi kuitenkin se väitös, että polveutuisimme apinasta on minun mielestäni poissuljettu väitös. Ai miten niin? No siten niin että ihmissuku on muuttumut vain vähän vuosituhansien aikana tai vähän vuosimiljoonienkaan aikana ja kysymykseen onko Jumalaa olemassa en viitsi kinata kun aivan varmasti maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä on niin se on jo riittävän ihmeellistä.

Mikrokosmos atomitasolla ja pienhiukkaset sekä Makrokosmos sekä koko Biouniversiteetti ja ääretön äärettömyys eli ulkoavaruus ei voi olla vain sattumaa, mutta se on kuitenkin ihmismieleltä ja järjeltä vaikeasti tai mahdoton käsitää.

Kertokaa viisaammat mikä on TOTUUS asiassa?

Lopullisesti Uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Kuitenkin sellaisena kuin hänet käsitän. ;) :angel: :D  :smitten: :smitten: :smitten: :2funny: :2funny: :2funny: ??? ::) :) :o >:( :( :idiot2: :crazy2: :coolsmiley: :smiley6600: :tickedoff: :2funny:

Olen sitä mieltä että vain ihmisruumiissa kykenen mieltämään jumalaa ja muita asiota. Minä, keskeneräisenä koen että vain ihmisen aivoissa kykenemme oivaltamaan yhä uudempia ja samalla vanhoja asioita.
Koska aivomme on ns rajallinen niin tuon rajattomuuden voi tuntua ns jumalalta jne. Mutta kun ymmärrämme että ihmiskunnan kehitykseen kuuluu tiedostaa erilaisia aspekteja ja ulottuvuuksia, tajuamme että olemme keskellä kaikkeutta joka on ääretön ja erittäin monipuolinen. Joten, jokainen meistä aistimme omalla  tavallamme tämän kokonaisuuden.
On tehty kokeita jotka ovat osoittaneet että tiettyjä aivo-osa-alueita on kyetty sähköimpulsseja herättämään uskonnollisia kokemuksia, kuten aistihavaintoja jeesuksesta ynm. Joten, hyvää matkaa kaikille! Let us have some fun!

mun mielestä jokaisella on oma totuutensa, ja toisten totuus ei välttämättä täsmää toisen totuuteen.
sitten on näitä yleisiä totuuksia.
ja sitten että ihminen törmää omalla polullaan aina vain uusiin totuuksiin. Jokainen ihminen kokee totuuden erilailla.

tieteellinen näkökulma vs. hengellinen vs. henk. kohtainen "intuitio". jne..

kauheen laaja käsite...jopa rinnastettavissa jokaisen maailmankuvaan. et millainen se nyt sitten on!

Joskus ajattelin että kokonaista totuutta ei ehdi saavuttaa.
tai että muodostuuko sellaista ikinä. on vain pieniä palasia, mitkä muodostuu tukemaan sitä matkan varrella.
vähän kuin palapeli.

tärkeintä on vain, että itse tietää suunnilleen oman suuntansa, ja että hyvä voittaa aina pahan. matkalla täytyy vaan kierrellä ja kaarrella ja kokea asioita, mistä voi taasen kehittyä.
jokainen löytää oman totuutensa omien mutkiensa kautta, omalla tavallaan. jotkut löytää sen uskonnon, jotkut tieteen avulla, jotkut taas muulla tavalla. Eikä ketään voi pakottaa toisen totuuksia uskomaan, vaan olisi parempi, että jokainen löytää sen omalla tavallaan seuraten vaistojaan ja intuitiota, tai jollain muulla omalla tavallaan.

nyt tästä sai kuvan että "totuuden löytäminen" olisi se viimeinen etappi. mutta ei välttämättä.

mut usein se rinnastetaan samaan, kuin esim. "ikuiseen rauhaan pääsemiseen" nirvanaan, valaistumiseen, ja kaiken maailman muihin ahaa elämyksiin.

omasta mielestä tärkeintä on kehittyä ihmisenä, kuunnella itseään, ja päästää irti omista ympäristön aiheuttamista peloista, omien ajatusten aiheuttamista peloista ja vääristymistä.
uusia totuuksia löytää, kun kohtaa itsensä sisimmässään.
vaikea vertailla esim. kvanttifyysikkoa ja hengellistä ihmistä, että kumpi sitten on enemmän lähempänä totuutta? ehkäpä molemmat.

Raamatun ja muiden uskontojen kirjat koen oppaiksi ihmisille, ne vaan on kirjattu talteen, kera ahneiden ihmisten muunnelmia siellä seassa. ja koen että maailmassa sama sykli toistaa itteensä vuosisadoista toiseen, siinä välissä olisi parempi että kehitytään ja opitaan asioista.

"the truth is out there"  ;D

MUOKS: jätin väliin jälleensyntymiset ja aiemmat elämät - koska en niihin aiheisiin ole perehtynyt
samaa keskustelua täällä: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=66271.0

Kiitos Senisa aiheesta joka tiemmä puhuttaa!!! :o

Ihmismielen salat ovat uskomattomat. Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen niin samalla hän antoi meille ainutlaatuiset AIVOT. Noiden monimutkaisten mekanismien tunteminen on vielä neurologian ja psykologiankin osalta vasta alkumetreillä, vaikka paljon on saatu todistettua. Joskus ihmettelen miksi ihmiselle on annettu kahdet AIVOT siis mitenkä niin kahdet. No siten niin että mielentasoilla liikuttaessa meille on annettu ns. PÄIVÄTAJUNTA ja sitten on tuo ihmeellinen ALITAJUNTA joka synnyttää mitä ihmeellisimpiä mielikuvia olevaisesta. Mikähän senkin TOTUUDEN on laita? ::) :crazy2: :idiot2: :2funny: :2funny: :2funny:

Totutta kaivelemassa, miksi tapahtui kuten tapahtui. Olenko oikeassa, oliko syy se jonka luulen olevan vai mikä?
Yritän löytää sopivaa tietä, niellä ylpeyteni, vihani ja tehdä kuten oikealta tuntuu, mutta onnistuuko se? Vai pitäisikö sittenkin vain "pistää palamaan"?

Jään odottelemaan.