Astro Foorumi

Mitä kuoleman hetkellä tapahtuu? Entä sen jälkeen?

Kuinka tukisitte kuolevaa henkilöä, jonka ajatusmaailma poikkeaa omastanne täysin? Jos kuoleva ei usko
kuolemanjälkeiseen elämään, kannattaako siitä yrittää puhua hänelle? Vai tukeako häntä hänen omien
uskomustensa mukaan?

Minä uskon valoon, tunneliin, läheisten vastaantulemiseen, ylitsevuotavaan rakkauteen, kauniiseen musiikkiin,
kauniisiin väreihin....

Olen kuullut tarinan, että lähestyessämme kuolemanporttia, korkea-arvoinen enkeli kysyy meiltä kaksi kysymystä:
"mitä olet oppinut" ja "miten olet auttanut muita". Noita kysymyksiä kun miettii, minä ainakin tunnen häpeää,
laiskuutta, itsekkyyttä.... ja yritän taas kerran aloittaa uuden, paremman arjen.

TV1:ltä tulee mielenkiintoinen sarja liittyen kuolemaan, muistaakseni nimeltään Mielen salattu voima.

http://www.youtube.com/watch?v=Br-nmxS87-w (http://www.youtube.com/watch?v=Br-nmxS87-w)    ;D ;D ;D

Päivätajunnallani/järjelläni olen miettinyt samoja asioita kuin jadex. Tieteellisesti on jo todistettu se että ihmisellä voi olla tajunta ilman sydämen ja aivojen toimintaa, tosin sitä ei voida selittää millään koeputkimenetelmällä.

Mutta sieluni muistaa edellisiä elämiä ja ehkä jotain niidenkin välistä. Siten en pelkää jos flyygeli tippuu päähän.

Michael Newtonin tuotannossa ilmenee ihan hyvin se mitä tapahtuu sen jälkeen kun pumppu sanoo poks.  :)

TV 1:ltä tulee tiistaisin klo 20.00 ohjelma Kaikuja tuonpuoleisesta. Siinä on myös mielenkiintoista tietoa kuolemasta. Ohjelmaa on mennyt jo kaksi jaksoa, eikä se ole lainkaan Areenassa katsottavissa.

Hitzi.

Tuossa Suomitytön mainitsemassa ohjelmassa nimittäin kerrottiin Mielen salattu voima-ohjelmassa mainitun hollantilaistutkimuksen tuloksista liittyen sairaaloissa tapahtuneisiin rajakokemuksiin.

Ja kyllä, tutkitut ihmiset olivat ns. kliinisesti kuolleita vailla mitään kropan tai aivojen toimintaa ja kokivat asioita ilman että olivat ruumiissaan tietoisina. Tuossa tilassa tietoisuus on nykytieteen mukaan mahdotonta. Ja nämä ihmiset palasivat sitten tänne maalliseen tomumajaansa takaisin. Iso osa heistä koki juuri noita tyypillisiä kuolemanrajakokemuksia (irtautuivat ruumiistaan, näkivät mitä leikkaussalissa tapahtuu, näkivät valoa, kokivat rakkautta, tapasivat kuolleita sukulaisia) kuolleena ollessaan.

Jos tuo "kuoleminen" on noinkin mukava kokemus jopa todistetusti, ei kyllä hirveästi pelota meikäläistä :)

Siinä "Kaikuja tuonpuoleisesta" -ohjelmassa tiedemiehet kertoivat; joillakin on ikäviä ja pelottavia kokemuksia rajakokemuksissa. Se johtuu siitä, mihin uskoo tässä elämässä, jos uskoo vahvasti helvettiin, saa sen kaltaisia kokemuksia tuonpuoleisessa. Aina kuitenkin pimeyden jälkeen valo voittaa. Yksi toisella puolella käyneistä kertoi ympärillään olevista kuolleista sukulaisista ja oli ihmetellyt, kun elossa oleva velikin oli siellä. Henkiin heränneenä hän totesi, että elossa olevat myös liikkuvat siellä henkimaailmassa.
Suurimmalla osalla rajakokemuksien kokijoista on ollut valo ja rakkaus ensimmäisenä vastassa.
Kun isäni kuoli kaksi vuotta sitten, odotin kovasti että saisin yhteyden häneen. Noin puolentoista vuoden kuluttua sainkin, meedion kautta. Hän kuvaili viestissään laajasti ja innostuneesti kuoleman kokemusta. Hänet oli tempaistu toiselle puolelle, kun aika oli täysi. Hän halusi painottaa sitä, miten hyvin asiat olivat siellä. Viimeinen vuosi fyysisessä kehossa oli vaikea ja kivulias.

Kuolemaa ei tosiaankaan tarvitse pelätä.

Minulle jäi erityisesti mieleen jonkun ohjelmassa esiintyneen expertin huomautus,
että tämä "fyysinenkin" maailma näyttäytyy aivan toisella tavalla esim. rakastuneelle
ihmiselle kuin syvästi masentuneelle. Maailma on "sama", mutta kokemus siitä
on tyystin erilainen?

 ???

No sitähän minä olen rasittavuuteen asti yrittänyt kertoa aina kun asia puheeksi tulee:
Mikään muu ei vaikuta kokemukseemme maailmasta yhtä paljon kuin omat ajatuksemme.

Esimerkki: Näkökentässämme on keskellä noin käsivarren mitan päässä pidetyn 50 sentin kolikon kokoinen alue, jossa kuva on terävä ja värillinen. KAIKKI muu näkökentässämme on todellisuudessa sumeaa ja mustavalkoista, mutta aivomme 'photoshoppaavat' kuvan kauttaaltaan teräväksi ja värilliseksi käyttäen samaa aivojen  järjestelmää, jolla aivomme tuottavat meille unien kuvamaailman.
Näemme siis unta myös valveilla ollessamme, mitä tulee näkemäämme maailmaan.

Tämä voisi selittää myös sen, miksi anorektikko näkee itsensä peilistä lihavana, vaikka on laiha: Hänen aivonsa todella saattavat photoshopata peilikuvan neuroosin mukaiseksi, eli pulleammaksi kuin oikeasti on. En tiedä onko tätä tutkittu, mutta teoriana kiintoisa kuitejnkin.

Hamal :)
empä arvannut.. ;) et pohdit eilen tuota.. ajattelinkin laitaa sulle tään kanavoinnin..mut se jäi laittamatta.
Valoherralta.Metatron. :angel: :smitten:
http://www.adonai.fi/3919

Eipä tuo olisi ihme, kun hypnotisoitu taksikuski/lätkätuomari kerran uskoo, että Hissu Hietalahti on Hannu Jortikka, LOL:

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/mita-tuli-tehtya/1628502-hypnotisoitu-latkatuomari-saa-kyytiin-hannu-hissu-jortikan

Miten niin mustavalkoista? Pystyisitkö antamaan vaikka linkin, mistä tämä tietosi on? Jonkinasteisen sumeuden fokuksen ympärillä ymmärrän, sitä ei tarvitse minulle ainakaan perustella, mutta tuo mustavalkoisuus on hankala niellä.

Siksi pyydän että sinä annat sen linkin, koska googlaamalla en välttämättä löydä juuri samaa artikkelia minkä sinä olet lukenut. :)

Tuota tuntuisi itse olevan helppo testata pistämällä kolikon toisen silmän eteen ja toisen silmän kiinni. Toki värien näkeminen
tutussa kohteessa voi perustua muistiin. Niinpä täytynee katsoa jotakin umpimähkään valittua värikylläistä webbisaittia kolikko
valmiiksi avoimen silmän edessä?

Esim:

 http://www.skleotards.com/i//Nylon_Fabric_Colors.jpg

Parempi tietysti olisi, ettei kuvassa olisi värien nimiä näkyvillä...  ::)

 ???

Esim. intialaisen filosofian moniin suuntauksiin verrattuna länsimainen tiede on, mitä tulee tietoisuuden tutkimiseen,
melkein kuin lauma hiekkalaatikolla leikkiviä taaperoita?

Länsimainen tiede käsittääkseni edelleen valtaosin lähtökohtaisesti olettaa että aivot luovat tietoisuuden, kun totuus
lienee se, että aivot vain "modifioivat" tietoisuutta, jos sitäkään? Etsiä tietoisuuden lähdettä aivoista on lähes yhtä
typerää kuin etsiä bittivirtaa tietsikasta, jossa ei ole virta päällä?

 ::)

Mielenkiintoista keskustelua, kiitos siitä!

Palaan vielä alkuun ja kysyn kuinka haluaisitte itse tulla lohdutetuksi/kohdelluksi
perheenne ja ystävienne taholta, jos tietäisitte kuolevanne lähiaikoina?

Toimiko tuo sinulla? Minulla ei.

Suljin siis toisen silmän, kyyläsin kättäni joka ei ollut monitorin edessä, klikkasin kuvan auki pitäen katseen kädessä, ja näin kyllä ainakin vihreän, punertavan ja ja kultaisen täysin selvästi. Mitä lähemmäs monitoria käteni vein, sitä enemmän näin värejäkin, ja jos käsi oli monitorin edessä, näin joka ikisen värin. Tekstejä en nähnyt lukea, koska oikein keskityin fokusoitumaan käteeni.

Tarkoitin sen testaamista, pitääkö Eklen näkemys paikkansa. Minusta ei pidä kokeiluni perusteella...

 ???

Eiköhän kaikkein paras vaihtoehto ole mennä kuolevan omilla "säännöillä", eli myötäillä sitä, mikä hänestä oikealle tuntuu.

Minä luulisin, että lähinnä siinä tapauksessa jos kuolevalle tulee hätä ja hän nimenomaan haluaa että hänen sielunsa puolesta rukoillaan tms, niin silloin niin voi tehdä. Jos on lähdössä ilman huolta tuosta asiasta, turha siitä on hänelle huolta ja paineita laittaa.

Voi kuolevan puolesta rukoilla, jos tällä on pelkoa ja hätä ja huoli. Käännyttää ei tarvitse. Rukous tai hyvän energian lähettäminen toimii muutenkin. Itse en tarvitse käännyttäjää, koska en yhtään pelkää kuolemaa. Kuoleminen voi olla jännittävää, mutta minulle ei pelottavaa. Toisaalta on mukava ajatus, että sillä hetkellä on joku fyysinen ihminen lähellä, siinä taas ei haittaa minkä uskoinen on tai onko pakana.

Usein kyllä sairaalassa näkee, että potilas kuolee juuri, kun läheinen on poistunut huoneesta. Toiset sanovat, että paremmin "pääsee lähtemään", kun on yksin paikalla.  :smitten:

 Sinikiviuhko; aika yksiuloitteinen tuo sinun tulkintasi ja kommenttisi.

Ind1; vähän samoilla linjoilla. Jos kuoleva on peloissaan, ehkä häntä voisi lohduttaa ja hänen
mieltänsä avartaa esim. ajatuksella jälleennäkemisestämme -tai muitten rakkaitten tapaamisesta kuoleman jälkeen.

Eihän tähän "oikeaa" vastausta ole, sitä mennään tilanteen ja tilanteessa olevien ehdoilla.

Ihmiset, jotka osaavat nukkua niin kuin ihmisen on tarkoitettu nukkuvan,
miltei kuolevat ainakin aina kun ovat syvässä unessa. "Uni on kuoleman veli"?

Syvän unen aikana subtiili keho (rakenteeltaan lähinnä fyysistä kehoa oleva,
koska joidenkin systeemien mukaan kehoja on jopa viisi "sisäkkäin", kuni
venäläisiä maatushka-nukkeja?) lienee erillään fyysisestä, kytkeytyneenä
siihen ainoastaan eteerisen "kaapelin" välityksellä? Kun tuo kaapeli katkeaa,
ihminen ns. kuolee, eli ihmisen anna-maya-kosha ("ruaka-roppa") lakkaa
toimimasta hissukseen kaikilla tasoillaan?

 Pyhä Raamattuhan toteaa kai kuolemasta: kultamalja särkyy ja hopealanka katkeaa?*

 ???

*  ' Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.'

Kaipaisin vierelleni todellisen ystävän, joka voisi kertoa oman näkemyksensä avoimesti ja rehellisesti,
mikä ikinä se onkaan. Ei erilaisten ajatusten vaihto käännyttämistä ole - parhaimmillaan se voi olla
hyvinkin hedelmällistä keskustelua.

Mulla on runsaasti käytännön kokemusta kuolinvuoteen äärellä istumisesta. Ne jotka tekee kuolemaa ovat valitettavasti usein niin loppuun asti uupuneita, ettei hedelmällinen ja piristävä ajatustenvaihto ole mahdollista.  :-\ Siis ne keskustelut olisi pitänyt hoitaa paljon aikaisemmin.

Kai siinä voisi olla parasta olla läsnä, tukena tarvittaessa ja tarkkailla tilannetta. Sen pitäisi riittää jo aika pitkälle. Ihan vain olla. Toisaalta, kai siinä ihmisellä pyörii mielessä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Siinä voi sitten tilanteen mukaan kertoa omia näkemyksiään, mutta painottaen, että mikä tahansa on mahdollista ja jokaisella on oma maailmankuvansa ja lohtunsa. Ehkä muistuttaa tätä ihmistä kaikesta hyvästä mitä hän on tehnyt ja siitä, että olemme täällä tekemässä virheitä ja oppimassa. Ettei itseään tarvitse tuomita vaan voi olla armollinen, kun ymmärtää kaikkien olevan maailman vaikutteiden alla syntymästä lähtien. Jokainen tekee aina parhaansa tilanteen mukaan.

Itse saattaisin tiede-tyyppiselle ihmiselle mainita sen, kuinka energia ei koskaan häviä vaan muuttaa vain muotoaan. Siten siis hänkin voi tuntea lohtua tietämällä, että hänen oma energiansa ei katoa mihinkään vaan sulautuu uusiin asioihin. Kuoleman hetkellähän keho tuottaa vaikka mitä aineita, esimerkiksi DMT:tä joka erittyy myös unitilassa, joka muuttaa ilmeisesti todellisuudentajua aikalailla. Siitä voi myös saada lohtua, että tietää tieteellisesti keholla olevan suojamekanismit kärsimystä vastaan kuoleman ja ehkä kivunkin tullessa.

Jeshua ben-Josef oli näköjään sitä mieltä, että useimmat ihmiset ovat jo "valmiiksi" kuolleita:

   
59 Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
   
60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." [Luuk. 4:43+]

 :o  ???

En pysty antamaan linkkiä, koska en muista missä olen tuohon törmännyt.

Kyseessä on kuitenkin ihan perusfysiologiaa, tiesit varmaan senkin että verkkokalvolle pupillin läpi heijastuva kuva on myös ylösalaisin? Niinhän se aina 'laatikkokamera' tyyppisissä ratkaisuissa, jollainen silmäkin periaatteessa on. Sellainen kuva on ainakin minun eteeni tullut jo koulun biologian kirjassa ja siitä syystä en yhtään epäile myöskään tätä väri/tarkkuus -asiaa: Se mitä verkkokalvolle heijastuu ei ole lähelläkään sitä mikä on tietoisuutemme näköhavainto ja tämä ei edes ole mitään uutta tai mullistavaa tieteellistä tietoa.

Sitä vaan harvemmin pohditaan, että tuon tiedon valossa on entistäkin luonnollisempaa se, miten paljon omat ajatuksemme vaikuttavat kokemukseemme maailmasta.

Hei, haloo ihmiset!

Tämä EI ole niitä 'sokea piste' tyyppisiä juttuja joita voi edes testata. Älkää siis turhaan haaskatko aikaanne asian testaamiseen, se ei ole testattavissa.

 Tässä on kyse ihan eri jutusta ja kun aivojen  unennäkökeskus photoshoppaa koko näkökentän tarkaksi ja värilliseksi, ei ole mitään keinoa millä sen havaitsisi. Paitsi ehkä leikkelemällä aivoista pois ne osat jotka se photoshoppauksen tekevät....

En kaipaisi ja toivottaisin erittäin selkeäkielisen suorasanaisesti sellaisen henkilön niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.  ;D

1) Kyseessä ei ole minun näkemykseni vaan tämänhetkinen tieteen tieto ihmisen fysiologiasta tässä asiassa.

2) Tämä asia EI ole testattavissa, kuten monet muut asiat - esim se sokea piste - ovat. Tuhlaatte aikaanne kehittelemällä tälle testejä.

Jep jep! Ja stalinistien mukaan Pravdassa ei voi(nut) olla virheitä...  ;)

Täh?

Voin koettaa kaivaa lähteen tuosta näkökenttä-jutusta, mutta mikä ihme siinä nyt on kummallista tai epäuskottavaa? Luonto säästää aina kun voi, ei ole mitään tarvetta tuottaa koko verkkokalvon kokoista tarkkaa ja värillistä aluetta, kun homma voidaan aivojen toimesta photoshopata.

Vai etkö usko sitäkään että verkkokalvolle lankeava kuva on ylösalaisin, kun sitäkään et nimittäin pysty mitenkään testaamaan? Se on sentään jo koulun bilsankirjoissa...

Jos olisit esittänyt väitteen heti lähdeviitteen kera, olisi se tietysti jossain määrin uskottavampi...

Ethän sinäkään käsittääkseni usko lääketieteen vallitsevaa näkemystä erilaisten rasvojen terveellisyydestä tai haitallisuudesta!

 ;)

Kun kyseinen asia on esitetty lähdeviitteet sisältävässä kirjassa, jonka olen lainannut joskus vuosia sitten kirjastosta enkä enää edes muista sen nimeä, niin on erittäin hankalaa esittää lähdeviitteitä.

Kysyn edelleen: Et pysty testaamaan millään sitäkään että verkkokalvollesi lankeava kuva on ylösalaisin. Uskotko siis siihenkään?  ;)

Huomaa myös tämä:
Vallitseva näkemys anatomiasta näön ja aivojen toiminnan suhteen ei ole kauheasti muuttunut viime vuosikymmeninä eikä ole sillä tavoin lääke- ja elintarviketeollisuuden voittoihin vaikuttava asia, että kenelläkään olisi motivaatiota tyrkyttää järjettömyyksiä suurille massoille.

Rasvojen suhteen asia on aivan toinen ja em. teollisuudenalojen suuret voitot ovat paljolti siitä riippuvaisia mihin kuluttajat kulloinkin sattuvat uskomaan.

Näillä näkökokemuksen syntymiseen liittyvillä anatomian ja neurologian jutuilla ei taas kenenkään voittoja kasvateta. Niinpä niistä ei tuotetakaan jatkuvaa keskenään ristiriitaista tietoa siihen täysin jäävien tahojen toimesta ja vielä niin että jukaistaisiiin vain toivotut tulokset ja jätettäisiin itselle epäedullisemmat julkaisematta.

Ei tarvitse paljon optiikkaa tuntea, että tuon uskoo! Jos ei usko, niin katsoo suurennuslasin läpi!  ;)

Tässä se tarkan näön alue verkkokalvolla, nimeltää fovea ja sen läpimitta on peräti 1,5 millimetriä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Fovea_centralis

Jos tarkan näön alueen koko verkkokalvossa on läpimitaltaan 1,5 mm, onko mitenkään epäuskottavaa se että silmän näkemästä kuvasta on vain pieni osa tarkkaa ja loput photoshopataan tarkaksi aivoissa?

Ja mikä siinä nyt on niin häiritsevää ylipäätään, että aivomme photoshoppaavat näkemämme maailman näkemämme kaltaiseksi samalla systeemillä millä ne tuottavat unia? Sekö, että se kiinnittää huomion siihen että olemme itse ajatustemme kautta täydellisesti vastuussa siitä, millaisena maailman koemma?  ;)

Juu, neulanreikäkameroilla on tullut muksuna leikittyä ja tuttu asia tuo, että silmienkin antama kuva pitää aivoissa kääntää. (Luin muutkin kommenttisi, kirjoitan tätä kännykällä joten lainauksia on aika vaikea tehdä hienosti).

Minulla on kysymyksilleni henkilökohtainen motiivi. Olen havainnut itselläni useita poikkeavuuksia aisteissa, ja olisin halunnut sen lähteen voidakseni arvioida paremmin, onko tässä taas yksi.  Kavereiden kanssa keskustelun perusteella kun näkökenttäni ja -kokemukseni on kovin erilainen kuin heillä, mutta tuo heiltä keräämäni määrä tietoa ei ole kummoinen. Ehkäpä kysyn tarkemmin ihan neurologilta joku kaunis päivä. :)

MUOKS: Lisäys, koska kukaan ei näemmä ole vastannut vielä jälkeeni.
Tietenkään tuon yhden lähteen lukeminen ei olisi välttämättä sinällään todistanut kyseistä aistipoikkeamaani olevaksi tai olemattomaksi, halusin vain nähdä sen perusteluna olevat tieteelliset tutkimukset.

Itse siis näen ääreisnäölläni värejä erittäin hyvin (ja siis näen ne oikeasti oikein), ja koko näkökenttäni ei näytä tarkalta edes hyvät silmälasit päässä, vaan kauas katsoessa lähellä olevat asiat näkyvät kahtena, ja päinvastoin.


Pahoitteluni vielä aloittajalle, että tämä ketju on osittain minunkin ansiostani ottanut tällaisen sivuhaaran. Näistä näköasioista olisi mielenkiintoista avata vaikka ihan oma ketjunsa :)

Kuule, se mitä olen tässä kerran toisensa jälkeen yrittänyt selittää on tämä:

Juu, sinä näet ääreisnäössä värit varsin hyvin, minäkin näen ne ääreisnäössä varsin hyvin, KAIKKI paitsi värisokeat näkevät ne ääreisnäössä varsin hyvin.

Pointti oli tämä: Ne värit photoshopataan aivojen toimesta - sitä samaa järjestelmää käyttäen joka ne unikuvatkin tuottaa - sinne näkökentän laidoille, oikeasti vain keskiosa näkökenttää on värillinen.  Jokaikisellä joka kokee tämän mitä sinä, minä ja suht kaikki muutkin ihmiset kokevat, kyse on aivojen tuottamasta photoshoppauksesta eikä siitä että koko näkökenttä olisi oikeasti värillinen.

Samalla tavoin kuin KOKO näkökenttä photoshopataan aivojen toimesta suhteellisen tarkaksi, vaikka se tarkan näön alue on siis läpimitaltaan 1,5 millimetriä.  Me ikään kuin uneksimme sen värin ja tarkkuuden sinne näkökentän reunaosiin.

Lisäbonus infoa siitä miten hassua näkeminen on: Ne verkkokalvon värejä aistivat solut aistivat VAIN punaisen, vihreän ja sinisen. Muut värit muodostuvat näistä - tadaa! - aivojen toimesta. Sama systeemi siis kuin televisiossa ja tietsikkamonitorissa, kolmesta väristä illuusio kaikista maailman väreistä.

Ja minun pointtini on se, että jos ne värit aivan täysin arvataan ja photosopataan, niin eikö edes välillä pitäisi arvausten mennä radikaalisti pieleen? Siten, että kun katsoo kunnolla kohti, esine näyttääkin eri väriseltä kuin ääreisnäön kautta? Jossain omassa kotona toki voi muisti auttaa tässä, mutta asian luulisi olevan hyvin helppo testata vieraassa ympäristössä. No, pidän kyllä mahdollisena, että jostain syystä ei olekaan, turha minun on sanoa kun en vielä tiedä.
 
Lisäksi minulla on se pointti, että lähteeksi biologisena faktana pidetylle tiedolle, josta lisäksi väitetään että en mitenkään pysty sitä itse suoritettavilla kokeilla varmistamaan (sen kuvan kääntymisenkin kun voi simuloida neulanreikäkameralla ja sitten uskoa hyvällä että aivot tajuavat kuinka päin oikeasti ollaan), ei minulle riitä kenenkään ihmisen "no minä joskus jostain luin tällaisen", vaikka moni juuri sinun käyttämistäsi lähteistä onkin ollut asiallinen, Ekle.  :) Jään siis henkilökohtaisesti sille kannalle, että en tiedä miten tämä värien photoshoppaus-asia tarkkaan ottaen on, ennenkuin saan tarpeeksi vakuuttavasta lähteestä varmistuksen. Joko se mainittu tutkimus löytyy niin että pääsen lukemaan menetelmät ja syyt johtopäätöksiin, tai keskustelen näköaistia tuntevan oikean lääkärin/neurologin kanssa. Otan itsekin tässä välissä Googlen kauniiseen käteen ja alan etsimällä etsiä. Sinänsä voin kyllä kiittää sinua jo etukäteen, että tulen joka tapauksessa taas oppimaan jotain uutta.  :D

Btw, ne solut eivät aisti puhtaasti vain ja ainoastaan punaista, vihreää ja sinistä, vaan niiden väriherkkyydestä voidaan piirtää jakaumat, joiden piikit tosiaan ovat selvästi punaisessa, vihreässä ja sinisessä. On vain kätevää ja helposti ymmärrettävää puhua RGB-soluista, kuin ne olisivat yhtä karkeat kuin televisio.  :)

Eihän niitä värejä arvata (ei olisi taas kannattanut tuotakaan sanaa jota en käyttänyt lukea virheellisesti rivieni väliin...), eivätkä aivot photoshoppaa näkemäämme minkään satunnaisgeneraattorin perusteella. Ne joiden aivojen muodostamat kuvat eivät ole vastanneet todellisuutta riittävän uskollisesti, eivät nimittäin ole evoluution suuressa kierrossa jatkaneet geenejään jälkipolville. Sen vuoksi meillä hengissä selvinneillä se mitä ne aivot photoshoppaavat vastaa fyysistä maailmaa niin tarkasti, että esimerkiksi sinustakin tuntuu epäuskottavalta se, että kyse olisi aivojen tuottamasta kuvasta. Huomaa tässä nyt se, että kun puhun aivojen tuottamasta kuvasta, tarkoitan nimenomaan sitä valtavaa eroa mikä on verkkokalvolle lankeavan suurimmaksi osaksi epätarkan ja mustavalkoisen kuvan ja sen meidän näkökokemuksemme välillä.

Et pysty todentamaan minkäänlaisin omin kotonta tehtävin kokein myöskään niitä noin 200 entsyymireaktiota, jotka sinussa täytyy tapahtua joka hetki jotta säilyisit hengissä. Et pysty todentamaan vastaavin kokein useimpia muitakaan ihmisen fysiologian perusasioita. Sen vuoksi niistä tiedettiin niin kovin vähän niin kauan, kun kirkko kielsi ruumiinavaukset ja mitään lääketieteellistä tutkimusta ei vielä ollut. KUKAAN ei pysty omin 'sokea piste' tyyppisin testein todentamaan suurinta osaa ihmiselimistön toiminnoista. Sitä varten tarvitaan hitusen verran enemmän.  ;D

Löytyipä vihdoin melkoisella hakemisella kuvapari joka näyttää millainen se verkkokalvolle lankeava kuva oikeasti on, verrattuna siis ihmisen näkökokemukseen, kuvapari löytyypi artikkelista joka itse asiassa käsittelee digikameroita, kun scrollailee vähän alaspäin:

http://www.digitalversus.com/digital-camera/why-doesn-my-camera-capture-scene-exactly-how-see-it-a984.html

Ja tässä melko mielenkiintoinen tutkimusabstrakti siitä, miten visuaalisten signaalien prosessointi alkaa jo verkkokalvolta, ote "Because the optic nerve that connects the retina to the higher visual centers in the brain represents a bottle neck, the retina’s task is to extract important information (e.g. contrast, brightness, „color”, edges, motion and its direction, edges and trajectories of potential objects, etc.) and discard the rest."

http://www.cin.uni-tuebingen.de/research/cin-members-detail.php?tx_pxemployee[employee]=15

Kiitos paljon linkeistä, perehdynpä aiheeseen.

Mitä tulee siihen että omia ruumiintoimintoja ei suurimmaksi osaksi pysty kotona testaamaan, niin se on erittäin totta, mutta niihin liittyen olen lukenut niin hyviä artikkeleita joiden kirjoittajina on lääketieteen asiantuntijoita, että olen taipuvaisempi uskomaan heitä kuin omaa "mää mitään entsyymejä koe" kokemustani. Se on ihan perustason lähdekriittisyyttä että niin kauan, kuin ei ole kuin mutuiluja ja hataraa muistikuvaa saatavilla, ei pidetä sitä tietona vaan korkeintaan mahdollisuutena.

Minulle ei ole kukaan koskaan pystynyt vastaamaan tähän: :-\

Fysiikan lait = Energia ei häviä, vaan se muuttuu toiseksi.  :angel:

Ihminen kuolee, fyysinen energia muuttuu mullaksi tai lämmöksi..  :buck2:

Mitä ihmisen hengelliselle energialle tapahtuu.. se muuttuu toiseksi?  ???

Minun kaveritkin ovat jo uskoneet tämän ja eräs käytti tätä Jehovan todistajien tullessa ovelle, leuka oli loksahtanut auki ja olivat vaan toivottaneet hyvää päivänjatkoa ja lähteneet     :idiot2:    :D    :2funny:

Sellaista on teorisoitu, että se sielu sijaitsee aivorakenteiden kvanttitason mikrotubuleissa.
Jos siis sielu on kvanttitason ilmiö, niin sellaisillehan ei ole mitään mittareita vielä olemassa. Niinpä sen paikalloloa tai poissaoloa ei voi mitata millään nykyisillä menetelmillä eikä se vertaudu energiaan sillä tavoin  kuin  mitä fyysisen tason (neljä ulottuvuutta, eli 3 ulottuvuutta + aikaulottuvuus) energiasta tuossa sinun esimerkissäsi puhutaan.

Itse uskon nimenomaan tähän ja siihen että sielu on moniulotteinen; yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta, solu Jumalan ruumiista. Se ei muutu miksikään koska se on ikuinen.

Aika hyvin kyllä toimii varmaan Jehovien karkottimena kyllä tuo pohdinta.   ;D