Astro Foorumi

Hei palstalaiset,

mitä teette jos vastaan tulee oikeasti törkeä ihminen? Vastaatteko törkeyksiin, huomautatteko, mikä meni pieleen, nauratteko, poistutteko paikalta? Mulla on työpaikalla todella sosiaalisesti rajoittunut ihminen joka - en tiedä, tahallaanko vai tahattomasti - loukkaa ihmisiä koko ajan. Häntä on yritetty puhutella ihan johtajatasolla asti, mutta jälkeenpäin hän onnistuu selittämään itselleen, miten tilanne ei oikeastaan ollut edes hänen vikansa.

Esimerkkinä nyt ihan viikontakainen episodi, joka sattui minulle: tulin kesälomalta kotiin ja löysin lattialta kortin, jossa oli tosi lihava geishatyttö piirrettynä. Takana luki synttärionnittelut ja maininta siitä, kuinka kortti muistutti tätä tyyppiä minusta, "ei vain siksi että siinä on pulska nainen vaan koska siinä on hyvä tyyli, vähän kuin sinulla". Hän ajatteli sen motivoivan painonpudotusprojektiani, josta töissä tietävät kaikki (koska näkyviä tuloksia on tehty). Tänään sain sähköpostin sitten, jossa sama tyyppi sanoi, että "olen tosi pahoillani jos kortti loukkasi, mutta ajattele, eihän mun olis tarvinnut laittaa sulle koko synttärikorttia!"

Mietin nyt lähinnä, miten tuollaiselle vastaa, vai vastaanko ensinkään. Ilmeisesti joku pieni lamppu on kortin lähettämisen jälkeen syttynyt, että ehkä kortti ei ollut paras mahdollinen motivaattori laihduttajalle, syntymäpäivänään. Mutta jotenkin on sellainen mieli, että tälle ihmiselle pitää oikeasti kädestä pitäen opettaa, että näin ei vaan saa toiselle ihmiselle tehdä.

Yritän tämänkin ottaa oppituntina, jos en muusta niin siitä, että tälle ihmiselle ei kannata mitään henkilökohtaista kertoa. Tiedän myös, että kortti kertoo enemmän lähettäjästään kuin minusta. En vain tiedä, mitä tässä asiassa pitäisi tehdä vai teenkö mitään. Mielipiteitä? Muita kokemuksia? :)

No tuossa tapauksessahan tyyppi pyysi jo jollakin tavoin anteeksi, joten sinun tilanteessasi saattaisin sen hyväksyä. Itse olen ottanut sen linjan, että vaadin anteeksipyyntöä törkeyksistä ja varmuuden vuoksi väännän vielä rautalangasta, mikä se törkeys oli, jos henkilö itse ei sitä tajua. Usein homma menee niin, että ensin saa sellaisen väkinäisen anteeksipyynnön, jota ei selvästikään tarkoiteta, mutta sitten myöhemmin saatetaan tulla vilpittömin mielin pahoittelemaan asiaa. Siihen olen yleensä tyytyväinen, enkä jää asiaa märehtimään.

Heippa Thuileann!
Mun lyhkänen neuvo on, että yritä suhtautua vaan ihan neutraalisti kyseiseen (ja muihin kaltaisiin) ihmisiin. Ne saa vaan bensaa moottoriin kun huomaavat, että reagoit heidän tunnevammaisuuksiin. Varsinkin kun on noin patologinen tapaus, että johtajatasolla on puhuteltu. Aina ne vaan saa seliteltyä idariutensa parhain päin itselleen ;).

Toteat, päästät läpi oman tunneskaalasi, ja unohdat. Lopulta hän ei herätä sussa mitään reaktioita. Neutraaliutta vaan.

Jossain reiki-foorumilla oli kans niin hyvä samantapanen tapausesimerkki. Sekä neutraaliuden lisäksi toinen neuvo, että heille ei kannata laittaa myöskään mitään valoa tai vastaavaa. Koska silloin taas avautuu joku tunneportti sun jä hänen välillä, josta hänen negatiiviset energiat pääsee puikkelehtimaan sun systeemiin.

Itse myös samankaltaisten ihmisten kanssa ’kamppaillu’ melkein näihin päiviin asti, työelämässä ja muualla. Osa ihan lähisukua hmph. Mutta sinnikkäästi vaan olen jatkanut neutraaliuden linjalla. Niin KAPPAS! Elämään alkaaki tulla yhtäkkiä ja pikkuhiljaa enenevässä määrin ihmisiä, jotka on positiivisia ja kivoja mua kohtaan. Mikä hämmästyttävä olotila!! Ja myös ihana!

Karultahan se tuntuu olla neutraali. Se kun tuntuu jotenkin loukkaavalta toista kohtaa, kun sehän on sama kuin ignooraus. Mutta haloo! Kuka loukkaa ja ketä.

Sit vielä lainaus Jennifer Hoffmanin kanavoinnista. Mä kerään näitä tietsikan näytön post-iteille kivoiksi vahvistusviesteiksi itselle.

'Kaikki mikä ei palvele haluasi rakkauteen, iloon, rauhaan ja yltäkylläisyyteen elämässäsi, on taakka.'
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/4429-2342014-jalka-kummassakin-maailmassa

Juuh. Piti lyhkäsesti selittää ;). Tsemppiä sulle ja onnittelut laihisprojektissa, hyvin sä klaaraat sen ja kaiken :).

Itselläni on valitettavasi tullut lyhyen elämäni aikana eteen paljonkin vastaavan kaltaisia melko törkeitäkin tilanteita, joissa olen yleensä mennyt luonteeni mukaisesti joko täysin lukkoon tai vain alistunut kyseisen ihmisen tahdon alaisuuteen. En yksinkertaisesti vain osaa puolustaa itseäni ja uskon tämän johtuvan paradoksaalisesti myös siitä, että en ole mielestäni (huom. mielestäni - eli voin olla täysin väärässäkin...itse asiassa asia saattaa olla jopa päinvastoin, kun aloin tarkemmin pohtia sitä) pyrkinyt rakentamaan identiteettiäni tai elämäni kulkua ainakaan liiallisesti muiden ihmisten mielipiteiden varaan, kuten kovin moni ihmisistä varmasti tekee, koska ainahan se tuntuu olevan tärkeää mitä muut ihmiset ajattelevat minusta jne. Itse asiassa on se myös minullekin melko tärkeää, vaikka muuta väittäisinkin. Toisekseen on pakko myöntää, että olen aivan liian pelokas/arka ihminen ja tämäkin saatetaan lukea ikään kuin uhkatekijäksi muiden ihmisten osalta, koska myös pelko tai epävarmuus voidaan lukea väärällä tavalla toisesta ihmisestä. Joskus taas saatan yrittää esittää sosiaalisempaa kuin olenkaan, jotta saisin edes jotenkin eliminoitua noita pelokkuuteni piirteitä itsessäni tai jotain. Ja on myös ollut hyvin valitettavaa huomata itsessäänkin näitä "törkeitä" piirteitä joskus...ikään kuin en olisi aikojen saatossa kyennyt suodattamaan noita koettuja loukkauksia mielestäni pois vaan ne ovat jääneet vähän kuin "kummittelemaan" takaraivooni, ja kun eteeni on sitten tullut tarpeeksi stressaavia elämäntilanteita tms. niin silloin sitä on myös huomannut itsekin lipsahtavan aidan väärälle puolelle eli toisin sanoen muuttunut hetkellisesti myös edellä kuvatunlaiseksi "törkeäksi ihmiseksi."

Mutta jos nyt ajatellaan asiaa pelkästään subjektiivisella tasolla niin ihmisen persoonallisuushan määrää pitkälti hänen elämänsä kulun. Toisaalta taas mielestäni kaikkia vastaantulevia tilanteita ei kertakaikkiaan voi kyetä ennakoimaan elämässään ja olkoonkin kyse sitten joko sattuman tai kohtalon oikuista niin onhan se selvää, että vahvemmankin ihmisen sietokyky voi musertua erinäisten paineiden keskellä - varsinkin jos ei alunperinkään omaa yhtä jyrkkää mielipidettä omasta itsestään (tai voimakasta tahtoa) kuin jotkut vahvemmat persoonat.

En tiedä vastasinko mihinkään ketjun kysymyksiin, mutta ainakin yritin kertoa jotakin omista kokemuksistani tämän aiheen tiimoilta. Etenkin viime aikaiset tapahtumat elämässäni ovat alkaneet herättämään itseäni jonkinlaisesta unesta mitä tulee tämän kaltaisiin juttuihin.

Lisäksi eräs henkilö totesi osuvasti eräällä luennolla joskus, että nykyään pitäisi painottaa enemmän sanaa "syrjäyttäminen" eikä niinkään sanaa "syrjäytyminen" mitä tulee esim. monien nykynuorten tilanteeseen. Tällöinhän tuo syrjäytyneisyys liitetään ikään kuin nuorten itsensä syyksi, kun käytetään termiä "syrjäytynyt." Tosiaan joskus olisi syytä pohtia myös sitä, että onko joku tosiaan ihan oman valintansa mukaan syrjäytynyt vai olisiko tilanne nähtävissäkin ihan päinvastaisesti eli kyseessä olisikin henkilön syrjäyttäminen joidenkin muiden taholta - ja tuollainen prosessi saattaa toimia jopa ihan huomaamattomallakin tasolla.

Samaa mieltä tästä. Ehkä hän näennäisellä pahoittelullaan halusi lisää suolaa hieroa tunnehaavaan .. varmistaa että viesti meni perille ? Pahoittelu sisälsi lisää törkyä ´mutta ajattele, eihän mun olis tarvinnut laittaa sulle koko synttärikorttia.´
Meitä on niin moneksi. Jätä hänet ja hänen viestinsä ihan omaan arvoonsa, korttiposti ansaitsee ainoastaan kuivan kiitoksen,
jos sitäkään.

Hei kaikki,

kiitos vastauksistanne! Olenkin päättänyt luonteeni vastaisesti pysytellä asiasta vain hissuksiin enkä reagoi ko. ihmiseen enää mitenkään. Pysyttelen töissä suht neutraalina mutta mitään hlökohtaista kontaktia välttelen viimeiseen asti.

Minua vaan kiinnostaa muiden kokemukset, onko tosiaan vastaan sanominen auttanut mitään? Lillin esimerkki oli aika positiivinen, että konfliktista tosiaan opitaan, mutta itse kun en pysy noissa tilanteissa rauhallisena niin sitten se menee huutomatsiksi :)

Kyllähän konflikti on aina hyvä mahdollisuus kaikille osapuolille oppia asioita, mutta se tosiaan helposti ajautuu huutomatsiksi ja siihen, että kaikki yrittää "voittaa".

Olen suora yleensä lähipiirissä. Meillä räjähtelee välillä lyhyesti, jonka jälkeen yleensä olen kokenut ymmärtäneeni jotain uutta, joten ovat olleet ihan hyviä juttuja noi konfliktit. En vain pysty hyssyttelemään loputtomasti, koska se negatiivinen tunne silloin patoutuu sisälle, en osaa purkaa sitä ulos muulla tavoin. Yritän koko ajan opetella tuomaan asioita hedelmällisemmällä tavalla esille, mutta en halua ruoskia itseäni siitä jos en onnistu aina. Muualla kuten työelämässä olen vielä ainakin noudattanut neutralointia ja asioiden sivuuttamista. Se on onnistunut, koska se puoli ei ole niin tärkeä elämässäni. Sitten jos minulla on jossain vaiheessa yksi ja sama vakityö, jossa olen pitkään, asia voi ehkä muuttua.. Toivottavasti opin sitä ennen vielä enemmän diplomaattisuutta.  ::)

Ja tosiaan, jotkut ihmiset vain kerjäävät huomiota törkeydellään. Silloin olisi pakko osata purkaa se oma turhautuminen jonnekin muualle.

muok. Niin, mikä on "oikeasti törkeä ihminen", ehkä juuri tälläinen huomion kerjääjä? Joskus on itsekin törkeä, kuten ghede pohti, ja joskus vain tarvitsee jonkun sanomaan, että nyt olet törkeä, jotta ymmärtäisi.

Joo, näitä ihmistyyppejä ei kannata ruokkia sillä minkä takia he toimivat näin. Sepä voi tosin varmasti johtua monesta eri asiasta. Luultavasti hänellä on jotain ongelmia, mutta annetaan hänelle mahdollisuus olla myös vain todella hömelö, joka ei oikein osaa ihmistenvälistä kommunikointia vaikka yrittääkin. Näitähän asioita ei tuntemattomista voi kunnolla päätellä, joten täytyy luottaa omaan intuitioon ja siihen miten ne kohtaamiset menivät.

Oma toimintamallini yrittää olla sellainen neutraali, mutta rakastava. Kun tietää, ettei se toinen voi loukata sinun sisintäsi oikeasti, (tälläiset suggestiot itselleen järki&usko-syihin perustuen auttavat tämäntyyppisiä ihmisiä tavatessa), niin voi olla rauhassa ja tietoisuudessaan siinä tilanteessa ihmetellä ihmisyyden moninaisuutta ja hienoutta. Voi ottaa tämän kontaktin överisti sanottuna (Merkurius :aspect_opp: Jupiter minulla) rakkauden osoituksena, siten että tämä henkilö on hakeutunut sinun piiriisi, jotta saat mahdollisuuden olla rakkaus täydemmin. Ehkä oppia samalla jotain ja opettaa - tehdä maailmasta parempi paikka.

Vaikka se olisi tuo neutraali toiminta tässä nyt niin, sekin voi olla ihan uusi kokemus sinunlaisista ihmisistä tälle tyypille ja siten hän ehkä ymmärtää jotain omasta käytöksestään. Toiminta tapahtuu aina tilanteen mukaan ja siksi on hyvä olla vahva luottamus, että itse ainakin pyrkii toimimaan aina rakkaudellisesti. Silloin ei voi tehdä väärin, vaikka usein rakkaus itseään kohtaan voittaakin. Mutta se mahdollistaa sen jakamisen taas useammalle, jotka haluavat ottaa sen vastaan eivätkä törkeile.

Tälläiset tilanteet vain tuppaavat hiertämään hermoja tai tuntuvat siltä, että joku kutittelisi pensselillä luuydintä tai hermojaratoja. Ilman kipua - silkkaa ärsyyntymistä ja räjähtämisen hillitsemistä. Oleppas siinä sitten neutraali. Mutta sen voin sanoa, että minulla nämä tilanteet tälläisen toimintatavan kautta ovat aina vain vähentyneet. Myös ärsyyntyminen on vähentynyt ja sen paikalle on mahdollista tulla huumori tilannetta kohtaan, joka on hieno osa rakkautta. Myös huumori itseään kohtaan, kun peilailee maailmassa milloin mitäkin. :)

Jos tämä ihminen on ollut johtoportaassa samaisten asioiden kanssa niin minä ainakin tekisin niin että sulkisin hänet pois kokonaan, tarkoittaen sitä että aina kun tulee lähelle, menen pois, jos yrittää jutella muuta kun mitä työasioihin tulee niin en vastaa ja sanon vain kylmästi, mene pois en halua jutella sinun kanssasi jne. Jos kaikki toimisi näin hänen kohdallaan niin ehkä viesti menee perille koska hänet ei huomioida millään tasolla. Tosin tämä voi saada syrjinnän merkkejä  :P ???

Nämä konfliktit ovatkin jänniä juttuja, kun niihin voi suhtautua niin monella eri tavalla. Itsehän olin nuorempana juuri sellainen, joka pyrki välttämään konfliktia kaikin keinoin, mutta kaikkien kohdalla sellainen välttelytaktiikka ei vain ole toiminut. Mitä säyseämpi oli, sitä varmemmin rajoja rikottiin ja melskaaminen vai jatkui tai suorastaan paheni. Eipä siinä ole voinut istua vain kädet ristissä tekemättä mitään. Törkeät ihmiset eivät juurikaan kunnioita muita, paitsi sitten kun joku ottaa sen kunnioituksen. Törkeyksistä voi sanoa melko asiallisestikin, ilman että ruvetaan molemmin puolin ampumaan vyön alle tökeryyksillä. Itse olen saanut pitkäänkin kestäneen räyhäämiseen loppumaan melkein veitsellä leikaten, kun on vain sanonut asiasta ko. henkilöä kuitenkin persoonana kunnioittaen.

Sana "kunnioitus" tuli tässä mainittua useampia kertoja, mutta se on kuitenkin kokemani mukaan se juttu näissä konflikteissa.

Niinpä, kunnioitus tosiaankin. Kunnioitus etenkin itseään kohtaan - ettei tarvitse sietää sellaista kohtelua mitä ei mielestään muutkaan ansaitse. Myös salliminen, että kunnioittaa toisen kokemusta ja antaa hänen käydä läpi omaa tietään omaa tahtiaan. Auttaa voi koittaa, mutta omien energioiden kannalta sopivissa rajoissa, jotta ei kulu loppuun tai jää kiertämään samaa ympyrää ympäri.

Aloittajalle: Olipa hölmöä käytöstä työkaveriltasi, ainakin ajattelematonta. Toiset ihmiset ovat luonnostaan ilkeitä ja haluavat nälväistä tilaisuuden tullen, se kertoo heidän omasta epävarmuudestaan ja luonteen heikkouksista. Jotkut taas ovat ajattelemattomia ja sosiaalisesti kömpelöitä. He saattavat loukata huomaamattaan. Tunnen kummankinlaisia ihmisiä.  ::)

Itse olen sellainen joka mielellään välttelee konflikteja, mutta sellaisen ilmaantuessa olen aika kylmä ja laskelmoiva. En mielelläni näytä ihmisille "tulistuvaa puoltani". En halua päästää suustani sellaista mitä katuisin myöhemmin. Toisten mielestä se on hyve, jotkut eivät tykkää yhtään siitä piirteestä. Omien tunteiden ilmaisu on muutenkin joskus hankalaa. Olen kummallinen - vaikka olen itse loukkaantunut, en mielelläni sano toista satuttavaa totuutta tunteistani koska ajattelen aina pidemmälle: tulevaisuuteen.  :-\ Sitten tunteeni kasaantuvat ja äärimmäisen harvoin purkautuvat riidellessä. En tiedä miten kehittäisin itseäni. Kuitenki yhteenvetona: kenenkään ei tarvitse sietää törkeää kohtelua, alistamista, kiusaamista tai syrjintää!

Minä ainakin olen noita kaikkia, heh! :-[ Olen ilkeä, epävarma, luonteeltani heikko, ajattelematon ja sosiaalisesti kömpelö. Ja varmasti paljon, paljon muutakin. :crazy2: Ainoa toivonkipinä taitaa löytyä siitä toisesta ihmisestä, joka joskus toivottavasti ymmärtäisi minua.

En osaa ennustaa tulevaisuutta. Oliko se Ludwig Wittgenstein, joka totesi jossain joskus näin karkeasti suomennettuna: "En sano: 'nähdään huomenna', koska se olisi kuin tulevaisuuden ennustamista ja olen melko varma, että en osaa tehdä sitä." Mutta Wittgenstein olikin nero. :angel:

"Veitsellä leikaten" ei ole toimintatapa, vaan "yhtäkkisen" vertauskuva. Sitä ei välttämättä kovin optimistinen hyvin tulehtuneissa ja pitkään jatkuneissa tilanteissa, että ne loppuisivat lähitulevaisuudessa. Kuitenkin jos asiasta on osattu sanoa hyvin muotoilluin lausein, niin siihen on loppunut meuhkaaminen. Tämä tietysti edellyttää, että ko. ihminen ei nyt ihan häiriintynyt ole..eikä humalassa. Kaikkein törkeimpiä minun kokemuspiiriini kuuluneita ihmisiä ovat olleet vahvassa humalassa olleet miehet, jotka ovat olleet hyvin tunkeilevia, eivätkä usko mitään puhetta. Törkein ihminen, joka on elämässäni vieraillut, on häädetty poliisin avulla.

Törmäsin tässä mielenkiintoiseen graduun (Eerik Mantere (2014): Ajan ja huomion saaminen vanhemmilta - Tutkimus lasten aloitteista yhdessä olemiseen ja vanhempien vastauksista keskusteluanalyysin ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmista). Siellä oli tälläinen lause:

"Lasten tarvitseman huomion määrä näytti olevan paljon suurempi, kuin olin aiemmin luullut, ja aloin ajatella, että kaksi silloin tällöin kuulemaani fraasia ovat hyviä esimerkkejä ymmärtämättömästä asenteesta lapsia kohtaan:
1) Se vaan kerjää huomiota (kiukuttelulla)
2) Kun siihen ei kiinnitä huomiota se lopettaa",

josta tuli mieleen myös tämä ketju. Niin usein "huomion kerjääminen" terminä tarkoittaa jotakin negatiivista. Mutta toisaalta huomion tarve lienee aikuisenakin perustarve, ja ihminen pyrkii sitä kohti niillä keinoilla mitkä on itselleen oppinut tai muuten ottanut tavakseen. Varmaankin hyvin monen törkeäksi ajatellun ihmisen taustalta paljastuu yksinäinen ihminen. Toinen asia on sitten se, millä tavalla törkeää mutta yksinäistä ihmistä voi suunnata positiiviseen suuntaan? Jos rupeaa kyselemään edes hienoisimmilla vihjauksilla sitä herkintä sisusta, voi olla, että saa satakertaiset törkeydet niskaansa?

Kyllä näissä törkimyksistä riittää ihmeteltävää, siitä olin varma jo ketjua aloittaessa. Olen tehnyt energianpurkauksia ko. henkilöä kohtaan, sitä Eklektikon opettamaa energiasiteen katkomista jne. Että kyllä se kohta hoitunee.

Ehkä sitten seuraavasta "hutista" sanon hänelle tiukasti että nyt riittää, ajattele vähän.

Mua kiehtoo tosiaan miten ihmiset hoitaa nämä tilanteet, itse kun vaan jään äimänä katsomaan että "miten tuo voi olla noin törkee". Siinä menee ikään kuin järkipiuha poikki ja mulla loppuu reagointitavat, se on omasta luonteesta niin poikkeavaa tuollainen käytös.

Itse kiusoittelen tuttuja mutten mielestäni kiusaa. Enkä kiusoittele niitä joista tuntuu etteivät ota sitä oikealla tavalla. Minulla on kyllä täti joka joskus töksäytteli minulle vaikka sun mitä, mutta nykyään on mitä ihanin ihminen. Mitä tapahtui? Kauheta sanoa mutta hänen miehensä kuoli :D täti on sen jälkeen ollut niin onnellinen elämässään ettei tarvitse muillekaan enää tiuskia.  ;D

Saatan toki olla pihalla kuin lumiukko, mutta ymmärtääkseni hindulaisen karmakäsityksen
mukaan fiksuin suhtautuminen "törkeisiin" tai "ihquihin" ihmisiin on ajatella heitä postinkuljettajina,
jotka ovat tavallisesti syyttömiä tai ansiottomia siihen, saako tyyppi postitse vaikkapa järkyt veromätkyt
tai tiedon huomattavasta perinnöstä.

Eli toisin sanoen monet ihmisistä, joita kohtaat elämäsi aikana, ovat kuriireita jotka toteuttavat
omalta osaltaan negatiivista tai positiivista karmaasi?

 ???   :o

 

Eikö tuo ole jopa vaarallinen suhtautuminen?

Postinkantaja ei tosiaan valitse itse, mitä ulosottokirjeitä sulle kantaa, mutta töykeä ihminen valitsee ihan itse sanansa. Osa heistä ei huomaa mitä tekee, mutta se ei tarkoita, ettei siihen saisi puuttua.

Oma lukunsa toki sekin, meneekö se puuttuminenkaan perille, mutta hiljaa hymistelemällä ei ainakaan edesauta töykeyden loppumista.

Monissa tapauksissa töykeyttä juurikin ruokkinee se, että siihen reagoidaan voimakkaasti?  Kukas se nyt olikaan,
kun totesi jotenkin tähän tapaan: Älkää tehkö pahalle vastarintaa? Eikös lapsetkin kiukuttele ja riehu mm. saadakseen huomiota?

Lisäys: tarkemmin ajatellen voi kyllä olla niin, että töykeä ihminen ei tosiaankaan itse tiedosta tuota ominaisuuttaan,
mutta lienee toisaalta niinkin, että se töykeys valtaosaltaan tavallaan syntyy vasta sen kohteeksi joutuvan aivoissa?

 ???

Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että sitä vastarintaa kannattaa todellakin tehdä tietyssä vaiheessa. Muuten mikään ei muutu tilanteessa. Jos jää törkeän ihmisen jalkoihin, varsinkin jos tämä tyyppi nauttii siitä, niin tuskinpa hänelle tulee yhtäkkiä mieleen, että voisinpa olla kiltimpi tuolle. Kun osoittaa, ettei siedä tietynlaista kohtelua niin se loppuu kyllä tavalla tai toisella. Juuri tuo asenne, että ollaan nöyriä loppuun asti on ollut oma kompastuskiveni. Ei enää, mutta tässä ei kyllä kannata tasapainottaa todellakaan liikaa sitten toiseen suuntaan. Jeesuksen neuvoissakin on kuitenkin vinha perä.

Hmmm...mistä hän voi silloin nauttia, jos huomaa, ettei hänen sanoillaan ja teoillaan ole juurikaan vaikutusta?   ???

Töykeyttä ruokkii yleensä se, että siihen vastataan samalla mitalla takaisin, siis törkeyteen vielä pahemmalla törkeydellä. Siitä tulee vain loanheittokilpailu ja harvoin seuraukset ovat hyvät. Törkeyteenkin on mahdollista vastata tiukasti (tai ottaa se huumorilla, jos sen voi juuri ja juuri sellaiseksi laskea) ilman että lähdetään mitään haukkumiskierrettä rakentamaan.

Mjoo, tämäntyyyliset kohtaamiset ovat melko monimutkaisia itse tilanteen ollessa päällä. Mutta kai se tärkein asia on, että tietää oman arvonsa ja antaa näiden törkeyksien lipua ohi provosoitumatta. Sitten voi parhaiten toimia tilanteen vaatimalla tavalla, kun saa etäisyyttä tunteisiinsa ja aiempiin kokemuksiin perustuviin toimintamalleihin. Nämä toimintamallit voivat olla alitajuisia ja "aktivoitua" huomaamattakin ja siksi nämä ihmiset tietyn tunteen aistiessaan saavat kannustusta toiminnalleen.

Eli ensin etäisyys ja sitten ehkä huumori noiden tunteiden ja ajatusten käsittelyyn, jotta tilanne saadaan neutralisoitua. Siten juuri saadaan aikaan tilanne, josta sideman puhuu, eli törkeilijän teot eivät saa enää vastakaikua, jolloin toiminta loppuu pikku hiljaa tai nopeasti. Tämä on yksi tapa, joillekin se ei varmaan tehoa, ja silloin mielestäni on mahdollista käyttää suorempaakin toimintaa. Eli sanoa vastaan kunnolla, mutta silti pitäen mielessä, että uhriroolin tunteet jne. heikentävät suorankin toiminnan vaikutusta tilanteeseen.

Törmäsin tälläiseen shaumbra-foorumilla:

Nonviolent Communication with Marshall Rosenberg - a Brief Introduction
http://www.youtube.com/watch?v=DgaeHeIL39Y

Sopii mielestäni aiheeseen, katsokaa jos englanti luonnistuu. Eli juurikin tuollainen toista ihmistä ymmärtävä ja sympatisoiva asenne keskustelussa voi avata uusia ovia. Jos törkeilijä näkee, että häneen ei tulekaan samaa reaktiota kuin yleensä muilta ihmisiltä, niin hänen on melkein pakko miettiä hieman, että mistäs nyt on kyse. Siten hän ei enää välttämättä ole niin puolustuskannalla ja näkee, että toinen ei lannistu törkeyksistä ja kohtelee silti häntä samanarvoisena ihmisenä.

Tämä taitaa nyt olla vähän erilainen toimintamalli verrattuna tuohon mitä aiemmin sanoin. Mutta nämä tilanteet ovat usein tosiaan monimutkaisia ja vaativat aina tilannekohtaista arviointia ja toimintaa. Itseluottamus ja toisen näkeminen kaltaisenaan auttavat todella näissä tilanteissa. Törkeydet eivät saa enää tarttumapintaa, kun ei voi loukkaantua toisen sanomisista ja myötätunto toisen kärsimystä aiheuttavaa toimintamallia kohtaan auttaa tiedostamattomamman reagoinnin vähentämisessä.

Kun tuli käytettyä nimisanaa töykeys otsakkeen laatusanan törkeä asemesta,
pulpahti mieleen ajatus, mikä olennainen ero mahtaa olla törkeydellä ja töykeydellä.

Mielestäni törkeys on subjektiivisempi käsite kuin töykeys. Edellämainittu
tullee ensisijaisesti esille puheessa kun taas viime mainittu taitaa tulla
yhtä lailla esiin mm. body languagessa ja sensellaisessa??

Ja kaiken kukkuraksi
törkeys lienee aggressiivisempaa kuin töykeys, vai??

 ???

Ehkäpä juuri noin ... töykeys on huonoa käytöstä, joskus tahatonta, .. opittu käytösmalli esim lapsuuden perheessä ?
Törkeys, tahallista toista ihmistä loukkaavaa halventavaa väheksyvää käytöstä, jota ei todellakaan pidä sietää.
Huono kehno käytös on eri asia kuin tahallinen ilkeys. Onko meillä vara ilkeillä kanssaihmisiä kohtaan ... ei ole !

ghede ..parasta mitä voit itsesi eteen tehdä, on löytää itsesi, hyväksyä itsesi, rakkaudella, ymmärryksellä, anteeksiantaen ...
Lainaan tähän arkkiatri Risto Pelkosen (82 v) sanoja :: """ Olen aina ollut epäilijä, yrittänyt olla yhtä aikaa nöyrä ja rohkea.
Eikö lopultakin tärkeintä ole se, että tulee toimeen itsensä kanssa? Että tuntee itsensä, niin hyvät kuin pimeätkin puolet.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei hurahda aplodeihin, eikä masennu, jos aplodeja ei tulekaan. Se on hyvä elämä."""

Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kenellekään todistella olevansa oikeassa, meillä jokaisella on oma totuutemme.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse tahallisesti eikä tahattomasti loukata kanssaihmisiä, he eivät ole meille uhka.
Pelolla on ihmisiä hallittu ja alistettu kautta vuosisatojen, hallitaan edelleenkin, ... pelkoon meidän ei pidä alistua.
Rakkaudella <3 ..

Anitaah, niinpä. Ja on hyvä myös antaa anteeksi kaikille ihmisille kaikki mitä he ovat koskaan tehneet. Sama itselle. Ei ehkä helpointa, mutta jos sitä todella tarkoittaa, niin olon keveneminen radikaalisti ja jopa alitajuntaan vaikuttaen on mahdollista. Tässä melko yksinkertaisessa toimenpiteessä vaaditaan kyllä aika paljon ymmärrystä itseään ja toisia kohtaan.

Olen jo monta kertaa sanonut täällä, että ihminen on syntymästä lähtien maailman kaikkien vaikutuksien armoilla, ihan jokainen. Siksi ihminen koittaa reagoida ja selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla joka tilanteessa, aina kehittyen. Jossain vaiheessa itse kullakin voi olla vaikeaa toimia ei törkeästi ja se on ihan ymmärrettävää. Ymmärrys ja anteeksianto vapauttaa varsinkin itsensä siitä kierteestä mihin on ehkä karmallisesti ajautunut. Siksi sama ongelma voi tulla eteen aina vaan uudestaan, jos kantaa jotain kaunaa jostain. Oppi perille ja turhuudet unholaan, ollaan kaikki ihania ihmisiä sisimmässämme!

Ghede, ehkä ei kannata liika analysoida itseäsi? Teet sen mitä sillä hetkellä tunnet tarvitsevasi, yrität kuunnella intuitiota. Teit sitten mitä tahansa, sen voi aina jollain tapaa analysoida negatiiviseksi tai positiiviseksi asiaksi. Täydelliseksi kukaan tuskin koskaan tulee, ja se on aina hienointa, kun oppii jonkin uuden asian lisää. Se riitää, antaa niiden muiden juttujen olla tulevaisuuden murheita. Nyt tällä hetkellä olet onnellinen siitä, miten olet tällä hetkellä kehittynyt.

Tämän ketjun aihekin on vähän tälläinen, mikä pistää mut vähän varpailleen. Monesti puhutaan "niistä törkeistä ihmisistä", niin kuin ei itse olisi koskaan törkeä. Puhutaan jostakin hyveellisyydestä, mitä ihmisten pitäisi olla, mutta lopulta siihenkin pyrkiminen voi syöstä ahdistukseen. Ne ovat hienoja ihanteita, mutta jossain määrin pitäisi olla armollinen itselleen. Pyrkii parhaaseen mahdolliseen, mihin sillä hetkellä pystyy. Mutta jos näihin hyveisiin vertaa, ei niitä koskaan oikein vastaa kokonaan, en itse ainakaan. Teenhän minäkin sitä, sanon toisille miten heidän pitäisi "paremmin" käyttäytyä, mutta lopulta siinä jokin osa on hieman ristiriitaista, sillä tuskin itse olen täysin sellainen, mitä toista kehotan olemaan.

Jotakin pohdintaa näin iltaan vain..

Kiitos itsellesi ghede. Me kaikki olemme ´kaltaisiamme´, sellaisia joiksi meidät on luotu, kasvatettu, opetettu, erilaisia
niin geeneiltämme kuin ulkoiselta olemukseltamme. Perimmiltään elämä on äärettömän helppoa, ei tarvitse kuin hengitellä,
se riittää. Me ihmiset teemme elämästä vaikean, kääntämällä, vääntämällä, haluamalla, vaatimalla, itseltämme ja toisiltamme.
Hiljaisuus on hyvästä. Luonnon keskellä oleminen on hyvästä. Metsä hoitaa, hiljaisuus on parasta musiikkia. Ainakin ajoittain
on ihan hyvä paeta keinotekoisesta sivistyksestä luonnollisen sivistyksen eli Luonnon pariin. Se rauhoittaa. Kirjoittelee tässä
Anitaaah metsän keskeltä vetten ääreltä.

 :smitten:

Kiitos, se riittää. Kaikkea hyvää sinulle.  :smitten:

Ave, ihan totta, helpostihan nämä tilanteet on niitä "huomautan tikusta silmässä enkä näe halkoa omassani" -tapauksia. En aloittanut ketjua siinä mielessä että olisin rivien välissä tai missään muuallakaan väittänyt, että olen itsekin aina enkeli ja aina kiva ja kuuliainen ystävä kaikille. En todellakaan ole. Osaan olla töykeä tietyissä tilanteissa, varsinkin jos on hormonit epätasapainossa tai väsyttää tai stressi on piikissä. Minua lähinnä kiinnostaa systemaattinen ilkeily, ja miten ihmiset siihen reagoivat. Minulla kun ei ole mitään motivaatiota olla aktiivisesti ilkeä ketään kohtaan, yritän myös pyydellä anteeksi aina kun sorrun tökeryyden puolelle, ihan ilman tekosyitä ja sanon että yritän oppia itsehillintää tästä tapauksesta.

Tämäkin aloitusviestin korttihässäkkä. Siinä on käynyt monta hetkeä, jossa kortin tekijä olisi voinut miettiä, että onko tämä nyt ihan kaikkien kohteliaisuussääntöjen mukaista vai ei. Kun tietää, että ikänsä painon kanssa kamppaillut ihminen on viimein löytänyt itselleen sen motivaation, että kertakaikkiaan aloittaa painonpudotusprosessin, niin näitä harkitsemishetkiä on ollut kortin valinnassa, kortin ostossa, kortin kirjoittamisessa, ja kortin lähettämisessä. Parhaillaan varmaan monta päivää. Ja aina on idea vaikuttanut yhtä "hyvältä" idealta. Spontaanit ilkeilyt sikseen, tällaista systemaattista ilkeilyä en tajua.

Ja viedäänpä asia eteenpäin: tätä voisi verrata myös esim. koulukiusaamiseen tai nettitrollaukseen. (Ei sillä että ko. ihminen olisi tehnyt kumpaakaan, ilmiö on vaan sama.) Kenellä oikeasti on niin paljon systemaattista pahanteon motivaatiota että jaksaa kiusata kanssaihmisiä jopa vuosia? Vaikka kuinka sanottaisiin vastaan että tuo on törkeää, lopeta se, se tuntuu pahalta?

Huumori on vähän sellainen asia, ettei aina oikein tiedä onko toisella vain niin outo huumorintaju, ettei hän tosissaan tajua loukkaavansa sillä toista, vai käytetäänkö huumoria vittuilun naamiona.

Kaikki ilkeilyksi koettu ei välttämättä ole tarkoituksellista ilkeilyä. Voi olla, ettei ilkeyttä tajuta. Voi olla, että alitajuntaisesti haluaa loukata toista purkaakseen omaa pahaa oloaan yms., mutta ei kuitenkaan tajua tekevänsä tätä. Systeemattisestikin ilkeä ihminen voidaan vain systemaattisesti tulkita ilkeäksi. Mutta missä sitten menee se raja, ei oman pahan olon purkaminen toisiin mitenkään hedelmällistä ole, vaikkei nyt suoraan tarkoituksellisesti sitä tekisi. Voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli (esim. juuri oppinut sillä tavalla etsimään huomiota ja olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä), tai se jollain tapaa tuottaa jotakin tyydytystä. Voin kyllä itseni kautta ajatella tuota, miten ilkeily tuottaa tyydytystä, voisin veikata, että jokainen voi tunnistaa sen tunteen? Se tunne sitten jostain syystä ajaa muiden tunteiden ohi..

No, liian kuuma päivä ajatella, jatkan ehkä myöhemmin.  :D

Juurikin noin, hyvin ajattelet ja toimit tuossa tilanteessa ,,
sanotaan nyt vaikka jos sorrun ... mieluummin
kuin aina kun sorrun ... arvot ihan kohdillaan !!

 :)

Joskus, jos sorrun, niin aina pyytelen anteeksi :) sanajärjestys kunniaan...

Kyllä vaan ... sekin !!!  :) :smitten:

Siis ei vitsi ihmiset, tilanne jatkui. Luulisi että reagoimatta jättäminen olisi jättänyt asian sikseen, mutta ei. Sain muutama päivä sitten tältä samalta kortin lähettäjältä hirveän haukkumasähköpostin, jossa hän sanoi, ettei suostu siihen, että kääntelen ja pervertoin hänen sanojansa sisältämään loukkauksia, joita ei todellakaan siihen ollut tarkoitettu, ja että pysytään tästä edes poissa toistemme tieltä. Ensin olin että no hyvä, tehdään näin.

Sitten aloin miettiä, että ei tuo narsistinen ihminen kestä sitäkään, vaan alkaa pian petaamaan petiänsä töissä siten, että kertoilee kaikille juoruina että tämä koko episodi on ollut minun vikani. Ja kun on historia muutenkin työpaikalla tällaisesta kiusaamisesta, en kertakaikkiaan voinut enää sallia tilanteen paisuvan yhtään enempää. Kirjoitin takaisin että en ole ollut alun perinkään kortista vihainen ja että minun puolestani on kaikki hyvin, vaikka pulssi nousi ja kädet tärisivät samalla kun näitä ilmeisiä valeita kirjoittelin. Omaksi parhaakseni sen tein ja odottelen nyt, milloin tämä tyyppi alkaa testaamaan minua ja haukkua päin naamaa vain nähdäkseen, reagoinko oikeasti niin vähän kuin väitin.

Mua vaan alkoi ärsyttää koko tilanne taas. Periaatteessa vein erävoiton tässä, mutta mua ärsyttää se, että tuollaiset narsistipaskiaiset pärjäävät työelämässä jotenkin paremmin kuin minunlaiseni kiltit, inhimilliset, tuntevat (ja toki virheitä tekevät mutta kuitenkin hyvää tarkoittavat) ihmiset. Pistää miettimään jälleen kerran että olenko vieläkään oikeassa työpaikassa. Huoh. Ehkä pitäisi muuttaa kotiseudulle ja mennä johonkin Mäkkärille töihin minimivastuulla.

Anteeksi tilitys, mutta päästä ottaa.

Harmi Thuileann, että tuo tilanne jatkuu.  :P
Tuollaisten ihmisten kanssa on vaikea tietää, pitäisikö ottaa sisäinen näyttelijä käyttöön ja esittää kunnon teatteriesitys vai olla oma aito itsensä.

Hetkinen.... Jos et reagoinut, mistä hatusta hän oikein veti tuon pervertointisyytöksen? Vai luinko näissä hellehoureissani tekstisi huonosti?  :uglystupid2:

Oh... Tulee mieleen, että kannattaa olla tarkkana miten sanansa meileissä asettaa. Siis todella tarkkana. Piilokopio voi lähteä kenelle hyvänsä. Jos vähänkin arveluttaa, kannattaa pitää viileä asialinja. Kuulostaisi siltä, että tuon tyypin kanssa kannattaa pitää jäätävää asialinjaa.  :police:

Niin, kyllähän törkeää käytöstä tulee vastaan itse kullekin. Suhtaudun yleensä neutraalisti, en anna provosoida itseäni kovin vähällä. Mutta rajansa kaikella. Henkilökohtaisuuksiin menemisessä menee se oma rajani. Tai läheisten arvostelussa. Silloin leikkaan pelin hyvin tylysti poikki heti alkuunsa ilmoittamalla, että tästä asiasta en keskustele. Toimii yllättävän hyvin. :knuppel2: Vaikutan päällisin puolin kiltiltä ihmiseltä (ja sellainen olenkin), joten moni yllättyy tällaisesta reaktiosta.  :2funny:

Luit ihan oikein, jätin vastaamatta ja hän paranoiassaan sai pääteltyä että se johtui siitä että pervertoin hänen sanansa.

Huoh. Ensi viikolla ollaan työmatkalla viikko, ulkomailla vielä... Olen päättänyt, että jos tyyppi vielä jatkaa, varsinkin jos jatkaa muiden nähden, vien asian eteenpäin esimiehelle.

Hmm, aika harhaiselta kuulostaa. Olisiko hän voinut jotenkin saada tietoonsa, jos olet avautunut jollekin hänen käytöksestään? Ehkä yhdistänyt johonkin aiempaan tilanteeseen...?  ???

Joskus ignore pistää toisen osapuolen ihan ylikierroksille, vailla toisen reakointia, eli spekulointi kehittyy "kiusaajan" päässä, ja paisuu...
Puhun siis omista kokemuksista :)

Joo oon itekin pyöritelly pienen pääni sekasin hiljaisuudesta joskus. :) Silti melkoista, että ihan siirtyy ajatuksesta tekoihin eli haukkumiseen ilman muuta polttoainetta. Eli siis tämän tyypin puolelta harhaisuutta, näkisin.