Astro Foorumi

Masennuksesta puhutaan paljon. Mailmanlaajuisesti olemme synkkien itsemurhatilastojen kärkimaita. Onnea suomalaiset!

Puhutaanko lisää? :)

Mielenterveyshoitaja tuttavani kertoi kuinka lähi-idässä mielenterveyspotilaita viedään ruoskittavaksi erityiselle henkien karkoittajalle joka sitten ammattiylpeänä hakkaa pahat henget pois. Toivotaan kaikki yhdessä, että tämä on jo vanhentunutta tietoa.
Me täällä pohjoisessa sen sijaan olemme turvautuneet toisenlaisiin konsteihin.


Lääkkeiden kärkimarkkinoista kamppailevat meille suomalaisille niin tutut gendret.
Zyprexa niminen psykoosilääke 23% osuudella saa toisen sijan suomen kymmenen myydyimmän lääkkeen joukosta. Onnea Zyprexa! :buck2:

Lääkkeiden terapiaryhmittäinen myynti 2002-2003, kaksi myydyintä ryhmää. (TMH)
                                                               2003 Milj.€ Muutos%    2002 Milj.€ Muutos%
I.  Hermostoon vaikuttavat lääkkeet                        275,5        9,0           252,7       14,0
 
II. Sydän ja verisuonisairauksien lääkkeet                266,5        1,5           262,5       12,1
Eli vuonna 2003 hermostoon vaikuttavia lääkkeitä myytiin (1 637 847 500mk) yli kuudellatoista miljardilla markalla.
Lähde: OECD Data, 2003



Ote lääkäketietokeskuksen sivuvaikutus määritteistä.

Lihasjäykkyys ja vapina

Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa vapinaa ja lihasjäykkyyttä. Voimakkaimmillaan haittavaikutuksena voi olla vahamaiset ilmeettömät kasvot, kumara asento, vapina ja lihasjäykkyys. Useimmiten oireet helpottuvat lääkkeen annosta pienentämällä.
Läh.Lääketietokeskus

Kumpi ompi parempi? Porkkana vai patonki...
Vai löytyisikö muita keinoja?

Tiedän, että itsekurin pitäminen ahdistuneena on hankalaa, mutta säännöllisyys lienee ainoita avaimia selviytymiseen. Ankara ei kuitenkaan kannata itselleen olla.
Itse olen kokeillut mm. seuraavaa:
-avantouinti, pitää myös flunssan loitolla. Vedessä kannattaa olla vähintään minuutti jolloin kehon oma kortisoni laukeaa. Keskity hengitämään syvään ja tasaisesti. Kylmä unohtuu ja puhdistuu
- liikunta mielellään raittiissa ilmassa
- mäkikuisma -rohdosvalmisteet
- ABC-EPA kala-helokkiöljyvalmiste
- Tasainen ja terveellinen ruokavalio, vähän raskaasti sulavaa lihaa ja enemmän vihrreitä keveitä asioita ja mehuja, nam. Paljon VETTÄ. V.V.V. vesi vanhin voitehista. Muistathan, että veden voi siunata  :smitten:

Siinäpä muutama ja tiedän, että näitä on niksejä olon helpoittamiseen ja vireuden nostoon on paljon.
Uskompa, että näin masennussesonkina jokaiselle neuvolle on kovasti kysyntää ::)

Olen myös kuullut että masennuslääkkeet ovat suomen enitein myytyjä lääkkeitä. :(
 Asialle täytyisi todella löytää todellisia parannuskeinoja, ei vain tilapäistä helpotusta (vaikkakin lääkkeet ovat akuutissa, vakavassa masennuksessa tarpeellinen hätäapu jos muu ei auta).

Seuraavia ehdotuksia tilan kohentamiseksi Timotheuksen vinkkien lisäksi:
- säännöllinen meditaatio esim. ryhmässä vahvistaa energiakehoa ja puhdistaa negatiivisesta ajattelusta, lisää hyvän olon ja rentouden tunnetta
- masennuksen syyn tutkiminen ja poistaminen energiatasolta.
Tähän auttavat monenlaiset vaihtoehtoterapiat: mm. homeopatia, kukkatipat, energiahoidot, psykologinen vyöhyketarapia, ja muitakin hyviä varmasti on.
- vapaaehtoistyö esim. hyväntekeväisyysjärjestössä tai yksinäisen lapsen tai vanhuksen seurana - siis se että tuntee itsensä tarpeelliseksi kun auttaa muita. :)
- Timotheuksen mainitsema säännöllinen liikunta olisi myös tosi tärkeää.

Voimia ja aurinkoa kaikille! :smitten:

Kaikki toitottaa että liikunta on hyvä masennukseen..toki onkin, mutta sillon kun ihminen on masennus tilassa pahimmillaan, niin ei kuule kiinnosta mennä edes ihmisten ilmoille saatikka jaksa, tavallaan masennuksen lisänä valitettavasti tule paniikkihäiriö ja itsetunto on silloin ihan nollilla meneppä siinä sitten ihmisten ilmoille sellaisten ajatusten kanssa jotka vaan lisää itseinhoa/masennusta, eli masennusta voidaan ehkäistä liikunalla, mutta hoidoksi se valmiiksi masentuneella ei oikein auta, ellei sitten ole tukihenkilö vieressä mahdollisten paniikkihäiriöiden takia mukana :-\

Kyllä lenkille voi lähteä muuallekin kuin keskustaan tai kuntosalille. ;)

Illalla hämärissä voi lähteä ystävän tai koiran kanssa rauhalliselle kävelylle, tai sitten päivemmällä metsään jossa ei tarvitse tavata ketään.
Niin ikään jumppa kotona ei ole yleisölaji - vaikkakin se vaatii aika lailla perusenergiaa saadakseen aloituksen.

Olen sawottaren kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa.  :-\
Silloin kun puhutaan masennuksesta sairautena - ei vain ohimenevänä normaalina uupumuksena - voi jopa ulos kävelemään lähteminen olla ylivoimaisten ponnistusten takana. Sängystä ylös nouseminen ja vaatteiden pukeminen tuntuvat turhilta. Voisin kuvitella että myös esim. meditointi tuntuu masentuneen mielestä hyvin yhdentekevältä toiminnalta silloin kun on todellinen masennus kyseessä. Vaikka lääkkeillä onkin ikäviä sivuvaikutuksia, on niiden käyttö mielestäni myös perusteltua. Lääkkeitä on tietysti käytettävä oikein ja korostan myös lääkäreiden vastuuta masennuksen tunnistamisessa. Esimerkiksi yksinäisillä ja masentuneilla vanhuksilla masennuslääkkeet voivat huomattavasti parantaa elämänlaatua, kun taas väärinkäytettynä ne voivat "lamauttaa" ihmisen henkisesti. Ei ole ihan yksinkertainen asia tämä masennus, ja vaikka onkin helppo lähteä ehdottamaan kotikonsteja masennuksen parantamiseen, en itse luottaisi niihin ainoana hoitomuotona! On muistettava että kyseessä on vakava sairaus. Toki vaihtoehtohoidot puolustavat paikkaansa sitten, kun potilas on päässyt pahimmasta masennusvaiheesta yli ja saanut taas jonkinlaista otetta omaan elämään. Myös tavalliseen "kaamosmasennukseen" ja arkiuupumukseen kotikonstit ja säännöllinen liikunta ovat tietysti oiva apu, sitä en kiellä.  ;)

Hei!

Otan tässä taas yhden asian esille, josta olen sanonut jo toiseenkin topiciin, mutta se kuuluisi näköjään tänne.

Jokainen ihminen on tietyssä sieluniässä. Sielunikä on eräänlainen luokkataso sen suhteen, miten paljon on ehtinyt jo oppia. Yksikään sieluniän taso ei ole toista parempi, vaan jokaisessa on oma hyvät puolensa seka huonot puolensa oppiläksyineen.

Suomalaiset ovat pääasiassa kypsän ja vanhan sieluniän tasolla. Kypsien sielujen suurin oppiläksy ovat tunteet. Kypsät sielut kärsivät muita helpommin masennuksesta sekä muista mielenterveysongelmista, jotka ilmenevät eri tavoin (viiltelyä/alkoholismia/huumeita/tmv itsetuhoista käyttäytymistä, skitsofreniaa, psykooseja jne). Sieluista myös kypsät ovat niitä, jotka turvautuvat helpoiten itsemurhaan.

Katsokaapa todellakin suomalaisia nyt - mielenterveysongelmat ovat kansantautimme ja itsemurhaluvut maailman huippuluokkaa. Se ei silti ole minusta paha asia, nyt kun ymmärtää, että se kuuluu sielun karmaan ja oppiläksyyn kypsässä iässä (vanhassa sieluniässä suurin opittava asia on itsetunto - sielu vanhukset vähättelevät itseään josta voi seurata myös mielenterveysongelmia ja itsetuhoista käytöstä).

Olen myös tästä samaa mieltä. Masennus syvällä koettuna ei ole mitään väliaikaista 'kaamosväsymystä'. Masennus vaatii asiantuntevaa hoitoa, ennenkaikkea tukea itsen ulkopuolelta. Lääkkeistä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos ihminen on aivan 'pohjalla' tunteissaan, en menisi tuomitsemaan lääkkeidenkään väliaikaista käyttöä.
Myös lääkärit ja lääketiede ovat samasta lähteestä lähtöisin kuin ns.vaihtoehtoiset. Kaikki se kaupallisuus, mikä myös on, on myös molemmissa.
En koe asiakseni tuomita toisten valintoja. Itse valitsen sen mukaan, minkä koen oikeaksi. Useimmiten kyllä päädyn luonnonmukaisempaan vaihtoehtoon.

Myös masentuneen kannustaminen aktiiviisuuteen, vie masennuksen vieläkin syvemmälle.
Kannattaa miettiä, mitä kaikkea masennukseen liittyy, monella tasolla...
Eikö juuri se kaikki ylenpalttinen suorittaminen ja ulkoisiin haasteisiin ja kuviin vastaaminen venytä ihmisen aina vain kauemmas itsestään ja omasta elämän polustaan?!
Oli ne ulkoiset haasteet sitten yhteiskunnallisiin arvoihin tai ns.'henkisiin' arvoihin perustuvaa.
Molemmat vie kauemmas todellisesta itsestä ja oman elämän kokemisesta.
Hengellisenä. Sieluna. Persoonana. Yksilönä. Samassa paketissa.

Ollaan mitä ollaan, ja annetaan muidenkin olla.  :)

    

Jos luopuu jonkun tavoittelemisesta...mitenköhän käy?
Vaikka täydellisen terveyden tai hengellisyyden.....?

 :smitten:

Lisäisin vielä, että on kaksi eri asiaa, jos puhutaan mitä meillä on tarjota ulkopuolelta ihmisen masentuneelle ja toisena se, onko meillä 'resursseja' kohdata masentunut ihminen ilman omia valmiita malleja, miten hoitaa masennusta, vai kohtaammeko sisäisesti sydämellä....

Monasti ihmiselle riitää, että hänet on kohdattu kokonaisena ja se laukaisee ymmärretyksi, nähdyksi ja kohdatuksi tulemisen kautta sisältäpäin kasvavan 'prosessin' kohti eheyttä. Oman elämän valintojen kautta.

Sen jälkeen vasta tulee tulee nämä 'ulkoiset' avut ja tuet.
Voisin heittää vaikka kärjistettynä esimerkin, että vaikka tarjoaisit masentuneelle pikkukiviä eheytymisen lääkkeeksi, se auttaa, jos olet sydämessäsi kohdannut ihmisen.... :D

Eikä tämä ole oleellista vain masennuksessa, vaan kaikessa....

Valintojen vapaus on rajaton sen jälkeen kun ollaan KOHDATTU ihminen juuri siinä ja sellaisena kuin hän ON.
 :smitten:

Kuten aikaisemmin kirjoitin, olen sitä mieltä että vaikeassa masennuksessa pahimman yli pääsemiseksi lääkkeet ovat paikallaan.
Ymmärrän myös sen että vakavasti masentunut kokee jopa lenkille patistelun ahdistavana.

Kuitenkin olen sitä mieltä että lääkkeet ovat vain tilapäinen apu joka painaa todellisen syyn pinnan alle. Jotta pysyvää paranemista tapahtuu, täytyy sairastumisen syy käsitellä mielen ja varsinkin tunteen tasolla. Tämä edellyttää henkilöltä itseltään vastuun ottamista omasta paranemisestaan. Ystävät ja perheenjäsenet voivat ola tukena ja tuoda erilaisia vaihtoehtoja esille, mutta ratkaisu lähtee aina sairastuneesta itsestään, siitä että hän saa jonkinlaisen oivalluksen kipinän, ottaa ensimmäisen askeleen pranemiseen. Siinä voimme olla kanssakulkijoina. :angel:

 :smitten: kaikille!

Itse sairastin nuorena 5 vuotta masennusta, joten asiasta on runsaasti kokemusta. Lisäksi sattuneesta syystä olen perehtynyt alan kirjallisuuteen.

Masentuneenahan olisi helppo vain vaipua ikiuneen tai ainakin nukkua koko ajan, mutta jos edes vähän tajuaa oman parhaansa päälle, jotain on tehtävissä ilman lääkitystäkin.

Eräässä artikkelissa masentuneet jaettiin karkeasti kahteen ryhmään:

1. suorituskeskeiset ihmiset, jotka olivat kokeneet epäonnistuneensa jossain tehtävässä
2. ihmissuhdekeskeiset henkilöt, joilla siis tulehtuneet suhteet muihin tai vakavat menetykset olivat aiheuttaneet masennuksen.

Itse kuuluin tähän 1. ryhmään. Ylisuoritujasta tulee masentuneena helposti alisuorituja. Tärkeimpänä tehtävänä on mielestäni oppia olemaan armollinen itselleen.

Yksinäiset vanhukset ovat masentuneita, koska ovat yksinäisiä. En tajua, miten lääkitys tämän ongelman poistaisi. Itse en edusta niinkään tätä tyyppiä, mutta kuvittelisi, että tärkeänä tehtävänä olisi oppia puhumaan omista tunteista ja toiveista avoimesti ja ketään syyttämättä. Olisiko rajojen asettelemisessa myös jotain opittavaa?

Masentuneena elämä tuntuu turhalta ja toivottomalta, eikä mikään huvita. Mutta yksikin toivonkipinä tai ilonpilkahdus saattaa kääntää elämän suunnan ja paraneminen voi alkaa.

Minäkin muuten suosittelen masentuneelle perusteellisen itsetutkiskelun lisäksi kevyttä, mutta säännöllistä liikuntaa ja lemmikin hankkimista. Oman masennukseni aikana kissa oli minulle jonkinlainen tukipilari, joka ei pilkannut, nälvinyt tai arvostellut minua saamattomuuden takia. Masennuksen pahimpana aikana kaikki muut perheenjäsenet ja ystävät hylkäsivät minut henkisesti. Katti sen sijaan oli vain oma itsensä ja osoitti minulle kiintymystään sellaisena kuin olin. Kissa on siirtynyt jo manan maille aikoja sitten, mutta käytän sen nimeä edelleen mm. tällä astropalstalla salasanana.

No sitten minullakin on ollut masennusta. Väsyttää ja väsyttää ja silmäpussit suurenee/tummenee. :'(

Hei  :)

Minulle kävi taas toisinpäin, eli vasta kun aloitin käymään säännöllisesti
energiahoidossa ja söin luontaislääkkeitä, oloni koheni todella nopeasti.

Kemialliset lääkkeet sekoittivat kenttääni vielä pahemmin ja oloni ei kyllä
yhtään kohentunut, päinvastoin,  vaikka kokeilin monta eri sorttia  :buck2: :-\

Minullakin kissa oli ihan ehdoton kaveri pitkinä iltoina kuuntelemassa ja tutkimassa viisailla silmillään  :smitten:

On hyvä aloittaa ihan pienistä asioista, kuten sopia että tänään menen suihkuun jo aamupäivällä tai tänään yritän ajatella mukavia asioita 1 kokonaisen minuutin.

Heillä jolla on ollut "ylisuorittamisen" syndrooma, voi nimittäin pettyä pahasti kun se masennus ei menkään ohi heti ja kun se valmis laadittu "pitää tehdä" listakin odottaa pöydällä jne  :buck2:

Itselläni auttoi paljon kun annettiin tilaa olla ja surra se oma aika, sitten minua jo hieman hienovaraisesti herätettiin, varovaisesti ja  pikkuhiljaa.

Kaikille masentuneille voimia  :smitten:

Mirjam kirjoitti:
Myös masentuneen kannustaminen aktiiviisuuteen, vie masennuksen vieläkin syvemmälle.
Kannattaa miettiä, mitä kaikkea masennukseen liittyy, monella tasolla...
Eikö juuri se kaikki ylenpalttinen suorittaminen ja ulkoisiin haasteisiin ja kuviin vastaaminen venytä ihmisen aina vain kauemmas itsestään ja omasta elämän polustaan?!
Oli ne ulkoiset haasteet sitten yhteiskunnallisiin arvoihin tai ns.'henkisiin' arvoihin perustuvaa.
Molemmat vie kauemmas todellisesta itsestä ja oman elämän kokemisesta.
Hengellisenä. Sieluna. Persoonana. Yksilönä. Samassa paketissa.

Itse olen ollut elämäni aikana muutaman kerran vakavasti masentunut ja silloin ei tehnyt mieli muuta kuin itkeä.  Tärkeintä masiksessa olisi ymmärtää kuitenkin itsestään huolehtiminen. Terveellä tavalla. Kun pikku hiljaa alkaa huolehtimaan itsestään ja siitä, että on hyvä olla, masennuskin katoaa. Alkuun se saattaa olla pikkuinen kävelylenkki lähitienoilla, silloin saa antaa itselleen luvan olla ajattelematta yhtikäs mitään. Tuntea vain ilman tuoksut ja nähdä värit. Avata sydämensä... Alkuun se on vaikeaa...mutta kehitystä tapahtuu jos vain uskoo, että huomenna asiat on jo paremmin.  :smitten:

Toki ilman lääkitystäkin on asioita tehtävissä. Yhdellä auttaa yhdenlainen hoito, toisella toinen. Ideaalihan tietysti olisi että jokainen masentunut saisi juuri itselleen parhaiten sopivaa apua/hoitoa mahdollisimman pian.  :)

Mulla on usko siihen, että masennuksesta voi selvitä ilman lääkitystä. Luonnontuotteethan ei oo lääkkeitä?  ???

Ja on se kyllä niinkin, että masennuslääkkeillä on lääkäreiden osista potilaista helppo päästä eroon.
Mie esimerkiksi menin toissa kesänä lääkäriin, kun tuli yllättäin kesken työpäivän muistikatkoksia.
Noh, ehdin n.2minuuttia istua lääkärin luona, kun se vetäisi laatikon auki ja sanoi: "Masennuksestahan ne muistihäiriöt johtuvat" ja antoi laatikosta liuskan masennuslääkkeitä. Hän sanoi, että syö nämä ensiksi ja sitten reseptillä lisää.

Se oli huippu pöyristyttävä kokemus. Ja kun en todellakaan ollut masentunut.
Menin sitten toiselle lääkärille ja pääsin kunnon tutkimuksiin niin migreeniksi se sitten varmistui.
Itseäni kun jo pelotti, että mikä mulla on.......... :o :o

Masennus on vakava tila :-\ Olen itsekkin potenut sitä aikoinaan, ja hakenut lääkitystä, jotka ei sopinut minulle oli vaan utuinen olo ja aina väsynyt :buck2: eli toisinsanoen koin olevani tyhjiössä eikä ovea näkynyt, oli aivan sama mitä kukakin sanoi ja ehdotti oli vaan E.V.V.K mutta tein kuitenkin rutiini työt unissani lapset pitivät minut maan tasolla..Kiitos heille :smitten: ja siihen mitä tulee ulos lähdöstä, niin ei sitä perheellinen niin vaan lähde yöllä kävelemään varsinkin kun siihen aikaan oli yh-äiti ja yllättävän moni yh-äiti sairastaa masennusta mutta sitkeesti yrittävät lasten takia pitää matalaa profiilia eivätkä uskalla hakea apua senkään takia, jos sosiaalitoimisto katsoo äidin kykenöttömäksi hoitamaan jälkikasvuaan, niin otetaanpa lapset parempaan talteen, tosin asia ei ole niin, vaan kannattaa hakea silti apua vaikka pelottaskin sellainen...pelkoon ei ole syytä koska sieltä saakin todellisen avun :smitten: Itse olen tehnyt lastensuojelu työtä ja mielenterveys/päihde-kriisityötä, niin jonkun verran tullut perehdyttyä asiaan, täytyy vaan uskaltaa lähtee avamaan suutaan ja pyytää reippaasti apua eikä jäädä painimaan asian kanssa yksin ???

Tekisi mieli sanoa jotain viisasta, mutta omasta masennuksesta on vaikea mitään viisasta löytää.. :-[
Itse masennuin aikoinaan monien asioiden yhteissummana, tosin ajauduin siihen itseni huomaamatta, oli riitaisa ero, jätin maallisen mammonan ja lähdin, kaikennäköistä ja kokoista ongelmaa oli, kun ex ei omaa osuuttaan suostunut hoitamaan ja oikeus määräsi pesänjakajan. Olin tiukilla rahallisesti, kun maksoin samaan aikaan yhteistä taloa ja omaa uutta kämppää ja kun terveys alkoi pettää työmaalla, olin aika pohjalla. Itse en huomanut, kuin jatkuvan väsymyksen ja lisääntyneen itkuisuuden, mitä enemmän yritin sitä vähemmän jaksoin. Onneksi lääkärini oli valveutunut ja kipeää kättä tutkiessa totesi, että entinen nauravainen ja positiivinen minä olin hukassa, painokin siinä oli tipahtanut.. Mutta siitä lähti kuitenkin toipuminen ja uuden elämäni syntyminen. Nyt opiskelen alaa, jota aina halusin, eli oli siitä hyötynsä vaikka muutama vuosi siinä vierähtikin..

Kerran juttelin erään opiskelutoverini kanssa depressiosta - ei kovin vakavaan sävyyn kuitenkaan, mutta hän kertoi olleensa avoeronsa jälkeen erittäin lamassa ja masennukseen liittyvä saamattomuus ja hajamielisyys tietysti vaivasivat.

Hän oli saanut itsensä liikkeelle tekemällä muistilistan. Muistilistassa oli mm. seuraavia asioita:

Käy vessassa ja pese hampaat
Syö
Käy töissä
Ulkoiluta koiraa
Osta ruokaa
Mene nukkumaan

Tällä tavalla hän oli saanut jotenkin päivärutiinit hoidettua.

Itse olen kärsinyt neljä vuotta keskivaikeasta masennuksesta, mutta olen tainnut olla koko ikäni jollain tasolla masentunut, ensimmäiset ahdistusmuistot on jo ajalta jolloin olin 4v. Silloin harvoin kun masennuspeikko on ollut kokonaan poissa on olo ollut ihmettelevä, tällaistakö elämä saa olla? Mutta sitten on taas tullut uusi aalto ja vienyt mukanaan. En enää edes odota paranemista, toivon vaan helpotusta ja yritän oppia elämään tämän kanssa.

Mutta niin.. mikä minulle on auttanut ja mikä ei.. B-vitamiinit oli tosi suuri apu, en ollut vuosiin kyennyt ymmärtämään mitään lukemaani tai kirjoittamaani (opiskelijalle todella iso este opinnoissa etenemiseen) ja B-vitamiinilisän myötä aloin taas ymmärtää kokonaisia lauseita, nykyään olen päässyt jo samaan kuin lukioaikana eli kerran lukemalla yleensä ymmärrän ja muistan olennaiset asiat tekstistä. Sitten olen syönyt kalaöljykapseleita, niiden tuoma apu ei niin selkeä mutta vähensivät päänsärkyjä yms. Ja olen käynyt energiahoidossa ja shiatsussa, niiden avulla aloin muistamaan asioita joita olin lukinnut muistini ulkopuolelle. Ja sitten läheinen ihminen.. Ensi kertaa elämässäni minulla on rinnallani turvallinen ja luotettava ihminen.. Kummasti helpottaa elämää kun ei tarvitse aina olla yksin ja on joku jolle puhua. Yksinäisyys pahentaa masennusta entisestään. Eli jos joku haluaa auttaa masentunutta ystävää niin parasta apua on pyytää häntä mukaan kaupungille, kävelyllä tms.

Ja sitten mikä ei ole auttanut.. Olen syönyt kolmen eri ryhmän masennuslääkkeitä enkä silti koe niistä saamaani apua kovin suureksi. Ne pitävät juuri pinnan yläpuolella että jaksaa katsoa seuraavaan päivään. Enemmän koin kuitenkin saavani apua noista vitamiineista. En ole ikinä mittauttanut vitamiinitasojani joten en tiedä onko minulla todellista puutetta vai ei (tosin ainakin B-vitamiinissa suositustasot ovat liian alhaiset). Toivon että joskus sellainen olisi masennuspotilailla rutiinitutkimus. Aiempina vuosina kun en vielä tunnistanut itseäni masentuneeksi olin pohjattoman väsynyt, silloin minulta tutkittiin oikeastaan kaikki muu kuin nuo vitamiinitasot. Väsymykselle ei löytynyt syytä, nykyään onneksi se on jo väistynyt.

Anteeksi jos sanon mielipiteeni "tiukkapitoisesti"
Olen kylla sita mielta etta terve sielu terveessa ruumiissa-eli mita se tarkoittaa:
Kukaan ei ole syypaa meidan masennukseen-paitsi me itse.
Ei kannata etsia syyllisia muista kuin itsestamme- ja meita ei auta kukaan muu kuin me itse.
Jos emme ota itseamme niskasta kiinni-pilleri on aina helpompi.Tottakai se vaatii itsekuria jos haluamme "pelastua"=eli ottaa elamamme omiin kasiin.
Ei kannata syyttaa kaamosta onhan Ruotsissa suht'kohtaan samalainen ilmasto, se on vain meidan omista asenteista kiinni ja jos me emme muuta niita kukaan ei muuta.Ei ole ylivoimainen ajatus ja teko lahtea lenkille-ette tieda kuinka pieni askel voi olla suuri tulevaisuus-hiukan tahdonvoimaa.
Jos pakkanen jarruttaa ota pensseli kateen ja ala maalata-kukaan ei nae-ja jos joku nakisi-entas sitten!Kirjoita mietteitasi, yhdesta sanasta voi alkaa suurikin kirjailia tai miljoonia muita keinoja, hiukan mielikuvitusta!
Luomisvoima on antanut monelle elamanhalua ja mielihyvaa.
Tiedan, etta tama kaikki tosissaan ei ole helppoa, mutta mahdollista.
Rakkaudella Diamond  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Jaa-a, enpä tuota tiedä.
Voihan se olla, että osa on itse itsensä nurkkaan ahdistanut, joko teoillaan tai ajatuksissaan, mutta enpä allekirjoittaisi että koskee kaikkia masennustapauksia..
Onhan tuo aivokemia (joku aiheesta paremmin perillä oleva osannee termittää oikein) sen verran monimutkainen juttu että ei se ole välttämättä itsestä kiinni. Siis nämä välittäjä-aineet, mahd. geneettiset virheet aivojen rakenteessa jne.

Ja joillakin ihmisillä olosuhteet ja elämäntilanteet ovat niin murskaavia, että vahvempikin masentuisi. Kuten ei geeniperimälleen ei ihminen myöskään voi paljoa tehdä esimerkiksi odottamattomille traumatisoiville tilanteille.

Jokainen meistä kokee asiat niin eri tavalla kuitenkin, toiselle joku pikkujuttu on toiselle maaailmanloppu, eikä se johdu vain ihmisten erilaisista tavoista asennoitua elämään tai olla vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Persoonallisuuskin painaa jonkin verran vaa`assa, ja niitähän meistä löytyy.

Tunnen ihmisia ilman jalkoja ja kasia ja he ovat maailmanmestareita, tunnen ihmisia jotka ovat olleet vankeina ja kidutettuina jopa kymmenia vuosia ja he ovat voineet luoda itselleen huipputulevaisuuden, tunnen ihmisia jotka ovat menettaneet koko perheensa(mina) ja huomannut ettei itku auta, onko se sitten itsesailytysvaisto vai luoda itse itsellensa mahdollisuudet
ja menna eteenpain, siina taytyy olla kova itsekuri ja aloittaa vahitellen- eihan Roomaakaan luotu yhdessa paivassa, antakaan mahdollisuus rakastaa itseanne, siita se alkaa kovalla tyolla.

Neuronien yms toimintaan vaikuttaa myös sosiaalinen ympäristö, ja jos se on kunnossa, ihminen voi kestää melkein mitä tahansa. Jos se taas ei toimi eikä pääse yhteiskunnankaan tukitoimien piiriin, on ihminen aika heikoilla. Olen varma että masennuslääkkeet toimivat, jos ne määrättäisiin täsmähoitona eli oikeasti selvitettäisi mikä tekijä aiheuttaa ihmisellä ko. tilan eli tarkistettaisiin ainakin yleisimmät masennukseen liittyvät löydökset ja vasta sitten määrättäisiin lääkkeet eikä niin kuin nykyään että kokeillaan ensin yhtä, sitten toista yms yms. Ja toinen asia olisi ihmisen sosiaaliseen verkostoon vaikuttaminen. Yksinään on vaikea etsiä voimia silloin kun niitä ei ole, johonkin ryhmätoimintaan mukaan pääseminen voi olla riittävä saamaan ihminen taas toimintakykyiseksi. Tai ylipäätänsä toiminta, koska on totta, että puuhailu ja tekeminen helpottaa oloa. Mutta vaikka tietää että olo helpottaisi kun saisi tekemättömät työt tehtyä, kynnys aloittamiseen voi silti olla liian suuri.

Itse myös tiedän, että monelle elämänhalu löytyy vasta epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen eli sitten kun on vammautunut tms yrityksen seurauksena. Toivon että kenenkään ei tarvitsisi niin pitkälle mennä vaan että apua saisi jo ennen sitä. Yksi askel siihen on lakata syyllistämästä masentuneita ja alkaa nähdä masennus sairautena siinä missä katkennut jalkakin. Joillakin haava on niin pieni, että paranee muutamassa viikossa/kuukaudessa, toisilla taas toipuminen vie vuosia. Itse uskon että toipumiseen auttaa masennuksen syyn löytyminen, oli se sitten traumaattinen tapahtuma, aivokemian häiriö tai itsensä uuvuttaminen liioilla vaatimuksilla. Masennus voi olla myös suojakeino ja usein vasta kun ymmärtää miltä sen avulla yrittää suojautua, voi tehdä tietoisen päätöksen luopua siitä.

Itse tunnen masennuspotilaiden olevan monella tapaa heikoilla. Ensinnäkin nuo lääkkeet, toiseksi sitten terapia. Terapeutteja on monenlaisia ja se, että löytää hyvän, on monesti tuuripeliä. Kelan korvausta terapiaan saa yleensä vasta, kun on todettu, ettei pelkät lääkkeet auta, vaikka monelle keskusteluavun saaminen akuutissa kriisivaiheessa olisi tehokkaampi. Masennukseen liittyy myös edelleen häpeä, mikä estää monia hakemasta apua ennen kuin masennus on muuttunut vakava-asteiseksi. Se, että on masentunut ja tuntee siitä häpeää ja syyllisyyttä, voi pahentaa tilannetta edelleen. Monesti on helpompaa antaa anteeksi toiselle kuin itselle.
 

Eräs perustarpeistamme on kuulua johonkin ryhmään, sillä olemmehan laumasieluja.  ;)

Laitan tähän vanhaan ketjuun...
Voi olla että vähän kyselen pöhköjä, mutta silti... Onko jollain kokemusta mäkikuismasta?

Ostin apteekista mäkikuismaa lievää masennusta helpottamaan. En syö mitään muita lääkkeitä, niinkuin pakkauksessa varoitellaan, mutta mietin vain, että kai sitä uskaltaa D-vitamiinia..
Ja onkohan olemassa jotain suositusta siitä, kuinka kauan mäkikuismaa sopii syödä.  :-[

Mä en osaa sanoa mitään itse mäkikuismasta, mutta varoitus että mäkikuisma saattaa laskea hormaalisen ehkäisyn tehoa jos sellaista sattuu käyttämään.

Jos ajattelemme lievää ja keskivaikeaa masennusta,joka usein vaihtelee,toisinaan helpompana toisinaan uuvuttavana,mutta kulkee kuitenkin mukana.
Kevyt seronil valmiste on paikallaan,jota aivot tarvitsevat toimiakseen.
Tähän sitten rinnalle 100% Jasmin aroma oljy,joka sekoitetaan jojoba oljyyn.Sitä sivellään rintaan,sekä kaulan molemmin puolin.Jasmin oljyn tuoksu on vahva,joten sen voi laittaa yöksi.
Miehillä jostain syystä tehoaa nivuksiin laitettuna parhaiten,myöskin erektio vaikeuksiin,joka usein liittyy masennukseen.
Lisäksi Bvitamiini jossa on Foolihappoa.
Tärkeähän on keskustelu apu,mutta vaikea saada,saada itselleen sopivaa.
Hyvä kiinteä tukiverkko puuttuu nykyään usemmilta,myös työpaikat vaativat alati skarppia toimintaa.
Masennuksesta ei pitäisi syyttää itseään,useimmat ihmiset kohtaavat sen jossain muodossa elämänsä aikana.Itseään ei tulisi ruoskia,vaan antaa aikaa,aivan samoin kuin katkenneelle jalalle.

Ajattelin asiaa sellaisesta näkökulmasta,jolloin ihminen jää yksin asiansa kanssa,koska usein ne ystävätkin katoavat jonnekkin,mistä ne voimat siunaantuisivat lähteä harrastus piireihin ym. rientoihin.  Mutta jollain konsteilla kuitenkin sieltä pääsee nousemaan pinnalle ennemmin tai myöhemmin.Siinäpä se.Mitkä olivat ne keinot ja konstit?Voisiko siitä kertoa enemmän.Lillillä oli kissa tärkeänä osana.Millaisia muita keinoja?
Useimmiten masennuksesta toivutaan,ollaan paljon viisaampia sen jälkeen,tiedetään siitä,ymmärretään itseä,ymmärretään toista masentunutta.
Monet elämän tilanteet aiheuttavat mielen masennusta,siksi usein ajattelenkin,että mieli reagoi terveellä tavalla masentuessaan,kuten monien nuorten kohdalla käy esm.työttömyyden ollessa kuvioissa mukana....jos perus asiat puuttuvat,rakkaus tärkeimpänä niistä...
                                                                                                          :smitten:

Haluan tuoda esille myös hieman erilaisen näkökulman masennukseen. Olen useasta lähteestä kuullut ja itsekin huomannut omalla kohdallani tämän saman asian. Masennuksessa usein on kyse käpyrauhasen toiminnan ongelmista, mikä suuremmassa ja henkisemmässä mittakaavassa kuvastaa sitä, että ihminen ei saa yhteyttä omaan tarkoitukseensa, universumiin tai jumalaan. Tämä on mielestäni tärkeä pointti.

Nykymaailmassamme henkisyys ja hengellisyys on asia, jota pidetään kuin ruttona ja uskonnollisuutta halveksutaan. Mutta totuus on, että se on iso osa ihmisyyttä ja tärkeä osa ihmisenä olemista. Kun tämä osa ihmisestä tuhotaan (joko ulkopuolisten taholta tahallaan tai ihmisen itsensä aloittamana), niin jotain särkyy myös ihmisessä ja minä olen huomannut, että ennen pitkään se voi johtaa masennukseen. Ihminen ei kestä elämää, joka on tarkoituksetonta. Ihmistä ei ole luotu tarkoituksettomaan elämään, koska se ei sitä ole! Kun ihminen hukkaa oman tarkoituksellisuutensa, se masennus on sanoinkuvaamatonta. Ihminen hukkaa tiensä!

Näin suosittelisinkin kaikille masentuneille sekä ihmisille, jotka ovat joskus olleet masentuneita, pohtimaan tätä ajatusta. Voisiko masentuneen elämää helpottaa se, että pyrkisi löytämään oman tarkoituksensa esimerkiksi meditoinnin tai rauhoittumisen kautta? Ei ole ihme, että moni masentunut kertoo, että nousi masennuksesta uskonnon (uskon) kautta, sillä silloin ihminen löytää taas yhteyden itseensä (ihminen on jumaluus) ja tehtäväänsä.

Tämä on oma mielipiteeni siitä miksi mm. nykypäivänä on niin paljon masennusta. Muitakin syitä on ja kaikki yksilöllisiä, mutta mielestäni tätä pointtia kannattaa pohtia, varsinkin jos on masentunut.

Kyllä...   masennuksessa ihminen ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa,ja on kuten Elbenia sanoi "hukassa itseltään"

Jäin pohtimaan hengellisyyttä,liityen masennukseen.Masennustahan ilmenee myös papeilla,eri uskonto kunnissa.Myös syvästi uskovilla ihmisillä.Mutta meneehän elämän tarkoitus joskus hukkaan itsekeltäkin,miksei heiltäkin.Asiathan ovat äärettömän yksilöllisiä.
Kuitenkin ja lopulta, masentunut itse on ainut asian tuntia juuri omalla kohdallaan ja tietoinen millä konsteilla on selvinnyt ja selviää edelleen,ne selviytymis keinot kiinnostavat monia.
Ehkä syiden etsiminen ei olekkaan se oleellisin asia,vaan se selviytyminen ???  :smitten:

Ajattelin uskoon tuloa asian yhteydessä.Uskoon tullessaan ihminen löytää "lauman"itselleen,ja kokee sen hyvin voimaannuttavana asiana.Sen mitä olen haastatellut näitä ihmisiä,eivät he ole pitäneet tärkeimpänä mihin uskonto kuntaan ovat menneet,vain se, miten on saanut tukea, on ollut ja kohonnutkin tärkeimmäksi asaksi.Kaikki muu on enimmäkseen tullut siinä sivussa,ja siitä usein elämän tapa.

Itse usein + helposti masentuvaisena ihmisenä olen saanut apua kalaöljystä, tarkennettuna vielä vahvasta E-EPA -valmisteesta

Ruokaremontti:Valkoiset jauhot, sokeri jne. pois, tilalle salaatteja, kasviksia, laadukasta proteiinia. Usein masentunut ihminen ahmii esim. suklaata mielihyvän saamiseksi. Säännölliset rutiinit, kävely, uiminen, meditaatio, jooga. kalaöljyt. Jos on ystäviä puhuminen. Eläimet jos pidät niistä, eläin yrittää aina lievittää ihmisen kärsimystä. Tarvittaessa terapia ja lääkitys. Ehdottomasti alkoholin jättäminen kokonaan pois, pienikin määrä vaikuttaa välittäjäaineisiin. Näiden olen nähnyt vaikuttavan hyvällä tavalla masentuuneeseen mieleen. Jos kyseessä on vakava masennus lääkkeet ja terapia varmasti ensimmäinen askel jotta pääsee takaisin elämänsyrjään kiinni ja toimintakykyiseksi.

Apua kannattaa hakea hyvissä ajoin, eihän kukaan kävele katkenneella jalallakaan niinkun mitään ei olisi tapahtunut. :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos LibraGorda vinkistä. Aioimme mieheni kanssa kokeilla e-epaa, josko auttaisi mun kaamosmasennukseen ja meidän keskittymishäiriöihin.

Ja kuten yllä olikin, ruokavalio äärettömän tärkeä!! Nykyihmisten ruokavalio on usein tosi päin prinkkalaa.. ja muistakaa tuoreet kasvikset. :-*

Ja itsensä kuunteleminen, kaikessa.. :)

Masentuneella helposti tulee asioista noidankehä. Kuten ulkona liikkuminen; masentuneena ei jaksa lähteä minnekkään eikä kiinnosta, mutta kun vaan sitkeästi lähtee ulkoilemaan niin saa se piristää ja saa hyvän mielen. :) (Näin minulla.)

Mun keskittymiskyky on nyt miinuksen puolella, mut kommentoin silti.
ITSEHOITO ja oireiden tunnistaminen ennen kunnon masiksen puhkeamista on megatärkeetä.
Ruokavaliolla ja liikunnalla on tietenkin elintärkeä merkitys jatkuvasti sekä itsetuntemuksella ennen kaikkea.
Kun huomaa että elämässä alkaa alamäki (ihmissuhde takkuilee, työ stressaa ym) Toimi heti! Kaikki mahdollinen itsehoito kannattaa aloittaa jo silloin kun tuntee alakulon hiipivän yhä useammin, väsyttää enemmän kuin normal.
Ennaltaehkäisy on helpompaa kuin sairauden hoito.
Tietenkin elämässä voi tapahtua äkillisiä muutoksia joihin on hankala sopeutua ja masennus voi toimia "suojakuorena" silloin. Ihminen vetäytyy.
Tiedän tasan tarkkaan mistä kirjoitan. Olen sairastanut kaksi kertaa vaikean masennukseen nuorempana (ja tyhmempänä)
En hoksannut ajoissa mitä minussa tapahtuu ja sit oltiin syvis vesissä.
Lääkkeet auttoivat, samoin oman herkkyyden tiedostaminen.
Surutyötä teen parhaillaan ystäväni menetysen vuoksi, mutta nyt osaan hoitaa itseäni niin, ettei surua seuraa masennus.
Vaikka ruokahalu olisi minimal, yritä syödä mahdollisimman terveellisesti edes vähän ja ehdottomasti mukaan lisäravinteet (maca-jauho, nokkosuute, D-vitamiini vahvan kalaöljyn kera ym) Aromaterapiaa ja kaikki mahdolliset hemmotteluhoidot, intialaiset päähieronnat, kampaajakäynnit ym
Mieheni vie mut Tallinnaan "kokovartalokauneushoitoon" lähiaikoina.Tarvitsen sitä nyt todellakin mielialan kohennukseen
Luonnossa liikkuminen ja vähäinenkin ulkona oleminen piristää. Rukoilu ja enkeleiden avun pyytäminen tärkeää.
Kaikki mahdollinen ENNALTAEHKÄISEVÄ oli se mitä tahansa josta itse tykkää
Sorry jos toistoa, mun mieli ei ole balanssissa surun takia mut masikseen en haluu vajota kuten aiemmin kun läheinen ystävä kuoli.
Nyt olen terveen itsekäs ja pidän hyvän huolen itsestäni vaikka kuinka itkettää