Astro Foorumi

Hei

tuli vaan mieleen aloittaa tällainen keskustelu, kun tuntuu että mitä enemmän oppii, sitä vaikeampaa on hyväksyä esimerkiksi mitään ryhmää omakseen. Olen pienen ikäni tutkinut ja etsinyt ja välillä tuntenut itseni enemmän, välillä vähemmän valaistuneeksi. Yleensä kun olen kiihkolla hypännyt uuteen juttuun, esim Äiti Amma kun teki vaikutuksen vuodesta 2002 lähtien (ja vein pari exää tapaamaan häntä)niin saan kritiikkiä muilta ihmisiltä. No se on yksi asia. Hänen järjestönsä elää varainkeruulla.

Jotenkin tuli vaan mieleen kun näin Marianne Heikkilän kuvan (hän oli yhdessä projektissani 90 luvun alussa mukana) lööpeissä, että olisko se kuitenkin yksinkertaisinta uskoa kristnoppiin? Itse erosin kirkosta.. kaikki sitä laajempi ja "newage" henkisempi on vetänyt, valo, ei pimeys. No sitten oli tämä että pitäisi mennä valon ja pimeyden yläpuolelle. Jos olisi kirkkouskovainen ja julkkis, niin siinä varmaan tuntisi olevansa tärkeä ja löytäneensä paikkansa+saisi palkkaa kirkolta? Samoin hänen äitinsä, minäkin voisin iskeä ja vaihtaa miehiä mutta tällä hetkellä jokainen suhde koskettaa jo liikaa, että tekisin sellaista. Sanotaan että jos joudun tekemään ihan maallista työtä, silti pitäisi olla tunne että on tekemässä jotain henkisesti/ hengellisesti tärkeää työtä jossain, mutta mitä. Suvussani on muuten pappejakin.

Minulla voisi olla "paikka" korkeintaan jos oppisin jotain parantamista (kokeiltu kyllä kirkon tilaisuudessa) -  mutta en jotenkin osaa hyväksyä mitään ryhmää. Kävin su erään itämaisen liikkeen yhteismeditaatiossa ja lähinnä tuli pakokauhu siitä, kun piti tanssia pyhiä tansseja ja palvoa gurua, jota en koe läheiseksi (varmaan ihan viisas olento ja valaistunut, mutta en tunne mitään häntä kohtaan). Edelleen - sen ryhmän vetäjä on kouluttautunut joogaopettajaksi (ja toiset siellä nk acharyoiksi Kaliforniassa) ja tekee töitä mm Frantsilan porukan kanssa.

Enkelin, oppaan ja kaksoisliekin olen TUNTENUT siis kokenut regressioterapiassa. Mutta riittääkö se Uskoksi? Riittääkö uskoksi se, että mulla on yliminä joka ohjaa? Siis riittääkö ajatella että vastaus on sisällä, mutta kuitenkin henkistä tietoa tulee lisää koska meidän on tarkoitus tietää Kaikki?

Kaupallisia-teknisiä töitä kyllä saan mutta ei raha riitä elämäntehtäväksi.

Olen ihan tarpeeksi monta ryhmää kolunnut ja on paljon tuttuja, joilla samoja kysymyksiä: mutta kun he hyväksyvät jonkun gurun, kuten Amman, Baban, Jeesuksen, heillä on ryhmän tuki, oppi, temppeli ja kirkko mihin sitoutua. Minulla on vain väljä oleminen, tietyt kirjailijat kuten Chris Griscom (Shirley Mc Lainen kamu) ja Joan Oceanin kurssit kiinnostaa. Nämäkin on Amerikassa, ei Suomessa. Italiassa missä kävin, on katolisuus ja Neitsyt Maria. En muuten ole lukenut da Vinci koodia vielä. Pitäisikö minun kuulua jonnekin enemmän? Henkinen voima kuitenkin kasvaa ja johonkin kait pitäisi.. kuulua? Muuta luettua kirjallisuutta on mm Findhornin puutarha (siinäpä vasta kiva tehtävä) ja Eileen Caddyn kirja, Yogananda, Richard Bach, ND Walsch, Bhagavad Gita (verses; vastaa ehkä eniten maailmankuvaani)..ja tietty olen käynyt Hare Krishna temppelin tilaisuudet. Sekä Vihdin Vähäkylän kesätapahtuman, jossa puhuin mm edellisistä elämistä urantiaväen kanssa. Sielläkin oli eräs minuun ihastunut kuvassa mukana, jonka kanssa henkinen ystävyys, eikä sen koommin ole tunnettu.. henkisillä messuilla saatan tutustua ohimenne kirliankuvaukseen, kiviin, parantajaluentoihin, astrologiaan, selvänäkijöihin, reiki-ihmisiin (myös lastani kiinnosti parantajat Minä Olen messuilla) ja vaikkapa Summit Lighthouseen - jälleen yksi ryhmä, johon en tunne kuuluvani vaikka korkeaa opetusta on, ehkä liiankin.

Olen hylännyt tai vieraantunut tavallaan planeettajutuista ja näihin uskonut ex "vaihtoi" kristillisyyteen. Samalla muuttui minulle tylyksi - hän on se exä joka ei minulle puhu. Pari sellaista exää jotka on nk kategoriassa "parisielut" kyllä puhuvat. Toisen kanssa haluaisin tavata neutraalisti ja aivan tunteilematta lähiaikoina; kysyä mihin hän uskoo kun parannusvoimia tulee, kun ei kerran usko Jumalaan oikein, kuten veljensä. Veljet yritti käännyttää ja hänelle tuli sama pakoreaktio kuin minun kanssa. Samoin aion kysyä häneltä neutraalisti, ei moralisoiden, että onko hän tosiaan ihan tunnekylmä ihminen ja lopetanko yrityksen tuntea sielunyhteyttä hänen kanssaan, eli voimme olla tuntematta? Exien työt; mm lehden toimitus, taikka fyysisen työn lisäksi järjestö.

Haluaisin että tuleva kumppanini uskoo Jumalaan ja on ymmärrystä näille asioille. Exälläni on tukena/ määrääjänä eräs järjestö, ainakin ollut ennen, jonka menossa on hänen ollut mukava olla, mutta minä en koskaan liittyisi, edes saadakseni pilettejä rokkitapahtumiin, mikä on ollut hänen elämäntapansa koko tuttavuuden ajan. Eli en ole järjestöihminen, vaikka mielessäni mietin mikä voisi olla hyvä asia. WWF? Mikä? Unicef? Kamalan vaikea uskoa järjestöihinkään. Jos en ole mukana toiminnassa, kyse on vain  siitä että he keräävät rahaa minulta.. Greenpeacen katutyöntekijät jne. Jos exä olisi vaikuttanut tarpeeksi, varmaan joku järjestö OLISI kolahtanut minuun ideologian kannalta. Hän on aina saanut ryhmän tuen, ystäviä ja tekemistä jonkun ulkopuolisen systeemin kautta ja varmaan siitä tulee tietty turva, myöskin pakko. En osaa kuvitella että ystäväni kuuluisivat lähes kaikki johonkin klikkiin ja heidän kanssaan kokisi asioita, korkeintaan.. jos se olisi joku henkinen liike. Sellaisessa olen sentäs kokenut rakkautta, henkisesti kohottavan tunnelman. Mutta se seuraaminen.. hmm..exä sitten keksi uuden harrastuksen sen ryhmänsä jälkeen, ja minä ilmeisesti en, koska edelleenkään ei tule uutta porukkaa - ei tule mieleen kuin nuo enkelitilaisuudet lapsille, mitä Anu Wyskiel järkkää. 

Jos olisin itse parantaja tai enkelihoitaja niin kait uskoisin enkeleihin, omaan voimaan tms mutta mikä olisi ryhmäni? Haluaisin löytää paikkani selkeämmin, koska en voi olla vain yksittäinen vaikuttaja, nyt tiedän mikä on yleensä palaute (varsinkin netissä) jos yrittää jakaa tietoa yleisellä tasolla. Kukin  vastaa tasonsa mukaan. Joku "Pohjolan valo" ei sinänsä ole minulle mikään vastaus.

Astrovaikutteisiin "uskon" mutta ei ne ole mikään vakaa oppi. Opeissa on paljon samaa, mutta onko niin että mitä enemmän kasvaa ja tietää, sitä enemmän kävelee ulos kuppikunnista. En haluaisi olla ihan irti ryhmistä mutta olen ollut niissä liikaa, että mikään kävisi. Ammankin seuraamisessa pitää tehdä mielellään tietyt asiat (lukea kirjoja, palvella, käydä tilaisuuksissa).  Miten olla vapaa yhtaikaa kun uskoo, eikä kuitenkaan ole itse ihan opettaja vielä...sekin ajatus että kaikki on harhaa, ei erityisesti auta kiinnittymään organisaatioihin.

En nyt just tiedä ajattelenko että minua "koetellaan" mutta en vain tunne olevani lopullisen varma mistään. Ehkä karman laki. Onneksi on jo niin kauan aikaa siitä kun tietyt koetukset tulivat ja huomaan että jos en yritä haukata liian isoja paloja, ei tule esim taloudellisia tappioita (en voi uskoa että Amman Suomen pj sanoi, "tee miltä sinusta tuntuu, järjestä vaikka tilaisuuksia vaikkei ne kannattaisi taloudellisesti" - ei tulis mieleenkään enää), etenen hitaasti; tavallaan haluaisi tehdä jotain isoa mutta yhtaikaa on hissutettava, koska EN halua enää vaikuttaa. Jokin henkinen kutsumus on, se voi aueta vielä paremmin tai JOS vaikka kouluttautuisin enkelien kanssa töihin, mutta onko se minun juttuni. Enkä usko että teen mitään kamalan väärinkään nykyisin, etsiminen on sallittua, mutta se olisi parasta jos jo löytäisi, esim mielenrauhan.. lopullisen vastauksen. Moni jonka tunnen tosiaan on jo jossain ryhmässä ihan vaikka Suomen asioiden vastaava, puheenjohtaja tms mutta en löydä vastaavaa paikkaa.

Sitäpaitsi, kun puhun joogaohjaajan tms kanssa, he saattavat suutahtaa siitä kun heidän oppinsa ei "kelpaa", ei ole minulle vastaus - kuinka voin enää kysyä! Pari mukavaa valoisaa naista tunnen jotka ei tyrkytä oppiaan, toivovat vain että löytäisin sen opettajan. No hankin tähtikartan monta v sitten ja siinä luki, että sisäinen guruni ei enää hyväksy ulkoisia guruja, mutta että olen ollut monta vuotta johtaja ja kaipaan parisieluja seurakseni.. elämän polulle. En vain tykkää siitä kun miehet säikkyy henkistä voimaani, minkä takia miehen olis pakko olla henkevä, ja voimakas!

Niin ja ulkomailtakin tunnen erään säätiön johtajan, joka tosin on hiljaa ollut jonkun kriisinsä takia.. no tuli tossa varmaan about 10 oppia/ryhmää mainittua. Tuntuu että "uskoni" on kumman muuntuvaista, koska en pysty lukittautumaan mihinkään ryhmään, minä vain "kasvan" mutta minne, kuka määrää. Jos se on jumaluus, onko se tämän "pimeä" vai "valoisa" puoli vai molemmat.

Kaikki ajatukset tervetulleita!  kiitos. Nyt lepään, mutta herään liian usein aamuyöllä miettimään näitä asioita. On mukavaa jos vastaatte oman kokemuksenne perusteella, koska olette varmasti käyneet samoja asioita läpi, ja tosiaan mitä enemmän tietää, sitä vapaammin antaa ihmisten olla ja oppia eikä koeta vaikuttaa, mutta ei saisi kait olla ihan irti kaikesta?? Kaksoisliekkijuttu, se tulee aina pinnalle kun haluaa jo palata Kotiin, mutta sekään ei ole vastaus, koska koen että liekkini on henkimaailmassa ja minä olen vielä täällä. Tuleeko paikkani vain siitä että olen vapaa kirjoittaja? Sittenkin pitää päättää yrittääkö vaikuttaa vai kirjoittaako vapaata fantasiaa.

Joku ehdotti teosofiaa mutta kolusin senkin jo liian kauan aikaa sitten. Kuulun edelleen yhden henkisen ryhmän hallitukseen vaikka olen "riitaantunut" sen vetäjän kanssa. Hän tietää erittäin paljon okkultismista. Muistan erään visiitin Turun Konsan kartanossa tuttuni kanssa, minä olin mukana esittelemässä hänen projektiaan - siellä juttelin mm Brahma Kumraniin uskovan tytön kanssa, reiki-ja meditaatio-ohjaajien jne. Siellä oli jotain keskustelua planeetan tulevasta.. ihan kiva tilaisuus. Myös kerran minut laitettiin esittelemään Urantia-kirjaa henkisille messuille mutta siitäkin lähdin pois. On todella tullut tehtyä paljon. Reikiä en ole vain kokeillut! Enkä noitaryhmiä jee. Eikä ole Dalai Lama kolahtanut ja Tiibet, paitsi luin Shamballa kirjan Redfieldilta.

Summa summarum; Jumaluus rakastaa minua ja kaikkia varmaan, mutta.. mitä sitten? Mitä se tarkoittaa elämäntyön kannalta?
Mikään ahdasmielinen ja ahdistava ei enää käy. Kertokaahan, mitkä ryhmät te koette henkiseksi kodiksi, mikäli oma ajattelu on laaja-alaista. Mihin kuulutte, jos uskotte enkeleihin, platinaporttimeditaatioihin, kanavointeihin jne. Tiedän että Kaliforniassa tätä kaikkea on paljon ja on pilvin pimein erilaisia ryhmiä jotka kanavoi kaikenlaista Michael ja Seth materiaalia ja myös on nämä Orin+daBen (Roman-Packer kirjat) mutta - missä vaikutatte? Kun alue on Skandinavia.

Ei nähtävästi minun hyödytä koluta enää yhtään ryhmää, vai missä te kaikki henkiset ihmiset piileksitte, että kanssanne voisi viettää aikaa. Oletteko joissain em ryhmistä mukana?? Kauanko pitää elämäntehtävää arvailla? Eikös nykyään ole ihan yhtälailla kiinnostusta näihin juttuihin kuin 60-luvulla, kun oli yhteisöllistä tunnetta. Yhtaikaa haluan menestyä taloudellisesti JA tuntea yhteisöllisyyttä, siinäpä se. Jos tulisi sellainen tehtävä kuin tuo Findhorn niin mikä olis tehdessä. Ekologia, ekoasuminen tms..

Hyvä että sain tän tekstin tänne kun pitää alkaa taas hoitaa lapsen päivärumbaa jne jne mutta olen tänään tosi väsynyt eli työasioita jaksaa hoitaa sitten ma lähtien, jolloin on yksi toinenkin hoidettava asia...eli annan tän henkisyysjutun foorumille kuten suhdeasiatkin, jos jollakulla olisi uusia ideoita?

Voitko ajatella itse perustavasi ryhmän, ideaaliryhmäsi?

Jos voit, niin...

Pidäpä kiinni ajatuksestasi ja luo siihen perustuen:
vakaalla aikomuksellasi - jolle olet asettamatta vasta-aikomusta;
tahdonvoimallasi - jolle olet asettamatta vastavoimaa;
selvätunnollasi - jolle olet asettamatta vastustuksen tuntua.

Ehkä näet oletkin niitä uuden ajan synnyttäjiä - itsesi kautta.

 :smitten:

Haluaisin kuulua johonkin jo olemassaolevaan.

Käytkö sinä missään ryhmissä? En koe olevani vieläkään henkisesti tarpeeksi vahva vetämään mitään henkistä ryhmää (vaikka kerran pidin uskonnollista keskusteluryhmää, jonne tuli ihmisiä laidasta laitaan, opiskelijoista rahoitusalan tyyppeihin). Se kun minut kutsuttiin sen yhden henkisen ryhmän hallitukseen; siihen on kuulunut mm ParaNetistä yksi henkilö, mutta en ole enää aktiivi erimielisyyksien takia.

Menen tapaamaan joogaopettajaani tänään ja kerron mikä on fiilis. Puhun lähinnä siitä kun epäröin mennä meditaatiossa kovin pitkälle, jos se tarkoittaa koettelemusten tiivistymistä. Äskenkin sain lakimieheltä puhelun ja eräs prosessi viivästyy. Ja hoidin paperisotaa kooko aamupv:n.

Oletteko kokeneet toiminnan jossain järjestössä / ryhmässä palkitsevaksi? Kaipaisin jotain tällaista taustavoimaa, ettei olisi vain yksinäinen ajattelija. Ei tule oikein mieleen kuin meditaatioryhmä/Amma ja sitten nämä yleishyödylliset järjestöt ja liitot.  ;)

Minulla (toisella jouskarilla) oli sama ongelma. Kokeilin ja etsin kaikkea mahdollista, olin jopa mukana yhteisön toiminnassa, mutta liukenin vähitellen ulos, koska silti tuntui jotenkin ulkopuoliselta ja vieraalta olo. Tuntui että haluan itse muodostaa koko maailmankuvani enkä ripustautua pelkästään johonkin oppiin tai opettajaan.
Jatkoin etsimistä ja tunsin itseni yksinäiseksi ajatuksineni. Ei ollut kenen kanssa niitä jakaa. Maailmankuvani oli niin erilainen verrattuna tuttaviini.

Sitten, nuorimman lapseni (viisas olento) syntymisen jälkeen ¨napsahti päässä¨, ja löysin ne asiat jota olin etsinyt vuosia, joiden palasia olin keräillyt eri lähteistä enkä silti löytänyt. Löysin myös opettajan itselleni ja ryhmän jonka toiminnassa olen mukana. Pitkän aikaa mieleni oli hiukan skeptinen tuohon opettajahommaan mm. mutta kun käytännössä olen itse henkilökohtaisesti kokenut miten todellinen henkinen opettaja toimii, olen vähä vähältä luopunut epäilyksistäni.

On olemassa monia aitoja opettajia, jotka voivat auttaa tiellä eteen päin. Täytyy löytää se oma, sopivin juuri siinä elämänvaiheessa. Tai joidenkin täytyy edetä yksin. Myös yksinäisen kehityksen vaiheet kuuluvat henkiseen tiehen. Kaikella on aikansa.

Ehkä suurimpia oppiläksyistä on se, että malttaisi odottaa, pyrkiä eteen päin, ,mutta olla kiitollinen ja tyytyväinen siihen missä on tällä hetkellä. Rauha. ::)

Hei Aniara

haluaisitko sanoa minkätyyppinen ryhmä/ oppi sinulle on löytynyt? Onko mukavia ihmisiä ja mielekästä toimintaa?

Muuten mikä olikaan nousumerkkisi? Muistan keskustelut vuoden, parin takaa kanssasi.  ;)

Mulle tuli äsken ihmeellinen väläyksellinen olo, että koska en tosiaan ollut exän kanssa tarkoitettu yhteen, niin annoin anteeksi kokemuksen enkä edes tiedä tuntisinko vetoa häneen! Odottelen vastinetta viestiin, mietin kysyisinkö häneltä - olematta epäilevä Tuomas - että miten hän kokee järjestön joksikin "jutuksi". Jo viime miitissä ajattelin että miten voisin "teeskennellä" mokomaa. Johan nyt on kumma, mies pyysi mua just elokuviin. Menee liian pitkälle. Vois olla "hieman" outo olo. Mitähän sen tyttöystävä ajattelisi?? Uskomatonta.

Laitoin sinulle YV:n. :)

Olen  :aurinko: :jousimies:
 :askendentti: :skorpioni:
:kuu: :rapu:

Muistaakseni sinun ja minun kartoissa oli se 10 huone aika lailla samoissa lukemissa,  :jupiter: :uranus: :pluto: MC:n tuntumassa.
Se selittäisi kai tuota kaipuuta itse muodostaa omat oppinsa tai ainakin kriittistä ajattelua. ::)

Joo! Tuo olisikin uutta kun olen aika intohimoinen astroloogi. Luen sen yv:n kohta. Ex pisti vaan vähän pään pyörälle eikös ne aina.  :coolsmiley:

Joo kyllä A, tosiaan tuohon suuntaan jotenkin olen ehkä menossa kun enkelihoito kerran teki vaikutuksen, mutta mietin että miten vahvasti haluan itse olla energian välittäjä.. jotenkin ajattelin että se on muiden heiniä, mutta ehkei niin. Kaikkihan tulee eteen kun kehittyy.  :coolsmiley: :coolsmiley:

Lisää ideoita!

Minusta annoit tuossa viimeisessä viestissäsi itse itsellesi idean:

"Kaikkihan tulee eteen kun kehittyy"

Asiat ja tapahtumat tulevat kohdallesi, kun on niiden aika. Rauhoitu ja pysähdy hetkeksi levähtämään ja nauttimaan siitä, mitä sinulla on nyt.

 :smitten:

Nooo.. lähden tästä nyt taas erään järjestön päällikön luo heh heh, mutta tosiaan.. astrologisessa seurassa vois käydä ainakin kerran ja kokeilla energiahoitoa muuallakin kuin kirkossa.

Haluan löytää samanmielisiä muualtakin kuin netistä kiitos.  :smitten: Tarkoitin että kaikki tieto tulee eteen, kun sitä saa vaikka muilta.

Hei täällä yksi Aurinko Jousimies lisää, joka näitä juttuja on aikanaan miettinyt erittäin paljon. Kahlannut kirjaston filosofian hyllyn pariin kertaan läpi jne... Kuu Kalamaisesti siis enemmän mieleni sisällä kuin aktiivisesti toiminnassa mukana olevana...

Nykyään en oikeastaan tunne enää tarvetta kuulua mihinkään ryhmään, joka edustaisi jotain tiettyä näkemystä. En enää yritä etsiä jotain tiettyä paikkaa, jossa voisi kohdata henkisellä polulla kanssakulkijoita, en enää etsi sitä yhtä "oikeaa" suuntausta tai filosofiaa.

Energia on aina yksi, mutta sen ilmenemismuotoja on lukemattomia. Jokaisesta filofisesta suuntauksesta ja uskonnosta ja lahkosta olen löytänyt pohjimmiltaan niin paljon samaa ja näitä henkisellä polulla kulkevia tulee vastaan joka puolella. Joka paikassa, joka ammatin edustajissa, joka näköisiä ja kokoisia.

Olen opetellut ensimmäistä kertaa uskomaan ja luottamaan siihen mitä oma intuitioni minulle asioista sanoo.

 :smitten:

Hienoa! Niin kannattaakin. :coolsmiley:  :smitten:

JP.. keskity omaan jumaluuteesi sisälläsi.. se ei löydy ulkopuolelta.. kun se löytyy, se vetää puoleensa kaltaisiaan..

 :smitten:  :smitten:  :smitten: 

sorii.. tarkoitin JG..  :-[

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Minä en halua kuulua , ainakaan kovin tiukasti, mihinkään ryhmään, koska haluan mieluummin nähdä koko kuvan. Tuntuu siltä, että usein järjestöissä ja liikkeissä tulee sitten jäsenien kesken sellainen ajattelutapa, että "vain tämä meidän juttu on se oikea". Se voi olla se oikea juttu jollekin henkilölle/sielulle sillä hetkellä, mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Kuitenkin helposti ajatellaan niin, että nuo muut, jotka eivät kuulu "meihin" ovat väärässä. Varsinkin uskonnollisissa liikkeissä se on aika tyypillistä. Sitä olen aina ihmetellyt, että minne suvaitsevaisuus on hävinnyt? Olisi hienoa, jos kaikki ryhmät pystyisivät hyväksymään sen, että on monia "oikeita juttuja" eikä pidettäisi muita vääräoppisina. En usko että mikään organisaatio on täydellinen. (Tai toisaalta, kaikki on täydellistä, koska silläkin on tarkoituksensa, että kaikki ei ole täydellistä.  ;)) Polkuja on monia, ja niin kuin joku viisas on sanonut: "yksi ja sama avain ei sovi kaikkiin lukkoihin".

Minuun ovat vaikuttaneet monet opettajat, mutta en ole alkanut kenenkään seuraajaksi. Mun mielestä hyvä opettaja onkin sellainen, joka antaa eväät, mutta ei tee oppilaitaan itsestään riipuvaisiksi vaan kehottaa jokaista kuuntelemaan sitä omaa sisäistä viisauttaan. Sitä minä haluan opetella kuuntelemaan koko ajan vain paremmin. Eihän se olisi edes mielekästäkään, että kaikkiin kysymyksiin saisi valmiit vastaukset joltain opettajalta. Se on aina hienoa kun huomaa oivaltaneensa asioita itse. En tarkoita etteikö opettajia tarvittaisi, mutta itse ainakin pyrin aina kaikki opit tutkiskelemaan itse ja toteamaan toimiiko ne vai ei, oli kysessä sitten kuinka arvostettu ja valaistunut guru tahansa.  ::)

Hehku.. just tota ajoin takaa.. kaikki täytyy kyseenalaistaa.. ja luottaa siihen mikä tuntuu sisäisesti hyvältä..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

En minäkään tarkoita että olisi hirveä hinku ryhtyä jonkun organisaation orjaksi, mutta esim joku tuollainen väljä seura tai ryhmä kuten energia/reikihoitokurssit mistä täällä moni saa jotain irti, tai astrologit, voisi olla jotain uutta. En kuitenkaan halua ihan yksin tutkia asioita ja nyt on tarpeeksi monta juttua kait nähty.

Mutta vielä kolmannen idean saa antaa.

Tietty jos seuraava miesystävä olis näistä kiinnostunut niin hänen kanssaan sitten, luulen että hänenkin kauttaan voisi löytyä porukkaa niinkuin parilla exällä oli joko henkiset poppoot tai toinen järjestö.  :-* Täytynee vähän miettiä että mihin uskoo ja mitä itsessään haluaa kehittää, esmes haluaako itse ruveta regressioterapeutiksi. No alan messuilta taas kuulee. Mutta vasta syksyllä.


Tossa tais löytyä jotain luontaispuuhaa. Sen pitäisi olla jotain sellaista mihin voi uskoa eikä rupea naurattamaan..

Kukkaterapia ja regressioterapia
Kukkaterapia ja homeopatia auttaa tunnelukkojen poistamisessa. Sen yhteydessä voidaan tehdä myös regressioterapiaa elämän tapahtumien vaikeiden kokemuksien poistamiseksi.
Tukee erinomaisesti Ayurveda-hoitoja ja auttaa monissa vaivoissa.

http://www.luontais.info/luontais.pmd/tapahtumia?kohde=&offset=15&count=15

Hei!

Minulle hierarkkinen organisaatio - kirkkokunta jolla on pappeja - sulkee automaattisesti pois hengellisyyden mahdollisuuden. Jos on nimettyjä virkailijoita tms. tai muuta organisoitumista, mahdollistuu kaikenlainen hengellisyydelle tuhoisa egoilu.

Sitten on vielä sellainenkin ongelma, että on parikin yhdistystä, joihin voisi ihan muuten vaan olla mielenkiintoista kuulua, mutta kun antavat ristiriitaisia signaaleja:
* Sanovat että voi kuulua ihan riippumatta omasta vakaumuksesta ja saa uskoa ihan miten vaan
* Samaan aikaan ilmoittavat yhdistävän tekijän olevan uskon ISÄ jumalaan, tai KOLMIYHTEISEEN jumalaan. Siis kristittyjä.

Ainakin pääkaupunkiseudulta puuttuu yhteisö, joka ei käyttäisi kristillistä terminologiaa, vaikka sitten heti toisessa lauseessa sanookin että on ihan sama mihin uskoo...

t. Eklektikko

Eklektikko.. Taitaa mennä henkisyys ja hengellisyys ihmisillä sekaisin..  ;D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Lisää ryhmiä ja kurssipaikkoja pliis.. tulin just oman alueen tapahtumasta jossa musaa, kirppistä, ruokaa ja satoja ellei tuhansia ihmisiä. Sekin oli sinänsä mukavaa.

Luulen että pyrin käväisemään astroseuran luennolla (odottamatta liikaa) mutta itselle TULI kyllä mieleen yksi tapa mahdollisesti kurssittaa ihmisiä, se liittyy tohon visualisoimiseen jne. Kun sen saa toimimaan teholla ja tuloksilla, niin sitten on kanttia. TS pitänee olla jonkinlainen kokemus+osaamislista, i.e. työtehtävät, asema, missä on hallituksessa tai mitä on tutkinut eli mitä tietää, ja sitten vain kursseja tekemään kuten kirjailijat joita olen lukenut (Shakti Gawain, Sonia Choquette jne..J Murphy). Onko Suomessa tällaisia kursseja muuten kun etsin niitäkin ulkomaan opuksista?

Minua todella kiinnostaisi osallistua jollekin Sonia Choquetten kurssille. Olisi mukava tutustua häneen, vaikuttaa niin sydämelliseltä ja ihanalta ihmiseltä. Kai sitä aina etsii esikuvia... tietoisesti tai tiedostamattaan... Siitä näissä kai on kyse...

Huomasin, että olen itsekin ristiriitainen. Toisaalta haluan, ettei ajatuksiani rajoiteta mitenkään, mutta silti ehdottomasti haluan tuntea kuuluvani johonkin ryhmään. Kuinka nimellisesti sitten tahansa... Ehkä tuo on tällä hetkellä suurin ristiriita...

Nyt täytyy purkautua Greenpeace nimisestä järjestöstä. Nimittäin mielestäni he ovat hyvällä asialla ja minulle tarjoutui tilaisuus päästä heidän ryhmäänsä ja toimintaansa mukaan, mutta huomasin, että minulle tuli moraalinen ja eettinen ristiriita. Allekirjoitan heidän ajatuksensa, mutta en heidän toimintaansa, joka vaikuttaa erittäin "anarkistiselta". Mielestäni sellaisella ei kyllä paranneta maailmaa.

On tämä hankalaa.  :idiot2:

Olisko niin että juttu on nykyään pikemminkin KULTIT kuin kirkot; esim juuri tämä hevikultti, tai joku elokuvakultti, tai ehkä jossain tapauksessa uskonnollinen kultti. Ehkä mun pitäis tosiaan luoda joku oma juttu, se ei tulisi ulkopuolelta, mutta siihen kuuluisi oma luova panos eli oman voiman käyttäminen. Siltä näyttää.

Näinhän se useimmilla menee.  :buck2:

 :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Hm, tässä olis tällainen kansainvälinen, jossa suomeksikin tekstiä.. en tiedä onko ryhmiä, tilaisuuksia, kokoontumisia.

http://crimsoncircle.com/aboutus.htm

The Silent Prayer is an acknowledgement of All That Is. In this prayer, I know that every prayer I have ever voiced is heard by Spirit, and that Spirit has given unto me all that I have asked for. It is an acknowledgement that my soul is complete in the love and grace of God. It is an acknowledgement of my total state of perfection and Is-ness. All that I desire, all that I wish to cocreate, is already within my reality. I call this the Silent Prayer because I know that my Being is already fulfilled. There is no need to ask for anything of Spirit, because it has already been given.

Oletpas ollut monessa mukana  :o.
Minä en kuulu mihinkään ryhmiin, ehkäpä se johtuu tästä nuoresta iästä ja siitä, että haen hieman vielä omia suuntiani.

Lukiessasi tekstiäsi, tuumin, että ongelmasi voikin olla se, että vaikka sinun ei ole pakko sitoutua, sitoudut silti.. Tai, kerroit olevasi äkkipikainen.. Jospa istuisit hetkeksi ajatellen "minun ei ole pakko ryhtyä mihinkään, vaikka haluan, istun tässä hetken ja kuuntelen, hengähdän. Kerään energiaa, jotta voisin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä"  ::)?

Tämä oli vain oma spontaani ideani.. kun mietin, taidan tehdä itse samaa. Istun tässä tutkien itseäni ja lähden sitten jonnekin, kun sen aika tulee.

Onnea matkallesi. Jos joku vielä tulee urputtamaan sinulle oppiaan, eikä tahdo keskustella, jätä hänet omine ummistettuine silmineen omaan arvoonsa. Avoimet ihmise ovat arvoisiasi.

Monet esoteeriset opit puhuvat hyvin vakavasti 'ryhmistä', eivät niinkään osoita mennä 'vanhoihin' ryhmiin, vaan sitä mukaa kun itse muuttuu ja ympäristö muuttuu, niin nuo ryhmät syntyvät joskus itsestään.

Syntyvät ja kuolevat ja niin pitää antaa tapahtua.

Tuolla joku puhuikin siitä, että 'koputtajalle avataan', kuten Jeesuskin sanoi. Kun on oikein täynnä jotakin uutta asiaa, niin voi siitä vähän jutella ja kas, mihin on yhtäkkiä tultukaan. Ryhmissä energia tiivistyy ja peilaamisessa eli toisten kuulemisessa ja reagoimisessa asiat laajenee ja rajat rikkoutuvat.

Sen ryhmän ei alunperin tarvitse edes syntyä kuin jonkun vähäpätöiseltä näyttävän asian ympärille, vaikka talkoitten vuoksi, kun yhtäkkiä huomaa, että tässä puhutaankin aika syvällisiä ja vakavia asioita.

Olen itse asiassa aika tyyni ja ajattelen elämää kokonaisvaltaisesti, ilmiönä johon kuuluu rakkaus, työ, kokeminen, henkisyys ja niin edelleen. Uusia juttuja voi löytää yhtä hyvin matkoista, projekteista, ja ihmisistä. Tuntuu yhä epätodennäköisemmältä että liityisin johonkin ryhmään, tosin eniten tässä on alkanut kiinnostaa tuo energiahoitojuttu (tapasin jälleen Nousevan Auringon tyyppejä), koska siinä on suorassa yhteydessä parantavaan voimaan, tietoon, ei mihinkään kuolleeseen organisaatioon. Vaan kaikkialliseen tietoon, samalla kiinnostaa regressioterapia, siis menneet ja tulevat elämät ja niiden avautuminen, kaikki tieto mitä on.

Mutta olen jäänyt vastausta vaille, kurssittaako Suomessa joku liittyen vaurauteen ja elämäntilanteiden luomiseen, vai onko se sitä että tehdään aarrekarttoja joillain yksittäisillä kesäpäivillä? Ei niin etten saisi tietoa kaikkeudesta ja kirjoista, mutta tuli vaan mieleen onko täällä jotain "alan nimiä".  :coolsmiley:

Noin minäkin ajattelen ryhmistä ja niihin kuulumisesta. Kun menin elämäni ensimmäistä kertaa "huuhaa"-viikonloppukurssille aivan noviisina, sain parhaan opetuksen ensimmäiseltä tapaamaltani ihmiseltä. Kämppis tuli huoneeseen, kysyi kukas minä olen ja tokaisi, että "älä sitten usko ketään, vain sydämesi tietää mikä on sinun polkusi ja totuutesi". Se on osoittautunut hyväksi ohjeeksi. Monissa ryhmissä on paljon hyvää, mutta yksikään ei ole ollut kotini. Näin on hyvä minulle.

Jätinkö viimeksi ihan tarkoituksella galaktiset ja kosmiset ryhmät mainitsematta? Kuuluin yhteen hallitukseen siis, kunnes ne hommatkaan ei edenneet toivotulla tavalla. Olen nyt kuulema saamassa jotain ihan uutta tietoa, etsintääni tulossa uusia vastauksia- :angel:

Tässä kyseenalaistetaan puolestaan hieman Urantiaa, Findhornia, Ihmeiden oppikurssia, kanavointeja,..
http://www.netikka.net/mpeltonen/mindcontrol.htm

David Ickellä on myös mielenkiintoisia kyseenalaistuksia:
http://www.davidicke.com/index.php/

Niin siksipä en ole jäänyt mihinkään oppiin tai järjestöön koska kaiken voi kyseenalaistaa.

Alkoi askarruttaa tuo mahdollisuus, että olisi tulossa joku uusi, yhtenäinen julkaisu koskien nykyaikaa. Vai eikö jumaluus kenties halua antaa yhden kirjan muodossa tulevaa oppia tulevalle korkeamman ulottuvuuden ajalle? Kuvitellaanko että ihmiset nykyisten kiistojen sotkuista selviävät vain siellä täällä tapahtuvien kanavointien ja sen sellaisen kanssa? Kun vieläkin esimerkiksi ihmiset uskovat Jehovan oppiin  ja Mormonin kirjaan.

Heh, vähän huvittaa kyllä tuo teoria että CIA:lla olisi näppinsä Urantia-kirjan kanssa, mutta, no joo. Tunnen k.o. säätiön pomoja Suomessa ja Englannissa, enkä tiedä miten mieltä tuolla kirjalla onnistuttaisiin kontrolloimaan salaisen maailmanhallituksen tai liskojen tai kenenkään muunkaan tarpeisiin?? Hmm..

http://www.martinkeitel.net/martin2.html

Icken tunnen jo pitkän aikaa sitten, ei oikein nappaa hänkään, mutta onhan hän kai vastavoima eräille? Kaikessa on sellainen pahan maku..

Minä olen samalla linjalla Hehkun kanssa. En halua kuulua mihinkään  ryhmään, vaan tutkia asioita itsekseni avoimin silmin. En myöskään hae opettajaa, kuuntelen kyllä mitä sanottavaa muilla on, mutta lopulliset omat päätökseni teen itse kuuntelemalla sisintäni.

Ihminen kaipaa luontaisesti kaltaistansa seuraa, olemmehan me sosiaalisia olentoja. Minulle tuollaisen henkisen yhteenkuuluvuuden tunteen tuovat tämä forumi ja paras ystäväni, jonka kanssa voi ruotia henkisen tien mutkia ja mäkiä (sekä ylös että alas) puhelimitse sekä aika tavatessamme. Minulle tämä foorumi on se "henkinen ryhmä", johon kuulun. Tosin en halua kuulua mihinkään niin sitovasti, ettenkö voisi halutessani myös poistua siitä yhtä vaivattomasti kuin siihen tulinkin mukaan (tuntuu välillä, että toiset hengelliset ryhmät ottavat avosylin vastaan, mutta pitävät kynsin hampain kiinni jäsenistään). Ainakaan vielä ei ole tullut mitään tarvetta poistua täältä.. ::)

Hmmm, mitäs muuta minulla oli mielessä... Niin! Kanavoinneissa kehotetaan hyvin usein ottamaan joku opettaja tai ryhmä lähelle itseään, koska se helpottaa henkisen tien kulkua, mutta itse en koe tarpeelliseksi opettajaa, joka neuvoisi minne mennään ja miten tehdään. Tällainen elämän pioneeri kuin minäkin olen mieluummin sitä toikkaroi itsekseen eteenpäin ja löytää itselleen oikeat reitit.

"Kotialttari" minulla on, pienen laatikollisen pöydän päällä kynttilä, astia jossa tulitikut ja iso Anubis-patsas. Seinälle pöydän yläpuolelle olen kiinnittänyt kuvan tiikeristä ja keinussa istuvasta Krishnasta ja Radhasta.
Tiikeri on voimaeläimeni, Anubis "jumaloppaani" ja Krishnan ja radhan kuva oli vain niin kaunis ylistys maskuliinisen ja feminiinisen energian kohtaamisesta, etten voinut vastustaa sitä ^____^
En palvo noista ketään tai mitään.

Mä en oo myöskään koskaan viihtynyt missään ryhmässä pitkään. Nyt on taas tullut hinku liittyä jos jonkinlaiseen porukkaan, no aikansa kutakin, sano.  :)

Voisitko muuten itse kuvitella olevasi opettaja? Mua ainakin kauhistuttaa ajatus jostain kiljuvasta ja kiroilevasta kak.. lapsilaumasta.  ::)

Hei! Nymmää keksin nimenki. "Amnesia International"  :D

Haha, en missään nimessä - opettajan ammatti olisi vihonviimeinen, lukuunottamatta jotain yliopiston opettajaa :D

Mutta me kaikkihan olemme toinen toisillemme opettajia :) Parhaita opetuspiirejä ovat esimerkiksi parisuhde ja perhe, pysyivätpä ne sitten kasassa tai eivät.

Ehkä pitää vain kuulua maailmankaikkeuteen ja olla universaalisen rakkauden tunteessa. Se vain on niin että pallon tällä värähtelytaajuudella rakkautta voi tuntea parhaiten tietyissä henkisissä tilaisuuksissa, temppeleissä, tai vaikka täällä; siksi olen kai kaivannut jotain oikeaa paikkaa, joka ei ole välttämättä opettajan eikä oppilaan paikka tai sitten molempia; ehkäpä olen saamassa uusia tuttavuuksia taas, on sellainen tunne. :-* :-* :-* :-*Eli siis jos ei tällä pallolla niin muualta-- tai sitten täällä paikoitellen ja myös muualta tulevia.

Vähänpä on Martin Keitel löytänyt implantteja.. muutaman eteerisen ainoastaan.
http://www.martinkeitel.net/sp/concord-tausta2.htm#implantit

Itse löysin zapcheckerillä 12. Yli 20 ei ole kuulema mikään harvinainen lukema..

Implantit ovat muuten harvinaisen tabu juttu new agessa.. Miksiköhän. :)

Joskus energiatukoksien poisto vaatii erikoisia harrastuksia. :)
http://www.thewomenwarriors.net/phpbb2/viewtopic.php?t=333

Ja samaan aikaan paljon yhdistyy ja tulee yhteen. Energeettisesti se näyttää kuin solun jakautumiselta, jonka näkee katsoessaan mikroskoopin linssin läpi. Samanlaiset energiat yhdistyvät kaltaistensa kanssa enemmän kuin koskaan. ”Solut” irtautuvat toisistaan siellä, missä niillä ei enää ole yksittäistä ja yhdistettyä tarkoitusta ja yhdistyvät sopivien vastineidensa kanssa. Ja tämä tulee jatkumaan sitä voimakkaammin, mitä korkeammalla me värähtelemme. Fyysisellä tasolla tämä ilmenee Uusina kumppaneina, jotka jakavat meidän visiomme ja intohimomme, ihmeellisenä tukena, jota saapuu ulottuvillemme, ja suurena lohdun ja mukavuuden tunteena yhdistyessämme mihin tahansa sellaiseen, minkä kanssa meillä on yhteistä liittyen siihen, keitä me uskomme olevamme ja miksi me olemme täällä.

Periaatteessa on Uutta ”liimaa”, joka pitää asioita yhdessä, ja se on valon tai korkeammin värähtelevien taajuuksien liimaa. Mitä enemmän me olemme sopusoinnussa tämän liiman kansaa, sitä enemmän me ilmennämme tai yhdistymme sellaiseen, mikä palvelee korkeampaa tarkoitustamme. Tämä liima on meidän korkeamman tason yhtenäisyyttämme muihin, yhteyttämme Lähteeseen, yhteyttämme omaan iloomme ja intohimoomme, yhteyttämme koko kosmokseen ja erityisesti yhteyttämme maahan. Siihen liittyy irrottautuminen ja sitten uudelleenyhdistyminen korkeammalla tasolla. Siihen liittyy irrottautuminen vanhasta 3D-todellisuudesta ja yhdistyminen korkeampien ulottuvuuksien todellisuuteen. Siihen liittyy yhden harhakuvan tai todellisuuden jättäminen ja saapuminen toiseen.


Koko Karenin viesti luettavissa tästä ketjusta (https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=8504.0)

Mielelläni uskon ja kuulun johonkin ryhmään. On tullut kokeiltuakin. Useampikin samanaikaisesti, ei haittaa minua, totuutta on löytynyt joka torvesta. Sitten vaan kyllästyn tai petyn johonkin. Jokin alkaa ärsyttää liikaa. Oon ajatellut, et se on toi uranus pluto yhtymä kolmoshuoneen kärjellä. Alkaa oma totuuden torvi hoilottaan liikaa, törmää ärsyttäviin vikoihin lähipiirissä, ja rauhan säilyttämiseksi on parempi tehdä pesäero. Juuh, mihinköhän porukkaan sitä seuraavaksi lähtisi?

Astrologiporukat on ollut parhaita. Astrologia laajentaa maailmankuvaa, toleranssia ja todellista mielenkiintoa muita kohtaan. Siellä ihmiset tajuaa paremmin miten me ollaan kaikki erilaisia ja tarkoituskin on niin. Tarkoitus myös kullakin pyrkiä kukin omaansa. Useimmiten törmään just tohon ärsyttävään eli muiden kuin oman järjestön mollaamisen, ja niillä tiedoilla mitä kullakin on muista järjestöistä kuin omastaan (eli about zero, niihin mitenkään edes tutustumatta + omat heikkoudet projoisoituna). piste.

Se on kyllä valitettavaa, että eri ryhmät, vaikkakin sanovat olevansa suvaitsevaisia ja kannattavansa Rakkautta, tuomitsevatkin toisen ryhmän jäsenet. Käsittämätöntä... :idiot2:

No, ehkä se on ihmisen luontainen tarve tietää olevansa oikeassa ja oikealla suunnalla, kun taas toiset ovat väärässä. Sen sijaan pitäisi ajatella, että KAIKKI ovat henkilökohtaisesti aina oikeassa, asiassa kuin asiassa, koska se edustaa kuitenkin heidän henkilökohtaista Totuuttaan. Yleensä puhutaan samoista asioista eri tavoin.

Jos pistät huoneeseen, jossa on 20 astetta lämmintä, eskimon ja aboriginaalin.
Eskimo sanoo, että on tukahduttavan kuuma
Aboriginaali sanoo, että on jäätävän kylmä.
Kumpikin on oikeassa, koska vastaus edustaa heidän henk.koht. totuutta.

Miksi pitää kuulua johonkin ryhmään ??????? :idiot2: Sellainen ei ikinä ole kiinnostanut minua ja on monia ryhmiä joissa on jotakin johon voin yhtyä, mutta loppujen lopuksi se mitä ajattelen ja tunnen on vain minua enkä kestäisi että minun pitäisi elää elämääni jonkun ryhmän sääntöjen perusteella .Maailmassa on niin paljon kiinnostavaa jota voi tutkia, mutta ei ryhmiin ole pakko kuulua ja sisimpäsi kyllä kertoo sinulle mihin sinä uskot tai et  ;) .

No niin!

Olenkin siis päätynyt siihen, että ei ryhmää, mutta miten tutkia henkisyyttä ilman ryhmiä, itsekseen, lukemalla, intuitiolla kait. Koetan saada tästä aiheesta vielä jotain irti - tuntuu että sitä voisi olla jo tuttu luominen, aineeseen vaikuttaminen tai vain yleinen elämän illuusiosta nauttiminen.

Mutta nyt taidan mennä ihan biitsille vaan ihmisten sekaan.