Astro Foorumi

Heippa. Haluaisin tietää, että mite tämä perus kristinusko istuu tänne joukkoon? Minulle on hieman hämärän peitossa, että puhutaan sekaisin Jeesuksesta ja jälleensyntymästä, rakkaudesta ja valosta, kun sitten taas perus luterilainen uskonto opettaa tuomitsevaa Jumalaa, Helvetin tulia ja van yhtä elämää. Miten tämä nyt sitten oikeastaan menikään? Ja kuka OLI Jeesus Kristus?

Anteeksi tyhmä kysymykseni, mutta en oikein ymmärrä. :uglystupid2:

Rohkenen kertoa oman näkemykseni. En puhu muiden astrolaisten puolesta.

Minulle Jeesus Kristus on yksi ylösnousseista mestareista. Minulle hyvin läheinen ja rakas. Kuulemani mukaan Jeesus olisi opiskellut Egyptissa mysteerikoulussa, joten hän oli aikalailla samoilla linjoilla kuin moni täällä. Jotkut sanovat hänen piirtäneen maahan reikisymboleja ennen ihmetekojaan. Tiedä tuota.
Minun Jeesukseni eli Magdalan Marian kanssa parisuhteessa. Se ei yhtään vähennä hänen "jumaluuttaan". Päinvastoin.
Monet Raamatun kertomukset Jeesuksesta ovat avutuneet minulle vasta huuhaa-touhujeni myötä.
Siltikään en usko Raamatun Jeesukseen.
Ehkäpä Jeesus valaistui tuon inkarnaationsa aikana, eikä hänen tarvitsisi enää syntyä tänne. Uskon kuitenkin Jeesuksen energian inkarnoituvan tälle planeetalle monen eri kehon kautta.
Jeesus Kristus ja Gautama Buddha ovat molemmat ylösnousseita mestareita - ja moni muu. Meidän on tarkoitus kulkea samaa tietä. Jokainen oman mestarnsa/mestareidensa ohjaamana.

Ehkä paras tapa katsoa asiaa on koittaa tuntea Jeesuksen tekojen ja sanojen voima ilman järjen liiallista sekaantumista asiaan. Hahah, mikä neuvo, mutta voidaan samalla miettiä, miten aikojen saatossa on yhden miehen elämänkertomus voinut muuttua (Ja jokainen osaa itse päätellä mikä on todennäköisintä.) Itse ajattelen häntä esimerkkinä, minkä suunnalta voidaan löytää oma tasapainoisempi tie. Hän ei elänyt nykyaikana, mutta jos soveltaa melkeinpä mitä tahansa hänestä nykyaikaan tasapainoisesti niin en usko, että voi hävitä. Vai mitä muut miettivät? Vaikka ei se tarkoita, ettei hänelläkään ollut mutkia matkassa ja lopullinen kohtalo kohtalaisen surullinen. Edelläkävijä ehdottomasti. :)

Muistelen täällä palstalla olevan joitain kristittyjä, mutta eivät taida olla aikoihin kirjoitelleet. Kristinuskossa on niin näkyvänä ja syvään juurtuneena se elementti että vain he pääsevät taivaaseen, että hankala siitä on keskustella.

New Agen Jeesus on todella erilainen kuin Raamatun Jeesus. Mielenkiintoista sinänsä kyllä.

Voi olla että koko Raamatun Jeesus on tarinana ihan vääntynyt. Tai siis ihan varmasti onkin ja tuntuu pöljältä ajatus ottaa Raamattu kirjaimellisesti.

Lähimmäisenrakkautta ja läsnäoloa voi oivaltaa ja harjoittaa ilman Jeesustakin. Onneksi.

Evea, tarkoitatko minua epäilijällä?

Minä olen utelias, siksi kyselen. Kiitos vastauksista.

Tässä ketjussa keskustellaan mukavassa hengessä  :smitten:

Aivan varmasti Raamattu on vääristynyt matkan varrella. Ja kirjoitettukin ihmisten toimesta. Näkeehän sen tälläkin foorumilla, miten sama asia voidaan kokea ja tulkita täysin eri tavoin. Opetuslapset ovat siis tuoneet oman persoonansa kautta oman näkemyksensä asiasta.

Kannattaa kokeilla lukea Raamattua "huuhaa-lasit" päässä. Miettiä, mikä Jeesuksen opetus tai ihmeteko selittyy energiahoidon tai muun vastaavan kautta. Sitten voi myös hiljentää mielensä ja pyytää Jeesukselta vahvistusta ja opetusta.

Erään teorian mukaan jälleensyntymisoppi poistettiin Raamatusta Konstantinnopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553.
http://www.teosofia.net/eriusk/konst_kk.htm

Muoks. Lisään vielä, että mielestäni on tärkeintä, että ihmisellä on oma uskonsa ja käsityksensä. Kenenkään ei tarvitse uskoa kuten minä uskon. Mutta en myöskään anna tuputtaa itselleni näkemystä jota en koe oikeaksi. Jos jokainen ihminen eläisi edes yhden päivän oman uskontonsa opin mukaisesti, maaplaneetta muuttuisi paljon paremmaksi paikaksi.

Joo, tosi kiva kun pystyy tosiaan keskustelemaan sen sijaan, että kukaan jyrää ketään :)  :smitten:

Totajoo. Kyllä itsekin siis uskon Jeesukseen sillä tavalla, että hän vaikuttaa henkenä henkimaailmassa ja sieltä käsinkin. Ja energiahoidot, toisaalta suggestio"paranemiset" tiedän täysin mahdollisiksi ihan omasta kokemuksesta.

Mutta sitä en tiedä, miksi minun omalla kohdallani pitäisi kiittää Jeesusta kaikesta, tai kutsua itseni ja toisten kunnioittamista Jeesuksen seuraamiseksi. Olen kyllä viime aikoina saanut kamalia näppyjä siitä ilmiöstä, kun alistutaan joko ihmisgurulle tai henkimaailman hahmolle, ja Jeesusta myöten koko homma on mietinnässä.

Ei se ole Jeesuksen vika, että ihmiset jyrää.  :smitten:

Olisko tämän ajan henki, ettei pidä kumartaa mitään/ketään, jos ei halua?

Ei suinkaan olekaan.  :D Aikamoisia katujyriä on tällä palstalla nähty, tänään ei näy yhtään ja hyvä niin.  :smitten:

Niiiin. Ehkä se on sitäkin. Osa sitten kumminkin tuntuu haluavankin. No, jos se todella toimii niin mikäs siinä, mutta kai kaikkein uskollisin on oltava itselleen. Helpommin sanottu kuin tehty kyllä.  :buck2:

Tätä tarkoitin, kun sanoin, ettei ole Jessen syy.  :smitten:

Mutta totta kyllä, näistä asioista pitää voida puhua kiihkoilematta ja toista kunnioittaen.

Minä muistaisin olleeni Jeesuksen haudalla. Olin nainen.
Vaan milläs oikeaksi todistan?  8)
Minulle riittääkin, että pidän sitä itse mahdollisena.

Uskonto ja uskomusjutut herättävät usein voimakkaita, ja kipeitäkin, tuntoja. Harmi, kun täällä ei ole sellaista hymiötä, jossa lyödään raamatulla tai muulla opuksella päähän  ;D

Jesse on tuttu kaveri, mutta mulla ei ole sen kanssa yhteisiä bisneksiä   :coolsmiley: Eikä sillä mun kanssa.

Hetkinen, onko siis olemassa useampikin Jeesus? ;)

Minulla on myös syvä uskonnollisuus niin tiukassa, että siitä ei mihinkään pääse jos pyrkisi. Varmaan entisiä elämiä on ollut myös, joista johtuu osaltaan. Mihinkään kiistelyihin ei ole tarvetta lähteä. Minulla on kyllä paljon syytä kiittää Jeesusta. Aivan sopusoinnussa on henkisen kehityksen kanssa uskoni, ei ole mitään tarvetta raamatulla lyödä ketään.

Jotkut kristilliset ryhmittymät uskovat, että Raamatun jälkeen ei ole tullut yhtään mitään uusia pyhiä tekstejä ja Jeesuksen kaikki puhe, mitä tänäkään päivänä tarvitaan, on kirjoitettu sinne. Niistä puheista voi muodostaa käsityksen henkilöstä.

New Agessa taas osa porukasta ihan kanavoi suoraan Jeesusta, ja esim. eräskin kanavoija sai "uuden vuorisaarnan"  (ks. http://www.michaelkirjat.fi/vesansivu.htm ). Näissä kanavoinneissa on hyvin erikuuloista asiaa kuin Raamatussa ja noissa mainituissa kristillisissä ryhmittymissä puhutaan Jeesuksen sanoiksi, vaikka lähde väittää olevansa sama Jeesus.

Sinänsä kyllä tosi hyvä keskustelu tämä, että myönnetään sekin, että epäileminen on ihan tervettä. Se, että epäilyä ei hyväksytä vaan kaikki pitää niellä purematta kuin kiveen kirjoitettuna, on yksi sairaan yhteisön merkeistä.

Kyllä sen Jessenkin on muutettava toimintatapojaan ja mukauduttava lampaidensa mukana...
Mää aattelen että ihan sama Jesse, mutta moderni maailma vaatii ajan hermolla pysymistä siltäkin, muuten jää nyhjäämään tyhjää.

Totta.
Ja ihmiset ovat muuttuneet. Eihän kukaan enää käytä sellaista kieltä. Ja elintavat ovat aikalailla muuttuneet.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että joku voi kanavoida omiaan ja väittää kanavoivansa Jesseä.

Eipä minullakaan ole tarvetta lyödä ketään Raamatulla päähän, mutta sellainen hymiö ois kiva. Sillä voisi hienovaraisesti vihjata saaneensa osuman.

Tuo kanavointi onkin hankala juttu. Olen kuullut useammalta kuin yhdeltä taholta, että jos kanavoitavalta hahmolta/otukselta kysyy kolmesti, onko se kotoisin valosta, kolmatta kysymystä ei voi valehdella eli se sitten "paljastaa" mistä on kyse.

Sen lisäksi että kanavoija itse tosiaan voi puhua ihan omaa alitajuntaansa tai muuta puutaheinää, niin mistä me tiedämme, että kaksi tai kolmekaan on näille kanavoitaville joku valehtelun ehdoton yläraja? Kanavoinneissa sekin sana on tullut, nii-in...?  :uglystupid2:

Edgar Caycen mukaan Aatami oli Amiliuksen ensimmäinen fyysinen inkarnaatio Maa-planeetalla. Tämän jälkeen Amilius eli monia muitakin inkarnaatioita auttaen aina ihmiskuntaa. Tällaisia inkarnaatioita olivat muun muassa profeetta Eenok, pyramidien arkkitehti Hermes (tunnetaan myös nimellä Thoth), ylipappi Melchizedek, Egyptin prinssi Joosua, ylipappi Jeesua ja Zarathustra. Viimeinen inkarnaatio, johon kaikki kulminoitui, oli Jeesus Nasaretilainen. Ran mukaan Jeesus oli vaeltaja, joka tuli neljännen ulottuvuuden ylimmiltä tasoilta. Hän pystyi inkarnaatiossaan läpäisemään unohduksen verhon ja muistamaan enemmän kuin useimmat muut vaeltajat.

Cayce ja muut lähteet täydentävät, että Jeesus kävi muun muassa Intiassa, ja Egyptissä hän tutustui mysteerikoulujen opetukseen. Jeesus oli viimeinen kokelas, joka suoritti initiaation läpi Suuressa pyramidissa ja saavutti Kristus-tietoisuuden noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Hän läpäisi unohduksen verhon ja heräsi henkiin ylösnousseena mestarina, jolla oli kyvyt, joista voimme lukea Raamatusta. Näin hän täytti myös profetian, joka oli kaiverrettu pyramidin kiveen tuhansia vuosia aikaisemmin. (Olihan hän itse ollut Hermeksenä /Thothina suunnittelemassa pyramidia.)

Jeesus koki egon kuoleman, minkä jälkeen hän uudestisyntyi saavuttaen Kristus-tietoisuuden. Tätä tarkoittaa Raamatussa mainittu uudestisyntyminen. Todellinen uudestisyntyminen on Kristus-tietoisuuden avautumista.

Ran mukaan Jeesuksena inkarnoitunut entiteetti on tällä hetkellä viidennessä ulottuvuudessa ja kommunikoi sieltä käsin. Kristuksen toinen tuleminen tarkoittaa Kristus-tietoisuuden tulemista kaikkien niiden tietoisuudeksi, jotka ovat siihen valmiit, joten siinä mielessä Kristus on tie, totuus ja elämä, kuten Raamatussa sanotaan. Jeesus sen sijaan ei inkarnoidu tai muutoin tule toista kertaa Maa-planeetalle, koska hän oli ”vain” mies, joka saavutti Kristus-tietoisuuden.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut perustaa organisoitua uskontoa, joka toimii vallan ja hallinnan välineenä. Totuutta ei voi organisoida, totuuden organisointi tukahduttaa totuuden. Kukaan ei pysty sanomaan, kuinka paljon Raamatussa on enää jäljellä Jeesuksen alkuperäisiä sanoja kaiken myöhemmän eliitin tarkoitusperiin soveltuvan muokkauksen jälkeen. Kristinusko, historiallinen Jeesus ja Kristus ovat kolme eri asiaa. Totuudenetsijälle näistä Kristus on tärkeä, sillä Kristus on tietoisuus, joka on vapaa egon kahleista.

- Ihan suoraa lainausta :: http://yhdenlaki.wordpress.com/tag/lemuria/

Tosi hyvä pointti.
Kaikki saatu tieto pitää tutkia tarkkaan omassa sydämessä ja järjellä. Sama kanavointi voi kolahtaa yhdelle ja hälyttää toiselle. Onko silloin henki aito? Vai onko kyse siitä miten ihminen resonoi  viestin energian kanssa ja tulkitsee sanat?

Vaikka tykkään Jessestä, en ota vastaan kaikkien kanavointien juttuja.
Oikeastaan vain oma suhteeni ja omat kokemukseni ovat tärkeitä.    

Anitaaah, pitkälti noin ajattelen minäkin.

Jepp, etenkin tuo lainauksen viimeinen kappale puhuttelee vahvasti  :smitten:

Juup, kanavoinnit on kyllä mielenkiintosia tutkittavia, mutta eri juttu ottaako ne vastaan tietona.

Mää luulen että ihmiset on luonnostaankin niin erilaisia, että ihan jo sen takia erilaiset uskonjärjestelmät tai uskomattomuudetkin, ja kanavoinnit, natsaa rehellisyydellä tutkittuna. Mutta se rehellisyys ja kysyvä mieli ja kyseenalaistaminen!

En ihan ymmärrä tota "Kristus on tietoisuus, joka on vapaa egon kahleista". Miten näkyy, että joku on egon kahleissa? Ja entäs kun tähän tietoisuuteen yhdistyy se, että pitäisi ryhtyä aseeksi hänen sotaansa?

Raamattuvyöhyke jakaa ::
http://www.hs.fi/kotimaa/Kirkkoon+kuuluminen+jakaa+Suomen+kahtia++raamattuvy%C3%B6hyke+vastaan+kaupungit/a1406951328082?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=c712341d79779b3b1e9f2111a73530bd

Kristus-tietoisuuteen ei yhdisty aseeksi ryhtyminen sotaan, vaan se on Kristinuskon uskontokunnan ja joidenkin muiden uskontojen juttu. Se on sivuoire liian suureksi paisuneesta vallan keskittymisestä tietyille uskontokunnille, joita osa sitten sokeana tai kyseenalaistamatta seuraa. Jos ihminen olisi vapaa Egon kahleista, niin silloin hän ei käskystä, manipuloinnista, itsensä menettämisen pelosta tai toisen miellyttämisestä lähtisi juuri esimerkiksi sotimaan. Hän ei tappaisi muita miellyttääkseen, koska Kristus-tietoisuus ei tarvitse muiden hyväksyntää ollakseen mitä on. Hän tietäisi, että ei halua sotaa itselleen eikä muille, koska se kierre ei lopu sillä millä se tuli. Ego voi vahingoittua, mutta sen tilalle mahdollisesti kontrollista luopumisen myötä ilmaantuva Kristus-tietoisuus ei. Voi tuota tietoisuutta kyllä minun puolesta kutsua muuksikin, mutta tietoisuutta se kuitenkin on.

Ego on ihmismielen fyysisestä maailmasta ärsykkeiden kautta kertynyt rajoittunut minuus, joka toimii mielen kautta. Mieli (Merkurius?) ei ymmärrä asioita kuin tiettyyn pisteeseen. Se ei tosiaankaan ymmärrä esim. T-ristini Jupiterin tai Uranuksen teemoja. Liian epäloogista ja uskoa ei-todistettuun vaativaa. Jos se ei saa haluamaansa tai on uhattuna niin siihen voi iskeä paniikkimoodi, jos kontrolli itsejärjestetystä todellisuudesta järkkyy. Se koittaa suojella ihmistä, mutta samalla itseään. Se jäsentelee ja kehittää myös ihmistä. Mutta yksi tärkeimmistä asioista on nähdä se yhä useammin toiminnassa ulkopuolelta, jolloin voi vasta todeta sen todelliset puutteet. Ja silloin se asettuu sille paikalle mikä sille kuuluu, eikä ole enää ylin herra.

Ok, entä jos ei puhuta pyhistä sodista joissa konkreettisesti ammutaan aseilla, vaan toisenlaisesta "taistelusta" Belsebubia vastaan?

Kenelle kontrolli luovutetaan kun ego luopuu siitä?

No mielestäni se menee Yliminälle, Jumalalle, mikä nyt kenellekin on se oikea sana. Tai siis Egosta luopuminen on luottoa siihen, että Ego tulee kyllä pintaan tarvittaessa, mutta se on enemmänkin selviytymisväline siinä vaiheessa. Ennen sitä se oli kehittymis- ja selviytymisväline. Ja koska se on rajallinen, toisin kuin Maailmankaikkeus/Jumala, niin se ei ole kovin tehokas kehittymisväline. Koska se luo omat miellenkiinnonkohteet ja pitää niistä kiinni eikä välttämättä kehity enempää, koska ei luota tuntemattomaan tulevaisuudessa tai edes itseensä. Ja ne mielenkiinnonkohteet voivat olla kulttuurin vaikutuksesta aivan erilaiset, kuin mitä sielulla oli tarkoitus sisäistää täällä pidemmän päälle. Mutta korostaisin tosiaan sitä, että vaikka vaikuttaa, että kontrollista luopumisen jälkeen olet kaiken armoilla tai "kuolet", niin siten ei mitä luultavimmin käy. Olet vain luopunut turhasta kontrollista siihen, mihin et voi vaikuttaa ja kun rajat hälvenevät niin sielun/lähteen voima kyllä pitää kaikista huolen.

Ritsa, ei vaan kellot soi nyt yhtään.  :(

Kai sitä voisi astrologian kielellä sanoa, että nyt on merkuriukset liian eri maata. ;) mulla 12.huoneessa yhtymässä Asciin ja Urkkiin.

Ok, liian korkealentoista minulle. En edelleenkään osaa yhdistää kristinuskoa ja reinkarnaatiota, minun käsittääkseni Raamatussa sanotaan että on Jumala ja Saatana, Jeesus oli Jumalan poika, täällä eletään kerran, ja sitten vain uskovat pääsee taivaaseen. Tätä käsitystäni tukee muutama kristinuskoinen ihminen lähipiirissäni.

Itse en ole koskaan kieltänyt Jeesuksen olemassaoloa, en vain usko persoonalliseen Saatanaan, enkä oikein persoonalliseen Jumalaankaan  :-\ Joten en ole oikein tiennyt, itä ajatella Jeesuksesta, kuka heppu oikein oli.

 Toisaalta, itse olen niin noviisi näissä henkisissä asioissa, että en ole oikea henkilö sanomaan totuutta mistään asioista. Lapsesta asti olen kylläkin miettinyt näitä juttuja ja muodostanut omia käsityksiäni, mutta inuun ovat vaikuttaneet niin paljon tiukan kristityt ihmiset, että koen kristinuskon hyvin kaukaiseksi oman näkemykseni kanssa. Minulle se ei ole antanut lohtua, vaan ennemminkin ahdistusta ja pelkoa.

Mulle resonoi nuo Ritsan kirjoitukset.  :smitten:

.|. Minulla on teoria, että Jeesus inkarnaatiokiertonsa loppuunsaattamisella loi kollektiiviseen tietoisuuteen mahdollisuuden kaikille tehdä sama ja vieläpä rakkaudellisesti. Enää ei tarvitse kirjaimellisesti virua ristillä, vaan kehitys on myötätuntoisempaa, kun joku ihminen sen on jo kokenut tuomitsematta muita. Vielä kun niin moni ihminen maailmassa uskoo Jeesukseen, niin silloin se on pakosti jollain tasolla totta. Eli Jeesukseen tai hänen tiehensä voi jokainen saada yhteyden omassa elämässään ja päättää kokeileeko sitä tietä, vai jotain muuta tai yhdistelmää. Kunhan mielellään seuraa sydäntään.

zajon, eikös Jeesus puhunut myös Taivaasta Maan päällä? Eli hän uskoi olevan mahdollista tehdä tästä planeetasta täysin rakkaudellisuuteen perustuva. Kannattaa löytää ja valita oma Totuus, eikä liiaksi nojautua toisten mielipiteisiin sekä kyseenalaistaa aina, myös omat uskomukset. Sama pätee esim. Päivi Räsäseen ja Jeesukseen. Näistä henk. koht. nojaudun ainakin enemmän Jeesuksen puolelle. Toisaalta olen aina yrittänyt ottaa opiksi kaikesta mitä kohtaan, ihan sama mikä asia. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä, kuin sillä, että Jeesuksen opit ovat auttaneet ja tulevat auttamaan lukemattomia ihmisiä maapallolla löytämään muutakin kuin pelkän fyysisen todellisuuden. On ihmisten oma valinta miten hänen sanomisiaan tulkitaan ja mitä näillä tulkinnoilla saadaan aikaiseksi.

Hmm. Onko Allah totta kun monet uskovat häneen? Tämä ei ole millään tasolla riidan haastamista, vaan minä olen opimassa ja kyselemässä, kaikella hyvällä.

Minä en nojaudu kenenkään mielipiteisiin, nimenomaan nyt vain KYSELEN, koska minulla on mainitsemani kaltainen mielikuva ja käsitys kristinuskosta. Minulle on aivan uutta, että Jeesus on täällä kovassa huudossa, kun en ole ymmärtänyt, että häntä pidetään korkeana henkilönä (jos henkilöstä voi puhua) muillakin tahoilla kuin kristinuskossa. Tuntemani kristityt eivät esim. usko Gautama Buddhan olleen mikään iso heppu, vaan joku Saatanan kaveri (kuten kaikki muut henkisyyteen liittyvät tyypit, jotka eivät usko kuten nämä tuntemani kristityt).

Omaa näkemystäni olenkin muodostamassa, en nojaamassa muiden omiin. Olen huono ottamaan muiden tarjoamia valmiita vaihtoehtoja omikseni ;)

"Kunhan mielellään seuraa sydäntään."

Pisti tuo oma kommentti hymyilyttämään. Eli juuri siitä on mielestäni kyse Egossa. Mielen kuuluu seurata sydäntä eikä toisinpäin. Tarkoitin tuossa yhteydessä alunperin siis, että mieluiten seuraa sydäntään... :)

zajon, hehe.. hienoa juurikin, että olet täällä kyselemässä, etkä tyytymässä malliin, joka ei selvästikään resonoi kanssasi.

Mielestäni kaikki Jumalat ovat todellisia niin pitkään kuin niihin uskoo. Mutta näidenkin nimikkeiden takaa löytyy silti yksi Energia, joka on kaikessa. Eli Allah ja Kristinuskon Jumala ja kaikki muutkin ovat kuitenkin samasta energiasta tehty, joten niiden erilleen jakaminen on tavallaan harhaanmenemistä jo kättelyssä. Tai ainakin sitä kautta saattaa eriyttää itseään maailmasta, juuri jos muiden usko tuottaa itselleen jotain ongelmia. Ja rakkaudessa ei ole erillisyyttä, joten tälläinen henkilö eriyttää itseään itsestänsä. Juuri tälläisellä uskovaisella asenteella mistä puhuit zajon, on Ego vallassa luultavimmin. Ei se väärin todellakaan ole, mutta hän ei ole valmis hyväksymään erilaisuutta maailmaansa. Erilaisuutta, jonka kuitenkin hänen omakin Jumalansa on hyväksynyt, koska se on olemassa. Jumalan ja Saatanan, kun saa saman käsitteen alle niin voi aloittaa luopumisen Egosta. Ei ole hyvää tai pahaa maailmankaikkeuden syvemmillä tasoilla, tavallaan ainoastaan Ego voi kärsiä - ei Sielu. Eli avoimuus ja samalla kyseenalaistaminen ovat keino löytää se oma rakkaudellinen tie. Se ei luultavasti ole sellainen kuin Buddhan tai Jeesuksen tie, mutta heiltä saa hyviä vinkkejä kärsimyksen vähentämiseen. ;)

Ritsa, kiitos viisaasta kirjoituksestasi. Siinä  oli melko suoraan samankaltaisia ajatuksia kuin omani. Juuri noin olen sen päässäni pähkäillyt. Olen sellainen luonne, jonka pitää käännellä palikan kaikki sivut, ennen kuin uskoo että Se kuuluu olla tietyllä tavalla ;)

Nythän tämä vaan paranee  :D

Siihen aikaan kun Jeesus eli ja opetti, ihmisten tietoisuus ja värähtely oli sillä tasolla, että Jesse oli "huipulla". Nykyään moni ihminen saa yhteyden Jesusta paljon "korkeammalla" oleviin henkiin. Siis jos katsotaan asiaa värähtelyn kautta.

Jos Jeesuksen ja Raamatun voisi laskea korokkeeltaan ainoana oikena totuutena? Minulle Buddha on myös läheinen, ja uskon, että siellä on monta muuta Mestaria auttamassa ihmisten uskomusten ja tarpeen mukaan. Minulla riippuu vähän tilanteesta, kumman opetukset ja energia nappaa sillä kertaa. Molemmilla on syvää viisautta ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Jeesus kristus on siis yksi monista. Ja arvokas omalla paikallaan.

Minun ajatusmaailmassani Jeesus ja jälleensyntymä ei ole ristiriidassa. Minullakin oli vaihe, etten todellakaan halunut uskoa jälleensyntymään. Enkä varmaksi väitä nytkään. Mielestäni Jeesukselle on samantekevää, uskommeko jälleensyntymään vai yhteen elämään, kunhan sydämestämme etsimme tietä takaisin Luojamme luo. Jumalallakin on niin monta nimeä ja muotoa ihmisten mielissä.

Hyvänä ohjenuorana voisi pitää, että ottaa sen maailmankatsomuksen, joka tuntuu nyt parhaalta. Jos sillä saa mielenrauhaa ja homma toimii muutenkin, sen voi säilyttää. Jos taas tuntuu, ettei homma toimi, kannattaa etsiä erilaisia vaihtoehtoja.

Tässä yksi Dalai Laman näkemys:
" – Kaikki maailman pääuskonnot painottavat rakkautta, myötätuntoa, kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa. Ne voivat tukea ja tukevatkin sisäisiä arvoja. Nykymaailmassa ei kuitenkaan enää riitä, että perustaa etiikkansa uskontoon. Tämän takia olen yhä vakuuttuneempi siitä, että on tullut aika löytää tapa ajatella hengellisyyttä ja etiikkaa kokonaan uskonnon ulkopuolella, Dalai-lama toteaa"

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/dalai-lama-uskonto-ei-riita-etiikan-perustaksi/

Viisas mies  :smitten: :angel:

Kukaan täällä ei ole. :) Vain omalle kohdalleen voi muodostaa sen, mikä itselle tuntuu oikealta, ja sitä on syytä pohtia miksi juuri se tuntuu oikealta. Keskustelu on erittäin, erittäin hyvästä ja siitä jälleen kerran pointsit tähän ketjuun osallistuneille. :smitten:

Ja lisäyksenä on pakko sanoa, että niin hyvässä hengessä kuin tämä keskustelu kulkeekin, itse olen tippunut pahoin kärryiltä. En hahmota omaa egoani, yliminääni, itseni erillistämistä itsestäni tässä Jeesus-kontekstissa nyt yhtään mitenkään.  :crazy2: Pahoittelen. Koitanpa kuitenkin jotain kysymyksiä tuoda tähän taas.

Jos Jumala on hyväksynyt erilaisuuden, miksi raamatun Jeesus sanoi, "mene, äläkä enää tee syntiä"?
Miksi uskontunnustus kuuluu "Ja Jeesukseen kristukseen,  [.....] joka istuu Isän Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita"?
Tapahtuvatko nämä toistuvat asiat, jotka tämän ketjun ajatusten pohjalta tuntuvat vääntyneiltä, koska Jumala on hyväksymällä hyväksynyt ne, vai jostain muusta syystä?

Onko teillä, jotka uskotte sekä Jeesuksen jumaluuteen että jälleensyntymään, synnintuntoa tai ylipäänsä mielipidettä siitä, mitä synti on?

Täällähän pistetään haastetta kysymyksiin! Hyvä niin, kun tuppaan olemaan sellainen, että kirjoittamalla ja keskustelemalla saan omia ajatuksianikin kasaan paremmin.

Ensinnäkin, suoria Raamatun lainauksia on hyvä lukea rivien välistä ja muistaa, että ne tekstit on tosiaan uskontokunnan vallanpitäjien kääntämiä ja tulkitsemia. Ja haluaako vallassa oleva luopua vallastaan? Jeesuksen tapauksessa ottaisin mielikuvaksi hänen koko olemuksensa, yleisen ilmapiirin hänen jutuissaan sekä elämässään ja tunnustelisin sitä. En usko, että hän on sanonut Jumalan tuomitsevan ketään. Onko hän tuominnut hänet ristiinnaulinneet ihmiset? Ne hän ainakin olisi varmaan tuominnut jos jotkut, mutta onko siitä kirjoitettu? Eikös hän puhunut anteeksiannosta ja rakkaudesta? Mutta tämä on sitten taas näitä uskon asioita, itse uskon mieluiten tuohon. Enkä ole kyllä Raamattua edes vielä lukenut. ;)

Mutta uskon kaikkien ihmisten Jumaluuteen ja jälleensyntymään. Synti on sitä, mitä ihminen ei ole saanut integroitua olemukseensa tasapainoisesti, vaan on vielä jossain kohdassa vaakakuppia kallellaan toiseen suuntaan. Syntinen tuomitsee itsensä, koska uskoo esimerkiksi laistavansa jostain tai tekevänsä väärin - vähintään sielunsa tasolla. Jumala ei tuomitse. Hyväksymällä pimeän puolen voi saada sen polariteetin eli hyvän puolen itselleen, mutta oikeasti ne ovat sama asia, koska ne mahdollistavat toisensa. Eli hyväksyvä, tasapainoinen, rakkaudellinen, itsensä ja toiset huomioonottava ei voi tehdä syntiä. Tai voi tietysti, mutta tietoisena ollessa se on kovin vaikeaa, kun ei halua itselleen samaa tapahtuvaksi. Oikeastaan syntiä ei ole, koska olemme tässä ulottuvuudessa oppimassa kaksinaisuudesta, mutta se on taas vähän korkealentoisempaa tavaraa.

Minä en ole onnistunut omaksumaan synnin käsitettä, ehkä Se johtuu siitä että synti on minulle niin yhtä kristinuskon kanssa, ja sen opetusta en pysty nielemään sellaisena kuin sen ymmärrän.

Minä olen lukenut Raamattua jonkin verran, mutta otanpa avuksi jonkun vielä enemmän lukeneen nettisivut.  :coolsmiley:

No tässäpä aika terävää tekstiä Raamatun mukaisesta tuomitsemisesta:
http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/tuomita.html

En sano olevani samaa mieltä, vaan tuon tämän yhdenlaisen näkökulman tähän keskusteluun.  :)

Hei, Ritsa, tämä lause:


Voisitko kirjoittaa tuon kansankielisemmin? Tuntuu, että toinen tekstikappaleesi jää avautumatta, kun en ymmärrä tuota.

Hmm, no kansankielisemmin siinä taitaa olla kyse juuri Jeesuksen tai Buddhan jne. painottamasta kultaisesta keskitiestä. Ihminen voi joka hetki valita kaikista ääripäistäkin ratkaisunsa. Kannattaa siis valita ne siis useimmiten mielestäni keskiväliltä, tavallaan jolloin kaikki osapuolet on huomiotu/ne ovat tasapainossa. Jos haluaa kokeilla jotain radikaalimpaa, niin on oltava varautunut kestämään myös se toinen puoli/tasapainottava elementti. Mutta niitäkin mahdollisuuksia voi käsitellä etu- tai jälkikäteen ja hetkessä, jolloin asioiden ei ole tarve realisoitua käytännössä, koska pelot on muutettu rakkaudeksi.

Luin tuon tekstin ja vähän jäi huonot vibat. Vai että kannustetaan tuomitsemaan Jeesuksen nimissä, vaikka samassa artikkelissa lukee, että Jeesus sanoi "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Tuo kreikan kielen mukaan ottaminen tuohon väliin menee vähän mielestäni sivuraiteille. Miksei voisi vain sanoa artikkelissa vaikkapa "Olkaa kriittisiä kanssaveljiänne ja itseänne kohtaan, mutta älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi - niin kuin Jeesus sanoi"

Nyt hän tuntuu kannustavan sanakikkailun kautta tuomitsemaan "eli terveeseen arvosteluun ja erottamiseen." Milloin tuomitsemisesta tuli arvostelua ja erottamista Suomen kielessä? No tässä varmaan mennään taas sillä tavalla huti, että minulla voi olla aivan eri käsitys kyseisestä sanasta muutenkin. Mielestäni tuomitseminen-sanassa on helposti negatiivinen sävy. Tietysti siihen kuuluu asioiden erottaminen toisistaan ja arvostelu, mutta ne tuntuvat minusta objektiivisemmilta sanoilta. Eli miksi siis pitäisi tuomita, jos Jeesus on sanonut, ettei kannata? Ja silti kirjoittaa siitä kirjoitus.. en ymmärrä.

Ja tottakai Jeesus on tehnyt syntiä, ei hän muuten voisi siitä opettaa. Hyvä pointti kirjoituksessa oli, että se painotti kriittisyyttä. Tosin kirjoittaja ei tuntunut omaavan sitä omaa sanaansa kohtaan, tai aivan miettinyt mitä moiseen kannustaminen noin kirjoitettuna voi saada aikaiseksi? Tämäkin kertoo omaa tarinaansa mistä kirjoitus ilmeisesti kumpuaa: "Elämä seurakunnassa ja sen ulkopuolella on jatkuvaa tuomitsemista." Oma elämäni ei onneksi ole aivan tuollaista, mutta kyllä se siitä... :smitten:

Mulle itelle on mun käsitys Jessestä ja kristinuskosta ja jumalasta ja saatanasta kutakuinkin selvä. Luulen löytäneeni oman totuuteni tässä, ja sen, miten haluan tähän suhtautua, tai paremminkin olla suhtautumatta.
Mun mielestä nää on lopultakin iha yksinkertaisia asioita...tai ainakin näihin pitäisi suhtautua ns. maanläheisemmin...tää kaikki sanasto ja käsitteet ja muu...en minäkään tajua mitään :)
Ja kun ne on kerran itselle selväksi pureskeltu, en koe tarvetta sen kummemin edes jauhaa, mutta yksi juttu tässä ketjussa häiritsee.
Kenenkään ei pitäisi näissä asioissa puhua mitään ehdottomasti ja varmana tietona. Kukaan ei tiedä, ei voi tietää, sitä, mikä on totta, jos totuutta edes on. Jos joku esiintyy varmana tietonsa kanssa, näin se on, näin pitää ajatella, niin se on sen merkki, että hän ei ainakaan tiedä asioiden perimmäistä tarkoitusta. Merkki siitä, että häntä ei ainakaan pitäisi kuunnella.
Saattaapa tuollainen olla oikeassakin, en sitä sano, mistäs minä tiedän, mutta ellei "profeetta" itse koe sanomaansa ainakin ääriviivoiltaan ailahtelevaksi ja hyvinkin mahdollisesti kyseenalaistettavaksi, se jättää jotenkin likaisen jäljen hänen sanomaansa.

Ja SYNTI! SIINÄ vasta SYNTI!
Iljettävää, hävetköön se, joka synnin käsitteen on lanseerannut tänne sieluriepujen riesaksi!

Tässä vaiheessa keskustelua tajuan irroittaneeni Jeesuksen kokonaan Raamatusta ja kristinuskosta. Tai ainakin sujuvasti ohitan kaiken sen, mitä en allekirjoita.

Jos syntisanan tilalle laittaisi sanan karma? Toimisiko ajatus niin, että Jeesus sanoi jollekkin, että mene, äläkä enää hanki itsellesi uutta karmaa, kun just saatiin sut putsattua?
Tuon "tuomitsee jumalan oikealla puolella" koen olevan kirkonisien hallintakeino. Minun on hyvin vaikea kuvitella sen aikaisten ihmisten moraalin ja etiikan tasoa, mutta luulen, että pientä pelkoakin tarvittiin.

Kirkkolla on ollut aikoinaan suuri rooli lukutaidon, tiedonvälityksen ja yleissivistyken kannalta. Ei siis mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

Minä kun en enää oikein tykkää karmastakaan. En ainakaan pahojen tekojen sovittamisena.
Syynä ja seurauksena mieluummin.
Miksi virheiden tekeminen ja väärässä oleminen ja mokaaminen olisi kiellettyä ja väärin?
Miten ilman sitä voisi oppia ja kokea yhtään mitään?
Ja putkahtaa mieleen se peruskysymys, että miten mikään tai kukaan voi määritellä, mikä on väärin tai virhe?
Minusta on loogista ajatella, että sielun täytyykin tehdä ja elää asioita pieleen, jotta oppisi tekemään ne ( jälleen?) oikein.

http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/milloin_koko_suomen_kansa_oli_lukutaitoista

Olikohan silloin "tavalliselle" kansalle fiksumpaa luettavaa, kuin joku katekismus?   :P
Tokihan kirkko ajoi samalla omaa asiaansa.

Mielestäni tämän ketjun paras anti on ollut se, ettei kenenkään tarvitse tykätä mistään. Täällä on ollut pari juttua, joista en ole oikein "tykännyt", mutta ne voi ohittaa. Ei ole pakko ottaa omakseen. joku toinen voi tykätä kovastikin.  :smitten:

Juu siis ilman muuta puhun vain omista tykkäämisistäni tai tykkäämättä jättämisistäni.

Juu, kun itselle henk.koht. joku tuntuu siltä, tait tulee todistetuksi, niin siinä se on sitten. Muttei se tarkoita sitä, etteikö senkin kanssa voisi olla väärässä! :D
Toooosi usein olen täysin varmana asiana puhunut jotain ja siihen sellaisena suhtautunut...vain löytääkseni tuonnenpana itseni toteamasta, että olin NIIIIIIIN väärässä....mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että tajuttuani olevani väärässä, olen entistä viisaampi.

Viisaita sanoja, Kuuhilda. :) Olen samaa mieltä kanssasi, jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Kuulostaa todella tutulta.  :)
Jostain aikoinaan luin, että on älykkään ihmisen merkki, että osaa muuttaa mielipiteitään uuden informaation valossa.

Näissä uskonasioissa olen aina pidättänyt itselleni oikeuden muuttaa mielipidettä. Ja monesti se on muuttunutkin - ja muuttunee edelleen.

Ja siis tämä määrittelemisen hankaluus.
Jos ajattelen vaikkapa käskyä; " Älä tee huorin" Tai kai se on nykyään että älä tee aviorikosta...no, sama asia.
Jos esim. henkilö on kymmeniä vuosia onnettomasti naimisissa, kituu ja räytyy, ja sitten ottaa ja rakastuukin tulenpalavasti, ja tuo suhde saa hänet ymmärtämään jälleen mitä elämä on, miltä se tuntuu, ja hän saa voimaa lähteä riuduttavasta elämästään omille siivilleen ja kaikki kääntyy parempaan...
Älä tee? Kuka sanoo, että tuollainen olisi väärin?

Tai; "Älä tapa"?
Tappamisen voidaan ilmanmuuta sanoa olevan teko, jota ei pidä tehdä, mutta jos vaikka tapan sekopään, joka on juuri tappamassa lapseni, ennätän väliin ja vien hengen häneltä ensin...älä tee? Onko se väärin?
Olisinko karmaton tai synnitön, mistä puhutaankaan, jos antaisin ko. henkilön tappaa lapseni ja katselisin vierestä? Mikä minä olen tuomitsemaan, kumpi henki on arvokkaampi, sen sekopään, vai lapseni? Tai mitäs ne mahdolliset tulevat muut uhrit?

Ääääh :D
Kysymyksiä kysymyksien perään.

Jos olisin Jesse, mua ottais ihan hirveesti pattiin, että mut liitettäis joihinkin vanhan testamentin juttuihin.
Mutta varmaan siks vielä tallaan täällä.  ;D

Noi "käskyt" taitaa olla jossain muodossa kaikissa uskonnoissa. Ehkä niiden tarkoitus on ollut ohjata ihmisiä löytämään omat arvonsa. Oma merkitys niillä on ollut myös yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Ihmiset oli ihan oikeesti siihen aikaan erilaisia. (en kehtaa sanoa tyhmenpiä, koska ei tämä nykyinenkään maailmanmeno kovin fiksua ole)

Periaatteessa 10 käskystä voi saada avaimet hyvään elämään, jos suodattaa ne oman sisimpänsä kautta.
Huorin voi tehdä myös itseään kohtaan. Esim, jos pysyy avioliitossa rahan tai maineen vuoksi. Itsestään voi tappaa osan, jos ei kunnioita omaa sisintään. Kadehtimalla naapurin omaisuutta vahingoittaa omaa mielenrauhaansa. itselleen voi valehdella - varmaan jokainen.
Ainoa käsky, jota en allekirjoita on; kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kaikki vanhemmat eivät ansaitse kunnioitusta. Mutta  ehkä tässäkin on joku hengen laki takana? Ilman vanhempiaan ei olisi tässä kehossa. Siitä nyt ainakin voi olla kiitollinen. Ehkä omien juurien tunteminen ja kunnioittaminen (vaikka ei kunnioittaisi vanhempien tekoja ja valintoja) antaa ihmiselle ehyemmän itsetuntemuksen.

Mutta Jesse ei antanut 10 käskyä . Hänen suurin opetuksensa oli; rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Mutta itsensä rakastaminen tuntuu olevan kaikkein suurin haaste monelle.

Hyvää pohdintaa :)

Ja ihan jo KÄSKY.

Neuvo, ohje, kehoitus, pyyntö?

Olen muuten tuosta vanhempien kunnioittamisesta eri mieltä. Joka ikinen vanhempi ansaitsee minusta sen kunnioituksen, siinä, missä kuka tai mikä tahansa muukin olento.
Pitääkö vanhempiaan kunnioittaa siksi, että he ovat vanhempia? Minusta ei. Mutta ihmisinä; kyllä.
Ja ikinähän en oo käyttäny lausetta " Siksi koska mä oon sun äiti ja sanon niin" :P

Ihmiset on ollu erilaisia, ja maailma...ehkä ennemmin juuri se maailma. En usko että on oltu vähemmän älykkäitä tai vähemmän empaattisia tms.

Ei sitä käsittääkseni pidäkään ajatella sovittamisena. Onhan olemassa "hyvääkin" karmaa.

Maharishi siteerasi usein UT:n tokaisua: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Karma on niin perin yksinkertainen jutska: jos kylvää tomaattia, ei voi niittää perunaa!

 ::)

Mulla on yks sellanen asia, jota en käsitä tällasissa "määräävissä" uskonnoissa (Toki ehkä jokunen muukin ;) ), nimittäin se, että mihin näitä uskontoja tarvitaan? Jokaisella ihmisellä tulisi olla moraali ja arvot, joiden kautta elää - ilman, että kukaan on tullut käskemään ettei saa naida naapurinmiestä tai sylkeä päin äidin ja isän näköä.  ::)

Minä en oikeasti tajua, mihin näitä uskontoja tarvitaan, kun jokainen vääntää lopulta nii oman näköisensä niistä, ettei alkuperäisestä ole enää jäljellä kuin savut, paitsi sitten ne kirjaimellisesti uskovat, jotka lyö Raamatulla päähän ja räjäyttelevät itseään Allahin nimessä.  :idiot2:

Mutta edelleen, kuka siis oli Jeesus, onko suurempi henkilö kuin vaikkapa meidän oppaamme, kuuluuko häntä rukoilla, vai ketä tässä rukoillaan? Onko Jumala persoonallinen, vai ollaanko kaikki jostain alkulähteestä joka on tuottanut useita persoonallisia sieluja, ja ne yhdessä on se yksi?

Haha,toi oli paha.  :2funny:

Raamatun 10 pyyntöä
Raamatun 10 neuvoa
Raamatun 10 ohjetta
Raamatun 10 kehoitusta

Mikä noista valitaan ja tehdään kansalaisaloite?

Nimenomaan tulisi olla moraali. Valitettavasti uskonnot eivät takaa edes uskovaisten moraalia.
Minulle uskonto on eri asia kuin usko. En kuulu mihinkään uskontoon, mutta uskon moneen asiaan.




Voit rukoilla (= pyytää apua, keskustella) Jumalaa, Jeesusta, Oppaitasi, Enkeleitä, Avaruuskansaa, Korkeinta Itseäsi jne.
Joku viisas on sanonut, että rukoileminen on puhumista Jumalalle ja meditaatio kuuntelemista.

Minulle Jeesus on yksi oppaistani. Hän on historiallinen henkilö, kuten me ollaan nyt. Aiemmin tuolla on Anitaaah:in vastaus, joka on aika kattava.

Mutta valitettavasti kukaan meistä ei voi vastata kysymykseesi absoluuttisella totuudella. Kysessähän on usko, ei tieto. Kuka Jeesus on sinulle?

Raamatun 10 pyyntöä kuulostaa jotenkin, hmmmm, no, siltä että se naurattaa tähän aikaan vuorokaudesta  ;D ;D

Yksi ääni tälle siis. Ja minäkin voisin äänestää tätä.  :D

Raamattu ei kyllä paljon pyytele :D

Mäkin haluan ne 10 tulikivenkatkuista pyyntöä <3

 ;D

Mutta vakasti puhuen - zajon. En usko että on ketään persoonallista Jumalaa, jota kuuluu rukoilla. Lähinnä sellaisia, joita voi halutessaan rukoilla.

Hei, voisitsä, viitsisitsä millään olla tappamatta?
Koittaisitko jookosta olla vikittelemättä naapurin ukkoa?
Et nyt viittis ottaa käyttöön naapurin autoa ilman lupaa?
Sovitaanko niin, että saat nukkua pitkään, kun on pyhäpäivä?

No enpä kyllä minäkään. Mutta ono niiden rukoilusta sitten halutessaankaan hyötyä  ??? vaikka kyllä kai rukous itsessään jo pitäisi olla hyödyllistä :)

Siinäpä kysymys, Zajon!

Sanotaan, että rukouksiin vastataan sillä, mitä tarvitsemme ja ajan kulku on toisenlainen tuolta puolen katsottuna, joten ihimisen ei pidä hätäillä.

Toisaalta sitten pitää varoa, ettei passivoidu siinä ajatuksessa, että henkimaailma hoitaa homman jollain ihmeellisellä ihmeellä. Niinkin olen kuullut sanottavan, että jos haluaa rukousvastauksen, pitää itse ottaa ensimmäinen askel sitä kohti.

Itse arvelen osan (kuinka suuren osan, en tiedä) rukouksen voimasta olevan siinä, että ajatuksia keskitetään tiettyyn asiaan hyvin voimakkaasti. Keskittyminen ja hiljentyminen tekee omalle päälle hyvää ja selkiyttää ajatuksia. :)

Ja sitten on vielä vetovoiman laki, no, uskomus sekin on eikä laki mutta komea nimi annettu ;D
 Kaikesta huolimatta siinä olen kokenut olevan ideaa ja käyttöä omalle kohdalle.  Se on itsellä muuttunut, että en ole enää varma, että asioiden houkuttamiseen tarvitaan välikäsiä. Vaikuttaa riittävän, ettei itse yhtään epäile voiko ko. asian noin vaan houkuttaa  luo.

Näin minäkin rukouksen voiman näen Zajon.
Olen ollut lukemassa/rukoilemassa esirukouksia ryhmässä ja siinä sai nähdä, että hyötyä on useissa tapauksissa. Saimme palautetta pyytäjiltä usein. Joka kerta pyydetylle asialle tapahtui jotain ja yllättävän pian. Oman kokemukseni mukaan, kun kerrankin laitoin läheisen puolesta meilillä esirukouspyynnön, asia korjaantui sillä hetkellä kun viesti lähti.  :smitten:

Silloin kuin tein sitä auttamistyötä, en rukoillut mitään henkilöä vaan yhdistimme huomiomme ja energiaa pyydettyyn asiaan ja se toimi. En koe että kysymys olisi välikäsien käyttämisestä, voimaa on vaan enemmän, kun on  useampi henkilö vilpittömästi asiassa mukana. Siksi oma toivomus ei saa ehkä samaa vahvuutta.

Meillä ihmisillä on vapaa tahto ja henkimaailma kunnioittaa sitä. Saamme ihan vapaasti sotkea asiamme ja yrittää ratkaista ne itse. Henkimaailma seuraa vierestä. He eivät tee mitään ennen pyyntöämme.
Rukous on siis voimakas ja yksilöity pyyntö ja lupa auttaa meitä jossain tilanteessa.
Luomme asioita myös ajatuksillamme. Siksi kannattaa selkeästi ilmaista henkimaailmalle mitä oikeasti haluaa. Päivän mittaan sinne menee jos jonkilaista ajatusta.
Lisäksi pyynnön/rukouksen muotoileminen voi auttaa ihmistä selkiyttämään tilanteesa ja toiveensa, jolloin alitajunta lähtee etsimään ratkaisuja. Kumpiko lisää ihmisen hyvinvointia, murehtiminen vai rukous?

Mutta ei rukous mikään vastausautomaatti ole. Voi, kun olisikin!

www.hs.fi/viivijawagner/s1305854472007

Ehkäpä henkimaailmalla ja muilla, voikin olla omia intressejään, joita ne ajaa meittien kautta, jos vain sen sallimme? Juu, vapaa tahto, mutta jos ne pystyykin käyttämään "rakkautta" ja "valoa" ja muuta manipuloidakseen henkilön niin, että tämä tahtoo jotain ihan muuta, kuin mikä olisi hänelle itselleen lopulta hyväksi?
Ottavat potentiaalin käyttöön saadakseen mitä tarvitsevat...viis siitä, mitä se sille välineelle tekee, kunha toimii siinä missä pitää.

Kuulostaa enempi homo sapiensilta. Mutta saattaahan alemmalla astraalitasolla noitakin olla. Siksi henget pitäisi testata aina ennekuin päästää omaan energiakenttäänsä.

Kyllä vain on mahdollista. Tarkkana saa olla.

Onhan noita tuollaisia Kuuhilda varmastikin, mutta omassa elämässäni en jaksa enää käyttää ajatusenergiaani sellaista mahdollisuuksien vahvistamiseksi. Tuo henkien testaaminen varmaan on ihan hyvä vaihtoehto ja tietysti tarkkaavaisuus ja tietoisuus mitä tapahtuu, ettei ihan vaan mene jonkun muun vietäväksi. Eli komppaan muita tässä, tarkkana kannattaa olla. Mutta kannattaa olla myös tarkkana, ettei se ole juuri Ego, joka pelkää muutosta. Tai sitä, että joku muu ottaa sen paikan. Sen paikan ottaja on korkeintaan ihmisen oma Yliminä/Sielu ja silloinkaan se ei mielestäni tuhoudu, vaan toimii sen jälkeen yhteistyössä Yliminän/Sielun kanssa. Ennen sitä Ego taistelee vastaan, koska sen täytyy selvitä ja entisaikoina hengellisiä ihmisiä tapettiin jne. Joten ei se periksi helpolla anna.

Sielun paikkaa ihmisruumiissa tuskin kovin moni antaa pois, selviytymisvietti ja sielunsopimukset ovat niin vahvoja. Ja sielut erityisesti! Ja siihen kyllä varmasti tarvitaan tietoinen päätös asianomaiselta, että joku voisi ottaa vallan toisen ruumiista henkiseltä tasolta käsin? Sen haluaisin vielä sanoa, että tottakai henkimaailmalla on omat intressinsä, mutta ne ovat yhteiset meidän kanssa, koska ilman meitä heitä ei olisi siinä muodossa kuin he ovat. Sama toisinpäin.

Kiitos tuosta, Ritsa.  :smitten:

Mit tarkoittaa ett henkimaailmalla on yhteiset intressit meidän kanssa? Eihän ihmisilläkään ole samat intressit keskenään. Paitsi nyt joku selviytyminen ja suvunjatkaminen mutta henkimaailmassa ei varmaan moisia maallisia huolia ole.

Ja miksei henki voisi testatessa valehdella? Ihmisetkin tekevät niin koko ajan, että muka rakkauden varjolla tehdään monenlaista pohjimmiltaan itsekästä ja toisia hyväksikäyttävää.

Jos ihmiset ajatuksiaan keskittämällä antavat energiaa henkimaailmaan, mitä tapahtuu sellaisten ihmisten antamalle energialle, jotka ovat vaikka murhanhimoisia eivätkä aiokkaan siitä tilasta pois? Tai muuten häiriintyneitä?

No ne yhteiset intressit tarkoittavat sitä, että henkimaailma kehittyy myös, kun ihmiskunta kehittyy. Ja ihmiskunta kehittyy kun henkimaailma kehittyy. Kehitys rakkaudellisempaan elämään Maan päällä on tässä tapauksessa se yhteinen intressi. Tuskin "kehittyneimpiä" henkiolentoja kauheasti kiinnostaa tulla tänne, ennen kuin ihmiskunta on valmis. Päätyisi joko muuten vaan hukkaan tai sitten vaikka sirkuseläimeksi. Eli tarkoitus on varmaankin tehdä tästä maapallosta sellainen paikka, että täällä on oikeasti hyvä ja turvallista olla ihan kaikenlaisilla ihmisillä, eikä erilaisuus olisi huono asia.

Henki voi valehdella, mutta edelleenkään tietyllä "tasolla" olevat, eivät varmasti lähde karman kiertoon takaisin mukaan tosta noin vaan, koska on niin hauskaa kiusata ihmisiä. Eli jokainen osaa itse huomata, millaista sanomaa se henki antaa pidemmän päälle. Ei tarvitse heti olla pää puskassa, että "jee olen tämän hengen arvoinen vihdoin, jippii!" ja sitten ihmetellä, kun meni lankaan. Ihmiset tekevät rakkauden varjolla vaikka mitä, koska se ei ole ehdottomaan rakkauteen perustuvaan niin usein ainakaan vielä. Ihmiset tekevät välillä mitä sattuu, mutta nyt puhuttiin henkimaailmasta. Siellä nämä ihmisten säännöt eivät päde varsinkaan samalla tavalla. Jokainen osaa itse kyllä tunnistaa hyväntahtoisen hengen ja jos ei osaa niin sittenkään tuskin useimmiten käy mitään todellista vahinkoa. Vaikka aina on se mahdollisuus tietysti ja on varmasti käynytkin.

Noille murhanhimoisille käy se, että he kokevat sitä aihetta niin kauan kuin on tarpeellista, jotta se saadaan tasapainoitettua. Useimmiten ainakin omalla kohdallani nämä vaikeammat asiat käsitellä ovat aiheuttaneet vain itselleni huonoja kokemuksia ja mielentilaa. Eli niitä käsitellään useimmiten oman pään sisällä ja omassa elämässä. Ympärillä olevat voivat itse päättää haluavatko auttaa vai lähteä erilaiseen elämään. Enkä jaksa jauhaa, että "kyllähän niitä murhia tapahtuu!" Miettikää paljonko niitä tapahtuu suhteutettuna 6 miljardin ihmismäärään. Ei käsittääkseni kovin paljon.

Enkä ole ihan varma antavatko ihmiset kuitenkaan energiaa henkimaailmaan, vaan ennemminkin he keskittävät joka puolella olevaa energiaa erilaisiin eriteltyihin/hahmotettuihin asioihin, joita he ovat miettineet/luoneet. Ja kaikki mitä kirjoitan on omia näkemyksiäni, joita ei tarvitse ottaa todesta, ellei siltä tunnu. :)

Lisäyksenä Ritsan hyvään pohdintaan.

Jokainen henkimaailmalta saatu ohje pitää myös ajatella järjellä. Jos saat pelkkää sanahelinää tai arveluttavia ohjeita, luukut kiinni vaan.
Lisäksi täydentävät kysymykset on sallittu.

Tässä vielä englantia osaaville tuosta Egosta kirjoitus, johon äsken satuin törmäämään:

http://thespiritscience.net/2014/07/27/a-letter-to-ego/

Miten tuo henkien testaus käytännössä oikein tapahtuu? Mistä voi ihan oikeasti tietää onko joku tekemisissä henkien kanssa vai ei? Eihän minulla loppujen lopuksi ole mitään muuta todistusaineistoa tuostakaan kuin oma vankkumaton uskoni ja luottamukseni siihen, että kyllä joku on varmasti tekemisissä joidenkin henkien kanssa tai sitten ei? Enhän minä voi kurkata ikään kuin jonkun mieleen ja todeta, että "hei sinähän puhutkin nyt aivan mitä sattuu tai toisinpäin jne.?" Ehkä joku toinen "henkisempi yksilö" kykenee tuohonkin, mutta minä en mielestäni kykene. Mistä senkin tietää, jos vaikka esim. jotkut eläimet olisivatkin oikeasti enemmän virittyneempiä johonkin henkisempään todellisuuteen kuin vaikkapa ihmiset? Se, että kykenemme tarkkailemaan eläinten toimintaa ei vielä riitä mielestäni sen johtopäätöksen tekemiseen, että tietäisimme 'täydellä varmuudella' mitä niidenkin päässä oikeasti liikkuu, vai? Paljon kysymyksiä, mutta mihinkään ei tarvitse vastata. ???

Pieni saivartelu murhien määrästä: Ei tarvi miettiä paljonko niitä tapahtuu, kun asiaa on ihan tutkimalla tutkittu.  :)
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_intentional_homicide_rate
Vuonna 2012 tuon mukaan murhattiin n. 442 073 ihmistä eli 6,3 ihmistä jokaista 100 000 kohti. Lukemasta jäävät pois murhanhimon ajaman väkivallan uhrit jotka ovatkin selvinneet hengissä, sekä joidenkin maiden lakien mukaiset eutanasiat, avustetut itsemurhat ja lapsensurmat.

No, paljonko on sitten paljon ja paljonko on vähän, on eri asia, tuo on vasta "kylmä" numero.  :)

Murhien (ainakin onnistuneiden sellaisten) määrä näyttää viime vuosina vähäsen laskeneen, mutta se ei kerro vielä väkivallan kokonaismäärästä. Sitä kun jää raportoimatta tosi paljon.

Ja sitten henkien testaamisesta - minulle on eräitä potentiaalisesti tuhoisia "näkyjään" kertonut vuosikymmenten kokemuksen omannut henkilö, joka väitti arkkienkeli Mikaelin suojaavan häntä ja että hän on sanonut terävän kieltäytymisen Belsebuubille. Ja minä menin ajattelemaan että no hitto, jos itse Miihkali suojaa, niin kais tämä hyvin menee. Eipä siinä ole tullut ajateltua, että sekä meedion että minun pitäisi oikein erikseen testata, että onkos M oikealla asialla ja päästääkö kukaties läpi jotain, mitä ei pitäisi. Joku mielen pahoittaminen luennan seurauksena ei vielä mielestäni kerro omasta sisäisestä viisaudestani yhtään mitään, vaan voi ihan hyvin olla pinnallisempikin reaktio. Tälläkin palstalla mainostetaan näkijöitä, jotka ovat "liiankin rehtejä" ja joita "kaikki eivät kestä".  :crazy2:

Entäpä jos onkin niin, että meidän " henkimaailmamme", hyvä, paha, saatana, jumala, jeesus, lucifer, lilith, aatami, eeva, valo, pimeä, Michael, Gabriel ja kaikki, ovatkin itse sitä vanhaa energiaa, josta tässä nimenomaan  pitäsi päästä, jotta valo ja rakkaus pääsisi virtaamaan ja vapaus ja valo ja oikea rakkaus OLISI.
Josko ne käykin nyt kiivasta viimeaikojen taistelua olemassaolostaan? Tarviivat vastakakinasettelua ja dualismia, jotta voisivat olla olemassa, tarviivat ihmisiä, sieluja siihen.

Oikee valo ja rakkaus onkin jotain ihan muuta?

Voihan se olla ihan miten vaan. Olen nuo epäilyt käynyt läpi ja turpiin tuli eli olin väärässä. Mutta en jaksa enää höpötellä, kaikilla on oma tiensä ja rakkaus on siinä mukana halusit tai et. :smitten:

Voi ei, lähdetkö ketjusta? No, kenenkään ei ole mikään pakko omia kokemuksiaan tänne purkaa, mutta olisi tosi kiva kuulla edes summittaisesti, miten tuo turpiin saaminen tapahtui.  ???

Mulla on edelleen hieman epäselvää, ei nyt enää Jeesuksesta (vaikka en nyt päässyt hänestäkään selvyyteen, mutta antaapa olla), vaan muusta henkimaailmaan liittyvästä asiasta.

Ensinnäkin. Jos pitää paikkansa, että siellä toisella puolen on meidän sielujen oikea koti, siellä on rakkautta, suurta iloa ja hyväksyntää (kuten esim. Michael Newtonin kirjoista voi päätellä, sekä kuolemanrajakokemuksia kokeneiden henkilöiden kertomuksista, näin muunmuassa), niin missä ihmeessä ne pahat henget ja saatanat sitten on? Minä kun olen käsityksessä, että niitä ei siellä "oikeassa" maailmassa ole.  ??? Tai itse asiassa, olen ollut siinä käsityksessä, ettei niitä ole laisinkaan, onko se väärä käsitys?

Toiseksi. Mikä järki meidän on inkarnoitua tänne maapallolle (Tai muuallekaan), jos siellä henkimaailmassa ollaan onnellisia, opiskellaan, luodaan, harjoitetaan rakkautta jne. Siis kertokaa nyt että MIKSI? Ei riitä vastaukseksi se, että "on osa suurempaa suunnitelmaa", koska sitten haluaisin kernaasti tietää että kuka sen suunnitelman takana on, onko suunnitelma aukoton, mihin se tähtää jne. Tai myöskään se ei riitä, että ihmisenä eläinen opettaa ja jalostaa, kasvattaa meitä kohti parempaa, koska eikö saman asian voisi hoitaa siellä jo lähtökohtaisesti hyvässä ja rakkaudellisessa ympäristössä?

Tässä on nyt jotain, mitä en ymmärrä  :-\ Ja niin kovasti haluaisin yrittää ymmärtää, luoda omalle järjelleni soveltuva selitys. Ihminen kun haluaa aina selityksiä kaikelle.

No ei ole tarvetta lähteä mihinkään, intuition mukaan tässä elellään. :) En muista mitä olen aiheesta tänne kertonut. Mutta siis olin kyllä sellainen epäilijä ennen, ettei mitään rajaa. Ja pelokas. Sitten iski salama, josta seurasi kuolemanlähikokemus missä tuntui, että tietoisuus puristuu yhteen pisteeseen ja ympärillä on vain pimeys. Tämä siis koko illan kestäneiden raastavien pelkojen jälkeen siitä, että Venäjä hyökkää tankeillaan, avaruusoliot vievät kohta minut, olen kuollut jne. jne. Sydän hakkasi koko illan miten sattuu niin oli pakko pyöriä vaan kämppää ympäri ja hengittää syvään. Ei auttanut kuin rukoilla ja uskoa rakkauteen ja että seuraava päivä voi vielä tulla sittenkin. :buck2: Mutta siis sieltä takaa sitten räjähti rakkaus esiin, eikä enää tarvitse epäillä turhia. :smitten: En kyllä tuona päivänä tuntenut olevani ihan järjissäni, mutta kun ei voinut puhuakaan kellekään, etteivät pelästy. Voisin sanoa, että vasta kohta tämäkin episodi on käsitelty kunnolla, koska nythän siitä uskallan puhua vapautuneesti jopa internetissä. :)

Ja siis ensin tuli pelot kaikesta mahdollisesta alkuillan. Sitten tajusin, että hetkinen, saatettiin muuten kuolla exän kanssa siinä salamaniskussa, josta sitten muut reaktiot lähtivät kunnolla liikkeelle. Se kolme viikkoa oli ollut muutenkin jotenkin ihan sumuista, johtuen ehkä siitä salamasta. ;D Siinä oli kyllä aikamoinen wtf-hetki, tosin salamaniskun aikanakin ehdin siinä valon kirkkaudessa miettiä, että "Tässäkö tämä nyt oli sitten? Salamaan kuoltiin ihan tosta noin vaan?" vaikka kropasta tai mistään ei ollut mitään havaintoa.

Ne saatanat ja paholaiset ovat oikeasti enkeleitä. Paholaisina ne saattavat pysyä niin pitkään, kunnes ihminen pystyy hyväksymään sen pimeän puolen olemassaolon, mitä enkeliyden olemassaoloon vaaditaan. Vasta sitten ne muuttuvat täydeksi yhdessä, kuten ying ja yang. Eli niitä on ja niitä ei ole. Kivoja nämä kaikki maailman paradoksit mille ei tunnu olevan loppua! :) Ja loppujen lopuksi olemassa on vain yksi, mutta se on niin korkealentoista, että ei ihan helposti ihmisen maailmaan mahdu.

Maapallo on siksi, että Jumala haluaa kokea fyysisyyden ja kaksinaisuuden eri puolia juuri tällä tavalla ja tässä hetkessä. Ei henkimaailmassa ole samanlaisia aisteja kuin ihmisellä, mutta on siellä varmasti muunlaisia kokemuksia. Juuri se pitää maailmankaikkeutta kasassa - se, että tietoisuus laajenee ja kokee itseään eri muodoissa loputtomasti. Olen itse ainakin melko ylpeä, että olen ottanut tämän fyysisyyden haasteen vastaan. Täällä ei todellakaan ole helppoa, henkimaailmasta on helppo huudella! :2funny:

Laitetaan nyt vielä muokkauksena, että tänäänhän on 3/4 Kuu Skorpionissa aivan oman Kuuni lähellä. Kuten myös 2.10.2013 hybridi Auringonpimennys. Että kai se liittyy tähän avautumiseen. Pohjoissolmu oli Kuuni kohdalla salamaniskun aikaan Leijakuviossa, phuuh...

Nih kyu mää olen vetäny tässä kohtaa mutkat suoriksi, ja todennut että enkelit ja demonit  ja muut on joo, mutta ne on puppua, jota minä en tarvitse. Lakaisen ne mieluummin syrjään ja annan mitellä keskenään. Kellun vaan siinä kaikessa, mikä on yksi ja yhtä ja samaa ja alkua ja loppua. Ei tuommosta turhaa draamaa minulle, kiitos :)

Mutta siis huh. OIkeesti salama iski? Hurjaa!
Ei se ole ihme jos siinä jotakin vähän joka tasolla liikahtaakin!

Niinpä Kuuhilda! Antakoot muiden murehtia niistä jos haluavat. Ihmisessä itsessään on jo kaikki.

Edit. Niin ja siis iski, mutta vesitornin kautta, niin ei tullut kuin muutamia tuhansia volttia varmaan. Ainakin kehontunto hävisi, eikä nähnyt kuin pelkkää valkoista. Tietoisuus säilyi kyllä kokoajan. Oikeastaan oli aika kevyt olo sen pienen "tauon" aikana, sen myrskyn keskellä. :uglystupid2:

Hieman off-topic, mutta Ritsa, olivatko nuo pelot siis ennen vai jälkeen salamaniskun? Aivot kun ovat hermosoluja ja hermosolut viestivät sähköimpulsseilla, niin koko kehon läpi kulkeva sähköimpulssi voisi jollain tapaa mahdollistaa tietoisuuden muuttumisen tai aivojen muuttumisen jollain tapaa? Onkohan joku perehtynyt tähän joskus? Ainakin muuten masennuksen hoitoon on olemassa jotakin sähköimpulssihoitoa..

Siis kolmisen viikkoa salamaniskusta niin tajusin eräs ilta kotona exän kanssa, että saatetaan olla kuolleita. Tai siis tämä ajatus tuli minun päähäni, mutta siitä ei ollut järkevää puhua exälle, ettei hänkin ala hulluttelemaan. Ja sitä ennen olin käsitellyt luultavasti jo pari viikkoa noita pelkoajatuksia, mutta ne lävähtivät täysiä naamalle tuona päivänä vasta. Ja tuo kuollut-ajatus tuli erittäin vahvojen pelkotilojen jälkeen vasta. Kuulin esim. ulkoa aina välillä joidenkin linja-autojen tai traktorien ääniä luultavasti, mutta ne kuulostivat vain ja ainoastaan Venäjän tankeilta tai avaruusaluksilta. Mutta en lähtenyt silti siihen pelkoajatukseen mukaan. En ole läheskään vastaavaa kokenut ikinä, paitsi unissa ja lapsena kuumehouruissa jotain pahoja pelkoja ollut. Enkä ole mihinkään avaruusolentoihin ikinä kunnolla uskonut.

Se salamanisku oikeastaan unohtui siinä välissä melkein kokonaan, niin siksi tuo ajatus kuolemisesta tuli niin voimakkaana yhtäkkiä, kun muistin, että sekin muuten tapahtui. Jälkikäteen olen tajunnut, että tuo valkoinen tila (missä olin ehkä sadasosasekunnin, vai kauan salama kestää?) oli melkoinen varmistus, että tietoisuus säilyy ilman kroppaakin. Sama varmistus tuli sitten vähän vielä kuumottavammin tuossa tietoisuuden puristuksessa. No onneksi muiden ei tarvitse kokea samaa. Mutta kyllä tämä vuosi tuosta on ollut sellaista muutosta, ettei mitään rajaa. Niin varmasti muillakin. Olen oikeastaan jonkun mielestä varmaan ihan eri ihminen, mutta en tuota kokemusta silti vaihtaisi mihinkään.

(Edittiä vähän...)

Sinulla on hienoja kysymyksiä. Valitettavasti kukaan ei taida osata antaa aukottomia vastauksia. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta.
Hienoa, että olet aloittanut tämän antoisan keskustelun täällä ja toivon, että saat sinulle rakennusaineita omaan maailmankuvaasi. Astrofoorumi ei kuitenkaan ole kaikkein hengellisin foorumi. Kannattaisiko sinun tämän lisäksi keskustella eri uskontokuntien pappien kanssa? Myös netissä taitaa olla kristillisiä sivustoja. Löysin hiljattain mielenkiintoisen buddhalaisen keskustelufoorumin, mutta hukkasin myös. Siellä oli mielenkiintoisia keskusteluja.
Selkiytä ajatuksiasi pikkuhiljaa, ja ole valmis muuttamaan käsityksiäsi, jos joku ei tunnukaan hyvältä.
Pysy kuitenkin astrofoorumillakin kuulolla  :)

Hyvä ajatus.

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että kuvaamasi taisto käydään henkimaailman ulkopuolella. Siis täällä ihmisen sfääreissä, alemmilla astraalitasoilla.

Jos ajatellaan, että  jokaisessa meissä on positiivisuus ja negatiivisuus, ja pelin henki on oppia voittamaan oma sisäinen negatiivisuus.
Värähtelemme tietyllä taajuudella, ja värähtelymme muuttuu tunnetilojen mukaan. Myös vanhat traumat ja kaunat laskevat värähtelyä. Kun pyrimme koti positiivisuutta värähtelymme nousee. Kun otamme yhteyden henkimaailmaan, pääsemme sille taajuudelle, jolla itse värähtelemme. Jos olemme kovin peloissamme, ahdistuneita tai muuten matalissa energioissa, saattaa ajatuksemme ja yhteytemme jäädä alemmalle astraalitasolle, jossa on nuo kiusaajat ja pelottelijat. Joidenkin ihmisten värähtely on valitettavasti vakiintunut tuolle matalammalle tasolle, jolloin he myös johdattavat etsijää "omien joukkojensa" autettavaksi. Toki heillä on aina oikeus muuttaa ajatuksensa ja pyrkiä kohti positiivisuutta.

Jos ajatellaan, että tuolla astraalitasolla olisikin samannimimen hemmo eri värähtelytaajuuksilla, niin saamme yhteyden matalavärähteiseen tai korkeavärähteiseen jumalaan lusiferiin, mikaeliin jne.

Kun olemme vakiinnuttaneet itsemme riittävän korkeaan värähtelytasoon, valo ja oikea rakkaus ON.

Voi toki olla hyvä oikopolku, jos vaan alkaa ajatella, että valo ja oikea rakkaus ON. Se ehkä nostaa oman värähtelymme alemman astraalitason henkien ohi.

Jossain vaiheessa vapaudumme tästä dualismin harhasta ja silloin meillä ei ole muuta kuin oikea valo ja rakkaus.

Hmmm.
Semmonenkin ajatus, että kun meillä on se mikä on ja mistä kaikki on...niin eikö silloin ihan jokaikinen muu asia; enkelit, uskonnot, Jeesus, KAIKKI, ole vähemmän, nuorempaa, epäpuhtaamaa...Aina askeleen verran vähemmän täydellistä valoa ja rakkautta, tai ainakin mahdollisuus sen mukaan tulemiseen kasvaa.
Joten mihin sitä muuta tosiaan taritsee?!
Ihminen on täydellinen olento sellaisena kuin on, oikeutettu ja kykenevä suoraan yhteyteen "kodin" kanssa aivan itse.
Ehkä niin, että ennen on tarvittukin noita kaikkia välikäsiä, koska maapallon energiat ovat olleet niin alhaalla, että yhteys mihinkään olisi ollut aivan mahdotonta muuten, mutta nykyän onnistuu ihan yksityinen pikavuoro suoraa perille saakka?

Kuuhilda, aivan. Voisi jopa ajatella, että nämä enkelit jne. ovat vähän kuin oman voimansa ulkoistamista. Mutta ei siinä ole mitään vikaa, hieno juttu sekin on. Kunhan luottaa itseensä tai sitten uskoo olevansa enkelten avun arvoinen tai molempia tai mitä vaan. :)

Aivan.

Mutta ihmiset ovat eri vaiheessa, joten näiäkin tarvitaan. Jokainen tarvitsee varmaankin matkan alussa. Harva varmaan pystyy heti ottamaan pikavuoron perille asti.
Toisaalta voisi ajatella, että näillä on ihmisestä riippumaton paikkansa ja tehtävänsä universumissa, mutta jossain vaiheessa kiinnitämme huomiomme niihin. Joku jää kiinni Enkelijuttuihin, toinen innostuu tähtikansasta. Tarkoitus lienee päästä juuri tuohon tilaan, mistä kirjoitit.


Tämä oli pointtini Jeesuksen ja kirkon merkityksestä kirjoittaessani.

Melkosta, Ritsa.  :o Oot tainnut mainita muuallakin, mutta ihan hyvä että toistit.

Ave^^, juu aivoihin voi vaikuttaa sähköimpulsseilla. Joissain vaikeissa psykiatrisissa tiloissa (lamaava masennus, esimerkiksi) sähköhoito todella on käytössä tänäkin päivänä.

Sitten olen sellaistakin juorua kuullut, en sitten tiedä yhtään kuinka todenperäistä, että ihmiset, jotka ovat joskus saaneet sähköiskun, tulevat herkiksi energiakentille (koska nekin lienevät pohjimmiltaan jotain sähkömagneettista). Noh, itsekin kyllä virtapiikin pienenä saaneena, en voi ainakaan omalta kohdaltani tuota kumota.  :crazy2:

Sähköhoito todella on käytössä tänäpäivänä, A-P-U-A.
Se, jos mikä, jättää karmeita jälkiä ihmiseen :/

En ole kuullut yhdestäkään onnistuneesta tapauksesta. ( Ellei Ritsaa nyt sitten lasketa :P)

Nii, ehkä ne enkelit ja muut ovat kuin tikapuita sitten, joita pitkin tavallaan kiivetä...mutta siellä on kyllä muutama pettävä poikkisahattu puola, ei voi vain porhaltaa menemään  :-\

Ajattelisin, että noita ei tarvita niinkään ihmisen kyvyn kannalta ottaa yhteyttä kotiin, mutta niitä tarvitaan ehkä eniten sen ajatustyön ja sisäisen prosessin kanssa, jonka ihminen läpi käy etsiessään sitä minkä haluaa löytää.
Jos jonain päivänä mailma on toisenmoinen, ja tälläiset jutut ovat lapsuudesta asti itsestään selviä kaikille kaikkialla, emme enää tarvitse mitään erikoisia ja erityisiä entiteettejä, vaan voimme olla niitä enkeleitä ja yksisarvisia ja siunauksia ihan toinen toisillemme täällä.
Ihmisiä. Ihmisiä ihmiselle :)

Mikää visionääri ja idealisti ole ikinä ollu! :D

Nää on muuten asioita, jotka muistan tajunneeni lapsena aivan täysin, kaikki oli täysin itsestään selvää :) Ei niin, että olisin osannut selittää sitä kellekään, tiesin vain.
Maailma sitten tuli ja likasi ja peitti kaiken alleen, mutta olen onnistunut  uudelleenoppimaan sen, minkä olen aina tiennyt :)

Sen pystyy ymmärtämään pieni lapsikin, niin se ei oikeasti ole kovinkaan monimutkaista tai upeaa glooriaa se totuus.
Kaippa se on siellä kaiken sen suitsutuksen alla...pitää kuoria se esiin kaikesta...kun kaiken turhan poistaa, niin mitä jää?

Kun ihmisen tieto aivoista on vielä niin minimaalista, niin tuo sähköhoito on varmaankin hieman "tiedän suunnilleen mitä olen tekemässä, tuo osa tekee tuota ja tämän pitäisi tehdä sille jotakin" -tyyppistä. No, en tiedä, en ole perehtynyt aiheeseen. Silti, ajatuksena tuo on sellainen, että onko se edes hallittavissa mitä silloin tapahtuu?

Hurja kokemus Ritsalla kyllä.

Energiakenttien sähkömagneettinen luonne voi hyvin pitää paikkansa (tai jotakin sinne päin). Harmi, että suurin osa fysiikkaa tutkivista leimaa ne huuhaaksi.

No jos nyt vastapainoksi aiheeseen, Jeesus voi olla myös nimitys jollekin energialle tai olemukselle. Sille samalle asialle, mitä toiset nimittävät jotenkin muuten. Uskonto on aina hyvin henkilökohtainen ja kokemuksellinen asia, ei varmaankaan yhteen kirkkokuntaan kuuluvienkaan kesken löydy kahta täysin samanlaista kokemusta ja käsitystä uskosta. Tigerwomanin kommentti värähtelyistä on mielenkiintoinen, jos pohdin tuosta eteenpäin, yksilön kokemuksen näkökulmasta uskonto koostuu niistä energioista, mitä hänen ympärillään on. Hän heijastaa ja kutsuu luokseen sellaista maailmaa, sellaista kokemusta uskosta. Sellainen usko on hänelle myös se oikea, sillä se vastaa hänen energioihinsa, hänen sen hetkiseen tarpeeseensa. Jollain tapaa koen uskon ihmisen välineenä, tapana olla yhteydessä maailmankaikkeuden energioihin. Usko on se tapa, millä ihminen tätä yhteyttä ja kaikkea itselleen selittää.

Toivottavasti on ymmärrettävää juttua, pitää mennä enkä ehdi viilaamaan enempää.  ::) :)

Jep.
Näin ajattelen, että Jeesus on juuri jonkunlainen ns. keinoäly, energia jonka ihmisjoukot ovat luoneet.
Sillä energiamäärällä loisi vaikka mitä.

Se "keinoäly" poikkeaa aivan täysin siitä, mikä ja kuka se Jesse oikeasti oli ja on.

Hyvää keskustelua.

Täytyy vielä painottaa, että nuo uhkakuvat Venäjän hyökkäyksestä olivat aiheellisia näköjään. Mutta minun ainakin oli täysin päästettävä irti siitä pelosta, koska muuten olisin saanut varmaan sydänkohtauksen. Jos kaikki me vaikka täällä foorumilla koitamme uskoa positiivisesti Ukrainan tilanteeseen, rakkaudellisimpaan mahdolliseen ratkaisuun ja näemme uutiset kiinnittymättä niihin tunteilla, niin voimme ylläpitää rakkautta ja rauhaa maassamme ja maailmassamme. Vaikka muut juoksisivat ympäriinsä julistaen sotaa. Kyllä ilman liikaa yrittämistäkin homma toimii, mutta ei se pahitteeksi ole vähän jotain tehdä omaan maailmaansakin. :)

Hmm-mm. Hassu sana tuo keinoäly, mutta joo. Mielenkiintoista.

Muuten, tarkoititko .|. tuolla keinoälyllä sitä, että luotu hahmo alkaa elää omaa elämäänsä, eli hänelle muodostuisi oma tahto (keinoäly sana jotenkin viittaa siihen)? Jos suuret massat luovat häntä, voi hänen tavallaan sanoa olevan kulkematta kenenkään yksittäisen uskovan tahdon mukaan, mutta joukkotahdon mukaan kuitenkin, eli riippuvainen olisi siitä, että häntä kokoajan luodaan. Jos usko loppuisi, loppuisiko hänen olemassaolonsa? Vai voivatko massat luoda sellaisen energian, joka jatkaa olemassaoloaan, vaikkei sitä enää aktiivisesti luotaisi?  ::) Onpa korkealentoista..  ;D

Oho.. veti ihan hiljaiseksi. Keinoäly yhdistettynä sieluun. Hmmhmmhmm, hauskoja ajatuksia putkahtelee... 8)

Päästäänkö tästä johonkin kummalliseen kysymykseen siitä, miksi vanhat sähkölaitteet toimivat paremmin, kun niille juttelee nätisti, kehuu ja silittelee kuorta?

No ehkä ei mennä sinne.  ;D Mutta energiasta sen verran että se ei katoa, se voi vain muuttaa muotoaan ja myös hajaantua niin, ettei sitä voi käyttää mihinkään (entropia). Ehkä moinen keinojumala sitten hajaantuisi jos kukaan ei keskittyisi siihen, että se elää ja vaikuttaa.

Jooh. Tämäkin tieto tuli minulle esiin ensimmäisen kerran Zeitgeist-elokuvassa. Katsoin tosin vain sen ensimmäisen, meni liian salaliitoksi. :) Eli luokittelin itse sen ainakin aluksi salaliittoteoriaksi. Mutta tosiaan kun asia näin ilmeisesti on, niin voimme aloittaa pähkäilemisen, että mistä tuo tarina on tullut noin moneen kulttuuriin eri puolilla maapalloa? Samaan tapaan kuin mandalat, pyramidit jne. ympäri maailmaa samoihin aikoihin ilmaantuvat asiat. Jopa eri aikakausina, eikä heillä kai ollut konkreettista yhteyttä toisiinsa...

Kah. Mää olin kuullut että näitä hahmoja on ollut muitakin, mutta en sitä että NOIN monta. Huh.  :idiot2:

Osahan noista on ollut jopa aika samoihin aikoihin kuin Jesse. Liekö sitten käynyt yhdenlainen Rikkinäinen Puhelin-ilmiö, kun evankeliumit on vihdoin kirjoitettu ylös, vai mikä lie.

Muoks: nyt vasta katsoin tuota linkkiä. Kiehtovaa, jos ei muuta. Pitänee tutkia tarkemmin.

Juu sinikiviuhko, eihän tossa kai muille ku kristityille oo ongelmaa, heistä ainakin fundamentalistisemmat kun taitavat väittää että vain Jeesus on syntynyt, elänyt ja kuollut (ja noussut kuolleista) näin, tai ainakin että muut vastaavat tarinat ovat eksytystä ja harhaoppia.