Astro Foorumi

Onko sielulle olemassa puolikas? Emmekö olekaan kokonaisia Luojan luomia?

Tämä askarruttaa minua, sillä minulle on nähty useamman näkijän ja oppaan (omanikin) toimesta, että tekisin yhteistyötä tässä elämässä kaksoisliekkini kanssa. Saisimme vielä lapsenkin...

Aiemmin en edes ajatellut, että sellainen voisi olla olemassa. Ajattelin lähinnä hömppäelokuvien romanttisia rakkaustarinoita. Taivaassa tavanneet jne. Nyt varovaisesti toivon, että tämä olisi totta... Voisiko se olla?

Mitä ajattelette kaksoisliekistä? Onko olemassa maanpäällisen (ja taivaisen) rakkauden ja yhdistymisen huipennus? Mitä tapahtuu, kun kohtaamme "heränneinä" sillä tämä vaihe minulla on ilmeisesti lähiaikoina edessä.

Oletteko yhteydessä omaan kaksoisliekkiinne? Tai kenties elätte hänen kanssaan? Millaista se on? Miten se eroaa normaalista miehen ja naisen välisestä suhteesta? Miten tapasitte?

Sellaisia tähän alkuun :) :)

Rakkaudella Itsen

Minä suhtaudun tähän asiaan hieman varauksellisesti (kuten moneen muuhunkin asiaan  ::) )

Olen kuullut puhuttavan sielunkumppaneista tai sisarsieluista, kumppanisieluista, ja ennemminkin olisin taipuvainen uskomaan siihen, että voi olla hyvin läheinen sielunkumppani olemassa, jonka kanssa sitten hengaillaan tuolla toisella puolen (mikäli sellainen siis on).

Itse en ole tavannut sellaista miestä tai naista, joka olisi koskaan saanut minut tuntemaan itseni jotenkin enemmän kokonaiseksi, mutta kyllä muutamia ystäviä minulla on elämän aikana ollut, jotka ovat saaneet tuntemaan, kuin olisi tunnettu aina. Komunikointi on ollut helppoa, ei ole tarvinnut vääntää rautalangasta, ja olemme vilpittömästi pitäneet toisistamme (minusta ei ole helppo pitää, enkä itsekään kovin helposti pidä muista ihmisyksilöistä.) Tällaisista ihmisistä olen ajatellut, että he ovat varmasti jollain lailla minun kaverisielujani.

p.s tästä aiheesta taisi olla juuri keskustelu, ellen väärin muista

Hei zajon :)

Kiva kun osallistuit keskusteluun! Kyllä minäkin tähän asiaan suhtaudun pienellä varauksella.

Yritin hakusanalla etsiä aiemmista keskusteluista mutten löytänyt...

Olen tavannut. Se oli mullistava kokemus. Muutti minua pysyvästi.
Parisuhdetta siitä ei tullut.

Kyllä sen tunnistaa, jos kohdalle osuu.

Mistä tiedät että kyseessä oli juuri tällainen kaksoisliekki, eikä esim sielunkumppani?

Kuka sen sanoo, onko kaksoisliekki todellinen asia? Vai onko sielu vain yksi sielu joka voi jättää osan energiastaan "kotiin" inkarnaation ajaksi?

Onko muuten kaksoisliekki teidän siihen uskovien teorian mukaan siis aina inkarnoituneena naiseksi, jos on feiniininen puoli, ja toisinpäin jos maskuliininen, vai inkarnoituvatko ne kummankin sukupuolen kehoihin?

Eräs kaksoisliekkipariskunta on nykyään hyviä ystäviäni. Heidän kohdallaan on melkein kirjaimellisesti kahdesta tullut yksi. Ovat ihan kuin jostain hömppäleffasta  :)

Näyttäisi vaativan henkistä kypsyyttä että kaksoisliekin osapuolet voivat inkarnoitua samaan elämään erillisissä kehoissa. Kummaltakin vaaditaan balanssia ja valmiutta jotta tuo homma toimisi, muuten taidetaan ns. flipata ja juosta karkuun. Mutta, pitää myös muistaa ettei kaikki kaksoisliekkisuhteet ole tarkoitettukaan hömppäleffaksi. Kaksoisliekit ovat itse sopineet rooleista ennen inkarnaatiota, mikäli nyt sitten ovat ylipäätään valmiita elämään täällä erillisissä kehoissa.

Itse en elä vielä fyysisesti yhdessä kaksoisliekkini kanssa, ilmeisesti hän kuitenkin on täällä jossain. Henkinen yhteys ja rakkaus tuntuu silti ja tämä on ollut muutenkin niin erikoinen palapeli kasattavaksi ettette uskoisi mikäli kertoisin tästä kaiken ;) Joskus en nimittäin usko itsekään  :)

Kyllä se sieltä tulee vastaan kun aika on oikea. Ei sitä kannata kelata liikaa.

Tigerwoman: Kerroit, että oli mullistava kokemus. Haluisitko kertoa teidän tarinanne? Oletteko kuitenkin edelleen tekemisissä keskenänne?



Kukapa sen sanoo, että kaksoisliekki on todellinen asia... Tätä pohdin itsekin. Kun minusta minä olen jo ihan kokonainen. Sinkku olen ja kaipaan kyllä kumppania mutta, että sielullani olisi puolikas... Hämmästellen nyt sitten seuraan, mitä tapahtuu, sillä oppaani mukaan kohtaamme tämän syksyn aikana. Ei sinänsä, en valita rakastan romantiikkaa ja minulle sopii tällainenkin jännitysnäytelmä oikein hyvin  ;)

Voiko sielulla olla sukupuolta? Minä olen aina ajatellut, että ei. Ennen syntymäämme valitsemme sielunsopimuksen mukaan kumpaan kehoon synnymme. Näin ollen voisi kuvitella, että on myös nainen-nainen kaksoisliekkejä ja mies-mies kaksoisliekkejä.

^ olen lukenut jostain että kaksoisliekki olisi juuri yhden jakautuminen feminiiniseen ja maskuliiniseen, siksi kysyin tuota. Olen siis asiaan perehtymätön, eikä minulla itse asiassa ole tähän enempää annettavaa :)

Nämä sanat ovat aina vähän hämmentäviä. Että mitä nyt tarkalleen tällä kaksoisliekillä tarkoitetaan. Kallistuisin itse kuitenkin siihen, että ihminen joka on kohdannut itsensä kokonaisuudessaan ja löytänyt rakkauden itseään kohtaan, voi tietää sitten itse mitä ansaitsee. Toisaalta kun kaksi eri ihmistä tekee saman prosessin ja kohtaavat energian lakien mukaan jossain vaiheessa, niin siitä voi syntyä liitto, joka ei perustu karmaan vaan ehdottomaan rakkauteen ja itsensä rakastamiseen toisen kanssa/kautta tasapainoisesti. :)

Ritsa. Juuri niin, sanat ovat hämmentäviä.
Siksi en käy Zajonille vakuuttelemaan, että kohtaamani sielu oli nimenomaan kaksoisliekki.

Itsen, en halua kovin paljoa avata sitä täällä. Liian kaunis asia heitettäväksi petojen raadeltavaksi.

Siitä on vuosia. Tiedämme edelleen, missä toinen kulkee. Yhteys on myös olemassa muillakin tasoilla. Tiedän usein hänen kuulumisiaan (isoja kuulumisia), jota saavat sitten varmistuksen, kun olemme puheyhteydessä.

Zajonin kysymys feminiinisetä ja maskuliinisesta puolesta. Niin, itse koen sen erittäin vahvana. Minä olen sielun feminiininen puoli ja hän maskuliininen. Silti me molemmat olemme eläneet elämiä molemmissa sukuouolissa. Meillä on muistoja yhteisitä elämistämme. mm se, kun hän oli pikku vaimoni, oli oikein söpö.  ;)
Minulla on ajatus, että sielujen ollessa valmiita vapautumaan inkarnaatiokierteestä ja palaamaan yhdeksi, he tapaavat elämässä juuri omina ilmentymismuotoinaan. Fyysisen yhtymisen kautta he tulevat "yhdeksi lihaksi".

Tämä ei liene ajankohtaista minun kohdallani. Mutta olen kiitollinen, että tiedän hänen olevan täällä. Se rakkaus häntä kohtaan oli "jumalallinen". Suurin rakkaus iloitsee toisen avio-onnesta ja lapsista. Kunhan hän vain voi hyvin. Samaa hän toivoo minulle.

Kyllä se puolikas tuolla jossain on, mutta ehkä sitä ei fyysisessä elämässä koskaan tapaa.

 :o Jos se miespuolinen ryökäle joka ilmestyi yllättäen painostamaan ja kiduttamaan oli kaksoisliekkini niin pysyttelen kyllä kaukana niistä.  :tickedoff: Häipyi kyllä kuin tuhka tuuleen, kun karma oli täytetty. Jos jotain tuollaista vielä ilmenee, niin jalat alle ja päinvastaiseen suuntaan menoks.

^ Painostaminen ja kiduttaminen kuulostaisi enemmänkin karmalliselta suhteelta kuin kaksoisliekkisuhteelta.

Totta.

Kaksoisliekki ei halua satuttaa toista. Elämä kyllä voi satuttaa.
Josatin luin noihin aikoihin lauseen: jos rakkaus on satuttanut sinua, se ei ollut rakkautta.
Tästä jäi minulle hyvä ohjenuora.

Itse uskon, että kaikki parisuhteisiin liittyvät määrittelyt, kuten 'parisielu', 'kaksosliekki', 'sielunkumppani' yms. ovat fyysisen tason harhan aiheuttamia määritelmiä joita tuottavat fyysiselle tasolle inkarnoituneet ihmiset kun yrittävät tajuta verhon toista puolta ja sen energioita, jotka ovat moniulotteisia.

Moniulotteisen ominaisuushan on, että se on yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa.  ;D
Aivan, melko mahdotonta tajuta fyysisen tason aivoilla ja aisteilla...

Itse uskon että jokainen sielu on oma moniulotteinen 'ajatusryhmänsä' - jokainen sielukin on yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta. Mutta silti en usko että sielu jakautuisi kahdeksi samaan inkarnaatioon voidakseen sitten muodostaa parisuhteen itsensä kanssa. Sellaisestahan ei oppisi juuri mitään.

Sen sijaan ihmisillä on eri 'vahvuisia' sielunsopimuksia erilaisista parisuhteista. Osa niistä voi olla sielunsuunnitelman kannalta niin ensiarvoisen tärkeitä, että kun sitten vihdoin tavataan se toinen jonka kanssa se sielunsopimus on, niin tuntuu siltä että ollaan saman sielun puolikkaita. Tuntuu, koska on tarkoituskin tuntua, koska sopimus on niin tärkeä että on haluttu varmistaa että päädytään yhteen. Se miltä tuntuu ei kuitenkaan kerro mistään muusta kuin siitä tunteesta, tunne ei koskaan ole yksin osoitus asioiden todellisesta tilasta.

Uskon itse, että nämä kaksoisliekki/parisielu/sielunkumppani -suhteet ovat vain sielunsopimuksia, jotka ovat niin voimakkaita, että luokittelemaan ja arvottamaan taipuvainen ihmismieli fyysisen tason harhassa haluaa antaa niille tällaisia ehdottomia määritelmiä. En siis usko mihinkään näistä, mutta uskon kyllä että jotkin kokemukset ihmissuhteista ovat tavattoman, ehdottoman, suorastaan pakottavan voimakkaita ja suhde on luultavasti molempien sielunsuunnitelman kannalta erittäin merkityksellinen.

Sen sijaan näen uskon näihin kaksoisliekki/parisielu/sielunkumppani -tyyppisiin määritelmiin olevan mahdollisesti vahingollinen. Entäs jos sielunsuunnitelmaan onkin kuulunut kokemus tavanomaista voimakkaaman intensiteetin ihmissuhteesta jonka on tarkoituskin mennä pahasti pieleen, jotta sielu saisi kokemuksen siitä miltä sellainen tuntuu? Jos siinä tilanteessa luokittelee homman olleen 'kaksoisliekki' tyyppinen, niin masennus ja ahdistushan siitä seuraa, kun sellainen suhde menee pieleen, koska tuo kaksoisliekin fyysisen tason harhan tuottama määritelmä on niin ehdoton eikä ota huomioon sitä, että pieleen menneet ihmissuhteetkin ovat ihan itse oppimisen takia toisten kanssa tehtyjä sielunsopimuksia.

Jos suhteessa on pahoja ongelmia, eikä siitä silti pysty lähtemään, voi kyse olla karmasta tai sielunsopimuksesta siitä miltä sellainen kokemus tuntuu. Kun karma on kuitattu tai oppitunti opittu, suhteesta pystyykin sitten lähtemään.

Uskon itse, että kaikki ihmissuhteet ovat niitä sielunsopimuksia, niiden potentiaaleja vain on sovittu monien sielujen kanssa monenlaisista asioista, eivätkä ne kaikki ole mitään auvoisia ihmissuhteita välttämättä. Karmallinen suhdekin on sielunsopimus sikäli, että sielut ovat keskenään sopineet siitä, että tietyt karmat kuitataan juuri tässä inkarnaatiossa eikä esimerkiksi jossain muussa.

Hierarkiat ja tiukat määrittelyt ovat kaikki osa fyysisen tason  harhaa.

Kun ihmiset puhuvat rakkaudesta, kuinka usein he mahtavat viitata lähinnä kai obsessiivis-kompulsiiviseen
ja hypomaaniseen tilapäiseen, rakastumiseksi kutsuttuun häiriöön, jonka tarkoituksena on yrittää varmistaa geenien siirtyminen
seuraavalle sukupolvelle?

 ???    ::)

Rakastuminen on se alkuvaiheen hormonihuuma. Se menee ohi 6-18 kuukauden kuluessa yleensä. Sitten ruvetaan rakentamaan sitä pitkäkestoista vähemmän hötkyilevää rakkautta. Rakkaus ja rakastumisen tunne ovat siis eri asia ja niiden tuottamat sisäeritysreaktiotkin ovat erilaisia: Rakastuminen on dopamiinivetoista kun taas rakkaus oksitosiini- ja endorfiinivetoista.

Ja juu, kyllä tarkoitus on nimenomaan rakastumisella varmistaa että pysytään yhdessä niin kauan että nainen tulee raskaaksi ja sen jälkeen sitten se ipana pitää yhdessä ja se tasainen, pitkäkestoinen rakkaudentunnekin kehittyy.

Mutta satuttavat, tuhoavat jne. suhteet, niillä ei ole yleensä mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan ainoastaan tarvitsevuuden kanssa. Ja kun tarvitsee, ei voi rakastaa, koska rakkaus antaa aina toiselle täyden vapauden - tarvitsevuus sulkee siis rakkauden pois.

Ongelma on tässä osittain se, että populaarikulttuuri tarjoilee rakkaudetonta tarvitsevuutta ja ihmissuhderiippuvuutta rakkauden nimellä:
'ah ja voi, jos en sua saa, niin räydyn pois' -tyyppisesti. Tämä saa ihmiset luulemaan että epäterve tarvitsevuus on rakkautta.

Todellinen rakkaus on sitä, että jos rakkaani onkin onnellisempi jonkun toisen kanssa, annan hänen mennä, koska kun rakastan niin silloin minulle on tärkeintä se hänen onnensa, eikä omat tarpeeni. Tämä onnistuukin vain, jos ei ole tarvitseva.

Tarvitseva toimii pelosta käsin ja pyrkii kontrolloimaan tarpeensa kohdetta, jotta ei menettäisi tätä. Aina kun omaan kumppaniin käytetään valtaa millään tavoin, eli puututaan tämän vapaaseen tahtoon, on kyse tarvitsevuudesta, ei rakkaudesta.

Tässä yhteydessä puhun rakkaudesta, joka ei omista, eikä pyri jatkamaan sukua (välttämättä). Tämä rakkaus levittäytyy myös itseen. Mikä on mielestäni erottava tekijä "perusrakkauteen". Tämä rakkaus vaan ON.

minäkin vähän ihmettelen että miksi yhdelle ja yksinkertaiselle asialle on keksitty niin monta nimeä ja henkilökohtaisesti taidan kallistua siihen suuntaan, että kaikki "kaksoisliekki"/"Parisielu"/"Sielunkumppani"-termit ovat lähinnä egon keksintöä. Kun rakkaushan on aina se yksi ja sama. Jos yhteys ja rakkaus toiseen henkilöön on vahva, mutta suhde kuitenkin riitaisa niin helposti ego keksii näyttäviä selityksiä sille, miksi homma ei toimi... Kaksoisliekki suhteita on usein kuvattu vaikeiksi, mutta sitten taas on niitä "kaksoisliekki"-suhteita jossa vallitsee jumalallinen rakkaus ja harmonia. Minusta erona noihin on vain se, että toisessa tapauksessa osapuolet ovat vain nousseet egojensa yläpuolelle ja sitäkautta löytäneet jumaluuden. Mutta minusta nämä pätevät jokaikiseen suhteeseen, ihan sama käyttääkö siitä sitten nimeä "kaksoisliekki", "sisarsielu", "sielunkumppani" tms.

Mutta vaikka nyt romutankin nämä termit niin ei se tietenkään tarkoita sitä, ettei rakkautta ole olemassa. Sehän on olemassa meillä kaikilla.  :) Minusta ei ole olemassa erilaisia rakkauksia, vaan yksi sama rakkaus joka loistaa eri suhteiden ja ihmisten lävitse.

Komppaan Eileithyiaa!  :smitten:

Tapasin kaksoisliekkini reilu vuotta sitten. Vieläkään en täysin ymmärrä, mitä ihmettä tapahtuu.
Maskuliininen puoliskoni tuntee kaikki tuntemattomat tunteeni kipuina, ja koska elämässäni olen hautonut ja sulkenut tunteitani, kipua on riittänyt.. Sanotaanko nyt näin, että meidän onni ei ole vielä edes alkanut. Tappelemme kokoajan ja pelko ottaa milloin minkäkin muodon.
On todella raskasta, uuvuttavaa ja kaikella tavalla vaikeaa. Kaksoinliekkini sai tämän elämän karmansa selville ennen kuin tapasimme, minä en. Itse uin syvissä egoistisissa pelko-vesissä..mistä en enää ollutkaan niin tietoinen. Herkkänä olen padonnut reilun 20 vuoden aikana älyttömästä kökköä sisääni ja luonut ties minkälaisia rakenteita. Nyt alkaa näkyä valoa "tunnelin päässä", mutta raskasta on ollut, ei siihen muuta lisättävää. Itse olin odottanut, että kasvamme yhdessä pois pelosta ja rakkaudessa "henkistymme" - kun tapaamme. Puoliskoni oli kuitenkin jo valaistunut, eikä meillä ole ollut oikeastaan edes minkäänlaista parisuhdetta, minun egoni takia. Saimme vuosi sitten lapsen, jolla on vielä refluksi ja maitoallergia. Kaiken hässäkän keskellä, henkisen kasvun, pelon ja yöttömien öiden keskellä en edes tiedä monestikko on tuntunut, että ei tämä ikinä tästä. On ollut rankkaa, eikä kukaan lähipiirissä ymmärrä, eikä ole osannut tukea, eikä auttaa. Mieheni "invalidisoitui" melkeinpä, eikä pystynyt minua vauvan kanssa auttamaan. Hänellä oli (on vieläkin vähän) chakra-kipuja, eikä hän lopulta enää pystynyt oikein toimimaankaan.
Onko muilla samantyylisiä kokemuksia..? Haluaisin jakaa kokemuksiani jonkun kanssa, joka ymmärtää..
Meinaa itsellä hukkua toivo, joskaan enää ei niinkään paljon. Kuitenkin, poden kamalaa syyllisyyttä kaikesta kärsimyksestä, minkä olen miehelleni aiheuttanut - vaikka en tavallaan itse sitä olekkaan tehnyt. Samalla poden myös katkeruutta, että olen vauvaa niin paljon yksin joutunut hoitamaan ,eikä mieheni ole pystynytt minua niin paljon tukemaan, kuin olisin "tarvinnut". On hän paljon tukenut, suhteessa siihen, miten paljon häntä on sattunut.

Hmmh.. olisin hieman epäileväinen tälläisen valaistumisen suhteen. Ja muutenkin, valaistuminen on oman näkemykseni mukaan vasta ensiaskel uudella polulla. Spiraali, joka jatkuu ja jossa käsitellään syklit uudesta näkökulmasta. En ymmärrä tilannettasi kovin hyvin, mutta jos toinen sanoo, että on valaistunut ja laittaa kaiken sinun syyksi/vastuulle sen vuoksi niin en näe sitä kovin valaistuneena toimintana. En nyt halua sanoa, että teillä ei olisi jotain hienoa menossa jos koet niin, mutta varoituksen sanan vaan ja sen, että katsoisit tilannettasi ulkopuolisen silmin. Tuollainen syyllisyys toiselle aiheutetusta kärsimyksestä voi olla perusteltua, mutta kuulostaa silti aika hurjalta ja valaistunut ihminen antaa kyllä anteeksi ja unohtaa nopeasti minun mielestäni. Muutenkin, mielestäni ihmisen on hyvä tasapainoittaa oma maskuliinen ja feminiininen puoli itsessään ja sen jälkeen löytää tämä ns. kaksoisliekki. Noh, eihän sekään ole mihinkään kiveen kirjoitettu asia - oma näkemykseni vain. Tsemppiä sinulle! Toivottavasti sait hyödyllisiä näkökulmia tästä, mieti kuitenkin itse nämä asiat läpi nojaamatta liikaa muiden mielipiteisiin.

Edit. Tuota syyllisyyttä ilman tekoja kyllä painottaisin vielä lisää. Mistä se voisi johtua?

Huh huh, Soop - kuulostaapa hurjalta.
Samoilla linjoilla kuin Ritsa.

Miehesi käytös ja asenne ei kerro minulle valaistuneesta ihmisestä. Tulee enemmänkin mieleen jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Suhteenne vaikuttaa alisteiselta. Toisaalta, valoitit suhdettanne vain pieneltä osin. Toivon, että muutakin löytyy.

Mies, joka syyllistää lapsensa äitiä, eikä auta vauvan hoidossa on mielestäni itse pikkuvauvan tasolla. Kipuilkoon vaan chakrat, on äideilläkin kipuja. Siitä huolimata lapsi hoidetaan.

Miksi ihmeessä alistut moiseen? Ja annat vielä syyllistää itseäsi?

Heippa, kiitos nopeista vastauksista.
Nyt on sekavat tunteet ja ajatukset lähes kaikesta, viimeisiä ego-rippeitä noussee esille, käsiteltäviksi. Kerron vähän tarkemmin tästä, kun tosiaan lyhyehkö kuvaus tuo aiempi.
Ennen hänen tapaamistaan, olin reilu kolme vuotta kestäneessä suhteessa femiinin miehen kanssa. Minä olin suhteessä maskuliininen ja esim seksuaalisuus minulla vääristyi negatiiviseksi. Se nyt oli asia, mihin oli helppo tarrata, koska muutenkin oli epävarmuutta itelläni sillä osin. Tämä kyseinen mies oli myös epävarma itsestään ja käytimme luultavasti toinen toisiamme "hyödyksi", eikä suhteessa tainnut paljon aitoa olla.. En minä ainakaan. Kuitenkin, jollain tapaa ehkä uskottelinkin itselleni, että sellaista on rakkaus ja parisuhde. Se oli minun ensimmäinen kunnollinen sellainen, ja pysyttelin suhteessa oikeastaan siksi, koska ajattelin, etten kelpaa muille. Takana oli kuitenkin aina se negatiivinen naama, mikä puhui, että saisin kenet tahansa ja häh häh hää!
Niihin aikoin, kotonani (vanhempieni luona) tilanne kärjistyi ja vanhempani miettivät eroa jne, joka oli todella vaikeaa aikaa, varsinkin äidilleni. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuna, pidin heitä kumpaakin pinnalla monta vuotta itseni kustannuksella ja "maskuliinisella-auttaja" energialla.. (siis jos olisin oikeaa itseäni kuunnellut, olisin varmasti toiminut eri tavalla). Ehkä siinäkin taustalla oli egoistinen tarve tulla hyväksytyksi ja kokea itsensä tärkeäksi.
Suhteemme päättyi siihen, että en enää halunnut olla se, jolle valehdellaan ja nauretaan selän takana. Mies valehteli milloin mistäkin (missä on, mitä tekee, minne menee jne jne) ja sain hänet kiinni milloin mitenkin, vahingossa. Koko suhteesta jäi sekava, paska maku suuhun.

Tämän jälkeen, oli vaihe, milloin purin vihaani, mutta en sitä oikein osannut kanavoida vaan samaistin siihen ja ajauduin huonoille teille. Ehkä tavallaan yritin "kostaa" tälle miehelle, ja näyttää, että saan kenet tahansa ja "etpä tienny mitä menetit" ja niin edelleen. Aloitin tekemään itsestäni vielä enemmän objektia, enkä enää kovinkaan todellisuudessa välittänyt itsestäni (vaikka luulin olevani ovela ja ties mitä kaikkea..). SE kaikki  kuitenkin..no hävettää ja milloin mitäkin. Vaikka olen käsitellyt asiaa, välillä vielä pulpahtelevat muistuttamaan itsestään.

Kaiken tämän keskellä olin varmasti sekavassa energiassa ja silloin tapasin kaksoisliekkini. Hän oli rauhallinen, joskin välillä vähän liikaa innostui muutoksestaan, mikä minusta oli vähän outoa, ahdistavaa, mutta en sitten tiedä, miten paljon tästä tunteesta johtui vain omista ongelmistani. Itse olin kuitenkin sisältä aivan onneton ja hukassa ja ulospäin koitin pitää kulissia yllä. Hän kertoo, että näki kaiken sen läpi ja näki minut, herkän, ihanan femiinin sieltä takaa. Kuitenkin, pelkäsin avautua, ja olin aivan samaistunut tähän maskuliiniseen suojaani, joten tästä alkoi rankka matka.
Jokin minussa halusi olla hänen kanssaan, vaikka toisaalta elin vielä lapsellista "kosto"-aikaa. Hän kertoi minulle chakroista ja ylipäätään egosta ja asioista, mistä siis en ollut ikinä ikinä kuullut. Äitini oli melko uskovainen, ja siinä ainut kosketukseni "henkisyyteen". Hänen kanssaan koin samalla turvallisuuden tunnetta ja samalla purkautuvaa pelkoa (mitä en silloin ymmärtänyt). Kaiken kaikkiaan, oikeastaan kaiken vaikeuden olen luonut minä ja minun pelkoni laskea muurit ja vain olla mitä olen. Olen saanut avattua itseäni hurjasti ja selviteltyä tosi tosi tosi syviä solmuja. Elämä on täysin erilaista, ja tunnen kuinka olen ihan loppusuoralla. Ehkä nyt on tosiaan viimeinen "pinnistys" ja kaikki "laukeaa". Sellainen olo on. Ehkä nyt on vaihe, että viimeiset palat loksahtavat kohdalleen ja muistan kuka olen. Mutta siihen ilmeisesti kuuluu, että avaudun jollekkin, jollekkin muullekkin kuin miehelleni.
Se, että vaikka kaksoisliekkini tapaaminen laukausi helvetin minulle ( ja hänelle), ei tarkoita, että se johtuisi hänestä. Hän on käsitellyt karmansa, minä en. Hän jakaa karmani, selvittämättömät ongelmani ja en pääse niitä hänen kanssaan karkuun. Olen syyttänyt häntä, haukkunut, huutanut hänelle, sulkeutunut huoneeseeni, lähtenyt ulos.. kaikkea sitä, koska olen kokenut painostavana tämän tilanteen. Kuitenkin, vaikka hän miten olisi, mitä sanoisi tai tekisi, se on AINA ollut minusta kiinni. Kun itse olen avannut sydämeni, tilanne on lauennut.

Tuli vähän kummaa tekstiä, kun tunnen surua, vihaa, katkeruutta ja pelkoa ja samalla koitan vakuutella asioita itselleni ja teille. Pahoittelut tästä. Pelkään vielä tuomitsemista, kun jaan ajatuksiani. Pelkään myös eniten sitä, että kaikki onkin vain psykoosia ja hullutusta, vaikka tiedän ja tunnen ettei näin ole. :P Olisi mukavaa,jos löytyisi hän, joka jakaisi samantyylisen kokemuksen kanssani/kanssamme..

Soop, mitä tarkoitat noilla chakrakivuilla ja muilla? Jos miehellä on kovia fyysisiä kipuja, esim. selässä (mikä voisi hänen toimintakykyään rajoittaa), pitäisikö hänen käydä lääkärillä niitä kuitenkin näyttämässä?

Kuten edellisetkin, olen huolestunut siitä, jos mies sanoo sinun aiheuttavan hänelle nuo kivut. (Vai ajatteletko itse näin?) Tunnen itsekin nousukalana vahvasti muiden ihmisten tunnetiloja, mutta se ei koskaan ole sellaista, että joku toinen voisi invalidisoida minut. Itsen ja muiden välillä on kuitenkin sellainen raja, että vaikka toisista saakin impulsseja ja vaikutteita, niin itse on mahdollisuus käsitellä näitä asioita. Joskus voi olla vaikeaa olla vaikuttumatta toisesta, mutta ei oikeastaan ole mitään kovin suurta henkistä kypsyyttä syyllistää muita siitä.

Unettomat yöt lisättynä hormonimyrskyillä pistää pään helposti sekaisin (kokemusta täälläkin  ::)), ja tuoreena äitinä on kuin luonnostaan suuntautunut hoivaamiseen ja itsensä sivuun laittamiseen, mutta muista että tämä koskee lasta! Miehenkin mielen maisemaa on hyvä yleensä miettiä, mutta eroa on sillä että tarkastelee asioita objektiivisesti kuin että syyllistää itseään kaikesta.

Mistä olet saanut päähäsi, että olet "uinut syvissä egoistisissa pelko-vesissä", jos tämä on miehen sanomisia (muistuttaa joitakin tuntemiani tapauksia), kannattaa asiaa miettiä uudelleen. Jos itse haluat määritellä menneisyytesi näin, se on ok, jos se sinua auttaa. Mutta samat asiat voi määritellä monella muullakin tavalla, esimerkiksi niin, että ihminen kehittyy läpi elämänsä, joskus etsii omaa tietänsä ja se kuuluu elämään yhtenä elämänvaiheena.

Ehditkin kirjoittaa jo vastausta, pistän tämän silti liikkeelle, kun kerran sain sen jo valmiiksi ja lueskelen tuon juttusi. :)

Edelleen kysyisin, mistä johtuu, että tunnet syyllisyyttä miehesi "chakra-kivuista" jos et ole tehnyt sellaista mikä ne aiheuttaisi? Valaistunut päästäisi irti noista menneistä raivoamisista sinänsä, koska niiden mukana raahaaminen tuo vain lisää ongelmia, ihan sama kuka teki ja mitä. Jos mies laistaa normaaleista askareista niihin vedoten, tietäen, että tunnet syyllisyyttä niin minulla soisi hälytyskellot. Jos hän on "valaistunut" ja selvittänyt karmansa niin se kyllä näkyy ulospäin jossain määrin tai erittäin paljonkin helpompana elämänä, mutta ei muiden kustannuksella. Toinen seikka on, että jos hän tuntee sinun energiasi huonolla tavalla, niin hänen kannattaisi kehittää rajojaan. "Valaistuminen" ei todellakaan ole syy lopettaa itsensä kehittämistä, vaan siitä se vasta alkaa, mutta rakentavammin ja myötätuntoisemmin kaikkia kohtaan kuin ennen.

Ei ole mielestäni "oikein" toista kohtaan vedota edes alitajuisesti vanhoihin tapahtumiin, joilla sitten kontrolloi toista. Siinä saattaa sivuuttaa oman vastuunsa, kun luulee, että itsessään ei ole mitään vikaa. Ihmiset aina heijastavat alitajuisia puolia toisiinsa (ennen kuin ne on tuotu tietoisuuteen ja käsitelty rakentavasti, silti aina valppaana), jotta oppisivat niistä eikä ne vaikuttaisi pimennossa. Sanon vielä, että ihan tavallinen karmallinen suhde voi vaikuttaa kaksoisliekkisuhteelta yhteyden tuntemisen takia. Silti se ei välttämättä ole tasapainoinen, molempia rikastuttava suhde ilon kautta, jollaisena tämän ns. kaksoiliekkisuhteen itse näkisin. Vaan käydään läpi ja opitaan asioita paljon ikävämmällä tavalla eli konflikteilla. Näen kaksoisliekkisuhteen sellaisena, jossa molemmat hyväksyvät mitä toinen on ja mitä sieltä sielun kautta suhteen aikana paljastuu, ja jossa tuetaan ja otetaan yhdessä vastuu kaikesta. Ja silti ollaan erillisiä, yksinkin kokonaisia feminiinisiä & maskuliinisia olentoja, jotka eivät ole toisesta riippuvaisia. Itse luulin viime suhdettani kaksoisliekkisuhteeksi, jota se ei todellakaan ollut. Mutta en vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään.

Soop; kuulostaa tilanteelta jossa sinua vedätetään pahasti.
Kuulostaa mieheltä joka käyttää hengellistä terminologiaa hyväkseen käyttääkseen ihan puhtaan maallista ja egosta kotoisin olevaan vallankäyttöä sinuun puuttuakseen vapaaseen tahtoosi.

Sinä et voi aiheuttaa hänelle yhtään mitään fyysisiä kipuja, varsinkaan chakrakipuja. Kaikki sellaiset väitteet ovat puhdasta valhetta ja vallankäyttöä.

Voi olla, että sinulla on sielunsuunnitelma kyllä suhteesta tämän miehen kanssa ja sen vuoksi 'tunnistat' hänet niin voimakkaasti ja tunnet suurta vetoa häneen, mutta kertomasi perusteella kyseessä ei todellakaan ole kaksoisliekki-suhde (en itse edes usko sellaisiin), vaan sielunsopimus suhteesta joka tarkoitus on että opit huomaamaan kun sinua manipuloidaan ja hyväksikäytetään valheellisin perustein ja hengellisin tekosyin.

Se että ei osallistu 50/50 kotitöihin ja lastenhoitoon ei ole perusteltavissa yhtään mitenkään, sinua käytetään nyt vain hyväksi. Joskin voi miehellä kyllä kipuja ollakin ja miksei niissä chakroissakin; niitä voi taatusti aiheuttaa myös itse itselleen käytöksellä joka on niinkin epätasapainoista, että se sisältää tuon luokan toiseen ihmiseen kohdistuvaa manipulointia.  Vaikuttaa siltä, että näillä selityksillään mies on saanut myös sinuun sellaisen henkisen yliotteen, että todella uskot hänen tietävän näistä asioista jotakin enemmän kuin sinä tiedät.

Suosittelen että lakkaat ainakin ensi töiksesi välittömästi uskomasta mitään hengellissävytteisia selityksiä tai korkealentoisia juttuja häneltä siitä, miksi asiat parisuhteessanne ovat kuten ovat. Pohdiskele tilannetta maallisten silmälasien lävitse: Eikös olekin herra keksinyt aika näppärän chakrakipu-tekosyyn päästäkseen tekemästä omaa osaansa kotitöistä?  Eikös olekin aika näppärästi syyttänyt sinua omista ongelmistaan? Ja syy moiseen voi olla ihan vain kyvyttömyys ratkaista itse omia ongelmiaan, jolloin ne on mukavampi kaataa toisen syyksi, yhdistettynä laiskuuteen ja piittaamattomuuteen kotitalouden hoidon suhteen.

Voisin tässä ehkä jakaa erään kokemukseni. Minua huolestuttavat tuosta sanomisistasi  nuo kohdat, missä sanot miehesi opettaneen sinulle näitä egoon liittyviä ja muita asioita, että hän on käsitellyt karmansa sinä et, että hän seisoo rauhassa kun sinä kiukuttelet ja että kun muutat itseäsi kaikki on taas hyvin. En sano, etteikö tässä olisi osittaista perää, aivan varmasti onkin, mutta asiat eivät koskaan ole näin yksipuolisia. Vastavuoroisuus mahdollistuu vasta sen jälkeen, kun toista ei enää aseta jalustalle.

Siinä vaiheessa kun etsii itseään, on luonnollista hakea auktoriteetteja, jotka auttavat itseä eteenpäin, joihin voi turvata. Kehittymiseen kuitenkin kuuluu, että suhde ei jää siihen mentaliteettiin, että toinen on jalustalla. Jotkut suhteet muuttuvat kehittymisen myötä vastavuoroisemmiksi, jotkut eivät muutu. Itselläni esimerkiksi eräs suhde oli sellainen, etten vain hänen kanssaan pystynyt tausta-asetelmattomaan suhteeseen. Tämä johtui sekä itsestäni ja omista odotuksistani, sekä vastapuolen suhtautumisesta minuun. Suhde kuitenkin oli hyvä ja tärkeä siinä vaiheessa kun se oli elämässäni, se kuului siihen elämänvaiheeseen. Se kun joskus voi mennä niinkin, että kun itse lähtee suhteeseen haluten asettaa toisen jalustalle, toinen helposti tarttuu siihen rooliin ja ottaa sen itselleen.

Eräs tuntemani henkilö haluaa yleensä ottaa itselleen tuon roolin, jossa hän on se rauhan keskipiste, jota muut lyövät. Hän ei käytä näitä ego-termistöjä, hänelle ihmiset ovat vahvoja tai heikkoja. Vahvoja ihmisiä on noin prosentti väestöstä ja hän itse kuuluu tähän prosenttiin, muut ovat heikkoja ja lyövät häntä, koska ovat heikkoja. Heikot kerääntyvät hänen ympärilleen, koska haluavat saada osansa hänen vahvuudestaan, mutta ajautuvat vain pettämään hänet. Tämä mitä tässä edellä kirjoitin, on hieman yksinkertaistettua, mutta yksi puoli kokonaisuudesta. Usein olen katsonut, miten hän ihan ystävällisten (ja joskus ei niin ystävällisten) sanamuotojen kautta asettaa puolisonsa tyhmäksi, heikoksi, ymmärtämättömäksi ja suhtautuu tähän kuin lapseen, jonka ei tarvitsekaan tietää mitään, hän kyllä tietää miten asiat ovat. Ja yleensä ne ovat niin, että hän on ajautunut tekemään jotakin "väärää" siitä syystä, että hänen puolisonsa on niin heikko ja tehnyt paskoja asioita, jolloin se ei olekaan väärin. Asia kokonaisuudessaan on monimutkaisempi, ja tämä ei ole mitenkään koko totuus, mutta yksi puoli siitä kuitenkin.

Minkälainen tilanne sinulla on, siitä en tiedä, tämä viesti on aika paljon omista kokemuksistani lähtöisin. Tuo viimeinen kappale on lähinnä esimerkki joistakin asioista, mitä olen nähnyt.

Vaikeaahan tässä on se, että nimenomaan nuo ckakra-kivut on minulle ollut ihan tuntematon juttu. Kaikki vaan rysähti kerralla niskaan, häntä sattui minun kanssa olla. Aina jos peittelin tunteita tai sysäsin ne syrjään, häntä sattui. Tai jos ajattelin negatiivisesti..Eli siis kyllä, minä tein jotain. Ei siis niin, että häntä vaan sattui sattumaan "kun piti kotitöitä tehdä". Hän on syvästi surullinen kaikesta miten on mennyt, niinkuin minäkin. Hän olisi halunnut olla tukenani ja vauvan kanssa paljon paljon enemmän ja ihan eri tavalla tehdä asiat. Nyt on vaan mennyt miten on mennyt, eikä hän kanna kaunaa tai muistele menneitä, se olen minä joka niin tekee. Ongelmahan on siis, että vieläkin hänellä on niitä kipuja, ja se tekee vieläkin olemisesta vaikeaa.
En tiedä, en ole tavannut ketään, mutta onhan noita, jotka täältäkin ovat matkaansa jatkaneet negatiivisesti polarisoituneina. Itselläni taisi käydä juurikin niin. Koko minuus monessa osasessa vääristynyt negatiiviseksi. Tätä en tiedä, olisinko yksin taikka kenenkään muun  kanssa tämän elämän aikana saanut "siivottua".
Ja siis termistö.. niin, en ole aikaisemmin niistä kuullut mitään, egosta, chakroista, yhtään mistään.. ja ehkä vähän kömpelösti vielä niitä käytän, mutta siis mielestäni puhuvat ihan asiasta, helpoiten.

Puuh.. ja niin, se voi olla (ja monesti ollaan sitä asiaa käsitelty), että olisimme lähteneet hetkeksi eri poluille, esim muuttaneet erillemme ja näin..olisin saanut rauhassa itseni tasapainottaa. Se olisi ollut yksi mahdollisuus.. Se kuitenkin tuntui väärältä ja vähin voimavaroin varustettuja kun olimme, päädyimme aina jäämään saman katon alle, purkamaan tätä niinkuin purimme.

Ei mitään väliä. Joka tapauksessa kyse on vapaaseen tahtoosi puuttumisesta kieron manipuloinnin keinoin, kun aina silloin kun SINÄ teit jotain - ihan mitä tahansa - mitä et hänen mielestään olisi saanut tehdä, häntä mukamas sattui. Tasapainoinen egoton ihminen olisi pitänyt suunsa kiinni ja etsinyt - kuten syytä olisi - vikaa mahdollisesta omasta epätasapainostaan ja egostaan, jos sinun tekemisesi hänelle olisivat kipua aiheuttaneet.

Ja vielä: Toisen ihmisen hallitseminen käyttäen keinona omia vaivoja/sairauksia tms. ja sen toisen syyllistämistä niistä tai niiden pahenemissta on NIIN yleistä että sille on jopa ihan oma nimi:

Heikkoudella hallitseminen

Kerrotaanpa nyt sitten tässä mitä ne ovat, niin ymmärrät minkä vuoksi hänen chakrakivuillaan ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä:
Ihminen voi kipuilla tietyn energiakeskuksen kohdalta kehoa, jos hänellä on sen energiakeskuksen ominaisiin tunteisiin tms. liittyen OMIA YKSITYISIÄ epätasapainotiloja, energiatukoksia tai muita asioita, joita hän ei ole vielä ITSE käsitellyt.

Huomaathan nuo isolla kirjoitetut sanat? Chakrakipuilu on aina henkilökohtainen ja omiin käsittelemättömiin asioihin liittyvä juttu, joten sinulla ei ole niin sitten mitään tekemistä hänen chakrakipujensa kanssa. Paitsi ehkä muistuttaa häntä siitä, että hänellä olisi itsellään työtä tehtävänä itsensä kanssa ja niinpä hänen olisikin syytä keskittyä omaan tasapainottamiseensa sen sijaan, että leikkii olevansa täysin tasapainossa ja sillä tavoin sinun yläpuolellasi, että voi kohdella sinua kuin jokin mestari oppilasta.

Hän kertoi tehneensä päätöksen (tai pyynnön) suhteemme alussa, että hän sitten vaikka ottaa energiaa kipuna vastaan, jos se vaan auttaa minua. Muuten olisi kaatunut kaikki ongelmani kertarysäyksellä minun niskaan (tietoisuuteen).

Ja hän ei siis sillä "kontrolloi" minua tai mitään sen tapaista..

Mutta siis, mitä olen kuullut, niin nimenomaan kaksoisliekin tapaaminen aiheuttaa monesti henkisen heräämisen. Jostain luimme myös, että maskuliini osapuoli usein tuntee kipuina femiinin henkiset tason ongelmat, femiini taas maskuliinisen fyysiset ongelmat.

Toisen kipuja ei voi ottaa itselleen. Varsinkaan hän ei voi ilman sinun antamaasi lupaa tehdä mitään energettisiä asioita sinulle, koska tällä planeetalla on voimassa vapaan tahdon laki. Väite siitä että hän olisi yksipuolisesti tehnyt tuollaisen päätöksen ottaa vastaan  jotain sinulle kuuluvaa on VALHE! Se voi tietenkin olla ei-tahallinen valhe, eli hän saattaa uskoa itse harhaluuloonsa että  hän muka voisi tehdä noin.

Edes energiahoitajat (joihin itsekin kuulun) eivät KOSKAAN ota hoidettavasta mitään itseensä.

Ja hän tuntuu kontrolloivan sinua melko hyvinkin sillä perusteella, että tänne kirjoittamiesi asioiden perusteella olet uskonut hänen puheensa, vaikka ei todellakaan olisi pitänyt uskoa. Hän kontrolloi sinua myös oikein hienosti siinä mielessä, että et ole nostanut meteliä hänen osallistumattomuudestaan kodin ja lapsen hoitoon, vaikka sinun olisikin heti pitänyt tehdä niin kun ongelmia ilmeni.

Hän on myös onnistunut kontrollissaan siten, että nyt edelleenkin vielä näissä viesteissäsikin etsit vikaa kaikkeen itsestäsi ja edelleen näytät haluavan pitää häntä täysin viattomana asioiden tilaan.

Osa ongelmista joita niskaasi on kaatunut ei muuten ole sinulta peräisin ollenkaan, vaan tästä epätasapainoisesta ihmissuhteesta. Johon sinä et todellakaan ole yksin syyllinen.

Mmh.. kiitos vastauksista. Nyt pitää sulatella kaikkea tätä kaikessa rauhassa. Lepoa ja palautumista.

Jospa tämä asia tästä selkiää ja kaiken tämän härdellin jälkeen näkee selkeämmin mitä on tapahtunut.

Soop. Minusta tuo miehen osuus vaikuttaa kontrolloinnilta, manipuloinnilta ja tavalta vältellä arkisia kotitöitä. Rankkaa tuoreelle äidille. En missään nimessä halua arvostella sinua. Uskallusta vaatii kertoa asioista.
Rakkautta, valoa ja rauhaa elämääsi!  :smitten:

Minunkaan mielestäni tuollainen valta-asetelma henkisyyden puolesta parisuhteessa ei ole kovin tervettä. Henkisillä asioilla kun voi jotkut selittää vaikka mitä käytöstä. Kannattaa lähteä ihan maalliselta puolelta tosiaan liikkeelle ja siihen verrata näitä henkisiä asioita ja mikä toimii.

Sama tuossa toisen kipujen ottamisessa. Se voi olla mielestäni ihan mahdollistakin, mutta ei todellakaan millään tavalla järkevää tai kestävää. On mahdollista parantaa ilman mitään kipuja - rakkaus on kevyttä, luonnollista ja myötätuntoista. Rakkaudella parantaminen siis ei ole mitenkään tavallaan vaikeaa eikä sitä ei tarvitse tehdä kipujen kautta.

Tuollainen asetelma on mielestäni aivan järjetön ja sekin on yksi vaihtoehto kuten Eklektikko sanoi, että tuollainen ei edes onnistu. Jokainen hoitakoon omat epätasapainonsa - toinen voi olla vierellä tukemassa, mutta kipujen ottaminen on pöhköä ja vielä, että siihen vedotaan, kertoo ihmisestä paljon. Vaikuttaa selkeältä syyllistämiseltä ja manipuloinnilta henkisyyden kustannuksella. Mutta muista, ettemme me tiedä kaikkea suhteestanne. Kannattaa rauhassa tosiaan miettiä asiaa, eikä hätiköidä jos ei ole mitään kummempaa vaaraa tms.

Emme me täällä tosiaan voida mitenkään sanoa miten asiat ovat, ei me sitä tiedetä, voimme vain kertoa omia ajatuksiamme siitä suppeasta kuvauksesta, minkä tälläisessä keskustelussa nyt voi kertoa. Kokonaisuus on varmasti monin kerroin monimutkaisempi. Et Soop siitä kertonut kuin pienen osan meille. Sinun kannattaakin tunnustella ihan itse miltä asiat tuntuvat. Ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Voimia asioiden selvittelyyn, kyllä ne ratkeavat vielä.  :smitten:

Tää vähän häiritsee mua. Auttaa voi, jos haluaa, jakaa sitä pahaa oloa toisen kanssa ettei sitä tarvitse kohdata yksin. Mutta tämä oli hänen oma valintansa, eikö hän voisi keskeyttää tätä kipujen vastaanottamista siinä vaiheessa, kun ne alkavat invalidisoida häntä? Ei kai auta ketään, jos te molemmat olette kivuissa? Onko asia tosiaan niin, että tarvitsit juuri hänet ottamaan kipusi itselleen, sen sijaan että olisitkin tarvinnut ystävää, joka on tukenasi, kun käsittelet tunteitasi ihan itse? Entä jos pystytkin siihen ihan itse, läheisen ihmisen tuen avulla, ilman mitään energeettisiä keinoja?

Ja miksi ne olisivat kaatuneet edes kertarysäyksellä päällesi? Koska jossain on sanottu niin kaksoisliekkisuhteista? Joiden määrittäminen on melko vaikeaa puuhaa ja hyödyt eivät välttämättä ole niin suuret kuin epäselvyydet. Ja päätelmät mitä se aiheuttaa.

"Jumala" olkoot se Rakkaus, Energia tai mikä vaan kenenkin mielestä, on armollinen ja myötätuntoinen. Ei se kaada niskaan kaikkea kerralla, luultavasti edes vaikka niin haluaisitkin. Itsensä uhraaminen toisen puolesta ei ole tervettä. Rakkaus ei ainakaan toimi niin. Rakkaudessa kenenkään ei tarvitse uhrautua vaan omalla rakkaudellisella olemuksellaan hehkuu sitä rakkautta muillekin. Ja se parantaa, ei uhrirooli. Vaikka kyllä silläkin jotain kehitystä saa aikaiseksi, mutta se on minimaalista verrattuna tähän mitä yritän selventää.

 :smitten:

Itsellä tuo pelon määrä mikä purkautui niihin aikoihin - oli aikamoista. En siis pystynyt sitä käsittelemään, kun se päälle "hyökkäsi". En pystynyt hetkessä olemaan vaan pakenin itseäni. Sitten pikkuhiljaa, pieninä palasina pystyin sitä kohtaamaan. En sitten tiedä tuosta, että miksi hän kipuna tuntee.. voikun ei tuntisikaan... :(
Eikä sillä menneellä enää ole väliä, on mennyt miten on mennyt, mutta se, että vieläkin tuntee, niin on vaikeaa. Ajattelin, että on muitakin,joilla on tällaista..  :-\

ONNEKSI nyt kuitenkin hyvällä mallilla kaikkeen nähden tämä minun prosessi, että olkoon se syy mikä tahansa, miksi kipua on tullut, ei tarvitse enää pitkään kestää. Eivätkä kivut ole olleet lähellekkään sitä luokkaa enää, mitä silloin alussa.

Mutta siis tosiaan,tämä kokemus.. olisi voinut olla hieno ja juuri sellainen kuin olisin toivonut, mutta jokin meni vikaan.. hah, eihän sitä saa mitä toivoo, vaan mitä tarvitsee.. (?) paljon on tämä kokemus rakkaudesta opettanut, vaikka nyt onkin puolisostani melko kamala kuva tänne piirtynyt. Hänellä on varmasti oma kokemuksensa, minkä jakaminen tänne auttaisi teitä ymmärtämään häntä - ja tätä tilannetta. Hän on alusta asti ollut "egottomassa" tilassa ja näin ollen, hänellä ei ole ollut mitään "omaa". Ei käsiteltäviä asioita, pelkoja tai muuta.. Jos minulla ei olisi noin vahvoja pelkoja ollut ja mieletöntä samaistamista persoonaan, kaikki olisi ollut niiin paljon helpompaa. Harmittaa, kun vauva-aikakin mennyt "ohi" ja kaikki muutenkin, tuntuu ihan sekopäiseltä. Oma kundaliini aukeaa kokoajan ja kipuilee ja traumoja nousee pintaan ja ääh... Kiitos kuitenkin kaikista vastauksista, ihana, että välitätte. Tänne olisi enemmän kuin tervetullut sellainen rakkauden-ryöppy...  :buck2:  :)

Rakkaus ei koskaan satuta, Rakkaus eheyttää.
Ego satuttaa ja syyttää.

En ole kokenut valaistumista. Siksi ihmettelenkin, kuinka valaistuneella voi olla chakrakipuja? Luulisi, että valaistuneen energiakeskukset ovat tasapainossa ja puhtaat. En ole koskaan kuullut, että valaistunut ottaisi toisen kipuja itseensä. Mutta en kylläkään tunne yhtään valaistunutta  ;)

Ei kuulosta ollenkaan valaistuneelta tyypiltä vaan sellaiselta joka elää egostaan. Vielä pahimman laatuiselta koska lataa painetta sinun päällesi. Ehkä tämä on laitettu sinulle elämänkouluksi esim. siitä syystä, että löytyis oman voimasi.

Jep,
eiköhän nämä asiat tästä selkiydy. Saa nähdä mikä oli totta ja mitä ihmettä sitten meille tapahtui..
Onko mahdollista, että itse aiheutin kipua negatiivisilla ajatuksillani ja energianryöstölläni,.. Olin nimittäin pahasti hukassa ja käänsin pelkoa negaatioksi ja hylin sitä itsessäni.. Mieheni on herkkä ja tunti sen kipuna? En tiedä. Jotakin tämän suuntaista olemme pohtineet.

Kuvaamasi kivun tai tunteen siirto toiseen on jossain määrin mahdollista. Itsekin olen joskus tuntenut toisen kipua. Useimmin tunteita.
Jossain vaiheessa tunsin minulle hyvin rakkaan ihmisen ahdistusta, vaikka hän oli satojen kilometrien päässä, emmekä olleet puheyhteydessä.
Myöhemmin selvisi, että hän oli kokenut juuri niitä asioita, jotka tunsin ja tiesin.
Vaikka kyseinen ihminen on minulle rakas, en pitänyt järkevänä, että molemmat kärsivät. Enhän voinut kuitekaan auttaa häntä.
Löysäsin hieman siteitä, jolloin tuo loppui.

Uskoisin, että valaistunut ihminen osaisi ihan automaattisesti suodattaa toisen ihmisen negaatiot pois itsestään. Hassua, että valaistunut suostuu kantamaan toisen ihmisen "kuonaa" kehossaan niin, että jopa melkein invalidisoituu. Hänhän ei kykene hoitamaan vauvaanne tuon vuoksi. Ymmärsikö oikein?

Kehosta vapautuvat negatiiviset energiat kannattaa maadoittaa. Koska Äitimaa on jo kovilla, suosittelen erilaisia Voletin Liekin muotoja.

Minäkin olen tuntenut äitini ja toisen tyttäreni fyysisiä kipuja, henkistä tuskaa, ajatuksia ja tunteita - ahdistusta. Silloin en osannut käsitellä näitä asioita ja tuntemuksia eli tunsin syyllisyyttä. Se ei kuitenkaan auta toista osapuolta.

Empaatit tuntevat niin muiden tunteita, energioita kuin kipuja ja särkyjäkin jopa matkojen päästä. Harvempi empaatti pitää tästä ominaisuudesta, eritoten jos hän ei osaa suodattaa muiden kuonia pois systeemistään. Itsensä voi kuitenkin puhdistaa chakrameditaatiolla, jolloin muiden energiatöhnät kyllä tulee havaittua, mutta ne eivät kuormita empaattia niin paljon, että hän niiden painosta lamaantuisi.

Juu..kyllä tunnen..mm.kyyneleitä..ne voi olla ilon tai surun kyyneleitä.. r.hoidoissakin  :angel: :smitten:  kipuja tunnen
 Soittaessa :smiley6600:  tuntee..ja sei ole aina mukavaa..Mutta ne kivut ynm. mennee kyllä sitten ohi
Ylösnousemus puhistusten myötä..sitä on enempi vielä herkistynyt. :angel:

Voi olla, että miehesi on tuntenut kipujasi ja sitä negatiivista oloa mikä sinulla on ollut. Erikoiselta tosin kuulostaa se, jos oikein olen käsittänyt, että mies ei ole ottanut näitä kipuja yhteiseksi selviämisprosessiksi (yhdessä olemme vahvempia ja selviämme), vaan hän on asettanut sinut jonkinlaisen kuonapankin rooliin, josta hän joutuu ammentamaan itselleen pahaa oloa niin kauan kunnes hän invalidisoituu. En tosiaan tiedä miten teillä on mennyt, mutta tämä ihan liikaa kuulostaa samalta kuin tämä "heikot ihmiset kerääntyvät ympärilleni imemään minusta vahvuutta ja syöksevät minut alas" -tyyppinen ajattelu. Mitä tarkoitat tuolla persoonaan samaistamisella?

Voi olla, että teillä on tälläinen klassinen vetovoimainen suhde, jossa jokin napa samanaikaisesti hylkii. Eli saatte sekä hurmosta, että viette toisenne energioita saman aikaisesti. Tämän tyyppisistä suhteista on todella vaikea lähteä pois, vaikka muuten ajattelisikin, ettei halua olla tekemisissä energiaa syövien ihmisten kanssa. Se, että sinulla (ja miehelläsi) on jatkuvasti paha olla, todistaa jotakin myös tästä suhteesta. Kaikki ei välttämättä ole menneisyydestä johtuvaa tai johdu sinun kehittymättömyydestäsi. Jokin osa pahasta olosta voi johtua myös tämän nykyhetken toimimattomuudesta ja suhteenne toimimattomasta tilasta. On hankala ehkä lähteä tarkastelemaan suhdetta ja korjaamaan sitä sellaisesta ennakkoasetelmasta, jossa toinen on täysin puhtoinen ja toinen kuonainen. Sanoisin kyllä, että miehesikin pitäisi ottaa hieman vastuuta itsestään ja sinun antaa hänen ottaa vastuuta, mitä näin nyt tästä suppeasta kuvauksesta saan kuvaa. Kukaan meistä ei koskaan voi olla parisuhteessa täydellisen ihmisen kanssa, sekin täytyy hyväksyä, ei voi löytää kumppanikseen pelastajaa valkoisella ratsullaan, sellaista joka olisi täysin järkkymätön.

Lastenhoidosta sen verran kun siitä nyt kerran oli samassa puhetta, monet miehet voivat liukua pois vauvaikäisen hoidosta, koska tuntevat olonsa jollain tapaa ulkopuoliseksi. Joko siksi, että joutuvat olemaan töissä ja siten poissa suuren osan arjesta, tai että imettämiseen tarvitaan aina äiti paikalle, tai koska äiti on ottanut aktiivisen roolin heti alusta ja isä on pikku hiljaa lipunut pois, tai äiti määrittelee miten lasta pitää hoitaa ja isä kokee että tulee aina kritisoiduksi, tai vauva ei tunnu rauhoittuvan kuin äidin sylissä vaikkapa edellisistä syistä johtuen, tai jostain muusta syystä kokee ettei osaa. Monikaan mies ei näitä halua suoraan sanoa tai myöntää, ja siten keksivät erilaisia syitä miksi heidän ei tarvitse olla vauvan kanssa. Tästä seuraa usein se, että äiti syyttää isää laiskottelusta ja osallistumattomuudesta, jolloin mies kokee yhä enemmän syyllisyyttä (vaikka pinnalla puolustautuisikin sanoen, että teenhän tätä ja tätä ja tätä, älä aina nalkuta) ajautuen syvemmälle sinne osallistumattomuutensa poteroon.

Helpostihan sitä äitinä kehittää omat rituaalinsa ja tapansa miten asiat kuuluu tehdä, ja sitten kun isä tekeekin ne eri tavalla, niin helposti lähtee ohjausvaihde päälle, että älä tee niin, tee näin.  :police: Vaikka miehen pitäisi antaa muodostaa oma suhteensa vauvaan ja omat tapansa olla vauvan kanssa, häälymättä itse siinä taustalla. No joo, ajattelin tämän tässä mainita.  :)

Ihan nopeasti kerkiän vastaamaan. Kopion toiseen keskusteluun kirjoittamaani, elikkäs ""Kuulen" esim autossa, missä toisen henkilön ajatukset pyörivät, tai sitten visuaalisena "daydreaming"-kaltaisena. Että vähän niinkun vaipuu omiin ajatuksiin..ja hups, ne olivatkin tämän toisen henkilön."
Eli olen ihan pienestä pitäen tämmöistä kuullut ja nähnyt ja niin edelleen. Olen oikeastaan kaikkeen samaistanut, mitä "olen ajatellut, tuntenut, nähnyt" jne.. ja pitänyt kaikkea omanani ja samaistanut siis näihin- niiden kautta määritellyt itseäni. Vasta mieheni kanssa keskustellessa kävi ilmi, että kaikki ajatukset joita olen pitänyt ominani, eivät ehkä olekkaan ja sitä rataa. Sitä tarkoitin tätä tuolla samaistamisellani. Ja jokseenkin olin sitä ennen melko "sairaassa" porukassa viettänyt aikaani, myös lapsuuttani. Eli ei ollut kovin puhtoinen kuva itsestäni. Paljon olin negatiivisten ihmisten seurassa pyörinyt ja kaveerannut. tässä nopea sepustus, toiv jotain selkeytti.

Huh huh.. Jos miehesi on niin valaistunut ja ns karmaton niin miksi hän ei kykene sitten suojaamaan omaa auraansa?
Nyt alkaa jo kuullostamaan pahemman luokan huijarilta ja mikä vika egossa on?
Ihminen ei todellakaan valaistu tai eheydy ihan päivässä tai kahdessa, siinä voi mennä jopa 10 v tapauksesta riippuen. Minusta olette energeettisesti ihan liian lähellä ja siinä taitaa miehesi ja sinun tunteet mennä sekaisin. Selkeät rajat vain molemmille ja en pidä siitä että joku odottaa että toinen ns puhdistautuu kertaheitolla ja vain odottaa että sinun ihana feminiinisyytesi tulee esille.. Oletko koskaan aistinut miehesi jumalallista maskuliinisuutta jos näille asioille mennään?
Olkaa järkeviä ja maanläheisiä, en usko hetkeksikään kenekään juttuja mistään egottomuudesta ja kaikkea muuta höpö höpö soopaa. Olette molemmat ihan tavallinen pari ja se on teidän MOLEMPIEN tehtävä tasapainottaa itseenne. Ikinä en itse menisi tällaisen miehen kanssa yhteen joka odottaa täydellista puhtautta ja ihanuutta sinulta tyyliin 24/7.. Ei ei.. Tsemppiä nyt kuitenkin mutta kuullostaa että olet hyvin epätoivoinen...

MMY'n väitetään todenneen, että jos joku rehentelee olevansa valaistunut, häntä voi pyytää
demonstroimaan esim. levitaatiota. Jos hän ei siihen kykene, hän ei tod. näk. ole valaistunut
sanan varsinaisessa merkityksessä, koska MMY'n määritelmän mukaan valaistuminen edellyttää
kaikkien luonnon lakien hallintaa. Levitaation tapauksessa kyseessä lienee ns. Meissnerin efektin
hallinta ja Maan magneettikentän hyödytäminen gravitaation "kumoamiseksi"...

On otettava huomioon ainakin kaksi seikkaa:

1. kukaan valaistunut ihminen ei rehennelle tietoisuuden tilallaan.
2. vain toinen valaistunut ihminen voi varmuudella tietää, onko joku valaistunut!  ::)   ;D

(Lisäys) Suurinpiirtein joogalevitaatiota vastaava ilmiö? ( Maapallo on valtava magneetti
ja joogalevitoijan roppa mentaalisesti [meditaatiotekniikalla nimeltä saMyama] suprajohtavaksi transformoitu kappale sen pinnan lähellä...)

https://www.youtube.com/watch?v=VyOtIsnG71U

Totta!

Liikuttavia nuo wannabe-valaistuneet  ;)