Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Henkimaailman ilmiöitä => Aiheen aloitti: Kyllikki6 - 06.11.2014 12:55:48



Otsikko: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Kyllikki6 - 06.11.2014 12:55:48
Avaudunpa nyt tänne, kun en enää muutakaan keksi.

Sain tuossa muutama päivä sitten vähän dejavu.n tyyppisen takauman unesta, jota en millään tavalla muistanut, mutta tuossa hetkessä tiesin välittömästi sen olleen unessani joskus lähiaikoina. Asia ei sinällään minuun liittynyt, vaan erääseen mieheen, jonka olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan hänen seurustellessa toisen kanssa. Kuitenkin tuossa takaumassa hän oli eroamassa ja syy olin minä, mutta ei niinkään miehen kannalta, vaan naisen näkökulmasta.

Onhan näitä ollut ennenkin, mutta kun en tiennyt mitä tuolla tiedolla teen, enkä ole asiaan sen tarkempaa vahvistusta saanut, niin päätin vain antaa olla. Kunnes tänään aamulla olin lähdössä töihin ja yhtäkkiä tulin todella huonovointiseksi, oksetti ja muuta mukavaa. Jos voisi kuvailla laulunsanoja lainaten, niin "suru tulee saumoista läpi". Minulla ei henkilökohtaisesti ole syytä olla surullinen, joten tämän jaarittelun päätteeksi kysyisinkin, voiko toisen surun vaistota näin? Tämähän on nyt vain villi veikkaus tuon surun alkuperästä. En ole järin paljon perehtynyt tällaiseen, mitä pitäisi tehdä?

Kävin vielä ajelemassa, koska se rauhoittaa mieltäni ja näin mennessä kolme joutsenta pellolla, palatessa samaa reittiä niitä oli neljä... kovin on enteellistä  :angel:


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 13:03:49
Itse otan aina ensin tuntemukseni ja ajatukseni ominani, jolloin vastuu on minulla muuntaa ne vaikka positiiviseksi, jos siltä tuntuu. Mietin usein itseni kannalta asioita, enkä että ne johtuisivat ulkopuolisesta. Saatan herkistyä silloin tällöin, jolloin otan sen vain vapautumisena jostain mikä on ollut sisälläni tukahdettuna. Suru ja itku voivat olla erittäin voimaannuttavia, mutta ihmiset ottavat ne usein uhriroolissa vastaan. Kyse on itselläni myötätunnon antamisesta itselle ja sen hyväksymisestä mitä on. Voihan se olla muutakin, mutta tämän mallin olen huomannut itselläni toimivan parhaiten. Tuollaiset enteet ja se fiilis mikä niistä tulee ennen ensimmäistäkään ajatusta kertovat vahvistusta miten käsittelit asian. Tai näin suunnilleen otan itse ne merkit vastaan.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 13:09:45
Tässä on monenlaisia mahdollisuuksia.

Jos sinun ja tämän miehen välillä on tahaton, luvaton tai ei-toivottu energiakytkös, voi toisen tunne välittyä tavalla tai toisella. Ohjeita sellaisesta eroon pääsyyn täältä: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=43773.0  Samoin tuollainen energiakytkös voi tuoda kuvioihin miehen elämään liittyviä unia.

Toisaalta ne unet voivat aivan hyvin olla myös vain oman alitajuntasi tuotetta.

Fyysisten oireiden suhteen occami partaveitsi on kuitenkin aika hyvä osviitta, eli yksinkertaisin selitys on useimmiten se todennäköisin. Voi siis hyvin olla, että fyysiset oireet olivat esim. sitä että Norovirus (jota on ollut poikkeuksellisen ärhäkkänä liikkeellä kesästä asti pitkin Suomea) yritti iskeä mutta ei onnistunut.

Ja samaan aikaan esiintynyt surun tunne saattoi jopa olla vain kehollinen reaktio tai tunnemuisto siitä että olet joskus aiemmin elämässäsi ollut yhtä aikaa pahoinvoiva ja surullinen jossain tilanteessa. (Pavlov-reaktio siis.)

Toisaalta sitten kyseessä voi olla yhdistelmä näitä molempia:
Norovirus tms. yritti iskeä mutta ei onnistunut ja tämä fyysinen rasitus elimistöllesi sitten toimi jonkinlaisena 'avaavana' stressitekijänä, joka  toi mieleen muistikuvan jo unohtuneesta unesta, sekä myös aktivoi tahattoman energiakytköksen tähän mieheen, jolloin hänen mahdollinen senhetkinen surunsa välittyi sinuun. Tällöin fyysiset oireet ja se suru olisivat erilliset ilmiöt, vaikka toinen antoikin toiselle mahdollisuuden tulla koetuksi.





Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 13:20:12
Sanotaan nyt vielä lisäyksenä, että tuo näiden asioiden omina sisäisinä asioina ottaminen voi kuulostaa siltä, että pitäisi nöyristellä kaikkia muita. Sanon suoraan, että en suosittele sitä tehtäväksi liian pitkälle. Tarkoitan tällä vain sitä, mitä ehkä Eklektikkokin painottaa, että omien kaavojen ja mallien tarkkailu ja muuntaminen tekee sen, että muilla ei ole enää valtaa sinuun. Jos käsittelee oman sisimpänsä kuntoon ja tasapainoon, niin on tehnyt jo muillekin tarpeeksi. Loppu tulee itsestään, koska kaikkien näiden eri ihmisen kerrosten alta paljastuu rakkauden virta, joka vie ilman yrittämistä perille.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Varjotar - 06.11.2014 13:35:02
Melko mielenkiintoinen otsikko tällaiselle aiheelle.

Miten määritellään hulluus? Entäs normaali?


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 13:40:31
Itse asiassa osuva otsikko: Omilla ajatuksillaan asioista joita tapahtuu voi todella ajaa itsensä 'hulluuden rajoille!'

(MItä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan, usein sitä että tuntuu että kohta tulee hulluksi kun asiat pyörivät päässä. Ja tämä on muuten sitten merkki siitä että taatusti ei tule hulluksi, sillä useimpien mielenhäiriöiden yksi oire on puuttuva sairauden tunne.)


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 13:40:47
No luin eilen artikkelin Floridasta, jossa 90-vuotias mies on kahden ystävän kanssa jakanut ruokaa tarvitseville. Heitä on varoitettu lain rikkomisesta ja nyt jopa annettu sakot ja uhattu vankilalla. Mielestäni tässä tapauksessa hullu on se, joka tuollaisen lain on määritellyt. Ja he ovat siellä päättämässä muistakin asioista ja laieista. Tämä laki on siellä uutisen mukaan voimassa noin 30:ssä kaupungissa. Eli määrittelisin nykyään ennemmin hulluksi sen, joka noudattaa näitä nykyisiä ihanteita ja lakeja kyseenalaistamatta. Tehdään uusi normaali, eli ihminen joka ei ulkoista vastuutaan näille johtajille, joilla ei ilmeisesti ole sydäntä tai järkeä tai kumpaakaan?

Edit. Enkä halua demonisoida johtajia tai sanoa, ettei heillä ole noita asioita.. koska kaikilla ihmisillä on, mutta eivät he niitä tunnu ainakaan käyttävän tässä tapauksessa. Sama koskee esim. näitä lainvalvojia...


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 13:44:43
Tuo on itse asiassa ihan vaan byrokratiaa ja sitä samaa mitä meillä Suomessakin minkä takia kaupat eivät saisi lahjoittaa pois viimeinen käyttöpäivä mennyt -tuotteita: Syy on elintarvikehygienia. Tästä oli radiokanava NPR:llä (USAn ainoa ei-kaupallinen radio, kuultavissa YLE Mondosta) jo viime vuonna. Tämä on ollut laajeneva ongelma kun vapaaehtoiset haluaisivat tehdä ruokajakelua köyhille, mutta elintarviketurvallisuus ja hygieniasäännökset kieltävät sen.

ja USAn päässä vielä se 'litigious society' eli se että jos nyt joku saa vatsataudin lahjoitusruuasta joka on pilaantunut, niin hetikohta on puhtaalla provikkapalkkiolla toimiva 'ambulanssinjahtaaja'-juristi ehdottamassa tuottoisaa korvausoikeudenkäyntiä.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 13:52:23
Juuh, olen tietoinen tuosta. Mutta en silti erottaisi byrokratiaa täysin ihmisten omista valinnoista ja arvomaailmasta, koska silloin se on asia johon ei voi vaikuttaa mitenkään. "Isot pahat byrokraatit ne tekee meille sitä ja tätä" kärjistettynä. En itse hyväksy tuollaista maailmaani (paitsi tiedostan sen olevan tässä hetkessä todellisuutta), jolloin kun tarpeeksi moni ei, niin muutos tapahtuu myös byrokraateilla maapallon kollektiivitietoisuuden kautta. Mutta se on vain oma teoriani.

Edit. Tähän liittyy se, että tiedostan oman mallini (missä saa antaa ruokaa kenelle vaan, jos on korkein mahdollinen rakkaus motiivina) olevan rakkaudellisempi eli harmoniassa maailman kanssa enemmän, kuin heidän. (Tosin he käyvät nyt myös meidän kanssa prosessia läpi, jossa päästetään irti näistä vanhoista malleista) Jolloin tiedän, että asia tulee muuttumaan tulevaisuudessa väistämättä. Mutta tämän hetkinenkin prosessi on tällä hetkellä se rakkaudellisin pakosti, koska ihmisten mallit vaativat muutosta. Ja jonkun mielestä olen hullu ja se on kohteliaisuus tässä maailmassa. :)


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 13:57:50
Käytännön ongelma on tässä byrokratiassa tämä:
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu se, että kaikkia kohdellaan samalla tavoin samojen lakien perusteella.
Jotta voitaisiin tehdä poikkeuksia, pitää muuttaa lainsäädäntöä tai muuta vastaavaa säännöstä ja se ei käy silmänräpäyksessä.
Virkamies, joka ei valvo lakia joutuu lisäksi itse kuseen, eli virkavirhesyytteeseen.

Ei kyse ole siitä että 'isot pahat byrokraati jotain', vaan siitä että oikeusvaltioissa toimitaan tietyllä tavalla ja se on kaikkien eduksi. Tässä tapauksessa haitaksi, mutta entäpä jos osia rikoslaistakin alettaisiin jättää valvomatta ihan vain sen vuoksi että se tuntuisi oikealta?

Kyse ei ole byrokraateista eli niistä jotka lakeja pistävät täytäntöön, vaan niistä laeista ja säännöksistä itsestään mukaan lukien tosiaan myös se, että jos byrokraatti ei valvo lakia hän on kohta itse käräjillä, olipa se laki sitten miten tyhmä tahansa.

Oikeusvaltiossa asiat muuttuvat lainsäädännön muuttamisen kautta. Ja juu, tässä suhteessa noita elintarviketurvallisuus ja hygieniasäännöksiä kyllä pitäisikin muuttaa, tästä on jo ollut puhetta täällä Suomessakin.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 14:02:23
No en sanokaan, että se olisi valvojien vika tai etteivät he saisi tehdä työtään, mutta instituutiot muuttuvat minusta mieluummin sisäisesti, kuin että tarvitsisi vaikka aloitaa kokonaan alusta. Ja se, että lakeja muutetaan on tärkeää. Ja se lähtee ihmisistä, jotka näkevät selkeästi asioiden laidan. (Esim. eivät tuomitse byrokraatteja vaan ymmärtävät miksi he tekevät niin.) Ja ihmiset heräävät koko ajan enemmän todellisuuteen ja siihen, että he haluavat muutosta. Painotan vain sitä tässä, että ihmiset alkavat ottaa vastuuta eivätkä anna muiden päättää mikä on oikein. Joskus se voi vaatia byrokraatin joka tekee vaikka Snowdenit.

Edit. Tässäkin tapauksessa se on raha ja selviytymisen pelko, joka päättää ihmisten puolesta mikä on oikein. Ei se minkä he tuntevat olevan oikein sydämmessään. (Siis he pelkäävät luultavasti menettävänsä työnsä, jos edes ehdottavat muutosta käytäntöön.) Mutta kyllä tuolta alueelta löytyy aivan varmasti ihmisiä, jotka intohimoisesti tekevät sen muutoksen, kun ovat kyllästyneet tuohon kielteisyyden kehään. Ruokakaupathan pelkäävät esim. että ihmiset eivät enää ostaisi ruokaa, jos he saisivat sen ilmaiseksi. Ja he lobbaavat poliitikkoja jne. jne. Muutos lähtee silti yksittäisistä ihmisistä.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 14:20:33
Suomessakin on esimerkiksi Kivenlahden Seilorin kauppias, joka on jo yli 15 vuotta jakanut vanhaksi menevää ruokaa hyväntekeväisyyteen. Kun muut kauppiaat tulevaisuudessa huomaavat, että kyseinen toiminta voi jopa lisätä ihmisten intoa tukea kyseistä kauppaa, niin se toiminta saattaa levitä. Myöhemmin siitä tulee käytäntö, koska hyvä kiertää. Mutta tämä on visioni, johon ei tarvitse uskoa. :)


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 14:20:53
Ruokakaupathan pelkäävät esim. että ihmiset eivät enää ostaisi ruokaa, jos he saisivat sen ilmaiseksi. Ja he lobbaavat poliitikkoja jne. jne. Muutos lähtee silti yksittäisistä ihmisistä.

Täh!  :o Minä kyllä tarkoitin sitä, että ruokakaupat eivät saa lahjoittaa - vaikka itse niin haluaisivat, olen lukenut parinkin kauppiaan haastatteluja tästä - viimeinen-päiväys-mennyt -ruokaa niille köyhille ihmisille, jotka taatusti eivät ko. kaupassa asioisi ilman sitä ruokalahjoitustakaan, koska ei vain ole yksinkertaisesti rahaa. Kauppiaan myynti pienenisi vain jos ruokaa lahjoitetaan niille, joilla olisi muutenkin varaa ostaa sitä ja siitähän ei tässä ollut kysymys. Näiden lahjoitusten saajien vaihtoehdot ovat ruokalahjoitus tai nälkä.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 14:21:50
[Meidän muuten tarttis tehdä tästä oma keskusteluketju, nyt menee jo tosi monta viestiä tosi paljon ohi aloittajan aiheen ja ongelman]


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 14:31:59
Siis tiedän tämän, mutta miksi sitten esim. tuo Seilorin kauppias on voinut tehdä sitä? Kaikki kauppiaat voisivat, jos he tuntisivat sen sydämen asiakseen? Miksi he eivät tee sitä? Veikkaan, että juuri siksi, että heidän logiikka ontuu juuri kuvaamallasi tavalla. Eivät ymmärrä, etteivät he mitään tuloja menettäisi, ennemminkin saisivat puhtaan sydämen ja lisää iloisia asiakkaita, jotka tukevat eettisyyttä. Ja nämä jutut voi siirtää toiseen ketjuun, jos joku osaa.

Edit. tästäkin voitaisiin tehdä esim. laki, joka velvoittaa kaupat jakamaan vanhaksi menevää ruokaa vaikka jotenkin tulojen mukaan ensin tarvitseville. Valtio voisi tukea tätä toimintaa, koska se edistää koko kansan ja maapallon hyvinvointia. Enkä tässä ideassa jaksa mennä yksityiskohtiin, vaan ihan yhden vaihtoehdon tuoda esille.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 14:51:20
Siksi että ne ovat olleet vasta menossa vanhoiksi, eivät vielä menneet vanhoiksi. Sellaisia saa lahjoittaa.
Sen sijaan niitä jotka ovat jo menneet vanhoiksi, mutta silti aivan syömäkelpoisia, ei saa lahjoittaa.

(Monet elintarvikkeet ovat vielä ihan ok vaikka ovatki jo menneet vanhoiksi, niissä päiväyksissä on menty niin varman päälle.)

[Ja anteeksi aloittajalle, että me menimme ihan muuhun asiaan tässä ketjussa. JOku ylläpitäjä voisi jakaa tästä uuden ketjun vaikka tuonne muut aiheet -osioon.]


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:00:16
Niin no siis tuonkin asian voisi korjata lailla tai jotenkin, että myös noita muita syömäkelpoisia ruokia (vähän päiväyksen ylittäneitä) voisi jakaa. Mutta jäisi syöjän vastuulle, jos tulee ongelmia. Suomi ei ole onneksi näissä oikeuteen haastamisissa aivan yhtä (maalais)järjetön kuin USA.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 15:10:12
Se on silti suomessa ihan yhtä kiellettyä. Meillä vain oikeuskäytäntö itsessään ei tunne ns. punitive damages- tyyppisiä korvauksia, eli meillä korvausta voi saada vain ihan todellisesta haitasta, esim. sairauskuluista, tulonmenetyksistä yms.

Se kielto lahjoittaa vanhentunutta ruokaa on ymmärtääkseni meillä ihan yhtä tiukka kuin USAssakin. Korvausten suuruus on täysin erillinen asia ja liittyy USAn  oikeuskäytäntöön yleisesti.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:10:26
Lisätään vielä aiheeseen, että mielestäni koko ihmiskunta on jo hulluuden rajamailla ja suunta tästä on vain selväpäisyyttä kohti. Ja siihen selväpäisyyteen voi liittyä asiat, mitä nykyään pidetään hulluina.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:11:13
Tarkoitatko Eklektikko, että lakeja ei voi muuttaa tai asiaa ei voi muuttaa, koska lait on tiukat? En ymmärrä nyt.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 15:14:14
Tarkoitatko Eklektikko, että lakeja ei voi muuttaa tai asiaa ei voi muuttaa, koska lait on tiukat? En ymmärrä nyt.

Minä kommentoin vain sitä, ettei Suomi ole oikeuteen haastamisissa yhtä järjetön kuin USA. Itse asiassa ihan samalla tavoin voi Suomessa kuka tahansa nostaa kanteen, ero on vain korvaussummissa, koska USAssa on 'punitive damages' systeemi, eli korvausten valtavuudella katsotaan olevan rangaistusvaikutus maksajaan, mutta Suomessa korvataan vain todellinen vahinko.

Yhtä kiellettyä on silti molemmissa maissa vanhentuneen ruuan lahjoittaminen ja molemmissa maissa voi haastaa korvausoikeudenkäyntiin siviilioikeuden puolella tai esittää korvausvaatimuksen rikosoikeudenkäynnin yhteydessä.

Lakeja voi Suomessa muutta tietyillä säännellyillä tavoilla. Eli eduskuntaan pitää ensin saada halutulla tavalla ajattelevia kansanedustajia, kun kansalaisaloite-systeemikin on osoittautunut sellaiseksi, että lakivaliokunta pystyy vesittämään minkä tahansa lakiesityksen toteamalla ilman tarkempia perusteluja että 'se sisältää ristiriitoja' tms. Koko kansalaisaloite näyttää jääneen kosmeettiseksi jutuksi, valitettavasti.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:19:02
Ahaa ok! Eli selvensit/tarkensit mitä en osannut itse kertoa? Olemmeko mistään nyt samaa mieltä, jotenkin tuntuisi että olemme? Mietin vaan, kun et ole yhtään sanonut oletko mistään samaa mieltä, niin on vaikea tietää mitä haet noilla kommenteilla. Minulle jäi kuva, että mielestäsi lakeja tai sääntöjä ei voi muuttaa tai rikkoa missään olosuhteissa ikinä, ja en usko, että hait sitä takaa?


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 15:28:58
Lainaus
lakeja tai sääntöjä ei voi muuttaa tai rikkoa missään olosuhteissa ikinä, ja en usko, että hait sitä takaa?

Olen sitä mieltä että lakeja tai sääntöjä voi muuttaa mutta ei missään nimessä rikkoa sillä tavoin että katsotaan sormien läpi jotakin silloni kun se jonku mielestä 'tuntuu oikealta.'

Näitä kahta ei voi niputtaa samaan, kuten sinä teit, muuten on oikeusvaltio vaarassa !

Lain muuttaminen säilyttää oikeusvaltion, kun taas se että aletaan katsoa lainrikkomuksia sormien läpi tietyissä tilanteissa vaarantaa oikeusvaltion, koska kuka se päättää missä tilanteissa niitä katsotaan sormien läpi?

Meilläkin on vähemmistö, jonka oman kulttuurin mukaan verikosto on paitsi ok, myös oikea tapa hoitaa asiat.
Tai entäs jos vihaisten vanhempien porukka olisi sitä mieltä että on ihan ok hirttää pedofiili lähimpään lyhtypylvääseen?

Minusta olisi ihan ok, että vanhentunutta ruokaa saa lahjoitta kunhan sanoo että se on vanhentunutta ja vastaanottaja toimii omalla vastuullaan asiassa. Mutta siihen on päästävä lainsäädännön keinoin.

Koska jos lipsutaan hygieniasäännöksissä, mikä estää lipsumasta myös rikoslain piiriin kuuluvissa asioissa.

[Ja meidän oikeasti pitäisi aloittaa tästä oma ketjunsa tai moderaattorin pätkäistä tämä omaksi ketjuksi siitä mistä tämä alkoi. Aihe on hyvä sinänsä, mutta ei kuuluisi tähän ketjuun.]



Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:32:09
Joo.. lain rikkominen on riskialtista ja tuollainen lipsuminen. Mutta entä sitten asiat, jotka kuuluvat vapaaseen tahtoon, eivätkä aiheuta kenellekään harmia jotka on kielletty? Tai entä vaikka natsien aikaan, jos joku tuki juutalaisia salassa? Kauheita rikollisia ja yhteiskunta on vaarassa? Tämä menee nyt ääriesimerkkeihin, mutta eiköhän olla aika samaa mieltä asioista. Olen samaa mieltä, että mieluiten lainsäädännön kautta.. mutta aina nämä päättäjät, jotka lakeja tekee, eivät ole ihmisen asialla.

Edit. Ja kuten tämä 90-v pappa kavereineen.. rikkoo lakia, koska tietää tekevänsä oikein. Ihmiset kyllä tulevat tueksi tälläiseen vähintään tietoisuudessaan, eikä päättäjien taakse. Tai näin ainakin uskon.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 06.11.2014 15:38:42
Nosiis, jos lainsäädäntömuutoksia kaivataan, niin yksi keskeinen olisi se että ns. uhrittomat rikokset poistuisivat kokonaan lainsäädännöstä. Siitä olen samaa mieltä. Ne kuuluvat nimittäin nimenomaan oman vapaan tahdon alaisiksi. (esim. huumausaineen käyttörikos, jota suomalaiset päihdelääkärit joutuvat aina kansainvälisissä kokouksissaan häpeilemään kun ulkomaiset kollegat kyselevät että vieläkö teillä tuhlataan resursseja käyttäjien jahtaamiseen)

YK:n ihmisoikeuksien julistusta suoraan rikkovat lait - Natsi-Saksan juutalaislait esim.  tai Saudi-Arabian ne lait jotka kieltävät naisia tekemästä asioita jotka ovat miehille sallittuja jne - ovat ihan oma lukunsa. Suomessa meillä ei ole näitä muita kuin yhteisöverolaki joka rikkoo uskonnonvapautta tilanteessa jossa pienosakeyhtiön osakkeista 100% omistava ateisti joutuu maksamaan yhteisöveroa joka menee Ev.Lut kirkolle. Ja transsukupuolisten sterilointi/kastraatiopakko myös.  Niiden muuttamista on jo ehdittykin vaatia. Ja lisäys: Nykyinen avioliittolaki myös rikkoo ihmisoikeuksia. Olisi sille tasa-arvoiselle jo korkea aika.

Voidaan tässä käydä läpi vaikka koko suomen lainsäädäntö, mutta minun pointtini on lähinnä se, että jos nyt laki ei ole suoraan ihmisoikeuksia rikkova diktatuurimaan erilaiset-uuniin -tyyppinen laki, niin oikea tapa muuttaa asioita on muuttaa lainsäädäntöä.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Ritsa - 06.11.2014 15:43:53
Samaa mieltä. Olen silti aika varma, että aina silloin tällöin putkahtelee näitä esimerkkejä maailmalta, missä joku pistää laieille jne. hanttiin, koska ne ovat suorastaan idioottimaisia. En sano, että minä olisin se tai, että se olisi paras keino. Mutta joskus se on ainoa keino joillekin? Ja niissä näkyy ihmisen vahvuus uhrata oma hyvinvointi toisten puolesta, joka innostaa muitakin ihmisiä. (Eikä nämä papatkaan varmaan/toivottavasti omaa hyvinvointiaan itseasiassa uhranneet, vaan voivat ihan hyvin ulkoisten vaikeuksienkin keskellä. Rakkaus antaa uskomatonta voimaa.)

Myöhempi edit:
Tässä linkki siihen uutiseen:
http://www.nbcnews.com/news/us-news/fort-lauderdale-charges-90-year-old-two-pastors-feeding-homeless-n241971

Unohdin mainita, että kyseiset herrat voittivat 1990-luvulla oikeusjutun samasta asiasta. Ja moderaattori voisi siirtää nämä aiheesta eriävät tekstit uuteen topiciin, kiitos! :) Olemme vissiin vähän toivottomia tämän aiheessa pysymisen suhteen. :D


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Kyllikki6 - 06.11.2014 17:50:43
Hopssssan!
Myönnettäköön, että saattoi mennä hieman puurot ja vellit sekaisin tuossa tunnekuohussa  :idiot2: Olen samaa mieltä siinä, että mitä koen/näen on aina itsessäni, se mihin reagoin on jollakin tavalla menneisyyden kokemus ja siten uudelleen käsiteltäväksi annettu asia. Muodot vaihtelee, sisältö on aina sama. Olen koko ikäni taistellut herkkyyttäni vastaan, sitä että voisin tietää jotain, mikä ei ole vielä tämän loogisen päättelykyvn ulottuvissa ja ehkä itsensä hyväksymisen myötä nostetaan tällaisia "harjoituksia" esiin. En tiedä onko yhteytemme luvallinen vai luvaton, tiedän vaan, että asioita on kesken ja jossain vaiheessa (tässä tai seuraavissa elämissä) niitä käydään läpi. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun saan hänestä tällaista dataa, aiemmin tajusin vasta siinä vaiheessa tietäväni, kun asia tuli ystävien kautta korviini.

Olen todellakin samaa mieltä siitä, että kun ego/mieli alkaa oikein kunnolla pyörittämään erilaisia vaihtoehtoja ja variaatioita, ollaan todellakin siellä hulluuden rajamailla... kokemusta on ja edelleenkin näyttää mopo karkaavan käsistä aivan huomaamatta  :buck2:


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Eklektikko - 07.11.2014 09:05:50
. En tiedä onko yhteytemme luvallinen vai luvaton, tiedän vaan, että asioita on kesken ja jossain vaiheessa (tässä tai seuraavissa elämissä) niitä käydään läpi. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun saan hänestä tällaista dataa, aiemmin tajusin vasta siinä vaiheessa tietäväni, kun asia tuli ystävien kautta korviini.

Luvallinen/luvaton voisi yhtä hyvin olla tahallinen/tahaton:
Ei ole mitään ylempää auktoriteettia joka päättää onko sinulla tähän ihmiseen energiaside, se on vain ja asinoastaan SINUN päätöksesi.

Haluatko että sellainen side on? Haluatko olla toisen ihmisen tunteiden heiteltävänä (jos siitä nyt on kyse ylipäätään)? Vai haluatko katkaista sen? Kukaan muu kuin sinä ei voi sitä päättää, vapaan tahdon laki antaa sinulle täyden oikeuden katkaista side, jos siis sellainen on olemassa eikä kyse ollut vain oman alitajuntasi tuotoksesta.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Indium - 08.11.2014 12:56:42
Itse asiassa osuva otsikko: Omilla ajatuksillaan asioista joita tapahtuu voi todella ajaa itsensä 'hulluuden rajoille!'

(MItä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan, usein sitä että tuntuu että kohta tulee hulluksi kun asiat pyörivät päässä. Ja tämä on muuten sitten merkki siitä että taatusti ei tule hulluksi, sillä useimpien mielenhäiriöiden yksi oire on puuttuva sairauden tunne.)

Lihavointi minun.

Hei, tuota, ei se ole taatusti merkki siitä että "ei tule hulluksi". Useissa mielen sairauksissa on diagnostisena kriteerinä ihan nimenomaan se, että ihminen järjellään tajuaa päässään pyörivän outoja pakkoajatuksia jotka eivät ole realistisia, mutta ei kerta kaikkiaan pysty pysäyttämään niitä, ei onnistu järkeilemään itseään niistä ulos, ja niitä vastaan toimiminen lisää ahdistusta. Sairauden puolelle mennään siinä, kun pakkoajatukset estävät normaalia elämää toteutumasta mielekkäästi, eli sen ihmissuhteita, harrastuksia, itsestään huolehtimista tms.

Hulluus synonyyminä sairaudelle on ikävä muutenkin (tämä siis ihan yleisesti sanottuna, ei Eklelle). Sairaudella itselläänkin on ikävä kaiku. No, noiden sanojen kaiuille nyt en itse mahda juuri mitään.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Tigerwoman - 08.11.2014 13:25:46
Itse asiassa osuva otsikko: Omilla ajatuksillaan asioista joita tapahtuu voi todella ajaa itsensä 'hulluuden rajoille!'

(MItä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan, usein sitä että tuntuu että kohta tulee hulluksi kun asiat pyörivät päässä. Ja tämä on muuten sitten merkki siitä että taatusti ei tule hulluksi, sillä useimpien mielenhäiriöiden yksi oire on puuttuva sairauden tunne.)

Lihavointi minun.

Hei, tuota, ei se ole taatusti merkki siitä että "ei tule hulluksi". Useissa mielen sairauksissa on diagnostisena kriteerinä ihan nimenomaan se, että ihminen järjellään tajuaa päässään pyörivän outoja pakkoajatuksia jotka eivät ole realistisia, mutta ei kerta kaikkiaan pysty pysäyttämään niitä, ei onnistu järkeilemään itseään niistä ulos, ja niitä vastaan toimiminen lisää ahdistusta. Sairauden puolelle mennään siinä, kun pakkoajatukset estävät normaalia elämää toteutumasta mielekkäästi, eli sen ihmissuhteita, harrastuksia, itsestään huolehtimista tms.

Hulluus synonyyminä sairaudelle on ikävä muutenkin (tämä siis ihan yleisesti sanottuna, ei Eklelle). Sairaudella itselläänkin on ikävä kaiku. No, noiden sanojen kaiuille nyt en itse mahda juuri mitään.

Kiitos ind1, että nostit asian esille. Sairauden tunnon puuttuminen on vain pieni osa mielenterveyden ongelmien kirjoa.
Olen sitä  mieltä, että sana hullu voitaisiin kieltää kuten vaikkapa N-sana.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Indium - 09.11.2014 09:44:01
Eipä mitään, oli pakko kun tuota virhekäsitystä on täällä viljelty niin älyttömästi. Sehän on ennen kaikkea vain vanha sanonta.

Joidenkin mielen sairauksien puhkeamisiin todella kuuluu se, että tuntee tulevansa järkiinsä, vaikka käsitys todellisuudesta muuttuu rajusti. Mutta tosiaan vain joidenkin.

Kirjoitan vielä yhden toisenlaisen esimerkin noiden mainittujen pakkoajatusten lisäksi.

Ihminen voi saada vaikkapa sellaisia aistiharjoja, joiden päätyttyä hän älähtää "ei hemmetti mikä harha taas" (ja on siis aivan selvää, ettei harhan sisältö voi milään olla vaikka henkiopaskohtaaminen tai muuta merkityksellistä, vaan henkilö kokee vaikkapa lentäviä kastematoja). Asian tajuaminen harhaksi ei suojaa häntä siltä pään tilalta, joka niitä aiheuttaa. TIlanne on hyvä lähinnä sillä tavalla, että tajuaa (toivottavasti) hakea apua, kun tajuaa ajatustensa ja/tai aistiensa sisällön järjettömäksi mutta hallitsemattomaksi.

Samaa mieltä siitä että sanat hullu, N ja varmaan jotkut muutkin voisi kieltää. "Sairas"ta jäin miettimään, niin, olkoon kolkko kaikukin, pakkohan meidän on jotenkin määritellä kenen pää tai vaikka jalka ei toimi. (Ja mielestäni noilla ei loppupeleissä ole niin kauheasti eroakaan muualla kuin ihmisten asenteissa. Mielen sairauksista toipuva ei voi suorittaa täydellä teholla sen enempää, kuin kipsattu ja kainalosauvoilla konkkaava juosta.)


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Tigerwoman - 09.11.2014 13:26:21
Niin. Mielensairauksilla on edelleen paha kaiku ja turha häpeä.

Silti todella monen häiriön taustalta löytyy ihan fyysisiäkin syitä.
Jos on perinyt geenin joka altistaa syövälle, tai on perinyt geenin joka altistaa jollekin mielenterveyden sairaudelle, mitä eroa?
Jos käy hyvin, altistuminen ei johda syöpään tai mt-sairauteen.
Jos käy huonosti, syöpä on jotenkin hyväksytympi sairaus.
Outoa.


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: pikkari - 09.11.2014 14:32:20
Mun veikkaus on että pahoinvointisi johtui myös henkisestä puhdistusreaktiosta. Koitat päästä/päästää irti
Sulla taitaa olla isoja tunteita...ja se on ihan ok. Joskus asiat ei vaan mene meidän mielestämme parhaimmalla tavalla ja se tuntuu pahalta.
Välillä tekis mieli päästä käsiksi akaasisiin kirjoihin että saisi selville suuremman kuvion.
Vaikeudet näyttää just kohdalla ollessaan joskus valtavilta mutta katsopa asiaa vuosien kuluttua. Niinpä niin...
Tosin on vahvoja kohtaamisia tässä elämässä ja ihmisiä jotka muistamme koko ikämme vaikka tapaaminen olisikin lyhyt. En tiedä onko sun ja miehen kohtaaminen karmallista mutta iso merkitys sillä ainakin on kun reagoit noin voimakkaasti.
Voihan kyse olla vatsataudistakin mutta mä tiedän miltä tuntuu elää ns herkissä nahkoissa joten ko reaktio voi johtua muustakin kuin pöpöstä.
Opettele hiljentämään mielesi - meditoi.
Huomaan itsestäni että hiljentyminen tosiaan vaikuttaa hermostoon ja vaikka ahdistuilen vieläkin, olo on tasaisempi.
Mitä herkempi olet, sitä nopeammin huomaat eron.

Teidän kohtaamisenne tässä elämässä opettaa sinua paremmin tuntemaan itseäsi
Millä tietenkin on tärkeä tarkoituksensa


Otsikko: Vs: Hulluuden rajamailla
Kirjoitti: Varjotar - 03.11.2016 07:35:29
Kyllä pistää pään ja ruumiin koville tämmöne takkuaminen ja pyöritys.
Eka ollaa viikkoja pimees ilman voimia samaa aikaa ku vihjeitä ja tietoo tulee ja siinähä sitte lottoot  :uglystupid2: että mitä helkkaria taas ja  venailet ja kiukkuat että ei tästä tuu mitää  :buck2:
Lumi sataa maahan ja kas, vastauksia tulee sylin täydeltä, voimat palaa,  vahvistuu ja samaan aikaa pienet pyörteet laittaa päätä uudellee sekaisin  :D


Kuinka raivostuttavaa ja samalla, niin ihanaa  :smitten:

Tämmöstä :D :idiot2: