Astro Foorumi

Voin kertoa taustoja tälle enemmänkin jos jotakuta kiinnostaa, mutta näin ensin:

tuleeko ajatus kolmannen silmän chakran indigonsinisestä väristä siitä, että se tosiaan on sen värinen?

Näenkö minä nykyään kolmannen silmäni ajoittain ja sen kautta? Meditoidessa ja usein myös juuri kun olen nukahtamassa siihen kohtaan tulee ikäänkuin "tunneli", mikä on tuon värinen. Se on ehkä hiukan vinoneliönmallinen tms. ja hiukan sykkiin tai laajenee ja pienenee. Tuossa nukahtamisen rajamailla olen nähnyt se raottuvan ja tilalle on tullut eri väristä tapahtumaan(ihmisiä, asioita). Halutessani olen pystynyt sulkemaan sen(säikäytti  ekoilla kerroilla hiukan).

En ole erityisesti pyrkinyt tuota avaamaan, enkä ole erityisesti pinnistänyt tätä juttua.

Kuulostaa täysin tyypilliseltä kolmannen silmän aktivoitumiselta!  :)

Sen kanssa kannattaakin edetä omaan rauhalliseen tahtiin, ihan niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.  :)

Indigonsininen on enemmänkin se väreillä ilmaistava värähtelytaso joka resonoi tuon kyseisen chakran kanssa ja periaatteessa tuo chakra on siis väriltään indigo, mutta lähinnä energisessä mielessä... Sieltä voi kyllä näkyä mitä värejä tahansa. Eihän karmien väri määritä itse taulua!  ;)

Olisi kiintoisaa tietää, minkätyyppistä meditaatiota harrastat. Itselläni oli miltei vastaavanlaisia
kokemuksia TM-harrastuksen alkuaikoina, vuosia sitten. Juurikin indigonsininen hitaasti sykkivä, lähinnä ääriviivoiltaan
ruiskaunokkia muistuttava kuvio ilmestyi näkökenttääni. Koin sen indikaationa siitä, että olen
lähellä puhtaan tietoisuuden (puruSa, aatman, [todellinen] itse*, neljäs tietosuuden tila)  "kokemusta", joka ei varsinaisesti ole siis kokemus, koska siinä kokija [RSi] kokeminen [devataa] ja kokemisen objekti [chandas] ovat yhdentyneet [samhitaa].

* ego, joka useimmille ihmisille lienee itsen synonyymi, taitaa olla vain aivojen luoma illuusio, joka esim. Alzheimerin taudin edetessä pikku hiljaa lakkaa olemasta.

Tahtoisin vielä lisätä sen, että pääsääntöisesti meditaation aikana tapahtuviin
visuaalisiin yms. kokemuksiin ei kannata juurikaan kiinnittää huomiota. Jos
harrastuksen motiivina ovat tuollaiset kokemukset, se saattaa tyssätä kuin
tossu p-skaan, kun eräänä kauniina päivänä kokemukset tyystin loistavat poissaolollaan...

Ainakin joogameditaatiossa lähes ainoa objektiivinen edistymisen indikaattori lienee ns. neljäs
praaNaayaama*, eli hengityksen väheneminen ja  lopulta spontaani pysähtyminen joskus
melko pitkäksikin ajaksi, mikä kertoo mielen ja kehon totaalisesta relaksaatiosta
ja siihen liittyvästä metabolian huomattavasta hidastumisesta.

* Mikäli en ole täysin kuutamolla, ne kolme muuta ovat:

1. puuraka (täyttäminen = sisäänhengitys)
2. kumbhaka (ruukku; heng. pid.)
3. recaka (reetshaka; tyhjentäminen = uloshengitys)

Mielenkiintoisia nuo sidemanin jutut mutta nuo erilaiset oppijärjestelmät ja dogmat ovat kyllä kärpästen surinaa, ainakin minulle.

Lyhyesti sanottuna kehon rauhoittaminen, mielen hiljentäminen ja hengityksen säätely johtavat kehon värähtelytaajuuden nousuun joka avaa kolmannen silmän. Sitten onkin ihan jokaisen omalla vastuulla mitenkä pahasti päässä "nyrjähtää"  ;)

Henkisesti valmiilla/herkillä ihmisillä ei vaadita paljoa ponnisteluja tuohon meditoidessa tai nukahtaessa tapahtuvaan 3. silmän avautumiseen kun taas ensikertalainen saattaa olla asian kanssa ihan  :o

Hei taas. Anteeksi etten vastannut fiksuihin vastauksiin ;) Jostain syystä en saanut aikanaan vastausta lähtemään(ei vaan huolinut), ja sitten hiukan unohdin tämän.

En ole ollenkaan mikään joogailija tai meditoija ollut. Menin aikanaan kaverin houkuttelemana joogatunnille mukaan, koska kärsin pahasti stressin aiheuttamista unihäiriöistä. Siitä on kolmisen vuotta. Tosi harvakseltaan olen käynyt, kun en vaan ole ehtinyt. Olen eläissäni näitä meditaatioharjoitteita tehnyt oikeasti varmaan alle parikymmentä kertaa =D että sellanen joogi. Nyt osaan kyllä hiljentää jo pään siihen ryhtyessäni ja hengitysopit on menneet jotenkin perille.

En ole mitään valaistumisia/näkyjä tms. tavoitellut. Olen "nähnyt" asioista jo nuorena ihan muutenkin, ja oikeastaan joskus halusin laittaa tuon uutistulvan kiinni. Tuo indigovalo tulee nyt yhä enemmän tai vähemmän juuri ennen nukahtamista. Samanlailla näen  jotain ihan summittaisia asioita(kuin jotain filmiä) heti sen jälkeen. En vaan osaa käsitellä sitä, kun näkymä napsahtaa aina ennen aikojaan kiinni  :buck2: Sitten menenkin taas siihen normaaliin unimaailmaan. Tää on kyllä hassu homma.

Hiukan jännänä koen sen, että en ole tavoitellut mitään tämmöistä. Olen akateemisesti koulutettu, ei-uskonnollinen tms. tai erityisesti esim. yliluonnollisesta villiintynyt jalat maassa-tyyppi. Jossain määrin kyllä varmasti ns.henkinen ja etenkin luonnonläheinen olen ollut luonnostani aina. Mulle nämä joogien ja muiden hyvinkin henkiset jutut kuulostaa usein aivan liian monimutkaisilta ;)

Sitä vielä, etten ajattele noiden nykyisten valve-/univälitilan "filmien" olevan mitään ennustuksia. En tosiaan tiedä mitä ne on. Ihan randomeja juttuja, mitä en ainakaan tiedä nähneeni/kokeeni missään. Jotenkin sellainen hassu olo, että ne on jotain juttuja mitä tapahtuu ehkä just silloin jossain muualla? Ei edes mitään merkityksellisen oloisia asioita.

Kuulostaa tutulta, itsekin joskus ennen nukahtamista näen "filminpätkiä", eivät koske minun elämääni mitenkään. Epäilen kans, että ne voisi tapahtua muualla samaan aikaan, tai ovat tapahtuneet jo, toisella puolen maapalloa ehkä jopa. Monesti tulee joidenkin pelkotiloja niihin, tulipaloja, luonnonkatastrofeja. Ei ole tuollaista ollut pitkään aikaan, että olisin nähnyt mutta välillä oli ja kummastelin.

Nyt tulee hiukan jatkoa. Olisin oikeastaan kovasti iloinen, jos tätä kautta löytäisin toisen vastaavaa kokeneen/henkilön ketä osaisi tätä minulle selittää jotenkin järkevästi. On taas usko hiukan koetuksella siihen, että onko ehkä päässäni jotain vikaa.

Tämä on taas ihan spontaanisti tapahtunutta. Edellisiltana nukahtamisvaiheessa tuon indigonpallon takaa avautui yhtäkkiä "avaruus". Siis kuin avaruusmaisema minkä läpi kiisin välillä nopeammin, välillä hitaammin. Ohi vilisi tähtiä/niihen muodostelmia jne. Ihan kuin joku avaruussuunnistus. En tiedä mihin matka, tuntui loputtomalta. Väsytti, joten pyysin, että nyt pitäisi voida nukkua. Pääsin pois avaruudesta.

Mielenkiinnosta halusin kokeilla tuota uudelleen. Pääsin samaan eilen illalla pienellä pinnistyksellä ja keskittymisellä. Taas halusin kesken matkan päästä nukkumaan, tuntuu niin loputtomalta tuo reissu. Hassu tunne, avaruus on joka puolella. Tämä ei ole lucid-uni. Olen koko ajan ihan tietoinen mm.makuuhuoneestamme (ilmankostuttimen pörinä, miehen hengitys, naapureiden kolinat jne.).

Tietyllä tavalla ei tunnu ihan kivaltakaan, koska en tiedä mistä on kyse. Mihinkään ufoihin, avaruuskotkotuksiin yms. en ole haksahtanut. Kertokaa joku, että olette kokeneet vastaavaa.

Tästä vastauksesta et välttämättä tällä hetkellä saa paljoa irti, mutta ehkä jonain päivänä. Jos vaan se sisäinen halu totuuden selvittämiseen löytyy.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan olit selkäydinhermon sisällä (tunnetaan myös nimellä sushumna nadi). Kuulostaa oudolta, mutta kun alkaa käytännössä ymmärtämään hermoston merkityksen ihmisen henkisessä muutoksessa, kyseessä on lähinnä itsestäänselvyys. Havainnollistava kokemus:

Muutama kuukausi takaperin meditoin selkounessa keskittyen kolmanteen silmään. Pian tietoisuus siirtyi muualle. Olin loputtomalta tuntuneessa tilassa, jota avaruus kuvastanee parhaiten. Näin monivärisen energiavirran, joka meni molempiin suuntiin niin pitkälle kuin pystyin havaitsemaan. Energian ympärillä oli kirjaimellisesti galakseja, ja joka puolella oli ikään kuin eetterinen moniulotteinen kolmioista muodostuva verkko. Samaan aikaan, vaikka tietoisuus oli täysin tässä ”unessa” ja liikkui energianmyönteisesti käsittämättömällä vauhdilla, tunsin fyysisesti valtavaa ekstaattisuutta juuri- ja kolmas silmä –chakrojen välillä, joka myös säteili muualle kroppaan.

Sri Yantra kuvastaa tätä kokemusta: http://www.isibrno.cz/~gott/mandala/s-y-blue.gif

This depicts the ongoing sexual union of Shiva (masculine white lingam bindu dots) and Shakti (feminine blue yoni triangles) in every atom of the cosmos. Sri Yantra in its entirety also represents the sushumna/spinal nerve/tunnel, the nervous system, and the divine union occurring everywhere up and down inside us.

We become Sri Yantra when we manifest the ecstatic vibration of OM, which is the sound of kundalini/Shakti ravishing her Shiva within us. As this occurs throughout our whole body, we become the Sri Yantra itself. The Sri Yantra is a representation of our nervous system in its highest mode of spiritual reverie.

When you look at the Sri Yantra from time to time, just be aware that this is a representation of your rising inner spiritual dynamic, as well as the ecstatic nature of the cosmos. It is both the microcosm and the macrocosm, and so are we.

Suosittelen lukaisemaan:
http://aypsite.org/T25.html

Kokemuksia voi olla vaikea ymmärtää ilman, että laajentaa tietoisuuttaan itse kokemusta korkeammalle tasolle. Näin olen ainakin omalla kohdallani huomannut. Mitä syvemmälle menee, sitä enemmän tulee ahaa–elämyksiä ja aiemmissa kokemuksissa onkin yhtäkkiä järkeä.

Ihmisen keskushermosto on kirjaimellisesti avain kaikkeen. Hermoston puhdistaminen johtaa jatkuvasti uusiin kokemuksiin, mutta niille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Tärkeintä on se sisältä kumpuava ilo, joka on ihmisen todellinen luonto, ja joka pääsee enemmässä määrin esiin henkisten harjoitteiden myötä. Kun huomaa, että sisäinen hymy säilyy, vaikka elämä muuten koettelee, ymmärtää sen tärkeyden. 

Itselläni on myös unen ja valveen rajamailla ”filminpätkiä” ja ihmisten ääniä. Ja paljon muutakin, jos onnistuu pysymään täysin tietoisena kun siirtyy uneen. Indigonsininen sykkivä pallo, joka muuttui vihreäksi hieman laavalamppumaisesti, oli myös pitkän aikaa meditoidessa ja tehdessä hengitysharjoituksia. Kokemukset kuitenkin muuttavat jatkuvasti muotoaan ja ne ovat vain maisemia matkan varrella. Jos niitä jää katselemaan liiaksi, matka luonnollisestikin hidastuu.

Tässä vielä juttua itse kolmannesta silmästä:

Many expect to "see something" through the third eye, and a lot of effort (mental projection) may go into this, without adding anything to spiritual progress. There are many levels of seeing, with spiritual intuition being the most basic, and most important. The dimensional "seeing" of colors, tunnel and star, lokas, beings, etc. are least important. The rise of these kinds of experiences has been called the development of a "sixth sense" clairvoyance, clairaudience, and so on. These are fairly common occurrences along the way. But the opening of the third eye is far more than that. It is the growth of divine intuition that is the real payoff. This is "seeing" what cannot be seen, even with the subtle senses, and living what is beyond temporal life. It is a knowing without knowing, which leads automatically to doing without doing. "Stillness in action." Then we have become a channel for an endless divine outpouring. This is what real third eye opening is, far beyond the interesting trinkets of ecstatic energy surges and psychic experience.

With well-managed daily practices, our intuition grows to the point where we naturally know what is evolutionary in all situations we encounter on this earth plane. We do not have to know why. It comes from within, from beyond the mind. We find we can stand firm in That which is unmoved and all moving. It is this spiritual intuition that comes through an opening and maturing of the third eye. The third eye (ajna) is a channel for expressing ourselves on this earth plane, because it ties together all the components associated with spiritual intuition and evolutionary action heart, mind, body, inner silence and divine ecstasy. The product is outpouring divine love, which is why our actions toward others are always the best measure of our spiritual condition, and the condition of our third eye.

Ja jatkoa löytyy:
http://aypsite.org/416.html

Kiitoksia viimeisimmälle avaavasta viestistä. Katsoin laittamiasi linkkejä hiukan läpi, mutta syvennyn niihin vielä uudelleen ajatuksella.

Nyt ehkä ymmärrän paremmin sitä, miksi puhutaan siitä kuinka kaikki tulee yhdeksi ja kuinka kaikki löytyy itsestä. Juuri tuolta viimeisimmältä tuo "avaruus"-kokemus tuntuu. Kuin kaikki olisi tosiaan itsessä ja kaikenkattavasti ympärillä. Tuo "avaruus"-tila on ihan ok oloinen, ei pelottava tms. mutta hämmentävä. Siksi on kiva kuulla muiden kokemuksista ja saada jotain kirjoitettuakin dokumenttia luettavaksi - ei tarvitse luulla olevansa hullu tai vinksahtanut.

Se on jännä, että miksi minä koen näitä. En ole niin halunnut tavoitella "oloja" tai "näkyjä" tai muutakaan ns.normaalielämästä jotenkin poikkeavaa. Menin niille muutamille joogatunneille, koska halusin nukkua ja päästä stressistä ;)

Olenko nyt oikeassa: olen kuitenkin ihan hyvällä tiellä? Minulla energia ilmeisesti virtaa toivotulla tavalla? Ilmeisimminkin tätä kokemaani toiset oikein tavoittelevat henkisellä matkallaan?

Jos olen oikein hiffannut, Maharishi Mahesh Yogin mukaan korkeampia valaistumisen asteita (jumaltietoisuus, ykseystietoisuus) voi kokea hetkellisesti vaikka ei olisi edes Kosmisessa Tietoisuudessa (TM-jargonilla: PC* 24/7), valaistumisen "ala-asteella".

Näyttää jossain määrin  mahdolliselta, että ole saanut "maistiaisen" jopa Ykseystietoisuudesta...  :D

* Pure Consciousness, Puhdas Tietoisuus, Transsendenttinen Tietoisuus, aatman, (kSaNika-)samaadhi, turiiya eli  Neljäs Tietoisuuden Tila...

Alustus

32-vuotiaana tyhjää potkaissut Shankara (n. 800 jaa) on intialaisen filosofian arvostetuimpia hemmoja.
Hän hioi advaita-vedaanta filosofian likimain täydelliseksi.

Shankaran perinteen ylläpitäjiä kutsutaan arvonimellä shankaaraacaarya (-tshaarja, tuttavallisesti shank). He vastannevat
sikäläisessä hierarkiassa suurin piirtein paavia.

Viime vuosisadan kenties arvostetuin shank lienee His Divinity Svaamii Brahmaananda Sarasvatii Mahaaraaj, Shrii Guru Dev(a),
Bhagavaan Jagadguru Shankaaraacaarya of Jyotir MaTha, Himaalayas (GD).

GD valitsi "etäpäätteekseen" ajassa ja paikassa kSatriya-kastiin kuuluvan Mahesh Prasad Varman, vaatien tätä suorittamaan
fyssan yliopistotutkinnon loppuun ennen oppiluuttaan. Sittemmin Maharishi Mahesh Yogina (MMY) tunnettu heppu kykeni fyssan
tietämyksensä ansiosta heittämään läppää intialaisen filosofian syvällisimmistä jutskista länsimaisen tieteen kieltä käyttäen.

MMY'n oppipoikana Shrii Shrii Ravi Shankar'kin (SSRS) on siis tavallaan GD:n oppilas. Niinpä on oletettavaa, että jotkin AoL
(Art of Living) -järjestön opettamista metodeista muistuttavat jossain määrin GD:n Maharishille opettamaa jokapojan ja
-tytön syväfuntsimetodia eli Transsendenttista Meditaatiota(R).

Kun Suomessa tällä hetkellä lienee huomattavasti edullisempaa ja mutkattomampaa oppia jokin AoL:n alkeismeditaatiometodi kuin TM,
suosittelen ketjun aloittajalle AoL:n kursseille menemistä ASAP!

http://www.artofliving.org/fi-fi/art-meditation-kurssi-sahaj-samadhi#acol=0

(En ole satavarma, pidetäänkö Suomessa sahaja-samaadhi -kurssejakaan tällä haavaa...  :-[  )

 :coolsmiley:

Ei mitään käryä! Veikkaisin kuitenkin heitä olevan enemmän kuin yksi miljoonasta...

 ???

Vähän tuntuu siltä, että koin juuri tuollaisen väläyksen silloin vuonna 2000 burnoutin jälkeen ja se sai minut lähtemään omalle hengelliselle tielleni. Melko mahdoton kokemus kuvata sanallisesti, mutta ykseys universumin kanssa ja rakkaudellisuus kuului kyllä siihen. Tuntui vähän siltä kuin koko maailmankaikkeus olisi tullut päälaesta sisään ja sanonut (ilman sanoja) 'tervetuloa takaisin kontaktiin, me olemme tästä yhtä iloisia kuin sinäkin.'  :)

Veikkaisin samanlaista kokeneita olevan reippaasti enemmän kuin yksi miljoonasta, aika monikin on varmaan kokenut tuollaisia hetkellisiä kokemuksia.

Mutta ne sitten, jotka ovat siinä tilassa koko ajan, he ovat varmaan niitä harvinaisia valaistuneita yksilöitä.

Eiköhän se aiempien elämien työ vaikuta siinä taustalla. Empä itsekään ollut yhtään henkinen, mutta elämä pakotti polvilleen ja kääntymään sisäänpäin. Silloin palaset loksahtelivat paikoilleen ja oppi olemaan kiitollinen kaikista elämän koettelemuksista.


Se onkin sitten täysin itsestäsi kiinni, miten tästä jatkat siis. Omalta osaltani voin suositella, että alat lukemaan tästä eteenpäin: http://aypsite.org/10.html

Suosittelen, vaikkei olisi mitään aikomusta aloittaa kyseisiä harjoituksia. Meditaatioon ja pranayama–hengitysharjoitukseen liittyvät oppitunnit riittänee. Ne lisäävät ymmärrystäsi huomattavasti. Ainakin itse olisin ollut täysin hukassa ilman kyseisiä oppitunteja.

Sanoisin, että energia virtaa silloin toivotulla tavalla kun olet henkisesti tasapainossa ja voit sanoa olevasi onnellinen ;) Itse voit vaikuttaa siihen, miten ja kuinka paljon energia virtaa. Olen huomannut, että esim. kolmanteen silmään keskittyminen ennen nukkumaanmenoa johtaa helposti unettomuuteen ja/tai väsymykseen seuraavana päivänä. Kokeilemalla kaikki selviää ja jokainen meistä reagoi eri tavalla harjoituksiin, riippuen hermoston sen hetkisestä tilasta. Tuo pranayama-hengitysharjoitus on loistava tapa tasapainottaa energioita ja puhdistaa hermostoa.

Kokemukset ovat lähinnä sivutuotetta varsinaisesta henkisestä kehityksestä. Alkuun ne, täysin ymmärrettävästi, vetää puoleensa ja sitä haluaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin nyt ja heti. :) Ja onhan se tietysti hieno homma, jos se vetää henkiselle tielle. Mutta kun keskittyy oikeasti siihen henkiseen kehitykseen ja oman elämänlaadun parantamiseen, kokemuksista tulee sivuseikka. Tai sanoisinko, että niin rutiininomaista, ettei niihin enää takerru.

Kokemusten tavoittelu tuo väistämättäkin epätasapainoa mieleen ja kehoon. Emotionaaliset oireet lienee yleisimpiä, mutta pidemmälle vietynä fyysisetkin oireet ovat mahdollisia. Esimerkiksi tuon aiemmin mainitsemani kokemuksen jälkeen sain pariksi päiväksi kutiavan symmetrisen ihottuman molempiin käsivarsiin ja vatsan seudulle.

Vien tätä nyt hiukan alkuperäisestä sivuun: mitä oikeastaan on henkinen kehitys, ja mitä on `valaistuminen`?

Ette kuule uskoisi kuinka paljon olen lyhyessä elämässä kokenut vaikeuksia ja onnettomuutta, mutta siitä huolimatta nytkin koen olevani ns hyväosainen, onnekas ja pieniä säröjä lukuunottamatta hyvinkin onnellinen. Enkä puhu nyt niinkään taloudellisesta asemasta. Nämä harjoitukset, joogat yms. eivät ehkä siksikään tunnu niin avaimelta onneen koska tunnen olevani `kotona`. Saan iloni hyvinkin pienistä asioista. On toki asioita, mitä haluaisin vielä toteuttaa ja ne vaativat aikaa sekä rahaa, mutta ne tulevat kyllä aikanaan. Jos minulla olisi valta niin antaisin ja jakaisin hyvinvointia sitä kipeimmin tarvitseville, mutta nykyiselläänkin pystyn antamaan pienestä.

Vaikea kysymys tuo ja sen voi selittää monella tapaa. Henkinen kehitys on mielestäni tietoisuuden ja rakkauden laajentamista jatkuvassa syklissä. Valaistuminen on sitten se piste, jossa näkee itsen ja ulkopuolen suhteen niin, että toimintamalli muuttuu peruuttamattomasti korkeimman mahdollisen rakkauden muotoon. Silloin tiedät, että sen mitä teet toiselle teet itsellesi, pidemmässä syklissä. Valaistuminen on siis henkisen kehityksen jatkumoa, eikä silti mikään helppo tai autuaaksi tekevä asia. Haastetta on myös siinä, että uskaltaa luottaa omaan intuitioonsa, sekä osaa antaa itselleen yhtä paljon arvoa kuin muille. Riippuen siitä, mitä kautta oma henkinen kehitys on kulkenut. Eli jos vaikka mietitään Oinas-auringon ja Kala-auringon toimintamalleja, niin toinen vain tekee ja kohtaa sitten tekonsa seuraukset laajemmassa mittasuhteessa ja Kalat yleensä ensin uhrautuu ja sitten kun riittää, niin alkaa vasta tekemään tasapainoisesti itsen suhteessa ympäristöön. Molemmat saavuttavat siis saman ymmärryksen, mutta eri tavoilla. No, tämä on minun näkemykseni asiaan.

Silkan teknisesti valaistuminen (yoga-filosofiassa: kaivalya* = erillisyys[!], tjsp) lienee sitä,
että tiedostat 24/7 todellisen Itsesi olevan "jotain ihan muuta" kuin empiriinen itsesi (egosi, etc),
eli Puhdas, Transsendenttinen Tietoisuus; kutsutaan myös mm. termeillä puruSa, aatman,
turiiya eli Neljäs (tietoisuuden tila), draSTaa eli Näkijä, nitya-samaadhi, nirvikalpa-samaadhi, "kollektiivisesti": brahman, jne...

*...svaruupa-pratiSThaa vaa citi-shakteH (yogasuutrain vikan suutran loppu)

 :crazy2:

Henkisenä kehityksenä pidän kaikkea mikä vie lähemmäksi Itseä. Ihmisen todellista luontoa – autuutta, jota ilo, rauha ja ehdoton rakkaus kuvastanee parhaiten. Se on jotain niin puhdasta, että ei sitä ihmismielellä pysty ymmärtämään. Tämä tunnetaan nimellä nirvikalpa samadhi, kuten sideman tuossa aiemmin vinkkasi. Puhutaan myös oman sielun kokemisesta.

Kun sisältä pursuaa ilo ilman mitään ulkoista syytä, se tulee nimenomaan tuolta. Kun yhtäkkiä vain rakastaa kaikkea ja ehkäpä tirskauttaa pienet onnen kyyneleet, se tulee tuolta. Ja mitä enemmän löytää tasapainoa, sitä enemmän ja vankemmin se ilo on läsnä. Sisäinen hymy säilyy, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät antaisi sille mitään edellytyksiä. Kaikki henkinen kehitys johtaa lopulta samaan paikkaan – lähemmäksi Itseä. Jolloin kärsimys väistämättäkin loppuu.

Jokainen käsittää valaistumisen eri tavalla sen hetkisen ymmärryksensä mukaan. Itse näen valaistumisen ihmisen suurimpana potentiaalina. Siinä, että ilmentää todellista luontoaan samalla kun on fyysisessä kehossaan.

Valaistunut voi olla vain NYT, koska aika on fyysisen tason harhaa. Ihminen ei pysty elämään täysin hetkessä niin kauan kun hän ajattelee pakkomielteisesti. Ja kun mieli on hiljainen 24/7, se johtaa automaattisesti siihen, että kokee todellisen Itsensä 24/7. Tällöin myös ehdoton rakkaus ohjaa väistämättäkin kaikkea toimintaa. Samalla ymmärtää käytännössä, että kaikki on yhtä ja kaikki mitä tekee toiselle, tekee myös itselleen.

Energeettinen puoli laajentaa valaistumisen käsitettä huomattavasti, jolloin myös seksuaalienergia saa uuden merkityksen. Hiljainen mieli ja energia kulkevat käsi kädessä. En mene tähän aiheeseen sen syvemmälle, mutta tuli mieleen seuraava pätkä(riittää kun katsoo n. 2 minsaa):

https://youtu.be/ZIMoxXO0XvM?t=1158

Lopulta kuitenkaan valaistumiselle käsitteenä ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kyseessä on pitkä prosessi ja kaikki ymmärrys tulee juuri oikeaan aikaan ja juuri oikealla tavalla. Jos pyrit päivittäisessä elämässä tekemään valintoja, jotka ovat itsesi ja läheistesi parhaaksi, ovat asiat jo hyvällä mallilla.

Hiljainen mieli on kaiken pohjalla, koska silloin oppii tarkkailemaan omaa käyttäytymistään sivusta ja tekemään oikeasti tietoisia valintoja parempaan, sekä intuitio pääsee kukoistamaan. Luotan täysin siihen, että seuraavien vuosikymmenten aikana meditoinnin suosio lähtee nousuun, kun ihmiset alkavat ottamaan vastuuta omasta elämästään ja ymmärtävät, että kaikki muutos lähtee sisältä käsin.

Jatkuvaa oppimistahan tämä henkinen tie on, mutta tällä hetkellä näen asiat jotakuinkin näin. Erittäin mielenkiintoista joka tapauksessa. Ei tarvitse mennä minkään sokean uskon varassa, kun voi omakohtaisesti todistaa itselleen asioiden oikean laidan. Kaikkia ’työkaluja’, jotka edistävät henkisyyttä, voi käyttää täydentämään omaa elämää. Sen ei tarvitse olla mistään pois, vaan voi elää täysin normaalisti. Ajan kanssa, kun oppii kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään, elämäntavat automaattisestikin muuttuvat parempaan. Ehkä myös työ muuttuu semmoiseksi, jossa oma luovuus pääsee oikeasti esille ja omalta osaltaan tekee maailmasta paremman paikan.

Kiitokset valaisevista vastauksista ja näkökulmista. Vaatii hiukan pureskelua nämä.

Se on totta, että minullakin siinä mielessä tämä ns.arkinen elämä ja jokin henkinen oleminen/luottamus tuppaavat hajoamaan erilleen etenkin kun se normaalimeno lykkää eteen vaikeuksia. Silloinhan sitä luottamusta eniten tarvitsisi, jotta ei tarvitsisi rimpuilla. Antaisi mennä vaan.

Toisaalta koen viettäväni keskimääräistä "henkisempää" elämää siinä mielessä (vaikken niin mitään riittejä tai rituaaleja nuodatakaan), että pienissäkin asioissa kohdistan hyväksyntäni kaikelle elolliselle.

Ehkä tässä taas jotain uutta aukenee.

Se on hauska kyllä miten jotain tuolla kuupassa on auennut uudella tavalla. Pääsen tuonne "avaruuteen" nyt ihan sujuvasti kolmannen silmän kautta. Siinä mielessä tätä jotakin näkemistä tuli käytettyä itselleen hyödyksi. Olen ikävöinyt kovasti joitakin vuosia sitten kuollutta hevostani, ja olen kovasti halunnut tietää onko hänellä hyvä olla. Vuosien yhteiselämän aikanakaan en nähnyt juuri koskaan hevosaiheisia unia. Nyt pyysin, josko voisimme nähdä. Olen nyt päässyt tervehtimään jossakin tuolla unimaailmassa/toisella tasolla, ja saanut rauhan, vaikka ikävä onkin kova.