Astro Foorumi

Haluan avata keskustelun tämänhetkisen Suomen ajatusmaailmasta. Olen saanut täältä todellisia taikasanoja elämäni tueksi ja uskon nytkin kuulevani upeita näkökulmia. Toimin opettajana peruskoulussa (minulla on pätevän opettajan koulutus) ja olen törmännyt vakavaan ongelmaan. Itse olen saanut suuren lahjan Ykseydeltä ja avautunut vuonna 2012. Nyt kuljen henkistä tietä Rakkaus sydämessäni ja valo oppaanani. Kuitenkin työssäni joudun jatkuvasti huomaamaan, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa lämpöä ja lapsen kuuntelua ei arvosteta vaan kaikkien pitäisi olla ekstroverttejä, kovia kilpailijoita. Koulun johtaja arvostaa lempeyttäni, mutta moni etenkin vanhempi opettaja pitää minua heikkona ja pehmeänä työntekijänä. Se satuttaa. Arvostusta saan lähinnä muodollisesta pätevyydestä.

Haluan antaa Teille myös kirjavinkin. Rakastuin teokseen Kultavuorten shaamaani ja olen lukenut sen suomen ja venäjän kielellä. (Minulla on sukulaisia venäjänkielisellä, islaminuskoisella Kaukasuksella.) Vietettyäni paljon aikaa Kaukasuksella huomaan erityisesti Suomen kovan ja byrokraattisen elämäntavan. Miten te valonkantajat pärjäätte täällä? Haaveilen palaavani Kaukasukselle jos saan elää vanhaksi. Tämä osa maaplaneettaa on paljon lempeämpi ja rakkaudellisempi.

Aion edelleen noudattaa työssäni ja omien lasteni kasvatuksessa sydämen ääntä ja Rakkauden tietä, pidetään minua sitten miten huuhaana ikinä. Rukoilen Suomeen heräämistä ja uuden sukupolven myötä avautumista. Vaihtakaa ajatuksia ja olkaa siunatut.  :angel:

Veikkaisin, että mm. alueelle, jota nykyään kutsutaan Suomeksi, on aikain saatossa kulkeutunut
enimmäkseen ihmisiä, joille mainitsemasi arvot ovat toissijaisia.

Niinpä kyseessä saattaa olla jopa geneettinen valikoituminen?

Juuri tuon enempää en kykene kommentoimaan tätä minulle hieman
vierasta aihetta...

Niin, genetiikka kiinnostaa minua suunnattomasti ja itse olen erittäin ylpeä suomalaisista juuristani (äitini on suomalainen). Minulla on verityypi A (eurooppalainen) ja minussa on selvästi nähtävissä baltid-lappoid -tyyppi, joka korostuu vaaleissa, vinoissa silmissä, vaikka olen tummatukkainen. Mutta uskon luterilaisen kirkon olleen vahva vaikuttaja suomen alueen kovuuteen.

Ajan uskon vakaasti muuttuvan... :smitten: :smitten:

Varsinkin peruskouluissa haasteena on suuret ryhmäkoot. Myös lasten kasvattamattomuus aiheuttaa kurinpitotarvetta luokissa. Valitettavan usein jo lapset kävelevät yli, jos ei ole tiukkoja rajoja. Joidenkin lasten kovuus järkyttää minua. Jos luokka ei pysy kurissa, opettajaa pidetään huonona, vaikka opettaja kuinka rakastaisi ja loistaisi valoa.
Koulun henkilökunnassa on luonnollisesti myös niitä, joita toisen Valo häiritsee. Sehän korostaa omia varjoja.

Onneksi myös koulumaailmasta löytyy valoa ja rakkautta niin lapsissa kuin aikuisissakin.
Oletko tullut ajatelleeksi, että olet juuri tuolla paikalla juuri siksi, että esimerkilläsi tuot pehmeitä arvoja valoa kouluusi?

Onhan suomessa myös pehmeiden arvojen kouluja, kuten Steiner-koulut. Siellä sinut varmaan otettaisiin ihan eri tavalla vastaan.  :)

Annetaampa Eppujen puhua puolestani:

https://www.youtube.com/watch?v=o_0q12kKH-A

 :) Kiitos ajatuksesta! En ole ajatellut tuovani pehmeitä arvoja koulumaailmaan. Pikku hiljaa muutos syntyy. Isäni kulttuurissa kaiken sairauden syynä pidetään stressiä ja hermostoa. Se on jatkuvasti mielessäni. Pärjään kyllä jotenkin kurin kanssa, mutta näen ympärilläni kovia aikuisia. En usko ihmisten genettisesti olevan kylmiä, vaan luterilainen työmoraali ja ilottomuus heijastuu edelleen Suomessa. Tietysti Euroopassa puhutaan, että suomalaiset ovat ilmeettömiä, mutta sekin on mielestäni enemmän kulttuurista. En tiedä, miten hyvin pärjään nykyisessä työssäni jatkossa, koska olen niin erityiherkkä (highly sensitive person). Isäni isoäiti on henkimaailmassa auttajani ja olen saanut häneltä monia viestejä. Näkijäystäväni sanoo minun olevan auttamaan asetettu. En tiedä, joudunko vielä pohtimaan elinkeinoani uudelleen, mutta kun ne laskutkin on maksettava.   :o

Suomessa käytetään suorastaan järkyttävän paljon aivojen kemiaa sekoittavia masennuslääkkeitä,
etenkin selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI). Minulla on sellainen mutu, että monista
ihmisistä nuo mömmöt tekevät itsekeskeisiä pas*iasia.

 Dramaattisimmin tuo on tullut ilmi kouluampumisissa.
Käsittääkseni valtaosa jenkkiläisistä ja suomalaisista kouluampujista on ollut depislääkityksellä.

Kenties se, että vanhemmat käyttävät noita Lopun Ajan Mömmöjä, heijastuu myöskin lapsiin
ja tulee ilmi erityisesti empatian puutteena, yms:nä?

Mielestäni yleislääkäreiltä tulisi evätä oikeus määrätä noita lääkkeitä kuin aspiriinia, ilmeisesti jopa 15 minuutin
vastaanoton perusteella?!

Nyt tähän minun täytyy kirjoittaa, että olen itsekin käyttänyt SSRI-lääkkeitä jo vuosikausia, koska jos olette katsoneet aikaisempaa kirjoitustani, olen pääsemässä traumaterapiaan. Todellinen syy vaikeuksiin lienee kätketyt tunteet, mutta on ollut helpompaa kirjoittaa minulle resepti ja laittaa ulos. Erityisherkkänä kärsin jo lapsuudessa vieraudesta (en kuulu tänne) ja tilanne kärjistyi koulukiusaamisessa, anoreksiassa, ahdistuspeloissa ja vielä hirvittävän väkivaltaisessa avioliitossa. Ilmeisesti nämä kokemukset ovat valmistaneet minua. Nyt elämä on tasapainossa, mutta tunteiden sulaminen tekee kipeää.

Itse olen asunut ja matkustellut paljon ulkomailla ja jos pitää verrata finskejä muihin kansoihin tai maihin, on Suomessa ja suomalaisissa mielestäni seuraavat erityispiirteet;

- Järjetön perfektionismi ja vastuuntunto täysin turhista asioista. Tietynlainen luova rentous puuttuu.
- Paljon vanhoja sieluja, rauhallisia ihmisiä, luonnonläheisyyttä. Ei niin paljoa lapsellista pröystäilyä ja älämölöä kuin muualla.
- Suomessa on mahdollisuus saada hyvän elämän puitteet kuin syntymälahjana. Monet vanhat ja kokeneet sielut syntyvät juuri tällaisiin kehittyneisiin ympäristöihin joissa voi kehittää itseään korkeampiin potentiaaleihin.
- Ketjun aloittaja on oikeassa, meistä on tullut kylmä suoritusyhteiskunta. Mutta maailmassa on pahempiakin oravanpyöriä kuten USA tai Japani jossa koko elämäsi arvo perustuu siihen mitä saavutat. Suomessa voi laiskotella ja piereskellä kasvojaan menettämättä.
- Totta tuokin että lukossa ollaan. Nuo elämän rankat kokemukset ovat toki ihmiskohtaisia mutta samalla pitää muistaa että on niitä itsareita, mt-ongelmia, huonoja perheitä, alkoholismia ja kaikkea semmoista on saman lailla ympäri maailman. Olen huomannut että avoimemmissa, "small talk"-kulttuureissa murheet otetaan ehkä hiukan keveämmin ja yleinen avoin asenneilmasto pitää alemmat chakrat paremmassa kondiksessa jolloin yksittäinen kompastuskivi ei tunnu niin pahalta. Toisaalta noissa kulttuureissa onnellisuuskin voi olla joskus teennäistä.

Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa on kasvamassa äärimmäisen älykäs ja henkinen nuori sukupolvi joka voi olla suureksi avuksi Maapallolle. Mutta eihän vanhemmat sukupolvet tätä arvosta vaan piiskaa pitää antaa p*rkele ja ojaa kaivamaan niin oppiipahan tavoille. Mutta toisaalta, eihän tässä mene edes paljoa aikaa kun nuo pahimmat änkyrät ja energiset poteronkaivajat siirtyvät tästä maailmasta pois, antaen tilaa uusille ajatuksille.

Kuinkahan paljon äidinkieli vaikuttaa ihmisen mentaaliseen konstituutioon?

Olen joskus huomannut, että kun katselen Yle Femmaa, ja senjälkeen käännän
suomenkieliselle kanavalle, ihan kirjaimellisesti vatsan pohjasta ilkeästi kouraisee
suomen kielen tietynlainen kolkkous.

Ei luulisi, että Brittein saaret on tuottanut suhteettoman suuren osuuden maailman
merkittävimmistä tiedemiehistä* ja -naisista. Vasta aivan viime aikoina olen hiffannut
sen muutamien ansiokkaiden brittidokkareiden myötä. Toki monet heistä lienevät
irkku- tahi skottijuurisia, ei siis ykköskieleltään englantilaisia?

Paha mennä varmuudella sanomaan miten paljon tuo tieteellinen lahjakkuus on ykköskielen ansiota.

Toisaalta merkittävimpiä uralilaisia kieliä puhuvissa maissa, Suomessa ja Unkarissa,
itsemurhaluvut lienevät maailman "kärkikastia". Unkarin kieli on yksi niistä, jotka
suomen ohella kuulostavat minusta kohtuullisen karmeilta.

Voi kuitenkin olla kyse myös siitä, että minulla suomen kieli on assosioitunut lähinnä
isävainaani ansiosta lähes yksinomaan negatiiviseen palautteeseen.

Tulee mieleen sekin aiemmin mainitsemani juttu, että meillä oli aikoinaan
mökkinaapurina suomenruotsalainen perhe. Kun vierailin siellä, ihmettelin
aimo lailla sitä kummallista lämpöä, jota en juuri koskaan kokenut kotona.
Olin tuollon noin 10-vuotias. Kun kerran odotin perheen poikaa leikkimään heidän skruudatessaan,
ja poika puhui minulle suomeksi, hänen vähän vanhempi siskonsa tiuskaisi:
Börje, vi e' int' finnar! (Nimi muutettu).


* Newton, Faraday, Maxwell, Crick ... u name it!

Jopa koululaisille syötetään lääkkeitä. Vanhempia pidetään yhteistyökykyisinä, jos suostuvat syöttämään levottomalle lapselle lääkettä. Sitten ne seisovat koulun pihalla zombeina, tai riehuvat luokassa, kunnes lääkitys "saadaan kohdalleen".
Näitä kokeiluja on nähhty. :(

Mielestäni kieli vaikuttaa paljon ajatteluun ja on tiedostamatta suuri osa identiteettiä. Itse sen olen saanut kokea eläessäni kahden kielen ja kulttuurin välissä. Venäjän kielellä on paljon helpompi ilmaista rakkautta ja kieli luonnostaan hellittelee. Toisaalta rakastan suomen kieltä ja varsinkin kalevalaisia runoja, joista ikivanha suomalaisuus nousee esiin. Suomalaisten vanhat shamaanit ja muinainen viisaus herää jälleen eloon. Missä vaiheessa siis tulivat nämä tiukkapipoiset, ylivastuuntuntoiset, kylmät suorittajat?

Surulliset ja yksinäiset ihmiset lääkitään tai lääkitsevät itse itseään esim.alkoholilla. Erityisesti ihailen edellä esitettyä ajatusta, että Suomen alueella syntyy nyt vanhoja sieluja ja korkeampi tietoisuus jälleen nousee. (Väinämöinenkin sanoi vielä tulevansa takaisin...) Vanha jäykkä kivikasvosukupolvi vaipuu unholaan.

Minä olen jonkin verran harrastanut venäjääkin. Mielestäni se naisten puhumana on usein korvia hivelevää;
varsinkin "pehmeät" liudentuneet(?) konsonantit kuulostavat erityisen hyviltä. Miesten puhumana venäjä
sensijaan kuulostaa monasti tavattoman aggressiiviselta, IMO. No, tuo pätee luultavasti moniin muihinkin
kieliin...

Suomen sana 'rakkaus' taitaa olla yksi "rumimpia" tuon käsitteen foneettisia formulointeja maailman kielten
joukossa? Noh, eipä esim. ruotsin kärlek'kään kauneimmasta päästä liene?

Muistan kun jenkkiläinen tv-kanava teki vuosia sitten noin 15 minsan dokkarin suomalaisesta tangosta. Arja Koriseva
näytti erittäin vaivaantuneelta kertoessaan mitä love on suomeksi!

^ Ja ljublju pivo i Boris Jeltsin vai mite se meni  ;D ;D

Kto zhe €to skazal?   ::)

 :D Ihanan piristäviää kevennystä! Ja ljublju bivo i Boris Jeltsin (=rakastan kaljaa ja Jeltsiniä...) on ollut aika masentunut ja surkea olo oikeasti ja siksi niin synkkä sävy kirjoituksessa. Taitaa ne traumat alkaa purkautua ja kaikki on vähän syyllisiä, äiti, Suomi, ja vähän koko maaplaneetta ja vissiin kosmoskin  >:( siitä se mieli sitten kevenee kun pahaa mieltä saa purkaa. Positiivisen elämän työkalut oli kiinnostavaa tietoa. Hyvää ja rakkaudellista päivää kaikille!  :smiley6600:

Suomessa ollaan kylmiä ja juroja, valtavan ahneita ja ängetään kaikki pilkuntarkkojen sääntöjen sisälle. Mitä tällä voitetaan?!
Täällä olisi paljon arvokkaita ja hienojakin juttuja, mutta jostakin syystä niitä ei oikein kukaan tahdo arvostaa ja niitä arvostavien mielipiteillä ei tietenkään ole väliä sen jälkeen, kun joku joka näkee rahaa, tulee paikalle.. :'(

Valon ja Rakkauden jakaminen on vaikeaa, jos semmoisten on haluttu kokonaan unohtaa olevan olemassa, kiellettyjä.

Ai kauheeta miten synkkänä ja negatiivisena suomalaiset esitetään tässä ketjussa! :o Ilmeisesti liikun aivan erilaisissa piireissä. Ystäväni ja juttukaverini ovat kyllä paljon itseäni nuorempia, joten sieltä tulee valo. En myöskään koe valon ja rakkauden jakamista lainkaan vaikeana.
 :smitten:
Valoa ja rakkautta kaikille!  :smitten:
I am what I am.

En ole millään tavoin yrittänyt poista elämästäni ja ympäristöstäni tuollaisia ihmisiä ja tapahtumia. Ehkä vain suhtaudun niihin toisin. Vai näyttävätkö ne erilaisen puolen itsestään? Enpäs tiedä. Lempeydellä suhtaudun eri ilmiöihin. Peace.  :smitten:
Kun tunnet olosi levolliseksi, olet oma itsesi,sillä mikään eikä kukaan ei voi häiritä tai järkyttää sinua tai vaikuttaa sinuun.

Kysyin juuri poistamassani viestissä, oletko kenties kevään tahi kesän lapsi? Sitten vasta havaitsin, että
melko keskellä kesäähän oletkin tähän maailmaan putkahtanut...Kenties jopa miltei optimaaliseen
aikaan, kun pahimmat allergeenitkin ovat menossa olevan vuoden osalta valtaosin historiaa!

 ;D

Kyllä, markkinatalousvetoinen maailma jossa ihmisiä määritellään voittajiini ja luusereihin on automaattisesti kova maailma. Onneksi yksilö voi kuitenkin valita miten maailmaa katsoo, eikä sitä ole mikään pakko katsoa markkina-silmälasien läpi:

Runsaaseen viiteen miljoonaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja otsikon 'KOVA MAAILMA' on itse asiassa markkinatalous-arvojen hallitsema maailma: Maailmasta tulee kova, kun lainsäädännön voimin kielletää pörssiyhtiöitä asettamatta mitään tavoitetta ylemmäksi kuin lain säätämä tärkein tavoite, joka on osakkeenomistajien voittojen maksimointi. Tämä 'tiristetään mistä tahansa voitot isommiksi' - ajattelu on levitessään yrityselämän ulkopuolelta koko yhteiskuntaan, aiheuttanut sitten toki arvojen kovenemista siinä määrin, että on alettu puhua jopa 'parisuhdemarkkinoista' ja ihmisten 'markkina-arvosta parisuhdemarkkinoilla.' Media myös toitottaa 'markkinat ovat hermostuneet, markkinat sitä ja markkinat tätä' -mantraansa. Ihmiset on saatu luulemaan, että nämä 'markkinat' ovat joku itsenäinen olento joka pompottaa ihmistä miten haluaa. Eivät ole; 'markkinat' on lopputulos siitä miten kaikenlaista säätelyä on purettu globalisaation yhteydessä ja annettu ihan ihmisten toimesta näille 'markkinoille' valta pompottaa kaikkea mahdollista. Ihmisen päätös olisi mahdollista kumota toisella ihmisen päätöksellä... Lisäksi: mitä suuremmat tuloerot, sitä kovemmat arvot yhteiskunnassa.

Ihmiset on laajalti saatu uskomaan se valhe, että markkina-mentaliteetilla voi suhtautua myös muihin asioihin kuin sellaisiin joiden tärkein funktio on voitontuotto. Tämä yhdistyy erottamattomasti kilpailuhenkisyyteen, joka on lisääntynyt työpaikoilla samaan tahtiin kuin YT-neuvottelut; kilpaillaanhan niissä nimenomaan siitä kuka saa työpaikkansa pitää.

Kuitenkin ihmiset ovat edelleen ihan yhtä altruistisia, rakkaudellisia ja positiivisia (Juuri tuli suuri tutkimus aiheesta; ns. Pollyanna- mentaliteetti eli sellainen jossa asioista nähdään ensisijaisesti niiden positiiviset puolet, on maailman väestön vallitseva mielentila enemmistöllä!) kuin ennenkin kun on tekemisissä yksilöiden kanssa ja useimmat kokemukset yksilöiden kanssa vahvistavat käsitystä siitä että asia todella on näin. (Median uutisoinnista tätä ei tietenkään voi nähdä, koska huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, mistä syystä niitä tarjoillaan enemmän, etenkin nykyisin kun lehtien verkkosivujen otsikon klikkaus kilauttaa suoraan lehden laariin mainostajan rahoja = eniten klikkauksia houkutteleva otsikko on silloin paras otsikko.)

En oikeasti keksi maata joka olisi Suomea parempi asuinmaa, paitsi ehkä Islanti. Minä en halua enempää korruptiota, rikollisuutta ja saastunutta luontoa kuin mitä Suomessa on ja ne ovat täällä aika minimissään maailman mittapuulla. En halua Suomeen lähiöitä joihin poliisi ja palokunta eivät enää uskalla mennä (näin mm. Ranskassa ja Ruotsissa), en halua enempää seksismiä kuin mitä Suomessa on, enkä myöskään turhaa small-talkia, jonka ainoa tarkoitus on turha small-talk. MInulle riittää hyvin suomalaisiin pakkkaskeleihin kehitetty lämpöä hukkaamaton kuulumisten vaihto: 'Mitäs jätkä?'  'No paskaaks tässä.'  ;D  Minusta on jotain vialla siinä, että Keski-Euroopassa ja Ameriikan ihmemaassa samaan asiaan pitää käyttää viitisen minuuttia täysin turhaa ja mitään merkitsemätöntä puhetta, olipa sitten sanottavaa tahi ei.

Tuntemani suomalaiset ovat kyllä rentoja, leppoisia ja eivät niin kovin pilkkua viilaavia. Tokihan väestössä on aina tietty prosentti OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä jotka saattavat viilata pilkkua sen vuoksi, mutta etupäässä kyllä itse tunnen rentoja ihmisiä joille kelpaisi vähemmän byrokraattinenkin hallinto. Kaikki hallinnon yms. byrokratia ja pilkunviilaus on puhtaasti lainsäädännön tuotetta; virkamiehet eivät voi poiketa lainsäädännöstä joutumatta vakaviin vaikeuksiin. Tätä tavallinen kansalainen harvemmin ymmärtää, vaan luulee että virkamies voi joustaa samalla tavoin, kuin vaikkapa yksityinen kauppias voi halutessaan joustaa vaikka jonkin kaupan sopimusehdoista. Ei voi: Virkamies joutuu virkavirhe-syytteeseen joustaessaan! Huomio sinne lainsäädäntöön, kiitos, aina kun rupeaa byrokratia potuttamaan.

P.S. Tämähän näyttäisikin muuten olevan aiheeltaan ns. yliyleistämisketju. Ketjusta löytyy paljon kognitiivista häiriötä nimeltään yliyleistäminen. Jos ihan jokaikinen suomen kansalainen ei tieteellisen todistetusti ole ominaisuudeltaan X, niin sitten jos sanotaan 'suomalaiset ovat X' kyseessä on epätosi lause, joka kuitenkin saattaa aiheuttaa ikäviä tunteita sille, joka kyseistä lausetta kyselemättä uskoo. Ei kannata, tai sitten ei ainakaan ole asiaa valittaa siitä huonosta olosta, koska se oli itse tuohon epätoteen lauseeseen uskomalla aiheutettu.

FWIW:

Some 805 million people in the world do not have enough food to lead a healthy active life. That's about one in nine people on earth.

http://www.wfp.org/hunger/stats

Tärkeimmät syyt ylläolevaan:
- peruselintarvikkeista vedonlyönti joka kulkee nimellä 'elintarvikefutuurit' ja iskee kaikkein kovimmin kehittyvien maiden kaupunkiväestöön, siis nimenomaan kasvavaan väestönosaan kun muutto maalta kaupunkeihin kiihtyy
- kehittyvien maiden oma paska infrastruktuuri, mistä syystä ruokaHÄVIKKI on nimenomaan suurin kehittyvissä maissa, yksi tärkeimpiä syitä se että infrastruktuurin parantamiseen tarkoitettuja rahoja päätyy liian usein korruptoituneen hallinnon taskuihin
- kansainvälinen agribusiness, eli Monsanto ja kaverit, joka tekee alkuperäislajikkeiden viljelyn perinteisin menetelmin hankalaksi
- se että kehittyviltä mailta on kielletty maataloustuet (kiitos WTO!), mutta kehittyvät maat vievät niihin nimenomaan maataloustukien avulla elintarvikkeita ja siten kilpailevat näiden maiden oman ruuantuotannon kanssa
- se että kehittyvien maiden hallitukset vuokraavat valtavia maa-alueita agribusinekselle, jolloin ko. maita alun perin viljelleet paikalliset ajetaan pois sieltä
- massatuotannolla ja paskoilla raaka-aineilla voittoa tekevät pikaruokaketjut ulottavat lonkeroitaan kehittyviin maihin ja syrjäyttävät paikallisia edullisempia ruokapaikkoja
- ja tietysti se että naiset eivät saa päättää omasta lapsiluvustaan, avioitumisestaan tai paljon muustakaan juuri missään ns. länsimaiden ulkopuolella - eikä kaikissa niissäkään; Maltalla ja Irlannissa abortti on edelleen laiton

Million alyh roz!!!  ::)

https://www.youtube.com/watch?v=CAGlI_2vQpg

(Lopussa "pakollinen" euroviisuterssimodulaatio, LOL!)

эта не ее песня оригинал лучше

 :o

 :kuu: Tähän kirjoitan nyt oman näkemykseni: kuten aiemmin on käynyt ilmi, olen viettänyt paljon aikaa Kaukasuksella, jossa elintaso poikkeaa Suomesta dramaattisesti. Kuitenkin se, ettei perustoimeentuloakaan välttämättä ole, ihmiset asuvat ahtaasti ja terveydenhuolto on kehnoa, ei estä ihmisiä voimasta hyvin henkisesti. Yhdessä istutaan juomassa teetä ja etsitään ratkaisuja yhteisesti. Ehkä suvulta löytyy apu hampaiden korjaamiseen, kukaan ei ole yksin. Toki osaan todellakin arvostaa Suomessa sitä, että hanasta tulee puhdasta vettä ja kotona on ihan oikea suihku! Suomessa on aivan varmasti leppoisia ihmisiä, mutta juuri työssäni peruskoulussa vanhat opettajat vaikuttavat hyvin jäykiltä ja tiukkapipoisilta, joskus jopa rasistisilta. Nämä ihmiset lienevät valokoituneet juuri tällaiseen työhön. Toisaalta paikalliset suomalaiset ystävänikin ovat hyvin tarkkoja ja sosiaalinen kanssakäyminen on jäykkää. En uskalla mennä kovin lähelle.
  Mutta en halua syyttää suomalaista kulttuuria paniikkihäiriöistäni, se on osa henkilökohtaista persoonallisuuden rakentumista. Olen huomannut esim.suomalaisissa lääkereissä vahvaakin empatiaa.  Erityisesti mieheni, joka ei ole minun laillani asunut Suomessa koko elämäänsä jaksaa huvittua suomalaisesta jäykkyydestä ja surumielisyydestä. Kodit on viimeisen päälle sisutettuja ja ihmiset varakkaita, mutta lämpö ja läheisyys ovat vieraita. Suku yleensä ei ole kovin merkityksellisessä roolissa. Monet vanhemmat eivät auta aikuisia lapsiaan ja sitten nämä aikuiset lapset eivät välitä huolehtia vanhenevista vanhemmistaan. Katkeruutta?
  Voin todistaa, että Kaukasuksen ihmisten aamuinen tervehdys suudelmin parantaa minua. Vaikka sekin on totta, että siellä sosiaalista kontrollia pidetään yllä juoruilemalla. No kahden kulttuurin ihmiset ovat usein identiteettikriisissä kamppailevia ja osasyy ongelmiin kumpuaa sieltäkin. Mutta vielä astrologiaan ja maagiseen elämännäkemykseen, joka suurinta osaa suomalaisista huvittaa, on kuitenkin monessa maailmankolkassa arkipäiväinen osa todellisuutta. Yksi suuri haaveeni on matkustaa Altaille tapaamaan jotakuta shamaania. Ja silti korostan vielä arvostavani suomalaista hyvää toimeentuloa ja naisten mahdollisuutta päättää itse omista asioistaan. Sorrun ehkä joskus auttamaan ja kuuntelemaan ihmisiä unohtaen samalla itseni ja omat voimavarani. En osaa pitää puoliani. Suomessa se on heikkoutta, Kaukasuksella asia nähdään niin, että Allah antaa apusi kaksiverroin takaisin. Rukoilen Ykseyttä ja enkeleitä tänäänkin avukseni ja tuekseni ja jokaisen teidän tielle  :angel:

Luultavasti se johtuu pääasiassa siitä, että materiaalisen "pahoinvoinnin" tilanteessa altruistisuudesta
on enemmän hyötyä. Varallisuuden kertyminen aiheuttanee useimmille ainakin funktionaalisia tai jopa ihan fysiologisia
muutoksia aivoissa. Nämä muutokset ilmennevät mm. itsekkyyden ja kovuuden lisääntymisenä.

Kun ihmisellä on asiat materiaalisessa suhteessa mallillaan, hänelle ei enää ole
niin suurta hyötyä vähäosaisten huomioon ottamisesta. Sensijaan varakkaille "ystävilleen"
hän saattaa esim. lahjoittaa vaikka kuinka arvokasta kamaa mm. siinä toivossa, että
se kerryttää loppujen lopuksi hänen omaa varallisuuttaan?

 Ei suinkaan, vaan sitä että Suomi on Hoffsteden dimensioiden individualismi-kollektivismi ulottuvuuden osalta individualistinen kulttuuri. Täältä lisää tietoa: http://geert-hofstede.com/dimensions.html

Ja tässä kuvaus individualismi vs. kollektivismi dimensiosta:
"The high side of this dimension, called individualism, can be defined as a preference for a loosely-knit social framework in which individuals are expected to take care of only themselves and their immediate families. Its opposite, collectivism, represents a preference for a tightly-knit framework in society in which individuals can expect their relatives or members of a particular in-group to look after them in exchange for unquestioning loyalty. A society's position on this dimension is reflected in whether people’s self-image is defined in terms of “I” or “we.”

Kaukasuksella ollaan jo kollektivistisemmassa kulttuurissa jossa nimenomaan yhteisön etu aina ohittaa yksilön halut ja tarpeet. Tuo saattaa tuoda ehkä sitä yhteisöllisyyttä, mutta yhteisöllisyys on yleensä ikävä juttu naisille, jotka sellaisissa kulttuureissa ovat sitten ne joille esimerkiksi se vanhenevista vanhemmista huolehtiminen lankeaa. Kollektivistisissa kulttuureissa on myös tavanomaisempaa erilainen naisten vahtiminen ja kyttääminen, järjestetyt avioliitot ja se että edes aikuinen ihminen ei saa itse päättää elämästään, vaan hänen on toteltava perheen ja suvun tahtoa.

Individualistisessa kulttuurissa - kuten Suomi - taas yksilön halut ja tarpeet menevät yhteisön edelle. Siinäkin on toki sitten huonot puolensa - ainakin niille joiden on hankala luoda muuten omaa yhteisöä itse ympärilleen ja niille jotka haluaisivat että joku muu tekisi heidän puolestaan heidän elämänsä tärkeät päätökset - mutta esimerkiksi naisen asema lähes järjestään parempi individualistisessa kulttuurissa.

Yhteiskunnan kovuus lisääntyy melko suorassa suhteessa tuloerojen määrään, yhteiskuntatasolla ei sen sijaan ole korrelaatiota hyvinvointiin.

Suurten tuloerojen yhteiskunta on kovempi kaikin puolin ja kaikki  - myös ne rikkaimmat - voivat siellä huonommin kuin pienempien tuloerojen yhteiskunnissa, täysin riippumatta siitä mikä se materiaalisen hyvinvoinnin määrä on. 

Yksilötasolla puolestaan yksilön suuri varallisuus tekee tästä yhdestä yksilöstä sekä vähemmän empaattisen että valmiimman rikkomaan lakeja kuin mitä köyhemmät ovat.

Mielenkiintoinen juttu arvojen kovuudessa on tosiaan se, että täysin yksilöstä ja hänen omista ominaisuuksistaan riippumatta, yhteiskunnan arvot kokonaisuutena ovat sitä kovemmat mitä suuremmat tuloerot maassa on. Ja maan yleinen hyvinvointi sen sijaan ei korreloi suoraan, siis rikas maa jossa on suuret tuloerot on aina kovempi arvoiltaan kuin köyhä maa jossa on pienet tuloerot.

Samoista rikoksista esimerkiksi annetaan kovempia rangaistuksia ja vankiluku on rikollisuuden määrästä riippumatta suurempi kun tuloerot ovat suuremmat. Hyvä esimerkki tästä on USA, jonka väestö edustaa 5% maailman väestöstä, mutta jonka vankiluku edustaa 25% kaikista maailman vangeista.

Suurten tuloerojen maissa kaikki myös voivat huonommin - myös se rikkain eliitti - sekä fyysisen että mielenterveyden osalta ja tässäkin olennainen asia ovat siis ne tuloerot, ei maan yleinen rikkaus tai köyhyys.  Yksilön ominaisuudet tai varallisuus vaikuttavat järjestään vähemmän kuin koko yhteiskunnan tuloerot.

(Luin tästä aiheesta melkoisen vaikuttavan suomalaisten kirjoittaman kirjan ihan hiljattain, hitsit vaan kun ei nimi muistu mieleen. Jos sen jostain kirjaston tietokannasta löydän, niin laitan toki linkin ketjuun. Lähdeaineistona olivat YK:n tekemät maailmanlaajuiset melko kiistattomat tilastot siitä  miten eri asiat eri maissa ovat. Lopputulos oli täysin yksiselitteinen: Mikä tahansa hyvinvointia mittaava tekijä on aina yhteiskunnassa sitä huonommalla tolalla, mitä suuremmat ne tuloerot ovat.)

Isot tuloerot luultavasti ruokkivat negatiivisia tunteita: esim. kateellisuutta ja katkeruutta vähäosaisten taholta
ja mm. pelkoa sekä vainoharhaisuutta parempiosaisten kyseessä ollen?

Ei suinkaan. Kyseisessä kirjassa esitettiin seuraukset eli se arvojen koveneminen, mistään yksittäisestä syystä tähän ei ollut näyttöä eikä kyseessä edelleenkään ollut tuollainen mitä köyhät ajattelevat rikkaista ja rikkaat ajattelevat köyhistä. Sen sijaan köyhät ovat myös kovia toisia köyhiä kohtaan ja rikkaat toisia rikkaita kohtaan - yleinen asenneilmapiiri vain on kovempi. Tuomitseva ja rankaiseva asenne kenen tahansa toimesta ketä tahansa kohtaan lisääntyy tuloerojen kasvaessa.

Tuo opus oli suht uusi ja aivan erinomainen, koetan kaivella sen tiedot esiin, sillä se olisi erinomaisen suositeltavaa luettavaa esim. Sampsa Katajalle ja kaikille muillekin jotka ovat sitä mieltä että 8000 euroa kuussa on pieni palkka, kun suomalaisten keskipalkka on 3000 kuussa...