Astro Foorumi

Hei! Lopetin monen vuoden käytön jälkeen ssri-lääkkeen (Sertralin) käytön. Olen herkkä ja kovia kokenut ihminen ja masennuttuani pahasti ja ollessani epävarma nuori, sitä määrättiin minulle. Lopetin käytön viime marraskuussa, kun olin käyttänyt lääkitystä melkein kuusi vuotta. Välissä oli noin puolen vuoden tauko lääkkeestä, mutta aloitin sen sitten uudestaan. Syy lopetukseen oli se, että tajusin libidoni kadonneen täysin. En halunnut enää seksiä ollenkaan, eikä siinä ole tapahtunut vieläkään muutosta, vaikka lääkkeen lopetuksesta on aikaa. Myös kyky ihastua ja rakastua on kadonnut kokonaan. Myös muut tunteet ovat haalistuneet voimakkaasti. Tunnen itseni toivottomaksi, koska tiedostan sen, että tapahtunut muutos voi olla pysyvä ja lähes totaalinen puutos tuntea ylipäätään minkäänlaista iloa, on liian kova niitti lopulle maanpääliselle taipaleelleni 26-vuotiaana. Koen, että minulle on hädän hetkellä syötetty tietämättäni kauheita lääkkeitä, mitkä ovat aiheuttaneet päässäni jonkinasteisen aivovamman tai ainakin aivokemioiden muutoksen, kun ottaa huomioon oireet, mistä kärsin taukoamatta.

Toivon apuanne ja jos tiedätte mitään keinoja tästä parantua, kertokaa ihmeessä! Länsimainen lääketiede ei valitettavasti osaa korjata aiheuttamaansa vahinkoa tässä tapauksessa, mitä asiasta olen kattavasti lukenut. :(

En suosittele SSRi-lääkkeitä. Mutta olethan lopettanut lääkärin valvonnassa? Myös se on tärkeää toipumisen kannalta.

Kannattaisiko kokeilla homeopatiaa, akupunktiota tai vastaavaa. Vaikeaa uskoa, että loppuelämän ajaksi olisi halut hukassa. Se voi kyllä viedä aikaa, että keho toipuu.
Ehdottoman tärkeää olisi myös työstää niitä asioita, jotka aikoinaan johtivat lääkkeen määräämiseen. Joku syyhän siihen on ollut. Vaikkakaan lääkitys ei ehkä ollut oikea ratkaisu. Kuka tietää, vaikka  se olisi kuitenkin estänyt esim itsemurhan. Se olisi ehkä vaan pitänyt lopettaa aikaisemmin ja hallitusti.

Ihan hatusta vetäen voisi kuvitella, että jos olet liki 6 vuotta käyttänyt lääkettä, kyllä siinä ilmeisesti vähintään
vuosi menee, ennenkuin synapsien  normaalihko toiminta palautuu niin selvästi, että itse voit kokemuksellisesti
sen havaita.

En ole lopettanut lääkkeitä lääkärin valvonnassa. Psyykkinen vointi on ollut lopetus hetkellä muutoin parempi, mutta se tuli taas aivan muiden asioiden, kuin lääkkeiden ansiosta siihen tilaan.

Vaikea uskoa, mutta niin vain voi käydä. Näitä ihmisiä todellakin on olemassa. Vaarallisen yleisiä oireita SSRI-lääkkeillä nuo seksuaali- ja tunne-elämän vaivat, joista lääkärit eivät mainitse mitään, saatika lääkeselosteet. Osalla ne paranee pitkässä juoksussa, osalla ei ollenkaan. Omaa ennustetta en hirveän positiivisena näe, kun on niin pitkä historia lääkkeen kanssa.

Homeopaatilla olen käynyt ja akupunktioon olen varannut ajan. Tiedän kyllä, että positiivisuudesta on apua ja uskosta oman voinnin kohenemiseen, mutta lienee inhimillistä, ettei toivo ole kovin korkealla tässä tilassa. :(

Googlaaminen toi tapetille pari juttua: voisit kenties pyytää lääkäriltä bupropionia,
jota Suomessa ilmeisesti käytetään enemmän tupakoinnin lopettamisen avittajana
kuin antidepressanttina.

Tai sitten voisit kokeilla syömisen rajoittamista, koska ihminen tunnetusti
rakastuneena menettää ruokahaluaan. Jospa tuo toimisi "käänteisestikin"!

3. "I'm a wreck!"

As is well known, falling in love often leads to emotional and physiological instability. You bounce between exhilaration, euphoria, increased energy, sleeplessness, loss of appetite, trembling, a racing heart and accelerated breathing, as well as anxiety, panic and feelings of despair when your relationship suffers even the smallest setback. These mood swings parallel the behavior of drug addicts. And indeed, when in-love people are shown pictures of their loved ones, it fires up the same regions of the brain that activate when a drug addict takes a hit. Being in love, researchers say, is a form of addiction.

http://www.livescience.com/33720-13-scientifically-proven-signs-love.html

Ei nyt sentään; sehän on mekanismi, joka pitää - ainakin "länsimaissa" - Homon fysiologista evoluutiota yllä!
Sitäpaitsi rakastumisella ei yleensä liene kovin haitallisia sivuvaikutuksia, jos se molemminpuolista.
Toki yksipuolisena se voinee johtaa äärimmillään jopa itsemurhaan!

Tukihoitona masennukseen kannattaa ottaa, jos vain resurssit sallivat, huomioon tämä artikkeli:
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/masentuneen_aivoissa_kytee_tulehdus

Voisi selittää myös masennuksen lisääntymistä väestössä ylipäätään, inflammaatiota aiheuttavien ruokien kulutus/tuputus on lisääntynyt valtavasti viimeisen  muutaman vuosikymmenen aikana. Ja niitähän ovat:
Viljat (ihan sama onko täysjyvää vai ei tai gluteeniviljaa tai ei)
Sokeri kaikissa muodoissaan (siis myös raakasokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, hunaja jne)
omega6-rasvahapojen liikasaanti (siis ne tuputetut kasviöljyt myös rypsi koska kroppa ei voi sen omega3:sia hyödyntää kunnolla)

Erityisesti tyydyttyneen rasvan (se eläinrasva siis) saannin vähäisyys on myös usein yhdistetty masennukseen, mikä sinänsä ei ole ihme kun aivoista 2/3 on tyydyttynyttä rasvaa. Gluteeni itsessään on sitten vielä siitä ikävä epeli, että sillä on keskushermostovaikutuksia aivan kaikkiin ihmisiin, ei vain keliaakikoihin (Keliaakikot saattavat jopa hallusinoida gluteenialtistuksen vuoksi ja skitsofreenikoissa on noin 4 kertaa enemmän keliaakikkoja kuin keskivertoväestössä).

Aspartaami ja statiinit on myös yhdistetty tutkimuksissa masennukseen  ja itsemurhiakin tapahtuu enemmän niillä joilla on matala kolesteroli. Tässä hakutuloksia sanalla 'depression' hyvästä blogista, jonka jokaikisessä kirjoituksessa on myös linkki itse tutkimusabstraktiin: http://healthydietsandscience.blogspot.fi/search?q=+depression

(Mutta ruokavaliosäätö ei toki ole ensimmäinen ja tärkein asia jos olo on huono ja voimat vähissä, jossain vaiheessa voi kuitenkin näitäkin sitten ehkä pohtia.)

No luulisin, että niissä muutoksissa voi tosiaan mennä kauan aikaa, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Itsekin vedän tällä hetkellä Sertraliinia+risperidonia pienellä annoksella ja hyvältä yhdistelmältä toistaiseksi on tuntunut. Sitä ennen söin Venlafaksiinia johon jäin melko pahasti koukkuun ja lisäksi sain kauheat vieroitusoireet kaupan päälle liian nopean lopetuksen seurauksena. ::) Noita lääkkeitähän ei kannata mennä lopettamaan seinään vaan pikku hiljaa annosta pienentämällä useiden viikkojen tai kuukausien ajan ja lääkärin valvonnassa.

Itseasiassa en tällä hetkellä haluisi ottaa mitään antidepressanttia, koska en usko ihmisten tarvitsevan niitä oikeasti, etenkään itseni, koska varsinaiset masennukseni syyt, mitä aikoinaan kärsin, olen käsitellyt ja hyväksynyt. Uskon, että nykyihminen on vieraantunut juuristaan ja luontaisista parannusmetodeistaan liikaa ja ei näin ollen osaa käsitellä ongelmiaan pahimmissa tapauksissa muutoin kuin lääkkeillä. Minun kohdallani ongelma on vain tässä tilassa, mitä nyt elän ja siihen haluisin muutosta etenkin, kun tiedostan sen, että tila voi olla ainakin jossain määrin pysyvä. Bupropionista puhuttaessa tulee mieleen se, että sitä vissiin on jossain määrin käytetty hoitamaan seksuaalisia sivuvaikutuksia, mitä ssri-lääkkeet aiheuttavat. Mietin voisiko tuota käyttää hetkellisesti tilanteen korjaamiseen ja lopettaa sitten, kun tilanne normalisoituu, vai palaavatko aiemmat oireet lääkkeen käytön loputtua?

Tuosta syömisen vähentämisestä tuli mieleen, että ensi viikolla aloitan Detox-kuuria ja ruokavaliooni tulee muutoksia, joiden pitäisi tehostaa Detoxin toimintaa. Eli jätän maitotuotteet kokonaan pois. Kaiken muun lihan paitsi kalan välttämistä suositellaan Detoxin yhteydessä, mutta se puoli minulla onkin jo luonnostaan kunnossa, kun en syö muuta lihaa kuin kalaa.


Itsestäkin Sertralin tuntui aluksi vallan mainiolta lääkkeeltä, mutta tila, mikä on junnannut minulla jo yli puolitoista vuotta, on pahempi, kuin ennen lääkkeen aloittamista olleet masennusoireet. Sinällään en tunne masennusta muusta kuin vallitsevasta olotilastani. En todellakaan suosittele ssri-lääkkeitä kenellekkään, sillä kun vahinko tapahtuu, on epävarmaa, milloin tilanne normalisoituu vai normalisoituuko ollenkaan. Itsehän olin jo ajanut annostusta pienemmäksi aiemmin, kunnes lopetin sen marraskuussa. Annokseni koko oli tuolloin vain 25mg.

Joo, oon lukenut noista samankaltaisista kokemuksista. Itsekin murehdin noin vuoden verran sitä, että aiheuttiko tuo Venlafaksiini mulle mahdollisesti pysyvän aivovaurion (ehdin käyttää kyseistä lääkettä noin puolitoista vuotta) ja voi tietysti olla, että aiheutti, mutta enpä jaksa enää välittää. Lähinnä liitän tuon mahdollisen aivovamman syntymisen omalla kohdallani liian nopeaan lääkkeen lopettamiseen, mutta jotkut kuulemma voi lopettaa pitkänkin käytön jälkeen noita lääkkeitä seinään eikä reagoi juuri mitenkään. Se mikä ei tapa, vahvistaa ja sitä rataa kuten arvon Nietzsche on meille opettanut. Hulluksihan sitä on jo meinattu tulla, mutta kun vaihdoin vaihteeksi Sertraliiniin niin saan taas vähän aikaa jatkaa lääkeaddiktina olemista kunnes varmasti myöhemmin saan kamppailla uusien oireiden kanssa jne. Musta taas tuli venlafaksiinin lopettamisen jälkeen paranoidinen sekä koin harha-aistimuksia.

Mulle oikeastaan on vain ollut hyvä asia, että libido on kadonnut. Enpä olisi oikeastaan enää jaksanutkaan runkata. Ennen lääkkeiden käyttöä olisin varmaan nussinut postilaatikoitakin, mikäli en olisi omannut yhtään omanarvon tunnetta yms.

Itse ihastuin voimakkaasti erään toisen antidepressantin käytön aikana - taisi olla Optipar.

Hyvä ghede, jos olet sujut muutoksesi kanssa. Voihan niitä tarpeita tosiaan tyydyttää muutenkin, kuin masturboimalla. Minua tämä tilanne kyllä harmittaa. Antaisin mitä vaan, jos olisi edes sen verta seksuaalisuutta jäljellä, että tekisi mieli käteen vetää tai voisi metsästää mimmejä. Eihän se ole kaikki kaikessa, mutta kun tuppaa tuo muukin tunne-elämä ja tuntemuspuoli olevan todella lamaantuneessa tilassa, joten kyllä tässä nyt jotain on hälyyttävällä tavalla pielessä.  :-\

Minä olen myös hyvin herkkä ja epävarma edelleenkin ja elämäni on ollut tosiaankin karu. Jossain vaiheessa matkan varrella minut pumpattiin täyteen SSRi -lääkkeitä ja neuroleptejä ja kävin pakkohoidossakin. Ajattelen, että olet edelleen melko nuori (ainakin minua 38 nuorempi) ja olet päässyt jo kiinni oikeaan syyhyn:ihmisen kadottama yhteys juuriin ja luontoon. Tuossa vaiheessa, kun minun lääkityksiä pudotettiin, päädyin vielä päihdekierteeseenkin ja minulla on niin vakavia seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, etten halua niistä foorumilla puhua. Kuitenkin pikku hiljaa elämä alkoi laisten ja kuntoutusten jälkeen asettua ja 2012 tapahtui suuri sydämen aukeaminen, en tiedä miten ja miksi, mutta koin Ykseyden hetkellisesti. Tämän jälkeen monet tunnelukot alkoivat murtua ja ensin tuli viha, sitten itku ja lopulta puhdistuminen. Tunnen sinusta, että taustallasi vaikuttaa aivojen biokemiaa paljon suurempi asia, nimittäin perusturvattomuus, pelot, yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Minä käytin aikanaan todella paljon rahaa luontaistuotteisiin, kunnes oivalsin, ettei väsymykseni ole fyysistä vaan emotionaalista. Ajattelen, että tarvitsisit turvallisen hoitokontaktin ammattilaiseen lääkäriin ja samalla saisit pysyvän keskustelusuhteen terapeutin kanssa. Tarvitset pitkäjänteistä, työtä vaativaa hoitoa. Minäkin olen noussut suoraan sanottuna helvetistä taivaan porteille (en vielä sisään). Vedän tähän vielä mukaan lempiaiheeni suomalaisen kulttuurin aiheuttamista sosiaalisista peloista (toinen kotimaani on Kaukasuksella). Suomi on maa, jossa yksinäiset ihmiset seurustelevat jäykästi toistensa kanssa ja etäisyys on pitkä. Parhaiten lopultakin omia tunnekanaviani ovat avanneet Kaukasuksen kouluttamattomat, sydämen sivistyneet maalaisnaiset. Voimaa ja uskoa Sinulle.

Olipa laittamattomasti sanottu! Kyseessä lienee valtaosin darwinistinen ilmiö, eli juurikin enimmäkseen perimän
ansiosta pääsääntöisesti (toki poikkeuksiakin on) sosiaalisesti kömpelöt ja hyvin lievästi autistisetkin ihmiset ovat aikojen saatossa päätyneet tähän liki kaikin puolin  karuun, mutta omalla tavallaan kauniiseenkin maahan?

 :)

Rohkenen epäillä varsinaisen aivovaurion aiheutumista. Intuitiivisesti tuntuu pikemminkin
siltä, että kyseessä voi olla vähän samantapainen ilmiö kuin minkä nikotiini aiheuttaa;
senhän väitetään lisäävän nikotiinireseptoreiden määrää aivostossa, mikä suurelta osin
selittänee sen vahvan addiktiopotenttiaalin...

 ???

Ihan paikkaansa pitäviä havantoja, mutta ongelmat joista kärsin ennen lääkkeen aloittamista, ovat kohdaltani käsiteltyjä. Ykseyden olen myös minä päässyt aikoinaan kokemaan tarkoin harkitun sienimatkan aikana ja se oli erittäin mahtava kokemus.
Nuo asiat siis vaivasivat joskus, mutta eivät enää muutoin, kuin tässä tilassa, jossa en kykene ihastumaan tai rakastumaan ja koen olevani vaivani kanssa yksin. Ihmiset vaan vähättelevät, koska eivät pysty samaistumaan olotilaan, mitä elän nykyään päivästä toiseen ja olen elänyt jo 1,5 vuotta.

Ei siis vähätellä sitä, mitä lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ja vaikeahan noita ongelmien laatuja on ulkopuolisen pistää suuruusjärjestykseen. Olen tunteellisella tasolla aika helvetin halvaantunut para-aikaa ja tunnen sen, ettei tasapaino ole kohdallaan. Ja rakkautta saan kyllä osakseni. Ympärilläni on ihmisiä, jotka minua rakastavat ja olen siitä kiitollinen. Tunnottomuus vaivaa siis emotionaalisella tasolla ja fyysisellä tasolla. Esim. halaaminen tai ihon silittely tuntuu samalta, kuin joku osuisi sinuun vahingossa ruuhkassa. Myös luovuus on kadonnut minusta, mikä on minulle ollut aina erittäin ominaista.

Vastaan tuli aika hyvä artikkeli, mikä kuvastaa melkoautenttisesti tilaani: http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113928-ssri-l%C3%A4%C3%A4kkeen-pysyvist%C3%A4-seksuaalisista-sivuvaikutuksista


Tämä meni vähän ohi. Tarkoitatko, että meillä lääkityillä on lisääntynyt joidenkin reseptoreiden määrä aivoissa vai mitä?

En välttämättä sitä, mutta jonkinlainen lisääntyminen tai vähentyminen mitä ei ole syytä kenties kutsua
sentään vaurioksi. Lähinnä tulisi mieleen se, että jokin sellainen mekanismi voimistuu, joka pyrkii kompensoimaan
serotoniinin takaisinoton estoa synapseissa. Tämä on toki silkkaa arvuuttelua...

http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/#commentform

Tämmöinen artikkeli. Aukaiskoon se ihmisten silmiä!

Äänivyöry Akulle voisi olla pieni näpäytys noille Hippokrateen valan autuaasti
unhoittaneille mömmöreseptien kirjoitusautomaateille!

 :D

Tilanteessani ei ole tapahtunut muutosta.


Ajattelin lyödä tähän Aku Kopakkalan uusimman blogitekstin. Tässä puhutaan nyt juuri tuosta ilmiöstä, mistä itsekkin kärsin. Ei siis vieroitusoireista, vaan PSSD:stä.

http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/

Kiintoisa yksityiskohta:

Ihastuminen aivokemiallisena ilmiönä perustuu äkilliseen ja voimakkaaseen serotoniinitason vähenemiseen. Se synnyttää ihmisessä pakonomaisen kiintymyksen ihastuksen kohteeseen. SSRI-lääkkeet keskeyttävät tämän luonnollisen prosessin, sillä lääkitys estää serotoniinitason äkilliset romahdukset. Suomessa evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala on kiinnittänyt asiaan huomiota.

(Boldaus lisätty)

Ihastuminen on siis äkillinen obsessiivis-kompulsiivinen häiriö?   :o

OT En tiedä liekö meditaatioharrastuksen vaikutusta tämä: itse ihastun sillai hintsusti melkein päivittäin,
mutta se myös menee miltei samantien useimmiten ohi!

Pitkäaikainen syvämeditaatioharrastus tekee MMY'n mukaan sen, että kokemukset voivat olla intensiivisempiä,
mutta ne eivät jätä enää niin voimakkaita jälkiä hermostoon. Yksi valaistuneisuuden indikaattori on se, että
kokemukset ovat "puhtaalla tavalla" hyvin intensiivisiä, mutta kuin veteen piirrettyjä viivoja, eli niistä ei jää mitään jälkeä (karmaa) systeemiin.

------------------------

Voisi olla pieni mahdollisuus siihen, että syvämeditaatio pikkuhiljaa korjaisi tuota serotoniinilääkityksen
aiheuttamaa vinoutumaa hermoston toiminnassa...

Myös sildenafiilia ym:ita "syyhyttä" käyttävät nuoret miehet kokenevat
samankaltaisen kohtalon, eli eivät enää kenties ikinä saa erektiota
ilman Viagraa tai vastaavaa tarpeeksi usein "lääkettä" käytettyään.

Taitavat lääkärit, jotka edesvastuuttomasti
määräävät sinistä pilleriä, olla useimmat jo tietoisia tuosta!

 :-\

Ongelmahan näissä SSRI-lääkkeissä on, ettei stä erektiota saa enää, vaikka lääkityksen alottaisi uudestaan. SSRI-lääkityllä, jolla lääkitys on aiheuttanut vaivan tilanne on eri kuin impotentilla. Impotentilla on siis halu, mutta jokin estää saamasta erektiota, kun taas esim. minun tapauksessa ei ole elimellistä tai verenkierrollista häiriötä, vaan kyse on nimenomaa siitä, ettei haluta, eikä näin ollen tule erektiota muutoin kuin aamuisin valjusti.

Onko paastoa tullut kokeiltua? Minua ainakin alkaa Panettaa ja Covaa sittenkin,
jos edes maltan jättää iltamussuttelun väliin!

 :o    :knuppel2:

https://youtu.be/A1rlADelT5U

Mietiskelin vielä, kun tämä keskustelu on nimenomaan vaihtoehtohoitojen osiossa, että toisessa kotimaassani on paljonkin yhä luontaislääkintä voimissaan ja paljon on erilaisia luontaisia tai ainakin puoliluontaisia vaihtoehtorohtoja mieskunnon ja seksuaalisen halukkuuden voimistamiseen. Nämä yrtit ovat satojen vuosien kokemusten tuloksia ja esim.itse irrottautuessani benzodiatsepaamien käytöstä sain paljon apua nukulakasvista. Se ei tietenkään liity mitenkään miehiseen haluun, mutta olen kuullut, että näitä kasveja on paljon. Jos olet valmis uskomaan ja luottamaan kasvikunnan voimaan yli lääkevahinkojen, voin lukea venäjänkielisiltä sivuilta vaihtoehtorohdoista halun saamiseen.  ;)

Todellakin olen valmis uskomaan! :) Lääkkeillä tilanteeni korjaaminen kiinnostaa ainoastaan tapauksissa, jossa on selvää näyttöä siitä, että lääke auttaa. Sekin vaihtoehto kiinnostaa vain sen takia, että tilanteeni on suhteellisen toivottoman tuntuinen. Luontoon ja luontaisiin konsteihin minä luotan kovasti monessa muussakin asiassa.

Ongelmahan siis tuskin on suoranaisesti mieskunnossa, vaan enemmänkin uskon ongelman olevan aivojen puolella, koska tunne-elämäni on muutenkin nyt niin häiriintynyt verrattuna aiempaan minuun.

Eipä ole tainnut ketjussa tulla esille liikunnan potenttiaalinen terapeuttinen
multipurpoosinen vaikutus.

Käsittääkseni liikkumattomuus on jopa esimerkiksi tupakointia pahempi
terveysriski. Jos noin on, voisi olettaa, että liikunnan merkittävä lisääminen
saattaisi ainakin kohottaa mielialaa, vaikka synapsien toiminnan vääristyminen
ei merkittävästi oikaistuisikaan.

Ehdotan siis, että kokeilet vaikkapa tunnin miltei päivittäistä ripeää kävelylenkkiä
mahdollisuuksien mukaan maastossa, jossa voipi hölkätä vastaan nuoria hehkeitä blondeja
piukoissa trikoissa poninhännät somasti sivulta toiselle vippaisten.

 :)

Lueskelin venäjänkielisiä julkaisuja (zrav, narodnij med.) ja yrttisuosituksia seksuaalisiin ongelmiin, mutta focus on pitkälti juuri kyvyttömyydessä, ei halun puutteessa. Lisäksi kansanlääkintä ja jopa koululääketiede eivät tunne SSRI-lääkkeiden aivoihin liittyviä sivuvaikutuksia ja haluttomuus nähdään traumaattisena enemmän kuin neurologisena. Mitä enemmän luin sitä paremmin ymmärsin, että tietoa on tarjolla vähän ja voin kuvitella, että lääkäritkin levittelevät käsiään. Ymmärsin niin, että aivojen mielihyväradat korjaantuvat, mutta hyvin hitaasti. P-Kaukasuksen luontainen lääkintä on muuten aivan liian hardcorea Eurooppaan, koska löysin jopa ehdotuksia käyttää marihuanakasvia haluttomuuksiin ja särkyihin  :o Ainoa mahdollisuus olisi siis matkustaa jonnekin paikanpäälle ja kysyä ammattilaiselta neuvoa ja hoidattaa itseään muualla, koska en ole ollenkaan varma, mitkä tuotteet ovat Suomessa ylipäätään laillisia.

Yhden merkittävän löydön tein: hormonit. Kun vielä mainitsit tunne-elämän vaikeudet, hormonaaliset syyt voisivat tulla kyseeseen. Voisiko testosteronin määrä olla jotenkin vähäinen ja estrogeenin määrä noussut. Esim. tutustuin tietoon miesten runsaasta oluen juonnista, runsas oluen juonti tiputtaa testosteronin määrää ja lisää estrogeenituotantoa, niin että miehelle voi kasvaa selkeät rinnat ja seksuaalinen halukkuus vähenee. Naisten hormonaalisia ongelmia hoitavat gynekologit, mutta entä miesten? Ymmärrän nyt hyvin toivottoman olosi, mutta mielestäni tilanne on vain haastava, ei toivoton. Nyt olisi syytä löytää todella asiaan perehtynyt neurologi/seksuaaliterapeutti, joka saisi hoidon alkuun. Toivon sinulle lujaa uskoa toipumiseen!

Liikuntaa olen lisännyt. Käyn kaksi kertaa viikossa salilla ja tänään aloin treenaamaan taas jalkapalloa (yhteensä kolme tuntia tuli tehtyä laukaisuharjoituksia ja pientä pelailua). Ostin myös polkupyörän, jolla olisi tarkoitus taittaa alle 20 kilometrin matkat.

Salilla noita nuoria mimmejä kyllä näkee. Harmi vaan, ettei ne herätä mitään tunteita ja siellä tuleekin monesti erittäin turhautunut olo asian takia.  :(


Kiitoksia vaivannäöstä, tuesta ja ymmärryksestä! Aika harva nimittäin ymmärtää todella, mistä tästä on kyse. Olen ollut asiasta aika avoin ja lähipiirini tietää hyvin, missä mennään, mutta ne jotka asian käsittää täysin, ovat harvassa.

Olen ollut tässä puolitoista kuukautta täysin selvinpäin, koska olen uskonut sen tekevän hyvää. Viimeisin krapulani oli niin hirveä ja henkisesti monta päivää kestävä, vaikka join suhteellisen vähän, joten päädyin tähän ratkaisuun. Hamppua olen kyllä elämässäni polttanut jonkin verran, mutta lopetin sen nyt myös. Toisaalta aiemmin se on saanut minut seksuaalisesti aktiivisemmaksi, en tiedä toimisiko se vanhojen vaistojen herättäjänä nyttenkin. Viimeksi, kun poltin, tuli pelkotiloja, mitä en ole aiemmin saanut ja voin sanoa, että olen suhteellisen kokenut kyseisen "käryn" kanssa. Uskoin, että vaikutus johtui ssri-vieroituksen muuttamista aivokemioista ja katsoin viisaammaksi olla nyt jonkin aikaa sitäkin ilman, kunnes ehkä taas tunnustelen varoen, onko viisasta nauttia kyseistä yrttiä. Alkoholiin en kyllä halua koskea ennen, kun olen tästä parantunut. Söin viime syksynä psilosybiinipitoisia sieniä ja ne palauttivat seksuaaliset haluni muutamaksi päiväksi, mutta tilanne palautui ennalleen sen jälkeen. Matka oli muutoin erittäin herättelevä ja avartava ja myös mielialaa nostattava, koska tajusi oman pienuutensa, mutta myös arvokkuutensa juuri sellaisena, kuin on. Nyt en uskaltaisi ottaa niitä, koska tilani on nyt niin epävakaa lääkevieroituksen vuoksi. Olen nyt avoimesti täräyttänyt, mitä tekemistä minulla on ollut Suomessa kiellettyjen luonnontuotteiden kanssa. Voin myös kertoa, että olen toki suhtautunut niihin erittäin suurella vastuullisuudella ja harkitsevuudella, sillä en haluaisi olla halventamassa jo vuosituhansia käytössä olleita aineksia ja niihin kuuluvaa perinteikkyyttä ja pyhyyttä. Lisäksi olen aina arvostanut hyvinvointiani.

Neurologia ja seksuaaliterapeuttia olen miettinyt itsekkin, mutta mistä löytäisi hyvän, jolla olisi näistä asioista kokemusta?

Uusin troppi, mitä olen alkanut ottamaan, on mäkikuismaekstrakti. Luin, että joku oli sillä onnistunut itsensä parantamaan.

Niin ja tuosta hormoniasiasta vielä sen verran, että jätin soijan pois ruokavaliostani jokin aika sitten, koska se ilmeisesti lisää estrogeenin eritystä. Olen siis ollut kuusi vuotta kasvissyöjä, joka syö maitotuotteita ja kanamunaa, sekä omapyytämää kalaa.

Seksuaalisuuden pitäisi löytyä sinusta ei kemiallisista prosesseista.

Koita päästää irti hetkeksi. Eikös halut katoa pakon edessä?
Voi olla vaikeaa syttyä jostain randomista punttisalilla. Ihastuminen tai rakastuminen voisi olla hyvä lääke. Menet ikäänkuin persaus edellä puuhun. Varmistat halun ennen tutustumista.

Sinua voisi auttaa chakrapuhdistukset, joita varmaan netistäkin löytyy. Samoin energiahoidot. Mutta älä tuijota alapään reaktiota onnistumisen indikaattorina. Keho tasapainottuu itsekseen pikkuhiljaa. Anna itsellesi aikaa toipua ja ole itsellesi armollinen.

Entäs jos hän on kuin minä: Tiedän ensinäkemällä miehestä, kykenenkö koskaan hänen kanssaan seksiin ilman että tarvitsee sulkea silmät ja ajatella jotakuta toista jotta voisi kiihottua. Toki sen jälkeen on sitten selvitettävä onko ihminen myös muuten mukava ja yhteensopiva, mutta jos ei sitä seksuaalista kipinää ensinäkemällä ole, se ei nyt vaan koskaan tule syttymään. Kokeiltu on, juurikin tuon sinun antamasi kaltaisten ohjeitusten innoittamana ja paskaahan siitä tuli käteen molemmille osapuolille. Agape-rakkaus on minulle hyvinkin mahdollinen monien ihmisten kanssa, mutta eros-rakkaus ei, se vaatii sen fyysiseen olemuksen jonkinasteisen puoleensavetävyyden. Arvaa harmittaako, olisi kivampaa jos tuollaista ei olisi, eli ei se potentiaalisten partnereiden vähäinen määrä mitenkään kiva juttu ole. Ja huom, kyse ei ole siitä että mitään miesmalleja tai mediassa komeana lanseeratun kaltaisia etsisin sillä sen kaltainen ulkomuoto ei sitä kipinää sytytä.

Tiedän sitten paljon myös ihmisiä, joille se ulkomuoto on aivan sivuseikka, eli luonne jne. paljon tärkeämmät ja heille tuo sinun neuvosi on aivan erinomainen. Muttan minun kaltaisillani se johtaa vain pettymyksiin ja epäonnistuneisiin suhteisiin sekä ennen kaikkea siihen että ei nyt vaan tee mieli seksiä kyseisen  henkilön kanssa, vaikka tämä olisi muuten kuinka ihana ja mukava. Kokeiltu on ja vieläpä useammin kuin yhden kerran. Minulla meni aikaa siihen että hyväksyin sen että tässäkin asiassa täytyy kuunnella sitä omaa itseä.

Muuten kyllä olen samaa mieltä viestisi sisällöstä, stressi ja pakko ei tosiaan haluja edistä.

Kuulostaa hyvältä tuo soijan poisjättö. Ainoa kysymys ruokavaliostasi on, saatko tarpeeksi sitä paljon puhuttua kovaa eläinrasvaa ja sitä kautta myös kolesterolia? Kolesteroli on nimittäin kaikkien sukupuolihormonien lähtöaine, joten tyydyttyneen rasvan välttely voi heikentää haluja. Kotimaista voita ja kermaa kannattaa siis käyttää suht surutta, joskin kerman osalta tarkistellen ettei ole varustettu syöpälisäaine karrageenilla eikä homogenoitu.

Seksuaalisuuden tosiaan pitäisi löytyä minusta itsestäni, sillä se on luonnollista. Nyt on vaan käynyt niin, kun olen tietämättömänä juniorina aikoinaan tarttunut epätoivoisessa tilanteessa lääkärin ohjeeseen aloittaa lääkkeet, elimistööni on päässyt jotain luonnotonta, mikä on sotkenut luonnollisen systeemin. Asia vaan on harvinaisen vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole itse sitä kokenut. Kuitenkin olen tässä tilassa ollut nyt jo puolitoista vuotta, eikä muutosta näy. Ennen osasin olla "terveissä määrin" kiinnostunut tiirailemaan ympärilleni, mutta nyt en osaa syttyä kauniista naisista. Olen myös koittanut olla piittaamatta asiasta, mutta häiriö, mistä kärsin nyt, ei ole pelkästään seksuaalinen, vaan emotionaalinen. En osaa tällä hetkellä ihastua tai rakastua. Vanha klisee "ulkokuoreen ihastutaan, sisimpään rakastutaan" ei ole tällä hetkellä kohdallani mahdollinen. Myös muutoin on vaikeuksia saada tunteita mistään, joten on vaikea päästää irti paranemisenhalusta, kun ei pysty nauttimaan mistään normaalisti. Esimerkiksi komedia ei naurata, eikä traagiset tapaukset kosketa samalla tavalla kuin ennen. Eli voin sanoa, ettei tässä mikään alapään reaktio ole pelkästään minkään indikaattori, vaan enemmänkin tuo emotioiden köyhyys vaivaa, minkä vuoksi tuolla alhaallakaan ei jäykistele.

Viimeisin ihmissuhdeyritys oli juuri yritys tuntea ihastusta ja rakkautta ihmistä kohtaan järkiperustein. Ajattelin, että jos ihminen on kyllin hyvä ja omaa tietyt hyvät henkiset ominaisuudet, kyllä tunteet tulevat ennemmin tai myöhemmin perässä. Eivät ne tulleet ja minun oli pakko jättää hänet. Tässä toinen osapuoli sai kohtuuttomasti nenilleen, joten päätin, etten voi oman "tunnesairauteni" nimissä yrittää parantaa itseäni toisten ihmisten kustannuksella.


Uskon kyllä saavani tarpeeksi ravinnosta aineksia ollakseni seksuaalinen. Onpa tässä maailmassa monia muitakin, joilla on samankaltainen ruokavalio tai suppeampi joko eettisten seikkojen tai olosuhteiden sanelemana. Ja kuten sanoin, olen ollut tällä ruokavaliolla kuusi vuotta ja siihen mahtuu aikoja, jolloin olin hyvin seksuaalinen. Lääke on selvästi tämän tilan saanut aikaiseksi ja siihen pitäisi löytää nyt ratkaisu.

Tähän voisi heittää vaikkapa tuon puhkikulutetun sloganin: ei Roomaakaan päivässä rakennettu!   ;)

Ymmärrän kyllä, että odottaa pitää. Se vain tuntuu aika vaikealta, kun ottaa huomioon, että tästä PSSD-selviytymistarinoita (post ssri sexual dysfunction) on äärimmäisen vähän ja mielellään kysyn neuvoa asiaan, jos jollakin on näkemystä, miten asiaa voisi hoitaa. Lääkettä olen ollut nyt ottamatta marraskuusta, eikä minkäänasteista muutosta ole havaittavissa ja lisäksi pitäisi kestää lääkityksen aiheuttamat vieroitusoireet, mitkä ovat varsin rankkoja. Kyllä varmaan kävisi kenen tahansa muunkin mielen päälle varsinkin, kun ei tunne olevansa omaitsensä.

Olen suuresti kiitollinen kaikille, jotka ovat tarjonneet tai tarjoavat apua. :)

Voisikohan tuo seksuaalisen motivaation puute liittyä toisessa ketjussa mainittuun vasopressiiniin?

http://en.wikipedia.org/wiki/Vasopressin

However, some AVP may also be released directly into the brain, and accumulating evidence suggests it plays an important role in social behavior, sexual motivation and pair bonding, and maternal responses to stress[citation needed]. It has a very short half-life between 16–24 minutes.[2

Hmmm... kannataisikohan kokeilla l-arginiinia lisäravinteena?

http://www.livestrong.com/article/549699-l-arginine-and-antidepressants/

Connection
A study published in the March 2011 issue of the journal Behavioural Brain Research found that nitric oxide suppression has antidepressant effects and that the antidepressants Effexor, generically known as venlafaxine, and Tofranil, generically known as imipramaine, work in part because they suppress the production of nitric oxide. Researchers found that administering L-arginine blocked the antidepressant effects of these drugs.

Muuten tuosta typpioksidista hauska tiedonjyvänen: esim. transsendenttisen meditaation on havaittu mahdollisesti lisäävän typpioksidin (nitric oxide) konsentraatiota plasmassa. Jotkut jenkkiläiset miesfuntsarit ovat kertoneet "kärsineensä" kroonisesta erektiosta ns. rondauskurssien aikana, jolloin meditoidaan tavallista usemmin (yli 2 kertaa / vrk). Viagran teho perustunee osin juuri typpioksidiin...

 :D

http://www.vanderbilt.edu/AnS/psychology/health_psychology/transcendental_meditation.htm

L-arginiinia käytin viime talvena jonkin verran, kun kärsin eturauhastulehduksesta. Hieman ennen ko. tulehdusta, aloin havaita viitteitä heikentyneestä libidosta, mutta kun eturauhastulehdus puhkesi, ajattelin libidon heikkenemisen kuuluvan tähän vaivaan. No kun paranin tulehduksesta, oli libido ja erektio vieläkin kateissa. Liekkö sattumaa, vai olikohan asialla jokin yhteys siihen, että olin lopettanut lääkityksen ja sen aiheuttamat muutokset elimistössä olisivat laukaisseet tulehduksen?

Typpioksidia lisätäkseni söin aikoinani myös raakaa valkosipulia, sillä se lisää sitä kanssa. Vedin siis kokonaisia ja puoliksi halkaistuja kynsiä veden kanssa alas, sillä pureskeltuna tulee tämä epämieluisa hajuefekti.

Voisi ottaa molemmat metodit käyttöön taas. Jos saisi jotakin muutosta aikaiseksi.

Minulla ei ole Herran aikoihin tullut erektiota "Albertinkadulla" ( = pyörätiellä fillaria taluttaessa),
mutta viime viikolla niin pääsi käymään. Harmi kun en muista tarkkaan, mutta jotenkin se
tuntui liittyvän skruudaamisen muutokseen. Olisikohan ollut ainakin pitkästä aikaa eka päivä maitosuklaatta,
suosikkimakeisettani? Maitosuklaahan ei kaiketi ole kovin terveellistä missään suhteessa!

Lisäksi minulla useimmiten on tuollaisissa tilanteissa jokin mentaalinen komponentti prominenttina.
Tyypillisin esimerkki on omistamieni osakkeiden kurssien reipas nousu, joka ilmeisesti tehokkaasti
buustaa testosteronia rahanhimoisen Skorpparin (  :aurinko:  :askendentti:  :venus: ;  :pluto:   :keskitaivas:-llä  ) kyseessä ollen...

 ::)

Ehkä se on vaan se tietty hyvä mieliala, mikä tekee ihmeitä, mikä tässä yhteydessä on tullut vaikkapa tuosta suklaasta. Olen jostain kuullut, eli en voi silkaksi faktaksi väittää, että maailman vanhin ihminen poltti elämästään yli kuusikymmentä vuotta tupakkaa. Ei ole terveellistä sekään, mutta ehkä nautinto on tuonut terveyttä edistävää psyykkistä hyvinvointia. :)

Todettakoon, että kyseessä oli -- Herra paratkoon -- ainoastaan "semi-erektio"!   :P

Todettakoon, että kohdallani se olisi lähestulkoon synonyymi lottovoitolle! :D

Voin mainita vielä yhden Venäjällä käytetyn luontaistuotteen, jota käyttävät vaihdevuosi-ikäiset naiset ja vanhemmat miehet nostaakseen seksuaalista halua. Kuningatarhyytelö. Jotain tutkimuksia on olemassa eläimillä, että se on lisännyt vanhenevan eläimen hedelmällisyyttä, Mutta suoraan sanottuna en usko, että kemikaaleilla aiheutettu vaurio on korjattavissa nyt heti luontaistuotteella. Älä stressaa liikaa, koska herkän ihmisen keho reagoi voimakkaasti ja keho-mieli on paljon kovemmalla koetuksella kuin vähemmän herkän. Voin mainita myös terveyshifistelijöille, että oma mieheni on 53-vuotias, tupakoi runsaasti, syö epäsäännöllisesti ja tausta on lievästi sanottuna traumaattinen, mutta hänellä on todella voimakas seksuaalinen halu tai tarve. Hän on maininnut minulle, ettei hänellä ole mitään väliä onko nainen 20 vai 50. Aamuinen erektio on erittäin voimakas ja seksin tarve runsas. Kuitenkin olemme keskustelleet siitäkin, kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena, hän kokeili prostituoitujen seuraa. Tämä oli voimakkaasti negatiivinen kokemus, koska hän haluaa tuntea lämpöä ja turvallisuutta tutun naisen kanssa ja koki nämä naiset likaisiksi. Hän on hyvin tummaverinen ja testosteronitaso ilmeisen korkea. Samaa olen seurannut omissa (tummaverisissä) pojissani, että testosteronia on paljon, mikä valitettavasti ilmenee joskus myös aggressiivisuutena. Haluaisin lisätä, että kasvisruokavalio ei ehkä ole ihmislajille luonnollinen ja toiseksi nuoren miehen eturauhasvaivat kertovat kyllä laajemman purkautumisen tarpeesta. Jos suomalainen koululääketiede on tietämätöntä, olisiko sinulla kielitaitoa ja mahdollisuutta koekilla jonkin toisen maan lääketiedettä? Olet lukenut itse paljon, mutta voi olla, että muualla maailmassa tietoa on enemmän, esim.rentoutumisen tärkeydedestä.

Oletetaan, että vaivasi taustalla on voimakas menttaalinen komponentti, lähinnä
uskon puute.

Voisit ehkä vähän "pilan päiten" kokeilla vaikkapa paradoksaalista intentiota esim.
siten, että yrität suggeroida itsesi pelkäämään erektion ilmenemistä. Pelkohan on
kai vahvaa uskoa siihen, että jotain negatiivista tapahtuu. Tuosta syystä ilmeisesti
ihmisten pelot tuppaavat toteutumaan: usko siirtää jopa vuoria. Tai sitten keksit
jonkin muun kikan kääntää asia päälaelleen ajatusmaailmassasi.

Tänä aamuna viimeksi käytin tuota tekniikkaa kun alkoi hieman ahistaa heti herättyäni, turhan varhain.
Yritin ponnistella ahistuksen voimistamiseksi. Taisi mennä vain pari minsaa
kun nukahdin kuin beibi!

 :D

Valittettavasti ne SSRI-lääkket nyt vaan tuottavat pysyviä muutoksia aivoihin, mm. serotoniinireseptorien määrään. Suosittelen erinomaista teosta nimeltään Tappavat Lääkkeet (löytyy myös kirjastosta): Mielestäni kenenkään ei tulisi syödä ainuttakaan lääkettä mihinkään vaivaan, ennen kuin ko. teos on luettu. Tässä lisää kirjasta:
http://www.sitruunakustannus.fi/tappavat-laumlaumlkkeet-ja-jaumlrjestaumlytynyt-rikollisuus.html
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta

Ei tuo sulkene pois sitä mahdollisuutta, että mukana voi olla myös aimo annos pessimismiä?
BTW, tämän löysin roskaviihdelehdestä:

Yleinen lääke voi lieventää kivun mutta latistaa tunteet
Keskiviikko 15.4.2015 klo 10.42   
Parasetamoli voi olla hengenvaarallinen liikakäytössä, mutta turvallisinakin annoksina se voi turruttaa tunteesi - etkä edes huomaa näin käyneen.

Ei, mutta kumpi oli ensin? Ehkä pessimismi johtui fyysisistä seurauksista ja niiden  kokemisesta?

Eikös optimismi toki aina ole parempi vaihtoehto in yer book?   ???
"Valitettavasti-si" on hieman ristiriidassa kuitenkin tuon kanssa...

Fyysisten tosiasioiden  (esim. muutokset serotoniinireseptorien määrässä) olemassaolon  kieltäminen ei ole optimismia. 
(Sen mitä se sen sijaan on, jätän ihan kiltteyttäni ja kohteliaisuuttani sanomatta...)

Sana 'valitettavasti' viittasi siihen, että on tosiaan valitettavaa että kaikki ei johdu vain mielen liikkeistä tms. koska niitä on paljon  helpompaa korjata kuin fyysisiä muutoksia aivoissa.  Eli toisin päin sanottuna: Voi kuinka kiva olisikaan, jos ongelma johtuisi vain ja ainoastaan pessimismistä.

Sanalla 'valitettavasti' lauseessani ei ollut siis mitään tekemistä niin optimismin kuin pessimisminkään kanssa. Se oli vain se kohteliain ja pehmein tapa sanoa, että koen virheellisenä sälyttää koko hommaa vain pessimismin syyksi.

Köh, köh... okke!    ;)

Kävin juuri verikokeissa. Sen tautta tuli olla 10 - 14 tuntia syömäti.
Viimeksi olen syönyt eilen vähän ennen klo 24:ä pari gluteenitonta
pientä näkkileipä siivua.

Olo on letkeä kuin olisi juuri saunasta tullut eikä mitään paikkaa
kolota!

 :D

Tuosta sain vahvistusta käsitykselleni, että lyhytkin paasto on panacea
miltei vaivan kuin vaivan helpottamiseksi. Siksi toistan jälleen kerran, että SSRI:n uhrien
kandeisi testata vaikkapa 5/2:hta!

 :)

Yksi juttu mitä voi kokeilla, tosin tämän toimivuus on aina yksilökohtaista, on tiettyjen aminohappojen käyttö pienessä määrin ravinnon rinnalla. Esim. fenyylialaniini tai tyrosiini tai molemmat pienenä määränä ravinnon rinnalla ja vaikka jonkinlaisen c-vitamiinimäärän kanssa (c-vitamiinia ei kannata ottaa varsinkaan kerralla paljon, vaan esim. korkeintaan joku 250mg, koska sitä ei voi keho kerralla käyttää isoja määriä) voi auttaa esim. dopamiinituotannossa ja sitä kautta ehkä ajan kanssa palauttaa aivotoimintaa ennalleen. Tämä siksi, että kaikenlaiset lamaannuttavat jutut, joihin oikeastaan serotoniinin tuotannon voimakas lisääminen myös kuuluu, tuntuvat vähentävän mm. dopamiinituotantoa ja kaikkia aktivoivempia juttuja aivoissa. Serotoniinin lisääminen SSRI lääkkeillä on ongelmallista oikeastaan koska se katkaisee normaaleja kehon prosesseja, se siis nimenomaan tuottaa tuon serotoniinilisän keinotekoisesti. Serotoniini voi kuitenkin suurina määrinä olla nimenomaan lamaannuttava tai tunteita poistava. Sitäkin voi avittaa mieluummin vaikka niillä aminohapoilla tai ravinnolla. Monesti masennuksessa voi kemiallisesti katsottuna olla kyse siitäkin, että yleistila on niin heikko, että keho ei vain yksinkertaisesti pysty toimimaan tehokkaasti, syöminen voi olla myös niin heikkoa, että sekin jo vaikeuttaa jne… Toki kun henkiset jutut on käsitelty, se palauttaa asioita normaaliin uomiin, mutta pitkäaikaisesta oireilusta toipuminen voi vaatia ruumiinkin kanssa kikkailemista.

Muistaakseni jotkut muutkin jutut parantavat noita dopamiinituotantoon liittyviä juttuja aivoissa. Esimerkiksi sellainen lisäravinne kuin NAC tekee tätä. Sen ongelma on lähinnä, että sekin sitten ns. tulee kehon normaalien prosessien väliin ainakin tietyssä mielessä, eli se kyllä eheyttää aivotoimintaa ja palauttaakin sitä, mutta siihen voi tietyssä mielessä jäädä riippuvaiseksi, ellei sitten osaa jaksottaa asioita niin että käyttää hyvin pientä määrää ja sitten kun on päässyt takaisin kuosiin, tekee esim. oikeanlaisella (ei liian rankalla) liikunnalla ja ravinnolla sellaisia elämäntaparatkaisuja, että pysyy paremmin fyysisesti vireessä. Sitä toki käytetään erilaisten riippuvuuksien hoidossa, paradoksaalisesti, koska se nimenomaan eheyttää juurikin mm. dopamiinintuotantoa, eikä ihminen ole silloin jatkuvasti riippuvainen jostain ulkoisesta jutusta, esim. huumeesta, jonka kautta yrittää saada hetkellisen "nousutilan".

Jotkut mausteet, esim. inkivääri, voi vähän suoremmin tehostaa noita kehon omia prosesseja, sen vaikutusmekanismi on aavistuksen erilainen, mutta siitä ei ole oikein kunnollisia tutkimuksia ihmisillä. Eläinkokeissa se kyllä toistuvasti parantaa seksuaalista kyvykkyyttä ja erilaista vahinkoa, jota on tuotettu lisääntymiskyvylle. Senhän voi myös ajatella "vain mausteena", joten se ei ole samalla tavalla lääkeaine. Sen vaikutus ei suoraan liity dopamiiniin, vaan voi nostaa esim. luteinisoivaa hormonia ja lisätä siemennesteen tuotantoa. Myös tietyistä yrteistä, intialaisista erityisesti, on jonkun verran tutkimusta lisääntymiskykyyn liittyen, siis nimenomaan dopamiinituotannon korjaamisessa. Toki useinkin vasta eläimille tehtyinä. Mausteista vielä valkosipuli on tuollainen, joka voi parantaa ihan kivestenkin vaurioita, mutta sitä ei kannata käyttää kerrallaan kovin paljon, koska muuten kääntyy itseään vastaan. Se on myös käytännössä verenkiertoon vaikuttava ja myös verenpainetta alentava, eli se on vähän erityylinen vaikutukseltaan verrattuna inkivääriin tai luultavasti yleisestikin tuollaisiin voimakkaisiin "tulisiin" mausteisiin. Näiden monimutkaisten vaikutusten takia en ehkä käyttäisi valkosipulia hirveästi, tai ainakaan mitenkään koko ajan, ellei sitten nimenomaan etsi noita em. vaikutuksia. Saahan sitä ruuassa olla vapaasti, mutta siis tuossa tarkoituksessa käytettynä pitäisin siitä ainakin välillä jonkinlaisia taukoja.

Ashwagandhaa monet saattavat käyttää myös tässä tarkoituksessa, mutta koska se on taas rauhoittava, se ei ehkä oikein vastaa sinun tilannettasi. Se voi tasata esim. hormoniarvoja, jotka ovat häiriintyneet vahvan stressin seurauksena, mutta koska se itsessään myös tasaa mielentilaa, sen efekti on omanlaisensa… Se toimii tietyille ihmisille / tietyissä tilanteissa.

Jos ei halua esim. c-vitamiinia kiskoa pillereista, paprikoissa on sitä muistaakseni hyvin runsaasti. Toki myös monet marjat on jees, varsinkin ne vähän vähemmän sokeriset.

Jos haluaa, niin sinkki- ja/tai seleenilisä voi myös olla jees. Sinkkiä voi napsia vaikka äyriäisistä, tai kasvikunnan tuotteista vaikka (ainakin joistakin) kurpitsansiemenistä. Seleeniä saa esim. parapähkinöitä, mutta sitä on niissä niin paljon, että säännöllisesti käytettynä ei kannata ottaa kuin esim. yksi päivässä.

Dopamiinituotannon liiallisuudesta voidaan sanoa mitä sanotaan, mutta tosiasia on, että kaikenlaiset negatiiviset oireilut lienee useammin seurausta aivojen tuotantoprosessien ailahtelusta ennemmin kuin jonkin tuotannon ylenmääräisyydestä (toki tämä on ensisijaisesti oletukseni pienellä käytännön viisaudella varustettuna, joten kaikki on tapauskohtausta). Toki tietyn ravintoaineen lisääminen on eri asia kuin psyykkinen flow -tila, esimerkiksi, ja aminohappoja käyttämällä keho voi tietenkin käyttää niitä sen mukaan, mikä kulloinenkin tarve on. Siksi esim. alussa mainittujen aminohappojen käyttö ei automaattisesti johda tietynlaiseen tilaan.

Jotenkin tästä ketjun aloittajan näkökulmasta sain vaikutelman, että tarvetta olisi nimenomaan vähän aktivoivemmille jutuille, joiden kautta yleinen elämänilo myös palaisi. Minä kokeilisin ensisijaisesti ravinnolla, mahdollisesti noilla aminohapoilla ja ehkä vähän voimakkaammilla mausteilla (joita siis voi ottaa isompia määriä vaikka sekoittamalla johonkin). Noita rauhoittavia tai verenkiertoon vaikuttavia juttuja ei kannata alussa miettiä. Katsoo sitä jonkun aikaa, että miltä se alkaa tuntua. Ei kannata olettaa mitään radikaalia vaikutusta heti, vaan nimenomaan puhutaan tuollaisesta puolen vuoden - vuoden aika-akselista ja sen aikana toteutetusta elämäntapamuutoksesta. Jos tuntuu, että jokin ei toimi, jotain tulee liikaa, mausteet on liian voimakkaita jne. niin jättää pois.

Fiksulla liikunnalla voi myös tuoda jotain lisäarvoa. Kestävyyskuntoilu ei ole se ensimmäinen asia, vaan esim. jokin kisailu, pienet juoksuspurtit, sellainen että saa kehoon liikettä ja aivot aktivoituvat välillä vähän eri tavoin. Pidemmän päälle kaikki tämä voi vaikuttaa ja sen jälkeen voi tehdä enemmän muutoksia fiilisten mukaan.

Ehkä myös jonkinlaisilla henkisillä harjoitteilla voi saada jotain aikaan, mutta jos yleistila on enemmänkin "lamaantunut", se voi olla vaikeaa. Jos alkoholia käyttää yhtään, sen poisjättämisellä voi toki olla jokin vaikutus ja jos lamaannuksen sijaan on stressaantunut, niin silloin toki pidempiaikainen meditaatio vaikuttaa varmasti. Tällöin ihan vaan kärsivällinen odottaminen tai huomion keskittäminen johonkin itselle innostavaan elämänalueeseen voi pitkässä juoksussa tuottaa palauttavan efektin, vähintäänkin osin.

Jos haluaa niin voi aina jollain kalaöljyllä kikkailla myös tms, mutta kaikki tällaiset myös ohentaa verta ja voi liiallisena käytettynä myös vähän laskea sitä vitaalia tilaa. Jos omega 3 on tosi alhaalla, niin toki tällainen kuuri ei välttämättä ole mitenkään haitaksi. Yleisestikin kaikkea kannattaa käyttää yleistilan mukaan, eli välillä voi jättää pois ja tarvittaessa palata.

EDIT: Lisätään vielä, että syö ainakin hedelmät ja mieluiten marjatkin (kasvatetut) luomuna. Kaikki myrkyt vaikuttavat uusien tutkimusten mukaan lisääntymiskykyyn, ellen väärin muista (tässä tapauksessa tämä uutinen vain lipui silmieni ohitse jossain, mutta enpä olisi mitenkään yllättynyt, jos se olisi näin).

Pakko laittaa vielä sen verran, että jos etsit jotain erikoisempia menetelmiä, niin kaikki vanhan kansan parannusjutut, jotka vaikuttavat hermoratojen toimintaan voivat olla merkityksellisiä, koska niillä on yhteys asiaan. Tai sitten ihan "hermoratahieronta", virallisesti se taitaa olla sillä nimellä. Pitkäjaksoisen huonokuntoisuuden seurauksena usein koko kehon tila epätasapainottuu. Miksei myös osteopatian tyyliset jutut voisi toimia. En osaa sanoa niistä niin tarkkaan. Usein se hermoratojen toiminta voi alun alkujaan rakentua suvunjatkoakin silmällä pitäen ja sitten jos väliin tulee pidempiaikaisia huonoja jaksoja tai vääränlaisten kemiallisten aineiden käyttöä, se voi sekoittaa asioita. Tämä on usein se juttu, jota ei välttämättä osata ajatella, siis että sillä voisi ylipäätään olla merkitystä. Keho kyllä osaa itse korjata itseään, jos siihen antaa mahdollisuuden.

Itse väitän että jopa vaikeammissa tiloissa, esim. tietynlaisissa liikuntakyvyttömyyksien hoidoissa, voisi olla ihan ratkaisevaa apua siitä että jonkinlaisia henkisiä harjoitteita yhdistettäisiin hermoratoja eheyttävään toimintaan. Tavallaan ajattelen sen niin, että voitaisiin luoda siltaa. No, en tiedä olisiko sillä vaikutusta, mutta eihän sitä tiedä, jos se edistäisi kuntoutusta enemmän.

Olen tuota testannut kapselimuotoisena kuurina. Kuurilla ei valitettavasti ollut positiivista vaikutusta.


Naulan kantaan osuu tämä! Saan usein kuulla siitä, että uhraan ajatuksia liikaa vaivalle ja kuinka pitäisi keskittyä positiivisiin ja innostaviin asioihin. Ihan hyvä ohje ihmiselle, jolla ei ole näitä häiriötiloja päässään, vaan kyse on "asennevammasta". Tapauksessani vaan on todella vaikea pysyä positiivisena ja optimistisena, kun useamman kuukauden olen herännyt lähes joka aamu hirveään ahdistukseen, eikä päivän eteneminen juuri tilannetta muuta. Mielihyvän kokeminen on todella vaikeaa, melkeinpä mahdotonta, joten on suhteellisen vaikea myöskään innostua mistään. Ainoa asia, mikä pitää hengissä on tieto siitä, että jotkut ovat tuosta PSSD-vaivasta selvinneet ja vieroitusoireet eivät kestä loputtomiin. Toki pysyvää vahinkoa on voinut tapahtua, mutta sitä en tiedä vielä.

Sen verran positiivista kehitystä on nyt ilmennyt, että olen nähnyt kaksi jonkinasteista eroottista unta viikon sisään. Näitä en ole kokenut aikoihin vaivan ollessa päällä. En tiedä onko aloittamani mäkikuisma tai sinkkikuuri tehnyt tehtävänsä vai onko kyseessä sattuma.

Tuleeko D-vitamiinia otettua purkista, vaikkapa noin 50 mikrogrammaa / vrk? Lisäseleenikin voisi olla avuksi, mieluiten
ehkäpä parapähkinöistä.

Kieltäydyn jyrkästi uskomasta sitä, että nuo lääkkeet voisivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa! Synapsien toiminnan normalisoitumiseen
saattaa silti mennä vaikkapa esim. 5 vuotta, mutta pikkuhiljaa tilanne parannee, joskin toki ajoittain voi tulla takapakkia, kuten lähes
kaikessa muussakin korjaantumisessa...

 :D

Laitan nyt vielä noiden pitkien höpinöiden perään vaan sen, että sitten kun kokonaistila alkaa selvästi palautua, niin jonkinlainen monipuolisuus on sen jälkeen valttia, ruokavaliossa jne. Tai se tasaa ja kehittää aivotoimintaa paremmin. Palautumisvaiheessa kaikki erikoisjutut ja muutokset toimii kyllä varmasti.

Nyt on ollut jokunen tovi taukoa D-vitamiinista. Jotenkin unohtunut, kun valonmäärä lisääntynyt. Ehkä se johtuu vaistosta! :D Voisi kyllä silti ottaa.

Tuota kieltäydy vaan, mutta kun tutkit ilmiötä tarkemmin, huomaat, että on tapauksia, joissa edes tuo viisi tai kymmenen vuotta ei ole riittänyt palauttamaan tilaa edes tyydyttäväksi, vaan seksuaalivietti on yhä kateissa. Joten myönnettäköön, että pysyvän vahingon riski on olemassa.

Luin tässä artikkelin Lion's mane-sienestä (siiliorakas) ja vaikutti erittäin hyvältä tavaralta aivotoiminnan kannalta. Kävin sitten tänään ostamassa veteen liukenevaa jauhetta, mikä sisälsi tätä tuplauutettuna. Katsotaan, mitä tuloksia se saa aikaan. :)

Aina on otettava huomioon post hoc, ergo propter hoc - erheen mahdollisuus, elikä vaikka jokin ilmiö seuraa ajallisesti jotakin
toista, se ei välttämättä johdu tuosta toisesta; tässä tapauksessa siis vietin puute ei välttämättä johdu ainakaan yksinomaan lääkkeen käytöstä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Post_hoc_ergo_propter_hoc

(Lisäys) Nyt vasta hoksasin lukaista HPH:n ultraperusteellisen analyysin toimenpidesuosituksineen. Eipä tuon jälkeen
meikäläiselle jää paljon mitään lisättävää...

 :)

http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/

Karua luettavaa  :-\
Kopakkala on näköjään ehdolla eduskuntaan.

Pistän vaan että poistin tuon viimeisimmän viestini tuosta välistä, kun aloin miettiä että se on ehkä epäolennaista tässä tapauksessa ja liiallinen tiedematsku voi olla vaan turhankin uuvuttavaa. Kunhan muistaa kaiken suhteellisuuden ja elämään kuuluvan jaksottaisuuden, niin pystyy tekemään (jos ei muuten niin itselle) riittävän osuvia yleistyksiä asioista.

Jos nyt joku sitä viestiä kaipaa (siinä nyt oli ihan ok tiivistys vielä aiheesta ja kehollisten prosessien tasapainosta) niin pistän sen vaikka yksityisesti tai sitten jos joku tekee tänne erillisen terveysketjun...

Siis olennainen oli vaan tuo, että erilaisten prosessien kannattaa olla mielekkäässä tasapainossa (aktivoivat jutut, lepoon liittyvät jne.). Normaalistihan se toteutuu elämäntavan kautta, mutta joskus tarvii niitä selkeämpiä muutosvaiheita epätasapainon kausien jälkeen.

Tuo voi lähennellä katastrofia Suomen kansan tulevaisuuden näkymien kannalta.

Käsittääkseni useampi kuin joka kymmenes työikäinen käyttää tai on käyttänyt
masennuslääkkeitä. Noista ylivoimaisesti suurin osa ilmeisesti SSRI-tyyppisiä.

Ei voine olla vaikuttamatta koko Suomen "kollektiiviseen tietoisuuteen" se,
että noinkin suuri osa kansastamme on pahimmillaan likimain apaattisia zombieita...

En ihmettelisi jos osoittautuisi ennen pitkää, että merkittävä syy Suomen talouden
surkeaan ja yhä surkeutuvaan tilaan on noissa Lopun Ajan Mömmöissä.

 :-[

To add insult to injury, puolankalainen tuleva pääministerikin tunnusti tavallaan olevansa pessimisti.

http://puolanganpessimistit.fi/Tervetuloa.html

 ::)

Näinpä Sideman.
Myös nuoret syövät niitä. Miten se vaikuttaa syntyvyyteen ja itsemurhiin? Esimerkiksi.

Vastuutonta käyttää ihmisiä lääkkeiden koekaniinina!

Sanos muuta.

Vointi on ollut kerrassaan hirveä viime aikoina. Tunteet ovat nyt oikeastaan täysin kateissa. Ainoa asia oikeastaan, mitä tällä hetkellä tuntee, jos edes tuntee, on suunnaton ahdistus siitä, ettei tämä ole ihmisarvoista elämää ja ei tiedä, muuttuuko tämä tästä paremmaksi. Itsetuhoiset ajatukset pyörähtää mielessä suhteelliseen tiuhaan, vaikka pitäisi olla täynnä taistelu- vai sanoisinko sinnittelytahtoa.

Kävin viime viikonloppuna vanhemmillani pyörähtämässä ja kaikki sisarukset tuli nähtyä siinä samassa. Olo oli erittäin ulkopuolinen. En osannut jutella kenenkään kanssa juuri mistään. Kysymys "mitä kuuluu" oli erittäin haastava. Äitini oli ainoa, joka sen taisi tiedostaa, joten siksi ei sitä kysynyt. Kehotti ottamaan sämpylöitä, mikä olikin ainoa asia, mistä hänen kanssaan puhuin. Isä kehotti säätämään pyörän satulaa korkeammalle. Siskot kehuivat kuinka kivalta hiukseni näyttää ja toista kiinnosti, aionko kasvattaa niitä pidemmäksi. Kerroin hänelle, että eivätköhän ne kasva. Loppujen lopuksi kyseessä on erittäin yhdentekevä asia elämässäni. Veljen luona pyörähdin naapurissa, sillä hänen poikansa täytti kahdeksan. Siellä sitten olisikin pitänyt sosialisoida paljon enemmän. Olisi hienoa sanoa, että koin suurta riemua nähdessäni lasten leikkivän. Valitettavasti näin ei käynyt. En saanut siitä mitään mielialaboostia niin kuin joskus aiemmin. Olin vain paikalla tuntematta mitään. Äärimmäisen turhauttavaa. Tekisi mieli itkeä sitä, miksi elämästäni on tullut tällaista. Harmi vain, ettei sekään onnistu.  :(

Viime viikon alkupuolella tilanne oli jo vähän parempi kuin aiemmin, minkä takia toivo on jollain lailla yllä. Kävin akupunktiossa ja sain muutamaksi päiväksi tunteita takaisin ja muistikuvia siitä, miltä jotkut asiat tuntuvat. Olin unessa rakastunut ja koin siinä tunteita asian ympäriltä sellaisina, miltä muistelinkin niiden herätessäni tuntuvan oikeasti. Saavutin tämän vieroittautumisjakson tähän astisen riemun maksimikapasiteetin. Valitettavasti viikon lähestyessä loppua, tunnesektori kapeni entisestään, eikä muutosta parempaan ole näkynyt vielä.

Kuntouttavaan työtoimintapaikkaan tuli todella kaunis nuori nainen tänään töihin. Harmi vaan, että pystyn tekemään havainnon asiasta, mutta sisälläni ei tapahdu mitään reaktiota. Ei esimerkiksi tule tunnetta "hei, puhunpa tuolle, mutta aah, en tiedä mitä sanon, liian jännittävää". Tuo naarasyksilö oli siis käytännössä tunnetasolla samanlailla olemassa minulle, kuin kiilottamani käytetty keittiön kaappi. Koitin myös pitkästä aikaa soittaa kitaraa, mutta sekään ei enää tunnu miltään. Ei tule siistiä fiilistä tai mielen keventymistä tai luovuuden tunnetta, ei mitään! Melkoista turpasaunaa kohtalolta taas koko päivä.

Nyt on äärimmäisen rankkaa, mutta toivotaan, että tämä tästä korjaantuu, eikä kyseessä olisi pysyvä vaivojen kombinaatio.

Anteeksi avautuminen, mutta jotenkin vaan teki mieli aukaista, jotta tätä lukevat tajuavat paremmin, mistä on kyse. Vaikka oma tilanteeni oli suhteellisen vakava, kun lääkityksen aloitin, en suosittele kenellekkään ottamaan riskiä, että saatte mielenne tähän pisteeseen. Mielialat korjautuu ja muuttuu kyllä, mutta tarpeeksi pahan vahingon sattuessa, aivot eivät sitä välttämättä tee. Vaihtaisin nykytilani lääkitystä edeltävään masennukseen koska tahansa. Nyt jos koskaan tiedän sen, miten hienoa on tuntea olevansa surullinen.

Huh huh  :'(

Jos voisit olla lannistumatta takapakista. Usein puhutaan paranemiskriisistä, eli tilanne pahenee hetkeksi. Toivottavasti kyse on nyt siitä.
Voisitko jatkaa akupunktiossa vielä?

Tänäänkin taas lääkärit ovat hoitaneet hommiaan, ja kirjoittaneet lukuisia reseptejä palkkansa eteen. Hymyssä suin.

Oletko jo kokeillut paastoamista, josta olen aiemmin maininnut? Muutamia kuukausia sitten näin youtubessa tahi
töllöstä (tai missä lie) dokkarin, joka kertoi Venäjällä olevasta, paastoon keskittyneestä sairaalasta.

Dokkarissa spekuloitiin sen tiimoilta, mikä on paaston joskus ällistyttäviäkin terapeuttisia vaikutuksia
aikaansaavan tehon takana. En muista mikä se tod. näk. mekanismi on, mutta se tuntui mielestäni
erittäin järkeenkäyvältä. Paasto muistaakseni jotenkin "pakottaa" kehon käynnistämään korjaavia mekanismeja.
(Mooseksella alkoivat kasvot säteillä jopa pelottavasti paaston ansiosta...)

 :)

Voisit aloittaa vaikka 5/2 -dieetillä, ja jos sen tuntuu auttavan, edetä täydellisempään ja pitkäaikaisempaan
paastoon.

Eihän siitä tietenkään mitään takeita ole, että paasto auttaa, mutta voisi se silti olla kokeilemisen
arvoinen jutska...

Olen tässä ajatellutkin, että tämä on mahdollisesti vain väliaikainen takapakki. Akupunktiota jatkan vielä, koska haluan todella päästä takaisin elävien, vai pitäisikö sanoa tuntevienkirjoihin. Luotto siihen on kuitenkin paljon kovempi, kuin länsimaiseen lääketieteeseen. Tosin täytyy kyllä sanoa tässä, että olen varannut ajan kyllä myös psykiatrille ajan, kun selvisi, että tämä kyseinen ammatinharjoittaja on onnistunut hoitamaan joitain kertoja nimenomaan noita seksuaalisia sivuvaikutuksia, eli PSSD:tä. Toisaalta minulle on jo jokin aika sitten hahmottunut, ettei ongelmistani ainoa tai edes se pahin ole tuo menetetty seksuaalisuus, vaan isoin vahinko on käynyt tunnesektorissa, mikä heijastelee tuonne seksuaaliselle puolelle myös.

Välillä tulee miettineeksi sitä, miten kiitollinen sitä olisikaan, jos saisi tuntea taas sydämen särkymisen tai vaikka petetyksi tulemisen tuskaa. Tuntisi edes jotain! Toisaalta muistin noita keloja pyöritellessäni, että taisin aikoinaan noiden tunteitten hallitessa toivoa, että voi kun voisi olla tuntematta. On tainnut käydä niin liian kirjaimellisesti. Ehkä tämä ilmiö on tavallansa joku kohtalon kolaus kärsimättömyydestä ja kiittämättömyydestä elämää kohtaan. No jos ja kun tästä tokenen, osaan varmasti olla paljon kiitollisempi ihan kaikesta.

Tuosta huomiostasi "lääkärien hommien hoitamisesta" tuli mieleen terveyskeskuslääkärini lausahdus, kun yritin saada jokin aika takaperin sairaslomaa, jota hän ei sitten suostunut antamaan, kun en aloittanut Sertralinia uudestaan, enkä Ketipinoria. "Kai sinä ymmärrät, etten voi lääkärinä tehdä muuta, kuin määrätä lääkkeitä", hän sanoi. :D Minun mielestä voisi osoittaa ymmärrystä ja tukea vaikka sitä näkemystä, mikä potilaalla on hetkellisesti pahentuneen olonsa korjaamiseksi. Etenkin jos potilaan näkemys on, lepään vähän enemmän ja rasitan itseäni vähemmän muutaman päivän.


En ole vielä kokeillut. Se on jotenkin jännittävä vaihtoehto, kun minulla tippui paino tässä aika rankasti mahan voidessa huonosti. Olen siis tässä vieroitusjakson aikana laihtunut pahimmillaan 74 kilosta 65 kiloon. Akupunktio auttoi vatsaani toimimaan hieman paremmin ja lisäsin veden juontia ja suoritin niinkin eksoottisen toimenpiteen kuin suolihuuhtelu muutaman kerran, minkä jälkeen maha on toiminut paremmin, eikä ole kipuillut ja painoa olen kerryttänyt jo hurjat kaksi kiloa takaisin. Olen siis 178cm pitkä, joten painoni lienee aika vähäinen, kun sitä siis on se noin 67 kiloa. Myös lisääntynyt liikunta on tehnyt sen, että olen syönyt vähän enemmän. Toisaalta hassua on myös se, ettei minulla juuri enää ole nälän tunnetta vatsassa. Nyt se toki vaivaa, kun olen ollut tavoistani poiketen vielä täysin syömättä tänään, kun on vapaapäivä ja vähän olen päästänyt itseni lipeämään ruokarutiineista laiskuuttani. Voisin siis kohta heittää huiviin gluteenittoman riisipiirakan. Yleensä pyrin aamuisin siis kiskomaan huiviin hirssi- tai kaurapuuroa tai näiden kahden kombinaatiota.

Olen kyllä miettinyt tuota paastovaihtoehtoa. Sen voisi kyllä alloittaa varmasti jossain vaiheessa, mutta kannattaakohan sitä tehdä vielä tilanteessani? Asiantuntijahan en ole, mutta täytyy opiskella asiasta mahdollisen paaston lähestyessä.

Oman kokemukseni mukaan pitää olla todella hyvissä psyykkisissä kantimissa, kun paastoaa.
Paasto on aina rankka ja puhdistava kokemus myös mielelle. Paastoa ei jaksa, jos on huolia tai paha olo. Toisaalta paasto saattaa muutenkin nostaa mielestä kuonaa pintaan. Silloin on tarpeen olla tasapainoisessa tilassa, jotta ne jaksaa käsitellä.
Paasto voisi olla hyvä juttu, mutta hyvä kun kuuntelet itseäsi Pakuri.

Vai ei voi lääkäri muuta kuin määrätä lääkkeitä? Pah!
Kohtuutonta vaatia pillereiden popsimista, jotta voi saada saikkua.

Muistaakseni yllä mainitsemani venäläinen (mieli?)sairaala otti paaston ohjelmaan,
kun eräs skitsofreniapotilas, tjsp, kieltäytyi syömästä useiden päivien ajan, ja sen seurauksena hänen psyykkinen
ja fyysinen tilansa koheni merkittävästi. Nykyään sairaalassa hoidettaneen kaikenlaisia vaivoja, sekä fyysisiä
että psyykkisiä, ensisijaisesti paaston avulla?

 ???

Tulipa mieleen sellainenkin mahdollisuus, että Mother Nature käyttää meidän ihmisten
ajattelemattomuutta "pehmeään" väestönkasvun kontrollointiin. Onhan se ylivoimaisesti
väkivallattomin konsti hidastaa väestönkasvua, jos lukuisat miehet menettävät kiinnostuksensa
sekstaamiseen, tai heidän hedelmällisyytensä heikkenee olennaisesti esim. säilykepurkeista
irtoavien estrogeenin kaltaisten yhdisteiden tautta...

  :o

(Lisäys) Lääkäri määräsi minulle hiljan kaliumkloridia, koska arvo oli hieman alakantin alapuolella.
Tänä aamuna minulla oli kovin kanki pitkään aikaan. Siitä tuli mieleen, että noinkohan
kaliumkin voisi auttaa erection saavuttamisessa. Tässä muutamia muitakin vinkkejä:

http://www.mangoboss.com/FoodsThatStrengthenErectilePerformance.html

Jos todellakin ståndista ei ole ollut huomattavan pitkään aikaan, voipi olla, että lerssi
on "unohtanut" miten se saadaan aikaiseksi. Häntä voisi ehkä muistuttaa siitä hankkimalla
tyhjiöpumpun ("hepinpidentäjän") ja käyttämällä sitä...

Juu, sairaalassa se voikin olla turvallisempaa kuin itsekseen kotona. Alunperinhän paasto on ollut nimenomaan puhdistuspaasto myös henkisellä/hengellisellä tasolla. Myöhemmin se on muotoutunut laihdutuspaastoksi, jolloin mielen puhdistuminenon jäänyt vähemmälle huomiolle.
Jokainen varmaan itse tietää, milloin voi paastota yksin kotona.

SYitä moiseen eli paaston olisi voinut yhtä hyvin korvata gluteenittomalla ketogeenisella ruokavaliolla:
Skitsofreenikoissa on 4 kertaa enemmän keliaakikoita kuin väestössä yleensä ja oireet tuppaavat vähenemään gluteenittomalla ruokavaliolla. Samoin ketoosi on tuntunut vähentävän skitsofreenikoiden oireita. No paastoajahan menee nopeasti ketoosiin eikä syö gluteenia.

Niinpä vaikka paasto voisi ehkä ketjun aloittajaa auttaa - eipä tiedä ennen kuin kokeilee, ketoosilla on usein hyviä vaikutuksia aivoihin ja siihen ei siis tarvita paastoamista, vaan ihan vaan ketogeeninen ruokavalio - niin jos auttaa, syyt ovat luultavasti eri syyt kuin minkä vuoksi paastoavan tai gluteenittomalla + ketogeenisella olevan skitsofreenikon oireet lievittyvät.

Pohjustusta:

Huomattava osa Suomen kansaa on monella tapaa rappeutumassa: mm. entistä pahemmin alkoholisoitumassa (lätkän ämmämkisoissa ihmetellään, kun finskit lipittää kaljaa aamuvarhaisesta), läskiytymässä ja muuttumassa liikuntavihamieliseksi sekä tulossa
riippuvaiseksi masennus- ja ahdistusmömmöistä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuon tilanteen merkittäväksi korjaamiseksi tarvittaisiin esimerkiksi
todellinen uhka Ryssän hyökkäämisestä maahamme. Se voisi herättää merkittävän osan rappeutumassa
olevasta kansanosasta pitämään enemmän ja terveemmin huolta psyykkisestä ja fyysisestä kunnostaan.

Paastoaminen voisi olla jotenkin analoginen tuolle tilanteelle. Se saanee aivot uskomaan, että nälkään
nääntyminen on uhkaamassa. Niinpä keho mobilisoi kaikki voimavarat tuon uhan minimoimiseksi.
Olennainen osa tuosta lienee esim. kekseliäisyyden parantuminen, jotta ravinnon löytäminen helpottuisi.
Apatia ja masennus eivät liene omiaan tukemaan kekseliäisyyttä, joten systeemissä luultavasti tapahtuu
kuvitellun uhan alla epigeneettisiä muutoksia, jotka muuttavat mielentilan paremmin selviytymistä tukevaksi...

 :o    :D   ;D

Oikeastiko luulet, että sotilaallinen hyökkäys maahamme esimerkiksi VÄHENTÄISI stressihormoni kortisolin tuotantoa ihmiskehoissa maassamme? Kortisoli lihottaa! Mitä ahdistuneempaa ja nurkkaan ajetumpaa kansa tässä pörssivetoisessa talouden hallitsemassa maassa on, sen helpommin he lihovat ja sen houkuttelevampaa on taltuttaa ahdistusta päihteillä.

Ongelma ei todellakaan ole ulkoisen uhan puute, vaan THL:n järjettömät ravintoneuvot - samoilla makroilla joita meille suositellaan lihotetaan sikoja! - sekä pörssivetoinen talous, joka syrjäyttää ihmisiä voittojen maksimoinnin vuoksi.

Sitäpaitsi tuo aiheesi vaatisi oman ketjunsa, eikä oikein kuulu tähän ketjuun jossa pohditaan aloittajan ongelmaa. Ehkä voisit tehdä oman ketjun aiheesta 'suomen kansan rappio', kun pessimistisesti tunnut sitä rappiota näkevän joka suunnalla.

Et tainnut lukea viimeistä kappaletta...  ???

Kyllä luin, enkä edelleenkään näe miksi ko. teksti ylipäätään kuuluisi tähän ketjuun lainkaan. Kommentteja paastosta:

Paastoamisen edut eivät kaikki tule kalorirajoituksesta. Osa paastoamisen eduista tulee siitä, että keho menee ketoosiin ja sama on saavutettavissa ilman paastoa ketogeenisella ruokavaliolla (=hiilihydraatteja yleensä max 50 g päivässä).

Ketoosi parantaa aivojen toimintaa vaikka kaloreita tulisi ihan miten paljon tahansa. Aivot on rakennettu käyttämään energiana muutakin kuin sokeria, ketonit ovat validi energialähde aivoille ja itse asiassa edullisempi aivoille kuin sokeri. Tästä syystä ketogeenisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia esim. dementian, skitsofrenian jne. hoidossa. Jossain törmäsin jopa väitteeseen, että aivot joita ruokitaan vain sokerilla toimivat aliteholla.

Toki paastotessa keho menee tavallaan hälytystilaan ja se ketoosi parantaa kekseliäisyyttä, mutta saman saa siis aikaan ihan vaan ketoosilla. LIsäksi monet (kuten esim. minä) raportoivat aivotoiminnan tehostumista, mielen kirkastumista ja ns. aivosumun poistumista myös sellaisella hiilihydraattirajoitetulla ruokavaliolla, jossa EI olla ketoosissa.

Apatia ja masennus voivat olla seurauksia kovinkin monista asioista, mutta hyvin yleinen syy ovat automaattiset negatiiviset ajatukset. Niihin ei auta mikään paasto tai ruokavalio. Niihin auttaa se, että ryhtyy ihan itse ajatusten rengistä niiden isännäksi.

Ehdotin pakurille paastoa. Tuossa pähkäilin perustelua sille, miksi paasto voisi auttaa ssri-ongelmaan.

Sitähän ehdotettiin hänelle jo jokusia viestejä sitten (olikos nyt sinun vai jonkun muun toimesta). Ja jo silloin totesin, että saman edun aivoille kuin paastolla, saa myös ketogeenisella ruokavaliolla ja rasitus/hälytystilaa ei silloin keholle tule.

Se mistä mielestäni voisit tehdä ihan oman ketjun (ja joka ei tämän ketjun aloittajaa paljoa auta) on pohdiskelusi aiheesta 'Suomen kansan rappio.'

No voi hyvät hyssykät! Se oli vain analogia, tai jotain, sille, miksi paasto mielestäni voisi olla kokeilemisen arvoinen.
Hälytystilalla ja vainottuna olemisella (paastossa nälän ja viikatemiehen vainoamana) voi olla sekä kollektiivisia että individikohtaisia hyötyjä. Esimerkkinä vaikkapa juutalaiset, joita on vainottu kautta tunnetun historian. Ilmeisesti osittain juuri siksi he ovat nyt tällä planeetalla kukkoina ja kanoina tunkiolla, esim. FED'in pomo, Janet Yellen, Facebookin ja Googlen perustajat, ja lukemattomat muut!

 ::)

Toistan: Paastoa on ehdotettu jo aikaisemminkin tässä ketjussa.
Ehdotit sitä itse hänelle jo aikaisemmin, 29.4.2015...  :-X

Lisäksi perustelusi esim juutalaisvainojen vaikutuksesta juutalaisiin analogiana paaston vaikutuksesta kehoon ei toimi millään tasolla. Juutalaisten  menestymiseen on PALJON muitakin syitä kuin se että heitä on vainottu ja sekä se, että myös aihe 'suomen kansan rappio', joita nostat toistuvasti esiin vähän väliä, kuuluisivat muualle kuin tähän ketjuun.

Itse sitä ainakin ehdotin, mutta silloin taisi perustelut jäädä niukoiksi. Lisäsin
perustelut äskeisessä viestissäni...

Selvä, pilkotaanpa sitten ne erittäin epäloogiset perustelusi palasiksi:


Hälytystila ja vainottuna oleminen eivät ainakaan nosta serotoniinitasoja. Lisäksi ne lisäävät stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli lihottaa ja lisäksi pitkään koholla olevat kortisolitasot kutistavat aivoja!  Ihmiskehon ja kansanryhmän reaktiot vainoon eivät ole analogisia.

Juutalaisten menestyksen syy ei välttämättä ole lainkaan se, että heitä on vainottu. Todennäköisin menestyksen syy saattaa pikemminkin olla se, että juutalaisuus korostaa opiskelun, tiedonhankinnan ja älyllisen väittelyn merkitystä. Niinpä niinäkin vuosisatoina, kun väärä kysymys saattoi kristillisissä kulttuureissa johtaa suoraan roviolle, juutalaisuudessa väittely ja hankalienkin kysymysten kysyminen oli suositeltavaa toimintaa. Lisäksi kristityt itse edistivät juutalaisten menestystä rahamaailmassa sälyttämällä heille pankkitoiminnan silloin, kun katsottiin ettei kunnon kristitty voi ottaa korkoa rahalle, mitä pankkitoiminta kuitenkin menestyäkseen vaatii.

Summa summarum: Perustelusi eivät ole sovellettavissa millään tavoin aivojen tilaan, vaan ihmiskeholle hälytystila on pikemminkin monin tavoin epäedullista varsinkin, jos siihen liittyy kohonnut kortisolin eritys. Tästä syystä ehdotankin itse mieluummin ketogeenista ruokavalioa, jolla saa aivoille samat edut kuin paastolla, mutta ilman sitä hälytystilaa.

(Ja minä en muuten ole ainoa kirjoittaja tällä foorumilla, joka on huomannut sinulla olevan juutalais-pakkomielle, perusteluna ihan vaan aiheesta kirjoittamiesi viestien määrä. Voisitko ehkä perustaa ketjun aiheesta 'juutalaisten menestyksen salaisuus' tms? )

Pakkomielteensä kullakin. Sinulla on mielestäni ortoreksiaa hipovia syömiseen liittyviä pakkomielteitä. Sori!

Luepa nyt ensin vaikka tämä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ortoreksia

Mitkään  määritelmän osat eivät toteudu minun kohdallani. Jos väität toisin, perustele.

Tigerwomankin jo ehti mainita kommenttina aiempaan paastoehdotukseesi, että paastotessa täytyisi olla kaikin puolin hyvässä kunnossa. Ja siitä syystä ehdotinkin itse että ketogeeninen ruokavalio jolla saa samat aivo-edut, olisi pienempi rasitus keholle.

Missä väitin, että sinä olet ortorektikko?   :o
Tarkoitin että syömiseen liittyvät pakkomielteesi voisivat joissakin tapauksissa
johtaa jopa ortoreksiaan.

Väitän että minulla ei ole minkäänlaisia syömiseen liittyviä pakkomielteitä.
 Jos väität toisin on sinun perusteltava asia, muuten vain heität läppää ajan kuluksi.  Tässä materiaalia aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6



Ravinto- ja terveysasiat nyt vaan sattuvat olemaan minulle rakas harrastus, kuten vaikkapa postimerkkien keräily jollekulle toiselle.

Ja tämä meidän välisemme jaadajaada EI KUULU TÄHÄN KETJUUN!
Voitaisiinko perustaa joku oma ketju tälle aiheelle?

Sinähän tuon pakkomielleherjailun aloitit, ja perusteluna oli viestien määrä. Miksi sama perustelu
ei päde itseesi?

Sanotaan asia sitten vaikka niin, että spekulointi juutalaisten menestysten syillä on sinulle niin rakas harrastus, että sitä ilmenee foorumilla paljon.  ;D  Mutta se nyt vain ei toimi perusteluna paaston edullisuudelle tässä tapauksessa.

OIkeasti tämä meidän tämänpäiväinen keskustelumme tässä ketjussa kuuluisi suurelta osin jonnekin aivan muualle kuin tähän ketjuun...

Anteeksi puolestani ketjun aloittajalle.  :(

Olen ikuinen optimisti, joten en pysty uskomaan siihen, että toivoa olisi menetetty. Ensinnäkin, suosittelen tutustumaan aivojen neuroplastisuuteen. ’Neuroplasticity’ hakusanaksi youtubeen voi olla hyvä alku. Aivot siis kirjaimellisesti mukautuu jatkuvasti. Tähän perustuu myös urheilijoiden käyttämät visualisointitekniikat.

Mielestäni se, että olet nähnyt eroottisia unia, on todella hyvä alku. Jos ihminen esimerkiksi kiihottuu unessa, on mahdollista saada orgasmi fyysisellä tasolla. Jotain siis tapahtuu. Voit myös opetella selkounessa jonkin monimutkaisen liikesarjan ja pystyä suorittamaan sen saman hereillä ollessasi, ensimmäisellä yrityksellä. Miksi myös tunteet eivät aiheuttaisi muutoksia aivoissa?

En näe mitään järkeä negatiivisessa ajatellussa. Johan se on kvanttifysiikassakin todistettu, miten luomme oman todellisuutemme. Tälläkin palstalla on ketju, jossa tulee ilmi tunteiden vaikutus vesimolekyyleihin. Ja mehän olemme n. 60% vettä.

Olen sitä mieltä, että jos haluaa tehdä pysyviä muutoksia elämässään, tulee aloittaa aivan sieltä pohjalta eli omasta mielestä. Tämä luo perustan kaikelle muulle. Säännöllinen meditointi on tähän helpoin lähestymistapa. Ajan kanssa opit tarkkailemaan ajatuksiasi ja käyttäytymistäsi ikään kuin sivusta ja karsimaan ne haitalliset ajatusmallit. Onko se helppoa? Ei varmana. Sen arvoista? Todellakin.

Jos antaisin muutaman vinkin, niin ne voisi olla jotain tämäntyylisiä:

a) säännöllinen meditointi
b) karsi negatiivisia asioita elämästäsi, siinä määrin kuin pystyt. TV, uutiset, ehkä osa ihmisistä yms.
c) säännöllinen liikunta ja/tai luonnossa oleminen
d) ruokavalio kuntoon, opettele kuuntelemaan tässä intuitiota/kroppaa. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa mitä sinun tulisi syödä, ainoastaan antaa neuvoja  
e) opettele näkemään selkounia ja vahvista ihastuksen tunnetta unissa. Aloita pitämällä unipäiväkirjaa, jotta unimuisti paranee
f) ennen nukkumaanmenoa koita muistaa miltä tuntuu ihastua(jos mahdollista nykyisessä olotilassasi). Ehkä pelkän seksin ajatteleminen voisi aiheuttaa eroottisia unia
g) opettele rakastamaan itseäsi. Vaatii aikaa, mutta sitten kun siihen pystyt, olet kuin uusi mies

Itsekin masennuksesta kärsineenä tiedän, ettei se ole niin helppoa. Täysin en kuitenkaan voi samaistua, koska en tehnyt lääkkeillä tuhoa. Joka tapauksessa, sitten kun selviät ja pystyt olemaan kiitollinen kaikista elämän koettelemuksista, niin kyllä muuten tuntuu hyvältä!  :) Mutta askel kerrallaan. Aloita siitä, mikä tuntuu itseäsi parhaalta. Siinä vaiheessa, kun opit elämään hetkessä ja tunnistamaan negatiivisten ajatusten ketjut silloin kun ne ilmaantuvat, olet jo voiton puolella.

Lisäys: Masennus on loistava oppimiskokemus. Sitä ei pysty sillä hetkellä arvostamaan, mutta se saa ihmisen kääntymään sisäänpäin. Tämä tavallaan pakottaa ihmisen kehittymään tavalla, joka ei muutoin olisi mahdollista. Ns. ”dark night of the soul” lienee hyvä esimerkki.

Hoi taas! Enpä ole hetkeen kirjoitellut, joten katsoin, että on taas aika valaista tilannettani ja mietteitäni asiasta. Ensiksikin suuret kiitokset taas näkemyksistä ja ohjeista, mikä voisi auttaa.

Ruokavalioasioista puhuttaessa, lienee kohdallani oleellista mainita, etten ole syönyt gluteenia kohta seitsemään vuoteen. Keliakiaa minulla ei ole todettu, mutta kärsin 19-vuotiaana vatsavaivoista äitini tavoin, joten päädyin samaan ratkaisuun, eli gluteenista luopumiseen. Olen tainnut aiemmin ketjussa jo todeta, mutta todettakoon uudestaan, etten syö muuta lihaa kuin kalaa. Mässäilyssä en ole hirveän hyvä. Jos teen sitä, mussutan yleensä pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Silloin tällöin vedän suklaata. Olen skarpannut juomisessa vai pitäisikö sanoa, että olen ruvennut neuroottisemmaksi! :D Juon nykyään vähintään 2 litraa päivässä vettä. Aiemmin juomani määrät olivat varmaan hieman vähäisempiä.

Päihteitä ilman olen ollut nyt kolme kuukautta. Väliin mahtuu yksi poikkeus. Join vappuna kaksi mukia unikonkodista keittämääni teetä. Yleensä juhlapäivät ovat menneet ehkä kehoa ja mieltä turhan kuormittavan alkoholin käytön merkeissä tai hymy korvissa pienessä ganjan katkussa. Edellä mainitut vaihtoehdot eivät tällä hetkellä kuitenkaan houkuta, kun viimeisimmät kokemukset asioiden ympäriltä ovat olleet todella ahdistavia, mistä olen edellä kirjoittanut. Ajattelin, ettei hallittu unikkoteeannos kuormita psyykettä yhtä pahasti, kun edellä mainitut päihdykkeet. Lievä teeannos toimi rentouttavan vaikutuksensa lisäksi vähän yllättäen muutaman päivän seksuaalisena buusterina ja olin tällöin myös hieman tunteikkaampi. Harrastinpa jopa seksiä ja se tuntui jo melko kivalta. Tilanne on nyt aikalailla normalisoitunut vappua edeltävään aikaan, enkä ole ajatellut ottaa tästä teen keitosta mitään tapaa. Se olisi typerää, kun ottaa huomioon mitän voimakasta riippuvuutta opiaatit aiheuttavat liikakäytöllä. Gluteenitonta ykkösolutta olen myös muutaman pullon nauttinut tässä selvällä jaksolla, mutta intuitioni sanoo, ettei se varmastikkaan ole ollut pahasta aivojeni kannalta, vaan päinvastoin.

Jos olisin kirjoittanut tänne eilen, olisin voinut sanoa, etten ole nähnyt eroottisia unia viime raportointini jälkeen, mutta viime yönä näin. Tilanteessani ei siis ole tapahtunut kummempaa muutosta. Mielialat vähän vaihtelevat, mutta fiilis on pääosin parempi, kuin jokin aika takaperin. Olen taas pystynyt jonkin verran soittamaan kitaraa luovasti, mikä on piristänyt mieltä. Suurta paloa hommaan ei ole, mutta kun soittimen ottaa käteen, saattaa sen kanssa mennä aikaa jo tunnista toiseen ja lopputulokset kuulostaa jo ihan kivoilta! :)

Erektion näemmä pystyn saamaan melkolailla yhtä hyvin kuin aiemmin, mikäli mieli on mukana. En siis usko, että minulla on minkäänlaista erektio-ongelmaa, vaan vaiva nimenomaan on psyykkisellä puolella, minkä vuoksi kanki ei kovetu, kun ei ole halujakaan. Uskon, että voisin meditaation avulla torjua synkkiä ajatuksia, mitä vaivaani liittyvät realiteetit tuovat tullessaan ja näin ollen saavuttaa pikkuhiljaa vaikkapa sponttaaneja erektioita, mitkä ovat tällä hetkellä harvinaisia.

Ensi tiistaina minulla on muuten aika psykiatrille. Kyseinen herrasmies vaikutti lähtökohtaisesti erittäin asialliselta tyypiltä, kun ei kiistänyt vaivani olemassa oloa, vaan uskoi sen johtuvan nimenomaan käyttämistäni lääkkeistä. Olipa hänellä ollut jossain määrin vastaavia tapauksia potilaana ja ratkaisu oli löytynyt! Mukavaa päästä juttelemaan avoimesti ilman väittelyä asiantuntijan kanssa. :)

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Leppoisaa kevättä ja kirjoitelkaas! Lähdenpä tästä kokeilemaan, olisiko hauki otilla! :)

Nyt on käyty psykiatrilla ja juteltu asiasta. Aika pintapuolista raapimista oli, mutta toisaalta mitäpä voisi odottaa 45 minuutin vastaanottoajalta, varsinkin kun satun latomaan aika "leveää kieltä" luontaisesti. Se onkin yleensä ongelma tilanteissa, joissa aikaa on rajallisesti. Jokatapauksessa hän määräsi Buspironia ja Bupripionia. Täytyy hetki harkita, uskallanko aloittaa. Toisaalta koen, ettei minulla taida olla hirveästi hävittävääkään, kun ei ole oikein muitakaan vielä toimineita keinoja kohdalle osunut. Molempia edellämainituista on kuitenkin käytetty nimenomaan PSSD-oireiden hoitoon ja joissain tapauksissa onnistuneesti.

Noh, onko tullut kokeilu aloitetuksi?   :)

Buspironia aloin ottamaan ohjeen mukaan päivässä 2x10mg. Vielä toistaiseksi ei ole näkynyt positiivisia vaikutuksia. Negatiivisia kylläkin, sillä lääke on aiheuttanut hetkellistä väsymystä ja heikotuksen tunnetta. No lääke on vasta aloitettu, joten lienee asiaan kuuluvaa. Ajattelin, että kokeilen 1-2 kuukautta ja jos muutosta vaivan suhteen ei näy, lopetan lääkkeen, ettei ainakaan aiheuta mitään pahempaa. Lääke on siis nimeltään Anksilon.

Bupropionia en uskaltanut aloittaa. Lääke on siis nimeltä Voxra. Kyseessä on siis masennuslääke, mikä joillakin toiminut halujen lisääjänä, mutta sitten taas toisilla on aiheuttanut ihan samoja ongelmia, kuin ssri-lääkkeet, mutta kuulema pienemmällä todennäköisyydellä. Toisaalta kukapa taas tietää, kuka nuo todennäköisyyslaskelmat on laskenut. :D

Tämä dokkari oli varsin mielenkiintoinen:

http://areena.yle.fi/1-2542362

Heterosexuaalisten naisten reagointi (eroottiseen visuaaliseen materiaaliin) yllätti täysin...

39:00 ->  

Piparit reagoivat (turpoamisella?) jopa bonobojen sekstaamisen katseluun!

 :o    ???

Miksi se yllättäisi?

Pidän ihan puhtaana legendana ja huhupuheena, että naiset olisivat jotenkin vähemmän visuaalisesti orientoituneita kuin miehet. Ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa - se visuaalisen puolen pitää olla kohdallaan ennen kuin kannattaa edes ruveta lähemmin tutustumaan, ellei sitten ole platoninen eli seksitön suhde tavoitteena.

Sinänsä kiihottumnen bonoboiden sekstailusta ei ehkä nyt johdu siitä että bonobot olisivat naisten mielestä nättejä, vaan ihan vaan siitä että naiset reagoivat visuaalisiin impulsseihin siinä kuin miehetkin.

Uskon että tämä asia vaihtelee enemmän yksilöstä toiseen, kuin sukupuolten välillä. Ja me kaikki olemme narsisteja: Tutkimuksin on havaittu että miellyttävimmiksi/kauneimmiksi kasvoiksi ihmiset kokevat aina sellaiset jotka muistuttavat eniten heidän omiaan... Ehkä tässä on selitys sille, että monet pitkään yhdessä viihtyvät pariskunnat ovat melkoisesti toistensa näköisiä...

Hyödyllinen legenda tuo on toki niiden miesten kannalta jotka eivät ole kovin adoniksia, ainakin jos naiset saadaan huijattua uskomaan siihen.

Ja aikuisviihteen ongelma minun kannaltani onkin paljolti siinä, että jotakuinkin kaikki miehet siinä ovat niin susirumia. (Anteeksi, Sudet...)

Toinen seikka oli se, että naiset eivät itse kokeneet (myöntäneet??) olevansa kiihottuneita,
vaikka pimppimittari niin kertoi. Jos haluamme tietää, miten tutkijat tuota selittävät,
lienee paree katsoa ainakin tuo pätkä videosta...

Ai niin, heteronaiset kiihottuivat mittarin mukaan myös lesboseksin tshiigaamisesta!

 ::)

Nohei, kuinka helppoa on yhtään kenenkään sukupuoleen katsomatta myöntää kiihottuvansa videosta jossa jotkut eläimet naiskentelvat?
 ;D :D :2funny:

Lisäys: Varsinkaan myöntää asiaa kameran edessä tietäen että dokkarin sitten katsoo aikamoinen läjä ihmisiä? Myöntäisitkö itse siinä tilanteessa?

Luuletko, että nämä homofobiatutkimuksen homofobisia vastauksia kyselyssä antaneet miehet suostuisivat myöntämään kiihottuneensa homopornovideoista? Siksi hommaa täytyykin mitata herkillä antureilla.  http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8772014

Jos ihminen kiihottuu asiasta jonka hän tietää/luulee olevan yhteiskunnallisesti/kulttuurillisesti ei-niin-kovin-hyväksyttyä, niin ihan vain se että ollaan sosiaalisia laumaeläimiä tekee moisen myöntämisestä vaikeaa.

Naiset ovat luonnostaan 'biseksuaalisempia' kuin miehet, eli miehet ovat useammin on/off joko homoja tai heteroita ja biseksuaaleja löytyy enemmän naisista. Kukaan ei oikein tiedä miksi näin on.

Katsoisit nyt edes tuon puheenaolevan pätkän! Kyseessä oli tieteellinen tutkimus. Vain paria koehenkilöä näytettiin
jonkin aikaa. Hekin saattoivat olla näyttelijöitä, eikä todellisia koehenkilöitä...

Tuo minullekin tuli mieleen. Naisen on helpompaa olla biseksuaalinen, koska naisten homoseksuaaliset
toimenpiteet ovat useimmiten siistejä ja esteettisiä, kun taas miehillä kaikista pahanhajuisimmat
kehon eritteet näyttelevät usein merkittävää roolia??

 ::)

Voi hyvä tavaton sinun muistiasi... montako kertaa olen sanonut että äänettömällä koneella on videoiden katselu ihan turhaa puuhaa. Väittämäni myöntämisen vaikeudesta pätee muuten silti, olipa kameraaa paikalla tahi ei.
JA: Sinun käsityksesi 'naisten homoseksuaalisten toimenpiteiden siisteydestä' verrattuna miesten vastaaviin perustuu mihin? Aikuisviihteeseen? Sen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä siitä miten oikea maailma ja oikeat ihmiset toimivat... Esimerkiksi: Tuntemani homot sanovat, että on ihan virhekäsitys että kaikki tykkäsivät anaaliseksistä, se on vähemmistön mielestä kivaa. Ja naisten osalta: googlaa sana 'fisting' ja tajua että sitäkin voi tehdä muualle kuin ykköseen...

Palautetaan keskustelua taas lähemmäksi lähtöuomaansa.

Omassa tilanteessani ei ole tapahtunut muutosta. Lääkkeen lopettamisesta on nyt kulunut aikaa reilut seitsemän kuukautta. Lopetin lääkärin määräämän buspironin kiskomisen, koska en huomannut loppujen lopuksi selviä merkkejä avusta, vaan lähinnä lääkkeen aiheuttamasta väsymyksestä ja huonovointisuudesta.

Linkkaamastani dokumentista pisti esiin sitä katsoessani kohta, missä puhuttiin opioideista, mitkä aiheuttaa mielihyvä kokemuksen (anteeksi epäammattimainen ilmaisuni). Kohdassa puhuttiin, että musiikki, seksi ja hyvä ruoka vaikuttavat näiden eriytymiseen. Mietinkin, kun nuo seikat ei itselläni aiheuta enää mielihyväkokemuksia, että voisiko tuosta dokumentin kohdasta löytyä joku ratkaisun avain tilanteen selvittämiseen. Epämääräinen lausesikermä tämä oli, mutta laitan sen nyt ilmoille, jos se auttaisi pääsemään jäljille asian ratkaisussa tai ymmärtämisessä.

Tuubissa taitaa olla ihan mukava läjä aihetta sivuavia hypnoosivideoita, sekä kaksikorvaisia iskuja (binaural beats) sisältäviä
pläjäyksiä. Joitakin niistä maksanee vaivan kokeilla. Ei ainakaan tule kovin kalliiksi...

Basic Instinct Formula (feministien paras olla katsomatta...  ;)   )

https://www.youtube.com/watch?v=3NLw8Sqrt4o

 ::)

Edistyksen tuulahdus käväisi ja puhalsi toivon kipinän pieneksi lieskaksi asti. Kävin tuossa viime keskiviikkona akupunktiossa ja se herätti tuota tunne puolta hetkeksi tuoden toivoa. Hoidon jälkeen nukahdin kolmeksi tunniksi, vaikka edellisenä yönä olin nukkunut yksitoista tuntia. No herättyäni olinkin sitten täynnä intoa, mitä tekisin seuraavaksi. Sitten pysähdyin miettimään, milloin olin viimeksi ollut innoissani ja tajusin, etten aikoihin. Into jalostui illan mittaan lukemiseksi ja kitaran soittamiseksi, joista jälkimmäistä en ollut tehnyt aikoihin. Tuntui, kun olisin kuullut ensimmäistä kertaa elämässäni kitaraa soitettavan. Soitin yksittäisiä ääniä ja jumittelin ja kuuntelin, miten ihmeen hyvältä kitara kuulostaakaan. Sitten minuun iski luovuuden tunne ja kykenin improvisoimaan. Soiteltuani muutaman tunnin aloin kuuntelemaan luureista Pekka Strengiä. Huomasin, että kykenin nauttimaan musiikista ja sain kylmiä väreitä ja tunsin sydämen iskujeni voimistuvan. Olin melkoisen haltioitunut ja täynnä onnellisuuden tunnetta ja kiitollisuutta.

En voi sanoa, että sama vire olisi seuraavina päivinä jatkunut, mutta olen ollut hieman paremmalla tuulella. :) Ehkäpä tämä tästä.

Kuulostaa tosi hienolta, Pakuri.

Erityisesti kun ajattelee, että luovuus ja seksuaalisuus asuvat energeettiseltä kantilta katsoen siellä samassa chakrassa eli kakkoschakrassa: Akupunktio mitä ilmeisimmin vaikutti sen chakran toimintaan.

 :D

Pakuri, oletko testannut macaa ja lääkinnällisiä sieniä?

Selasin ketjun niin nopiast läpi etten lukenut kaikkee mutta tämä resonoi: juurta ja sieniä (jauheena)

Toinen kysymys: muistatko uniasi?

Olen testannut macaa, mutta nyt siitä on ollut taukoa. Lion's Mane sienijauhetta meni jossain vaiheessa kanssa, mutta taukoa on ollut siitäkin. Muitakin sienijauhevaihtoehtoja on tullut mietittyä.


Kyllä niitä muistaa herätessään ja jonkin aikaa jälkikäteen.

Päänahan alueelle ja vasempaan ranteeseen sain neulat viime akupunktiokerralla. Vaikka tilani onkin nyt taas aikalailla lähtöruudussa, luotto akupunktioon on kova. Oli puhetta, että jossain vaiheessa siirtyisimme tiheämpään hoitosykliin, missä käsiteltäisiin päänahan pisteitä, mistä on ollut apua joillekkin neurologisissa vaivoissa. Samalla suoritettaisiin kuppausta.

Olen leikitellyt myös ajatuksella, että menisin käymään julkisella puolella lääkärissä ja valittaisin kaikista vaivoista, mitä kohdalleni on osunut lääkkeiden käytön myötä ja samalla äänittäisin lääkärikäynnin, mikä nykyään on mahdollista, mikäli se ei haittaa lääkärin työskentelyä. Lääkkeistä mainitsisin vasta kysyttäessä, sillä vaivathan on olemassa syystä riippumatta ja niihin lääkärin tulee suhtautua täydellä vakavuudella. Kenties saisin lähetteen vaikkapa neurologian polikliniikalle, missä aivot kuvattaisiin.

Olen myös miettinyt, että jos ja kun toivun kutakuinkin ennalleni, pidän meteliä kokemastani mahdollisimman julkisesti omalla nimelläni, jotta ihmiset miettisivät kaksi kertaa, suostuvatko syömään mielialalääkkeitä ja kyseenalaistaisivat lääkehoitoja yleensä.

Hei pakuri

Oli pakko rekisteröityä kun luin sun tarinan. Ite en oo käyttänyt SSRI-lääkkeitä nyt yli 1,5 vuoteen joten en usko että omalla kohdallani on niistä kyse. Mutta yhteistä meillä on täydellinen libidon katoaminen eturauhastulehduksen oireiden yhteydessä. Myös tunne-elämä latistui samalla, eikä tilanne ole nyt kohentunut 1,5kk aikana. Ihan samat oireet kun sulla. Pistä vaikka yv.

Modifioitu mindfulness(?) "sanjama-tyylisellä" keskittymisellä (dhaaraNaa*) tiettyyn kehon osaan
näyttää näyttelevän merkittävää roolia sekundaarisen impotenssin hoidossa:

http://www.triroc.com/sunnen/topics/erectiledysfun.htm

It was hypothesized that some cases of secondary impotence may involve a deficit in those psychophysiological systems responsible for the expression of genital warmth and that training the individual to reexperience this sensation could reestablish sexual competence. Meditation seemed highly suited for this purpose because it can provide direct amplification of bodily sensations and bring about concentrated intervention into the locus of altered physiological mechanisms.

[...]


Results

Five patients reported the experience of minimal genital warmth within 10 days, and two others after 2 weeks of practice. This sensation became stronger and could be elicited more quickly as training continued. The two remaining patients reported fleeting sensations but were continuously distracted by intruding thoughts and could not sustain a workable focus of attention. These patients, although motivated, did not consistently achieve genital warmth and did not develop erectile competence. One of these patients persisted for 7 days, and the other for 2 weeks before becoming discouraged with the technique.


* yoga-suutra III 1:

देशबन्धश्चित्तस्य धारणा॥१॥

deshabandhashchittasya dhaaraNaa

[HA]:
Dharana Is The Mind’s (Chitta’s) Fixation On A Particular Point In Space

[IT]:
Concentration is the confining of the mind within a limited mental area (0bject of concentration)

[VH]:
Dharana-focusing is fixing of the citta- (the energy of) the field of consciousness within a focal point.

[BM]:
Concentration is binding the thought in one place.

[SS]:
Dharana is the binding of the mind to one place, object or idea.

[SP]:
Concentration (dharana) is holding the mind within a center of spiritual consciousness in the body, or fixing it on some divine form, either within the body or outside it.

[SV]:
Dharana is holding the mind on to some particular object.

Neljä raakaa valkosipulin kynttä päivässä voisi olla kokeilemisen
arvoinen jutska:

http://www.bbc.co.uk/sn/humanbody/truthaboutfood/healthy/erectiledysfunction.shtml

Disclaimer:

Most erectile dysfunction is biological and can therefore be helped with medical or dietary intervention such as Viagra or garlic. If the problem is psychological a change in diet will not help. Our study was not large enough to show conclusively that garlic can help restore a man’s erection but six out of seven of our group did see an improvement just by eating four cloves a day.

Paku, oletko jo kokeillut melatoniinia? Itse ajattelin testata sitä goisaamaan asettumisen
aikaistajana. Parina iltana olen nyt ottanut sitä. Tänä aamuna minulla oli ties kuinka
kauan kestänyt 25 - 75 -prosenttinen ståndis, ja haaroväli ihan hiestä märkänä!

En muista, koska viimeksi tuollaista olisi tullut ilmi...

 :D  

En ole tuolle muuta syyllistä keksinyt kuin "mela", tai sitten raaka valkosipuli, jota
olen syönyt piimän kaa niinikään parina päivänä nelisen kynttä per dygn!

http://forum.lef.org/default.aspx?f=40&m=16300

Tuesday October 17 1:21 PM ET
Melatonin Sparks Sexual Desire

NEW YORK (Reuters Health) - While most people have heard that melatonin makes you drowsy, many could be surprised by a report that suggests the hormone can perk up a male's sex life--at least for rats, according to researchers in Italy.

"In men, a deficient production of melatonin may be related to impaired sexual activity," particularly in impotence that stems from a psychological problem, Filippo Drago and Lina Busa of the University of Catania Medical School, report in the journal Brain Research.

The investigators found that when rats that had shown no interest in sex were injected with low doses of melatonin, they became sexually active. Likewise, rats that showed an interest in sex but were unable to ejaculate were able to do so after melatonin injections. Melatonin "may restore sexual activity in impotent animals by interacting with brain receptors," the authors write.

"This is the first evidence that a naturally occurring substance may restore the full pattern of sexual activity in impotent male animals," Drago and Busa report.

Some people who have taken melatonin as a sleep-inducing aid have found that it makes them more sexually aroused, but evidence of this effect is purely anecdotal, the researchers note.

"If these findings can be confirmed in men, they could be of clinical importance," the authors conclude.

Previous research has shown that melatonin plays a role in regulating the sleep-wake cycle in humans. Levels of melatonin fluctuate with time of day--about 10 times more is released at night by the brain's pineal gland. An oral dose of melatonin resets the body's clock, causing sleepiness in humans.

SOURCE: Brain Research 2000;878:98-104.

Heipä hei, tovin tauon jälkeen!

Olen ollut tämän tilanteeni raportoinnissa ja asioiden tutkimisen kanssa tauolla, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen pitänyt mieltäni etäällä ajatuksesta, että olen sairas. Hetkellistä kehitystä on tapahtunut, kunnes tilanne on palautunut ennalleen. Ei niinkään seksuaalisesti vaan emotionaalisesti. Ulkoilu ja luonnossa oleminen aiheutti sen, että pystyin jonkin aikaa nauttimaan joistain yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi jokin aika sitten tunsin oloni kodikkaaksi, kun laitoin yövalon päälle, kun ilta hämärtyi. Lisäksi jotkin eläimet näyttivät hellyyttäviltä ja tästä kehityksestä raportoidessa äidilleni repesin itkemään, mitä ei ollut tuota hetkeä ennen tapahtunut aikoihin. No nyt olen taas tunteettomuuden vallassa, mutta olenpahan saanut maistiaisia siitä, että muutos on mahdollinen. En tiedä onko täydellistä paluuta entiseen tapahtumassa, mutta osasinpa olla noista pienistä asioista sen pienen hetken tavattoman kiitollinen. Niitä ennen olisi pitänyt itsestään selvinä siinä missä tunteita yleensäkkin, mutta nyt odotan kovasti sitä, että voisin taas tuntea edes pieniä asioita.

Olen jossain vaiheessa kokeillut tuota valkosipulia. Veitikkaan se vaikuttaa jossain määrin, mutta kun se ei ole se pelkkä ongelma. Haluttomuus ja tunteikkuus kun ovat poissa, ei kyse ole erektiohäiriöstä. Ehkä jonkinasteisesti sitäkin tapauksessani on, mutta kun pää on kokonaisvaltaisesti ja elimistö myös solmussa, ei luonnon tuote tai sininen pillerikään tilannetta ratkaise.

Harmin paikka, että tätä terapiaa ei taida juurikaan olla Suomessa saatavilla, vai?

http://www.mayoclinic.org/tests-procedures/transcranial-magnetic-stimulation/basics/definition/prc-20020555

 Kuvii... (https://www.google.fi/search?q=transcranial+magnetic+stimulation&biw=1920&bih=945&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyLTd1-zlxwIVxgssCh0Z6AO6)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transkraniaalinen_magneettistimulaatio

Toki voisi kokeilla vahvan neodyymimagneetin kiinnittämistä esimerkiksi vasemmalle ohimolle
vaikkapa jeesusteipin avulla (jos iho vain sietää sitä), mutta staattinen magneettikenttä taitaa
olla melko tehoton tuossa suhteessa...

 ???

TMS:n toimintaperiaate:

Vahva dynaaminen ("värähtelevä") magneettikenttä indusoi sähkökentän aivojen sisälle?
Kyseessä on siis periaatteessa ns. sähköshokkiterapia, mutta TMS ei ole likimainkaan
niin rajua kuin EST?

TMS ilmeisesti siis stimuloi mm. depression lamauttamia neuroneja??

Kuva... (https://www.google.fi/search?q=transcranial+magnetic+stimulation&biw=1920&bih=945&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyLTd1-zlxwIVxgssCh0Z6AO6#imgrc=q_6sI4wJL1ClhM%3A)

Tuon yleistymistä lienee turha toivoa, koska sillä ilmeisesti on potentiaalia (pun intended) tehdä
isokin lovi lääketehtailijoiden eli mömmömaakareiden lompsaan!

 :-X

Tämä on paradoksaalista kyllä valitettavasti tervehtymisen kannalta monessakin hyvässä asiassa rajoittava tekijä. Mielenkiintoinen hoitomenetelmä kylläkin! :)

Olen ollut huomaavinani, että jos maltan olla syömättä yhtään mitään muutamaan tuntiin,
minulla monesti alkavat hormoonit hyrräämään, joskus jopa kiusallisen voimakkaasti. Piintyneenä
napostelijana (pähkinöitä, rusinoita, suklaata, pastilleja, jne) tuo tilanne on minulle kuitenkin melko harvoin sattuva.

Tuota kannattaisi ehkä  kokeilla kaikkien, joilla on alapääongelmia, ja jotka ovat meikäläisen tapaisia
lohtunapostelijoita!

 :)

HPH: mikä mättääkään iherbin hitaammissa tilauksissa?

Ei mitään hajua. Eipä sieltä vaan tunnu oikein saapuvan mikään. Tai hyvin
epävarmasti. Toki paketit lähtee matkaan, mutta tuntuu hukkuvan sille
tielle aika tehokkaasti.

Ei se minusta aina ole niin epävarmaa ollut. Kokeilkaa jos haluatte.

DHL:n kautta kun tilaa, niin kaikki tulee hetkessä.

http://www.tiede.fi/keskustelu/5147/ketju/ssri_laakkeiden_pysyvat_sivuvaikutukset

"Totuus on, että kun serotoniinin takaisinotto estetään kemiallisesti, alkaa dopamiinin määrä laskea."

"Ainoat lääkkeet, joista on ollut apua, ovat dopamiiniagonistit Cabaser ja Requip. Näidenkin kanssa toivottu vaikutus on tullut ns. lääketauolla, eli dopamiiniagonistin poistuessa elimistöstä tilanne aivoissa on ollut hetken normaali. Lääkkeen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen tuo muutaman tunnin helpotuksen, sitten seksuaalisuus ja emootiot taas häviävät.

Dopamiiniagonistit ilmeisesti jotenkin "herättävät" reseptorit hetkeksi, kunnes vaiva taas palaa."

No, kieltämättä tuo tuntuu osoittavan, että olin ihan oikeassa tuon asiani kanssa. Lähinnä
vekslasin tuota viestiä tuolta välistä taas pois, koska vaikea tarkasti aina tietää, miten
mikäkin vaikuttaa.

Eli minusta se vaatisi edelleen sellaista aktivoivempien ja tasaisempien hetkien parempaa balanssia, koska SSRI:t sotkee
tuota luontaista tasapainoa ja vuorottelua. Silloin myös tasaisemmat hetken tuntuu emotionaalisesti vahvemmilta.

Mucuna Pruriens voi pienenä määränä olla tuollainen joka vaikuttaa, kun se L-dopaa nostaa.
Sekin siis esim. antamalla alkupotkua, jos on joku homma johon haluaa panostaa ja sitä
kautta tuoden myös muita tunnetiloja läsnä. Hankala löytää tarkkaa täsmäjuttua,
joka yksistään ja suoraan tuottaisi jonkin mielentilan… Ruokavaliota voi ja ehkä kannattaakin
kokeilla muuttaa ja tällaista. Ja suosittelen edelleen sitä C-vitamiinin käyttöä. En muista
tarkalleen, mitkä kaikki aineet vaikuttaa dopamiinin tuotantoon aivoissa. Ainakin C
ja B6, joka nyt on muistaakseni aika monessa prosessissa mukana. En pysty sitä
lähdettä nyt kaivamaan, mistä tuon luin. Niitä keskeisiä vaikuttavia aineita
on joku kourallinen. Niillä voi olla jokin vaikutus, mutta jo C, pieni määrä
b-vitamiinilisää ja vaikka pieni (tai oman fiiliksen mukaan) määrä tyrosiinia voi
olla kokeilun arvoinen. Suosin ite noita pieniä määriä (1/4 tablettiakin) vähän
kaikessa, että se tuntuisi kuin ruuasta saadulta ja pystyn
käyttämään niitä aika vapaasti. C:tä nyt voi käyttää hitaasti
imeytyvänä pillerinä vaikka 1000mg:kin huoletta ja suosittelenkin
jos on huonossa kunnossa.  

Heitänpä tähän vielä yhden niksin (tai niksien sarjan) kaikille libido-ongelmaisille,
koska joillakin varmasti nimenomaan se on se keskeinen ongelma mielialalääkkeiden
käytön jälkeen ja monilla se voi olla osatekijä:

teelusikka tai puolikas ashwagandhaa
(rauhoittaa ja vaikuttaa hormoneihin),
en tiedä, onko tästä niin isoa hyötyä,
jos ei oikeasti ole stressaantunut...
jotenkin muistaakseni GABA:n
kautta vaikuttavana (?) tämäkin
voi olla lievästi dopamiinin
vasta-aine, mutta tällaisissa
luonnontuotteissa vaikutukset
voi olla vähän monimutkaisempia,
koska kyse on kokonaisuudesta...
ashwagandhan ajatellaan usein myös
aktivoivan ihmistä... minusta
se rauhoittaa, aktivoi, tasaa,
mutta voi hieman kilpailla
dopamiinin vaikutuksen kanssa,
vaikkei nyt suoraan sitä estäisikään...
voi kokeilla, jos menee liian
sekaisin jostain...

pieni määrä l-karnitiinia (iso saattaa olla
pidemmän päälle ongelma, mut
pienikin määrä vaikuttaa mm.
spermantuotantoon)

pieni määrä K-vitamiinia Mk4 muodossa
(löytyy lihasta, mutta myös pillerinä... en tiedä,
tuottaako keho tätä epäsuorasti jostain muusta jutusta)
tällä tuntuu olevan tehokas vaikutus, vaikka en osaa
sanoa, miksi… Kivekset kuitenkin kai
tarvitsevat tätä K-vitamiinin muotoa ja
kai se jostain kertoo… tätä voi olla mahdoton
löytää Suomesta, mutta esim. iherb auttaa,
jos on valmis maksamaan raskaita rahtikuluja…
halvalla toimituksella ei kannata tilata
koska tuotteen saaminen on niin epävarmaa…
niissä pillereissä voi olla isoja määriä, niin
auki vaan se kapseli tai pilleri puoliks
tai jopa pienemmäksi...

hieman tribulus terrestrisiä (jos tarpeen)
monet sanoo, ettei tästä ole mitään hyötyä,
mutta tällä voi olla kiveksiä suojaavia
ominaisuuksia ja jo hyvin pieni määrä
voi olla sydänystävällinen

hieman sitrulliinia (aminohappo, vaikuttaa
mm. erektioon), tämä ei tuo niitä emootioita pintaan,
vaan vaikuttaa vaan siihen mihin se vaikuttaa,
kylmästi

tarvittaessa Q10:ntä (vaikuttaa spermaan),
mutta tämä ei ole ehkä ihan niin keskeinen,
Q10:llä taitaa muuten olla osin sama
tuotantoketju kuin dopamiinilla (tai lähinnä
nuo aminohapot), ja vaikka Q10 ei ainakaan
Parkinsonin taudin (joka siis liittyy
dopamiinintuotannon häiriintymiseen) hoidossa
ole ollut luotettava alun lupaavista
tuloksista huolimatta, niin jokin epäsuora
yhteys tuossa voi silti olla... siksi vaikutus
voi myös olla eri tapauksissa niin erilainen...
sairaudentilat voi kaikilla myös käynnistyä
ja rakentua vähän eri tavoin, näin ainakin
maallikon järjellä ja tiedolla ajateltuna...
Q10 ja L-karnitiini vaikuttaa myös ainakin
sydämen hyvinvointiin

Ehkä sitten jotain noita perusvitamiineja vielä
tuohon samaan pakettiin ainakin jaksoittain
käytettäväksi. Omega 3 balanssi on monilla
huono jne. D vitamiini talvisaikaan on tärkeä myös.
Aiemmin mainittu sinkki voi myös olla jees,
enemmän sitä käyttäessä suosittelen myös
kuparia. Oman harkinnan mukaan näitä muita,
mutta ne voi olla pieninä määrinä hyviä tuossa
kyljessä, vähintään tuo D. Jos on jättänyt
maitotuotteita pois, niin kalsiumlisä on
hyvinkin jees, koska se puutos voi
sitten tuoda jotain ongelmia.

Nuo nyt on ihan muutenkin eduksi, siis yleisesti terveyden kannalta, ainakin jos
seuraa noita suosituksia käyttömäärissä. Ite suosin vielä yrittityylisissä jutuissa
usein luomua, koska en luota noihin kasvatusmenetelmiin yhtään. Ne ei välttämättä
ole juurikaan kalliimpia, riippuu vähän. Joissain kasvimyrkyissä on kai yhteys
Parkinsonin tautiin.

Pieniä määriä kun käyttää noita kaikkia, niin efekti on luonnollinen, vähän kuin ruuasta saisi jotain
lisäravinteita. Nuo ei myöskään välttämättä maksa ihan hirveästi, kun niitä käyttää
sen verran vähän kerrallaan (poikkeuksena ehkä Q10, joka on sinänsä jees aine...
sitäkin voinee löytää ulkomailta halvemmalla).

Mausteista tuli vielä mieleen Basilika, josta ei kai ole mitään tutkimuksia aiheeseen liittyen, mutta
vaisto jotenkin sanoo, että sekin saattaisi olla positiivinen. En tosin usko, että se
vaikuttaa suoraan seksuaaliseen puoleen. Monet tuollaiset yleishoitavat
mausteet voi vaikuttaa siihen vähän niin tai näin, riippuen lähtötilanteesta.
Joissain tulisissa mausteissa taas saattaa olla suoremmin jopa ihan hormoneita aktivoivia
vaikutuksia.

Varmasti monella muullakin tavoin voi tuottaa muutosta, tässä nyt vain yksi esimerkki.

Pillereiden ulkopuolelta suosittelen lasillista raakaa sipulimehua päivässä
vaikka itse kotona soseutettuna. Se voi olla yleisterveydellisestikin hyvin
jees, vaikkakin ehkä vaikea saada alas (sitä pitäisi vaan
jaksaa käyttää tarpeeksi pitkän aikaa).

Lisätään nyt vielä että dopamiini (perustasolla) vaikuttaa mm. niin että se ohjaa esim. apinalla
tavoitepohjaista toimintaa, esimerkiksi jos apina ei saa jostakin toiminnasta palkkiota, se
kokeilee innokkaammin toisenlaista strategiaa. Jos dopamiinia keinotekoisesti apinalla
lisätään (voimakkaasti), apina saattaa (eläinkokeissa siis) koko ajan hakea uutta kokemusta tai
toimintatapaa riippumatta siitä, onko siitä sille käytännön hyötyä vai ei. Eli käytännössä
tämän vuoksi dopamiini ajatellaan joskus rationaliteetin vastakohdaksi (koska rationaalisuus
tarkoittaa ainakin meidän yhteiskunnassa konkreettisen hyödyn tavoittelua, kun taas
uutuudenviehätys vain sen itsensä vuoksi ei ole oikein arvossaan). Dopamiinintuotanto
myös lisääntyy monilla eläimillä kamppailun tai muiden stressaavien
olosuhteiden jälkeen todella voimakkaasti, joten kyse on myös
palautumishormonista, jolla saattaa olla hoitavia ominaisuuksia. Näiden kautta
dopamiini voidaan siis yhdistää outoihin mielentiloihin, mutta monillahan se tuotanto
on varmaan luonnostaan korkealla, minullakin, tai vähintäänkin
joskus ollut. Sama hormoni kuitenkin johtaa siis myös ns. rationaaliseen
käytökseen eli palkkion tavoitteluun, vain tasaisemmassa
muodossaan. Eli kyse on myös tietynlaisesta elämänmyönteisyydestä,
elämänhalusta.

Dopamiini pieninä määrinä voi lisätä myös kipuherkkyyttä ainakin joidenkin
eläinkokeiden mukaan, kun taas suuret lievittää kipua, eli dopamiini
ilmeisesti ohjaa eläintä varomaan vaaraa ja sitten hoitaa eläintä, jos vaaraa
ei pystyttykään välttämään, eli tämä on myös yksi dopamiinin
tehtävä motivaation lisäksi. Ihmiskulttuurissa asiat toki saa
omanlaisensa muodon, kun ihminen harvoin voi suoraan vaan
lähteä luontoon, tai ei muista sen vaikeutta. Esim. urheilulla, mutta myös
taiteella, mystiikalla, huumeilla jne. niitä kokemuksia on etsitty tai etsitään
ja ilman sitä ihminen muumioituisi pystyyn… puhumattakaan mistään
syväkokemuksista tai lumoutumisista mutta uskon kyllä että ne tulee siellä luonnossakin läsnä...
Jos dopamiinia on liikaa, joku kevyt lihaskuntoilu tai joogan tyylinen voi toimia.
Lihaskuntoilu vaikuttaa varmaan enemmän testosteroniin,
vaikka varmasti siinäkin dopamiini on läsnä, tekemisen tavasta
riippuen ehkä paljonkin. Luulen että dopamiini nousee kilpaurheilun
tai kestävyyskuntoilun jälkeen vielä vahvemmin, voimakas kestävyyskuntoilu
sitten laskee jo testosteroniakin, ainakin väliaikaisesti, mutta pakottaa
varmaan dopamiinin korjausreaktion esiin (mutta rankalla kestävyyskuntoilulla
ja huonolla/vähäisellä ravinnolla saa kyllä itsensä äkkiä heikkoon kuntoon).

Dopamiinia ei kannata ajatella minään aggressiohormonina, laitetaan nyt sekin vielä tähän.
Vaikka dopamiini vaikuttaa motivaatioon sun muuhun, luulen että se ohjaa eläintä
usein ensisijaisesti kiertämään uhkaa, keksimään toisen reitin tai ehkä "kieroilemaan",
jos jotain ei voi helposti saavuttaa. Toki tässä varmasti on paljon lajikohtaisia eroja,
että kilpaillaanko vai muuta, mutta periaatteessa... Viimeisimmän tiedon mukaan lamarckismi
näyttää pätevän siinä, että opittujakin kokemuksia voidaan saada periytymään.
Pian tietysti saatetaan todeta sekin, että on olemassa sellaisia lajikohtaisia kenttiä,
joiden kautta lajien sisäinen oppiminen tapahtuu ja joita nyt tieteessä pidetään huuhaana.
Nykyaika tietysti opettaa ihmisille sitä kilpailua, mutta ilman dopamiinia voi olla
vaikea toimia myöskään moraalisesti tai ylipäätään keksiä mitään vaihtoehtoista
strategiaa tai muuta. Luulen että testosteroni voisi johtaa hieman useammin siihen,
että rynnitään ongelman läpi, mutta eipä ehkä sitten kuitenkaan… (sen vaikutus
voi olla niin moninainen, esim. positiivinen ryhmähenki ja auttamishalu ja monet
muut jutut, se voinee myös rauhoittaa, riippuen monesta jutusta). Ailahtelevat testosteronitasot
voi tuoda paljon enemmän ongelmia. Keinotekoisesti tuotettu stressi voi saada eläimen
aggressiiviseksi joidenkin kokeiden mukaan, ja vaikkei sitäkään voi ihmisten
todellisuuteen sellaisenaan sovittaa, se näyttää yhden olennaisen pointin. Jos vaikka
koiraa hakataan päivästä toiseen kepillä, kyllä se ongelmia siitä kehittää, voi ehkä purrakin
tai lopulta uikuttaa alistuneena, mutta luonnontilassa se koira, joka
nopeimmin oppii reagoimaan pelkkään keppiin tarttumiseenkin (pakoreaktiolla
siis), on suhteellisen vahvoilla. Periaatteessa kun tutkitaan vaikka geneettistä alttiutta
joillekin mielenterveysongelmille, saatetaan joskus tutkia ihan hyviä selviytymisominaisuuksia,
jotka vaan kulttuurissa ylikuormittuu. Tai ainakin vaikea tietää, kun luonnossa on harvoin hyviä tai
huonoja ominaisuuksia, tai jos olisi, todellisuus olisi aika erilainen.

Psykoottisiin oireisiin auttaa tutkimusten mukaan ilmeisesti myös rauhoittavat, joten
jo tuo osoittaa, että kyse on ensisijaisesti muusta kuin dopamiinista (siis
esim. stressistä tai kokonaisaivotoiminnan epätasapainosta), vaikka se vaikuttaisikin kokemuksiin.
Dopamiini useimmiten pitää vain toimintakyvyn yllä, eikä ole suora stressihormoni,
koska myös laskee stressiä tai sen vaikutusta, tilanteesta riippuen. Toisaalta jos
vaikka syö huonosti jatkuvasti ja on muutenkin huonossa kunnossa, se dopamiinin
nousu voi jatkuvasti palata paikkaamaan muuta epätasapainoa, jolloin syntyy
tuo jojoefekti. Taitailijoillahan se voi olla inspiraation lähdekin, muistelen
että joku kuvataiteilija maalasi nälkiintyneenä näkemiään näkyjä ja
David Bowie teki sairaudentilassa huumevuosiensa veroisen levyn.

Jos pitkään on ollut huonossa kunnossa ja dopamiinitasot sitten
nopeasti nousee, olotila voi olla kuin huumeissa, riippumatta siitä,
missä kunnossa kokonaisaivokemiat oikeasti on jne.
Eli kannattaa käyttää tässä mielessä tervettä järkeä. Ongelma
ei välttämättä ole niinkään dopamiini, joka lähinnä paikkaa muita
ongelmia (?), vaan huonojen kokemusten vatvominen kun aivot yrittää
parantaa itseään (isot dopamiinimäärät myös häiritsee muistin toimintaa
kun taas pienet tehostaa sitä, eli tuokin voi olla osa parantumista… eteenpäin siis).
Mutta toki aina parempi jos eri aineita käyttää vaan oman innostavan toiminnan
vahvistamiseen tai alkusysäykseen. Isot dopamiinimäärät lienee jonkinlainen luonnollinen
parannus/palautusmekanismi, josta voi kroonistua ongelma lähinnä, jos siitä halutaan
ongelma tehdä tai jos olosuhteet eivät tue rauhoittumista ja alkuperäinen stressitila
(jota dopamiinin nousu tasaa) käynnistyy nopeasti uudelleen.

Mucunassa se vaikutus on tosi pieni kyllä, mut pitkän
huonomman jakson jälkeen sitäkin voi kokeilla alus pienemmäl määräl.
Jos on tottunut sellaisiin innostuksen tiloihin, niin ei siitä ainakaan mitään
haittaa ole. Ei siis kannata demonisoida sellaisia (positiivisia) tiloja, mutta oman
harkinnan mukaan. Eikä MP edes sitä varsinaisesti tuota, vaan ehkä enemmänkin
antaa sen pienen alkusysäyksen, jota itse pitää sitten vahvistaa. Eli aika pienistä
vaikutuksista puhutaan, mutta silti. Jossain Parkinsonin taudissa
hoitomäärät voi olla suuriakin, mutta ainahan se parempi on, jos
sen innostuksen sais muutenkin käyntiin. Mutta ei se aina, varsinkin
tosi pitkän raskaamman jakson tai aivojen kemiallisen muuntelun jälkeen,
niin helppoa ole.

Ei myöskään kannata liian jyrkästi pistää tuota rasvaa ja dopamiinia vastakkain (vaikka tein vissiin
niin aiemmin). Kohtalaiset määrät rasvaa varmaan jopa nostaa sitä. Esim. suklaa
on lähinnä rasvaa, mutta on perinteinen dopamiinin yhdistettävä ruoka (siinä on jotain tyrosiinin kaltaista
vaikuttavaa ainetta yms.). Vasta tosi isot määrät rasvaa voinee hieman turruttaa aivojen
mielihyvänaistimista, tosin tämäkin on ensisijaisesti oma oletukseni. Ainakin aineenvaihdunta
rajusti muuttuu, siis jos jättää vielä hiilareita selkeästi vähemmälle jne. Kaikesta saa jotain etua,
joten kannattaa tehdä itselleen sopiva kombinaatio. Monilla se rasvan lisäys ja hiilarien
vähennys parantaa jopa sairauksia ja rauhoittaa tietynlaista yliaktiivisuustilaa tai kehon
kuormitusta, jota ainakin huonot hiilarit tuottaa (lisätty sokeri, mahdollisesti gluteeniviljat jne.).

Eli siis kannattaa tehdä se suklaakin mieluummin itse ja makeuttaa jotenkin eri tavoin
(kevyemmin, tai ei ollenkaan, jos haluaa mennä hc linjalle).

Silti se rasva-hiilari dualismi on minusta osin osuva kuten aiemmin esitin.
Jos sitä innostustilaa hakee niin en jättäisi hiilareita pois (EDIT: siis ainakaan äärimmilleen,
niiden vähentäminen on kyllä toiminut ainakin itselläni), vaan miettisin niitä lähteitä.
Mutta tästäkin joku ravitsemusterapeutti jossain hyvin sanoi, että emme me niitä yksittäisiä
ainesosia syö, vaan ruoka-aine on kokonaisuus. Rasvankäyttö kannattaa miettiä aina
erikseen. Siinä on plussansa ja miinuksensa, aika yksilökohtaisesti. Rasvan kovuuskaan
ei ole kovin olennainen, sekä kovat että pehmeät rasvat voi olla eduksi, vaan se, miten
laadukasta se on noin muuten tai mitä sen rinnalla syö (esim. kasvikset).
Itse esimerkiksi olen taipuvainen suosimaan juuri niitä kovia rasvoja, mutta en osaa
mitenkään lähtökohtaisesti suositella sitä muille.

Uskoisin että testosteroni, joka siis voi hyötyä rasvan energiasta,
ei tietyn rajan jälkeen enää hirveästi vaikuta lisääntymiskykyyn.
Kyse on enemmän dopamiini-testosteroni-typpioksidi (yms. muut vaikuttavat
jutut) kombinaatiosta.Typpioksidi siis vain parantaa
erektiota ja vaikuttaa vain epäsuorasti tunnetiloihin.
Vaikuttavia juttuja on toki muitakin,
esim. endorfiinit, 'mutta länsimainen tiede
jumittaa osin näissä. Kyse on kokonaiskompromissista.

Nämä on siis ihan maallikon näkemyksiä, joten näitä kannattaa soveltaa
tapauskohtaisesti ja itselle sopivaa systeemiä etsien.

EDIT: Rypsiöljyn kaltaiset kasviöljyt kyllä varmaan ainakin itse jättäisin pois, koska
ne ei kovin hyvin sovi paistamiseenkaan. Kookosöljy ja oliiviöljy lienee jees,
joskin aiemmin esitetyin varauksin ja fiilisten mukaan. E-vitamiinin lähteenä
jotkut kasviöljyt (käytännössä tarkoitan tässä yhteydessä siis monityydyttämättömiä, tai niitä
kasviöljyjä jotka sisältää enemmän monityydyttymättömiä rasvoja, joita keho kyllä ainakin
jonkin verran tarvitsee, joten ei kannata vaihtaa kovien rasvojen demonisointia toiseen
ääripäähän) voi olla ihan jees ja ehkä kolesterolia tasaavana, vaikka kolesteroli ei itsessään
liene se sydäntautien syy, vaan joskus voi olla juuri päinvastoin (kunhan HDL ja LDL kolesteroli on
suht tasapainossa). Itse en esim. rypsiöljyä tai vastaavia käytä, koska niistä liikkuu niin ristiriitaisia juttuja,
vaan suosin muita paistorasvoja. Ylipäätään rasvan lisäys hiilarien kustannuksella tuottaa omanlaisensa
efektin, joka voisi ehkä epäsuorasti vaikuttaa myös sydäntauteihin koko verenkierron
toiminnan kautta, jos esim. yksilön muut ominaisuudet tai tavat ei tue tätä muutosta.
Runsas rasvankäyttö voi kai muutenkin olla jonkinasteinen terveysriski, niin kuin kaikki ylimenevä
toki. Kovienkin rasvojen välttelyssä on siksi minusta tietty logiikka, mutta se
riippuu niin monesta tekijästä, että fiilisten seuraaminen on järkevintä. Toisaalta isot määrät
vaikkapa tärkkylystä (yhdellä kertaa) voi tuottaa ainakin itselleni rajua väsymystä
ja jonkinasteista sekavuutta ja liika sokeri nyt muutenkin epämiellyttävän olon
(paitsi jos energiaa kuluttaa tosi paljon). Tuo efekti on riippuvainen myös
tärkkelyksen (tai hiilarien) laadusta ja kokonaisravinnosta, joten mitenkään
rajoittamatta niitä voi toki syödä, jos se itselle oikeasti toimii (joskin
gluteeniviljat ainakin itse jättäisin pois, kuten seuraava kirjoittaja ehdottaa).
Hiilihydraatit myös monesti normalisoi oloa, sopivassa määrin käytettynä,
mutta en osaa sanoa, onko se kytköksissä kehotyyppiini tai aineenvaihduntaan
tai johonkin muuhun enemmän yksilölliseen juttuun (luulen että on ja luontaista
vaihtelua tuon suhteen esiintyy). Luonnollisinta varmaan olisi painottaa joko
rasvaa tai hiilareita, mutta itse syön melko epäortodoksisesti tilanteen mukaan,
koska energiaa myös kuluu, enkä sen vuoksi yksinkertaisesti jaksa rajoittaa liian tarkkaan.
Rasva maadoittaa, hiilaritkin ehkä, mutta ähkyn kautta ja enemmän ne
luo tilaa sellaiselle perusaktiiviselle päivittäistoiminnalle, joka länsimaissa
usein vallitsee ja jonka kautta hiilareiden liikakäyttöön mahdollisesti liittyvät
ongelmat luultavasti hämärtyvät (tai lievittyvät, kuinka vain). Rasva voi
vakauttaa eri suoritteita, mutta vie jotain pois nopeammista reaktioista
(ainakin jos sitä hiilarimäärää samalla reilusti laskee) yms.

Rautalisä voi myös olla silloin tällöin tarpeen jos ei käytä lihaa tai käyttää sitä
vähän ja varsinkin jos vielä käyttää kasvisravintoa aika valikoiden siihen päälle
(joskin olisin varovainen pilleriraudan pitkäjaksoisessa käytössä).

Eli tämän sekavan selityksen pointti on edelleen,
että kaikki terveystottumukset kannattaa tasapainottaa
itselleen sopiviksi ilman liiallista hirttäytymistä auktoriteetteihin
(vaikka he olisivatkin joissain asioissa juuri sinulle sopivalla
tavalla oikeassa).

Semmonenkin mahdollisuus kannattanee ottaa huomioon, että mm. SSRI'den kehittämisen
"salliminen" on osa Luontoäidin jippoarsenaalia 1960-luvulla alkaneen seksin ylikorostumisen
laannuttamiseksi...

Tuohon seksin ylikorostumiseen tyrtymiseen viitannee mm. se, että Playboy-lehti juuri äskettäin
luopui kokonaan alastonkuvista!

 ???

Mikäköhän sitten olisi 'tosi iso määrä rasvaa?'

Noh, meikäläinen on saanut viimeiset noin  7 vuotta 70% päivän kaloreista kotimaisesta maitorasvasta (kerma, smetana, voi, täysrasvainen maito kefiiriksi käytettynä jne). Syön siis päivässä 100-150 g laadukasta kotimaista eläinrasvaa ja mielihyvää tunnen paljon enemmän kuin aiemmalla melko virallisten suositusten mukaisella ruokavaliollani.

Voin siis sanoa tuntevani nyt paljon enemmän mielihyvää kuin silloin, kun käytin niitä reippaammin psykoaktiivisia elintarvikkeita, jotka olen siis rasvalla korvannut: Gluteeniviljoja ja sokeria. Gluteeniviljojen tuottama eksorfiini/gluteomorfiini pääsee ohittamaan veri-aivoesteen ja sokerikin rassaa suoraan aivojen mielihyväkeskusta. Ne ovat parhaat keinot laittaa aivokemiansa sekaisin.

Lisäksi gluteenin osaproteiini gliadiini antaa suolen solukolle kemiallisen käskyn löysätä liitoksiaan, jolloin suoli alkaa vuotaa. Tämän aiheuttama inflammaatio ei taatusti tee hyvää koko kropan välittäjäainetasapainolle. Kyse EI siis ole vilja-allergian/keliakian tuottamista asioista, sillä suolen pinnan ei tarvitse tuhoutua: Gliadiini vain käskyttää sen löysäämään liitoksiaan. Samaan pystyvät vain kolerabakteeri ja punatautibakteeri, eli tämä on melko harvinainen ilmiö. Ja suurin osa ihmiskehon serotoniinireseptoreista on suolistossa ja suolisto myös yllättäen tuottaa yli 90% kaikesta kehon serotoniinista. Kannattaa siis välttää suolentuho-elintarvikkeita.

Täysvegaanisuuden muutamassa vuodessa tuottamista terveysongelmista ensimmäiset ovat yleensä keskushermosto-ongelmia: Ahdistusta, masennusta, pakko-oreita. Kasvissyöjillä on myös enemmän itsemurhayrityksiä ja syömishäiriöitä kuin sekasyöjillä. Eläinrasva on ensiarvoisen tärkeä keskushermoston ja aivojen rakennusaine ja jos sitä lakkaa kokonaan syömästä, ovat ne ensimmäiset ongelmat siis nimenomaan psyyke/keskushermosto-ongelmia.

NIinpä en varoittelisi mielialansa kanssa kipuilevia hyvälaatuisesta (=kotimainen - kaikki suomalaiset naudat ovat käytännössä grass-fed tasoisia) eläinrasvasta, vaan pikemminkin sokerista ja aivan kaikista gluteeniviljoista (vehnä, ohra, ruis, speltti, kamut).

No tuli nyt hetken aikaa testattua sitä hiilarien lisäystä ja seurauksena on ollut sen verran paljon
vatsanvaivoja, ilmavaivoja ja yksinkertaisesti ihan vaan huonosti ja erittäin katkonaisesti nukuttuja öitä,
kuten myös kokonaiskehollisesti huonoa oloa, että lopetan tuon kokeilun saman tien. Gluteenittomuudellakaan
ei ollut tuossa väliä. Pidän kai aina vaistomaisesti ja huomaamattakin hiilareita kohtalaisen pienellä tasolla, mutta en
liian pienellä omiin tarpeisiini ja lisään rasvaa tai proteiinia. Eli ei itselleni ainakaan toimi tuo isohiilarinen malli
sitten vähääkään. Kukin tyylillään.

Käytännössä palaan kai tarkkailemaan tuota tuotteiden hiilarimäärää taas uudestaan vähän tarkemmalla
silmällä, kuten jossain vaiheessa teinkin. Se nyt ei muuta tuosta edellä sanotusta varsinaista asian ydintä,
joskin muutin tuolta muutamia sanoja ja kirjoitin asiaa vähän eri tavoin.

Uskon edelleen, että se on hyvin yksilöllistä. Jokaisen keholla on jonkinmoinen balanssi.
Itselläni toimii suositusten alle olevat hiilarimäärät ja loppu improvisoiden fiilisten
mukaan.

FODMAP-yhdisteissäkin voi olla jotain, mutta niitä välttäessä joutuisi luopumaan
turhankin paljosta. Hiilareiden pitäminen kohtalaisella tasolla ajaa varmaan
samaa asiaa.

EDIT: Kyllä tuossa näyttäisi olevan paljon hiilarin lähteisiin liittyviä eroja myös.
Välillä ainakin oma elimistöni tarvii paljon selkeämmin hiilaripohjaista ravintoa,
se näyttää toteutuvan luonnostaan jaksottain, joten siksi en oikein pysty suosittamaan
mitään yhtä ravintomallia. Luotan vaistojen ohjaukseen, myös hiilarien lähteiden suhteen.

HPH kirjoitti:
"Ei mitään hajua. Eipä sieltä vaan tunnu oikein saapuvan mikään. Tai hyvin
epävarmasti. Toki paketit lähtee matkaan, mutta tuntuu hukkuvan sille
tielle aika tehokkaasti.

Ei se minusta aina ole niin epävarmaa ollut. Kokeilkaa jos haluatte."

Piti tuolta oikein tarkistaa, että 292 pakettia olen iherbiltä vuosissa tilannut, ja jokainen on tullut perille ilman mitään ongelmia. Pari paketeista ison koon takia DHL tuomana, muut ihan normi postin kautta. Normi saapumisaika n.10 päivää, joskus joku nopeamminkin. Oletko sieltä koskaan tilannut, vai vain suunnutellut?

Onko kukaan muuten hyötynyt Karnosiinista mitenkään? Ajattelin testata niitä tabletteja ja kalaöljyä. :knuppel2:

Heippa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut, mikä tilanteeni on. En ole varma kiinnostaako se ylipäätään ketään, mutta kirjoitetaan tänne silläkin uhalla! :D

Eli mainittakoon, etten ole vielä parantunut. Muutosta on tapahtunut kyllä. Noihin seksuaallisiin vaivoihin liittyen, suorituskyky on parantunut, mutta libido ei ole vielä ennallaan, kuten ei myöskään orgasmien suoma nautinto. Toisaalta olen löytänyt seksin sitä kautta, että se on paras keino olla toista ihmistä lähellä. Lähemmäksi ei fyysisesti pääse. Olinkin tuossa  parisuhteessa ja seksiä oli, ei jäänyt siitä kiinni. Toki välillä olin haluton, kun oli joku etääntymistä aiheuttanut vaihe päällä. Viime yönä näin taas eroottisia unia. Ne ovat hieman yleistyneet. Aamukankeuttakin on taas, mutta taas vaikka pahan stressin alla ne ovat tiessään. Minähän stressaannun helposti.

Muita ongelmia, mitä vielä voisin raportoida on palelu, etenkin öisin, mikä häiritsee nukkumista jonkin verran. Luin pikaisesti wikipediasta eri serotoniinireseptorien toiminnasta joskus ja tuntuu, ettei hommat pelitä täysin. Samojen reseptorien alaisuudessa oli mm. juuri elimistön lämmön säätely ja seksuaalinen halu. Myös maha on ollut heikossa kunnossa.

Musiikkikin välillä kuulostaa hyvältä ja herättää jotain tunteita. Ei samoin kuin aiemmin, mutta kuitenkin. Olen taas välillä nähnyt unia, joissa musiikki herättää samanlaisia tunteita, kuin ennen lääkityksen lopettamisen aikaan saamaa tilaa. Myös hengelliset jutut on alkaneet kiinnostaa taas jossain määrin. Uskovainenhan en ole koskaan ollut, mutta hengellinen kylläkin. Myös sauna on alkanut antaa pieniä hyvän olon viboja, tosin en siellä nykyään pysty kauaa olemaan. Myös alkuviikosta heitetty metsäkävely piristi ja sen jälkeen oli paljon parempi olo. Oikein ikävissä ja koskettavissa tilanteissa on tullut myös itkettyä ja se on helpottanut oloa myös. Toisaalta ei se vieläkään ihan luonnollisesti tule silloin kun sen soisi, vaan tunnetilat jäävät jylläämään pitkäksi aikaa, eikä olo meinaa millään lievittyä.

Hommat ovat siis hiljalleen menneet eteenpäin. Uskon paranevani tästä vielä joskus. En voi toki tietää, mutta uskoa kylläkin, vaikka usko on toki koetuksella aika ajoin pahastikkin.