Astro Foorumi

Miksi on syytä olla jopa äärimmäisen pessimistinen, mitä tulee Suomen kansan
tulevaisuuteen?

Yksi merkittävä syy on tietysti Venäjällä vallitseva ultranationalistinen henki,
tyyliin Saksa 1930-luvulla.

Toinen, kenties edellistäkin merkittävämpi syy saattaa löytyä täältä:

http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1426679508366.html

Voitaneen todeta että mm. Oy Nokia Ab:lla oli tärkeät sormensa
pelissä kun Suomen kansasta tuli sohvaperunoita...??


 :-[

Kertoisitko ystävällisesti mitkä ovat ne ihan konkreettiset hyödyt, joita yksilö saa tuollaisesta pessimismistä?
Kysyn koska yllä on sanat "on syytä olla," ikään kuin moisesta olisi jollekulle jotain hyötyä tai etua.

Olisikohan elämä kuitenkin mukavampaa kaikin puolin, jos pyrkisi elämään nykyhetkessä, eikä ennustelemaan tulevaisuutta perustuen menneisyyteen, joka tapahtui kun planeetan värähtelyt olivat roimasti alempana kuin nykyisin?

Pessimistihän elää lähes 10 vuotta lyhyemmän elämän kuin optimisti ja senkin sairaampana.

Optimisteja on tietysti moneen junaan, mutta optimismia pahimmillaan lienee se, kun
esim. tärväät koko omaisuutesi hedelmäpeleihin.

Tuo vain esimerkkinä siitä, että ns. suo siellä, vetelä täällä...  :)

Esimerkki pessimismin potentiaalisesta hyödystä voisi olla vaikkapa
se, että jos Neville Chamberlain olisi suhtautunut skeptis-pessimistisesti
Hitlerin aikeisiin, Britannia olisi saattanut olla paremmin valmistautunut
Führerin aggressioon?

https://www.youtube.com/watch?v=FO725Hbzfls

EI ole. Se on peliriippuvuutta, addiktio.
Optimisti voi pelata silloin tällöin, mutta jos koko omaisuus menee niin siinä on selkeästi addiktiosta kyse.

Tuo Chamberlain-esimerkki oli muuten sinänsä hyvä, mutta minä kysyinkin seuraavaa:

Mitä hyötyä esimerkiksi tätä foorumia lukevalle tavalliselle kansalaiselle olisi olla pessimistinen nimenomaan tämän ketjun aloitusviestissä mainitsemiesi asioiden suhteen?`

Sanotaan vaikka niinpäin, että suomalaisten optimistien jälkeläiset voivat joutua elämään / saada elää Venäjällä...  ::)
Pessimistit a la Nalle, ja heidän jälkeläisensä välttänevät tuon kohtalon / onnen päivän?

Nallen lähtö Suomesta oli hänen omien sanojensa mukaan turvallisuuskysymys: Kun tuloerot kasvavat, alkaa eliitti pelätä sitä köyhää kansaa ja sitä mitä se tekee. (Esimerkkinä se yhden perijättären kidnappaus jokunen vuosi sitten). Niinpä Nallen lähdöllä Suomesta ei ollut mitään tekemistä itänaapurin kanssa.

Yritetään vielä kerran: Mitä hyötyä tavalliselle pienituloiselle kansalaiselle, jolla ei koskaan tule olemaan mitään mahdollisuuksia poistua Suomesta noin vain, on tuonkaltaisesta pessimismistä?

Mitä iloa siitä olisi vaikkapa sinulle tai minulle? Sitä minä tässä nyt yritän kysyä, eivätkä eliitin jäsenten (sekä Nalle että aiempi Chamberlain olivat sellaisia) kuulu siihen niin sitten mitenkään.

Anteeksi jos olen esittänyt asiani epäselvästi, mutta ehkä onkin niin että oikea vastaus kysymykseeni oliskin "Ei siitä mitään hyötyä ole ja siitä on samat haitat kuin muustakin pessimismistä, eli elinajanodotteen lyheneminen ja sairaampi elämä."

Siihen suuntaan nimittäin viittaisi, että esimerkkisi koskevat eliitin jäseniä.

Mielestäni pessimismistä täytynee kuitenkin olla jotakin evolutiivista hyötyä. On se käsittääkseni
sen verran yleistä, vai onkohan sittenkään? Kuitenkin sillä lienee melko vankka geneettinen perusta?

Vähän samaan tapaan kuin "synnynnäinen" alkoholisti voi pysyä raittiina jopa vuosikausia tai harvinaisissa
tapauksissa lopun elämäänsä, "synnynnäinen" pessimisti voi oppia näyttämään optimistilta, mutta perus-
suhtautuminen väijynee koko ajan taustalla ja pienikin vastoinkäyminen voi saada pessimismin valloilleen?

 :-\

Koska minä olen yksi ihmisyksilö, enkä koko lajin evoluutio, minun kannattaa kuitenkin edelleen olla optimisti, koska se 10 vuotta pidempi elinajanodote + terveempi elämä.  ;D  

Sellaista asiaa kuin 'synnynnäinen alkoholisti' ei ole olemassakaan. Tarvitaan perimä (se melko harvinainen  MAO-entsyymipoikkeavuus) + ympäristötekijät. Addikti/ei-addikti ei ole joko/tai -asia vaan kyseessä on liukuva jatkumo, jonka toisessa päässä oleva koukuttuu helposti vaikka sitten bingoon tai heroiiniin ja sen toisessa päässä ei addiktoidu edes yrittämällä. Ääripäät ovat kuitenkin teoreettiset ja yleensä ihmiset ovat jotain tuon väliltä. (Mustavalkoisesta ajattelusta kannattaisi muutenkin pyrkiä eroon, se harvoin vastaa todellisuutta kovinkaan hyvin.)

Olen tälle foorumille jonnekin laittanut tällaiseen pessimismiketjuun tms. linkin artikkeliin jossa kerrotaan että pessimisti voi opetella optimistimmaksi. Kannattaisi ihan vaan sen elinajanodote+terveys-jutun takia.

Vielä tuli mieleen tämmöinen: Puhut usein evolutiivisesta hyödystä monienkin asioiden suhteen. Muista aina silloin se, että hyötyjä tai haittoja ovat evoluutiomielessä VAIN ne, jotka vaikuttavat saatujen jälkeläisten määrään ja menestymiseen.

Esimerkkinä nyt vaikka tuo pessimismi: Jos elinajanodote sen ansiosta lyhenee vain sen 10 vuotta, niin se ei vaikuta lisääntymiseen (ehkä? paitsi jos on niin pessimisti että ei uskalla koskaan yrittää ketään ja jää yksin) mistä syystä siihen ei kohdistu sellaista evolutiivista painetta että se katoaisi ihmiskunnan geenistöstä.

Lisäksi ihmisen kohdalla tuo nature/nurture juttu on niin voimakas: Modernit aivokuvantamismenetelmät ovat mm. tuoneet esiin sellaisen asian että vastasyntyneiden tyttö- ja poikavauvojen aivojen rakenteelliset erot ovat paljon pienemmät kuin ne ovat jo 1-2 vuoden ikäisillä - mikä siis tarkoittaa, että syntymän jälkeen vauvojen aivorakenne-eroja lisätään kasvatuksella/kohtelulla.

Niinpä voi hyvin myös olla, että optimismi/pessimismi jatkumossa voi olla kyse siitä että synnynnäinen taipumus ei ole hirveän vahva tai sitä ei ole ollenkaan, mutta se imetään mallioppimisen avulla lähiympäristön aikuisilta - jopa ihan sinne aivorakenteiden muutoksen tasolle asti.

Noinhan se taitaa loppujen lopuksi olla.

Jos kuitenkin pohdimme Suomen tämänhetkistä tilannnetta, helposti tulee mieleen
esim. sellainen skenaario, että moni pessimisti-realisti muuttaa pois Suomesta Venäjän
uhan takia.

Yksi peruste pessimismille on mm. suomalaisten lasten tämänhetkinen fyysinen kunto.
Jos trendi jatkuu tuon osalta nykyisenlaisena, voipi olla tilanne sellainen, että esim.
10 vuoden kuluttua hädin tuskin puolet varusmiespalvelusikäisistä kelpaa inttiin
fyysisen kuntonsa puolesta, ja loputkin ovat selvästi nykyisiä ikäluokkia huonokuntoisempia.

Jos Venäjä vuosien kuluttua haluaa palauttaa lokakuun vallankumousta edeltäneet rajansa, sen
ei tarvinne paljon muuta kuin marssittaa joukkonsa tänne Härmään ja todeta, että otamme itsellemme
sen mikä meiltä laittomasti riistettiin vuonna 1918.

Toki Venäjä kyennee jo nyt pistämään Suomen polvilleen ilmoittamalla, että ydinkärkiohjuksia
on suunnattu Suomen merkittävimpiin asutuskeskuksiin, ja jollei Suomi liity Venäjään, voi
olla että kynnys niiden laukaisemiseksi madaltuu selvästi. Tuskin kuitenkaan pikkumies
Putlerkaan on niin pahasti mielisairas, että tuohon ryhtyisi...

 :-[

Tiedoksi: Suurin osa suomalaisista ei ole niin varakkaita että voisivat noin vain muuttaa maasta toiseen.

Suurimmalla osalla suomalaisista on täällä työ, lainarahalla ostettu asunto josta on velkaa, ehkä opintovelat päälle jne. Ei siis mitään mahdollisuutta muuttaa muualle. Eliitin ratkaisut sopivat huonosti tavalliselle kansalle...

Mitä hyötyä on ihan tavalliselle kansalaiselle jolla ei ole mahdollisuutta muuttaa maasta, olla huolissaan siitä mitä Venäjä ehkä ensi viikolla, ensi kuussa, tai ensi vuonna tekee? Mitkä ovat ne konkreettiset hyödyt?

Ja vastaan kysymykseeni itse: Eivät mitkään ja se pessimismi lyhentää sitä elinajanodotetta ja sairastuttaa! Venäjän tulevaisuuden tekemisistä huolestumiseen käytetyn ajan voisi sen sijaan käyttää esimerkiksi ulkoiluun, käsitöihin tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön tms. Kaikki ne tuottavat enemmän terveyttä ja hyvinvointia, kuin spekulointi tulevasta.

Jos funtsii tuota mahdollisuutta eikä pistä päätään puskaan, se voi motivoida itse kutakin
tekemään kaiken tehtävissä olevan, jotta suomalaisten lasten katastrofaalinen fyysinen
kunto edes hieman kohentuisi?

 :o

Jos funtsii tuota mahdollisuutta eikä pistä päätään puskaan, se voi motivoida itse kutakin
tekemään kaiken tehtävissä olevan, jotta suomalaisten lasten katastrofaalisen heikko fyysinen
kunto edes hieman kohentuisi?

 :o

Ne hyödyt ovat tosiaan olemattomat. Tosin nämä pelot saavat ihmiset tarttumaan toimeen. Monia ne myös passivoivat epätoivon kautta. Realismi ja pessimismi ovat aivan eri asioita. Ja realismi ilman visiota positiivisemmasta tulevasta on mielestäni pessimismiä. Oma realismini on sitä, että tiedostan mitä on nyt ja tiedän sen muuttuvan rakkaudellisemmaksi, koska nykyhetki ei ole visioni mukainen todellisuus korkeimmasta rakkaudesta, jonka voin kuvitella tällä hetkellä. Joka tarkoittaa sitä, että se on mahdollinen ja tulossa, jos uskon siihen ja toimin kaikilla tasoilla sen mukaisesti. Kannattaa aina laajentaa näkökulmaansa, niin nämä tämän ulottuvuuden asiat eivät tunnu enää niin pelottavilta. Tietoisuus tulee olemaan aina olemassa vaikka se ei meidän ihmisten kautta toteutuisikaan, tämä kommenttina sidemanille. Vaikka olisihan se ihmisten tuhoutuminen (ihan kuin se olisi mahdollista kun tähän asti ollaan jo tultu) tietysti suuri harmistus. :) Luodaan positiinen tulevaisuus, jookos - eikä uskota geenien ja menneisyyden varjopuoliin? Ja luoda sitä kautta niitä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, kun voi myös päästää irti.

Lisäys: Ihminen voi käsittääkseni tieteenkin todentamana muokata aivorakennettaan ja aktivoida geenejänsä valintojensa ja toimintansa kautta. En tosin mene tuosta tieteen puolesta takuuseen, mutta näinhän se on mennyt itselläni. Tiede ei ole kai vielä päässyt siihen, mitä rakkaudellinen tietoisuus pystyy muuttumaan uskomustensa kautta, mutta sinne ollaan menossa. ;)

Niinpä.  Ainakin advaita-vedaantan mukaan se on itse asiassa Ainoa Tosiolevainen,
ja ilmentynyt materiaalinen maailmankaikkeus on vain illuusio, jonka tuo Tietoisuus
(Brahma[n]) luo maayaa-voimallaan...

janmaadyasya yataH (josta [yataH = brahmasta] tämän [= ilmentyneen] syntymä [brahmaa], jne [= kukoistus (vishnu) ja tuhoutuminen (shiva)]. - BS eli bullsh...ööö...
brahma-suutra I 2

Ota nyt tuosta selvää... ;D

 ;)

Yksi merkittävä lisäsyy pessimismiin: kuulemma Suomessa odottavien äitien tupakointi on säilynyt
samalla tasolla 30 vuotta kun se  Skandinaavian maissa on puolittunut.

Eipä käy kateeksi lasta, joka syntyy nikotiinin vieroitusoireista kärsien...  :-[   :crazy2:    :buck2: