Astro Foorumi

Minulla on sellainen mielikuva, että äärimmäinen pessimismini olisi
jonkinlainen defenssimekanismi pettymyksiä vastaan.

Tuntuu, että miltei aina kun on haksahtanut optimismiin,
on joko pudonnut korkealta ja satuttanut ihtensä, tai sitten
on tullut lunta tupaan tahi tiskirätistä päin pläsiä, LOL!

Mutta mutta... voiko pessimismini heijjastua huonekasveihini?
Olen varsinainen ruskeapeukalo: samat huonekasvit, jotka siskolla
meneStyvät, miltei järjestään itselläni meneHtyvät!

Tosin juoruni yllätti minut positiivisesti. Nimittäin eka kerran
vuosikausiin lykkäsi hennon vaaleansinisen kukan, kun laitoin
piruuttani ison bassokaiuttimen magneetin VIEREISEN viherkasvin
alle, viherkasvin, jonka nimeä en nyt millään muista. Kasvithan
tunnetusti kommunikoinevat keskenään ainakin kemiallisesti?

 ::)

hiih...minä tapoin oman orkideani vaajassa viikossa!En oikein menesty noiden kasvien kanssa.Eikö joku ole sanonut,että:"pessimisti ei pety" eli kai se on puolustusmekanismi ettei turhaan odota liikoja.

Mainiohko esimerkki pessimismistäni:

Melko uhkea nivustyräni on nyt ollut vissiin ainakin neljättä päivää
reponoituneena eli sisäänpainuneena.

Optimisti voisi ajatella: hip hurraa, sehän korjaantui ilmeisesti itsestään,
tarvitsematta kirurgin veistä.

Pessimistinä "tiedän", että kyseessä olisi ihmeparantuminen, sillä käsittääkseni
aukko, josta suoli pullahtaa esille, ei voine spontaanisti umpeutua!?

Siispä skenaario lähiaikona on mitä tod. näköisimmin tämä:
seuraavan kerran kun suoli pullahtaa esille, se inkarseroituu (tai jotain)
eli ei painu piiloon enää edes makuulla. Jonkin ajan kuluttua suoli kureutuu,
eikä suolen sisältö enää pääse liikkeelle, joten kiireellinen leikkaus on välttämätön.

Leikkaavalla kirurgilla on armoton jysäri; siispä leikkaus menee jotenkin pieleen, jne, jne...

 :2funny:

Melkoinen esimerkki  :2funny:


Nooh, ei kaikki optimistit ajattele että kaikki korjaantuu aikanaan. Itsestään. :D
You funny you!

Täällä toisella puolella ruudussa purskahdin nauruun tuohon pessimismi esimerkkiin...Hih.

Occamin partaveitsi eli yksinkertaisin  mahdollinen selitys rulettaa tässäkin:
Hoidat mitä ilmeisimmin niitä samoja kasveja eri tavoin kuin siskosi.

Kun hankkii huonekasvin, kannattaa ihan ihkaensimmäisenä googlettaa hoito-ohjeet netistä.
Ylläreitä voi nimittäin tulla, esimerkkejä:

Kirjovehka viihtyy paremmin vähän matkan päässä ikkunasta kuin suoraan siinä ikkunalaudalla ja onpa muitakin kasveja jotka eivät sinne parhaimpaan valoon halua.  Chamaecyparikset eli valesypressit, joita myydään Joulun tienoilla koska ne näyttävät vähän pikkuisilta kuusilta näyttävät ihmisten silmiin havupuilta, mikä tarkoittaisi että vähäinen kastelu riittää. Mutta ne ovat hirveitä juoppoja, eli haihduttavat paljon vettä ja tykkäävät myös suihkuttelusta vaikka monta kertaa päivässä. Niinpä useimmilla ne kuolevat janoon parissa viikossa. (Omani on vain noin 30 cm korkea ja juo semmoiset 3 dl vettä päivässä...)

Rahapuu on hyvä alku, jos tuntuu että eivät kasvit pysy hengissä: Se on mehikasvi ja varastoi vettä lehtiinsä, niinpä se sietää kuivuutta jonkin aikaa jos vaikka kastelu unohtuisi eikä vaadi hirveän usein ruukunvaihtoakaan. Lisäksi kasvi on äärimmäisen elinvoimainen, se lähtee kasvuun ihan vain tökkäämällä katkenneen oksan multaan pystyyn. Muut kaktukset ovat myös helppo nakki noin yleensä.

Optimismi/pessimismi akselilla on hyvin vähän tekemistä asian kanssa: Olen itse optmisti ja silti minulla eivät oikein huonekasvit viihtyneet vielä tuossa 20 vuotta sitten. Nykyisin ne oikein kukoistavat. Toisaalta juttelen  myös niille, kyllä ne siitä tykkäävät.

Ainoa huonekasvi, joka minulla on menestynyt ja ajoin jopa kukoistanut, on tämä:

 Juoru?  (http://tinyurl.com/osjvhdd)

Kannattaisiko minun siis suosia poikkeuksellisen värisiä kasveja?   ::)   ;D