Astro Foorumi

Ajattelin nyt tuoda esille tämän noin 15 vuotta ihmetyksen aiheena olleen kokemuksen.

Olin ystäväni kanssa taidekurssilla missä käytiin iltaisin kerran viikossa koulun jälkeen. Olin koko päivän todella väsynyt ja tuntui siltä että olen jossain hämärän rajamailla, niin kuin aina jos olen erityisen uupunut. Kaverin kanssa väkerrettiin jotain ihmeellistä koria joka piti vuorata paperimassalla. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin olisin iskeytynyt ruumiiseeni jostain ulkopuolelta. Nimenomaan sana iskeytyä kuvaa kokemusta parhaiten. Muistan vieläkin sen tunteen kuun säikähdin ja havahduin siinä tavallaan hereille. Kerroin asiasta myöhemmin äidilleni hieman hädissäni joka pisti asian vain väsymyksen piikkiin. Niin itsekin olen tehnyt aina asiaa ajatellessani, mutta se ei tunnu totuudelta. Vielä näin päälle parikymppisenäkin asia välillä mietityttää. En usko kyseessä olleen ruumiista irtautuminen kun en semmoista muista tapahtuneen.  ;D En myöskään automaattisesti oleta että tässä takana olisi mitään "yliluonnollistakaan", mutta kaipa sekin on yksi vaihtoehto.

Olisiko kellään mitään ideaa mistä tässä oli kyse?

Sielu kävi seikkailemassa jossakin ja palasi ruumiiseensa sen ollessa valvetilassa.

Sama on käynyt itselläkin mielessä. Jokunen vuosi sitten ystäväni kanssa mietimmekin olisiko sielu käynyt ehkä toisella puolella "kokouksessa" tai jotain sinne päin, ja palannut takaisin josta aiheutui tämä iskeytyminen.

Pahoittelen jo valmiiksi, sillä tieto on hieman ristiriidassa sen kanssa, miten monet käsittävät sielun. Jos ei resonoi, niin ohittakaa suosiolla.

Tietoisuuden tasossa voi tapahtua muutoksia, mutta sielu on se pysyvä osa, joka kokee kaikki inkarnaatiot samanaikaisesti nyt-hetkessä. Ihmisen näkökulmasta ajattelu on siis suhteellisen rajoittunutta. Sielun silmin katsottuna sielu tarvitsee ihmistä, jotta pystyy kokemaan Itsensä uudesta näkökulmasta.

Tietoisuus, joka meillä useimmilla on, on vähän kuin koittaisi katsella likaisen lasin läpi aurinkoa. Lasi kuvastaa hermostoa, johon on kertynyt jäätävä määrä moskaa tämän ja lukuisten muiden inkarnaatoiden aikana. Mitä enemmän hermostoa puhdistaa ja oppii hiljentämään mielensä, sitä lähemmäksi pääsee puhtaan tietoisuuden(autuuden) tilaa, jota myös sieluksi kutsutaan. Valo pääsee paistamaan läpi. Siitähän ihmisenä olemisessa on pohjimmiltaan kyse. Sulauttaa tietoisuus yhteen puhtaan tietoisuuden kanssa ja elää tässä tilassa. Ts. se on se potentiaali, jonka jokainen voi saavuttaa.

Mitä itse vastaukseen tulee, niin olit ilmeisesti väsymyksen johdosta hetkellisesti hypnagogisessa tilassa eli unen ja valveen rajoilla. Jos haluaa tietoisesti kokea selkounia/ruumistaa irtautumisia/astraalimatkailua, niin se siirtyminen tapahtuu nimenomaan tästä tilasta. Veikkaisin, että aloit irtaantumaan ruumista, mutta säpsähdit kuitenkin hereille. Tuo on todella yleistä, kun opettelee pysymään tietoisena tämän siirtymävaiheen yli. Pikagooglettelun jälkeen sille löytyi nimikin, hypnic jerk.

Oli kokemus mikä tahansa, mutta jos se vieläkin mietityttää ja on saanut sinut kaivelemaan asioita, joita et välttämättä muuten kaivelisi, niin silloin se on palvellut tarkoituksensa täydellisesti! :) Tieto siitä, että on mahdollisesti jotain muutakin kuin tämä fyysinen todellisuus. Silloin voit tehdä tietoisen valinnan - joko ottaa selvää elämän syvemmästä tarkoituksesta tai jatkaa samaa rataa.

Saatan olla täysin hakoteillä, mutta kunhan kirjoittelin mietteitä! :)

En tiedä tuosta kirjasta tai ilmiöstä sen takana, mutta kyllähän se on ihan yleisessä tiedossa, että maallinen minä, ego, persoona, on eri kuin korkeampi minuus. Molemmat kuitenkin ovat ja molempia tarvitaan.

Kyllä sielu voi hillua reissuillaan vaikka ruumis olisikin valvetilassa ja toiminnassa. Silloin on olo "ettei ole ihan paikalla" tai pää on sumea jne ja eläminen tuntuu ikäänkuin tahmaiselta ja hitaalta.

Hei, tästä oli Taivaannaulan Facebook-sivuilla kirjoitus 9.1.2015. En osaa linkkiä laittaa mut yhteisön nimi Facebookissa on Suomenusko.