Astro Foorumi

Onks täällä ketään jota ahdistaa kun päivät tulee pidemmiksi ja aurinko laskee yhä myöhemmin ja nousuu aikasemmin?

Koko ajan kailotetaan että päivä on taas niin paljon pidentyny. No mä en tykkää siitä yhtään, mun mielestä pimeetä vois tulla jo 16.00, viimeistään 17.00.

Ja kaikkein karmeinta on sitten alkukesästä kun aurinko nousee jo neljältä aamulla, sen jälkeen on vaikee saada unta. Tykkään siis siitä että tulee varhain pimeetä ja et aurinko nousee tossa yhdeksän,  aikasintaan kahdeksan maissa aamulla.

Pimeät illat ja aamut on niin tunnelmallisia. Kesällä pidän aina sälekaihtimet kiinni päivisin.  8)

Valoisuus, aurinko, kevät, ihanaa :smitten:
Tosin, nää umpiharmaat päivät, vaikka valoa ois teoriassa se 10h, ei paljon mieltä piristä >:( :tickedoff:

Viimekesänä ei ehtiny töiltään ( työt alko joka aamu 7 ja sitte koko päivä sisällä) nauttia valosta ja auringosta tai kesästä muutenkaan juurikaan :-\

Tässä yksi, jota ainakin aikaisemmin on tuo valoisuus ahdistanut.  :idiot2: Just se, kun aurinko nousee liian aikaisin, pölyt nurkissa tulevat näkyviin, huoneeseen paistuu (onneksi nykyään on pimennysverhot). Minusta juuri syksy ja Halloween on sitä kaikkein romanttisinta aikaa.  ::) Saahan se aurinko toki paistaa... Mutta diggaan jos kämppäni on hieman hämärä. Eli aurinko paistakoon ulkona. Nykyään tosin siedän tuota aukkua paremminja tuo paiste tuntuu jopa virkistävältä. Ainakin on kiva ettei se pimeys iske heti silloin kello 4 vaan hämärä hiipii... minusta se on myös kaunista.  ::)

Minäkin ärsyynnyn liiasta valoisuudesta ja sen aiheuttamista ilmiöistä. Pidän pimeästä, hämäryydestä ja syksystä.

Minua ahdisti nuorempana aina kevät ja valoisuus. Kesällä kun siihen tottui, oli ok kun ei aina ollut loskaa vaan ihan mukavaa ulkona. Mutta elokuun pehmeät illat olivat ihania. En tiedä miksi koin pimeän vuorokaudenajan helpompana ja syksy oli lempparivuodenaikani.

Nykyään syyskuu vielä menee, sateista huolimatta. Lokakuukin saattaa olla kaunis, mutta kaamosaika on tuskaa. Pimeys ei piristä millään tavalla vaan koko ajan on aivot lepotilassa ja pimeys viestittää, että pitäisi nukkua, vaikka olisi päivä. Olen oikeasti tosi iloinen kun kevät etenee, päivä pitenee ja joudun heräämään kukonlaulun aikaan, niin on valoista.

ilmeisesti tässäkin asiassa voi muuttua.

Nyt sitä herää itsekseen jo 8 aikaa aamulla, kun on valoisaa. Talvella sitä nukkui 10-11 asti ihan väkisin, koska ei kyennyt heräämään aiemmin.

Pimeet illat mua enempi ahdistaa ku valon lisääntyny määrä.

Mulla on kanssa vaikeaa aluksi kevättalvella kun valon määrä lisääntyy niin nopeasti. Olen kuitenkin nukkumiseen saanut tosi ison avun melatoniinistä. Syön sitä juuri kuurina maalis-huhtikuussa. Ja yöksi paksut verhot eteen.
Mutta kellojen siirto täähän päälle on kyllä kidutusta! Koskahan tuo turha ja vahingollinen homma saadaan pois...

Kellojen veivaus, ääh :tickedoff:

Tänään junassa aamulla: kauniisti ikkunasta paistava aurinko + liikkuva juna = välke = migreeni.  :buck2:

Onneksi paluumatkalla oli arskat mukana eikä ilta aurinko häikäissyt niin pahasti. 8)

Oikeasti kauheinta valon määrässä on se miten se paljastaa jokaisen pölyisen nurkan.  :o

OT Tuo taitaa päteä myös syvämeditaation (ja etenkin sm-tilassa suoritetun joogalentoharjoituksen?)
 potentiaalisesti tuottamaan/paljastamaan "sisäiseen valoon" (prakaasha*)... ::)


*bahir-akalpitaa vRttir mahaa-videhaa; tataH prakaashaavaraNa-kSayaH! -- yoga-suutra III 42, tai silleen?

Täällä yksi joka nautti pimeydestä. Parasta on kun kesän jälkeen päivät lyhenee.

Nyt kesäaikaan siirryttäessä joutuu pimeän tuloa odottelemaan ja iltakävelylle lähden vasta kun aurinko on laskenut. Parasta on kun saa rauhassa kävellä pimeässä tähtitaivaan alla, tietenkin metsässä, tai lähellä luontoa meren rannalla.
Hassua sinänsä, sillä nuorempana pelkäsin pimeitä metsiä ja sydän pamppaili jos oikaisin kotiin metsän läpi. Nykyään nautin kun saan olla rauhassa (pimeässä :D ).
Kotona sisällä vain yksi, max kaksi valaisinta päällä ja nekin himmentimellä. Kynttilöitä poltan myös.

Kaipa se pimeys tuo jonkinlaista turvaa, tai mielenrauhaa nykyään. Harkitsen vakavasti, että poistun tänä syksynä vaeltamaan pohjoiseen ja nautin siellä koko pitkän pimeän talven :)