Astro Foorumi

Tästäkin on varmaan ollut juttua vuosien saatossa mutta mietin että te jotka ollette tietoisesti oppaanne/oppaiden kanssa tekemisissä, niin voiko tuo vaihto aiheuttaa tietenlaista surumielisyyttä ja hiemaan sellaisen tyhjän ja yksinäisen tunteen?

Nimittäin tämä viikko on ollut melkoista matalalentoa ja kun olin tupakalla niin minulle vaan sanottiin että opas vaihtuu. En sitä sen enempää jäänyt miettimään, kun sillä hetkellä ei pahemmin kiinnostanut mutta kuulisin mielelläni kokemuksia asiasta. Oppaan itse aistin välillä hyvin lempeänä ja rakastavana mutta emme ns keskustele tmv.

Anyone?  :)

Mullei ole vaihtunut, mutta tullut lisää. Ja se ns. ykkösopas on vjäänyt taka-allalle, ja toinen tullut sen tilalle ykköseksi.

Tällä hetkellä on menossa vaihe, että oon jotenkin etääntynyt oppaista...en tiedä, johtuuko syy minusta itsestäni, vai onko tämä joku tarpeellinen sykli tjtn?
He ovat siellä, mutta kaukana.

Mutta enhän tiedä, jos vaikka olisikin kyse samasta asiasta? Yt-neuvottelut menossa :P

 ;D Oikein yt-neuvottelut!

Samaahan se on minullakin, ei ole opas ollut kovin läsnä tai en edes huomaa kun ajoittain. Ei se nyt varsinaisesti haittaa kun elämä on muutenkin hidastunut eikä suurempia asioita nyt ole ollut päällä.

Näitä oivalluksia syntyy kyllä ja on paljon mietittävää mutta antavat selvästi tilaa.

Itse tunsin oppaiden länsäolon sen jälkeen, kun muutin kotoa, eli n. 21-vuotiaasta alkaen. Pääsääntöinen toimintatapa oli synkronisisteetti ja vahvimmin oppaat puuttuivat alkaviin ihmissuhteisiin. Sitten kun minulla oli suuremman luokan henkinen herääminen, huomasin kyllä pian, että nyt ovat tyypit vaihtuneet. Opastus siirtyi pääsääntöisesti uniin ja koski enimmäkseen henkisiä lainalaisuuksia, karmaa, elämäntehtävää yms. Muutenkin elämä muuttui aika jyrkästi aivan toiseen suuntaan, mihin olin aiemmin tottunut.

Vaihdoksen aikaan tapasin toisen avomieheni ja olin aikani vihainen oppaille siitä, että he eivät antaneet mitään varoitusmerkkejä hänestä - ne olisivat nimittäin olleet tarpeen. Hän nimittäin osoittautui jonkinlaiseksi narsistin ja sosiopaatin risteymäksi ja kulutin häneen 6 vuotta aikaani. Oman intuition varoitusäänet ohitin näin jälkikäteen ajateltuna tyhmästi. Ehkäpä oppaat luottivat jo arvostelukykyyni, eivätkä katsoneet tarpeelliseksi puuttua joka asiaan.

Lienevätkö entiset oppaat palanneet taas pariini, koska unista en ole saanut mitään opastusta sen koommin kuin tuo lapsi syntyi. Synkronisiteettia sen sijaan on ilmennyt siihen tyyliin, että ihokarvat nousevat välillä pystyyn.

Hieman samanlaisia kokemuksia ollut. Minulla vielä on melkoista säpinää unissa.

Mulla oli yksi ns tehtäväkumppani tuossa muutaman vuoden (oppaat toi tämän minulle tiedoksi kun tavattiin), siis ihan fyysinen ihminen mutta jouduin katkaisemaan välit kun siitä ei tullut mitään. Kummasti ajattelin että tämä on sitä samaa paskaa vuodesta toiseen, elämästä toiseen  :-X  :-[

Tilanne rauhoittui ja niin kuin tuolla aiemmin kerroin niin ihan uusi elämänvaihe päällä ja nyt hieman mietin että mitä tekisin elämälleni, joten melko luontevaa että myös opas vaihtuu.

Semmonen tilanne mullakin nyt on, että kaikki on ns. hyvin, ihan uusia juttuja elämä täynnä...se "kaikki" on jäänyt taakse.
Ehkäpä se on niin, että ensin saa tilaa itse yrittää takuta asiansa, ja jos käy niin että ei sujukkaan vaan lyö aina päätään samaan tiiliseinään, se yhteistyö oppaiden kanssa tulee sitten tiiviimmäksi?

Mutta huomaanpa nyt, ja olen huomannut saman ennenkin, että minä en suurin surminkaan tahdo päästää irti siitä oppaasta, joka minulla on ollut lapsesta saakka, ja jonka kanssa tässä on yhdessä taisteltu ties minkä läpi...haa, onpas erinomainen oivallus.
 Omistamisenhalu, siitä oli puhe jossain toisaalla, onko tässä nyt siitä kyse, ja miten paljon omistamisen halu sitten pitää sisällään pelkoa? Pelottaa jatkaa ilman tätä ystävääni?
Tai sitten on ihan hyväksikin pitää hänestä kiinni?
Tiedä häntä.

Unet ovat hiljaa. Sain pyytäessäni vastauksen yhteen ongelmaan sillä tavoin, että se oli päässäni selvänä aamulla...mutta ei oppaita sen kummemmin, ei viestejä, vain minä.

 ;D
No jo vain selvisi tämäkin.
Ajattelinkin tuossa äsken kirjoittaessani, että jopas lähti tulemaan paljon ajatusta ja tekstiä.

Tämä siis on ollut eräänlainen testi, ja homma on nyt selvä, en ole vielä valmis etenemään ilman tätä elinikäistä ystävääni...tarvitsen häntä, mutta minun pitää nyt ottaa ja pyytää, he todellakin ovat pysytelleet kauempana, yhteisestä sopimuksesta.
Olisin pärjännyt yksin, mutta tässä tuli eteen liian varhaisessa vaiheessa vähän liian suuria haasteita.

Kiitso Avicii tästä ketjusta  :D

Loistavaa!  ;D :smitten:

No niin, het sillään tänään huomaa että hän on saapunut :D
Lopetin kynnysmattona olemisen, joka ihan humaamattani olin :D

Hyvä hyvä!  :police: :smitten:

Mää en tosiaan olis ilman tätä sun postausta oikeasti tajunnut pyytää oppaita takaisin luokseni...tässä rämähti sitten yksi kulissi alas, ja nyt katsellaan mitä jää kulissin takaa jäljelle, niinkun oikeita rakennuspuita.
Että kiitos kaunis  :smitten:

Olen iloinen!

Olipa kerrankin hyödyllistä avautua kun ajattelin että tämä aihe on jo kulunut  :smitten:

Juu, oli, tarkotuksensa taas kaikella :D

Juu  ;D