Astro Foorumi

Kysymyksiä ilman vastausta  :coolsmiley:

Pala ajatuksista mitkä ovat mielessä pienessä. En odota mihinkään vastausta sillä tiedän tai ajattelen mitä ajatten.

Nyt kun laserilla on pystytty ampumaan valoa nopeammin ja mustasta aukosta pääsee näin läpi muihin avaruuden osiin mailmankaikkeudessa, matkustammeko pian kaukana galaksistamme. Ja jos fyysistä ruumista emme tarvitsisi niin voisimmeko liikkua ajasta ja paikasta riippumatta kaikkialla. Joutuisimmeko sekasortoon missä kukaan ei välittäisi mistään ja kaikki työt jäisivät tekemättä.

Rakkaus puhtaimmillaan. Jos rakastaisimme täydellisesti kaikkea, niin mitä tapahtuisi. Tarvitsisimmeko rahaa, valtioita, poliitikkoja ja armeijaa. Sillä me antaisimme lähimmäiselle niitä asioita joita voimme tuottaa ja valmistaa. Ja saisimme sitä mitä kaipaamme. Kuka päättäisi siitä että tuotetaan sitä mitä tarvitsemme ja hoitaisi tuotteet / tiedon kaukaisille ihmisille. Lopettaisivatko jotkut tekemästä asioita, koska he saavat mitä haluavat. (No ehkä ei, sillä silloin rakkaus ei olisi puhdasta mutta siirtymäkausi rakkauteen olisi rankempi niitäkohtaan jotka siihen ensimmäisenä pyrkivät.)

Tapahtuuko kaikki todella niin kuin pitääkin tapahtua. Sillä kun nyt katsoo taakseppäin, niin meistä on kasvanut juuri sellaisia kuin me olemme historiamme vuoksi. Emme ole täydellisiä, mutta kun tiedämme puutteemme voimme pyrkiä siihen.

Ajatuksia viikonlopusta. Kävin baarissa ja aistin ihmisten tunnetiloja. Iloa, rakkautta, hellyyttä, hukassa olevia ihmisiä, agressiota, pelkoa, yksinäisyyttä jne… Miksi minä tunnen tunnettilat kun massa vain on.

Minut ehkä vahingossa tönäistiin agressiivisen miehen päälle. Testattiinko minua pystynkö lepyttelemään hänet ja kestänkö sen negatiivisen sananhelinän jonka sain. Tarvitsinko niitä kymmenien naisten kosketuksia kun he ohi kävelivät, sillä miesten kosketukset olivat paljon vähempänä. Kun hain kotimatkalla hampurilaisen ja kävelin kotiin olinko matkalla suojelusenkeli kauniille pienelle naiselle. Hän käveli samaa vauhtia kanssani hieman edellä ja yksi suuri päihtynyt mies höpisi ihme juttuja ja kuolasi naisen perään. Iso mies jäi tuijottamaan häntä, kun lopulta he kääntyivät erisuuntiin ja minä jatkoin matkaa vielä hetken naisen perässä. En usko että kukaan pelkää minun lempeää luonnettani ja kehoani.

Tässä hieman ajatuksiani. En viitsi nyt kirjoittaa pidemmästi, sillä en tiedä mitä ajattelette. Onko tämä kaikki turhaa.
 
Laittakaapa tekin mietteitänne. Ehkä vastaus ei ole niin olellinen, sillä jokainen ajattelee mitä haluaa.

Terveisin pieni pää  :uglystupid2:

Hyvinkin filosofisia kysymyksiä....ajattelu tähtää parhaimmillaan universaaliin tietoon asioiden tilasta, ja tiedon klassinen määritelmähän on: 1/tosi, 2/oikeutettu, 3/uskomus sekä 4/jotain muuta. Määritelmän luoneet henkilöt ovat tosissaan miettineet asioita, ei siis kevyin perustein ole tuota muotoiltu. Tieteen riemuvoittoa ylistäessämmekin on siis jouduttu myöntämään että tieto on myös uskomus ja jotain muuta, tekijä x. Ehkä ymmärryksemme ei koskaan tule täydelliseksi, ehkä rajoitteet eivät poistu kaikkien mielestä tai missä ne sijaitsevatkaan. Voidaankin ajatella että vaikka kuinka haluaisi oppia ymmärtämään maailman hienoudet ja tosiasiat niin yleensä päästään vain omien linssien läpi nähdyn todellisuuden määritelmään. Onko sillä todellista merkitystä ja ennen kaikkea miksi?

Mitä on rakkaus puhtaimmillaan? Miksi se on tavoiteltavaa, kenties olemisen ylin muoto? Vaiko vain kaunis ajatus ideamaailmasta? Jos rakkaus on täydellistä sen sisältäen kaikki hyveet yhtä aikaa valtiota, rahaa ja instansseja ei tarvittaisi, kaikki toimisi automaattisessa sopusoinnussa keskenään. Ehkäpä puhdas rakkaus onkin kaunista järkeä, kollektiivista sopusointua. Olotila jossa maallinen ruumis kävisi lopulta tarpeettomaksi?

Voisiko tarkoitus ja sattuma toimia yhteistyössä vai ovatko ne toisensa kumoavia tekijöitä? Voiko tarkoitus, kohtalo muotoutua koko elämän aikana ja muuttaa jopa suuntaansa sattuman sanelemien tapahtumien myötä? Onko asioiden pakko tapahtua, onko todellista vapaata tahtoa olemassa? Jos kaikki toimii tarkoituksen sanelemana, koskeeko se myös kokemiamme tunnetiloja ja asioiden näkemisperspektiiviä vai pelkkiä tapahtumia itsessään ilman merkitys- ja arvovaikutteita? Todellakin kysymyksiä vailla vastauksia, vaikkakin täynnä ajatuksia.

Ei niin filosofista ja hienoa, vain ajatukseni virtaa  :)

Oman kokemuksen kautta, olen tullut siihen tulokseen että meillä on vapaa valinta, vain siinä, miten asiaa käsittelemme  :knuppel2:
Negatiivinen tai positiivinen valinta vaikuttaa sitten jatkotapahtumiin  :idiot2:
Se mitä näemme ulkopuolelta, on meidän sisäinen maailmamme, siinäkin on mahdollisuus valita, lisäämällä positiivisuutta, näkökyky poimii sieltä sen ja näemme kauneutta sekä harmoniaa  :smitten:
Jos katsomme kielteisesti, niin sitä saa mitä tilaa  :'(
Parasta tässä on että tulee tietoiseksi omista ajatuksistaan ja on tässä hetkessä, valitsematta tai nimeämättä mitään, kokemalla  :smitten:

 ;) Mateve

Eikö esimerkiksi ennustamisestakin sanota että se visio jonka ennustaja saa on vain yksi mahdollisuus, ei väistämätön pakko. Uskon kans tuohon että meillä on vapaa valinta vain siihen, miten asioita käsittelee, mutta uskon myös että valintamme ja ajatuksemme/kehityksemme ohjaa sitä minkälaisiin tilanteisiin tulevaisuudessa joudumme.

En usko että jos kohtalo on olemassa niin sillä on yhtä kiire toteuttaa kaikki kuin meillä täällä maallisessa elämässä, joitakin koetuksia voidaan siirtää seuraavaan elämää tai sitten jättää tekemättä jos ihminen on oppinut helpomman kaavan kautta tietyn asian?

Elämän tarkoitusta voisi pohtia loputtomiin (sitäkin on tullut kokeiltua  :)) Mutta perimmäisien totuuksien käsittämiseen ihmisen mieli ei taida riittää...ainakaan ennen tiettyä pistettä. Jos elämän tarkoitus on oppia, niin mitä varten? tullaakseen viisaaksi ja hyväksi, mutta entä sen jälkeen?
 Ei päätä, ei häntää, selkäpaloistakaan ei ole tietoa  :-\

Juuri näin. Saatte jatkaa  :)

Tasapaino vai ikuinen pyrkimys tasapainoon. Maapallo pyrkii tasapainoon maanjäristyksillä, tulivuorenpurkauksilla ja ilmastonmuutoksilla koskaan sitä kuitenkaan saavuttamatta. Kaikki on vain väliaikasta ja kun hetkeksi helpottaa, niin ei aikaakaan kun uuteen muutokseen valmistaudutaan. Ihminen on ehkä lähes samanlainen vai onko? Olemmeko me yhtä. Joo tai ehkä ei. Ehkä riippuu miltä kantilta katsoo.  :coolsmiley:

Tuli vaan mieleen.  :uglystupid2:

"Tasapaino vai ikuinen pyrkimys tasapainoon"...
Niin en voi puhua muuta kuin omasta kokemuksestani, että jatkuvaa muutosta se on  :tickedoff:
Juuri kun on selvittänyt elämässään kohtaamansa tapahtuman, vaikeankin, niin ei kun uutta vaan muhimassa.  :tickedoff:
Ehkä tämä elämän tarkoitus onkin ollut, maksaa menneistä teoista, kokemalla niitä itse,ja tiedostamalla ettei mokaa uudelleen samanlaisessa asiassa,
nehän tuppaavat tulemaan erillaisessa paketissa, uudelleen muokattavaksi. :-\  Mutta, mielenkiintoista on elämä  ::)
Ja tasapuolisuuden nimissä on se että :aurinko:  paistanut risukasaankin  :smitten:

 ;) Mateve

Miksi ihminen saa aina sen, mistä luopuu?

Sama kysymys hiukan toisella tavalla;

Miksi ihmisellä on runsaasti sitä, mitä ei halua/välitä?

Miksi se, mistä haluat eroon, ei häviä millään?

Esimerkki elävästä elämästä;

Olen hävittänyt eräät punaiset Snoopy-sukat jo kolme, neljä kertaa ja aina vain ne ilmestyvät ja putkahtavat jostain käsittättömästä mustasta aukosta takaisin elämääni. :idiot2:

Saat sen mistä luovut... Mitä jos siitä seuraa -> Tasan ei käy onnen lahjat  ;D

Nyt täytyy tunnustaa etten ihan ymmärrä miten tuo ajatus toimii. Ei ehkä niin että annan autoni naapurille, saan kiitoksen ja ruohonleikkurin  :crazy2:. Ehkä se on jotain hienompaa tai ainakin kuulostaa siltä.

Ehkä joku valaisee tai jää yöunet vähille  ;D

Lari.. tuo ajatus saa sen mistä luopuu.. on kiinni siitä mitkät ovat ajatuksesi luopumisen takana.. jos ajattelet, että annapa nyt tuosta auton naapurille niin saan jostain sit tilalle uudemman, hienomman ja kalliimman.. niin et varmasti saa.. antaminen pitää tulla sydämestä, ilman odotuksia vastapalvelusta.. silloin se toimii.. silloin teet tilaa uudelle..
 
 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Jep jep näinhän se on.
Eilen kävin laittamassa naapurin rouvalle koukkuja kattoon ja sain pullapussin  :smitten:

En tiedä miksi se niin on, mutta esim. ihmissuhteissa kun sanot hyvästit jollekulle, niin tuo ihminen on elämässäsi vielä viidenkin vuoden jälkeen. ;)

Luovutin erään kunnianhimoisen työprojectin kovan kilpailun jälkeen eräälle toiselle, joka halusi tehdä sen ja sain itse paremman projectin. ;)

Eräs tuntemani nainen seurusteli erään varsin varakkaan miehen kanssa ja suunnitteli tämän kanssa avioliittoa. Mies kuitenkin jätti hänet ja nainen jäi 3:ksi vuodeksi itkemään ja venkoilemaan miehen perään kaikkinaisin tempuin. Viimein hän kyllästyi perässä juoksemiseen ja sanoi, että enää häntä ei raha miehessä kiinnosta ja alkoi seurustella ihan tavallisen miehen kanssa.
Kuukauden kuluessa hän tapasi Texasilaisen öljyliikemiehen ja meni naimisiin hänen kanssaan 4 kk päästä tapaamisesta.

Samainen nainen on sanonut mm. että kaikista maailman miehistä hän ei koskaan voisi olla amerikkalaisen kanssa ja kaikista maailman paikoista juuri USA ja etenkin Texas on jotain niin vastenmielistä, ettei tosikaan. :D

Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka...  ;)

Sellaista.. ;)

SE on jännä paradoksi... saat sen mistä luovut. Ja niin totta. Luopuminen tarvitsee joskus tehdä jopa vain mielen sisällä, niin sekin tuottaa jo jotain uutta.

Mutta miten jaksaa uskoa tuohon paradoksiin... miksi katoaa välillä usko kaikkeen? Mikä on elämisen tarkoitus, kun haluaisi kaiken olevan harmonista. Sitten jotuu kohtaamaan elämän raadollisuuden... ihmiset ihmisinä, jotka kohtelevat toisiaan huonosti.


Miksi minun pitää jatkuvasti kohdata juuri niitä ihmisiä, jotka on kasvatettu rakkaudettomuudessa?

miksi elämä sattuu sydämeen. miksi ihmiset tulevat ja sitten ne menevät. miksi elämä on täynnä pieniä kuolemia ja siinä välissä, juuri kun ehtii kiintyä toisiin, ne hetken päästä jatkavat matkaansa. Mitä me täällä teemme muuta kuin käytämme toisiamme kasvamiseen. Hyväksikäyttöä joka suunnalla.

MISSÄ ON ihmisten välinen RAKKAUS? JA MITÄ SE RAKKAUS EDES TARKOITTAA?????????? apua.

Ainakin tuo häviämättömyyden laki toimii täydellisesti ystäväni herra läskin kanssa  :2funny: Ei petä eikä jätä vaikka tulis mikä tilanne!
Ihan välikevennyksenä tuli mieleen  ;D

:D :2funny: :D :2funny:

Whitemonkey.. kysymys on edelleen siitä luopumisesta  ;).. jos ei halua luopua kaikesta siitä hyvästä ja lihottavasta, joka tuottaa enemmän nautintoa kuin kuin vähemmän lihottavat ruoat.. näin se läski pysyy.. periaatteessa ei siis halua luopua siitä..  :2funny: :2funny:

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

kaunista. ja totta.  :)

Te olette vaihdelleet koukuttamispalveluja pullapussiin, kuka haluaisi vaihtaa timmin kroppansa pois? Minä voisin ensin ihan täydestä sydämestäni lahjoittaa omistuksessa olevani ylimääräiset kohdat niitä haluavalle!  :2funny: Ilman vaihto- ja palutusoikeutta!

Okei okei, meni hieman yli. Eipä sillä, uskon että tuo ajatus toimii. Ei ehkä minun esimerkissäni mutta muuten!  :)

Whitemonkey.. jokaisella on se valinnanvapaus   :D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Olen tänään vähän...apinamaisen hilpeällä tuulella!  :smitten:

Valinnanvapaus, höh...kannatan ehdottomasti herkkujen kieltolakia! Semmoinen leimakortti käyttöön kaikille mässyhiirille jotka itse tahtoo  :2funny:

Tämä menee kyllä kovaa kyytiä aiheen ulkopuolelle mutta noo...aihe tais kuitenkin olla aika vapaa!

Minkälaisia kohtia olisi tarjouksessa. Muutama kilo yläkropan lihaksia kävisi vallan mainiosti.


Kyllä, valinnanvapaus myös tekstin kirjoituksessa. Itsekkään en tahdo pysyä aina aiheessa. Pitäisi olla sellainen yleisempää höpinää osio. Täällä kun on niin kivaa porukkaa, mitä muualta ei taida löytää, vai?  :coolsmiley:

Ok, mulle käy. Logiikkaa, järjestelmmällisyyttä, matematiikkaa ja kivoja juttuja olis tulossa vaihdossa. Mietin sit vaan että vieläköhän numerot juttelis mulle? Olen tehnyt hieman lujuuslaksentaa ja voin kysyä kappaleilta että miltä nyt tuntuu  :2funny:

Jaa onko susta tulossa rakennusinsinööri?
Nakkaa mulle mielellään tilastotieteen puolta, lujuuksilla ei ole käyttöä!

Olen jo valmistunut tuotekehitysinsinööriksi. Se on vähän niinkuin koneinsinööri.

Matematiikan osa-alueelta löytyy hieman tilastotieteitä, joskin ei vahvin ala.
Fysiikkakin on hauskaa. Sitäkin olisi tarjouksessa.

Nyt päästiinkin hieman aiheeseen. Fysiikan opettajani opetti tietenkin fysiikkaa, niinsanottuja luonnon lakeja. Kuitenkin hän kylvi sanontaa: Ehkä näin. Toleranssien laskennassa hän innostui ja sanoin: Ehkä näin tai ehkä jopa näin :2funny:

Eli kysymyksessä fysiikanlain kyseenalaistaminen. Sillä niinhän se on, niinkauan kuin toisin todistetaan

Aika harvinaislaatuista että suht eksaktin aineen opettaja on tajunnut ehkä-sanan liittyvän myös oman alaansa. Olen huomannu ettei matematiikan, fysiiikan ja  lääketieteen pitkän linjan opettajien/tutkijoiden valikoimaan ei usein kuulu ehkä-sanan käyttö...

 :'(

   :buck2:

     :-*

      Näin on, ja olkoon, mutta on se varmaan hauskaa

       katsella tuolta NS, PILVENREUNALTA meitä, ja

        tätä touhuilua mitä itsekullakin on ja paljon.

             :2funny:

no huh huh...  :-[
sitä vaan niin nopeasti tottuu pyörimään oman napansa ympärillä... kun oikeat kriisit väistyvät...