Astro Foorumi

Mieleeni juolahti erästä kirjaa lukiessani sellainen asia että mitä tapahtuu koomassa? Ihminen ei ole kuollut, hänen kehonsa on elossa mutta aivot on "poissa käytöstä". Mitä hänen sielunsa tekee? Onko se kahlittuna kroppaan kuitenkin? Mitä sielu tekee, seilaa jossain odottaen vapautumistako?
Minkälaisia näkemyksiä teillä on tästä? Onko kukaan muu ajatellut asiaa?

Mielenkiintoinen kysmys, jota olen pohtinut itsekkin.

Innolla odottelen muiden näkemyksiä..  :) Tätä juttua olen pohtinut viimeaikoina paljonkin. Lähinnä siinä valossa, kun ennen kuolemaansa mummoni alzheimerin tauti alkoi muuttua yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. Siinähän alkaa sitten olla tavallaan sama tilanne. Että ruumis on hengissä, mutta aivot ei pelitä enää kunnolla. Onneksi hän ei ehtinyt taantua "vihannes" asteelle.

Olen lukenut jostain, että koomassa oleva ihminen elää elämän/kuoleman rajalla hän ei tiedä kumpaanko haluaa vielä mennä ja tavallaan on tuonpuoleisessa punnitsemassa vaihtoehtoja, eli jos vastustaa kuolemaa mutta ei halua elää on ristiriidassa hengen kanssa jää välitilaan miettimään, ne jotka on koomasta heränneet niiden elämä on täysin muuttunut :angel:

Viimeistään kun ruumis pettää lopullisesti pääsee sielukin sinne minne se kuuluu  :-X

Minun mummollani oli dementia aikoinaan. Mielenkiintoisia ajatuksia. Niin, aivan kuin ei tietäisi palatakko vaiko lähteä. Jotkut ovat koomassa vuosia vuosia, pitkä aika. Joku läheinen saattaa joutua tekemään päätöksen irroitetaanko koneesta, silloin joku muu tekee päätöksen. Joskus ihminen herää koomasta pitkänkin ajan jälkeen, voiko olla että hän silloin on tehnyt päätöksen palata?
Miten käy jos sielu ei osaa tehdä päätöstä mutta joku muu tekee päätöksen hänen puolestaan? Mitä jos hän ei ole vielä valmis? voiko niin käydä?
Miljoonia kysymyksiä ja ajatuksia taas pää pullollaan  :)

Se riski on olemassa, että joku muu voi tehdä päätöksen, tosin uskon siihen sielun suunnitelmaan, jos katkaistaan nappi sielu pitää huolen haluaako palata eli kehon kuolema viittaa siihen, että asiat on saatu tuonpuoleisessa kuntoon ja aika siirtyä välitilasta kotio tai jos ei halua vielä palata kotio, niin elämä jatkuu ilman koneita :smitten: siksi olisi hyvä sopia läheisten kanssa, jos sattuu sellanen tilanne, että menee koomaan, että voiko päätöksen tehdä koneen sulkemisesta muut ja mikä olisi sopiva aika :angel:

Minäkin olen joskus pohtinut tätä, ja olen aika lailla samoilla linjoilla kuin Sawotar. Jostain syystä itselläni on vahvana sellainen ajatus, että minä en ainakaan missään nimessä halua elää minkään koneen varassa ns. "kasvina". Olenkin läheisilleni sanonut, että jos jostain syystä joskus näin kävisi, niin ei kun piuhat pois vain. Se on toiveeni.

Jos koomasta herätessään muuttuu täysin, voi olla myös että sielu vaihtuu..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Sielu voi muuttua sen verti, että saanut enemmän energiaa sieluunsa, että jaksaa hoitaa kehonsa ja tavallaan puhdistuu uuteen tehtävään, joka pitää siinä kehossa suorittaa :smitten: tälläinen tuntuma minulla olisi asiasta

Itsekin toivoisin ettei minua pidettäisi vuosia elossa koneiden avulla. Olenkin siitä sanonut läheisilleni.

En haluaisi minäkään, mutta kun ei taida ihan hellpoa nykyaikana olla se letkun irrottaminen ???

Lohdutukseksi pelolle, että joutuisi olemaan vuosia aivokuolleena koneiden armoilla voin sanoa, ettei se Suomessa onnistu. Kun ihminen todetaan aivokuolleeksi, niin Suomen lain mukaan hänet todetaan myös kuolleeksi ja irrotetaan koneesta samoin tein. Omaisten ei tarvitse (eivätkä voi) asiaa päättää, mutta voivat halutessaan olla paikalla. Tässä asiassa laki on inhimillinen.

 :)

Onneksi :smitten:

Jos ihminen on vuosia esim. koomassa, niin joku voi ihmetellä, että mitäs se sielu siitä hyötyy. Noh, sielu voi auttaa tällä tavoin esimerkiksi lääketiedettä. Koomasta voidaan sillä välin oppia jotain uutta. Myös kaikki ihmiset, jotka ovat tämän koomapotilaan kanssa tekemisissä, niin kyllä hekin oppivat koko ajan jotain. Sielu voi omalla koomallansa saada vaikkapa muita ihmisiä tajuamaan auttamisen tärkeyden.

Isäni sielu ainakin minua opetti erittäin paljon hänen kuolemaansa johtavalla matkalla. Eli isäni löydettiin viime vuonna syksyllä maasta makaamasta. Hänellä oli kolme reikää päässään. Hän ei kuollut siihen. Vaan silloin alkoi pitkä 5 kuukauden matka kohti ikuista rauhaa. Isäni oli suurimman osan siitä ajasta tajuttomana.

Isäni sitten kuoli maaliskuussa ja osaltaan minä ja veljeni ollaan siihen osallisia, koska meidän piti tehdä päätös, että isäni lääkitys keuhkokuumeeseen lopetetaan, joka tarkoitti sitä, että hän eläisi sen jälkeen enää hyvin vähän aikaa. Kaksi viikkoa meni ja sitten hän sai kaipaamansa rauhan.

Ja monesti olen miettinyt, että miksi hän ei kuollut heti silloin syksyllä. Mutta nyt olen tajunnut sen. Meidän piti oppia tiettyjä asioita kuolemasta, menetyksestä ja surusta ennen kuin hän lähtee ja niitä en olisi oppinut, jos hän olisi kuollut heti. Joten isän sielu antoi meille oppimisaikaa. Ja kaipa hänen sielu myös itsekin valmistautui siirtymään ajasta toiseen.

Joten kaikella on syynsä. Mikään ei tapahdu vaan sattumalta. Isäni tapaus sai minusta vain vahvemman ihmisen. Nyt tiedän, että jos kestin tämän tapauksen, niin enköhän sitten kestä muutkin tapaukset.

Mirtsu, kiitos että jaoit kertomasi. Varmasti sitä kasvaa vahvemmaksi  :)

Hei Artemis, nyt luen tuota''valon maailmassa'' kirjaa''Merja Niemi'' siinä käsitellään myös kooma tapauksia ja siinä koomasta herännyt kertoo, että sielu on tuonpuoleisessa ja keho lepää laitteiston avulla. Minä voisin pienen otteen kirjoittaa tässä iltapäivällä siitä kirjasta :)

Oi kiitos Sawotar. Jos viitsit, ja kiitos vinkistä. Täytyypä etsiskellä tuota kirjaa.  :smitten:

No niin laitan tässä pienen otteen kirjasta''kooma potilaan tuntemuksia'' :)
Tämä on erään opiskelijan kertomaa kokemuksesta, hän oli sairastunut aggresiiviseen syöpään vuonna-87. Hänellä oli useita leikkauksia,etäpesäkkeitä, säde-ja sytosaattihoitoja rankimman mukaan ja useita komplikaatioita.
Ajatuksia:
Eka kerran tunsin ruumiista irtautmisen, kun henki oli mennä sisäisen verenvuodon vuoksi. Tämän jälkeen oli useita ruumiista irtoamisia vastaavien sairuaden eri vaiheiden yhteydessä, Yhteistä niille kaikille oli käsittämätön ykseyden tunne maailmankaikkeuden kanssa ja se rakkauden tunne ikään kuin olisin pitkätä aikaa 'kotona'. Kaiken huipentuma oli tehojakso, jonka vietin 'henkimaailmassa'. Ruumiini kyllä makasi piuhoissa, mutta henkeni oli toisaalla. Sitä on edes mahdoton yrittää edes yrittää selittää.

-Hän oli ollut kuukauden koomassa

Ja itse hain tämän kirjan kirjalinkki kautta, kovasti kehuivat sitä :)
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=7054.0

Kiitos Sawotar!