Astro Foorumi

Olen tämän jo kai kauan jotenkin tiedostanut, mutta tämän eron myötä se nyt tuli aivan konkreettisen selkeäksi. Minun ei enää kannata edes yrittää mitään muuta, eikä kumppanin kanssa, joka ei ole samalla aaltopituudella tässä asiassa  :smitten:
Luulisin, että täällä moni muukin jakaa saman näkemyksen.

http://www.elephantjournal.com/2016/08/the-gift-of-being-unattached-in-relationships/ (http://www.elephantjournal.com/2016/08/the-gift-of-being-unattached-in-relationships/)

Minusta ainakaan koskaan ei pidä sanoa: Minä rakastan sinua, tjsp.  Vaikutus lienee vähän saman kuin meditaatiomantran lausuminen
ääneen: se saattaa menettää jopa huomattavasti tehoaan?

 ::)

(Lisäys) Ongelman ydin lienee tämä: luonto on "suunnitellut" rakastumisen siten, että se vääristää kokemusta rakastumisen
kohteesta joka suhteessa positiivisempaan suuntaan voimakkaan bondauksen aikaansaamiseksi. Tapahtuu sama ilmiö kuin esim. anoreksiassa, eli havainto - tässä tapauksessa toisesta yksilöstä - vääristyy joskus erittäinkin rankasti. Kun rakastuminen väistämättä pikku hiljaa laimenee,
"totuus" voi olla mahdotonta kestää?

Olen hieman väsynyt ja silmät sikkuralla mutta ajatus koko parisuhteen ajatuksesta millainen sen "pitäisi olla ja edetä" kun miten sen "rakentaa yhdessä" lienee aika monien onnettomuuksien syy myös.

Itse ajattelen enemmänkin niin että aito rakkaus vapauttaa meidät olemaan vapaita myös suhteen sisällä, enkä tarkoita nyt pettämistä.

Vaan vapauttaa meidät elämään rinnakkain mutta myös sitä omaa elämää ja kulkemaan sitä omaa polkuaan.

Näin itse se koen, muuten siitä syntyy henkinen ahdinko. Siis kaikki, lupaukset, täyttämättömät odotukset millainen tulisi olla kun se millainen on jne.

Mut minä olenkin ihan surkea parisuhdeasioissa  ;D

Usein parisuhteessa on mukana sellainen oletus, että se puoliso on jotain velkaa toiselle.

Kuuluu sitä, kuuluu tätä, koska se toinen on sitoutunut olemaan kanssasi...eli tuntuu, että toinen on kanssasi saadakseen sinulta "palveluksia" sitä vastaan, kuten aikaa tai huolenpitoa...ei siksi, että hän haluaisi olla sinun lähelläsi ja rakastaisi sinua siksi, että olet mikä olet.

Kiitos lisäyksestä kun en heti saanut kiinni mistä oli kyse.

Joo. Tämähän voi rinnastaa siihen kinaan jota käytiin tuolla toisessa osiossa, eli suhteesta tulee puhdasta kaupankäyntiä.

Tai sitten rakastetaan vain silloin kun olet kiltti ja mukautuvainen jne.

Näistä sitten oppii tai ei mutta voisi rinnastaa rakkauden alkuopetukseen.

Kyllä  :)

Oikeestaan tän voi laajentaa ihan kaikkiin ihmissuhteisiin...silloin ku puhutaan jostain muusta kuin esim. asiakas suhteesta...ja siinäkin o eri kerrokset, sekä ihmisten, että asioiden välinen suhde.

Mulla ainakin on ollu kauppaa käyviä ystäviä ihan liikaa. Sellainen on melko yleistä.

Totta.

Joo. Kyllä se parhaalta tuntuu kun rakkaus ja ystävyys on aitoa ja tulee sydämmestä eikä niin velvollisuudesta tai pakosta.

Tulipa hassusti mieleen tuosta että tuntuu että on velkaa niin voisiko se olla jokin alitajuinen opetus karmasta tai jotain muuta vastaavaa  ???
(Tai jos ollaan entisissä elämissä vannottu joku vala, avioliitto tmv.)

Tosin nyt heti en muista että olisin niin ajatellut ihan lähiaikoina (siis velkaa jollekin).

Ainoa oli että vaikeassa ihmisuhteessa vain tuli mieleen että kaveria ei jätetä mutta opin siitäkin että se oli rääkkäämisen kesken ihan turhaa lojaaliutta.