Astro Foorumi

Mitä voi tehdä kun on ihan hulluna mieheen, kehen ei ole kyllä yhtään ainuttakaan hyvää syytä olla hulluna.... :smitten: :tickedoff:

Tämä on niin tätä oinas venuksessa meininkiä.

Mä olen suht fiksu ja filmaattinen ja yleensäottaen arvostan rauhallisia ja sivistyneitä miehiä joilla on homma hanskassa.

Mutta tämä näin. Oltiin nakkikioskijonossa aamulla neljältä, pian kotiin menossa... Tuntematon tyyppi tuli sanomaan mulle et "sä tulet ihan varmana meidän kanssa jatkoille, asutaan tolla 50km:n päässä". Minä fiksuna tyttönä siihen et joo tottakai! :idiot2:

Mies on aurinkomerkiltään NEITSYT, voi nou! :crazy2: Mutta niin epäneitsytmäinen... Lähinnä hyvin narsistinen ja egoaan pönkittävä... Mutta viimeisen päälle hauska ja sopivan sekopäinen. Kertoi avoimesti useista itsariyrityksistään ja niin pois päin... Tunsin ihan suunnattoman suurta yhteenkuuluvaisuutta tyypin kanssa kun me juteltiin seuraavana päivänä varmaan 5 tuntia putkeen henkeviä. Hämäävää kun se mies on niin erilainen kun mä, tai toi itsetuhoisuus ja kaikki... Musta tuntuu että se tarvitsee mun apuani. Oon itse kasvanut tosta sen vaiheesta ylitse. Mä näen et kaiken sen kapinoinnin ja uhon alle on piiloutunut tosi herkkä ja henkinen mies, se pitää vaan kaivaa sieltä esille...

Ongelmat: 1.Hänellä on exänsä kanssa homma kesken, ovat eronneet, mut jotain vielä on... 2.Äiti ei tykkää jos seukkaisin linnakundin olosen miehen kanssa... ;D 3.En tiedä minäkään mitä järkeä tässä on, ihan ihme juttu, mutta me sanottiin toisillemme parin tunnin tuntemisen jälkeen et "rakastan sua". En ole ikinä sanonut sitä niin äkkiä, en edes sano sitä helposti. Mutta tarkotin ja tiedän et tyyppikin tarkotti. :idiot2:

Joo kyl sen täytyy parisielu olla jos se itsetuhoinenkin on.  :2funny:

Tai sitten sitä on vaan kiva sekoilla ja kuvitella kaiken näköistä.muks.

T:Venus Oinas, hieman vanhempaa mallia.

Uskon äkkirakastumisiin tai ainakin äkkikemioita on tullut koettua, ei niistä noin vaan pääse, aina haluaa tavata uudestaan (nyt kahta, kohta kolmea), mutta liian vaikeisiin en ryhdy enää. Vaikka lievää itsetuhoa on eräässä tapauksessani tällä hetkellä  :buck2: :-*

Itse en usko rakkauteen ensisilmäyksellä, uskon himoon ensisilmäyksellä  ;D

Tämä himo juttu nyt vaan on minun käsitykseni  :) Itse olen erehtynyt luulemaan fyysistä vetovoimaa rakkaudeksi vaikka kyse oli vain kehojen kemiasta. Himo saa aivot uskomaan mitä vain  ;)
Toki on ihmisiä jotka ovat kerralla tärähtäneet sekaisin rakkaudesta ja se on ollut siinä  :)

No siis jokainen suhteeni on alkanut *pam* ei ole ollut mitään hidasta alkua koskaan, vaikka yhtä olen joutunut estelemään kun oli toinen juttu menossa, mutta nyt se suhde näkyy alkavan jyrätä ihan omia teitään. Hauskaa. En vaan aio rakastua ainakaan kunnolla - pikkasen..

Onnea!  :2funny:

Varoittavia merkkejä tässä miehessä on runsaasti, vaikka varmaan hänessä se herkkä ja haavoittunut sielu asuu.

Jos ryhdytte suhteeseen, niin epäilen että hommasta muodostuu samanlaista kuin pariskunta Nykänen-Tapolalla...

On totta, minäkään en ryhtyisi toista kertaa, mutta riippuu kirjoittajan tarpeista kokea elämää.. millainen kelläkin ja sielunsopimukset päälle.

hmmm... mullakin on ollut tuo himosuhde... järjellä se lopetettiin kun tunteellisena mimminä en kestänyt enää. Ja himokin loppui kyllä kun tunnetasolla ei kohdattu.

Rakastuminen nyt kuitenkin on vain vanhojen aivojen tuottama harha.... etsimme ihmistä, joka paikkaa vanhempiemme puutteet. Jos kiinnostaa niin lukekaa "Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu".

Hmmm.. SIINÄ ihmisessä on todennäköisesti sekoitus vanhempiamme, itseämme  ja omaa persoonaansa ja omia vanhempiaan.  :angel:

Hmmm... Ikäänkuin mä olisin tunkemassa lusikkaani myrkylliseen soppaan, mut miten voikaan myrkky nyt maistuakkaan niin hyvältä.  ;)

Vaikka moni pitäis tätä mun ja sen miehen juttua 100% hyväksikäyttönä, mä en vaan koe asiaa näin. Mies on ihan hullu ja dominoiva, mutta toisaalta antaa mulle vapautta ja ihailua enemmän kuin kukaan muu koskaan. Tyyppi on just sellanen "sulla ei oo mitään asiaa tähän huoneeseen jos sulla on yli kaks vaatekappaletta päällä"-uhoaja, ja ensimmäinen "kohteliaisuus" oli "sä voisit kyllä tehdä noille karvoille jotain, mut pitää kyl myöntää et tykkään sun p*llusta, kun se ei oo mikään porttikongi..." Ja mistä tahansa se puhuu, kaikki liittyy kommareihin tai ruotsalaisiin sodomiitteihin...

Eli röyhkeä, pervo ja kaikinpuolin pimahtanut. ;D

Mutta se on vaan show'ta, mä tiedän sen... Siellä on se pilke silmäkulmassa, välillä heittäytyy niin poikaseksi ja herkäksi, kunnes havahtuu ja vetää äkkiä tän kova jätkä- roolin päälle.

Mä en ois voinu ikinä uskoo että sekaannun tollaseen tyyppiin... En kyllä vieläkään tiedä onko tää ihan tervettä... Eniten ihmettelen sitä, et mä kestän tota tyyppiä. Kun se on just sitä miestyyppiä joka saa karvat pystyyn. Yhtäkkiä aloin vaan ymmärtämään että puhe on puhetta, ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti...

Varsinkin tuo viimeinen pätkä kertoo mulle kaiken. Naisilla on jokin ihme tarve "pelastaa" ja "auttaa" miehiä. Vankilat on väärällään raiskaajia ja murhaajia, joilla on liuta naiskirjeystäviä tai uusia vaimoja. (no tämä on tietenkin jossain määrin eri juttu, siinä on ennemminkin kyse siitä että ottaa itselleen miehen, joka on vain osittain todellinen. Kun mies on linnassa, niin hänet voi kuvitella vaikka kuinka hienoksi ihmiseksi - totuus näkyy vasta jos hän vapautuu)

Olen itsekin törmännyt noihin tyyppeihin, jotka heti ensimmäisenä kertoo jotain traagista elämäntarinaa, ihan vaan iskukeinona. Sillä saa helposti huomion itselleen, saa toisen sympatiat ja samalla saa pönkittää naisen itsetuntoa tyyliin "tuo mies tarvitsee vain kunnon naisen, eli MINUT".

Minusta tuollaiset uhoajat vetoavat lähinnä siihen "vauhtia ja vaaratilanteita" -hermoon, joka saa tylsän elämän tuntumaan hetken kiinnostavalta. Et tosin sanonut että minkä ikäinen tuo tyyppi on, onko kyse teini-kollista, jolloin uho menee sen piikkiin, vai onko kyseessä oikeasti iso mies, joka vaan ei ole kyennyt kasvamaan aikuiseksi.
Huono puoli on se, ettei tuollaisissa salamarakastumisissa yleensä järkipuhe auta. Yleensä tuollaisista tapauksista pääsee sitten viimein irti joko niin että ne joutuu linnaan tai niin että ne joutuu linnaan sinun taposta  :buck2:

No joo, meni hieman synkäksi. Asia on kuitenkin niin, että ketään ei voi toinen muuttaa tai pelastaa. Sen voi tehdä vain itse.

Sillä saa helposti huomion itselleen, saa toisen sympatiat ja samalla saa pönkittää naisen itsetuntoa tyyliin "tuo mies tarvitsee vain kunnon naisen, eli MINUT".

Minusta tuollaiset uhoajat vetoavat lähinnä siihen "vauhtia ja vaaratilanteita" -hermoon, joka saa tylsän elämän tuntumaan hetken kiinnostavalta.

*Toi kaikki on varmaan totta ja mielenkiintoista kyllä, eräs joka pyrkii olemaan kovasti lain puolella, ja onkin, on jotenkin itkemässä samaa virttä kans naisille (naiset petti ja jutut loppui, voi voi, olehan kanssani) eli nainen voi ryhtyä pelastamaan sekä hulttiota että sankaria, hullua kyllä.

Onneksi olen lopettanut sen pelastamis ja auttamishommelin. Oppia ikä kaikki.

Juu-u... Kyllähän se sellaista puhelikin että on joskus "pentuna" vähän lyönyt yhtä muijaa... Mutta enpä tiiä, ei mua pelota. Sitten jos lyö niin mä lähden. Kyllä se sanoi ettei minua löisi.

Ei ole mitään aihetta suuttua/olla mustasukkainen, kun ei tää mikään oikea suhde edes ole. Jätkä sanoi että eiköhän me ajauduta eri suuntiin sitten kun löydän kunnollisen miehen, ja se on ihan okei hänelle.

Rakastetaan ja leikitään että ollaan yhdessä, kunnes joku asia ajaa meidät erilleen. Tää on niinkuin jostakin ihanasta mutta surullisesta elokuvasta... Kumpikin tietää että molemmat ottaa tän tosi vakavasti, mut sitten ollaan niinkun tää olis vaan jotain peliä... Outoa.

Itse olen hitaasti lämpenevää sorttia kun puhutaan rakkaudesta ja tunteista, fyysinen kemia voi leimahtaa liekkeihin kohdallani hetkessä. Minulla on ystäviä jotka ovat salaman nopeasti edenneet suhteessaan parissa viikossa kihloihin ja yhteen muuttamiseen. Oinasta sanotaan nopeaksi mutta tämä pässi asuu kahdeksan vuoden seurustelunkin jälkeen vielä yksin ja ilman sormuksia  ;D
Hissun kissun hyvä tulee, mutta tämä pätee kohdallani vain rakkausasioissa  :D

No oikeestaan koko itsarikeskustelu lähti siitä että mä kerroin eka että oon joskus pentuna ottanut kourallisen isin lääkkeitä ja viinaa ja kävi niin huono/hyvä mäihä, ettei ne tehneet mulle mitään ne lääkkeet... Ja hän avautui vasta sitten. Yksi ensimmäisiä asioita mitä tyyppi kerto mulle itsestään oli se et hänellä on tosi huono itsetunto. Kuinka moni mies kehtaa sanoo ton ääneen? Luulen että se on pohjimmiltaan ihan kunnon mies. En paljoa tunne, mutta duuninsa se on hoitanut hyvin (rakennusurakoitsija) ja käynyt lukion... Ei mikään ihan tyhmä hulttio...

Onkohan hyvä vai paha juttu kun alan puolustelemaan? :idiot2: ;D

Exäni kysyi viimeksi että huomasinko hänen huonon itsetuntonsa suhteen aikana. Huomasin mutta rakastuin silti ja toivoin sitä ja tätä. Voithan sä ottaa hetken huuman jos olet varovainen. Itse olen siirtynyt huumailemaan toisen kanssa.- :-*

Niin sanoi mullekin mun exä, ja niin todellakin oli, mistä aiheutui tasan pelkkiä ongelmia... vallankäyttöä ja henkistä julmuutta... toinen kun pelkäsi niin paljon.

Parisieluistakin täällä puhuttiin, en löytänyt toista keskutelua aiheesta joten laitan löytämäni linkin tähän. Eli mistä tunnistaa kaksoisliekin/parisielun... http://star.goddess.tripod.com/twinflame2.html

inkkari-inti

Tälle on nimikin: kaksisuuntainen mielialahäiriö  :knuppel2:. Veätäisin  varmaan lättyyn tommosta dominoivaa miestä  :2funny:

hui... pitäisiköhän varoa noita tyyppejä... kun mullakin on sellainen ymmärtäjäsyndrooma... taannoin puhuin juuri tästä exästä ja tänä aamuna hän näytti tajunneen tosi paljon asioita itsestään... tunnusti minulle heikkoutensa ja sanoi, että "minähän olen vain tällainen lukeva possu..." että kuinka häntä voi kukaan ihailla... Näitä juttuja lukiessani tuli hieman neuroottinen olo minusta potentiaalisena läheisriippuvaisena...  ???

Juu... Oli aika mielenkiintoinen viikonloppu. Olin töissä iltavuorossa ja tyyppi olikin baarissa jo hyvissä ajoin ja sitä mieltä, että mut pitää hakea sinne baariin vaikka väkisin... No, tk:n ovet ei ole onneksi auki tohon aikaan, eikä sitä päästetty sisälle. Kauhee riehuminen siitä alkoi ja ensihoidon pojat menivät "rauhottelemaan". Exäni sai turpiinsa, koska on "pilannut hänen mahdollisuutensa tehdä mut onnelliseksi". Sitten tyyppi päätti lähteä, eikä ole näkynyt tai kuulunut. Ei onneksi hävettänyt yhtään.. :-[ :-[ Kiva selitellä työkavereille, "joo, kyllä mä tuon tunnen..."

Mutta ei se mitään... Mulla on jo yks uusi ambulanssimies kiikarissa... :coolsmiley:

Tosiaan... Oinas venus... ;)

no hyvä että näinkin ajoissa kävi noin  ??? ja olit turvassa...  8)

Miksiköhän en yhtään ole yllättynyt..?  ;D
Onnea "kiikarointiin"..  (http://images.google.fi/images?q=tbn:49x4QOtF-WSKvM:www.marinea.fi/shop/images/Varusteet/40560_1.jpg)  :coolsmiley:

  (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/s020.gif)  Oikku  (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/s020.gif)

Mikä siinä onkaan, että tuo "ensivaste" on niin seksikäs?  :smitten: :smitten: :-*

Palomiehet ja ambulanssimiehet...   :D  :-* 

En tullut koskaan ajatelleeksi asiaa ennen viime suhdetta. Se on se kun ne on meneviä, niin ne on kai miehekkäitä, ei sohvalla makaajia. Action man, parhaassa tapauksessa pitää kropan kunnossa. Mutta en tiedä, kaikki niistä ei ole suhteeseen luotuja. Jotkut varmaan on ihan ok perheenpäitä.

Tosiaan se oli niin kumma hairahdus, että pitää oikein ajatella. Tän tyypin miehet saattaa toisaalta etsiä KAIKESTA jännitystä ja menoa. En voinut käsittää yhtään tarvetta olla siellä missä kriisi ja keskustelin tästä asiasta ainakin Freijan kanssa sekä ulkomailla olevan tuttuni. Siellä on myös veli, joka laittaa kriisiapuun kaiken energiansa. No ei siinä mitään, mutta minulle meni hohto asiasta, jos sitä nyt koskaan oli (siis pelastustyö).

Niin pari ambulanssimiestä tapasin taannoin kun autoin erästä mummua, mutta ei heissä mitään ihmeempää ollut.

No tämä exäni jonka kanssa olin kolme vuotta on ambulanssimies... Hmm. Eikös se ole aika loogista että hoitsujen ja ampparimiesten välillä on säpinää? :D Sitä paitsi ei ensihoitajat ole mitään supermiehiä, niiden työ on enimmäkseen siirtokuljetuksia, eli viedään mummo sairaalasta a sairaalaan b... Hyvin rauhallisia ovat ja ihmisten kanssa toimeentulevia, nämä ketä pakostakin tunnen.

Pitää vielä lisätä, että 90% tuntemistani ambulanssimiehistä on niin hyvännäköisiä, että meinaan aina unohtaa potilaat kun näen tk:n käytävällä ensihoitajia... Ne punaset housut tekee mut hulluksi..!! :D :D :uglystupid2: :knuppel2:

On se, varmaan loogista, kun exänkin pisin suhde oli samaa touhua edustava abulanssinainen! En tiedä, ei ole mun juttu. Sen tytärkin oli jotenkin siihen suuntaan ajautumassa. Luulen, etten ymmärrä hoito-hoiva- lääkäri-ambulanssi-ensiapu-kriisipuuhasta mitään, siksi varmaan piti siihenkin jotenkin saada näkemys, mutta ei ole minulle. 

Joo ne punaiset housut ja hullu mies tekivät mut TODELLA hulluksi. Ehkä on paras että hän palasi "omiensa" maailmaan; naiset vain "työkavereita" ja sitten joku varmaan ymmärsi hänen touhuaan kun joku löytyi. Olen aika kova yrityksessä ymmärtää muita, kun minua vielä joku tajuaisi. Tosiaan aikansa ne punaiset housut olivat elämässäni ja luulin, että käsittäisimme toisiamme-- ei.. onnea.

Luulen että noita rakastumisia ei oikein voi estääkään, mutta jatkosta ei ole tietoa. Mutta hauska muistella sitä alkua, olen juuri sitä alkua funtsinut aika paljon, ennen kuin kaikki menee huonoksi. Jotenkin vain haluais vielä kerran puhua, että miksi me tapasimme kun kaikki piti lopettaa. Toisen tahtoa ei voi muuttaa, ei varmaan, mutta oli se turhauttavaa - toisaalta ei varmaan olis ollut niin jänskää, noh.

Miten tän vielä sanoisi paremmin. Pitää olla hieman enemmän yhteistä varmaan, sillä jos joku vain tekee jotain "jännää" ei se riitä suhteen pohjaksi. Heh luinpa juuri tekstarin; on se ja se harjoitus jossain pelastustoimesta ja ei voida tavata - mitä minulle jää muu kuin viileys - huvittavaa kyllä isänikin on ollut joku väestönsuojahenkilö vai mitä se oli?

No se oli sellaista..

Joo, kyllä meillä joku sopimus on vissiin tehty, ei siinä auttanu kummankaan pyristelyt ku verkkoon jouduttiin  ;) :smitten:

Hmm... Aurinko hymyilee ja aivot sulaa samaa tahtia kun iho palaa... Ei tämä kuvio olekaan ihan ohi... Mies soitteli minulle selvin päin ja pyysi kylään ja siellä sitten olin koko viikonlopun. Ihmeellisintä oli kun sille tuli kaveri kylään joka tunnisti mut heti. Tyyppi joka ahdisteli mua 15-18-vuotiaana ollessani niin että piti vaihtaa numerokin sen takia. Tuli aina jotain hämäriä viestejä "kävelit tänään pankin ohi ja sulla oli sellaset ja sellaset vaatteet.."
Noh anyways, eipä liittynyt aiheeseen, mutta oli aika hassua nähä tyyppi. Avauduin sille vähän miten mua sillon joskus pelotti se ja me naurettin jutulle yhessä. Sit se kyyläs mua sellasella ällöpervokatseella koko illan ja leikki limasta pervoa äijää.. Tai en mä tiedä oliko se leikkiä... :crazy2:

Hulttioita koko porukka ja tämä mun ex-ahdistelija oli ilmeisesti ottanut "jotain muutakin" ja ilmeisesti myi pimeesti rauhottavia lääkkeitä tälle mun tyypille... Mä en jaksa välittää jotenkin nyt tollasista, tehkööt mitä vain. Eilen tuli viesti "mä en tiedä mitä ajattelen. musta tuntu tosi kivalta olla sun kanssa ja taidan olla niin maar perkeleen ihastunut, vaikka en haluaisikaan" Vaikka sanoi että ihastuminen/rakastuminen on muijien keksimää illuusiota ja hän ei aio kohdistaa muhun muuta kuin toverillisia tunteita...  :idiot2: ::)

Ja eilen se soitti kaksi kertaa ja tänäänkin jo soitti ja puhui työasioista ja sanoi että hänellä on aika kiva tunne mun suhteen vaikka ei pitäisi olla. Siihen mä totesin että mä en ota sitä nyt mitenkään ja mulle on ihan sama... Periaatteessa onkin.

Minä en aikaisemmin uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, kunnes minulle itselleni kävi niin! Ja tämä tapahtui viime viikolla. Tapasin tämän miehen ns. työnkautta, vaikka ei ollakaan samassa työpaikassa. Jotakin vain tapahtui, selittämätöntä. Meidän harhailevat silmät kohtasivat monta kertaa ja ne silmät siis vaan porautui minuun! 

Perjantaina sitten tavattiin taas työporukan illanvietossa ja sama homma jatkui. Meillä vaan synkkas heti ensi hetkestä lähtien. Muu maailma unohtui siinä hetkessä, ihan kuin vain me kaksi oltais ainoat maan päällä. Ja parhainta tässä on se, että meidän kaverit oli tajunnut heti mitä tapahtui. Joku henkinen, erittäin vahva yhteys kai vaan syttyi meidän välille ja ei kuulemma keneltäkään jäänyt huomaamatta. Ja sitten nähtiin lauantaina ja sunnuntaina.....Ja toivottavasti taas mahdollisimman pian!

Mutta ihmeellisintä tässä on se, että yleensä tulee sellanen fyysinen veto toista kohtaan. Mutta tämän miehen kanssa ollaan niin yhtä jollakin muulla tavalla. Tottakai ne fyysisetkin halut on, mutta se vaan tuntuu niin toisarvoiselta. Pelkkä toisen läsnäolo luo sellasen sydämen tykytyksen, että oksat pois :smitten: Voisi vaan tuijottaa toista sanomatta mitään, kun niitä sanoja vaan ei tarvitse! Ja molemmat ollaan täysin samaa mieltä näistä tunteista.

Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällasta. Eikä näin tapahdu kuin kirjoissa. Nämä tunteet ovat niin voimakkaita, aivan käsittämätöntä. *jää huokailemaan*  :smitten:

Näinhän se menee... Kuinka "koukutan" naisen itseeni jos hän ei halua suhdetta..?  :coolsmiley: 
Tai yleinsä NE ajattelee et nainen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa ja lähtevät leikkiin mukaan kunkin naisen "laatimilla" säännöillä.
Jos nainen on "eri piireistä" niin onhan se kunniallista rentulta olla mukamas haluamatta suhdetta, ettei vaan vahingossa pilaa naisen elämää.. ihan kuin se niitä kiinnostaisi.. (uskoo ken haluaa),
se jos mikä vetoaa naisiin.. ::)
Itse liian moneen renttuun langenneena sanon VAIN; ole varovainen, ellet halua polttaa näppejäsi..

  :smitten: *piruja seinille maalailee* Oikku   :smitten:

Mä en kyllä oikeasti halua mitään oikeata suhdetta. Tiedän että tästä kehkeytyy pakostakin jotakin, mutta tiedän myös että tämä ei ole mitään lopullista. Mulle on niin moni ennustajakin sanonut että se "oikea" tulee hieman vanhempana, että nämä nuoruusvuodet menee seikkaillessa.

Vaikka sitä kaipaakin niin kovasti jotain pysyvää, en tiedä miksi pitäisi lähteä suhteeseen vain jos on varmuus siitä että se on pysyvää. Miksei voi ajatella "tämän tyypin kanssa voisin seukata vaikka pari vuotta ja jatkaa sitten elämää"... Rakastaa ja omistautua sen pari vuotta. Elää ja rakastaa päivä kerrallaan ilman mitään sitoumuksia. Huis himskuttiin kaikki sopimukset.

Ehh... Kuinka niin olen sitoutumiskammoinen? :idiot2: ::)

Jotain aivan käsittämätöntä... Tyyppi itki sen jälkeen kun sekstattiin viime kerran, sanoi vaan että siitä on kolme vuotta kun hän on saanut näin hyvää seksiä... Ja se kuitenkin on seurustellut koko ajan!

Hehhee... Mutta ei tää ole todellakaan pelkästään fyysistä. Mä en tiedä mikä ihme mulla on kun viimesen vuoden aikana mun käsitys moraalista, elämästä, ihmissuhteista, KAIKESTA on kääntynyt päälaelleen. Enää en kaipaa turvallisuutta enkä takertumista. Nyt vaan eletään hetkessä ja iloitaan just siitä mitä on... 8)

Kyllä elämä joskus heittää härän pyllyä kaikkine muutuvine ajatuksineen ja tekoineen..
Onneksi, itse tylsistyisin täysin jos kaikki pysyisi samana.  :D
Eikä siinä ole mitään pahaa jos et halua vakavaa suhdetta.. mietin vaan mitä sitten jos sinä aikana kun ns. seukkaat tämän tyypin kanssa, hän saakin sinut vedettyä omaan piiriinsä liian tiukasti ja pois pääsy onkin vaikeaa, ellei vaarallista.. Enempää en aiheeseen puutu, itse takerruin tyyppeihin kuin iilimato jos joku erehtyi seurauksia miettimään..  :idiot2:
Mut Sinä oletkin fiksu tyttö ja tiedät mitä teet.
Elä hetkessä ja nauti.. (mutta, olethan silti edes hiukan varovainen?)

Oikku  :smitten:

Mulle on niin moni ennustajakin sanonut että se "oikea" tulee hieman vanhempana, että nämä nuoruusvuodet menee seikkaillessa.

***Minäkin se vaan täällä odottelen ja koetan toipua siitä miten parisielut tulee ja menee. Heh, kaikki miehet ei edes jaksa haluta seksiä. On aika mielenkiintoista tavata parisieluja x 2 ja kaikki heittää "joo en ole oikeastaan niin seksuaalinen, olen toisen kanssa, ollaan ystäviä, ei katkota yhteyttä". Mietin tällä hetkellä lähinnä mitä ajan hukkaa on tavata parisieluja joiden kanssa ei jatku, taikka kun pitää unohdella heitä. Huomaan että vain aktiivisesti unohtamalla ja tunteet kieltämällä edelliseni ovat päässeet eteenpäin. Sekö on ratkaisu?

Eli ymmärrän tavallaan Elonkorjuun halun vain hurvitella, teen samaa vaikka ei niin kamalasti tee mieli. Torjun vaikka olen seksikäs, minullekin sanottu että joku tulee myöhemmin, en tiedä tänäkö vuonna vai koska.

Tunteet ja sielu on vahvoja juttuja, voittehan olla menneen elämän rakkaat ja tehtäväsi on ehkä ohjata miestä parempaan.

Entäs jos olisi henkinen opettaja?

Olisko silloin tehtävä ohjata muita?

Kaikki me olemme toistemme opettajia, mutta ensisijainen tehtävämme on kuitenkin itse olla oppilaana; huolehtia omasta oppimisestamme.
Toista ei voi opettaa, mutta esimerkkinä voi olla.
Esimerkillistä henkisyyden toteuttajaa voimme kutsua henkiseksi opettajaksi,
mutta hänkin on vastuussa vain omasta henkisyydestään.

Hienosti ajateltu.., näinhän se on!!
Oikku67 :smitten:

Olla oppilaana..

onpa järkevää luoda tällainen virtuaalinen malli, jossa on sydämiä ja auroja ja kaikenlaista muuta kivaa, joita jotkut voi haavoittaa ja toiset parantaa, vai mitä.

Eikö helpommalla olis selvinnyt ilman moista.

Kävin eilen tän miehen kanssa mielenkiintosen keskustelun siitä, miten hyvin tää juttu toimii kun me kumpikin ollaan tavallaan tunteettomia paskoja ja käytetään vastakkaista sukupuolta hyväksemme, niin me ei oikeastaan voida käyttää toisiamme hyväks kun ymmärrämme mitä toinen ajattelee... Hän käy panemassa exäänsä, no mulla ei nyt ole kovin moneen suuntaan sutinaa, mitä nyt annan noiden ambulanssimiesten liehitellä ja elää toivossa, jota ei oikeasti edes ole.. :D

Ei vaan jaksa olla yhtään mustasukkanen. Aluks luulin että mä takerrun tyyppiin liikaa ja se lähtee karkuun, mut nyt kun ehdotin hänelle et unohdetaan juttu, hän sanoi että ei, katsotaan mihin se johtaa... Ja viimeyönä häneltä tuli viesti "uskotko tulevaisuuteen johon mä kuulun?"... Vastasin että en todellakaan, ainakaan kovin pitkälle...

Mutta tosiaan, hänen kaverinsa sanoi minulle että meen aika halpaan jos luulen että musta halutaan jotain muutakin kun sitä itseään. Kyllä mä tunnen ton äijän kaltaiset paskiaiset niin hyvin, et tiedän et tää on jotain muutakin. En kyllä tiedä mitä haluan. Ei se mitään... ::) Sutina on aina terveellistä, ainakin tällaselle kaksoselle jolla on venus oinaassa!

Rakkautta rakkautta... :smitten: :smitten:

Mutta uskot kuitenkin jotain... (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/a015.gif) ja sehän hänelle riittää.
                                 

Paneskelee exäänsä, mutta sinä tiedät, että teidän jutussa on jotain muutakin.. (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/g060.gif)
(Ai niin, sä tunnet miestyypin.. (http://www.cosgan.de/images/smilie/engel/a015.gif) )

En kommentoi enempää..  (http://www.cosgan.de/images/smilie/traurig/d035.gif)
 *Anteeksi pyydellen poistuu paikalta*... Oikku67 (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif) 

Onko tuollainen mies todella niin kiihottava..

Niin, olen minäkin aikeissa ryhtyä johonkin hlön kanssa joka olisi muidenkin kanssa, paitsi että jos todella ryhdyn pitkäaikaiseen, aion ehkä edellyttää että ei kovasti muita. Koko ajan se sanoi että tapaisipa minut niin ei tarvis niitä muita.  Niin!

Niinniin... :crazy2:

Kivaa lukea teidän järkenne ääntä, kun oma on jäässä... Onneksi mä en ole missään vaiheessa alkanut sentään kuvittelemaan, että tämä johtaisi mihinkään. Olen asennoitunut siihen että tyyppi jää viimeistään syksyllä pois kuvioista. Hauska on hauskaa ja tunne on tunnetta, ensin piti olla hauskaa mutta ei tunnetta, jos tunne tulee kuvioihin, sit ei ole enää niin hauskaa.

Olenkohan minä vähän kyyninen otan kaiken niin kevyesti, senkin että tiedän mahdollisesti sydämeni särkyvän? Olen vaan kokenut sen niin monta kertaa, että tiedän pääseväni siitä äkkiä yli, joten se ei haittaa... ::)

Oikeasti haluan löytää miehen, joka on päästään järjestyksessä, eikä mikään persoonallisuushäiriöinen, rakastua ja perustaa perheen ja olla happy. :smitten:

Ehkä en ole valmis siihen, ennen kuin oon leikkinyt vähän aikaa? :idiot2:

Entä jos tämä kerta on se jolloin et pääsekään äkkiä yli..??
Ei menneisyys aina toista itseään..

Oikku ..taas pähkäilee.. :smitten:

(1) Jos metsään haluat mennä nyt,
sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt,
näät sammaleet, myllätyt.
Kas pienet karhut vekkulit on
nyt käyneet suureen joukkiohon.
On päivä teddykarhujen villin retken.

(5) Jos metsään haluat mennä nyt,
saat varoen tehdä sen.
On siellä kekkerit villityt
ja töminä tassujen.
Kas pienet karhut vekkulit on
nyt käyneet suureen joukkiohon.
On päivä teddykarhujen villin retken.

(Teddykarhujen huviretki)
En tiedä miksi, mutta tämmöinen sanoma tuli mieleen  :smitten:

Hmm..käpy selän alla?

Selailin aamupostia ja Me-lehdessä oli juttua tästä aiheesta.

Mielestäni siinä sanottiin aiheesta aika hyvin:

- Sen vaikutus on vallankumouksellinen  :angel:

 Juupa juu ...

Olisiko parempi palata vanhaan hyvään aikaan? Ei seksiä ennen papin aamenta..

Mutta sittenhän sitä joutuisi naimisiin väkisinkin  ;)

Sit tairanki olla loppuelämän iliman...   :'( ku en ees kirkkoon kuulu...  :2funny:

Taitaa olla jo tuo mies menneen kesän voikukkia, mutta ehkäpä kaikella oli tarkoituksensa. olemmehan peilejä ja tosiaan aloin miettimään miksi minä olen samanlainen kuin tuo mies ja olenko oikeasti. En minä halua olla sellainen, joka keräilee suhteita pönkittääkseen heikkoa itsetuntoa. Minä en tarvitse sellaista. Seksi oli omaa luokkaansa, mutta seksi on vain seksiä.

En joutunut kokemaan mitään menetyksen tuskaa, sillä naps vaan ja ihastuin toiseen mieheen... ;)

Tai oikeastaan poikaan.... ::) :-[ ::) (3 vuotta mua nuorempi eli siinä ja siinä täysi-ikäinen)... Krhm....

Tämä juttu ei ole vielä edes alkanut, mutta ajattelin antaa sen kehkeytyä ihan rauhallisesti. Pitää olla varovainen ja ajattelevainen koska kyseessä on kuitenkin lapsuuden leikkikaveri ja ystävän pikkuveli... Aina vaan menee pahemmaks nää hommat... :2funny:

Heippa Elonkorjuu, pitkästäaikaa... :coolsmiley:

Muutaman kerran mietin miten sinulla menee, mutta luotin sinun hoitavan asiasi.. :knuppel2: ;)
Juu, onhan se hyvä seksi tärkeä pointti, mutta ainahan toista voi "kouluttaa".. :D
Vai rakastunut olet.. hihi, taaskaan en yllättynyt yhtään..
Toivotan Onnea!  Hiljaa hyvä tulee..  :) Ehkä.. ???
Willow :smitten: alias Oikku67

Kertokaa minulle miten rakastutaan, on alkanut kadota tuo aito taito.. :smitten:

Willow, hih... Niinhän se on, "hiljaa hyvä tulee"... Vielä kun tajuaisi miten tuo toteutetaan käytännössä...

Oon nyt varmaan ajanut sen pikkupojan hulluuden partaalle kun se on sellanen vähäsananen, rauhallinen ja harkitseva ja mä taas... No menin puhumaan kaiken mitä sylki suuhun toi "mä oon kyllä tykänny susta aina mut kieltämättä vaikeeta, kun sä oot ollut aina kaveri..ja pitääköhän sun porukat mua ihan pervona kun me ollaan lapsina leikitty yhessä ja oon sua 3v vanhempi...mieti jos mä oisin vaikka 13-vuotiaana nähny näyn tulevaisuudesta et me harrastettais seksiä, oisin varmaan tappanu itteni sen siliän tien.."

Eli tämä oli minun tapani ottaa puheeksi että oon kiinnostunut. Hyvä kun alan puhuu asioista seurustelu ja seksi ennen, kun toinen saa edes suutaan auki, enkä ees tiedä onko hän yhtään kiinnostunut. En kyllä oikeen tiedä vieläkään, taisin hämmennyttää raukkaa ihan liikaa... :idiot2:

Golden Sphinx, heitä vaan kyynisyys, järki ja arvostelukyky narikkaan ja tsiigaile miehiä... Pyri löytämään jokaisesta jotain hullaannuttavia puolia. Näin minä teen... Eikä se ole yhtään fiksua...  8)

Nii justiinsa. Näe kaikissa kaikkea hyvää, usko jokaisen täyteen potentiaaliin ja maksa itse lasku.   :crazy2:

Onkohan viimeisen vuoden aikana uranus neliöinyt aurinkoasi? Jos olet syntynyt ennen kesäkuun alkupäiviä niin silloin se on tuo uranus ysätävämme, joka on halunnut näyttää sinulle elämää vapaammasta  näkökulmasta. Minulla on tuo kuvio päällä ja tuntuu aika voimakkaasti samalta. Välillä kyllä kaihoan takaisin pysyvämpään elämään, kun tuntuu että on tuli hännän alla koko ajan.

Ei ole aurinkoo neliöinyt tuo uranus mutta merkuriusta sitäkin rivakammin jo pian vaikka kuinka kauan... Sekö siis "syypää" näihin miun sekoomuksiin, heh... Vikahan on aina jossain muualla kuin minussa. :angel:

Täytyy nyt kyllä sanoa että pakka on udelleen sekoitettu ja tää yks hulivilihummeripoika, eli neitsyt-retales on ollut aika ahkeraan seurassani. En tiedä ahdistaako, toisaalta juu, toisaalta ei. Eilen tuli viesti "mitä v*ttua sitten jos rakastankin..." ja vastasin "no mitäs p*rkelettä jos minäkin..."...

Niin romanttista.  :crazy2:

Tilannehan on se että hän ei ikinä pääse eroon exästään ja minä taas en ikinä pääse eroon pakkomielteestäni tehdä koko ajan lisää valloituksia. Tää mies olisi kyllä se joku, jos joku nyt pitäis olla. En tiedä, outo tyyppi mut niin oon minäkin.

Mä on kyllä sitä mieltä että annan ton seiskahuoneen vallata liikaa tilaa elämästäni.. Siellä on aurinko, mars, merkkari, chiron ja ceres... Kaiken lisäks kaikki vielä kaksosissa. Plääh. Haluu vaihtaa jonku kans vähä fiksumpiin merkkeihin. Kaksosuus on niin turhauttavaa toisinaan.. :tickedoff:

Niin se sen varmaan selittää. Minulla ei ole 4, 7 mitään, ja 5 Saturnus. Odottelen.. odottelen.. odottelen. Ei mitään intoa tehdä valloituksia vaikka romantiikka nousuvaa´alle pureekin enemmän kuin tiede. Jousimieskö se panee filosofiaa ja uskontoa miettimään liiaksikin.. tasapainoa..

Sitä, että uskoo ja rakastaa, näkee hyvän ja sulkee silmänsä kun uskoo niin v***n lujaa. Kun lopulta avaa silmänsä, on oma mielenterveys mennyt toisen ongelmia kantaessa.  :uglystupid2:

Ehkä.  ;)

Nyt kirjoittaa minä siis eli Elonkorjuu eli valonkantaja.

Joka elää tavallaan nyt parisuhteessa tuon miehen kanssa, josta koko keskustelu lähti liikkeelle. Sitoumuksia ei olla vielä tehty mutta nähdään, soitellaan, joka päivä. Hän pisti välit poikki exäänsä...

Kusipää muuttui yhtäkkiä ei-kusipääksi. Se oli vaan sitä ulkokuorta. Epävarmuutta. Taidan olla nyt iloinen kerrankin. Tuntuu ujolta, mikä on hassua, kun en oo ikinä ennen tuntenut ujoutta tän miehen kanssa. Mut se johtuu kai siitä että alan oikeesti rrrr... Ei voi sanoa sitä sanaa, kainostuttaa ja hihityttää... :-[ ::)

Hassua! Niin hassun hassua et outoa ja voi apua... Sukat pyörii jalassa! :smitten:

Älkää sanoko että olen tyhmä ja hölmö koska äitikin tykkää tästä miehestä! Nii-in, kyllä äiti tietää, kun se haistaa epäilyttävät teiniviikset parin kilsan päähän... Mut tällä miehellä ei oo teiniviiksiä vaan leukaparta, joka ei ole sitten yhtään epäilyttävä.  ::)

Hän on vilpitön. Tunnen sen. Ei ehkä joka asiassa elämässään, eikä kaikkia ihmisiä kohtaan, mut nyt juuri minua kohtaan. Kiitos siitä ja aamen.

Älä ole suotta ulalla, minä oon se yks ja sama valonkantaja mikä ennen muinoin aikana öljylamppu ja höyryveturi. Piti tossa kesän ajan vaan kirjotella eri nimimerkillä syystä jota en lähde puimaan vaikka Elonkorjaaja olenkin.. ;)

Oliko täällä nuorempi ja vanhempi valonkantaja sitten koska kirjoitat eri tyylillä. Sillä toisella oli kai useampia mieskandidaatteja.

No meikäläisen kirjoitustyyli saattaa vaihdella. Voin olla hyvinkin teinixi ja joskus älyllisinä ja seesteisinä hetkinä saatan kirjoittaa jotain asiallistakin.

Toi "useita mieskandidaatteja" kuulostaa ainakin tutulta. Jos vaivaa niin katteleppa minkälaista paskaa olen suoltanut vaikkapa 500 viestiä sitten.  :-X ::) Ei sillä että olisi nyt mitenkään kehuttavampaa, tuo paska oli tässä yhteydessä neutraali ilmaus.

Kyllä vaan. Nyt tuo exäni on seurustellut jo puoli vuotta uuden typyn kanssa ja näyttävät olevan onnellisia. Ja hän on oikeasti edelleenkin paras ystäväni. Nyt ollaan varmaan kumpikin kiitollisia yli kaiken että erottiin!

No, nyt alan uskoa. Kiva että löysit jonkun.. kirjoitustyylisi oli TÄYSIN erilaista, minua kiinnostaa nimittäin persoonan muutokset, roolinvaihdokset jne. Vapautta vai tasapainottomuutta.

Ja enpä tuota siitä tiedä... Taidan olla tasapainotonta tyyppiä.  :idiot2: Toisaalta tiedostan koko ajan järkähtämättömän tyyneyden tämän vilinän keskellä, niin ei haittaa vaikka lujaa mentäiskin!

En kyllä oikeastaan itse huomaa että kirjoitustapa olisi hirveästi muuttunut.

No tuota allaolevasta tekstistä tuli mieleen joku vähän niinku työväen luokan sankarinainen, eikä hienostunut henkinen valonkantaja.. anteeksi mutta on hienoa että sulla on hauskaa ja hauskempaa vielä nyt.

Tyyppi on just sellanen "sulla ei oo mitään asiaa tähän huoneeseen jos sulla on yli kaks vaatekappaletta päällä"-uhoaja, ja ensimmäinen "kohteliaisuus" oli "sä voisit kyllä tehdä noille karvoille jotain, mut pitää kyl myöntää et tykkään sun p*llusta, kun se ei oo mikään porttikongi..." Ja mistä tahansa se puhuu, kaikki liittyy kommareihin tai ruotsalaisiin sodomiitteihin...

Eli röyhkeä, pervo ja kaikinpuolin pimahtanut. Grin

Mutta se on vaan show'ta, mä tiedän sen... Siellä on se pilke silmäkulmassa, välillä heittäytyy niin poikaseksi ja herkäksi, kunnes havahtuu ja vetää äkkiä tän kova jätkä- roolin päälle.

OHO!

Mä jouduin lukemaan koko keskustelun uudelleen tän Valonkantajan "paljastuksen" vuoksi  :o

Olen samaa mieltä, ihan kuin kaksi eri persoonaa, siis se mikä mielikuva tuli Valonkantajasta verrattuna Elonkorjuuseen...  ;D
Toivottavasti teille käy hyvin miehes kanssa.  :smitten:

Nyt kyllä huvittaa vähän, hih.. Olihan toi ehkä aika ronskia kieltä mitä kirjoitin, mutta ne olivatkin lainauksia sen miehen suusta. Ja valitettavastihan se on useinkin niin, että alkaa puhumaan hieman samalla tavalla kuin kanssaihmiset... Vietin kesällä aika paljon aikaa kiroilevien ihmisten kanssa..*selittää*

En ollutkaan lukenut tätä ketjua pitkään aikaan ja oikeasti en muistanutkaan miten törkeä toi mies oli suustaan silloin!! ;D Nyt se kaikki palautu mieleen ja NAURATTAA... :D Oon ilonen et kestin sen kuin vahva nainen, koska mies tosiaan on nyt vasta alkanut olemaan mulle oma itsensä.

Intimarialle vielä... Anteeksi, ei ole ollut mikään hämäysjuttu tämä tarkoituksellisesti. Yksi tyyppi minua vähän riivasi ja vaihdoin nimimerkkiä. Ajattelin, että kyllä kaikki tajuaa pikku vihjeistä. Esim toi elonkorjuun allekirjoitus.. *krhm*... ;)

Mutta takas tuohon topicciin.

Mie uskon vakaasti siihen että ihmninen voi rakastua ensilmäyksellä. Joskus on noinkin käynyt, siitä on aikaa pidempi aika ja kyseessä oli entinen poikaystäväni.

Sitten taas voin viitata ensisilmäyksellä ihastumiseen, tuo pätee tämän hetkiseen poikaystävääni. (niitä ollut huimat kolme elämäni aikana)
Tuosta ihastumisesta onkin seurannut ihana suhde, sellainen missä kumpikin huomioi toisensa. Luottamus ja muutenkin elämä on kohdallaan. Tuntuu joskus jopa, että olisimme eläneet yhdessä pidempään kun jotkut asiat sujuu ihan rutiinilla.

Eli jos eteen tulee se rakastuminen ensisilmäyksellä niin jos itsestä tuntuu hyvältä niin anna toki mennä. Ei voi voittaa jos ei koeta! :smitten: