Astro Foorumi

Noh, praaNaayaama on yksi paatañjala aSTaan.ga-yogan* [paatandsala (PJ) ashtaang-ga -yoga] an.ga'ista eli jäsenistä, tjsp.

Well, ilmeisesti kolme ekaa praaNaayaamaa ovat puuraka (täyttäminen, sisäänhengitys), kumbhaka ( stopping the breath by shutting the mouth and closing the nostrils with the fingers of the right hand (a religious exercise); kumbha = ruukku; astrol. Vesimies) ja recaka (reetshaka), tyhjentäminen; tässä: uloshengitys. (En ole tuosta kyllä satavarma, että nuo ovat kolme praaNaayaamaa...)

Neljännen (caturtha) praaNaayaaman PJ määrittelee seuraavasti:

baahyaabhyantara-viSayaakSepii caturthaH.

Käännös kirjasta Idän viisautta: Ulkoisen (baahya) ja sisäisen (abhyantara) kohteen (viSaya [vishaya]) tuolle puolen meno (aakSepii [aaksheepii]) muodostaa neljännen (praaNaayaaman).

Tuo ei mielestäni kovin suoranaisesti viittaa hengityksen pysähtymiseen, mutta muistaakseni esim. Bhojadeva kommentoi
sitä suunnilleen mm. näillä sanoilla:

...stambha-ruupo gativicchedaH (scil. praaNasya?? -- sidis), mikä tarkoittanee jotain sellaista kuin pysähtymisen-kaltainen
liikkeen lakkaaminen, höh? Vyaasa puolestaan tokaisee: gaty-abhaavaH, tjsp, eli liikkeen (vrt. eng. gait) poissaolo??


* MaharSi Patañjalin 8-osainen yoga: yama-niyama-aasana-praaNaayaama-pratyaahaara-dhaaraNaa-dhyaana-samaadhi.

Noh, "kundaliinijoogan" raamattu, yoga-kuNDaly-upaniSat, toteaa:

hetu-dvayaM hi cittasya vaasanaa* ca samiiraNaH**.

Tuo lienee suomeksi jotakin sellaista kuin

Mielen (citta [eksistenssin?]) kaksi syytä (hetu-dvayam: syy-kaksikko) ovat
vaasanaat* ja (praaNan?) liike**.

Tuohon liittyy seuraava säe:

tayor vinaSTa ekasmiMs tad dvaav api vinashyataH.

Kun yksi (ekasmin) noista (tayoH) "tuhotaan" (vinaSTe [sic!]), toinen "tuhoutuu" samalla.

 Elikkä, kun joko vaasanaat tai samiiraNa "tuhotaan", mielen
olemassaolon syyt lakkaavat olemasta, ja siten myös mieli hiljenee siinä määrin että se ikäänkuin annihiloituu,
jolloin vain puhdas sisällyksetön, itseensäviittaava (self-referral) tietoisuus eli Transsendenttinen Tietoisuus
jää jäljelle??

* vAsanA   f. the impression of anything remaining unconsciously in the mind , the present consciousness of past perceptions , knowledge derived from memory S3am2k. Ka1v. Katha1s. ; ....

** samIraNa   mfn. setting in motion , causing activity , stimulating , promoting MBh. R. Carm. (ifc. f. %{A}) breeze , wind , air , breath (also `" the god of wind "') MBh. Ka1v. &c. ; wind of the body (of which there are five see %{vAyu}) Sus3r. ; N.

...ja jatkaa:

tayor aadau samiirasya jayaM kuryaan naraH sadaa! (tajoor aadau samiirasja dsajang kurjaan naras sadaa)

Noista kahdesta (tayoH [sic!]) aluksi (aadau) [praaNan] liikkeen (samiirasya) hallinnan (jayam) suorittakoon (kuryaat [sic!])
tyyppi (naraH) aina (sadaa)!

Tuo viitannee samaan kuin PJ:n neljäs praaNaayaama, eli siis praaNan hallintaan siinä määrin että se ulkonaisesti
havaitaan hengityksen hidastumisena/"pienenemisenä" ja lopulta spontaanina lakkaamisena?!

 ???

http://sanskritdocuments.org/doc_upanishhat/yogakund.itx

(Tuolla on luullakseni muutamia typoja, mm. kuryAnaraH (kuryaanaraH), kun se käsittääkseni po. kuryAnnaraH (kuryaan naraH)...voin
toki olla väärässä, mutta muistaisin nähneeni viimemainitun muodon jossain muualla! Tuon kun lukee ajatuksen kanssa, voi ehkä
ainakin teoriassa todeta hallitsevansa "kundaliinijoogaa", tai sitten ei. Ehkä tuo termi tarkoittaa jotain rankasti vesitettyä ko.
yogasuuntauksen muotoa...)

Muistaaksemme YKU:n (katso yllä) lisäksi kevala-kumbhaka mainitaan ainakin yoga-tattva-upaniSat'issa (upanishad,issa).
Luultavasti muissakin yogopaniSat'eissa (yoga-upanishad'eissa).

YTUn mukaan kevala-kumbhaka muistaaksemme saavutetaan "riittävän kauan" harjoittamalla 16:64:32 naaDi-shodhana-praaNyaamaa*
eli vuorosierainhengitystä. Tämän seurauksena yogi saavuttaa mm. bhuumi-tyaagan eli kyvyn jättää maankamara. Aluksi tuo kyky
ilmenee daarduriina** eli sammakkomaisena pomppimisena. (On ollut arse kovilla ennen vaahtomuovin keksimistä, LOL!?)

DLS:n kuvaus kevala-kumbhakasta:

Kevala Kumbhaka

Kumbhaka is of two kinds, viz., Sahita and Kevala. That which is coupled with inhalation and exhalation is termed Sahita. That which is devoid of these is called Kevala (alone). When you get mastery in Sahita, then you can attempt for this Kevala. When in due course of practice, the Kumbhaka subsists in many places without exhalation and inhalation, unconditioned by place, time and number -then that Kumbhaka is called absolute and pure (Kevala Kumbhaka), the fourth form of 'Regulation of breath'. Such powers as that of roaming about in space unseen, follow this last form of Pranayama. In Vasishtha Samhita it is said: "When after giving up inhalation and exhalation, one holds his breath with ease, it is absolute Kumbhaka (Kevala)." In this Pranayama the breath is suddenly stopped without Puraka and Rechaka. The student can retain his breath as long as he likes through this Kumbhaka. He attains the state of Raja Yoga. Through Kevala Kumbhaka, the knowledge of Kundalini arises. Kundalini is aroused and the Sushumna is free from all sorts of obstacles. He attains perfection in Hatha Yoga. You can practise this Kumbhaka three times a day. He who knows Pranayama and Kevala is the real Yogi. What can he not accomplish in the three worlds, who has acquired success in this Kevala Kumbhaka? Glory, glory to such exalted souls. This Kumbhaka cures all diseases and promotes longevity.

http://sivanandaonline.org/public_html/?cmd=displaysection&section_id=1326

* naaDi-shodhana = naaDi'en (astraalikanavien??) puhdistaminen

**dardura = sammakko (typo korjattu: koska daardurii [sammakkomainen (tässä: pomppiminen)] on feminiini muoto "vRddhi-derivatiivisesta" adjektiivista, sen eka vokaali tiätysti pidennetään, duh!)

OT: Transsendenttisen Meditaation® periaate kuvattuna YKU:ssa

The Four Kinds Of Vak (vaak = puhe; alla muutkin pitkät vokaalit lisätty ekaan värssyyn; sat sapienti?)

18. Sprouting in Paraa, Vaak (power of speech) gives forth two leaves in Pashyantii (näkevä??), buds forth in Madhyamaa
and blossoms in Vaikharii—that Vaak, earlier described, reaches the stage of the absorption of sound,
reversing the above order, viz., beginning with Vaikhari, etc.
19. Para, Pashyanti, Madhyama and Vaikhari, are the four kinds of Vak. Para is the highest of sounds.
Vaikhari is the lowest of sounds.
20. Vak begins from the highest of sounds to the lowest, in evolution.
21. In involution it takes a reverse order in order to merge in Para or the highest subtle sound.
22. Anyone who thinks that the One who is the great Lord of that Vak, the undifferentiated, the
Illuminator of that Vak is the Self—such a person who thinks over thus, is never effected by words, high
or low, good or bad.

Johdantoa...

Muistaaksemme MMY totesi joskus (tai ainakin hänen väitetään niin tehneen) että mitä
tahansa aistia voidaan hyödyntää tietoisuuden "viemiseksi" lähemmäksi puhdasta, ajatuksellisesti
sisällyksetöntä, transsendenttista tietoisuutta eli neljättä tietoisuuden tilaa (aatman, draSTaa, puruSa, u name it!).

Esimerkiksi visuaalisen taiteen ystävät voivat kokea unio mystican kaltaisia tiloja nähdessään erityisesti
maailmankuulujen taiteilijoiden maalauksia tahi veistoksia sun muita?

Kosketusaistin hienontuminen tulee erityisen selvästi ilmi panohommissa. Varsinkin naisille tuo on suositeltava
"meditaatiotekniikka", koska se muistuttaa joogalentoa siinä mielessä että voimallinen fyysinen aktiviteetti
yhdistyy siinä mielen sukeltamiseen syvemmille tajunnan tasoille. Miehille kuitenkin joogalento lienee suositeltavampaa
koska, kuten hiljattainen tutkimus on osoittanut, varsinkin vanhemmiten panohommat ovat miehille fyysisesti
liian rasittavia, koska he menettävät sperman mukana rutkasti viiryaa eli elin voimaa? Nainenhan kyennee
periaatteessa saaman orkut vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin, mutta useille miehille jo kolmaskin
kerta peräkanaa on huomattavasti haasteellisempi kuin eka?

Hajut ja maut voivat tunnetusti saada aikaan monenlaisia reaktioita voimakkaasta inhosta haltioitumiseen?

Ylivoimaisesti helpoin ja varmin aisti transsendoitumiseen lienee kuuloaisti. Monille ihmisille musiikki
suo lähes ekstaattisia elämyksiä. Kyseessä ovat silloin tyypit joilla kuuloaisti on voimakkaasti kytkeytynyt
primitiivisiin tunnekeskuksiin.

Lähes jokainen ihminen, joka kykenee ajattelemaan, on myös kykenevä käyttämään (mieluiten merkityksetöntä)
äännejonoa transsendoitumisen saavuttamiseksi "sisäisen" kuuloaistin avulla. Semanttinen merkitys on karkeampi
kuin puhdas ääni ilman kytkentää merkitykseen, joten se on omiaan estämään ajatuksen hienontumista kaikkein
syvimmille, abstrakteimmille tasoille.