Astro Foorumi

Olisi kiinnostavaa tietää mitä mieltä olette unissa puhumisesta ja kävelystä? Tiedän ihmisiä, jotka ns. puhuu ja kävelee unissaan. Mitä teidän mielestänne siinä tapahtuu, jos ei oteta huomioon tieteellisiä selityksiä. Voiko siinä ottaa joku henki/ sielu/ yliminä vallan kehosta ja mielestä vai mitä tapahtuu?
Olen katsonut joitain taltiointeja siitä, kun joku henki ottaa vallan ihan hereillä olevasta ihmisestä ja siinä on niin samankaltaista kuin ihmisissä, jotka unissaan puhuvat ja kävelevät. Varsinkin puhetavassa. Ja näistä tuntemistani unissakävelijöistä, sitä tapahtuu yleensä vain silloin kun he valveilla ollessaan ovat todella stressaantuneita.

Ajatuksia? :)

Ei ole mitää tekemistä henkimaailman kanssa näillä unissaa liikkumisilla ja puhumisilla.

Unissakävely ja -puhuminen on puhtaasti fyysisen tason ilmiö.

Koska REM-unen aikana aivot oikeasti lähettävät liikekäskyt lihaksiin aivan kuten hereillä ollessakin, on ihmisellä systeemi nimeltään unihalvaus, joka stoppaa ne käskyt menemästä sinne lihaksistoon.

Unissakävelyä ja -puhumista seuraa silloin, kun tuossa järjestelmässä on häiriö ja liikekäskyjä unessa tapahtuvista liikkeistä (puhekin on suun/kielen jne liikettä) pääsee lihaksistoon. Tällöin ihminen tekee niitä asioita, joita hän siinä unessankin tekee.

Henget eivät voi ottaa valtaa ihmisistä, koska vapaan tahdon laki estää kaikenlaisen ihmisen vapaaseen tahtoon puuttumisen täydellisesti. Psykoosit ja muut mielen häiriötilat voivat toki näyttää siltä kuin henki ottaisi ihmisestä vallan, mutta se on ihan vaan illuusio. Toki menneinä tietämättömyyden vuosisatoina on luultu että ihmisen voi 'riivata', usko siihen elää edelleen vahvana. Valitettavasti: Jos luullaan mielenhäiriötä riivaukseksi tms. voi se mielenterveyden ongelma jäädä kokonaan hoitamatta.

Unissakävelyä voi tosiaan esiintyä esim. stressaantuneena, mutta taipumus unihalvausjärjestelmän häiriöön on myös perinnöllinen, eli sitä esiintyy suvuittain. Yleensä unissakävelyä esiintyy näissä suvuissa eniten puberteetti-iässä ja sitten se vähenee tai loppuu iän myötä. Tosin ei suinkaan aina.

Mulla oli jossain elämän vaiheessa unihalvauksia, taustalla oli kuormittava elämäntilanne ja hirvee stressi. Loppuivat kun sai elämää sumplittua rankalla kädellä. Uskon kans tuohon perinnöllisyyteen, äitilläni oli kuulemma myös nuorempana samoja unihalvauksia.
Niitä klassisia et "joku musta hahmo tulee ja on kauhean kamala ja pelottava jne..".

Minäkin uskon että on puhtaasti fyysisen tason ilmiö. Toki varmasti voi olla mielipide asia, riippuu mihin kukakin uskoo.

Tuosta aiheesta aikoinani lueskelin, niin monet kauhufilmien tekijät ovat saaneet inspiraationsa näistä unihalvauksista. Mm. painajainen elm streetillä on saanut alkunsa näistä. Eritoten sen hahmo Freddy Krueger.
Sitten monet historialliset maalauksetkin ovat saaneet alkunsa juuri näistä, missä joku hirviö istuu halvaantuneen ihmisen päällä, ja erilaiset succubus/riivaaja -kuvaukset.

Sama täällä, unihalvausjärjestelmässä voi tosiaan olla häiriö myös toiseen suuntaan, eli että halvaustila jää päälle vaikka herää.
Olen pari kertaa - kovan stressin seurauksena - herännyt niin että en ole kyennyt liikkumaan, ennen kuin sitten hirveällä ponnistuksella olen saanut jotain varvasta liikautettua ja sitten se halvaus on mennyt ohi. Mutta niissä olen ollut ihan oikeasti hereillä ja silmät olen saanut auki vaikka muu ruumis onkin ollut väliaikaisessa halvaustilassa.

Ja siksi koenkin että se on taas eri juttu kuin se tila jota sinä kuvailet, jossa tulee joku hahmo pörräämään viereen: Sen olen itse kokenut klassisena ruumiistairtautumis-kokemuksena. Tunnusmerkkeinä se että näkee ympäröivän huoneen vaikka silmät ovat kiinni, ei pysty liikkumaan ja kuuluu ehkä surinaa.

Niihin kokemuksiinion vaikuttanut kovasti se millaisessa tilassa/asunnossa nukkuu. Aiemmassa asunnossani, jossa naapurissa oli meneillään kauhea perhehelvetti, kuului ryskettä kuin joku olisi tullut oven läpi ja sitten alkoi kuulua sellaista ilkeää säksätystä ihan vierestä. Siitä tilasta herää myös ja pääsee irti, kun pystyy liikauttamaan jotain ruumiinosaa ja tuolloin olikin aina tosi kiire herätä.

Nykyisessä kämpässäni kokemukset ovat sen sijaan olleet ihan vain miellyttäviä, pari kotideevaa on tullut tervehtimään (isopäisiä harmaita hahmoja - uskon itse että ihmisten ufoabduktio-kokemuksista iso osa on tosiasiassa ruumiistairtautumiskokemuksia). Niistä säteili semmoinen koiranpentumainen ystävällisyys ja ne olisivat halunneet näyttää minulle jotakin siellä minun kämpässäni, mutta valitettavasti innostuin siitä niin että heräsin.

Uskon itse, että ruumiista irtautuneena aistii hyvin herkästi oman kämpän ja myös joskus naapureidenkin tunne-energioita, jolloin ikävät kokemukset voivat hyvin olla peräisin niistä. Harmonisessa kämpässä ilman naapureiden perhehelvettejä kokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia.

Mutta kummankinlaisia näistä em. kokemuksista saan vain jos on stressiä eli kortisolitasot korkeina, niinpä pidän niitä merkkinä rauhoittaa elämää ja vähentää stressiä.

Mulla on ollu vaan tollasia unihalvauksia, missä on ollu noita hahmoja ja sitä surinaa. Joissain oli että pääsin istumaan ja olin silmät auki, mutta mitään muuta lihasta en pystyny liikuttaan, paitsi ihan "lopussa" riuhtastua itteni liikkeelle, kun sellainen "paniikki" oli korkeimmillaan, eli mitä lähemmäks tää hahmo tuli. Sitten osa on ollu sellasia, missä makaan sängyssä silmät kiinni, mutta ite (mikälieonkaan) kuitenkin leijailin tai olin ihan muualla kämpässä. En minä ainakaan ole koskaan noita kokenut mitenkään että joku henki minua ylivaltaisi. Vaikka ne hahmot olivatkin aika pelottavia, varmaankin siksikin koska ei pysty liikkumaan, niin on aika avuton olo. En kyllä tiedä, että MIKSI ne pelottavina koin... Ne oli kyllä hyytäviä kokemuksia.


Noihin ruumiistairtautumisiin en niinkään oo perehtyny...En niistä tiedä oikeastaan paljoa. Taidan kallistua enempi tieteellisempään puoleen. Jostain muistan lukeneeni, että jotkut tutkijat rinnastavat paniikkihäiriön näihin ilmiöihin. Tiedä sitten.

Mutta mutta. Olen samaa mieltä että ne kortisoliarvot ovat avainasemassa näissä näin.
Vahvasti koen, että oma elämäntilanteeni loi nuo jutut unimaailmaan, jos ei hereillä normi arkielämässä pystynyt/kokenut tekemään mitään, tai oli olosuhteiden vanki, niin alitajunta niitä sitten mylläää eritavoin.
Olin silloin huonossa suhteessa, oli ihmissuhteita joilla oli järkyttävä ylivalta minuun, ylikuormittava työpaikka jne. Oli vähän kuin nurkkaan ajettu olo. Sillä tavalla koen noi "hahmo-unet/unihalvaukset", symboloivan vahvasti omaa silloista elämäntilannettani. Oman powerin luovuttaminen toisille... tai jotain sinne päin...

Pienempänä unissani olen puhunut, ja pieniä matkoja liikuskellut. Kotona asuessani aiheutin joskus sisaruksilleni traumat, kun saatoin mennä niiden sängyn viereen ja jäin vain tuijottamaan niitä. Mutta niistä kerroista en muista mitään. Aikuisiällä ei noita ole ollut.
Nuo yllä kertomani halvausjutut muistan ulkoa. Ehkä se siinä on erona, että ne muistaa ja unissa puhumisia ja liikuskeluja ei muista? Koen ne ihan erillisinä kokemuksina toisistaan. Oon kyllä muutenkin vähän huono muistamaan unia...  :-\