Astro Foorumi

Tulipa tässä mieleen että olen viimeaikoina jättänyt henkisen kasvun ja tien taakseni ja päätin että se 14 v mitä sitä kuljin, tutkin ja opin oli ihan riittävä minulle ja päätin jättää nuo kaikki taakseni.

Olen siis ihan tyytyväinen itseeni tällä hetkellä, ei niinkään että en enää oppisi ja kasvaisi vaan ihan koin että tämä taso on nyt ihan riittävä.

Mutta syy oli myös ihan puhtaasti myös taloudellinen.

Vuosien aikana on tullut vastaan hyvinkin rankkoja ja opettavaisia tilanteita jotka liitän henkiseen kasvuuni ja kokemuksien keräämiseen ja oppeihin mutta nämä tilanteet ovat myös osoittautunut olevan myös taloudellisesti hyinkin kalliit.

Kaikki hoidot, kirjat, henkilökohtaiset konkurssit, avioerot, sairastumiset, terapiat jne.

Joten. Tulin siihen tulokseen että koko touhu tuli mulle hyvin, hyvin kalliiksi. Sekä taloudellisesti, henkisesti että maallisesti.

Tiedän että köyhilläkin on mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen mutta aika paljon myös on kiinni ihan maallinen, taloudellinen puoli jota en aiemmin tullut ajatelleeksi.

Tällaisia kokemuksia ja ajatuksia minulla.

Onko joku muu huomannut tai tullut ajatelleeksi saman?  ::)

Henkisyys ja vakavaraisuus tuntuvat olevan toisiaan hylkiviä ominaisuuksia. Paitsi tietysti, jos onnistut kirjoittamaan jonkun self help -menestyskirjan ja luennoit pitkin maailmaa täysille yleisölle pääsymaksua vastaan.

Mutta elämässä on hyvä olla tasapainoa. Jos henkinen puoli on kunnossa, on aikaa keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa talouden vakaannuttamiseen. Ei sitä kasvua tarvitse kuitenkaan romukoppaan heittää, sen voi vain ottaa mukaan jokapäiväiseen elämän ikään kuin eettis-periaatteellisena normistona, jonka mukaan päätöksiä ja valintoja tehdään.

Sanoisin jotain siihen suuntaan, että siitä se henkinen kasvu vasta alkaakin, kun on taloudellisesti epävarmaa. Olen myös aikoinani lukenut paljon henkistä kirjallisuutta, ostanut kirjoja, vähemmän käynyt kursseilla, mutta eniten ovat laihat vuodet opettaneet käytännössä. Kirjastosta löytyy monenlaista luettavaa, joten kannattaa etsiä edelleen. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Se, että pitäisi olla rikas ollakseen henkinen ei mielestäni ole totta. Me täällä elämme velkakuplassa; otamme velkaa, elämme velaksi; se vasta on harhaa. Kukaan ei tuo mukanaan maailmaan mitään, eikä vie pois, paitsi luonteensa, jos haluaa uskoa henkimaailman olemassaoloon. Ikävä kyllä, itselleni on tässä vuosien myötä tullut epäily, onko sitä olemassa vai ei. Ennen se toi lohtua, mutta nyt pitää tehdä entistä enemmän töitä oman uskonsakin eteen. Mies on pesunkestävä ateisti, eikä usko mihinkään. Tällaisia kokemuksia täällä.
Eihän sinun tarvitse heittää romukoppaan kursseilla ja kirjoista yms. oppimaasi; ota tiedot ja taidot käyttöön  :)

Sillo ku on henkisempi, on maallisesti köyhempi ja toisinpäin. Raha on vain rahaa, ihmisen arvottamia metallinpaloja ja puuvillasuikaleita.
Ilman tullaan ja ilman myös lähdetään, ihan siitä kiinni mitä itse eniten haluaa.

Panostaminen henkisen (tietoisuuden) kehityksen tekniikoihin ynnä muihin
lienee selvästi sutjakkaampaa, kun ei tarvii niska limassa
raataa saadakseen murua rinnan alle?

Useimmille tehokkain tietoisuuden kehittämisen menetelmä
lienee syvämeditaatio* (esim. AoL:n SSRS:llä lienee tarjolla tekniikka)
 kahdesti päivässä, 15 - 20 minsaa kerrallaan.
Muuta ei sitten välttämättä tarvii tehdä, mutta toki kehitystä
voi nopeuttaa panostamalla spesiaalitekniikoihin, jotka vievät
hieman enemmän aikaa, mutta jää sitä useimmiten siltikin
taloudellisen aseman turvaamisen toimen piteisiin?

https://www.artofliving.org/fi-en/biography-sri-sri-ravi-shankar

(Stadissa kursseja järjestää ilmeisesti Arto Fliving??)

* tekniikka, joka mahdollistaa puhtaan (pelkän, sisällöttömän, vain itseensä viittaavan) tietoisuuden tilan kokemisen esim. yhteensä noin kahden minsan ajan session aikana.

 ???

Toki henkinen ala on yhtä suurta bisnestä kuin mikä tahansa muu ala mutta ilmaisin itseni hieman huonosti.

Tarkoitin lähinnä sitä että kun tekee päätöksen että nyt alan kulkemaan henkistä tietä niin elämä antaakin joskus hyvinkin kovia läksyjä eteesi mikä vaikuttaa myös taloudellisesti. Esim konkurssi, avioero, sairaus tmv.

Tätä tarkoitin. Toki nämä voivat olla myös ihan tavallisia elämänoppeja eikä kuulu henkisyyteen mutta tätä puolta lähinnä pohdin.

Eihän tämä koske kaikkia enkä halua yleistää mutta näin minä se koin omassa elämässäni ja tiedän monia henkisen tien kulkijoita joilla riittää samantapaisia haasteita.

Ei henkinen tie ole vain ihania energioita, unelmien täyttymystä, sielunkumppaneita ja kristalleja ja äiti amma rakkautta.

Vaan totista raatamista vaikeissa tilanteissa.

Minä olen kokenut henkien tien kulkemisen vaikeudet puhdistamisina. Joidenkin ihmissuhteiden kohdalla tämä on vielä vähän kesken. Taloudellinen tilanne on säilynyt tietyllä tapaa (niukahkon) vakaana, toisaalta en ole mitenkään paljoa rahaa laittanut kursseihin tms. Nykyään on kuitenkin tämä netti, josta saa paljon materiaalia ihan vaan selaamalla.
Olen itse ajatellut, että vaurautta tulee kun on valmis ottamaan sitä vastaan ja heittäytymään täysillä siihen mitä tekee. Resurssit on virta, jonka saa liikkumaan pyytämällä ja jakamalla eteenpäin. Toivotan sulle Avicii kykyä vetää puoleesi mitä tarvitset.

Niin no kiitos.

Suomessa elää 1 miljoonaa jo köyhyysrajalla, 300 000 saa toimeentulotukea, 20 000 leipäjonossa, 370 000 menettänyt luottotiedot ja yli 300 000 työtöntä.

Nyt ei ehkä niinkään ole enää kyse siitä mitä vedetään puoleemme, uskon lähinnä tämän olevan elämänoppiläksy tai joku kollektiivinen juttu meneillään.

Niin, harvempi täällä on yhteiskunnallisten asioiden ulkopuolella - silloin kun talous yskii yleisellä tasolla, seuraa työttömyyttä ja köyhyyttä. Nousukautena taas suurin osa kynnelle kykenevistä löytävät töitä. Henkisenä läksynä voisi olla vaikeampina aikoina vaikkapa olla syyllistämättä itseään liikaa yhteiskunnallisista rakenneongelmista. Joskus omat ongelmat voivat olla todellakin itse aiheutettuja, mutta on myös syytä erottaa tilanteet, jolloin asia ei ole näin. Toisekseen sitä voi testata, kuinka vähällä tulee toimeen.  ;)

Suomessahan se rakenneongelma oli siinä, että 90-luvun alkuun asti luotettiin idänkauppaan ja YYA-sopimukseen, mutta sitten itä romahti. Tämän jälkeen tuli pelastajaksi Nokia, ja tällä Ässä-kortilla pelattiin siihen asti, kunnes sekin romahti. Viimeisen 10 vuoden aikana huonot ajat ovat koskeneet ainakin koko länsimaailmaa ja lähti alkuun amerikkalaisesta kiinteistökuplan puhkeamisesta.

Juurikin näin.

Vaikka itselläni on todella tiukkaa niin uskon jo oppineeni ihan riittävästi köyhyydestä.

Otin ensin köyhyyden hyvin raskaasti mutta sitten käänsi sen positiiviseen haasteeseen ja juuri niin kuin Lilli sanoit.

Nyt tulen todellakin toimeen hyvin pienellä mutta rajana toki että en pysty nyt suurempia hankintoja tehdä, kuten uudet silmälasit ja kampaajat ynm. Leipäjonossa kävin kun asui vielä 2 lasta kotonaa, nyt tulen toimeen ilman.

Olen miettinyt myöskin sitä että kenties sekä tyttäreni että minä ollaan haluttu oppiläksyksi taloudellinen järkevyys ja miten selvitä pienellä rahalla jne.

Ehkä valmistaa meitä molempia johonkin uuteen. Ollaan molemmat viisaampia tämän jälkeen ja löytyy sitten kokemusta kenties auttaa ja tukea muita.

Mene ja tiedä.

Ei ollut tarkoitus väittää, että taloudelliset vaikeudet ovat aina oma syy. Oletit eka viestissä, että henkisen tien kulkeminen niitä aiheuttaisi. Omalla kohdalla tietyt valinnat johtivat siihen että moni aikanaan kanssani samalla viivalla ollut on nykyään huomattavasti minua menestyneempi. Uskon myös, että jos olisi valinnut toisin, tuntisin enemmän ristiriitaa esim. työssä. Suhtautuisin ehkä myös kanssaihmisiin eri lailla. Mutta olen samaa mieltä siitä, että positiivisuus ja kiitollisuus auttavat eteenpäin.

Niin.

Et tarkoittanut että minussa on vikaa mutta selvennätkö millä lailla mun pitäisi tämä ja kaikki ne miljardit köyhät ympäri maailmaa käsittää?

Tästä tulee pakostakin mieleen että mulla ei ole kykyä vetää puoleni rikkauksia tai yltäkylläisyyttä.

Kerro nyt mikä taito meiltä puuttuu vai mikä on tämän lainalaisuuden salaisuus joka niin harva osaa?

Näin lyhyesti sanoisin, että puutteen ajattelu, siitä puhuminen ja se pelkääminen luovat köyhyttä. Maailman köyhyysongelma on taloudellisen riiston ja nopean väestönkasvun yhdistelmä. Nekin ovat molemmat pelkoajattelun luomia ilmiöitä.
Haluat kääntää tämän niin että minä syyttäisin sua jostain, tai maailman köyhiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Sinä pyysit kokemuksia asiasta ja minä kerroin omani.

Yhtälailla se puuteajattelu voi aiheuttaa ns. Roope Ankka -ilmiön: kerätään pahan päivän varalle rahaa tai muita hyödykkeitä talteen, eikä koskaan luovuta mistään. Luopuminen aiheuttaa lähinnä suunnatonta ahdistusta. Tällöin varallisuutta on, mutta se ei ole mitenkään erityisesti hyötykäytössä. Nauttineeko itsekään tällaisen varallisuuden kerääjä omaisuudestaan?

Ihan totta, tuolloin virtaus myös padotaan ja se pyähtyy.  Yltäkylläisyyden tunne puuttuu. Koko ajan pitää pelätä että jotain ikävää tapahtuu ja menettää kaiken. Vaikka Roopehan kykeni kyllä nauttimaan rahoistaan edes vähän uimalla niissä. Mutta ei hänen elämäntyylinsä ole mitenkään kadehdittava.

Minä itse en ajattele puutteita koko ajan vaan uskon ja luotan siihen että saan kaiken mitä tarvitsen ja kaikki on mennyt hyvin, ainakin tähän asti.

Se että puutteista puhutaan on osa yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista ongelmaa johon pitää puuttua. Mitä siitä tulisi jos ollaan kaikki ihan hiljaa vain eikä oteta osaa ongelmien korjaamiseen.

Ja edelleen tämä on syyllistämistä  :police:

Eipä se puuteajattelu minun kokemukseni mukaan varsinaisesti puutetta aiheuta, mutta ahdistusta, huolta ja murhetta se kyllä aiheuttaa ja jos kaikki tämä jotenkin lamaannuttaa ongelmanratkaisukyvyn, niin silloin ollaan hieman heikoilla vesillä. Eikä ole hyvä sekään, jos puute estää nauttimasta niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Parhaassa tapauksessa puute voi kuitenkin aktivoida luovuuden, jolloin ajatusketju on seuraava: Puute -> Ongelma -> Tarve -> Ongelmanratkaisu. Ratkaisu ongelmaan voi joskus olla helppo, mutta toisinaan ei, jolloin ongelman ratkaiseminen vaatii paljon luovuutta, ideointia ja määrätietoisuutta.

Jos puuteajattelu aiheuttaisi pelkkää puutetta, niin maailmassa ei olisi ainuttakaan pystymetsään raivattua kotia eikä kyllä yhtään keksintöäkään. Sanoohan se vanha sananlaskukin, että "Hätä keinot keksii". Ei ole varmasti tyhjästä tempaistu sanonta sekään. ;)

En nyt millään saa kiinni tosta aloituksen ajatuksesta. Henkinen kasvu on aiheuttanut avioeroja yms ja siten taloudellisia tappioita?  Olen törmännyt usein toiveeseen, että henkinen tie estää ongelmia  mutta näin päin se on uutta.

Eikö "epähenkisille" tapahdu konkursseja ja avioeroja? Mun kanta elämään on shit happens. Ihan sama, oletko ns henkinen tai et. Jotenkin tuntuu, että tässä haetaan syitä ihan normaaleille elämtapahtumille henkisyydestä. Mietin, onko kyseessä ollut henkisyyden harha?
Rahattomuus tai rikkaus eivät mitenkään kerro ihmisen henkisestä tilasta. Se kertoo kyvystä tai kyvyttömyydesta rahankäytön suhteen. Konkurssi johtunee huonosta bisnesideasta, huonosta bisnesälystä tai markkinoista. Avioero tulee yleensä, kun rakkaus loppuu - syystä tai toisesta. Henkisyys kulkee tai on kulkematta siellä taustalla.

Mutta kukin tyylillään  :)

Minä näen asian vähän samoin kuin Magellan. Kollektiivisessa tajunnassamme on käsitys siitä, ettei yltäkylläisyyttä voi riittää kaikille, ja se ilmenee sitten köyhyytenä ja vähävaraisuutena. Oikeastihan resursseista ei olisi pulaa, jos niitä vain säännösteltäisiin järkevämmin ja jaettaisiin tasaisemmin. Eihän tämä järjestelmä kenenkään yksittäisen ihmisen "syy" ole, vaan meidän kaikkien yhteinen luomus.

Lillillä oli tosi hyvä pointti siitä, että ahdistus tappaa usein luovuuden, ja tuon olen huomannut omallakin kohdallani: vasta kun aloin luottamaan elämään, myös taloudelliset asiat paranivat merkittävästi. Pidän runsauden virran liikkeellä niin, että annan omastani myös eteenpäin ja luotan siihen, että aina löytyy uusi keino ansaita elantonsa. Tässä muuttuvassa maailmassa on täytynyt olla valmis kokeilemaan uusia juttuja välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin, sillä jossain vaiheessa vanha keino on lakannut toimimasta. Nyt opiskelen kyllä ammattiin, jossa työllisyystilanne on erittäin hyvä, mutta eipä sitä koskaan tiedä, onko tilanne sama valmistuttuani. :D Luovuus on todellakin tärkeää myös tässä asiassa, ja ainakin omalla kohdallani puuteajattelu on vähentänyt luovuutta.

Täytyy vielä lisätä, että myös itselläni on köyhä tausta ja joskus leipä on ollut todella tiukassa. Jos pitää hakemalla hakea hyviä puolia köyhyydestä, niin ainakin omalla kohdallani se toimi hyvänä motivattorina kääntyä sisäänpäin ja etsiä iloa elämään sieltä. Kun ei paljon materiaa/ matkoja/ tapahtumia ollut mitä odottaa, kehittyi mielikuvitukseni melko rikkaaksi. Sitä ei onneksi kukaan pysty minulta viemään, vaikka kaikki muu häviäisikin. :)

En tarkoittanut, että ollakseen henkinen, pitäisi olla köyhä. Itselläni on kokemusta rikkaudesta ja köyhyydestä. Tällä hetkellä taloudessa kaksi monien sairauksien vaivaamaa ja ruokajonot on tulleet tutuiksi. Pikkuhommia yritän tehdä, että saisi vähän maitorahaa ja kun kaikki muut keinot on tullut kokeiltua, viimeinen on se, että alkaisin puolisoni omaishoitajaksi, virallisesti. Saisi vähän ruokarahaa siitä, mitä olen tehnyt jo monta vuotta. Sukkia neulon, niistä saan joskus vähän rahaa ja suunnittelen neulovani sukkia enemmän valmiiksi ja yritän ehkä ensi talvena, syksynä myydä. Olen myös aika köyhistä oloista lähtöisin, silloin se oli kauhea häpeä. Nyt ajattelen, että niukkuus opettaa kiitollisuutta vähästäkin, paljo tavara ei paljostakaan.
Aina ei voi ennakoida, miten rahat riittävät, kun yhteiskunta muuttuu. Palkat ja eläkkeet eivät nousekaan samaan tahtiin kuin kaikki muu, esim. vuokra, sähkö ym. siten miten oli laskenut. Sitten pitää vain laskea uudestaan. Täytyy sanoa, että markat kyllä pysyivät paremmin hyppysissä kuin eurot. Kaikki maksaa ihan tolkuttomasti.
Tietenkin, jos on nuori, on mahdollisuuksia enemmän ja jos on lukuhaluja, voi päästä pitkälle. Joistain teollisuustöistäkin maksetaan hyvin, mutta se on fyysisesti hyvin rankkaa duunia.
Ei voida sanoa lompakon paksuuden perusteella, kuka on henkinen ja kuka ei, eikä elämääkään voi täydelleen suunnitella. Yllätyksiä voi tulla. Ainakin niukkuus opettaa luovuutta.