Otsikko: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 05.11.2005 03:30:04 Elämässäni toinen pitkä parisuhde päättyy juuri nyt. >:(
Antaisiko joku uskoa tulevaan :-[ 02041963 klo00.15 jyväskylä Otsikko: Re: voi kilin v. Kirjoitti: maaret - 05.11.2005 07:46:38 :'(
...elämä on...joskus niin tyrmäävää. koeta nostaa leuka pystyyn, selkä suoraan, olkoon se tarkoitettu niin. arabialainen sananlasku sanoo, että kun murhe jää yöksi, se on aamulla ohitse. mara Otsikko: Re: voi kilin v. Kirjoitti: kirsti falk - 05.11.2005 08:16:22 kiitos Mara sananlaskusta , toivottavasti se on noin koska olen myös tajunnut kuten kaakkimarjattakin ettei paluuta entiseen ole :(...en oikeastaan edes tunne surua mutta haikeutta kuitenkin...mutta kyllä tämä tästä :)
Otsikko: Re: voi kilin v. Kirjoitti: Ikiaika. - 05.11.2005 09:18:23 Älä "pärrästä", noin pahasti, Kaakiseni, Haavojen paraneminen kestää vaan kauemmin. Haavat paranee, mutta arvet jää. ??? Tuttu on tuo tuskaisa tunne, joten voimia Sinulle. :angel: :angel: :angel: Niitä tarvitset nyt, muutaman vuoden. :angel: :angel: :angel:
Osaa ottaen:Iki. Paluu entiseen on vaikeaa. Koska ihmissuhde on kuin posliiniastia. Jos se menee rikki, saa sen liimattua kasaan, mutta ehjää siitä ei saa koskaan. ??? ??? ??? Otsikko: Re: voi kilin v. Kirjoitti: kaakkimarjatta - 05.11.2005 09:50:40 Yllättävän vähät välitän.
Meillä on Askel lehti pöydällä ja keittiöön tullessani en saanut ajatusta loppuun asti, että kannessa on viesti minulle ja siinähän se on; Kaikki kääntyy hyväksi. :smitten: Ja transformaatioon tarvitaan muutosta Ja sehän sieltä tuli :o Ja musta tuli myös se varapää. Ja Iki hei; luuletko että pari vuotta menee? hmmm, juu ei mene ;) Koska mulla on ollut tapana vahvistua vaikeuksien kautta. Esim Kun parisuhteessa minua piestiin :knuppel2: muutaman kerran, niin hetken päästä mua nauratti ja itsetunto nousi kohisten. Kaakki Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 05.11.2005 10:22:12 Kiitos May :smitten:
Juu transtiitit ois paikallaan ;) Eteenkin hyvät sellaiset. Nyt painun Pirjon ja Ceran kaa lenkille metsään :smitten: Kiitos kaikille myötätunnosta :-* Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Vilja - 05.11.2005 20:32:05 :smitten:Halauksia minultakin sinulle ja loivasti kuitenkin puolestasi voisin näin(JUURET)keski-suomalaisittain :knuppel2:piip sille kuvatukselle , joka :uglystupid2: ollut että sinua on muksinut .
Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: May - 05.11.2005 23:45:44 Heips Kaakkimarjatta!
Voihan.... tekee mieli nyt manata otsikkosi mukaisesti itsekin. Kirjoitin nimittäin erittäin pitkät litaniat tulevista transiiteistasi, kunnes yhtäkkiä huomasin, että olin syöttänyt syntymäajan väärin. Käsittämätöntä mokailua, etenkin kun olen tehnyt karttasi ennenkin ja se olisi pitänyt jo muistaa.Eikä Merkuriuskaan vielä peräänny... Eli jos tällä forumilla liikkuu 20.4.1963 klo 00:15 syntynyt, niin hänelle olisi nyt valmis tulkinta tulevaisuuden tunnelmista. :uglystupid2: :2funny: Kaakki, Saturnus on liikkunut viime aikoina syntymäkarttasi Marsilla, joten ei ihme jos on tökkinyt. Pelkistettynä transiitti voisi tarkoittaa hankaluuksia miesten kanssa ja neliö Neptunukseen vielä lisää miehiin liittyviä epäselvyyksiä ja käsittämättömiä tilanteita. Myös Uranus tekee parhaillaan kvinkunssia karttasi Marsiin, joten ei ihme, jos olet löytänyt itsesi yllättävistä tilanteista miesmaailmassa. Niin eroja kuin rakastumisiakin elämään yllättäen heittävä Uranus on muuten ollut yhtymässä Venukseesi jo keväällä ja kesällä 2003. Onko silloin tapahtunut jotain sellaista, joka on ollut luomassa pohjaa nyt tapahtuneelle ratkaisulle? Sinulla on meneillään myös ikäkausitransiitit, keski-iän kriisinäkin tunnetut Neptunuksen neliö Neptunukseen ja Uranuksen oppositio Plutoon, joten vaikka ne eivät olekaan kovin henkilökohtaisia, kertovat ne silti ikäkaudesta, jolloin on haudattava monia nuoruudesta asti mukana kulkeneita, epärealistisia haaveita, tarkistettava oikea suunta ja riuhtaistava itsensä irti sellaisista aikansa eläneistä suhteista ja tilanteista, jotka eivät enää täytä alkuperäistä tarkoitustaan elämässä. Kun kyselit etenkin niitä suotuisampia transiiteja, niin onneksi niitäkin löytyy ihan kivasti. Saturnus tekee triniä Aurinkoosi lokakuusta 2005 kesään 2006 asti. Kun Aurinkosi on IC:llä, 4. huoneessa, transiitti antaa mukavaa sujuvuutta kotiasioihin. Olet ehkä halukas ja kyvykäs ottamaan entistä enemmän vastuuta kotiasioista ja aurinkomerkkisi mukaisesti olet valmis taistelemaan perheesi edestä vaikka kynnet verillä. Kun Merkurius on lisäksi yhtymässä Aurinkoosi, lapset voivat olla nyt vastuunkannon kohteena, kuitenkin ihan positiivisella tavalla. Ehkä pystyt rakentamaan entistä vahvemman suhteen lapsiin? Tunnet ehkä myös tarvetta pitää enemmän yhteyttä sukuusi, vanhempiisi jne.. Ja aina vain paranee.... Jupiter alkaa nimittäin ihan jo tänä viikonloppuna tehdä triniä syntymäkarttasi Venukseen. Vaikutus kestää parisen viikkoa ja on erittäin suotuisaa aikaa esim. rakastua - vaikka se ehkä tuntuukin äkkiä ajatellen aivan mahdottomalta pitkän ihmissuhteen juuri katkettua. Toki kyseessä voi vain noin ylipäänsä olla hieman tavallista keveämmät fiilikset - esim. joskushan pitkänkin ihmissuhteen katkeaminen on loppujen lopuksi helpotus vaikka ero alussa hieman kirpaiseekin. Voit myös saada nautintoa esim. kirjoittamisesta, muiden kanssa keskustelemisesta, kirjoittamisesta - päiväkirjalle tämänhetkisten tuntojen purkaminen voisi olla erinomainen terapiakeino. Jupiter on myös juuri siirtymässä 11. huoneeseen, joten ystävien tuki ja merkitys korostuu. Karmallisista käänteistä kertova tr. Noususolmu on muuten juuri karttasi Aurinko-Merkuriuksella. Se kertoo, että tämänhetken tapahtumat ovat hyvin kohtalokkaita ja karmallisia, niillä on ihan oma tietty tarkoituksensa oman persoonallisuutesi kehityksen kanssa. Ehkä olet joutunut liitossasi kätkemään piiloon joitain sellaisia oman persoonasi osa-alueita (puheliaisuus, kirjoittaminen?), joiden on nyt tarkoitus päästä puhkeamaan kukkaansa? Ja koska Merkurius edustaa myös lapsia, myös lastesi kannalta nykyhetket ovat hyvin karmallisia ja voisi sanoa, että asiat ovat nyt menneet juuri niinkuin niiden pitikin mennä jo kauan sitten kirjoitetun kosmisen käsikirjoituksen perusteella. Ehkä käsikirjoituksen järkevyyttä on hieman vaikea ymmärtää juuri nyt kun on vielä myrskyn silmässä sydän vereslihalla, mutta tilanteen rauhoituttua huomaat varmasti että kaikella oli oma tarkoituksensa. Siispä voimia, jaksamista, energiaa! Auringonpaistetta sydämeesi ja ennenkaikkea uskoa ja luottamusta tulevaan! Rakkaudella :smitten: May Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 06.11.2005 09:31:52 Vau,uskoni tähtien osuuteen elämässä vahvistui :)
Minulla on ollut vahva henkisen kasvun prosessi, joten minulla kaikesta huolimatta päässä soineet virsi; Kiitos sulle Jeesuksemme... ja Tik Takin; en voisi vähempää välittää, aivan sama yhden tekevää ::) Siis meditaation. ja mm. Kehon,Fishin,Mayn, Aniaran,Innnulin ja monien muiden kanssa käymien keskustelujen vuoksi olen alkanut usko, että kaikella on tarkoituksensa. Ja vaikka välillä kyyneleet tulee, pohjalla on vahva usko, etten ole yksin, myös ylhäältä tulee apua. Ja myös alkuvuodesta saadun numerologisen jutskan mukaan pikkujoulu aika on rakkauden tai useamman aikaa. ( vaikken miehistä tällä hetkellä ajattelekkaan kovin kauniisti.) Kesän 2003 jälkeisestä tapahtumista en osaa varmasti sanoa, koska minulla on ajan taju mennyt :D Hyvä kun muistan minkäikäinen olen. Kaikenkaikkiaan teksti kuulostaa nii iin todelle, että tuli voimia jaksaa. Kiitos May,kiitos ystävät ja kiitos kaikkein Korkeimmille. Valoa ja rakkautta kaikille. Ps. ennen nukahtamista silmissä häälyi voimakkaasti, kuvioita ja voimakkaan violetin ja sinisen värit muuttivat muotoaan :angel: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Ikiaika. - 06.11.2005 10:29:11 vaikken miehistä tällä hetkellä ajattelekkaan kovin kauniisti :smitten: Hyi Sinua. :smitten: Sanoin tuon Ivanin puolesta, Ei itselläni, niin suurta väliä ole. :smitten: Koitahan pikkasen piristyä :smitten: Kaakkiseni :smitten: ja hirnahda kunnolla. :smitten: :coolsmiley: :coolsmiley: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Fish - 06.11.2005 18:08:21 Lainaus Ja vaikka välillä kyyneleet tulee, pohjalla on vahva usko, etten ole yksin, myös ylhäältä tulee apua. Lainaan Humane bändin piisiä, " I whis God was a women, women just like You!!" :smitten: :smitten: Rakkaudella, Fish Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 06.11.2005 22:55:39 Sain ystävältäni ohjeen ottaa tämä asia vihkimyksenä, joten suureen iloon on aihetta :smitten:
Alkaa pikku hiljaa jännittämään, mitä uutta elämä saattaa tuoda tullessaan. Katkeruus :tickedoff: on vielä hiukan pinnassa, mutta so what :coolsmiley: Kiittää ja kumartaa Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Cleo - 06.11.2005 23:10:43 Haleja ja voimia täältäkin! :smitten:
Itse samassa tilanteessa joten tiedän hyvin tuon katkeruuden tunteen ajoittain..etenkään kun mies ei millään päästäisi irti vaan eipä se yhteiselokaan suju. :( Sitten pitäisi tässä olla se vahvempi osapuoli tai ainakin siis johdonmukaisempi..On-Off-meininki kun todella kuluttaa ihmistä ja vie voimat pidemmän päälle. Parempi siis luopua ajoissa? Jonkinlainen perusoptimisti itsessäni kuitenkin asuu, joten vanhan loppu on uuden alku ja uuttahan (oli se mitä tahansa) on aina hienoa ja jännittävää odotella! :D Lähes kateeksi kävi noi sun hyvät transiitit, mulla taitaa kyllä olla tulossa Jupiterin kuutio Venukselle tossa tammi-helmikuun vaihteessa joten ainakin jotain positiivista ihmissuhderintamalla luvassa ellei sitten peräti rakkautta. Aika näyttää. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: YksTähti - 06.11.2005 23:40:40 Elämässäni toinen pitkä parisuhde päättyy juuri nyt. >:( Antaisiko joku uskoa tulevaan :-[ 02041963 klo00.15 jyväskylä Hei! Paas kattoin mitä :keskitaivas: :llä tapahtuu! Auringonpimennys 3.10.2005, jolle voi laskea kartan klo 12:28 kellonajan mukaan tarkoittaa, että elät varsin mielenkiintoista puolivuotiskautta. Uudenkuunkartta pimennyksen hetkellä värittää elämääsi puolen vuoden ajan varsinkin, jos se koskettaa omaa karttasi sen merkittävissä paikoissa. Yksin jo :aurinko: :llasi vieraileva :kuunsolmu: saa elämään muutoksia varsinkin vielä IC:llä eli pääakselilla. Kun tähän yhdistetään uudenkuun kartan tärkeimmät tekijät :kuu: ja alasolmu samalla akselilla, voimme vain uteliaana odottaa tulevia tapahtumia. Ne ovat merkittäviä kunhan pidät silmät ja korvat auki -- intuition opintojen mestaria :uranus: yhdessä sisäisen näkemyksen :neptunus: :en kanssa kehoittaa sinua kuulostelemaan miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Jos kaikesta huolimatta tuntuu, että tämä opetus on hieman rankan puoleista, se on sopiva juuri nyt tähän hetkeen. Muutos on ainut pysyvä elämässä. :saturnus: pöllyttää mieskuvaa 8.huoneessa vielä uudestaan keväällä. Mutta mukaviakin hetkiä on tarjolla. Sieltä voi tulla opastavaa energiaa juuri tähän tilanteeseen. Omat energiat ovat korkealla, kun :aurinko: jälleen on askendentillasi. Muutokset, jotka nyt tulevat eteen voivat avata silmät uuteen maailmaan ... Astrola - astrologiaa arjessa Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 07.11.2005 08:50:23 Cleo, kohtalotoverini :) Jokohan kohta saamme hymyillä tapahtuneelle.
Häntä pystyyn ja tiukka ote omiin asioihin ja . ;) Astrola; kiitos tulkinnasta :smitten: Maalikkona pikkuisen menee yli hilseen, mutta viesti on mielestäni selkeä, että jännitystä riittää. Vaihtelua ja muutosta pyysin yläkerrasta. Ja sen sain :D Eli kannattaa miettiä MITEN toivoo asian tapahtuvan, koska sitä saa mitä tilaa :2funny: Tää kuuluisi uniin, mutta; Unessa näin noin muutaman päivän ikäisen hirven vasan ja tuntui, etten tiedä miten sitä auttaa. Muutaman koiran sain hätistettyä pois ja yritin soittaa poliisille, mutten saanut apua. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Alcedo - 07.11.2005 13:09:36 Tää kuuluisi uniin, mutta; Unessa näin noin muutaman päivän ikäisen hirven vasan ja tuntui, etten tiedä miten sitä auttaa. Muutaman koiran sain hätistettyä pois ja yritin soittaa poliisille, mutten saanut apua. Kas, kas, sieltähän sitä uutta voimaa jo pukkaakin! :) :smitten: :smitten: :smitten:Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: manjaana - 07.11.2005 13:40:03 Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi
vaan iloitse siitä, että se on ollut. -J.W. von Goethe- Voimahalit myös täältä.. :smitten: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Cleo - 07.11.2005 15:22:01 Aivan, Kaakkis, kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse!
Tänä aamuna hieman ahdisti taas, mutta onneksi on toisaalta niin paljon velvollisuuksia mitä pitää hoitaa, ettei ehdi jäädä rypemään itsesääliin vaikka siltäkin välillä tuntuu. ;) Ja sitten on myös tämä foorumi, joka ainakin minulle on varsinainen henkireikä ja muistuttaa niistä elämän hyvistä puolista. Hassua muuten, kuinka sitä tosiaan voi jälkeenpäin hymyillä koko asialle ja toisinaan jopa nauraa- onhan ihmissuhdedramaatiikassa väliin niin koomillisiakin piirteitä! Joo, kyllä se vielä iloksi muuttuu. Voimia! :smitten: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 07.11.2005 15:45:53 Tämä nyt on vähän hassua, mutta pakko kertoa.
Pyysin yläkerrasta apua ammatinvaihdokseen ja ihmissuhdeongelmiin. Niin mulla on kassalla käynyt eräs vanhempi, hiukan koomisen (anteeksi) näköinen mies. Ja kun ajattelen meitä yhdessä niin ::) Niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta jäädä pois työelämästä ja nälkää ei tarvitsisi nähdä. Eli ohjeenani on: Ennenkuin toivot jotain, niin muotoile se tarkasti, sillä sitä saa mitä tilaa. Uskokaa. Ei ollut tarkoitus pilkata häntä, mutta kuitenkin asia ON koominen. Ps. Marketin kassa on ihanteellinen työpaikka, jos haluat mies seuraa. Ei tarvitse kuin hymyillä ja miehet usein tulkitsee sen niin, että se merkitsee jotain. Sorrrrry miehet. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Cleo - 07.11.2005 15:52:17 Heh, olen myös usein havainnut tuon saman "syndrooman"..kannattaa tosiaan miettiä mitä haluaa ja miten. Universumillakin on huumorintajunsa, ja toisinaan musta sellainen! :laugh:
Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 10.11.2005 08:04:53 Pikku hiljaa alan toipua :)
Menin meditaatioryhmään, jossa oli käsiteltiin anteeksiantamista. Sattuma sattuman perään. Tuntui kuin vetäjä olisi puhunut minulle hmmm... Kiitos tuestanne Jaana Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: maaret - 10.11.2005 11:16:30 o..oouu
taas tuo hirvi. se taitaa olla aikamoinen voimaelukka. serkkulikka sanoi minulle, kun olin noita hirveitä nähny unissa ja muualla, että menepä ostamaan kalevalan hirvikoru, sen voimaeläimesi..samoin muille meen heti tilipäivänä hirvikorukauppaa. ;) maratyttö Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: maaret - 10.11.2005 12:21:05 kaakki, jo on mukava nimi marjatalla, eihän vain ole hevostelua taustalla?? kysyy outo mara, mutta tuo meditaatio on kiinnostavaa. sitä sivuten löysin vanhan tiikesilmä-kiven, aidon kotimaisen jalokiven. laitoin sen otsalle ja hiljennyin. kuinkas ollakaan käsi, joka piteli kiveä otsalla KUUMENI! ! ! en uskonut ja vaihdoin kättä...taas sama ilmiö..ihanaa
martsu :2funny: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Starseed - 10.11.2005 20:37:07 Itse samassa tilanteessa joten tiedän hyvin tuon katkeruuden tunteen ajoittain..etenkään kun mies ei millään päästäisi irti vaan eipä se yhteiselokaan suju. :( Sitten pitäisi tässä olla se vahvempi osapuoli tai ainakin siis johdonmukaisempi..On-Off-meininki kun todella kuluttaa ihmistä ja vie voimat pidemmän päälle. Huolitteko minut mukaan, Cleo ja Kaakkimarjatta :-[ :-[. Olen samassa veneessä ja tilanteeni lopputulos on aika lailla samanlainen kuin Cleo, kuvaamasi. Voisin tulla pitämään vaikka peräsintä tähän veneeseen... On vaikeaa lähteä pitkästä liitosta, kun syynä ei ole mikään konkreettinen asia, vaan kliseinen erilleenkasvaminen ja erilaisten asioiden haluaminen elämältä. Jos itse kasvaa sisäänpäin ja toinen jää vain kaikkien ulkoisten asioiden vangiksi, on kuristavaa olla yhdessä, ja pahinta on se ettei toinen osapuoli näe suhteessa mitään peruuttamatonta vikaa. Kuinka kauan pitäisi yrittää, kuinka monta vuotta pitäisi odottaa muutosta? Niinkö kauan että itse on ihan lopussa. Itselläni on huono omatunto, olen kuin heitteillejättäjä...mieheni on muuttunut lapseksi joka ei tule toimeen ilman minua. Hän ei nuku, ei syö. Minun pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastani ja samalla pitää häntä pystyssä :( . Ei ole hääviä elämä juuri nyt, mutta minäpä tein aarrekartan :smitten:. Liimasin siihen kaikki haluamani ja toivomani asiat ja ihailen sitä pari kertaa päivässä. Turha kai sanoa että olen piilottanut sen visusti mieheltäni... Se antaa minulle onnellisia tulevaisuudennäkymiä ja tunnen itseni ihan onnelliseksi kun olen omissa oloissani. Mutta kun hän on kotona, aikani menee hänen psyykkaamiseensa. Kai tämä tästä..... Voimia teille molemmille, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa :smitten:. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: rasvapakara - 10.11.2005 20:41:45 Ota minut! ;)
:-X Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Mirjam - 10.11.2005 20:44:14 Lainaus On vaikeaa lähteä pitkästä liitosta, kun syynä ei ole mikään konkreettinen asia, vaan kliseinen erilleenkasvaminen ja erilaisten asioiden haluaminen elämältä. Jos itse kasvaa sisäänpäin ja toinen jää vain kaikkien ulkoisten asioiden vangiksi, on kuristavaa olla yhdessä, ja pahinta on se ettei toinen osapuoli näe suhteessa mitään peruuttamatonta vikaa. Kuinka kauan pitäisi yrittää, kuinka monta vuotta pitäisi odottaa muutosta? Niinkö kauan että itse on ihan lopussa. Itselläni on huono omatunto, olen kuin heitteillejättäjä...mieheni on muuttunut lapseksi joka ei tule toimeen ilman minua. Hän ei nuku, ei syö. Minun pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastani ja samalla pitää häntä pystyssä :( . Minäkin tähän keskustelunne väliin heitän jotain... :-\ Nimittäin tuo mitä kirjoitit, on lähestulkoon samaa, jota itse koin muutamia vuosia sitten. Pitkään jaksoin, koska en ollut varma, pitäisikö minun muuttua ja osata iloita tällaisesta arjesta...minullahan oli kaikkea mitä voi toivoa. Ulkoisesti. Pitkään ahdistuin siinä, ja kun en tietoisesti uskaltanut sitä suurta ratkaisua tehdä, ajauduin siihen kipeiden ratkaisujen kautta kuitenkin... Joten tsemppiä vain kaikille, jotka tuon kaltaisessa tilanteessa on... Kuunelkaa omaa sydäntänne! :smitten: Lainaus Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Starseed - 10.11.2005 21:23:12 Ota minut! ;) :-X Ihanaa, ensimmäinen tarjous ;D. Jospa nyt kuitenkin malttaisin vielä vähän aikaa olla hötkyilemättä, mutta lupaan pitää sinut mielessäni :smitten:. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Starseed - 10.11.2005 21:35:43 Minäkin tähän keskustelunne väliin heitän jotain... :-\ Nimittäin tuo mitä kirjoitit, on lähestulkoon samaa, jota itse koin muutamia vuosia sitten. Pitkään jaksoin, koska en ollut varma, pitäisikö minun muuttua ja osata iloita tällaisesta arjesta...minullahan oli kaikkea mitä voi toivoa. Ulkoisesti. Kiitos, Mirjam. On rauhoittavaa kuulla että on muitakin joille tämä tilanne on tuttu. Toisen miehen matkaan karkaaminen menisi tilapäisen mielenhäiriön piikkiin ja miehen olisi helpompi käsitellä se kuin tällainen epämääräinen tyhjyydentunne ja etäisyys, jota ei osaa sanoiksi toiselle pukea. Mies vain yrittää muuttua olemalla mieliksi kaikin tavoin, mutta koska hänessä ole sellaista kaipaamaani ominaisuutta mitä hän voisi itsestään esille kaivamallakaan löytää, on yhtälö toivoton. Mistä minä voin tietää kaksikymmentä vuotta sitten että tarvitsen nyt sellaista mitä hän ei voi minulle antaa, siis nimenomaan henkisesti. Lainaus Pitkään ahdistuin siinä, ja kun en tietoisesti uskaltanut sitä suurta ratkaisua tehdä, ajauduin siihen kipeiden ratkaisujen kautta kuitenkin... Siinähän se vaikeus juuri onkin! Kun ei haluaisi satuttaa toista, mutta ei haluaisi satuttaa itseäänkään. Kynnys ottaa se lopullinen askel on todella korkea ja pelottavakin. Lainaus Joten tsemppiä vain kaikille, jotka tuon kaltaisessa tilanteessa on... Kiitos paljon sinulle. :smitten: Lainaus Kuunelkaa omaa sydäntänne! :smitten:[/color] ...ja tuo lause löytyy minun aarrekartastani, mistähän ihmeestä sen tiesit ::)? Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Mirjam - 10.11.2005 21:53:19 Lainaus Kiitos, Mirjam. On rauhoittavaa kuulla että on muitakin joille tämä tilanne on tuttu. Toisen miehen matkaan karkaaminen menisi tilapäisen mielenhäiriön piikkiin ja miehen olisi helpompi käsitellä se kuin tällainen epämääräinen tyhjyydentunne ja etäisyys, jota ei osaa sanoiksi toiselle pukea. Mies vain yrittää muuttua olemalla mieliksi kaikin tavoin, mutta koska hänessä ole sellaista kaipaamaani ominaisuutta mitä hän voisi itsestään esille kaivamallakaan löytää, on yhtälö toivoton. Mistä minä voin tietää kaksikymmentä vuotta sitten että tarvitsen nyt sellaista mitä hän ei voi minulle antaa, siis nimenomaan henkisesti. Kyllähän ihmiset kasvaa erilleen. Tai vaikka vain ystäviksi. Kuitenkin aikuinen kai kaipaa elämäänsä sellaista monipuolista suhdetta. Suhdetta, jossa on myös sisäisen yhteyden lisäksi 'haastetta' kasvuun molemmin puolin. Ja paljon muutakin. Itsellä ainakin oli tosi suuret 'ulkoiset paineet', kaikki vanhat uskomukset, että liiton laatua määrittelee sen ajallinen pituus, yms yms. Silloin myös vahvasti yritin kasvaa ja mennä kaikessa itseeni. Ihan liikaakin; Josko minun nyt kuuluisi kasvaa tässä suhteessa, eikä odottaa että toinen kasvaisi 'minun mittoihini'..yms yms. Tosissani yritin, mutta (astrologiaakin nojaten näin jälkikäteen) ;), suuremmat voimat jyllää, enkä voi juosta karkuun näitä asioita... Itse kun rimpuilin itseni kanssa, päädyin melko 'suureellisen' loppuun...oli 'itkua ja hammasten kiristystä'. Minulla ei silloin ollut rohkeutta tehdä ratkaisua, niillä perustein, jota sydämeni kertoi... Lainaus Siinähän se vaikeus juuri onkin! Kun ei haluaisi satuttaa toista, mutta ei haluaisi satuttaa itseäänkään. Kynnys ottaa se lopullinen askel on todella korkea ja pelottavakin. Oli ratkaisu mikä tahansa ja mitä kautta tahansa toteutuva, niin aina se satuttaa...mutta kipu ei ole pahasta...silloin kun se tekee säröjä sellaiseen, minkä onkin hyvä väistyä jonkun paljon syvemmän yhteyden päältä. Lainaus Lainaus Kuunelkaa omaa sydäntänne! :smitten:[/color] ...ja tuo lause löytyy minun aarrekartastani, mistähän ihmeestä sen tiesit ::)? Lainaus :D taidan olla meedio ;D taitaa olla vähän 'klishee', vaikka ei kyllä henk. koht. minulle, vaan tällä hetkellä vahva 'johdattaja-lauseeni'! :smitten: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: rasvapakara - 10.11.2005 22:09:32 Ups... Juoksisin todennäköisesti vain karkuun. :'( Kyllä se siitä. Taidan mennä katsomaan televisiosta poronhoito-ohjelmaa. Tangoja käyttävä Härkä-ystäväni suositteli. :o
Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 11.11.2005 05:58:01 Tervetuloa veneeseen Starseed :) ja hali.
Minulla myös tämä 10 v. jakso on ollut varsinkin alussa on/off suhde. Leijonalle ei ilmeisesti saa näyttää olevansa varma nakki >:( Eilen meditoimme. Sain lopuksi ryhmähoitoa (posket hehkuivat niin omenaisina, että arastelin "kotia" tuloa tulevan ex-miehen luo). Ja jälleen kerran minulle uusi ihminen oli sitä mieltä, että voisin kanavoida apua muille. Joten alan kohta ymmärtää sitä koomikkoa, joka laati sielunsuunnitelmani l. itseäni :smitten: Luulisin kokemuksen auttavan toisten tukemisessa. Joten kun tuska hellittää, niin on aika alkaa juhlia. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Alcedo - 11.11.2005 14:20:24 :smitten: :smitten: :smitten: :angel: :angel: :angel:
Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: ishtar - 11.11.2005 19:05:57 Började falla som ett löv.
Ångrade sig halvvägs, förvandlades till en gul fjäril och flög sin kos. ...nii-in... missä kaarnaveneessä istunkaan, sitä en tiedä, mutta sen vain, että ainut pysyvä on muuttuminen, ja pienempiä ja suurempia kuolemia sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, ja saattaa sattuakin. eikös ihmeellisintä kuitenkin ole se, miten paljosta selviää hengissä? joskus lehti haluaa perhoseksi, vaikka jotkut perhoset elävät vain päivän. ja kiertokulku jatkuu. uskallusta ja valoa kaikille. :smitten: Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: Starseed - 11.11.2005 21:29:19 Onko meitä näin paljon, meitä samassa veneessä olevia??? :o Aivan uskomatonta! Starseed, tarinasi oli aivan kuin minun tarinani, paitsi, että mieheni ei ole muuttunut lapseksi. Minä myös olen tehnyt aarrekartan... ;) Hei Zillic, tämä veneemme taitaakin olla sellainen isompaa kokoa oleva kunnon kirkkovene ::). Se näyttää välillä hörppäävän vettä, mutta pääsemme kuin pääsemmekin onnellisesti vastarannalle, kunhan vain uskomme onnistuvamme. Lainaus Parisuhde ei toimi, mutta siitä ei osaa luopuakaan, kun tuohan se kuitenkin tiettyä turvaa, mutta on toisaalta kamalaa, kun puuttuu fyysinen ja henkinen yhteys. Mitään ei ole "oikeasti" huonosti, jos vertaa vaikka johonkin alkoholistiperheeseen, jossa mies juo ja hakkaa vaimoaan. Mutta, kun "vain" toinen on mykkä ja eikä välitä, muuta kuin olla möllöttää. Eikä tosiaan muutenkaan tunnu olevan samalla aaltopituudella enää. :tickedoff: Juuri niin! Miten "hyvästä" ja kunnollisesta miehestä erotaan niin että toinen voisi sitä ikinä ymmärtää? Minä vain en yksinkertaisesti halua elää loppuikääni veljeni kanssa, koska siinä menee kaksi loppuelämää hiukan haaskioon :tickedoff:. Haluan vielä oppia uusia asioita ja tehdä kaikenlaista uutta ja innostavaaa. Hitsi kun en ymmärrä noista planeetoistakaan hölynpölyä, mutta on minulla onneksi tulkintoja tilattuna viisaammiltani. Lainaus Sitten vielä kaiken kukkuraksi, minua kiinnostaa eräs mies, joka kylläkään ei taida olla kiinnostunut minusta. Eri lähteistä minulle on sanottu, täällä palstallakin, että meillä on takana useita yhteisiä elämiä. No ainakin tiedät ja tunnet olevasi hengissä, iloitse siitä ;). Hän vain ei ehkä vielä muista sinua, eikä ole tietoinen että teidän pitäisi tavata :smitten:. Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: May - 12.11.2005 10:37:25 Hei Zillic! Vastailen sinulle ehtiessäni yv:llä....
Otsikko: Re: Voihan.... Kirjoitti: kaakkimarjatta - 13.11.2005 10:56:07 11:11 Oli merkityksellinen päivä myös minulle.
Tajusin nähneeni ensimmäisen enneuneni ja vaikka juttu sinänsä oli ikävä, minulla on rauhallisempi mieli kuin koskaan :angel: Päälakeni oireili koko päivä ja lähellä oli, etten vuodattanut kyyneleitä ilosta. Nauratti ajatus mennä lääkäriin hakemaan sairaslomaa; En valitettavasti kykene työhöni, kun kanavat taitaa aueta. Olisikohan tullut pitkä sairasloma? Juu, eiköhän tämä tästä iloksi muutu. Voimia muille,joilla on nyt vaikeaa. Alan uskoa; tulessa rauta kirkastuu |