Astro Foorumi

Niinpä..helpommin sanottu kuin tehty :-\ mutta yritystä kuitenkin on itsensä kannalta, kun on liian kiltti sanomaan suoraan, niin että ei tulisi riitaa tai epäselvyyksiä :knuppel2: siksi kamu suhteet loppuu. Minusta ystävyys suhteen pitäisi olla vapaaehtoista ja otetaan yhteyksiä silloin kun on asiaa tai halutaan tavata, jos on jokapäivä tekemisissä kamujen kanssa, tulee helposti riitaa :buck2:

Hyvän aiheen avasit Elämänilo!  :smitten: En kanna mistään kaunaa. Olen antanut kaikille anteeksi kaiken ja annan jatkossakin.  :smitten:  :angel:

Hieno aihe, totta tosiaan !
Omalla kohdallani koen, tunnen, etten kanna minkäänlaista kaunaa ketään kohtaan. AINOA kaunantunne, joka voi mahdollisesti pulputa esiin silloin tällöin, on kauna ITSEÄNI kohtaan... Miksi tein niin, miksi sanoin niin tms.
Mutta tällä hetkellä EN SITÄKÄÄN ! Olen oppinut sen, ettei menneitä kannata kaivella, vaikka mitä olisi sattunut. Siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää, se ei hyödytä mitään. Elän tässä hetkessä, tässä päivässä, enkä murehdi menneitä, enkä huolehdi tulevasta. Eli  en kanna kaunaa, kaikki on anteeksiannettu !  Rakastan nyt elämää ja nautin siitä täysin siemauksin !  :D  :smitten:

Hyvä kysymys Elämänilo !

Olen antanut anteeksi paljon ja monille ja olen miettinyt, miksi olen joutunut antamaan niin paljon anteeksi. Kiitos siitä teille, hyvät foorumilaiset. Olen viimeisen puolen vuoden aikana oivaltanut roppakaupalla uusia asioita elämässäni ja toivottavasti se oivaltaminen on vasta alkua  ???

Kaunan kantaminen on todella raskasta, mutta siitä saa niin helposti itselleen kaverin.
Kun sen päästää sille asteelle, niin eihän sitä meinaa millään hennota erota, on niin mukavaa, kun on joku "ystävä", joka jaksaa aina kuunnella, sanomatta koskaan vastaan.

Kyllä luulisin päässeeni eroon, ainakin enemmistä kaunoistani, ihan helppoa se ei aina ole ollut. Mutta asia kerrallaan ja päivä kerrallaan..

 :smitten:

Pitkästä aikaa Elämänilo Sinun aloittamasi aihe sai minutkin tarttumaan virtuaalikynään  ;)
Yhden ystävän kanssa sukset menivät ristiin (onhan niitä muitakin mutta ne on kai sitten jo anteeksiannettuja kun eivät vaivaa mieltä) ja annoin anteeksi ja kaveruus sai jatkua pitkän erätauon jälkeen, mutta ihan kuin nyt sama kaava näyttäisi taas alkavan toistaa itseään uudessa ympäristössä saman ihmisen kanssa. Ehkä olisi kannattanut antaa anteeksi, mutta jättää kaveruus sinne kuoppaansa kun ei se näköjään oikein toimi.  :tickedoff:

hyvä aihe ja tosi tärkeää ajattelemisen aihetta...se kauna vangitsee ja vahingoittaa itseä eniten...niin turhaa mutta niin inhimillistä. mutta tosi hyvä yrittää päästä siitä eroon...

Sign? sanoi, hyvin. Siis katkeruus vahingoittaa eniten itseä.
Tutkin itseäni. Tulin siihen tulokseen, että kaikki katkeruudet ovat minuun itseeni loppukohtaisesti koskevia, sillä hän jolle olisin katkera, on tuntematta katkeruuttani, sillä mitä nuo toiset siitä välittävät, olenko katkera heille? Kaikki kääntyy aina itseen. Kun on sovussa itsensä kanssa, katkeruuskin on olematta olemassa.
Jos jollekin olen katkera niin, itselleni olen, :knuppel2: en voi sille mitään  :crazy2:

minäkin olen antanut anteeksi. alkanut kantaa vastuuta ymmärtäen, että kaikki kokemukset olen itse vetänyt puoleeni ja ne ovat olleet tarpeellisia. kenelle sitä silloin olisi vihainen? jumalille? ei kannata...  ;)

Hyvin kirjoitit INTI  :smitten:
Veit sanat suustani, mutta olkoon, niin on hyvä  :smitten:

 ;) Mateve

Hmmm...(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/muahaha.gif)

No sillä hetkellä, kun tunnen, että minua petetty/loukattu, niin kyllä helevato, räiskäisen takaisin, kostan jos pystyn, suunnittelen ja juonin jotain todella ikävää, kirjoitan hänestä lehtien yleisön osastolle, soitan hänen pomolleen ja kerron olevani se ja se harvinaisten sukupuoli -ja ihotautien klinikalta ja pitäisi saada välittömästi yhteys ko. ihmiseen, hänen omaksi parhaakseen ja muiden terveyden turvaamisen vuoksi, soitan lähimpään lannoiteliikkeeseen hänen nimellään ja tilaan kuorma-autollisen ihka aitoa luonnollista sontaa kipattuna hänen pihaansa, teen woodoo nuken ja pistelen neuloja ikäviin paikkoihin, soitan lehtimyyjille ja annan hänen numeronsa niille, menen öisin soittamaan sahaa hänen ikkunansa alle, pudotan kaikki saamani mainokset hänen postiluukkuunsa, vähintään ainakin paistan mokoman p*skiaisen lemmikkipupun ja kutsun hänet illalliselle syömään! :knuppel2:

Muuten en ole kovin pitkävihainen, enkä kanna kaunaa kenellekään ja annan anteeksi hyvin helposti. :)

Insertoin juu ja nauroin vedet silmissä  :2funny: :laugh:

INTI'n & co:n kanssa samoilla "tasoilla" anteeksiannon ja hyväksymisen suhteen.

 
 :2funny: voin melkein nähdä sen sahansoittajan mielikuvituksessani... :2funny:

ANTEEKSIANTAMINEN

Viesti Violetin liekin Armon enkeleiltä:

”Ole armollinen itsellesi ja myös muille. Päästä irti mielipahasta, jonka toiset ihmiset ovat teoillaan sinulle aiheuttaneet. Antamalla anteeksi löydät mielenrauhan ja tyyneyden tilan, joka on perusolemuksesi. Avaa sydämesi ja anna anteeksi itsellesi sekä niille, jotka ovat loukanneet sinua. Autamme ja opastamme sinua anteeksiantamisen prosessissa,
kunhan vain pyydät apuamme. ”

Enkelit opastavat sinua päästämään irti ja vapautumaan mielipahasta, jota kannat itsessäsi toisten tekemistä tai tekemättömistä teoista. Enkelit pyytävät sinua tarkastelemaan toisten tekoja myötätunnolla – hekin kulkevat omaa polkuaan, omien haasteidensa ja kehittymistehtäviensä kanssa. Sinun ei tarvitse hyväksyä toisten tekoja, pystyäksesi antamaan anteeksi niille, jotka ovat haavoittaneet sinua. Voit olla täysin oikeutetusti vihainen jollekulle, eikä sinun tarvitse suostua vastaanottamaan sellaista käyttäytymistä, joka loukkaa sinua. Jokaisella on oikeus suojella omia henkilökohtaisia rajojaan.

Enkelit ohjaavatkin sinua tarkastelemaan omaa olotilaasi ja sitä energialastia, jota kannat itsessäsi olemalla vihainen jollekulle muulle tai itsellesi. Kun annat anteeksi ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet sinulle mielipahaa, et enää kanna tuskaa taakkanasi toisten teoista. Ole myös armollinen itsellesi ja anna  itsellesi anteeksi kaikki se, mitä olet tehnyt ja joka tuntuu itsestäsi pahalta. Ole armollinen itsellesi – olet tehnyt juuri sen, mihin olet pystynyt ja kyennyt.   Aikaisemmat elämänkokemuksesi eivät pidä sinua otteessaan, ellet itse anna näille kokemuksille tätä valtaa. Armon vastaanottaminen on sitä, että hyväksyt sen, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Anna itse itsellesi mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja ja uudenlaisia tekoja. Armon Violetin liekin enkelit auttavat ja ohjaavat sinua lempeydellä ja myötätunnolla anteeksiantamisen prosessissa, kunhan vain pyydät näiden voimallisten enkeleiden apua.

TÄMÄN VIESTIN SAIN ITSELLENI. HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE

Heheh... Miksi ihmeessä tuota nyt jännittää? :D
No en tarvitse... jos on oikein pahasti loukattu, niin kuoleminen on sille loukkaajalle aivan liian armollista. :D Hehheheheh..... :D :2funny:
Jääköön eloon ja kärsiköön.. ::) :D :2funny:



No ihmekö tuo, että vaihtuvat? :idiot2:
On se vaan vaikea löytää naista, joka kestää miestä, jolle jo sen kurkkulääkärin olisi pitänyt antaa jotain rotan myrkkyä! :o
Säälisit niitä naisia!  


23 vuotta... tottumuksista on vaikea päästää irti.


Niin minäkin uskon. Äitini meni naimisiin uudelleen 6 kk jälkeen isäni kuolemasta. ;)



Ihana kuulla.  :smitten:




Hyvä homma!  :smitten:
Joskus rakkaus vain muuttaa muotoaan, mutta ei se mihinkään katoa.  :smitten:

Suurimmalle osalle olen pystynyt antamaan anteeksi..mutta itelleni en :idiot2:. tai siis olen ja en ole. kaipa se on sitä perus oinas-juttua: "miksi aina pitää luottaa ihmisiin ja sen jälkeen paikata puukon jäljet selästä?" :tickedoff:
Tiedän, ettei kukaan muu tuomitse minua rankemmin kuin minä, mutta mistä ihmeestä ymmärtäisin sen niin että ymmärtäisin sen :idiot2: :'(?
 Sekavaa tekstiä, mutta niin on pääkin :2funny: :coolsmiley:

Olen samoilla linjoilla kuin Eppana78.

Jostain syystä uskon ihmisistä vain hyvää, ja olen kyllä saanut kärsiä tästä "viasta" koko elämäni ajan.  :idiot2:

Sietokykyni on hypervenyvä ja olen tullut ( ja tulen varmasti jatkossakin) hyväksikäytetyksi sen vuoksi. :-\

Olen yliluottavainen.

MUTTA, kun luottamukseni rikkoutuu, voin kyllä antaa anteeksi, mutta kyseinen henkilö tipahtaa arvoasteikollani alle nollarajan.

Tarkoittanee sitä, että vastaantullessa jutella voin, mutta en mistään tärkeästä ja kotiini voi tulla vierailulle, mutta ei minun kutsustani.

Petturista tulee minulle täysin merkityksetön ihminen.


 

Olen antanut anteeksi pettäjille ja en tunne katkeruutta menneistä. :) Minä myös tahdon edelleen uskoa, että jokaisessa on niitä hyviä puolia, vaikka olisivatkin "hyvässä piilossa"..
-että kukaan ei tarkoituksellisesti ja ilkeyttään loukkaisi ketään, vaan tilanteet johtaa toiseen ja on voimaton vastustamaan tapahtumien kulkua.. ???
Ongelmani on, etten osaa antaa itselleni anteeksi tekemiäni ikäviä "temppuja".. Ne vaivaavat, vaikka aikaa on kulunut paljon ja olen näiden ihmisten kanssa asiat selvittänyt ja näennäisesti kaikki ok. En vaan tajua kuinka olen voinut olla niin typerä, että olen loukannut rakastamiani ihmisiä temppuilemalla heidän selkänsä takana.. :tickedoff:
Ei paljon auta et siihen aikaan olin aina kännissä, silloin se oli muka oikeutettu ja "hyvä" puolustus... :uglystupid2:
    O...    (http://www.cosgan.de/images/smilie/traurig/d035.gif)

Joo...luulen, että se oli se 7 vuoden Saturnus -"sykli" (?), vähän kuin parisuhteessa...7 vuotta ystävyyttä, sitten vuoden tauko siinä, ja taas ystäviä ollaan... :)

Kun astia on rikottu se ei ole enään ehjä, samoin voi sanoa rikotusta ystävyydestä, se on, mutta luottamus on kadonnut.  :tickedoff:
Sielunkumppanini petti ja sen "varjo" seurasi elämäämme  :'(
Anteeksi voi antaa, mutta kokemus valitettavasti se ei unohdu  :tickedoff:

 ;) Mateve

minusta on vaikeinta päästä yli siitä, jos joku on teeskennellyt myötämielisyyttä (ollakseen hyvä ja täyttääkseen ideaalinsa hyvästä ihmisyydestä, pakosta tuntea rakkautta?) ja samalla sisällään tuntenut vihaa ja tuhoamishalua.

ja olempa itsekin käyttäytynyt näin jostain syystä...ehkä luullen että se on paras vaihtoehto tai oikein?

parasta on rehellinen vihamies, joka ilmaisee suoraan olevansa vastaan. silloin on kaikille reilu peli. rehellinen vihamies ei ole mielestäni paha juttu, silloin tiedetään missä mennään ja voidaan valita suunnat.

pakko-rakkaus ja pakko-myötämielisyys joka peittää alleen jotain muuta on kaikkein pahinta...silloin ei tiedä mihin uskoa.Tästä jäi mulle pahimmat arvet kun on pitkään luullut jotain hyväntahtoiseksi (hänen toimintansa perusteella) mutta onkin ollut pahantahtoinen.

miksi siis tälläisissä tilanteissa yleensä kiduttaa toistansa olemalla tekemisissä keskenään? kyllä tilaa riittää kaikille eikä ole pakko olla kaikkien kanssa "auvoa ja rakkautta"...jos ei sitä oikeasti koe. silti ei tarvitse koittaa tuhota toista, etäisyyden pitokin voi olla se ratkaisu.

Meneekö se matemaattisesti näin? Kun 7 vuoden suhteen jälkeen se menee poikki ja mies palaa ystävänä 7 vuoden jälkeen niin onko tosiaan sanottu että jotain on opittu. Ja mitähän tulee taas 7 vuoden jälkeen? Olen miettinyt meneekö niin kauan, että eräs toinen suhde paranee.. vai tuleeko taas joku kriisi v.. 2012.-. Maya.. varmaan..

Oinaiden avoimuus on muuten ihanaa kauriiden umpimielisyyden jälkeen. Tunnen erään joka aina yrittää uudestaan, välillä pettyy, mutta yrittää aina vaan. Hän on jotenkin viehättävä asenteessaan (nuori mies). Jatkakaa vaan, ei ainakaan sulkeutumista kokemiselta.

No ei kai nyt ihan matemaattisen tarkasti. Siis se 7 vuotta voidaan laskea siitä ajankohdasta, jolloin tapasit ko. henkilön, jonka jälkeen suhteessa on todennäköisesti kriisi ellei se ole erityisen vahva sellainen. Sitten 7 vuoden suhteen jälkeen voi olla esim. vuoden (ihan minkä pituinen aika tahansa) tauko tms. Maarit Laurento kertoi tästä kerran Trendi -lehdessä (muutama vuosi sitten), joka minulla vieläkin jossain on. Ei tämä mikään Maya -juttu ole, jos sitä tarkoitit. :)

Mulle on kasvanut tap etten koskaan näytä jos mua loukataan ....vaikka en sitä unohda en myöskään enään luota sellaiseen ystävään. Tapani olla ystävä onsitä että en missään muodossa astu toisen reviirille,ja jos ysätävin tekee sen minulle,loukatakseen tai saadakseen omaa etua asiasta,ja välehtelee ynms.en siis missään muodossa koskaan luota ja en kai siis osaa anataa anteeksi satasella..ikävää mutta näin se vaan on :(

Samaa mieltä rempan kanssa..mutta ajan kanssa sellainen ihminen unohtuu ja se on hyvä asia :smitten:

Näin minäkin ajattelen..
Olen "vapauttanut" eräitä ihmisiä ystävyydestäni, siis tavallaan poistanut heidät omasta elämästäni, sen jälkeen kun ystävyyttä ei enää ole... Eikä entisistä ystävistä kyllä tuttavia tule.

"Anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"

Ihminen on armoton, Jumala armollinen

Ansaitsematon
Rakkaus
Minun
Osakseni

Heippa,

pahimmin minua on höynäyttänyt eräs mies, jonka kanssa olimme ensin n. 5 vuotta ystäviä ja jonka jälkeen suhde muuttui romanttiseksi. Tämä mies ihan itsetarkoituksellisesti leikki tunteillani, mikä oli minusta oikea kardinaalirikos tässä tapauksessa. Olisin kestänyt pelleilyä joltakin ventovieraalta, mutta "ystävältä" en sitä odottanut.

Joka tapauksessa umpirakastuneena ja sydän särkyneenä kärvistelin muutaman kuukauden murhanhimoisissa tunnelmissa, kunnes päätin tarttua härkää sarvista ja lähteä kertomaan tälle miehelle, miten hän oli minua loukannut. Tällöin olin jo sen verran rauhoittunut, että jonkinlainen järkevä keskutelu oli mahdollinen. Hän pyysi minulta anteeksi, mikä oli minulle tärkeää. Tämän jälkeen oli helpompi päästä irti hänestä.
Ystävyys ei ole tietenkään jatkunut romanttisesta suhteesta puhumattakaan. Ko mies on soitellut minulle toisinaan humalapäissään, ja ilmeisesti hän kuvitteli monen vuoden ajan, että olen hänelle yhä vihainen. Vihaa en kanna, enkä myöskään kaunaa, mutta eivät ne tehdyt loukkaukset ole mihinkään unholaan kadonneet. Petturin kanssa on aina varovainen. Hänen kanssaan ei halua olla erityisesti tekemisissä.

Jokseenkin samaa taktiikkaa olen noudattanut myös muissa, vaikka vähemmän traumaattisissa tilanteissa. En pelkää myrskyn nostamista ja asioiden selvittelyä silmästä silmään. Kummasti muuten puhdistaa ilmaa tällainen kuohahtelu!

En halua olla missään tekemisissä entisten petturi ystävien kanssa :-X anteeksi olen antanut ja asiat on unholassa, opettihan nekin todella paljon itsestäni josta olen kiitollinen heille, että aukaisivat silmäni silleen, että en ole enään niin kiltti ja sinisilmäinen vaan oman arvoni tunteva ihminen :smitten: ISO KIITOS  ;)

Anteeksianto on helppoa niille joita rakastaa. Tosin on yksi ihminen jolle en anna koskaan anteeksi, en ole tekemisissä koska jotkut eivät vain osaa muuttaa tapojaan.

aika noloa myöntää, mutta vaikka oisin antanu anteeksi, niin silti kostan jotenkin...  :-[ Oon yrittänyt päästä eroon tavasta, mut sitten kun tulee tilaisuus kostaa niin meen vaan jotenkin sen tunteen mukana etten ajattele mitään. Eikä edes kaduta vaikka tiedän että se on lapsellista.
 :-X

Minä olen viimeisen 15 vuoden aikana joutunut urakalla ja laskuun opettelemaan anteeksi antamisen voimaa.
Suurimmat harjoitukset olen käynyt omaa isääni kohtaan ja vuosia siinä meni.Ei ollut aivan helppoa, mutta kun lopulta sai anteeksi annettua, vapautui ja mikä suuri helpotus se olikaan. Nyt olen opetellut tuntemaan isääni uusin ja anteeksi annetuin silmin.
Myös muita anteeksi antamisen harjoituksia tielleni on viskattu ja kaikille olen antanut anteeksi, joko henkilölle itselleen suoraan kasvotusten sanoen tai hiljaa mielessäni. En halua jäädä katkeruuteen makaamaan, vaan haluan elää sovussa ja tyyneydessä itseni kanssa.
Anteeksi antamisella on suuri voima!  :angel:

Anteeksianto on prosessi, ei aktiivinen teko. Anteeksianto tulee itsestään, kun on siihen valmis. Kärsivällisyyttä siihen vain tarvitaan.  :)

No tanaan kannan kaunaa! :buck2:

Eras mies, jonka kanssa kavin kerran kahvilla pari paivaa sitten toiden jalkeen kertoi koko tyoyhteisolle ja muutamille ystavilleni meidan seurustelevan. ???

Tama mies puhuu sellaista bullshittia, ettei tosikaan!

Olen tavannut yksityisesti taman miehen vain tuon kerran pari paivaa sitten n. 45 minuutin ajan kahvilla.
Muutoin han vaikuttaa samoissa tyopiireissa jonkin verran.

Pitaisi uskoa omaan intuitioon siita, etta jos tyypissa tuntuu olevan jotain vikaa,
siina silloin useinmiten ON vikaa. :tickedoff:

Lisaksi tama mies hokee koko ajan, etta toivottavasti sina et jata minua jne.

Han on selkeasti henkisesti jotenkin epatasapainossa. :uglystupid2:
Han todella kuvittelee, etta me olemme menossa naimisiin
45 min kahvilla istumisen jalkeen! :idiot2:

Inhottavaa tassa on se, etta se tyyppi on ehtinyt jo olla yhteydessa naiden parin paivan aikana exaani, muutamiin hanen ystaviinsa, nykyiseen miesystavaani ja hanen ystaviinsa ja minun ystaviin ja kertoilee ihan onnessaan, mita kaikkea teemme yhdessa, kuinka kivaa on olla yhdessa ja kuinka suunnittelemme haita jne. ja ystavani miettivat,
etta mita hullua tama oikein on? :idiot2:

Ilmeisesti siita tulee joku riesa ja kauheinta tassa on se, etta minun pitaa viela keskiviikko aamuun
kestaa tuota idioottia fyysisesti toissa! :buck2:

Se lahentelee koko ajan ja minua inhottaa jo hengittaa samaa ilmaa sen kanssa!
Jos se koskee, niin minun tekee mieli menna suihkuun ja desinfioida itseni. :buck2:

Olen jo ryhtynyt toimiin, ettei minun tarvitse kestaa tyyppia missaan olosuhteissa enaan! :knuppel2:

Inhottavaa.. :buck2: Aivan kuin olisi tullut jollain tasolla henkisesti raiskatuksi. :buck2:

Voi Asterix raukkaa kun kaikkeuden kaikki miehet, jolla jotain on vinossa, haluavat ehdottomasti sinut ja vain juuri sinut.. huh huh..(eivätkä edes ymmärrä poistua näyttämöltä)

Jotenkin nauratti lukea tää juttu.. on tää niin hauska. Kannattaa mennä psykoloogille jos raiskaus on pahempaa lajia.. :coolsmiley:

Kun tämä kerran astrofoorumi on, niin oletteko huomanneet että tietyt merkit kantaisivat kaunaa pahemmin kuin toiset?

Eräs ystäväni  :aurinko:  :askendentti:  :jousimies: ja :kuu: :kauris: sekä  :venus:  :skorpioni: on ehkä pahin tuntemani ihminen kantamaan kaunaa ja vihaa sisällään. Hän pitää mielummin asiat ja ongelmat piilossa ja auta armias jos häntä arvostelee joskus, niin hän kyllä vetää sellaiset draamat ja lopun elämän kestävät kaunat, että niistä saa kuulla kuolinvuoteellakin varmaan. :( Välillä mietin miten hän kestää itseään! Kaunoja hänellä on suuntaan jos toiseen tosiaankin eikä yhtään todella läheistä ystävyyssuhdetta ehkä juuri tämän asian takia.  ??? Ovatko kaikki jousimiehet tällaisia?  ???

Minä suutun ja lepyn helposti, mutta tietyistä asioista kannan edelleen kaunaa sisälläni, varsinkin isääni kohtaan, joka kohteli minua lapsena hyvinkin epäsuotuisasti.  :'(

Olen antanut anteeksi Asterixille, koska olen ymmärtänyt että hänen kaltaisensa olento ELÄÄ negatiivisesta huomiosta - Ainakin olen ymmärtänyt plutoa, jos sillä nyt sitten on enää merkitystä. Samalla kun itse lennän planeettojen tähtivyössä, toisella on "ongelma" kymmenistä miehistä, jotka keskimäärin vainoavat hänen HENKEÄÄN ja vaikka MILLÄ tekosyyllä ehdottomasti haluavat häntä..

Otan vain positiivista toimintaa vastaan vast´edes  :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: jos siihen pääsee, ei ole anteeksiannettavaa. Mars Aurinko Jupiter Venus

Luojan kiitos, ettei sentaan kaikki, mutta jotkut. :buck2:
Usko pois, kusipaa-magneettina ei ole kovin kivaa olla. ;)
Ovat aina reagoimassa joka raksahdukseen. ::)

Olen. ::)


Jaa-a... voi olla.
Tosin miesystavani on Jousimies ja hanella joskus lievaa taipumusta muistella karsimaansa pahaa tai "pahaa", mutta ei usein, eika se ei ole kovin paha hanella.
Pahimmillaan kestaa ehka viikko murjotusta. :D
Joko han on oppinut tai sitten joku aspecti on vaikuttamassa niin, etta elama jatkuu ilman suurempia murheita ja katkeruuksia.
Han ei myoskaan puutu tai anna mitattomien juttujen haitata elamaansa, eika ota asioita henkilokohtaisesti,
mika ilmeisesti on aika epa-Jousimiesmaista kaytosta? :idiot2:

Hanella on aika laaja ystavapiiri,
enka ole koskaan tormannyt hanen kanssaan mihinkaan konfiltiin.
Pitaisi olla varmaan aika iso juttu, etta han katkeroituisi kuukausien tai vuosien ajaksi. Yhtakkia en saa edes mieleen mitaan sellaista. :idiot2:

Jos hanta alkaisi rasittamaan joku nettikirjoittelu,
niin tuskin hanella olisi silloin muuta sisaltoa elamassaan. :D
Nain kuvittelisin.

Tuskin helposti ja mitattomista jutuista katkeroituvalla tyypilla olisi monia ystavia ymparillaan, oli sitten kysymys mista merkista tahansa. ;)

Toki tiedan muutamia Jousimiehia, jotka vetaa todella herkasti herneen nenaan mita ihmeellisimmista asioista moniksi vuosiksi ja viela kiduttavat itseaan siina ja ovat siina pysahtyneessa tilassa jopa vuosia. :o

Asterix - luit siis ironisen tekstini ihan myönteisessä mielessä!

Haluan vain sanoa että missä tahansa suhteessa voi olla tai olla  olematta. Aina voi deletoida ne olennot, joita ei lähelleen halua. Omalta kohdaltani PUHUTTELU auttaa. Puhuttelen olennon, joka loukkaa käytöksellään. Jos epämääräiset lupaukset ja muu piittaamattomuus jatkuvat, voin katkaista välit kokonaan tai olla koskaan erityisesti luottamatta ja pakosta vain pitää välejä - olla välittämättä, mutta ei saa loukkaantua.

Itse olen ollut tavallaan magneettina tunnevammaisille, mutta olen lopettanut sen asian ihan kokonaan.  :coolsmiley: Muut eivät häiritse.

ps edelleenkin, jousimiehet on kaikkea muuta kuin pikkumaisia  :smitten:

Heheh... ilmeisesti edes pistelias ja vtumainen Nouseva Scorpionini ja Mars Oinaassa ja vtumaiset lausunnot keksiva Merkurius Kaksosissa ei kykene deletoimaan epatoivottuja henkiloita elamastani.. ;D
Voi minua..!  :buck2:
Pulassa jalleen!  ;D

Olen antanut itselleni anteeksi ja annan anteeksi myös niille, jotka eivät ole vielä itseään armahtaneet.

Hittolainen, mika onnen myyra olet! ???
Voisitko jelpata kaveria maessa?
Eras hulluskeleva mies lahettele edelleen 2 vuoden jalkeen e-maileja, sms ja joitan lahjoja kotiini ja toimistolle, vaikka olen tehnyt tapauksesta hairinta rikosilmoituksen, se mies on myos tuomittu siita ja edelleen se jatkaa ja olen viimeksi kommunikoinut sen kanssa reilu 2 vuotta sitten, kun meilla oli yhteinen tyopalaveri. Ei siis edes mitaa deitteja tms.

Toinen tapaus on se helevaton Harkamies, joka uhkasi kaikilla matkustamisvaikeuksilla ja ongelmilla lentokentilla jne. jos en nyt vain rakastu haneen ja mene naimisiin sen kanssa.
Viimeksi olen kommunikoinut sen kanssa viime Joulukuussa.
Han sai myos tuomion viikko sitten hairnnasta ja laittomasta uhkauksesta, mutta han kiusaa ystaviani ja edelleen lahettelee e-maileja ja sms parista 4-5 kertaa viikossa.

Hulluja ovat molemmat toki, eika vain siksi, etta juoksevat juuri minun perassani. ;D

Anteeksi antoa, anteeksi antoa... sita tama maailma tarvitsee. ::)

Eikä vain siksi.

Mitä ne lahjat ja meilit haittaa?

Avaat paketin, lahjoitat sen köyhille, deletoit emailit ja pelon mielestäsi lentokentillä.

Mitä sielläkin muka tapahtuu ja jos tapahtuisi, seikkailua se vaan on (jos sut joku räjäyttää, saattaisit syntyä vaikka joukkarina ja nousuvaakana  :smitten: :smitten: heheheh)..

Onko teillä kaksosilla joku ongelma noista sms viesteistä? Purevatko ne?

Olikohan minulla joku elämä jotenkin levoton kun nyt on niin rauhaisaa eikä edes kriisiä kaipaa?

Ja rosvona tuli varmaan loukattua jotakuta joskus.. silloin joskus kun vielä osasin loukata.. :angel: :angel: :angel: :angel:

Hihihih... :2funny: :D

Tuskin rajahtelee, mutta inhottavaa, jos joutuu vaikka syytta suotta johonkin rikosepailuun tms.
Onneksi minulla on jo uusi passi. :)

Ne lahjat ja meilit tuntuvat inhottaville, eika niita voi lahjoittaa kenellekaan viattomalle, koska niissa on niin huonoa energiaa.

Polttanut olen! :D

Meilit olen bannannut jo monta kertaa, mutta aina ne keksii uuden sahkopostiosoitteen itselleen ja jatkaa.
Hairitsee, kun ne tayttavat koko boxin.

Sitten se harka-idiootti lahettele meiliosoittani joillekin deitti-sivustoile ja pornosaiteille ja arvaa vain, mita juttua niista tulee meiliini. ::)

Lisaksi han lahetteli yhdessa valissa viruksia tyomailiini.

Kaikista hulluinta, etta se noiden kakka-meilien jalkeen lahettaa aina
"I am sorry about everything A, I have been change now, I wont do anything harm to you anymore, I love you A and I want to be your friend..jne."

Tosi rasittava tyyppi. :buck2:

Anteeksi antoa... anteeksi antoa... sita tassa tarvitaan. ;)

Kun täällä puhuttiin "magneettina olemisesta"...tuli vain mieleen, että minä vedän valitettavasti puoleeni vähän onnettomia ja päämäärättömiä miehiä. Onneksi osaan olla tosi viileä tarvittaessa. 8)

ANTEEKSIANTO

Päästä irti vihasta ja katkeruudesta ja tunne itsesi parantuneeksi. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi teolle/tapahtumalle, vaan vain ihmiselle, jotta saisit rauhan.

Tämän kortin valikoitumisella, enkelisi ohjaavat sinua päästämään irti vihasta ja ärtymyksestä. He ymmärtävät, että sinulle voi olla täysin oikeutettua tuntea vihaa. Kuitenkin, he pyytävät sinua katsomaan kovaa hintaa, jonka maksat olemalla vihan "astiana".

Anteeksiantaminen ei tarkoita: "Se mitä sinä teit/teet on ihan ok." Vaan se yksinkertaisesti tarkoittaa, "En ole enää halukas kantamaan ympäriinsä kipua/tuskaa, jonka sinun tekosi sai aikaan". Kun pidämme anteeksiantamattomuutta sydämessämme, vahingoitamme ja rankaisemme loppuen lopuksi vain itseämme. Enkelisi auttavat sinua päästämään irti anteeksiantamattomuudesta, jos vain pyydät heidän apuaan.

Olen joutunut kyllä kokemaan sen kun ystäväni loukkasia minua ja vielä erittäin pahasti.

Minä olisin valmis antamaan hänelle ehkä anteeksi, mutta ikinä en varmasti unohda. Mutta tämä toinen osapuoli kun sai minua loukattua niin katkaisi väli,,e ihan totaalisesti.

Kerran olen elämässäni loukkaantunut niin että oli lähellä välien poikki pistäminen. Annan helposti anteeksi mutta se joka mua nyt onnistuu loukkaamaan pahasti niin tulee näkemään millainen on kylmä ihminen. Vaikka voisinkin jutella ja nähdäkin joskus niin olen niin viileä ettei napajäätiköitäkään voi verrata siihen...

Se, joka minua kauan sitten loukkasi niin ei uskalla enään oikein lähestyä minua ja parempi niin. Anteeksi olen antanut enkä ajattele asiaa enää mutta en pysty enää ajattelemaan kyseessä olevasta ihmisestä samalla lailla kuin ennen.

Sellaiset jotka ensin anelee anteeksi ja lupaa ettei joku p*ska toistu ja sitten anteeksiannnon jälkeen jatkaa samaa rataa, niin bye bye. Sellaiset tuttavat saavat päälle makeat naurut ja pusun poskelle  ;D

aina pitää antaa anteeksi, se että ihmiset pettävät sanansa, mutta samalla pitää tehdä valintoja ja huomioida esim työelämässä, että missä tilanteessa yleensä ihmiset perääntyvät lupauksistaan, mitkä projektit kannattavat jne. tämä onkin hyödyllistä tutkimusta.

Mielestäni kannattaa kantaa jonkin verran kaunaa, ihan jo sen takia että se auttaa muistamaan että siihen ja siihen tyyppiin ei ole luottamista, ja muistaa ajoissa ottaa niiltä luulot pois jos erehtyvät luulemaan että olen muka "antanut anteeksi." Kaunasta voi myös jalostaa oikein hauskan taidemuodon ja sitä voi käyttää tehokkaasti totuuden esilletuomiseen.
Mutta eiväthän kaikki tietenkään sitä osaa, se on selvä. ::)

Anteeksiantaminen on ennen kaikkea tekopyhää lässytystä ja se antaa opponentille uuden mahdollisuuden iskeä uudestaan, jos oikeasti menee siihen mukaan. Se toimii tosin hyvin silloin, jos jotain tarkoitusta varten esittää itse antaneensa anteeksi niin että opponentti nielee bluffin, mä luulen että juuri sitä varten koko anteeksiantamisen käsite on keksitty:

"Esittäkää nyt sopineenne jotta yhteisön keinotekoinen hegemonia säilyisi." Joo. ::)

"Mielestäni kannattaa kantaa jonkin verran kaunaa, ihan jo sen takia että se auttaa muistamaan että siihen ja siihen tyyppiin ei ole luottamista, ja muistaa ajoissa ottaa niiltä luulot pois jos erehtyvät luulemaan että olen muka "antanut anteeksi." Kaunasta voi myös jalostaa oikein hauskan taidemuodon ja sitä voi käyttää tehokkaasti totuuden esilletuomiseen.
Mutta eiväthän kaikki tietenkään sitä osaa, se on selvä"

Hahhahhaa!!  ;D Aikas hyvin kirjoitettu, varsinkin tuo taidemuotokohta!! Kai sitä on joskus niin ylevä ja kykenevä ihminen, että pystyn täysin unohtamaan vääryydet ja päästämään irti. Sitä odotellessa, olen huomannut että on parempi ottaa pahimpia "törttöilijöitä" kiinni niska-pers-otteella, ja heivata lopullisesti pois elämästä. Muuten energia on niin negatiivista ja syövää.  :knuppel2: Jospa saisi sitä tilaa sitten uusille ihmisille siihen elämään. Mut pahin homma taitaa olla se, että osaanko antaa anteeksi itselleni?? Taitaa tuo ruoska viuhua omaan selkänahkaan aivan aivan liikaa..  :-\  :buck2:

kaunan kantaminen on tyhmää, tilanteiden irrottaminen viisasta.  ;)

Olen samaa mieltä, ja pidemmän päälle itse pysyy "uutena", ei heijasta vanhoja kokemuksia uusiin suhteisiin. En aina onnistu pudottamaan asioita heti pois, mutta opettelen, enkä todellakaan halua kantaa kaunaa, enkä pitää yllä minkäännäköistä emotionaalista tai muutakaan sidettä ikäviin ihmisiin tai ihmisiin, joilla on taipumus tuoda kriisejä ja ristiriitoja elämääni. Varsinkin työyhteisöissä suojelen itseäni pysymällä asiassa ja (projektityöläinen kun olen) suljen asian, työn ja ihmisten mapit NAKS ja that´s it. Tietenkin ystävät ovat eri asia, ja eri asia on tuleeko työyhteisön ihmisistä ystäviä  ??? ei minusta millään lailla tarpeellista. Helpompi on tehdä töitä, kun pysyy asialinjalla, enkä ala esim. terapoimaan kollegoitani, henk.koht. paha tapani ja raskauttaa.
Viime kesältä on jäänyt vielä vaivaamaan jotkin asiat ja haluaisin tämänkin mapin sulkea yks- kaks -kol nyt.

Tuo on viisas lause ja kaikesta yrityksestä huolimatta niin vaikeaa välillä. Aina kun luulee, että nyt on homma hallussa ja asia käsitelty, tuleekin jotain mikä saa taas sen vanhan haavan auki. Vaikka olisi poistanut siis kyseisen ihmisen elämästään. Hitsi, jos olis vähääkään välinpitämätön luonne, niin jos se sit onnistuis?? Kai? Tai vain oikeasti niin vahva että se ongelman unohtaminen kävisi tosta noin?  :( 

[/quote]

Tuo on viisas lause ja kaikesta yrityksestä huolimatta niin vaikeaa välillä. Aina kun luulee, että nyt on homma hallussa ja asia käsitelty, tuleekin jotain mikä saa taas sen vanhan haavan auki. Vaikka olisi poistanut siis kyseisen ihmisen elämästään. Hitsi, jos olis vähääkään välinpitämätön luonne, niin jos se sit onnistuis?? Kai? Tai vain oikeasti niin vahva että se ongelman unohtaminen kävisi tosta noin?  :( 
[/quote]

Kyllä se syvinkin haava aikanaan parantuu, tai ainakin lakkaa tuntumasta ihan yhtä kipeältä  :smitten: . Jotkut asiat vie vaan kauemmin aikaa kuin toiset.
Tiedätkö, on oikeasti olemassa ihmisiä jotka toivoisivat voivansa tuntea yhtä syvältä..Pystytkö kääntämään asian niin, että on voitto ettet ainakaan ole tunnekuollut tai kylmä?
Lämmin halaus toiselta kipuilijalta  :) :smitten:

Kauna on itse asiassa hyvin viihteellinen asia, kun sitä osaa käyttää oikein. Esim. mulla on tosielämässä ollut joitakin tapauksia joissa joku sellainen tyyppi, jonka kanssa on vuosia sitten riitaannuttu ja jonka suhteen on mun etujeni mukaista, että sotatila jatkuu (=tyyppi ymmärtäisi, että on edelleen toivottu painumaan lähimpään helvettiin), päättääkin ottaa yhteyttä siinä luulossa että mä olisin ajan myötä unohtanut ne ongelmat.

No, hupi alkaa siitä kun uskottelee ensin asian olevan juuri näin ja sitten iskeekin sopivalla hetkellä vyön alle. Se vasta tekee gutaa! 8)   

Etkö itse näe tässä mitään outoa? Mielestäni käyttäytymisesi on hyvin itsetuhoista ja vihaista. Jos pystyt edes käyttäytymää näin, niin kuinka lähelle päästät muut ihmissuhteesi edes?

Oletko pohtinut, voisiko sinulla olla jonkinlainen rakkaudettomuuden tuntu tai hylätyksi tulemisen pelko, joita aiheutat omassa elämässäsi käytökselläsi ja kostat sen oman haavoittuneisuutesi tähden? "Kestäkööt muutkin, kun minäkin olen saanut kestää". Ainoastaan vain, että sinä itse päätät omasta haavoittuneisuudestasi ja omalla käytökselläsi satutat myös niitä, jotka todella haluaisivat tulla lähellesi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Kiitti Eppana halista!! *lähettää takas samanlaisen*  :smitten: Joo, yritän, tai siis hoen tota mantraa että onneksi tunnen jne... Mut olisipa kivaa saada edes päivän (kk) palkallinen loma siitä että jatkuvasti käy niin syvältä elämää läpi. Alkaa muistuttaa jo taidetta!  :2funny:

Kuules Kato Vega, se sun edellinen lausahdus nauratti, mut tää jälkimmäinen vähän ehkä vetää vakavaksi. Ei toikaan asenne niin hyvältä tunnu. Tulee mullekin enemmän mieleen suojakuori, tai vain ihminen joka ei oikein ymmärrä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kostonhimo ei paljo pitkälle kanna ja osuu kyl omaan tauluun takas pajon pahemmin.. Ennemmin tai myöhemmin.. Mut jokainen tyylillään.  ???

Ja tietenkin vastataan kukkahattutätityylin lässytyksellä...   ::)

Ihmisten yleisin yhteinen nimittäjä on loputon tekopyhyys, jonka taakse kätketään kaiken maailman kyseenalaiset motiivit, joten sitä pystyy myös tehokkaasti käyttämään aseena.

Mistä lähtien parin ei-toivottujen tyyppien pitäminen loitolla muka tarkoittaa itsetuhoista käytöstä? Kyse on pikemminkin päinvastaisesta. Mahtaako teitillä olla päässä vikaa? Järkeä siellä ei ole ainakaan. ::)

Sellaisten ihmisten pitäminen loitolla, joista ei pahemmin välitä, on täysin normaalia. Ei sitä tarvitse olla kaveri kenenkään kanssa, joiden kanssa ei halua olla. Mutta pointtina on se, että on ihan eri asia kantaa kaunaa jollekin ihmiselle, "ystävystyä" ja lyödä vyön alle ja satuttaa toista tahallaan vain sen vuoksi, että itse on kokenut loukkaantumisen tunteita silloin kun ystävyys meni katkolle. Se kertoo paljosta muustakin.

Valitettavasti itse en pysty ihannoimaan vittumaista tai kylmää käytöstä. Minusta siinä ei ole mitään coolia tai mitään ihailtavaa. Tässä yhteiskunnassa ihaillaan paljon kylmyyttä ja tietynlaista ihmisten hyväksikäyttämistä ja sitten ihmetellään, kun itsekin joutuu loukatuksi yhä uudelleen ja uudelleen. Miksiköhän?

Tietynlaisille viesti nyt vain menee parhaiten perille juuri noin. Olen minä kokeillut muutakin, esim. toisiin toimii oikeuteen haastaminen (edellyttäen että saa kaivettua jostain todistajia, mahdollisia tunnustuksia ja muuta näyttöä), joihinkin nyrkki (mutta silloin pitää osata järkätä itsensä mahdollisimman syyttömäksi ettei toisen kulut tule maksettavaksi itselle.)

Yhteen tomppeliin kokeilin ihan perus huutamistakin, mutta se taukki ymmärsi yskän vasta kun olin poistanut sen Facebook-kavereista. :o

no, miksihän minun elämääni ei edes oikein ilmaannu näitä vihamiehiä tms, livenä? en tarkoita muutamaa nettichattia.??  :)

haluaisitko KV oikeasti päästä henkisesti eteenpäin?

Haluaisitko puolestasi oppia joskus vaikka lukemaan ja kirjoittamaan?  ::)

Omasta mielestäni se, että kokee pettymyksiä ja loukkauksia ihmissuhteissa tekee usein ihan hyvääkin ihmisille. Se, että omaa persoonaa koetellaan on ihan tervettä. Kaikesta ei vaan kannata ottaa itseensä, eikä kaikesta voi. Jossain vaiheessa hyvän itsetunnon ja kestävän nahan kehittäminen on ihan hyvä asia. Itse olen aika paljon kouliintunut tällä saralla, enkä oikeastaan koe, että paljon mikään enää pystyy minua murtamaan. Tottakai loukkaannun ja suutun monistakin asioista, mutta eivät ne oikeastaan paljon minua hetkauta. Oma alanikin on vähän sellainen, että koulussa saa kohdata usein niin pahaa kritiikkiä, että jos siihen ei opi, niin ei oikein pärjää. On vain pitänyt oppia kestämään asioita ja nieltävä ylpeytensä, nöyrtyäkin välillä ja palata taas takaisin vahvempana. 

En ymmärrä kaunan kantamista kovinkaan hyvin, sillä siitä ei ole itselle oikeastaan mitään hyötyä. Jos jonkun muun teot murtavat minut, on silloin syytä katsoa peiliin ja pyrkiä vahvistamaan omaa itseä. Kosto harvoin vahvistaa, mutta luottamus itseen kyllä. Eikö elämässä aika usein ole kyse siitä, että tapahtumat pyrkivät lyttäämään meidät maahan, mutta on omasta itsestä kiinni nouseeko ylös ja jatkaa eteenpäin. Vuosia kamppailulajeja harrastaneena olen oppinut nämä asiat aika fyysisesti. Jos joku lyö minua otellessa turpaan, niin en voi suuttua hänelle, vaan katsoa peiliin ja parantaa omaa osaamistani. Jos kunto meinaa loppua, niin on itsestä kiinni jatkaako vai luovuttaako.

Kyllä sillä elämässä pääsee. Mutta sähän et ole elämästä kuullutkaan. ;)

Lapsiparka (ja sama tyyli jatkui). Sanon samaa kuin eräälle toiselle. Sinähän et tunne minua laisinkaan etkä tiedä mitä kaikkea olen antanut anteeksi. :)

no niin että topic ei todellakaan menisi siihen että joku hyökkäilee allekirjoittanutta vastaan, voitaisiko puhua siitä kaunan unohtamisesta.


Mieli
Anteeksiantaminen antaa voimaa
Anteeksianto on vaikeaa, etenkin kun on loukkaantunut kaikkein rakkaimman vääryyksistä tai ilkeistä sanoista. Katkeruudesta luopuminen on kuitenkin vapauttavaa: se antaa voimia jatkaa eteenpäin.
anteeksiantoViha, häpeä ja syyllisyys rasittavat fyysisesti. Pitkään jatkuttuaan kielteiset tunteet saattavat uuvuttaa meidät täysin. Anteeksi antaminen helpottaa.

Helsinkiläinen lastenpsykiatri, psykoterapeutti Tuulikki Saaristo ei lakkaa hämmästelemästä anteeksiannon parantavaa vaikutusta. Kun luopuu katkeruudestaan, ihminen rentoutuu, uni alkaa maistua paremmalta, masennus ja ahdistus vähenevät.

Tuulikki Saaristo löysi anteeksiannon terapeuttisena välineenä oman meditaatioharrastuksensa avulla.

– Monet ongelmistamme johtuvat siitä, että tulemme huonosti toimeen tunteidemme kanssa. Joko niitä ei uskalleta kohdata tai sitten joudumme kokonaan tunteidemme vietäväksi, kielteiseen tunnekoukkuun. Ryhdyin etsimään jotain, mikä tekisi saman kuin meditaatio: sallii tunteet, mutta estää samalla joutumasta niiden valtaan. Anteeksianto tuo pintaan tunteita, mutta mikä on erityisen hienoa – ne ovat paremmin hallittavissa.

Saaristo puhuukin mielellään tunteiden siedätyshoidosta: anteeksianto annostelee kielteisiä tunteita pienissä erissä ja tekee niistä helpommin siedettäviä. Anteeksianto irrottaa meidät tunnekoukusta, se antaa meille hiukan etäisyyttä pohtia asiaa uudesta näkökulmasta.

Anteeksi ensin itselle

Anteeksi pyytäminen ei ole helppoa, sillä samalla joutuu myöntämään syyllisyytensä, sen että ei olekaan virheetön. Itselleen anteeksi antaminen on usein kaikkein vaikeinta.

– Me suomalaiset olemme erityisen syyllisyydentuntoista kansaa. Häpeä ja pelko on juurrutettu meihin syvälle, Saaristo arvioi.

Kun ensin antaa itselleen anteeksi, on helpompi pyytää anteeksi toiselta. Anteeksianto lieventää tai ainakin auttaa kestämään syyllisyyttä. Jos ei pysty antamaan itselleen anteeksi, jää helposti syyllisyydentuntonsa vangiksi eikä pääse eteenpäin.

Tuulikki Saaristo opettaa anteeksiannon tekemistä pienellä harjoituksella, joka toistetaan iltaisin sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Siinä sanotaan hiljaa mielessä muutaman kerran ”minä annan itselleni anteeksi”. Jos anteeksiannon kohde on joku muu, sanotaan ensin hänen nimensä ja sen jälkeen ”minä annan sinulle anteeksi”.

Saaristo pitää menetelmää mainiona, koska se ei edellytä vielä aitoa valmiutta anteeksiantoon. Sanat voi sanoa mielessään, oli olo millainen tahansa, ja ne alkavat unen aikana tehdä työtä piilossa olevien tunteiden kanssa.

Tunteet kuoriutuvat kerroksittain

Anteeksianto vaikuttaa useimmilla hyvin nopeasti. Anteeksi antaminen rentouttaa niin, että uni tulee helpommin ja aamulla on levännyt olo. Yllättävää on, että anteeksiantoa harjoitteleva kokee itsensä virkeämmäksi, vaikka saattaakin nähdä painajaisia, kun kielletyt tunteet jylläävät unissa.

– Useat kokevat anteeksiannon myönteiset vaikutukset heti, mutta tuntemukset ovat yksilöllisiä. Sekin on jo pieni voitto, kun pahan olon hetket lyhenevät ja hyvän olon hetket pitenevät, Saaristo muistuttaa.

Jotkut ovat tilittäneet pettymystään, kun mieleen tulee koko ajan uusi ryväs tunteita käsiteltäväksi, mutta siihen on vain totuttava. Usein tuoreilla loukkauksilla on juurensa hyvinkin kaukana.

– Kielletyt tunteet tulevat pintaan omassa rytmissään. Anteeksiannon prosessi on kuin sipuli, josta kuoritaan ensin päällyskerros ja sitten seuraavat kerrokset.

– Voimakkaita tunteita ei pidä pelätä. Tärkeintä on osata tunnistaa, mihin toimintaan ne meitä haastavat.

Saaristo toteaa, että ihmiset ovat kasvukehityksensä aikana joutuneet tunkemaan piiloon paljon itsestään. Vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset tekevät esimerkiksi temperamenttiselle lapselle selväksi, että hiukan hillitympi käytös olisi suositeltavaa. Luonteen muokkausta tapahtuu koko ajan, ja vaikka meidän ei aikuisena tarvitsisi enää välittää niin paljon
muiden mielipiteistä, me teemme itsellemme rajoittavia käytösnormeja. Jatkamme tunteidemme piilottelua häpeän pelossa.

– Kuitenkin tunteet ovat myös fyysisiä. Ne ovat automaattisia reaktioita, jotka ovat perua ajalta, kun olimme tiiviimmin osa muuta eläinkuntaa.

– Kielletyt tunteet rasittavat ruumistamme. Viha on voimakas hormonaalinen tila, jonka aikana lihakset ovat jännittyneitä, verenpaine nousee ja adrenaliinia erittyy tavallista runsaammin. Pitkällinen vihanpito kuluttaa meitä tavattomasti. Vaikka pettäjänä olisi ollut meille hyvin rakas ihminen, ei vihanpito auta: vääryyshän on jo tapahtunut. Koston hautominen ei sekään tuo mukanaan mitään hyvää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, siksi on keskityttävä tulevaisuuteen.

Sisäinen sovituksen rytmi haastaa

Tuulikki Saaristo uskoo, että meihin on rakennettu sisään paitsi fyysinen myös henkinen kehitysrytmi. Aivan kuin lapsi saa suurin piirtein tietyn ikäisenä hampaat tai oppii kävelemään, puhumaan ja lukemaan, samalla tavalla meissä on sisäinen sovituksen rytmi. Se työntää meidät kohtaamaan ristiriidat tietyissä elämänvaiheissa. Erityisesti elämän murroskohdat ovat sellaisia, että ne nostavat ristiriidat esiin. Tällaisia hetkiä ovat muun muassa lapsen syntymä, avioero tai omien vanhempien kuolema. Myös oma lähestyvä kuolema voi saada yrittämään menneisyyden haamujen karkottamista.

Anteeksi antaminen on tahtotoimintaa. Aivan kuin pystymme tahdollamme jatkamaan vihanpitoa, pystymme myös päättämään, annammeko anteeksi vai emme.

– Anteeksi antaminen ei merkitse, että hyväksyisi väärän toiminnan, eikä se myöskään tarkoita, että unohtaisi asian, päinvastoin se tuntuu parantavan muistia.

Anteeksianto auttaa eniten anteeksi antajaa. Aito anteeksianto johtaa aina muutokseen – ja yleensä myönteiseen suuntaan.

Nina Korhonen, Hyvä Terveys

Kylläpä olet taas kerran vetänyt herneen hyvin syvälle nenukkiin, kuten aina. Koska olet niin "henkinen", vai? ;D

pieleen meni, naurattaa  :2funny: leikkikaveri lähtee nyt, KV voi jatkaa sotatilaa hiekkalaatikolla jonkun muun kanssa, (ota poika, ne tykkää pyssyistä)  :knuppel2:  :angel:

Olkaamme avoimia ja houkutelkaamme olemukseemme aina tarvittaessa anteeksiannon jumalallisia energioita

kirjoittanut Gregorian Bivolaru


Samalla tavoin kuin on olemassa rakkauden energiaa, onnellisuuden energiaa, ilon energiaa, on myös anteeksiannon jumalallista energiaa, jonka avulla voimme astua okkulttisen resonanssin tilaan. Samoin kuin rakkaus vetää puoleensa rakkautta, ilo iloa, myös anteeksianto vetää puoleensa anteeksiantoa. Jotta voisimme tuoda anteeksiannon tilan omaan sisäiseen maailmankaikkeuteemme, meidän täytyy houkutella olemukseemme anteeksiannon jumalallista hienovaraista energiaa.

Se erityinen herkkyyden tila, jonka koemme rakkauden takia, samoin kuin suhteellinen haavoittuvuus, jonka saa aikaan rakastetulle ihmiselle antautuminen, vievät joissain tapauksissa molemmat rakastavaiset kärsimykseen. Tietyissä tilanteissa on mahdollista, että emme pelkästään aiheuta tahattomasti kärsimystä rakastamallemme ihmiselle vaan voimme itse olla alttiita kärsimykselle. Tällaiset tilanteet, joissa jotkut ihmiset kokevat tiettyä rakkauden aiheuttamaa kärsimystä, ovat melkein väistämättömiä. Mutta on oleellisen tärkeää muistaa, että kaikki tämä kärsimys itse asiassa tuo esille oman kyvyttömyytemme pysyä kiinnittymättömänä.

Ne, jotka todella kykenevät olemaan kiinnittymättä, eivät koskaan loukkaannu, ja sen takia he eivät koskaan kärsi rakkauden takia. Mutta katsokaamme, mitä voidaan tehdä tilanteissa, joissa ihmiset, jotka eivät kykene olemaan vankasti kiinnittymättömiä, kärsivät tai ovat loukkaantuneita rakkauden takia. Niiden kohdalla, jotka eivät kykene olemaan kiinnittymättömiä, rakkaus aiheuttaa tiettyjä sielullisia haavoja ja kärsimystä. Erinomainen parannuskeino, joka parantaa kaiken, on yhtä yksinkertainen kuin vastustamaton: anteeksiannon jumalallinen energia.

Kun todellisuutta tarkastellaan koston lain – periaate “silmä silmästä, hammas hampaasta” – näkökulmasta, jokaisella ihmisellä on oikeus kostaa. Hänellä ei ole mitään syytä antaa anteeksi. Anteeksianto ei ole pelkästään tervetullut psyykkisen terapian toimenpide. Samalla se on toimenpide, joka paljastaa sielun, joka on piilossa särkyneen sydämen takana.

Jokainen kärsivä ihminen on kohdannut asioita, tilanteita ja kokemuksia, jotka ensi silmäyksellä vaikuttavat anteeksiantamattomilta. Kaikki ne herättävät hänessä suunnatonta halua antaa samalla mitalla takaisin, kostaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että jos tällaisia tilanteita, jotka voimme samanaikaisesti havaita hengellisiksi opetuksiksi ja initiaation antaviksi testeiksi, ei olisi, emme koskaan kykenisi oppimaan, mitä anteeksianto todella on. Joka tapauksessa meidän on annettava anteeksi.

Kun meidän todella onnistuu antaa anteeksi, anteeksi antaminen ei välttämättä tarkoita unohtamista (sitä, että tukahduttaisimme muististamme kokonaan teon tai toiminnan, joka loukkasi meitä), eikä se myöskään tarkoita sitä, että sulkisimme silmämme (esittäisimme tyhmyriä). Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että teeskentelisimme järjettömästi, että mitään ei tapahtunut (ja löytäisimme kaikenlaisia spekulaatioon perustuvia tai naurettavia syitä). Anteeksi antaminen tarkoittaa päinvastoin sitä, että kärsimystä tai loukkaantumista tarkastellaan kirkkaalla ja kiinnittymättömällä tavalla kaikista näkökulmista käsin. Lopulta tämä vamma paranee täydellisesti anteeksiannon jumalallisen hienovaraisen energian avulla, mikä saa aikaan samanaikaisia vaikutuksia sielun tasolla.

Jotta kykenisimme antamaan anteeksi, meidän on houkuteltava sisäiseen maailmankaikkeuteemme rukouksen avulla jumalallista anteeksiannon hienovaraista energiaa. Tämä tehdään yksinkertaisesti pyytämällä vilpittömästi, nöyrästi ja täynnä rakkautta Jumalaa auttamaan. Tällaisessa tilanteessa pyydämme sen jälkeen, kun olemme pyhittäneet tämän teon hedelmät Isä Jumalalle, Häntä antamaan olemukseemme anteeksiannon jumalallista hienovaraista energiaa. Seisomme kasvot kohti itää ja lausumme mielessämme seuraavan yksinkertaisen ja tehokkaan rukouksen:

"Rakas Jumala, taivaallinen Isä, pyydän Sinua nöyrästi antamaan minun olemukseeni jumalallista anteeksiannon energiaasi. Pyydän Sinua auttamaan minua, jotta voisin kokonaan ja ehdoitta antaa anteeksi kaikille, jotka ovat loukanneet minua tahtoen tai tahtomattaan. Kiitän Sinua siitä, että kuuntelet rukoustani, ja kiitän Sinua avustasi. Aamen.”

Lausumme tämän yksinkertaisen rukouksen vähintään seitsemän kertaa ja jokaisen kerran lopussa tunnemme, miten olemuksemme täyttyy ylhäältä alaspäin päälaen kautta anteeksiannon jumalallisella hienovaraisella energialla. Kun tämä jumalallisen hienovaraisen energian virta loppuu, lausumme rukouksen toiseen kertaan. Jatkamme näin joka kerta, kun lausumme tämän rukouksen.

Näiden lausumisien lopuksi ajattelemme voimakkaasti ihmistä, jolle haluamme antaa anteeksi, ja tekoja tai tilanteista, jotka annamme hänelle anteeksi. Sitten tunnemme, miten anteeksiannon jumalallinen hienovarainen energia toimii sanoinkuvaamattomalla tavalla, mikä saa aikaan erityisen sisäisen vapautumisen ja puhdistumisen tilan, mikä osoittaa, että anteeksiannon jumalallinen hienovarainen energia on onnistunut tässä tuhoamistoimenpiteessä. Lopuksi meillä on mahdollisuus tarkastaa anteeksiannon teho siitä, että olemuksessamme on läsnä täydellisen kiinnittymättömyyden tila niiden seikkojen, tekojen ja tilanteiden suhteen, jotka ovat aiheuttaneet kärsimystä tai kipua, samoin kuin sen ihmisen suhteen, joka ne laukaisee.

Jos huomaamme, että jäljellä on vielä tiettyjä outoja taipumuksia, jotka osoittavat, että anteeksiantoprosessia ei viety kokonaan loppuun asti, toistamme yllä kuvattua menetelmää, kunnes tunnemme selvästi olemuksessamme sen erityisen kiinnittymättömyyden tilan, josta puhuimme aiemmin.

Seuraavaksi tarjoamme toisen tehokkaan menetelmän, joka tekee mahdolliseksi sen, että voimme antaa anteeksi jumalaisen anteeksiannon energian avulla. Myös tätä menetelmää käytettäessä on erittäin tärkeää lausua tässä luvussa esitetty rukous vähintään seitsemän kertaa ennen sen soveltamista. Sen jälkeen, kun olemme ladanneet olemuksemme erittäin hyvin anteeksiannon jumalallisella hienovaraisella energialla, siirrymme seuraavaan vaiheeseen ja pyrimme ottamaan käyttöön toisen menetelmän, jonka esittelemme seuraavaksi.

Tarkastelkaamme nyt, miten toimia, jotta voisimme antaa anteeksi. Ensinnäkin meidän on pyrittävä asettamaan itsemme mahdollisimman hyvin meitä loukanneen tai meidät kärsimään saaneen ihmisen asemaan. Pysymme meitä loukanneen henkilön asemassa ja pyrimme ajattelemaan kirkkaasti ja kiinnittymättömästi, mitä olisimme itse tehneet, jos olisimme olleet hänen asemassaan, täysin samoissa olosuhteissa. Erityisesti tuolla hetkellä meidän on kysyttävä itseltämme mahdollisimman kirkkaasti ja kiinnittymättömästi, kuinka olisimme itse reagoineet.

Välittömästi tämän jälkeen alamme tutkiskella henkilöä, joka aiheutti meille kärsimystä tai tuskaa, ulkopuolella sen tilanteen, jossa hän loukkasi meitä, ja asetamme hänet luovan mielikuvituksen avulla täysin erilaiseen tilanteeseen ja viitekehykseen. Esimerkiksi pyrimme kuvittelemaan miltä henkilö, jolle haluamme antaa anteeksi, näytti lapsena, tai, mikä on vielä parempaa, palautamme mieleemme mahdollisimman tarkasti tietyn tilanteen tai tietyt olosuhteet, joissa tiettynä hetkenä tapasimme hänet ja tulimme toimeen oikein hyvin.

Tämän visualisointitoiminnon lopussa pidämme vielä silmät kiinni ja huomion keskittyneenä sisäänpäin, ja sitten pyrimme avaamaan sydämemme täysin ja kutsumme samaan aikaan Jumalan apua ja pyydämme Häntä täyttämään sydämemme ja olemuksemme Hänen loputtoman myötätuntonsa hienovaraisella energialla.

Tämän teon lopussa meidän on havaittava mainitsemamme kiinnittymättömyyden tila. Kun anteeksianto viedään hyvin loppuun saakka anteeksiannon jumalaisen hienovaraisen energian avulla, jota on kerätty olemukseemme makrokosmoksesta, anteeksianto merkitsee kaksinkertaista takuuta. Se vapauttaa ihmisen, jolle annetaan anteeksi, syyllisyyden tunteesta, ja samalla se poistaa nimenomaisen surun, kärsimyksen, jännitykset ja supistumiset, jotka jatkuvasti pysyvät ihmisessä, jos hän ei anna anteeksi.

On välttämätöntä lisätä, että lisäksi anteeksianto, joka viedään hyvään loppuun saakka anteeksiannon jumalaisen hienovaraisen energian avulla, esittää henkilön, jolle on annettu anteeksi, uudessa valossa, joka on rakkauden salaperäinen valo, ei tuomitsemisen. Kiinnittymättömyyden tila, joka saavutetaan pian sen jälkeen, kun anteeksianto onnistui, osoittaa, että vailla epäilyksen häivää onnistuimme antamaan täysin anteeksi. Jos täydellisen kiinnittymättömyyden tilaa ei ilmene, käymme prosessin läpi useita kertoja, kunnes onnistumme. Voimme lisätä tähän, että kun alamme toimia anteeksiannon jumalallisen hienovaraisen energian kanssa, se on aluksi vaikeampaa. Kun saamme tarpeellista kokemusta, anteeksiantamisesta tulee paljon helpompaa, kun käytämme siinä joka kerta anteeksiantamisen jumalallista hienovaraista energiaa. Kuten olemme osoittaneet tämän artikkelin alussa, anteeksianto vetää aina puoleensa anteeksiantoa. Tästä käynnistyvä okkulttinen resonanssiprosessi on väistämätön.

Yhteenvetona on hyvin tärkeää ymmärtää, että kun emme anna anteeksi ihmiselle, joka loukkaa meitä, kidutuksen ja kärsimyksen tila pysyy sisäisessä maailmankaikkeudessamme jatkuvasti, ja se luo resonanssiprosessin, joka ruokkii tätä kärsimystä, kunnes anteeksiannon energia hävittää nämä haavat, tämän kärsimyksen, ja saa ne katoamaan ikuisiksi ajoiksi. Kun tuomitseminen saa sielun supistumaan ja altistaa sen loputtomalle kärsimykselle, anteeksianto poistaa nämä haavat ja kärsimyksen saman tien, se tuo rauhan, se antaa sielulle tilaa puhjeta kukkaan.

Katkelma Gregorian Bivolarun kirjasta ESSENTIAL LOVE SECRETS FOR YOGIC COUPLES WHO ASPIRE TO BE HAPPY

Ei kai kukaan täysjärkinen haluaisi tunteakaan. ::)

Tyyppiä, jolla ei ole koskaan mitään omaa sanottavaa mistään ja jonka "henkisyys" on ikuista muiden siteeraamista, koska se oman ajattelun puute pitää peittää.

Miksi tämänkään threadin pitäisi sisältää pelkkiä teennäisiä korulauseita?  Erimielisyydet kuuluvat elämään, myös niiden, joilla sitä ei näemmä ole. ;)

Skippaan edelliset, mutta niiden pohjalta ajatuksen saaneena. Jos joku kohtelee minua kuin halpaa hmm.porttoa, en todellakaan koe, että annan asian olla. Suhtautuminen kyseiseen ihmiseen riippuu tietty kontekstista, mutta jos tämän ihmisen kanssa täytyy oikeasti vuorovaikuttaa pidempiä aikoja, silloin koen välittömästi, että hänen tulee tarkistaa asennettaan. En käyttäisi tässä Kato Vegan termejä, mutta mielestäni välillä tiukka vastareaktio ihmisen välittämään viestiin toimii.

Esimerkiksi: Olin kahden viikon mittaisella matkalla avomieheni ja toisen pariskunnan kanssa. Pariskunnan naisosapuoli alkoi heti ensimmäisenä päivänä syyllistää muita hänen huonosta olostaan. Kolme päivää sinnittelin oman ärtyneisyyteni kanssa, kunnes räjähdin. Lopulta hän aiheutti itselleen sen, että minä sekä avomieheni emme enää kommunikoineet hänen kanssaan ja hän riiteli oman miehensä kanssa koko loppumatkan: AI että meillä oli ratkiriemukasta  :-X
Lopputulema: joidenkin ihmisten kanssa vain (clash) yhteentörmää niin kovaa tavalla, joka on ehkä negatiivinen, mutta voi myös herättää paljon positiiviseksi nähtävää ajattelua ja itsetutkiskelua.
Viimeksi mainitut olivat matkalta käteeni jäämää positiivista matkamuisteloa, kun taas tämä ihminen ei todellakaan enää ole osa elämääni, eikä kukaan syyllistämään toisia pyrkivä marttyyri-uhri pääse enää lähipiiriini. Heitä ei voi mitenkään miellyttää menettämättä itseään.

Tarkoitus on mielestäni myös kasvattaa toisia samalla kun kasvattaa itseään. On hyvä, että irrottaa menneistä, mutta on myös hyvä pitää huoli, ettei toista menneisyyden virheitä. Olla tietoinen ja valpas ja mennä eteenpäin.

Mukavaa että sinuakin ilahdutti. ;)

toisaalta en ole hampurilainen; niitä sinun pitää valitettavasti etsiä foorumin ulkopuolelta.

mielenkiintoinen havainto; tajusin että kukaan itseäni loukkaava ei tietyllä tasolla merkitse mitään. merkitys syntyy vain positiivisesta, rakkaudellisesta käytöksestä.. vrt A Course in
Miracles.

The Spiritual Philosophy of Radical Forgiveness

Radical Forgiveness is a spiritual philosophy based on some of the following assumptions [from the book, "Radical Forgiveness, Making Room for the Miracle", by author and spiritual teacher, Colin Tipping]. If you find that you have a willingness to be open to the possibility that such assumptions are true, then Radical Forgiveness can work for you. You need only be willing to be willing:

1. There are at least two realities - each interacting at different vibrations. The SOUL bridges both worlds.

a. The World of Divine Truth: a spiritual reality - essentially mysterious and beyond our five senses to perceive it and beyond our mental capacity to comprehend it.

b. The World of Humanity: the objective reality that we see 'out there' with our five senses. It is the setting in which we live our everyday life as spiritual beings having a human experience.

2. Life is not just a random set of events without purpose or intelligence. What appears to happen haphazardly is really the unfoldment of a Divine plan that is totally purposeful in terms of our spiritual growth.

3. We are co-creators with Spirit in the circumstances of our lives and we get precisely what we want (no exceptions). The extent to which we resist (judge) what we get, determines whether we experience it as either joyful or painful.

4. Whenever we get upset with another person (or organization), they are resonating in us something that we have condemned in ourselves and denied, repressed, and projected on to that person or thing.

5. Our soul will always move us in the direction of healing and will keep on creating situations that offer us the opportunity to see the 'error' in our thinking or unconscious beliefs. People come into our lives to lovingly 'act out' the parts over and over until we heal the error. Herein lies the gift.

6. The people who appear most troublesome are our greatest teachers, for they may be offering us the opportunity to heal by either:..

a. Mirroring what we have rejected in ourselves and projected on to others.
b. Forcing us to look at something we have repressed.
c. Keeping us on track with our mission (our agreement with Spirit to do certain things in our human experience to either meet a karmic debt, complete with a past life contract, or assist in transforming energies within the human condition).

7. What appears to be happening in the objective world - all that we call life - is merely illusion. It is a projection of our consciousness (unconscious beliefs, ideas, attitudes, etc.). To know what these are, look at what is showing up in your life. Trying to change or control the outer circumstances of our lives (the illusion) is futile unless we first change our consciousness.

8. You cannot heal what you cannot feel. Anger work is essential to forgiveness.

9. Disease begins in the subtle bodies first and only later does it manifest in the body as some kind of illness. Radical Forgiveness raises consciousness, thus allowing our Higher Self to acknowledge the energy of Perfect Wellness.
 

Four Steps to Radical Forgiveness

Adapted from Arnold Patent's 3-step process, this simple piece of spiritual technology is designed to be used in the moment that something upsetting occurs or shortly thereafter.

Step 1: “Look what I created!” This first step reminds us that we create circumstances for our own healing, so guilt is not appropriate.

Step 2: “I notice my judgments and love myself anyway.” This step acknowledges that judgments are an essential part of the human experience.

Step 3: “I am willing to see the perfection.” The willingness step represents the essential one in this forgiveness process. It equates to a prayerful surrendering in the moment to the Divine plan - whatever that is.

Step 4: “I choose the power of peace.” By accepting that Divine purpose is served here, we choose to feel peace and to use the power of peace in whatever actions are required.

Practice this four-step process as often as possible. Make it a part of your awareness and see what a difference it makes to your life.

Oikeastaan omaan tekstiini voisin lisäillä aika paljon asioita mitä indiima tuossa kirjoittikin. Eli vaikka kaunaa ei kantaisi, niin kyllä niistä tosiaan on ihan järkevää oppia ja muistaa mitä toiset ovat tehneet. Ja kyllähän omista oikeuksista täytyy pitää kiinni ja sanoa takaisin, selvittää asiat.

Samanlaisia ajatuksia heräsi itsellekin Kato Vegan alkuperäisestä viestistä. Itselläni oli töissä tässä joku viikko takaperin tilanne, jossa työkaverit -todennäköisesti tajuamatta itse ollenkaan- syyllistyivät melkeinpä työpaikkakiusaamiseen. Mun on todella vaikea olla vihainen kauaa, ja ensimmäinen työkaverien tempaus meni ohi puolen päivän murjotuksella, ja sitten olin taas kaikkien kaveri.
Muutaman päivän päästä samantyylinen tilanne toistui suoremmin, ja silloin päässä naksahti. Puuskahdin jotain ihan suoraan työkaverilleni ja sitten mökötinkin ihan harkitusti viikon  ;D. Hoidin työasiat kuten ennenkin, enkä osoittanut mieltäni, mutta selkeästi pidin etäisyyttä kaikkiin, enkä taatusti jutustellut mukavia kahvipöydässä ihan vaan juttelun ilosta. Ja joo, pidin ihan tietoisesti tota suuttumusta yllä, etten vaan unohtaisi koko juttua ja sillä antaisi sitä kuvaa, että mun yli voi kävellä miten vaan.
Ja nyt kun tilanne on helpottunut, ja vaikuttaisi vähän siltä, että siitä oli hyötyä. Osa työkavereista kai tajusi itsekin, miten törkeästi toimivat. Ja se yksi jonka tajuamisesta en ole kovin vakuuttunut; siihen aion vastaisuudessakin pitää välimatkaa ja olla valppaana tulevien tempausten varalta. Muille mulla ei ole enää mitään syytä kanta kaunaa.
Totuus kuitenkin on, että kun ei me kaikki tällä maapallolla olla niin pyhiä, niin jos kaiken antaa anteeksi, sitä joku toinen käyttää hyväkseen.