Astro Foorumi

Hei vaan

kertokaahan minulle nyt selkokielellä että vihdoin tajuaisin tämän asian.

Jos joku, oletetaan nyt vaikka mies, on väkivaltainen, kun minä en ole, niin MITEN tämä henkilö projisoi minun käytöstäni minulle? Yritän nyt puhua tästä kun ei Kehon kanssa näy tulevan mitään yhteisymmärrystä.

Samoin, jos joku mies juo, MITEN tämä henkilö projisoi minua, joka olen lähes absolutisti?

Tai jos joku on rakkaudeton tai kylmä tai muuttuu rakastavasta kylmäksi ja minä en - miten tämä on minua?

Pystyn käsittämään asian siltä kantilta että autan tai annan anteeksi tai pyrin ohjaamaan kielteistä käytöstä myönteiseen, mutta en kerta kaikkiaan mielestäni itse ole tällainen. JOS he muka "heijastelevat" minussa olevaa "pimeyttä" niin kas kun se ei ole jo muutenkin tullut minusta ulos hakkaamisena, riehumisena, ahdistuksena tai muuna mitä en varsinaisesti enää koe kuin hyvin harvoin.

Minussa ei ole tällaisia ominaisuuksia tullut ulos joten tällaisia ominaisuuksia itsessään edustavat ihmiset ovat tippumassa pois. Jos tahdon rahaa/ intohimoa, löytyy jo sellaista seuraa.

Jos joku saa minut vakuuttumaan siitä että muissa oleva negatiivisuus on jotenkin minussa, niin hyvä.

Toistaiseksi tämä vaikuttaa olevan täysin turhaa. Kun olen ollut itse rakastava aurinko ja olen nähnyt ihmisluonteissa erilaisia ominaisuuksia, jotka itsestäni olen kitkenyt, niin miten ne ovat minussa vielä?

Voin myöntää avoimesti, että tykkään esim seksistä tai rahasta enkä näe näitä asioita "pahana" vaan hauskanpitona ja vaurautena. En vain ymmärrä miten nuo muut ominaisuudet heijastavat minulle "minun sisällä olevaa pimeyttä":

en kerta kaikkiaan käsitä.

Kiitos.

Aika lyhyt ja tylsä vastaus on tulossa mutta ajattelen asian itse tällä tavalla että jos jokin asia on olemassa, sille on oltava vastakohta. Niinpä, jos itse olet rakastava aurinko, täytyy sinulla olla elämässäsi tämän vastakohta heijastaaksesi itseäsi. Tämän kautta siis tämä muiden negatiivisuus on osa sinua.

Lyhyestä "virsi kaunis", joten sinä sen sanoit, Tomtom :smitten:

Sillä kukaan ei voi olla "kokonainen", ellei omista jokaista elämämme totuutta itselleen!  :)

Siis täh !?
Olenhan minä tosi "daiju" mutta... Miten olisi sana IHMINEN, INHIMILLISYYS ?
Siis että jokainen on VAIN ihminen, erehtyväinen ja moninainen.
KAIKISSA on omat p.kansa ja vahvuutensa, mutta KUKAAN ei ole pyhimys/täydellinen, eikä myöskään läpipaha paska. Siis meissä ON monia puolia, eikä kukaan toista parempi tai huonompi.
 Hmmm... Älkää välittäkö, mikäli käsitin väärin, mutta tällaista tuli tässä kohtaa mieleen.
Eli nostakoon kätensä pystyyn se, joka ON PYHIMYS ja samoin se, joka ON LÄPIPAHA MÄTÄPAISE...
JOKAISESSA meissä on sekä hyviä, että ilkeitä puolia.
 Olemmehan ihmisiä, emme jumalia tms.  
Vai olenko aivan väärässä...  :uglystupid2:

Niin...
Jos vaikka hyväksyisit itsessäsi sen hyvän ja pahan olemassa olon, vähän niin kuin jing ja jangin, niin sitten sinun ei tarvitsisi kokea sitä vastakohtaa jollekin ominaisuudellesi ulkopuoleltasi niin kovana. ;)


Katsos kun kukaan ei voi olla vain pelkästään hyvä tai pelkästään paha. ;)


Se hyvä ja paha puoli ovat hiukan moniulotteisempia...

Katsos kun se, minkä sinä koet itsessäni varsin aurinkona ja hyvänä, voikin olla ulkopuoliselle katsojalle musta-aukko ja pahuutta.
Sama toisin päin, se minkä sinä koet pahana itsessäsi, onkin hyvää jollekin toiselle.
Vielä toisinkin päin, mikäli perässä pysyt, se minkä toinen kokee hyvyytenä itsessään, onkin sinulle jumalatonta pahuutta ja taas toisin päin.. ;)


Parempi siis hyväksyä itsessään nuo molemmat puolet, niin elämä helpottuu kummasti, kun niitä ei tarvitse ulkopuoleltaan kokea. :smitten:

Juuh, molemmat tai paremminkin MONET & MONINAISET puolet löytyy !
Kuten sekin, että olen samaan aikaan sekä tosi fiksu, että helkutin tyhmä...
Hih !  :2funny:
Olen kyllä varsinainen Jekyll & Hyde...
Maaninen tai depressiivinen, absolutisti tai alkoholisti yms.yms.yms.....
Mutta AITO, se taatusti olen ja parhaani aina yritän. Meni sitten syteen tai saveen...  :laugh:

En ymmärrä vieläkään yhtään mitään.

Ei ole kyse siitä että olisi tarve TUOMITA ketään.

Mutta jos toinen on väkivaltainen/ kylmä, ja minä en, MITEN NÄMÄ OMINAISUUDET OVAT MINUSSA-

Koetan ymmärtää tätä vielä enemmän.

Jotta toisen ominaisuus olisi osa minua, tämän henkilön ja minun pitäisi olla yhtä. Ihmisillä on kuitenkin eri egot, tahdot ja erilliset sielut sekä eri inkarnaatiot.

Joku on poliisi, toinen rosvo.

Miten minussa on tämä kaikki? Käsittääkseni en ole vielä Kaikkeus, olen minä, erillinen sielu?

Ei ole kyse tuomitsemisesta vaan ominaisuuksien käyttämisestä, olemisesta ja tekemisestä.

Jos en ole ilkeä, miten toisen ilkeys on minussa? Potentiaalisesti on, mutta aktiivisena ei ole. Mitä sen JÄLKEEN tapahtuu kun olen "hyväksynyt" että ilkeys on olemassaoleva ominaisuus? Pitääkö minun ryhtyä ilkeäksi? Onko tämä kehäpäätelmä josta ei seuraa yhtään mitään edelleenkään?


täytyy sinulla olla elämässäsi tämän vastakohta heijastaaksesi itseäsi. Tämän kautta siis tämä muiden negatiivisuus on osa sinua.

*Miten se on osa minua.

Joku yritää ilkeydellä suojata egonsa sulautumista kanssani - sen ilkeytensä kautta hän on osa minua? Ilkeys on osa minua vaikka en olisi ilkeä, kylmä, kova julma??? Miten niin?

Ehei, ei TUOMITA, ei niin...
Jokaisesta löytyy jotkut OMANLAISENSA hyvät & huonot puolet.
Eli joku on esim. väkivaltainen toinen taas ei missään nimessä. Mikä nyt on sitten kenenkin se ns. valoisa tai pimeä-puoli. Hmmm... Jotain sellaista yritän ajaa takaa...  :idiot2:

Juuh, sitä yritin sanoa...
Jokainen meistä on ainutlaatuinen, erityinen OMANLAISENSA ihminen/persoona.
Ei löydy mistään toista TÄYSIN samanlaista. Heh, on tämä joskus niin hankalaa yrittää selittää, mitä tarkoittaa...  ;D

Eli kysymykseen on tullut nopea vastaus?

Ei voida sanoa että syy on minussa ja kaikki lähtee minusta koska kaikki vain projisoivat minua minulle, eikä esim omia ongelmiaan ja agendojaan?

Käytin sanaa potentiaalinen; potentiaalisesti olen julma mutta todellisuudessa ei tarvi ryhtyä palkkamurhaajaksi vaik se olis aika "cool"?

Ja miten kieroksi asia pitää tehdä? Miten rakkautta säteilevä olento voisi ollakin musta aukko joka imee itseensä? Minusta mustaksi aukoksi rupeaa vain silloin kun lakkaa sen säteilemisen, auttamisen jne. :idiot2:

Jep, nopeat syö hitaat...  ;)  :2funny:
SAMA potentiaali löytyy meistä kaikista, jokainen valitsee sitten itse, miten elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla elää.
Joku haluaa syödäkseen soppaa, toinen taas tarvitsee "järeämpää" purtavaa.  ;D

Elä ja ole, kuten oletkin niin näet sen eron!  ;) :angel:

Ja sen voin vielä sanoa, että Asterix sekä Gigianne ovat oivaltaneet jo sen "eron".  ::) :smitten: Vaan sinulta se vielä on hakusessa.  ::) :angel: :smitten:

No esimerkkinä tuo esille ottamasi väkivaltaiset miehet.

Kaikki tietää, että on olemassa väkivaltaisia miehiä jotka tykkäävät paukuttaa naisia ja sitten on naisia, jotka kerta toisensa jälkeen antaa anteeksi ja/tai vaihtaa vain seuraavaan väkivaltaiseen mieheen.

Niin järjetön kuin tuo kuvio onkin, niin silti molemmat ruokkii siinä toisiaan.
Miksi siis kukaan nainen haluaa elää moisessa vuodesta toiseen ja miksi joku mies haluaa olla väkivaltainen?


Siksi, että olemalla uhri, marttyyri ja anteeksiantaja nainen saa olon, että on ikään kuin parempi kuin se lyöjä, siis se hyvä ja tuo lyöjä, on naisen silmissä se paha.

Väkivaltainen mies taas tuntee tekonsa hetkellä, että hän hallitsee ja omaa vaikutusvaltaa, on siis ikään kuin parempi, kuin se vtumainen nainen, siis se hyvä ja tuo vtumainen nainen, on miehen silmissä se paha.

Molemmilla on siis se toinen puoli omasta itsestään hukassa ja he hakevat sitä puolta toisesta.
Toisella on hukassa se valkoinen puoli ja toisella musta puoli, mutta toisen valkoinen puoli on toiselle musta ja toisin päin.

Vai oletko koskaan kuullut, että väkivaltaisella miehellä ei olisi selitystä, miksi löi?
Kyllä sieltä yleensä tulee syitä, kuten esim. se akka alkoi vtuilla ja aukoa päätään, jolloin paloi pinna.

Molemmat siis omaavat sekä väkivaltaisen että väkivallattoman puolen, tosin nainen käyttää henkistä väkivaltaa ja mies fyysistä väkivaltaa, joka on taas väkivallan kaksi eri puolta, fyysinen ja henkinen väkivalta-jingjang.

Väkivaltaan vastaa aina väkivalta, koska se ominaisuutena hakee vastapuolta itselleen ollakseen olemassa.

Esim. joku aloittaa suun soiton jollekin, riippuen vastapuolesta tämä joko vastaa siihen huumorilla naurahtaen ja rauhoittelevasti ja kävelee mahdollisesti pois mukavammalle paikalle istumaan tai sitten hän vastaa siihen samalla mitalla, jolloin toinenkin vastaa samalla mitalla ja täydellinen jingjang on muodostettu, jossa molemmat tuntevat olevansa oikeassa ja toisen olevan se paha. ;)

Tiedetään, että on myös olemassa ihmisiä, jotka eivät ole väkivaltaisia ja elävät vielä parisuhteessa.
Miksi ihmeessä? Varmaankin siksi, että heillä molemmilla on tasapainossa molemmat puolet omasta henkilökohtaisesta valon ja pimeyden jingjangistaan, jolloin ne hakee toisistaan täydentävät vastakappaleet, jolloin täydellinen väkivallattomuuden jingjang on muodostettu. ;)

Pariskunta, jonka välillä on väkivaltaa, usein miten heidän välillään tulee aina olemaan väkivaltaa ja pariskunta, jonka välillä ei ole väkivaltaa, koskaan tuskin tulee sitä olemaankaan.

Tuo jingjang kierre on varsin voimakas niin hyvässä kuin pahassa ominaisuuksissa ja sitä kierrettä on vaikea ja työläs hajottaa, koska aina se toinen puoli hakee vastakappaletta itselleen kuin magneetti ja varsin usein muista ulkopuolisista.

Mutta tässähän on se meidän kaikkien kasvun paikka kääntää se magneetin plus puoli omaan miinus puoleemme, eikä toisten.  ;)

On aivan kaksi eri asiaa nousta hyvän ja pahan yläpuolelle ja olla se yläpuoli, eli VALO, kuin olla joko vain ja ainoastaan hyvä tai paha.

Valo ei ole hyvä, eikä paha, eikä se myöskään jaa mitään hyvään tai pahaan.

Valossa ei ole olemassa hyvää, eikä pahaa, joten valossa ei ole myöskään tuomitsemista hyvään tai pahaan.

Valo on luovuus, joka syntyy, kun ihminen yhdistää kokonaisuudessaan oman feminiinisen ja maskuliinisen/plus ja miinus puolen/hyvän ja pahan/jne. puolen yhdeksi kokonaisuudeksi.


Ja kun kokonaisuus on kuin valo ja valo loistaa kokonaisesta ja tasapainoisesta ihmisestä, joka ilmenee esim. että ko. ihminen nauttii omasta elämästään ja itsestään, joka on valon eräs ominaisuus ja ehkä tekee asioita joista muut vielä unelmoivat, elää tasapainossa toisen valon kanssa, omaa viisautta ja älykkyyttä, näyttää hyvälle, menestyy tai mitä ikinä tahansa tai kaikkea näitä edellä mainittua miksi ikinä valo haluaa itsensä luovuudellaan luoda, niin totta kai se houkuttaa paikalle yökkösiä pörräämään ympärillä. ;)

Toisilla on hiukan asiattomampi ääni siivissään ja toisilla hiukan asiallisempi, mutta valon ei tarvitse muuttua itse yökköseksi, vaikka niitä ympärillä lenteleekin. ;)

näinpä lienee juuri vanhemmillani. voisin printata koko kirjoituksen heille luettavaksi. tosin varmasti tietävät sen itsekin sisimmässään, mutta kummasti ei se ikinä lopu.

enkä siis yritä väittää olevani parempi kuin he, mutta kesti pitkään tajuta tuo mekanismi...siis tajuta mistä siinä on kysymys. Kuunneltuani niitä loputtiomia valituksia siitä kuinka "tuo toinen on se hirveä...ja mitä SE teki tai sanoi" neverending.

luin jonkun raivostuneen kirjeen, jonka olin 9 vuotiaana kirjoittanut isälleni sen jälkeen kun hän tyhjensi säästöpossuni ( :crazy2: ;D :knuppel2:)....(saadakseen kaljaa tietysti :angel:)

9-vuotias oli kirjoittanut..."äläkä sano että minut olisi ohjelmoitu niinkuin sinä aina sanot!" Minusta tuntui kun minua olisi pidetty vaan vieterinukkena jota voisi ohjelmoida eikä minulla olisi omaa tahtoa...isä jolla oli enemmän nyrkki hallussa pelkäsi että äiti jolla oli enemmän ajatus hallussa olisi ohjelmoinut minut häntä vastaan...


tämä nyt oli vaan tälläinen tarinanpätkä jolla en hae itselleni mitään nyyhkysympatioita vaan se vain sopi niin täsmällisesti heidän tilanteeseensa tuo kirjoituksesi. ihmeellinen on ihminen....

Onneksi Keho tietää kaiken. Varsinkin sen että "nyt" ihmiskunta on muuttunut ja "nyt" tehtävä on suoritettu. Katso nyt hyvä nainen maailmaa, sotia, väkivaltaa jne. Ei ole mikään muuttunut. Taitaa olla Keholla ihan omat vaaleanpunaiset lasit silmillä. On hyvin tyypillistä henkisille sananjulistajille sanoa, että nyt kaikki on muuttunut/ muuttuu/ taivas tulee maan päälle, vaan tuleeko. Eikös ne Jehovatkin usko jotain tällaista? Paratiisi tulee!! Ja missä on todistusaineisto?

Eli henk koht tasolla, kun minä olin rakastava ja toinen muuttui rakastavasta kylmäksi, minulla on ikäänkuin tämä kylmä käytös vielä hakusessa?

Jos minä olin yhtä rakastamista ja ihmiskunnasta huolehtimista, ja moni läheinen ei, en ole pimeyteni, kylmyyteni ja ilkeyteni kanssa sujut?

Kyllä minä Asterix tiedän varsin hyvin TEORIASSA että pitää olla kylmän/ lämmön jne yläpuolella. ***Yhtä hyvin voi olla tunteiden, elämisen ja olemassaolon yläpuolella***. Mutta käytännössä on kokemuksia siitä, miten ihmiset muuttuvat jne, yhdenlaisesta toisenlaisiksi. Itse pysyin rakastavana ja huolehtivana kautta linjan kunnes koin, ettei kannata.

Mutta on minulla se toinenkin persoona ollut menneessä, se joka pyöri juppien ja rahan keskellä leikkien yhtä ahnetta kuin he. Sitten sitä koetti olla "henkinen ja rakastava" ja taas sielläkin suunnassa tuli jotain kummaa kokemusta.

Lopputulos, kyllä, löysin piittaamattomuuden autuuden itsestäni. Miksi huolehtia, välittää, rakastaa ylitsevuotavasti.. ehkä silloin tällöin, mutta en sanoisi että "kaikki ovat nyt muuttuneet"-edelleen en sano etten tapaisi mukavia ihmisiä ja ettei olisi vilkasta sosiaalista elämää - en vain ole "löytänyt" pimeitä puolia itsestäni tarpeeksi.. siksipä sitä vielä miettii, että millaista pimeää valtaa voisi hakea. Eräs ystäväni tuli juuri tähän pisteeseen, kunnes katsoi kokeneensa valoa tarpeeksi ja alkoi pimeäksi okkultistiksi. Tunteettomaksi, hieman nihilistikseksi, henkilöksi joka ei ainakaan auta turhia.

Aikoo yhdistää hyvän ja pahan tai mennä yläpuolelle.

Antaapa muiden osoittaa huolehtimistaan- :-* Musta aukko imee energiaa puoleensa. Egolla saattaa olla rajansa, se saattaa olla ego joka jossain ihmisessä ilmenee itsekkyytenä ja itseen päin vetämisenä, mutta hyvin kovassa se ego ihmiskunnalla on, auttajan puvussa oleva henkilö saattaa olla narsisti ja niin edelleen. :P No tunnen itse asiassa kaksi ihmisten auttajaa, jotka auttavat nimenomaan maailmaa ja läheiset suhteet rempallaan, näyttää sekin olevan yks syndrooma. Ehkä he itse asiassa projisoivat itsensä auttamisen tarvetta muihin ihmisiin ja etsimällä etsivät maailmassa olevia ongelmia, vaurioituneita jne. Auttajan ja autettavan karminen suhde?

Muutoinhan kaikki on illuusiota. No se siitä.

Pisti silmään.. ei ne Jehovat usko paratiisin tuloon, kyllä ne on Jehovan todistajat, jotka näin kuvittelevat.

nim. kaikkeen mäkin takerrun

Niin, mikäs on kuvitellessa ja illuusioissa elämisessä, ongelma muodostuu vasta kun on kerättävä seuraajia ja samalla tavalla uskojia. Skientologeilla sentäs on julkkiksia mukana, on varmaan helpompaa saada kirkkoa kasaan.

No joo, siis olitko Asterix sinä se vmäinen nainen joka laukaisi miesten väkivaltaisuutta? Eikö se ole osittain biologinen ominaisuus joka ei vähällä lähde (reviirin puolustus, vihollisajattelu, mustasukkaisuus) tai ääritapauksessa kyse on luonnehäiriöstä. Minun isäni tapauksessa oli kyse mustasukkaisuudesta, kun äitini rakastui toiseen. Siis eihän äitini olisi kuulunut olla isäni kanssa lainkaan, kumpikin on elänyt vasten tahtoaan sitten "väärän" kanssa ja sitä on ollut aika uuvuttavaa seurata. Kumpikaan ei ole ainakaan opettanut, että rakkaus ja se oikea olisi jotenkin tärkeä asia. Hämmästyneenä luen ihmisistä, joiden vanhemmat rakastaa toisiaan 30 v jälkeenkin.

Miten nuori serkkutyttöni oli syypää siihen että veli oli huomattavan aggressiivinen ja vieläkin miehet jyräävät perheessä olevaa äitiä. Eikö alkoholinkäyttö lisää käytöshäiriöitä ja eikö sitä kutsuta sairaudeksi (jos kyseessä alkoholismi).

Nimim. osittain kylmä, osittain kuuma tapaus- :-* Voitte pitää tätä kummallisena, mutta vieläkin tuntuu vaikealta löytää näitä pimeitä ominaisuuksia itsestäni tai jotenkin muuntaa sellaista mitä ei löydä. Samoin vaikka asiat hyväksyisi, se ei muuta muuta maailmaa. Korkeintaan muuta alkaa katsoa ulkopuolelta.

Onko ihmisen tarkoitus olla hyvä ja rakastava, vai piittaamaton ja ilkeä, vai molempia, vai?

Hyvä kirjoitus Asterix.

Ei ole todellakaan sattumaa, miten parisuhteet muodostuvat. Toiseen projisoimme haaveemme, jotka odotamme hänen sitten täyttävän ja kun niin ei käykään, petymme. Tavallisesti myös peloista tulee totta. Lyöttäydymme sellaisen ihmisen seuraan, jonka kanssa pelkoa voi A. joko hallita B. sen voi yrittää voittaa tai C. pahin pelättävä asia toteutuu ja pelko on käytävä lävitse.

Asterix selvittikin tätä väkivaltainen mies-marttyyrinainen -dynamiikkaa varsin tyhjentävästi.

Klassisia pariskuntia ovat myös sellaiset, jossa toinen osapuoli on huomattavan itsekeskeinen ja vapaudenkaipuinen ja toinen taas on ihmisläheinen ja miellyttämisenhaluinen. Tämä osapuoli saattaa olla myös takertuva ja pelätä hylkäämistä. Itsekeskeinen osapuoli voi myös pelätä hylkäämistä, pettymystä ja intiimiä parisuhdetta, mutta hänen lähestymis -ja reagointitapansa asiaan on toinen. Hän ei päästä ketään liian lähelle.

Pari ihastuu toisiinsa, koska ihmisläheinen tyyppi ihailee toisen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ja itsekeskeinen tyyppi ihailee toisen tunteellisuutta, henkevyyttä ja kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen. Kumpikin toivoisi saavansa palan noita toisen hyviä ominaisuuksia itseensä. Tässä on siis kummallakin jonkinlainen opettajan virka toiselle.

Käytännössä homma menee kuitenkin niin, että pelot nousevat herkästi esiin, ja intiimiä ja suorastaan läheisriippuvaista suhdetta kaipaava osapuoli takertuu itsenäiseen osapuoleen niin ahnaasti, että tämä ahdistuu ja alkaa ottaa etäisyyttä. Etäisyydenotto alkaa taas ahdistaa tätä takertuvaa osapuolta ja hän yrittää ENTISTÄ KOVEMMIN päästä läheiseen kontaktiin toisen kanssa. Jälleen seuraa ahdistusreaktio ja toinen vetäytyy tai alkaa osoittaa suoranaista aggressiivisuutta toista kohtaan. Riippuvainen osapuoli ei tavallisesti puolustaudu, koska hän ei uskalla asettua toista vastaan hylkäämisen pelossa. Hänen on pakko miellyttää, se on hänen selviämiskeinonsa.

Tätä kilpajuoksua jatkuu siihen asti, kunnes kumpikin tajuaa mennä itseensä ja hoksaa, missä se kasvun paikka oikein on.

Jotta itsekeskeinen osapuoli voisi kokea aitoa rakkautta, hänen on avauduttava ja otettava huomioon muutkin kuin itsensä.
Jotta riippuvainen osapuoli voisi saada toimivan suhteen, hänen on itsenäistyttävä ja opittava asettamaan rajat.

Heh

ihmiset ei ole edes noin yksinkertaisia. Läheisriippuvainen saattaa muuttua riippumattomaksi, ihmisiä rakastava ja auttava saattaa muuttua viileäksi tarkkailijaksi. En ole puhunut tässä keskustelussa pääosin rakkaussuhteista (inhoan edelleen sanaa parisuhde) vaan siitä, mistä negatiivinen käytös lähtee kaiken kaikkiaan. Voi olla veli-sisar, ystävä-ystävä, sukulaisten kesken, työnantaja-työntekijä, kadunmies-jne.

Lilli puhuu kasvun paikasta, minusta tuossa esimerkissä mennään tilanteeseen jossa on pakko vain luovuttaa, rakkaus harvemmin kestää tollaisen yli. Tai entäpä jos kaksi urasuuntautunutta ja itsenäistä kohtaa. Kuka palvelee ja ketä siinä! Jälleen mahdotonta.

>>>Se mistä puhuin on ongelma löytää todella pimeitä puolia itsestäni kun ei meinaa löytyä, eikä yhtaikaa näille ominaisuuksille ymmärrystä.  :coolsmiley: :coolsmiley: :coolsmiley:

Hei JG,

tämä oli elävän elämän esimerkki. Olen katsellut vierestä erästä pariskuntaa, joka toistaa tätä kaavaa, jo kuuden vuoden ajan. Suhteensa he ovat saaneet jotakuinkin toimivalle tolalle, mutta lukemattomia bänksejä he ovat käyneet lävitse eivätkä asu saman katon alla vielä tänäkään päivänä.

Mies väittää, että on ko. naisen kanssa säännöllisen seksin takia ja kieltää tunteensa ainakin kaveripiirille melko systemaattisesti. Nainen sitoutti kuitenkin miehen itseensä hyvin pikaisesti klassisella tavalla. 3 kk seurustelua, ja hän oli raskaana.

Itsellä on myös kokemusta siitä, kun kaksi samanlaista pistetään kimppaan (itsenäinen, riippumaton, urasuuntautunut). Hyvä puoli tässä on se, että samanlaisuus tekee elämästä melko helppoa ja ongelmatonta, ettenkö sanoisi suorastaan tanssia! Huono puoli taas on se, että ne HEIKKOUDET ovat myös samat, eikä niihin pääse sitten toisen osapuolen kautta käsiksi. Todellinen läheisyys jäi syntymättä, koska tunteiden käsittely ja niiden näyttäminen oli kummallekin se weak point.

Tämäkin suhde kuitenkin palveli minun etujani oikeinkin hyvin. Se oli monessa suhteessa erinomaisen ja toimivan parisuhteen prototyyppi, josta aion ottaa mallia hamaan tulevaisuuteen asti. Luottamus, arvostus, huumori ja arki kuitenkin pelasivat vallan hyvin.

No, tämän suhteen jälkeen olen sitten saanut treenata näitä henkisiä sydänlihaksia oikein urakalla. Miehet ovat valittu sen mukaan, että treenit onnistuvat ideaalisesti. Kaikenlaiset tunneskaalat on käyty lävitse synkeimmästä murhanhimosta loistavimpaan valoon. On mielenkiintoista huomata, millainen repertuaari itsessä onkaan. Ilman toisia ihmisiä omat yllättävätkään puolet eivät kovin helposti tule esiin.

Nykyinen - tai liekö jo ex-mies on verbaalisesti hyvin aggressiivinen ja hänen kanssaan olen sitten oppinut ilmaisemaan itseäni suoraan ja jämäkästi ja oppinut asettamaan selkeät rajat sille, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ylilyönneiltäkään ole vältytty. Aluksi lähdin samalle linjalle, mutta pitkittynyt aggresiivisuus ja suoranainen sotatila johtaa katkeruuteen, enkä todellakaan halua muuttua miksikään vanhaksi katkeraksi ämmäksi. Katkeruus on myrkkyä sielulle.

Olen siis oppinut toisen ihmisen kautta, miten epäterveistä tunteista päästetään irti. Hän on edelleen verbaalisesti aggressiivinen ja haastaa jatkuvasti riitaa, mutta minä olen yksinkertaisesti välinpitämätön ja kyllästynyt hänen linjaansa. Olen jo oppinut siitä sen, mikä on opittavissa.

Korkeintaan tutustun oinaisiin että saisin sitä potkua* vielä vähän lisää. En halua enää liian vaikeita ihmisiä lähellekään, siinä ei kehity yhtään mikään varsinkaan maaomistus ja sen jalostaminen..  :smitten: :smitten:

Mutta se* ei minulla tarkoita kyynärpäätaktiikkaa, valehtelua, aggressiivisuutta, väkivaltaa, juopottelua..en löydä näitä piirteitä itsestäni hakemallakaan, saati kylmyyttä ja julmuutta. Paras varmaan jatkaa vain "liian hyvänä ihmisenä" .. tms.. liian vilpitön peleihin, liian rakastava, liian romanttinen.. mutta eihän se toimi.

Pääseehän ylläolevista toistosuhteista sillä että lakkaa tuntemasta mitään. Ketään kohtaan. Siis sen NDWalschin opin mukaan. Toisen ihmisen tarve on illuusio.  :buck2: :buck2: Kerros kauan sulla kesti löytää uusi, muuten? Itse pitäytyisin pintaliidossa..

Varmasti näinkin, siinä ainoassa väkivaltaisessa suhteessa.
Toista samanlaista ei koskaan tullut.


Näin minunkin tapauksessani oli.



Mahtaa kulkea teillä suvussa tuo alkoholismi, väkivaltaisuus ja narsistiset luonnehäiriöt..?  ???

Kaikki eivät hyvä Asterix olleet sukulaisia.

Puhun parin sukulaismiehen käytöksestä ja sen lisäksi tietyistä tuttavista.

Sanooko joku vielä että nämä ovat MINUN ominaisuuksiani? Käsittääkseni olen ollut aika päinvastainen. Ja minusta "hyväksymällä" he eivät ainakaan MUUTU.  

No jos ne eivät olisi myös sinun ominaisuuksiasi, niin tuskin sinun tarvitsisi niistä edes puhua? :idiot2:

Katsos, kun ne ei vain olisi olemassa silloin sinun elämässäsi. ;)

Eli olen väkivaltainen

juon

ja olen kylmä?

Kas kun en itse huomaa.

Ikävimmät ominaisuudet muuten ovat kalamerkkisillä miehillä aivan eri sukuhaarojen äärilaidoissa.

Vaikeinta näyttäisikin olevan juuri sen alitajuisen puolemme uudelleen arviointi, sillä sen teot ovat juuri ne, jotka tulevat esiin "toisten" teoilla eikä sen oman "hyvän" persoonan. Joksi minäkin itseäni luulin, kunnes tajusin sen kaikkeuden teot!  :o :smitten:

Sillä vasta se avasi minälleni ne "sisäiset silmät", jotka näyttivät sen kokonaisuuden, josta jokainen meistä on Luojamme osa. Joten sitä pimeyttäkin on jokaisessa juuri sen takia, ettei kukaan voi olla erossa siitä kokonaisuudesta, joka on se Luojamme aivojen vasen puoli eli se pimeä osa, koska VAIN SE jakautui eikä se Valo!  :)

Joten sen takia emme näekään itsestämme kuin sen ns. "etupuolen" ilman peiliä, joten siksi sitä tarvitaankin, jotta nähtäisiin myös se "takapuoli", joka on ihmiselle myös se alitajunta, jos katsotaan sitä symbolisella tavoin. Sillä se takaosamme edustaa fyysisessäkin ruumiissa sitä osaa, johon kerätään sitä "taakkaa", jonka luo meille se ego!  

Joten sen kun tunnustamme "omaksemme" vain hyväksymälläm meissä myös sen "pimeän" puolen, tulemme kokonaiseksi. Eli eheytämme sen alitajunnan päivätietoiseen mieleemme eikä sen jälkeen ENÄÄ KOSKAAN se egomme voi ohjata meitä, koska on näkyvillä. Joten silloin voimme "muuntaa" sen tekoja mielin määrin!  ;) :)

Ja silloin voimme AIDOSTIKIN olla se "Hyvä"!  :angel:

Vaikka mitä "hyväksyisin" ihmiset ei muutu, valitan! Ajan kanssa joku voi päästä alkoholista, huumeista tai väkivaltaisuudesta eroon. Minä en ole tällä tavalla käyttäytynyt vaan PUOLUSTANUT äitiäni ja serkkuani tällaista vastaan. Ja jotenkin olettanut että kohdalleni tulisi rakastavia ihmisiä, mutta ei aivan. Tosin kyllähän seuraansa voi valita ja olen valinnutkin yhä tarkemmin viimeisen 1-2 v aikana. Monissa vain paljastuu kaikenlaista, vaikka päällisin puolin piti olla hyvä tyyppi..

Keho väittää ihmisten muuttuneen, en näe sitä livenä minkäänlaisena massatapahtumana.  

Ja vie ne tapaamaan äiti Ammaa, niin että varmasti säikähtävät kun pitäis olla liian henkinen+rakastava.. joo..noh, virheet on nyt tehty tarpeex monta kertaa. :smitten: Ei kai tässä muu auta kuin just se että ei koeta vaikuttaa, vaan valitsee seuransa.  

Elävä elämä tuo eteemme vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät enää tee kuin sen, miten koen oman sisimmän. Sillä ketään muitahan ei ole!
Eli niin kauan kuin joku asia "rassaa" mieltämme, on se heijastusta siitä alitajunnastamme ja sen jälkeen vain hyväksymällä sen kaiken näkemänsä, voi yhdentää se pimeän sekä tietoisen mielemme puolen! Ja sitten, kun kaikki se, minkä näet ympärilläsi tapahtuvan, ei enää tuo nurjia tunteita esiin omaan mieleen, voi olla vapaa egoistansa ja jatkaa sitä matkaa, joka vie Valoon!  :)

Sillä jokaiselle autetaan ensin vain sen verran alkua siihen omaankin oivallukseen kuin on sille oivallukselleen tarpeen ja sen jälkeen jätetään jokainen sen OMAN Jumaluutena ohajukseen. Joten sen tähden tunnen olevani sinästäni jo vapaa!  ;) :angel: :) :D :smitten:

Niin minäkin! :smitten:
Tulipa nyt vain vielä sanottua tuo ja laitettua piste tälle paikallaan polkevalle keskustelulle, joka ei enään minun osaltani johda mihinkään hyödylliseen, eikä hyödytä minua mitenkään.
Alkakoon hänen oma oivaltamisen tie kohti valoa. :smitten:

sama vika, en koe mitään uutta tässä keskustelussa valkenevan. ihmiset ja miehet ympärilläni ei muutu (eräs käy yhä piittaamattomammaksi ja vanha mies tulee yhä kiukkuisemmaksi vanhetessaan, eikä ala kiinnostua henkisyydestä) - ja henkiset tädit uskoo omiaan. enkä löydä ilkeyttä, kylmyyttä ja muuta vastaavaa itsestäni kuin kovan modifioinnin kautta.

heippa taas. (hauskanpito alkaa)

Mä olen miettinyt samaa asiaa...
Mut kasvatettiin tiukoilla rajoilla. Näin isäni pelottavan hirviönä, jolle olin syntynyt vahinkolapsena. Äitini pelotteli minua seksin vaaroista, mutta samaan aikaan paneskeli isääni varsin äänekkääsi  :buck2:
Koin, että seksi on kielletty, mutta piruvie houkutteleva juttu.
19-vuotiaana minut raiskattiin. 20-vuotiaana selvisin raiskausyrityksestä. Vuosien traumasta paranemisen myötä tajusin kuitenkin sen, että olin ulkoistanut voimakkaan seksuaalisuuteni, koska olin oppinut, että seksuaalisuus on kiellettyä. Kun sisäistin sen itseeni uudelleen, loppuivat myös miesten jatkuvat seksuaaliset ahdistelut.

Lähestulkoon kaikki miessuhteeni ovat oleet ex-avioliittoani lukuunottamatta sellaisia, jossa mies on ollut "pimeästä" maailmasta, johon on liittynyt kaikenlaista yleisessä tuomitsevassa keskustelussa "kiellettyä pahaa" - huumeista väkivaltaan. Minä olen aina ollut ns. auttaja, pelastaja... enkeli.

Viimeisin suhde oli samaa rataa. EXÄni Todellakin elää normien ulkopuolella, varastelee, on jopa huorannut kerran kahden miehen kanssa (ihan kuulemma kokeilumielessä...  :buck2:) yms.  No, tämäkin suhde sitten kaatui pahoihin ristiriitoihin eli käytännössä minun tunteellisuuteni ja hänen ylirationaalisuutensa ristiriitaan  :idiot2:.

Oma tapani suhtautua ihmisiin on hyväksyminen ja uskon jokaisessa olevaan hyvään. Hän puolestaan ei kyennyt hyväksymään minua, koska näyttäydyin hänelle enkelinä, mikä voimisti hänen varjojaan. Hän väitti, että olen ikuinen tyttö, joka haluaa juosta kukkaniityillä eikä nähdä maailmaa sellaisena kuin se on. Koin valtavaa painetta muuttua hänen mielikseen, olemaan ihminen, jolla on varjonsa.

Minä puolestani näen hänet lapsena, joka kaipaa isää ja äitiä, joille hän ei ole ikinä näyttäytynyt eikä tullut nähdyksi... hänelle minä olin ikuinen lapsi, joka etsii isähahmoa.

Kumpi meistä on oikeassa - vaiko molemmat? not me who knows.

SE, mitä yritän JG sanoa on se, että miettisit sitä, kuinka olet näihin ihmisiin reagoinut. Mihin piirteeseen olet ihastunut. Millaisina heidät näet? Ehkä näetkin enemmän kuin miltä kaikki näyttää? Usein se, mitä ajattelemme muista kertoo eniten meistä itsestämme.

inkkari-inti

kiitos INTI kirjoituksestasi, antoi paljon ajattelemisen aihetta ja sain siitä itselleni virikettä.




minua ei ole raiskattu onneksi, mutta jostain syystä sain aina hyvin "seksististä" palautetta ventovierailtakin vaikka en itse tehnyt mitään sinne suuntaan...ja varmasti lähtöperheessäni suhde seksuaalisuuten oli vastaavanlainen...toinen oli muka irstailija ja toinen pyhimys ja kaikki oli jotenkin tajuttoman monimutkaista ja latautunutta.ylilyöntien, yliseksuaalisuuden ja täydellisen pidättyvyyden ja kieltäymyksen sekoitusta.tavallaan sanallista insestiä...ei onneksi fyysistä.

lilthin symboliikka, merkki, huone ja aspektit kuvasivat näitä tosi hyvin. luin just vanhoja astro logoksia...aikaisemmilla lukukerroilla en nähnyt yhteyksiä niin selvästi kuin nyt.


tuo seksuaalisuuden ulkoistaminen kuulosti jotenkin osuvalta, en ehkä ole osannut ajatella asiaa noin. mutta varmasti juuri noin se saattaa olla. silleen että enhän MINÄ ole seksuaalinen mutta nuo MIEHET ne on niin irstaita :idiot2: Silloin kun seksuaalisuuteen on liitetty paljon pahaa, niin on vaikea ottaa sitää itselleen haltuun ja siitä vastuu. mutta kyllä, olen ITSE voimakkaasti seksuaalinen.

Huomenta!

Minun mielestäni sinä olet Jupitergirl auttava, terävä-älyinen ja rakastava nainen, mutta myös kylmä ja itsekeskeinen. Varmasti sinua voisi kuvailla myös muilla adjektiiveilla, sekä positiivisilla että negatiivisilla. Jos voisit nähdä itsesi niin kuin minä sinut näen ja jos näen sinut selkeästi ilman että projisoin omaa kylmyyttäni ja itsekeskeisyyttäni sinuun, niin miten suhtautuisit itseesi sen jälkeen? Pystyisitkö hyväksymään itseesi nämä uudet, vähemmän ihanat ominaisuudet? Ja silti suhtautumaan itseesi yhtä rakastavasti kuin aina.
  Projisoinnista minulla ei ole mitään lisättävää tähän ketjuun, kaikki oleellinen on jo sanottu. Kesäterveisin maallikko ( törkeä sika ja fiksu mies).

Niin..olin paljon RAKASTAVAMPI(Venus) ennen exää, joka pakotti (Pluto) suojautumaan ja puolustautumaan ja muuttumaan kylmäksikin. Eli jos joku ominaisuus oli "piilossa" ja "syytä tuoda esille" ei se olis tapahtunut ilman tota suhdetta. Mies joka vois olla yhtä hyvin palkka-armeijassa heh... niin viileä..

Jos on vain lämmin, on koko ajan auttamassa ja pohtimassa muiden ongelmia, kun voisi edistää omia asioita.

Tietty muiden auttaminen tuo hyvää karmaa.

Mutta niin se on, että nyt kun luin omia meilejäni 2004 vuodelta - koska se Pluto meni joukkariin? poistuu 2008 - niin olin paljon avoimempi luottavaisempi rakastavampi ja seksuaalisempikin. Exä teki kylmäksi sekä seksuaalisesti että tunnetasolla, mutta kuten sanottu, itseä voi modifioida moneen suuntaan. Ei se hänenkään suuntansa ihan terve ole. ONNEKSI pidin yhteyttä mukavaan mieheen koko suhteen ajan.  Koska laajemminkin ihmettelen ihmisten kylmyyttä nykyään. Anteeksi jos mainitsen taas tästä samasta asiasta, mutta kun vaikka tyyli-ja musamaku ei ole "kova" ja "hevi" niin jo se saattaa olla mulle liikaa.. jos joku katsoo kovan menon olevan se juttu, eikä suhde. Ja sitten koomista kyllä, olin hevipojankin kanssa, mitähän sekin todisti? Etten pelkää kovaa menoa?

Nää muut väkivaltaiset + juomarit sitten jossain vaiheessa oppi vähän hillitsemään itseään, nää kalamiehet, vaikka kielenkäyttö ei välttämättä muutu tai ihan kaikki tavat. Pysyn poissa ja olen mukavammassa seurassa. Hämmästyttää vain miten hyvän aseman mies voi saada, viran tai toimitusjohtajuuden ja samalla olla määräävä tyranni, jotenkin kala (Neptunus) ollut tässä mukana. Illuusiot omasta vallasta tms? Nuo naiset sitten näiden miesten elämässä on olleet minuakin tunteellisempia koska ainakin kaksi on rapuja (Kuu).
Eli ei mukavia tunne-elämyksiä.

:angel: Enkä edelleenkään usko, että minun näkemäni perheväkivalta minusta johtui, kuten Keho väitti, että he projisoivat omaa pimeyttäni minuun. Päinvastoin, psykologit sanovat että lapsi alkaa helposti syyttää itseään vanhempiensa riidoista ja se juuri on väärin, tyttölapsella ei ole MITÄÄN tekoa sen kanssa jos isä/serkku/miesystävä on alkoholisti/väkivaltainen/addikti tms. Eli, lopetin tällaisten tilanteiden ratkomisen/ tällaisessa seurassa olemisen, tosin kuten sanottu, liike-elämässä pesii tällaisiakin persoonia.

tämä minullekin tuli mieleen sitten viimeisen. eli missä iässä se alkaa, että voi ruveta kyseenalaistamaan itseään ja ajattelemaan että "minäkö tässä projisoin?"

kun todellakin kieltäydyn uskomasta, että lapsena koettu väärinkäyttö on sitä että lapsi heijastaa itsessään olevia pimeitä seksuaalisuuden puolia niin että aikuisen "on vähän pakko" alkaa käpälöimään tai puhumaan rivoja lapselle.

myöskin sana projisointi kiinnostaa sinänsä. itseni on opetettu tähän psyko-kieleen jo pienestä pitäen, koska äidilleni psykologia oli tavallaan hyvä ase uskontoa vastaan. Psykologia on hyväkin asia olla olemassa, en sitä tässä tarkoita. huomaan vain itse tosi usein puhuvani kaiken maailman psyko-sanoilla, ennen kuin olen ottanut edes selvää mitä ne tarkoittaa. omalla kohdallani käsite "projisointi" oli jo kotoa niin tuttu, että hyvin nuoresta asti tarkkailin itseäni etten vaan projisoisi...itseasiassa kallistuin toiseen ääripäähän lukioiässä ja vähän siitä eteenpäin...kaikki oli muka minusta lähtöisin sosiaalisessa kanssakäymisessä.

no sen siitä saa kun puuttuu viisautta ymmärtää mutta on älyä oppia :idiot2:

Pienet lapset ovat AINA heijastamassa AIKUISTEN sisäisiä maailmoja!

TÄhän perustuu myös sekin sanonta, etät tämän ajan lapset ovat täällä auttamassa vanhempiaa tulemaan näkyväksi kokonaan, koska tekevät nyt kaikkensa, että JOKA IKISE egot tehdään näkyväksi! Se selittänee teillekin nyt sen kaiken "pahan", jota lapset tuovat esiin oman elävän elämänsä teoilla. Eli miten sen joutuvat kokemaan omassa elävässä elämässä.  ???

koen itse "resonoivani" sen kanssa mitä sanot Keho, että uskoisin että se on juuri noin...tarkoitin vaan tuolla, että se seksuaalinen aggressiohan ei lähde siitä lapsesta itsestään jos esim vanhempi sitä häneen osoittaa.

kun eikös "heijastaminen" sanalla tarkoiteta yleensä sitä, että ihminen houkuttelee itsensä ulkopuolelta sitä mitä hänellä on sisäpuolellaan...jotta se tulisi hänelle itselleen näkyväksi. tämän käsityksen mukaan en usko että se olisi lapsen sisällä ja hän vaan houkuttelee isänsä hyväksikäyttämään itseään tajutakseen omat (siis lapsen :idiot2:) seksuaaliset patoutumansa.

mut taas meni ehkä sanallisen väärinkäsityksen puolelle. kuitenkin aikuisten kesken projisointi-käsitteellä tarkoitetaan ilmeisesti juuri tätä?


oten seuraavaksi selvää mitä sanalla projisointi tarkoitetaan, ennenkuin jatkan keskustelua :)

No mutta tähän keskusteluun varmasti liittyy myös kollektiiviset uskomukset tai tabut... kuten seksuaalisuus, jota padotaan sisälle... ja kun jotain ei itsessä tunneta, ulkoistuu tuo energia, jolloin joku toinen sen joutuu tuntemaan, mistä voi tulla kieroutuneitakin muotoja...

Jos kaikki ihmiset antaisivat tunteensa olla pelkkää virtaa oman ruumiin läpi niin säästyttäisiin monilta kierouksilta. Eikä herkkien ihmisten tarvitsisi tuntea muiden ihmisten tunne-energioita itsessään!

anteeksi jos toistan itseäni...mutta ethän sinäkään siis tarkoita, että jos otetaan vaikka 5-vuotias, jota aikuinen mies/nainen käyttää hyväksi, tämän 5-vuotiaan kieroutumat ulkoistuvat tämän aikuisen miehen/naisen toiminnassa...? ajoin vain takaa sitä...(et luultavasti tarkoittanutkaan sitä)

myöskin tässä tuli mieleen ne koulukiusaus tapaukset, joissa kiusattu on itse tyyliin "elä ja anna toistenkin elää", rauhanomainen, ei kiinnostunut simputtamaan ketään...ja tämä henkilö saa päälleen koulukavereiden vihat sekä fyysisen pahoinpitelyn...tällä "projisointi"-ajatuskululla saa aikaan sen, että rauhanomaisen kiusatun on aika syyttää itseään siitä että joutuu kiusatuksi tekemättä mitään, kun nuo kiusaajat tässä vain heijastavat sitä hänen sisäistä aggressiotaan takaisin häneen vetämällä turpiin...(kun sisällään hän itse muka on se joka haluaisi vetää kaikkia turpiin ja sitten tämä ulkoistuu sillä että hän saa itse turpiin? :idiot2:)


tässä on perää...

en en en en tarkoittanut että uhreissa on mitään vikaa hui EN! Vaan sitä viimeistä ajatuksta ihmisten yhteisestä vastuusta...

joo, minä kiihkoilin tämän projisointi-käsitteen ympärillä niin intomielisesti, että luin varmaan sinunkin kirjoituksesi jotenkin väärin.
anteeksi siitä! :)

sign

olet aivan oikein ymmärtänyt mitä olen alussa sanonut. Esim tulin juuri äsken serkkuni luota, jonka veli on tämä tyrannimainen menestyjä. En jäänyt paikalle, mutta ... jos minun olisi jotenkin pitänyt auttaa heidän välejään, mitä olisin sanonut? Lakkaa heijastelemasta pimeyttäsi veljesi kautta? Vai että, muuta.. öö, mitä? Muuta itseäsi jotenkin vielä mukavammaksi ja joustavammaksi, että veljesi ei voi terrorisoida sinua ja puolta rahamaailmaa heheh??

Serkkutytön pitäisi hyväksyä itsessään oleva väkivaltaisuus, jota siellä ei ole, jotta veli lakkaisi käytöksensä? 

"Niinpä, jos itse olet rakastava aurinko, täytyy sinulla olla elämässäsi tämän vastakohta heijastaaksesi itseäsi. Tämän kautta siis tämä muiden negatiivisuus on osa sinua."

Miksi TÄYTYY olla? Oliko jonkun tarkoitus muuttua toisenlaiseksi?

Kuulin serkultani että heidän perheessään on miehet opettu halveksimaan naisia ja kohtelemaan heitä alentuvasti - hän ei mene siihen mukaan. Ei alistu veljen ja isän asenteen edessä toisin kuin äiti.

Tää on kaikki kuitenkin sitä lopullista vastausta vailla, että tuleeko ihmisestä hyvä vai paha kun kokee ikäviä asioita, missä rajat menee, pysyykö mieli mukavana jne.. no joo.. toistoksi menee..

Heip, itselleni tuli tästä aiheesta mieleen seuraava esimerkki.

Oletetaan, että kävelet kadulla ja joku on pudottanut ison rahan vahingossa kadulla. Huomaat keneltä se tippuu, mutta yhtäkkiä päätätkin, että et hiisku mitään vaan pidät rahan itselläsi.

Myöhemmin sitten iskee huono omatunto. Kumpaa alat harmitella; sitä että itse otit sen rahan kadulta vai sadatella että prkl tarviko sen toisen sillä tavalla tiputella rahojaan ja nyt minä muka olen huono ihminen sen takia kun toinen on huolimaton...?

JG, minun on vaikea ymmärtää miten ajatuksissasi on noin vahva hyvä/paha -jaottelu. Ehkä juuri tämän takia vedät puoleesi näitä voimakkaan "pimeitä" ihmisiä kun itse olet oikea "aurinko". Jotta voisit käsitellä tätä taipumustasi mustavalkoisuuteen.

Tällaisia ajatuksia heräsi.

Mutta enhän se edes ollut minä joka veti tuota veljeä puoleensa, vaan se serkkutyttö. Eli mikä ominaisuus hänessä on piilossa jota veli heijastaa, kun hän on ihan erilainen kuin veli.

Katso tarkemmin, en sanonut hyvä tai paha, sanoin väkivaltainen+tyrannimainen vastassa lempeä+ystävällinen.

Kyse on varmaan siitä kun henkinen voimani kasvaa, pitäisi edelleen tietää mitä kaiken kaikkiaan teen maailman kanssa.. kiellänkö sen epätodellisena, leikinkö itselläni ja muilla (tunteilla) kuin kaikki olisi mielikuvitusta, vetäydynkö "auttamisesta" ja niin edelleen. Eli onko se mahdollisesti hyvän ja pahan yläpuolelle menemistä, että vetäytyy kokemisesta?  :o

JOLLOINKA kohdalleni tulee tietysti mahdollisimman elämännälkäisiä ihmisiä, jotka projisoivat minulle elämänhaluaan, suhteitaan, draamojaan ja kokemuksiaan!!!!!!!!!!!!  :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

mielenkiintoisia kommentteja, valitettavasti pitää nyt lähteä koneelta...pitää palata myöhemmin aiheeseen...

Niin - edelleen olen siinä kokemuksessa että vaikka olisin miten mukava toiselle ja "hyväksyisin pimeyden itsessäni" (mitä en juuri ole tai koe itsessäni), monen on helppo olla piittaamaton, eikä siitä auta kovin monta kertaa sanoa.

Se on vähän sama kuin sen kanssa uskooko joku Jumalaan vai ei. Jos ei usko, on vaikea saada uskomaan. Jotkut uskovatkin voi olla tyranneja sen tiedän; mutta turhimpia kokemuksia minulla on ollut se kun VENAAN jonkun käytöksen muuttumista "henkisemmäksi" ja huolehtivaksi, jos tyyppi ei vaan kerta kaikkiaan ole tällainen. Seur inkarnaatiossa sitten.  :coolsmiley: (tai sitten menee vuosikaupalla.. sen seitsemän vuotta)

Heijastuma peilistä on aina oma kuvasi - vaikket sitä tunnistaisikaan.
Peilin tarkoituksena on näyttää itsestäsi puoli, jota et muuten näkisi - käytännössä; kaivaa sisältäsi muistuma ja tunnistus tunteillesi, jotka tuo peilikuva esiin nostattaa; päästäksesi käsittelemään moista.

Ihan suoraan voi eläytyä tilaan, jossa kaikki näennäisen ulkopuoliset tapahtumat ovat 'vain' viestiä just minulle Kaikkeudelta.
Kokekaamme siis tunnontuskitta kaiken pyörivän oman napamme ympärillä:
Naapureiden riitely herättää minussa tunteita, joita just nyt olisi tarkoitus käsitellä. Jos en nyt sitä tee, seuraavalla kerralla koen näitä tunteita jossain lähempänä itseäni, ja sitten jo suoraan itseeni kohdistuneena - jos viesti ei helpommalla mene perille.

Sielumme on allekirjoittanut sopimuksessaan, mitä kaikkia kokemuksia se tänne tullessaan aikoo lävitseen suodattaa. Mutta ihmisyydessä vapaa tahto tarkoittaa käytännössä valtaa päättää oppiako nyt vai ei.

Jotkut ovat valinneet rankemman kautta.
Heidän sielunsa haluaa kokea perinjuurinpohjiamyöten läksynsä niin, että se on sitten läpisuodatettu.
Ihailtavaa rohkeutta.
 :smitten: :smitten: :smitten:

Toivoton keskustelu - en missään vaiheessa ollut piittaamaton erästä henkilöä kohtaan varsinkaan vuosi sitten kesällä, kun ehdotin ja järjestin energiahoitoa ja keskustelin sen tuloksista. Hän oli lähes kiukkuinen minulle, kun ystävällisesti puhuin asiasta ja toukokuusta asti kysyin - minkä taas tulen kysymään - MIKSI et voi olla ystävällinen?

Ehkä joissain suhteissa vain rakkaus on liian kipeää joten toinen torjuu sen suuren asian mitä toinen tarjoaa, jos itse ei pysty antamaan samaa. Kylmyys on suojautumista.

Joillekin röyhkeys on menestystä. :'( :-\

Mutta ehkä sittenkin olin piittaamaton, vaikken sitä tajunnut, tai ainakin voin olla nyt, kun LÖYDÄN itsestäni kyvyn olla piittaamaton ja auttamatta. Siinä on kova etsiminen ja käsittely, toisilta se käy kuin luonnostaan.

Otetaanpa asia kerran vielä. Olen nyt "hyväksynyt pimeyden itsessäni." Muuttuuko joku suhteeni? Miten? Vai muuttuuko vasta sitten kun teen jotain pimeää ja kylmää? Vai kenties vasta kun vapaudun ihmiselämästä ja menen kaiken yläpuolelle? Jatkanko rakastavalla vai piittaamattomalla linjalla? Vai onko kenenkään muun käytös TOSIASIASSA selitettävä minun kauttani lainkaan?

Onko kaikkien välillä "sielunsopimus" vai pelkkää satunnaista erilaisten yksilöiden palloilua?

Mikä on esimerkiksi äiti Amman pimeä puoli? ? ? ?

 
Niin... ;)


Kuvittelen vaikka tilanteen, että minulla on kovat vatsavaivat, ja olen pahalla tuulella. sitten vaikka keskustelen täällä foorumilla, ja joku onnistuu loukkaamaan minua sanoillaan, ja tulen vielä pahemmalle tuulelle. Minulla on sen jälkeen tapaaminen kaupungilla ystäväni kanssa. Tapaamisen aikana minua vaan yksinkertaisesti ärsyttää (ystäväni käyttäytyy minua kohtaan ystävällisesti) ja lisäksi ystäväni kampaus on vielä tosi hyvännäköinen (ja omani hirveä mielestäni). Minua v-tuttaa päivän epäonnistumiset ja ystäväni kampauskin saa minut kateelliseksi...tunnen itseni vielä kaikenlisäksi epämiellyttävän näköiseksi. Ystäväni saa kohteliaisuuden ventovieraalta mieheltä ja hän sattumalta löytää kaksikymppisen tienposkesta. Minua on koko päivän ottanut päähän kaikki mahdolliset asiat ja alan sitten piikitellä ystävääni ja käyttäytyä ilkeästi häntä kohtaan.Ystäväni pahoittaa mielensä ilkeydestäni, mutta ei näytä sitä suoraan...miettii sisimmässään että mitähän hän on mahtanut tehdä väärin.

Tämä oli täysin mielikuvituksellinen tilanne. Mutta siis tässäkin tapauksessa minun ilkeä käytökseni kertoisi siis ystäväni pimeistä puolista? ;)

Suosittelen jälleen kerran lukemaan sen Tunnista varjosi, hyväksy itsesi -kirjan, Debbie Fordin kertomana, sillä se osaa selittää sen oikein, miten sen itsekin jo näen!  ;) :)

kiitos vinkistä, pitää tutustua kirjaan :)

Niin, mielestäni tässä nyt unohdetaan se, että joskus myönteisiäkin ominaisuuksia projisoidaan toisiin, jos niitä ei sillä hetkellä voi tai pysty uskomaan itsestään.

Tuossa kuvitteellisessa esimerkissäsi Sign näkisin, että siinä enemmänkin on kyse juuri siitä, että ystäväsi heijastaa sinulle niitä myönteisiä ominaisuuksiasi, joita et sillä hetkellä pysty kuitenkaan itsessäsi näkemään ärtymykseltäsi ja harmistuneisuudeltasi.

 :smitten:

Tuli mieleeni se, että "minun henkinen kasvuni laittaa toisetkin kehittymään..." Jos minä olen valo, niin toinen Todella kokee itsensä heikkoudet ja ns. varjon voimakkaana, mitä hän ei välttämättä kestä... kun polariteetti kasvaa niin suureksi... On pakko muuttua, mutta muutosta vastaan taistelee...

näköjään Lilja-82 ehti sanoa sen ensin...  :)

Olen lukenut Fordin kirjan ja vieläkään en koe että minussa on riittävästi pimeyttä ja varjoja, joita jonkun pitäisi kaivaa minusta ulos silloin, kun yritän hänelle vain hyvää.

Eli .. palaamme pisteeseen a .. älä yritä auttaa ja neuvoa.. se muuten on helpompaa noilla energiahoitajilla, koska kun he auttavat ja kuonaa tulee ulos, eipä ole henkilökohtaista ilkeyttä varmaan asiakkailla heitä kohtaan?  :-X :-* :angel: ELI INTI noin se on. Ei se että minusta pitäisi kaivaa jotain ulos, jota siellä ei välttämättä ole enää liiemmin, vaan toisessa se lähtee purkautumaan ja tulee ulos mielenkiintoisilla tavoilla.

JA just sign, jos joku näkee valon toisessa ja positiivisuuden, oma negatiivisuus saattaa tehdä tepposia. Hyvä, tämä etenee, katotaan eteneekö suhteet. :angel:

Nyt en pysynyt enää perässä...  ???
jos tarkoitit, että minä halusin olla ilkeä, käsitit väärin. Tarkoitin todellakin sitä, että sinä voit olla henkisesti kehittynyt, jolloin nuo ei-niin-pitkällä-olevat kokevat itsensä huonommaksi ja koska teillä on läheisempi suhde kuin potilas-hoitaja... kakkaa lentää.

Mutta nyt alkaa kyllästyttää tämä jauhaminen...  :buck2: moi.

Hei!

Sellaisen havainnon tein tästä keskustelusta, että ihmisillä näyttää olevan odotuksia toistensa suhteen ja siellä missä on odotuksia on myös manipulointia ja sen vastustamista. Vaikka tämä näyttäisi menevän Jupitergirlille,niin tämä ei ole henkilökohtaista. Jokainen voisi miettiä tahollaan miksi haluaa niin kovasti esimerkiksi auttaa toista? Jos nyt auttamisesta puhutaan niin onko se siksi, että henkilön sisällä elää pieni sosiaalitantta, joka ei voi olla auttamatta. Auttamatta jättämisestä seuraisi vain kamala syyllisyyden tunne. Ehkä toista auttaa, koska jonkun kurjan auttamisesta saa pisteitä ja voi siten laskelmoida nousevansa sosiaalisilla portailla. Tietenkin toista voi auttaa myös ihan aidosti ilman salaista oman edun tavoittelua ( etu sekin on ettei tunne syyllisyyttä ), mutta se lienee harvinaista.
   Muutama vuosi sitten olin kovasti maailmantuskissani, kun pähkäilin tätä asiaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, että oma-aloitteisesti ei oikeastaan voi auttaa ketään. Tajusin että mitä enemmän minun tekee mieli auttaa jotain sitä todennäköisempää on, että minulla on jokin salainen, raadollinen motiivi. Tähänkin keskusteluun tulin pyytämättä mukaan ja se vähän häiritsee :2funny:
No, kuitenkin olen kai auttanut ihmisiä pyytämättäkin, mutta ne ovat olleet sellaisia päähänpistoja.
   Olen miettinyt tuota manipulointijuttua paljon ja mielestäni se on suoraa seurausta siitä, ettei voi hyväksyä maailmaa, läheistä jne sellaisena kuin se/hän on. Ja se, että omasta hyväksymättömyydestä käsin aloittaa maailman tai sen läheisen ihmisen muuttamisen, on ensinnäkin hullua ja toiseksi se on väkivaltaa. Kuten tunnettua väkivalta synnyttää väkivaltaa. Eikö voisi vaan hyväksyä? Jos joku on tyranni ja maailman ilkein ihminen niin pakkoko sen ihmisen seuraan on hakeutua? Tiedän kyllä, että lapset joutuvat elämään tyrannin vallassa, kun ovat lapsia, mutta tarkoitankin aikuisia. Jos teillä olisi tuttu, joka aina metsässä ollessaan pyrkisi kyykäärmeitä silittämään ja olisi tullut tässä hommassa kyyn puremaksi ja sairaalaan viedyksi useita kertoja ja vielä väittäisi, ettei ne tarkoita mitään pahaa, niin kai jokainen pitäisi tätä tyyppiä hulluna.
   Jos toista ihmistä voisi katsoa ihan rauhallisesti ja hyväksyen niin kuin jotain eläintä katsotaan niin ehkä ei olisi niitä epärealistisia odotuksia eikä tarvitsisi myöskään altistua toisen manipulointiyrityksille, koska näkisi heti mihin toinen pyrkii. Mutta niin kauan kuin on etukäteen päättänyt millaisena maailman ja ihmiset siinä näkee, sekasotku jatkuu. Maailmassa kaikki on hyvin, ihminen odotuksineen ovat ongelma ( hyväksytään sekin ).    

Kannattaisiko miettiä omia motiiveja, eikä niinkään muiden???

No niin

kertokaahan miksi yksi toisensa perään epäilee kovasti MINUN auttamiseni motiiveja, mutta ei esimerkiksi äiti Amman? Mutta onhan häntäkin epäilty ja koetettu myrkyttää huonolla menestyksellä.

Motiiveissani tuntuu olevan jotain kovin epäpuhdasta.

Ilkeydellä en tarkoittanut ketään palstalaista vaan muita ihmisiä joita tunnen.

Itsehän en sinua henkilökohtaisesti tunne, mutta ainakaan näiden kirjoitusten perusteella et ole vielä täysin valaistunut. Ehkä siinä on yksi ero Ammaan (tosin en kyllä tiedä hänenkään valaistumisensa astetta...) ;D

Minusta ainakin aina tuntuu siltä, että jos joku kovasti tähdentää olevansa henkinen ja auttavansa, niin hän ei yleensä sitä ole/tee, tai tekee vääristä motiiveista, kuten maallikko tuossa kirjoitti.
Jos auttamisen motiivit ovat "oikeat", ei sitä tarvitse kaikille kuuluttaa, ja sitten valittaa että toinen ei tehnyt mitä itse odotti VAIKKA OLIN HÄNTÄ NIIN AUTTANUT. Tietääkseni Amma antaa rakkauden virrata silkasta rakastamisen riemusta, ei siksi että hän saisi jotain takaisin. Hän tuskin makaa iltaisin sängyssä ja miettii että olinpas tänään taas hyvä, ja kylläpä halasin montaa ihmistä, ja sainpa taas niin ja niin monta ihmistä pelastettua.

Jos jotakuta raahaa vaikka juuri Amman luo tai energiahoitoihin, niin se lähtee aina omista kiinnostuksen kohteista. Jos toinenkin kiinnostuu niin hyvä niin, jos taas ei, niin jokin toinen polku on hänelle oikeampi. Ei toisille voi pakkosyöttää omia näkemyksiään (En minäkään sinulle  ::)).

Moi!

Mietin hetken miksi olen nyt tarttunut tähän keskusteluun ja että projisoinko jotain omasta pahuudestani tänne. Pahuudesta en tiedä, mutta kun kirjoitin ensimmäisen vastaukseni/kysymykseni tähän ketjuun, tein sen siksi, että olen eri mieltä kanssasi Jupitergirl. Kun kirjoitat, että olet aurinko ja että olet kitkenyt kehnot ominaisuudet itsestäsi ( ajatus oli osapuilleen näin ), niin en usko sinua. Oletko varma ettet ole kitkemisen sijaan tukehduttanut osaa itsestäsi? En nimittäin usko, että ominaisuuksia voi kitkeä kuin rikkaruohoja. Ominaisuuksistaan ja motiiveistaan voi olla joko tietoinen tai tiedostamaton. Kun kirjoitin, että olet kylmä ja itsekeskeinen ihminen niin minä todella tarkoitin sitä. Mutta kirjoitin myös, että jos olen nähnyt oikein projisoimatta itsestäni mitään sinuun, niin voisitko hyväksyä nämä ominaisuudet itseesi? Huomaa jos ja mitä se tarkoittaa.
   Projisointiin tämä koko juttu liittyy siten, että jos olet tukahduttanut osan itsestäsi niin se osa sinua mikä on tiedostamaton näkyy vain epäsuorasti eli projektion kautta. Projektio toimii käsittääkseni niin, että siinä ihminen siirtää esimerkiksi osan tunteistaan itsensä ulkopuolelle, toiseen ihmiseen. Hallitakseen tätä tunnetta, sen joka projisoi on tavalla tai toisella hallittava tätä toista ihmistä, ettei se tunne, jota ei voi/saa itsessään kokea, vain tulisi esiin. Sama pätee kai ominaisuuksiinkin, myös kylmyyteen ja itsekeskeisyyteen. Ehkä olen projisoinut ehkä en, ehkä olet tietoinen ehkä et. Mutta kaikesta huolimatta J, tätä sinulle :smitten:, ihmisiähän tässä vain ollaan.  
  

Tarkoitan, että ihmiset saattaa pysyä ilkeinä ja hylätä henkisyyden vaikka heitä ohjaisi sinne. Heidän tappionsa, kait-- (mulla 2 tuttua esimerkkiä) Jotkut muuttuu kuten Nicky Cruz.. David Wilkerson.. Rob Crickett (New York, Australia)..ja ne Virpi Miettinen.. Roswitha Heikkilä.. evankelistoja. Arvelinkin että Ammasta tulis just tollainen kommentti.. hehe.. häntä ei varmaan sitten haittaa katsella niitä, jotka EI ala seurata häntä, vaan jotka jatkaa viinan juontia, huumeiden käyttämistä tms mitä olen nähnyt. Hän ei ehkä yritä pelastaa yli sen, että joku vaan tulee luo.. tai.. hmm.. tiedän, välitin liikaa, olis pitänyt antaa jonkun kuolla huumeisiin ja toisen elä kuin sika pellossa - ajatella, että yks ruumis siinä vaan menee, ikuisuudessa kaikki valaistuvat.  :smitten: Isäni muuten puhuu halveksivasti Ammasta asiaa tuntematta, eli taas kannattaa jättää vain puhumatta asiasta väärille henkilöille, joita ei kiinnosta. Uskon taas että JOS saa sellaisen tehtävän kuin Amma, hän onkin upeissa viboissa - mutta mikä on hänen pimeä puolensa? Onko sitä? Hän pystyy ehkä muuntamaan suoraan ihmisten käytöstä hyvään suuntaan tai ainakin pystyi muuntamaan myrkyn niin, ettei se tappanut. :coolsmiley: Jos guruksi ryhtyisi, olisi koko ajan ihmisten psyykkisten ongelmien kanssa tekemisissä, mitä *en* toist. halua.


Toki jos on rakkautta pelissä henk koht tasolla vielä, sitä toivoisi vähän muutakin. Mutta ei motiivini sen "likaisempi" ole. Ei rakkaiden tai läheisten tarttis olla sen ilkeämpiä kuin niiden, jotka menee parantajille hoidettaviksi ja guruja palvomaan. Ilmeisesti ihmiset vaan on niin eri tasoilla, että jos joku on kerännyt pahaa karmaa tarpeeksi monta elämää, hän/ he eivät muutu mukaviksi yhdessä yössä. Vapaan tahdon mukaan voi aina valita sen, että on päinvastainen käytökseltään.

Loppujen lopuksihan on kyse siitä, PITÄISIKÖ ihmisen olla rakastava valaistunut mestari vai tyrannimainen itsekäs diktaattori..(ominaisuuksien hyväksyminen??)
 
Anyway nyt pidän vaan hauskaa, koska olen irtisanoutunut tietystä tavasta auttaa (- ei tosiaan sopis gurun arvolle, mutta olen liian nätti nainen hukattavaksi selibaattiin - vielä ei jaksa valaistua kokonaan - tää on jotenkin vähän liian raskas aihe näin kesäkuumille)! Pian Lontoon matka.
 
PS ***Pitäisköhän vaihtaa ihan KOKONAAN toho Asterixin pinta+enkelit lifestyleen? Kun tää vakavamielisyys ja auttamisagenda on vähemmän humoristista. Rahaa, matkailua, huvittelua, miehiä, luxusta, pintaliitoa..johan tässä pari vuotta on vierähtänyt siihen suuntaan. Sit vähän energia+enkelihoitajakoulutusta ja kivailua mukavien ihmisten kanssa tms. Vähän vois kurkkia menneitä elämiä ja tulevia ja leikkiä tällä leikillä kunnolla.  :angel:

Jousimies (keskiviikko/Tanhua)
Vaikka itselläsi onkin suhteellisen hyvä meno päällä, niin varo tänään puuttumasta kenenkään asioihin sen paremmin hyvällä kuin pahallakaan. Tunteet ovat pinnassa ja kaikki eivät halua itseään autettavan. 

(torstai)
Sinulla on tänään voimakas sisäinen paine saada joku oma asiasi oikeille raiteille eikä nyt ole varaa miettiä muiden tilannetta tai olosuhteita. Etkä oikeastaan pystykään siihen. Joku voima sisälläsi pakottaa sinut toimimaan ja reagoimaan omien oikeuksiesi puolesta eikä sinulle jää muita vaihtoehtoja.


Värivalinnat; henkisyys, palvelu, energia+aktiivisuus, raha+rakkaus

Heippa vaan kaikille keskustelua seuranneille!
Onnittelut, Jupiter Girl:lle, joka pistää "kynät" savuamaan... aihe on loistava, nk."ikiaikainen", mutta silti tuore!

Joku viisas psykoterapia-ihminen on päästänyt suupielestään livauttamaan seuraavan totuuden: kaikki ihmissuhteemme ovat vanhempiemme välisen suhteen kopioita. Miten kolahtaa teihin? Tähän tyttöön on kolahtanut.

Toisaalta, saahan näitä näkökulmia pyöriteltyä "tappiin"...Järkemme ja mielemme haluaa antaaa nimiä ja lokeroida kaiken. Ihan inhimillistä se on.
 
Todellista hyötyä olen itse saanut ratkaessa ongelmia ainakin kahdella seuraavalla tavalla: pelon tunnustaminen itsessä(useita neurooseja ym..kiwaa)
Hyötyä siitä on ollut juuri siten, että tunnustan olevani epätäydellinen, huono, paha ym. "pimeää puolta"
Toiseksi, olemme peilikuvia toisillemme. Toisen ominaisuudet kaikki mihin vain saatamme kiinnittää tietyllä hetkellä huomiota ovat maailmankaikkeuden tapa saada huomiosi. Eli, olisiko syytä myöntää, että olet kuitenkin iloinen ja positiivinen (ihaillessamme jotakuta) tai pirullisen inhottava, ketä menneisyyden mörköä muistuttava hahmo hän on tai asia, jota en ole sulattanut tai käsitellyt.
Mulla on Valo tasan jääkaapissa...olen niin jalat maassa oleva ihminen. Olen kuitenkin uteliaisuudesta tutustunut esim. buddhalaisuuteen, jossa parasta on "jos se ei toimi, heitä se pois"-asenne. Mistään henkisestä ei ole hyötyä jos saa aikaan vain tahroja paperilla.
Mielenkiintoinen sivusto, lisää!
Number of the priest

Hmmmm.... tuli tuosta peilistä taas mieleen, että.... ::)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/4118.jpg)

Noin toi kuva on hauska, mutta jos sen kääntäis toisinpäin niin se olis ilmeisen traaginen...

Komedia ja tragedia viihtyvät niin hyvin yhdessä. Siksi nämä ihmissuhteet ovat sellaista puuroa...

Hmmmm... jnaa... on se kýllä aika traagista näinkin päin,
jos tuo minä kuva on kovin vääristynyt.. ::)

Menee taas jauhamiseksi.... ::)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/kirahvi.gif)

Niin eli kertooko se peili lopulta yhtään mitään...  :coolsmiley:  ???  :tickedoff:  :knuppel2:

Olet ~*A*~ ihan mahottoman hauskoja kuvia löytänyt  :D

Onko Asterixilla tollainen peili??  :coolsmiley:

Siis! Kun Maailmankaikkeus ei saa huomiotani missä kohdassa se ilmeneekin ilkeytenä/negatiivisuutena*/pelottavina/tuhoisina asioina, puhallan sen* pois olemattomaksi ja kaikki on pelkkää sunshinea?  :angel:

Ja muistutusta Vuohen vuodesta. Tosin - luovuudelle oli aikaa ensimmäinen 6 kk.. kesällä ei tahdo.

Vuohi / Pukki /Lammas
Koiran vuosi ei ole Pukille lainkaan paras mahdollinen, sillä kova kilpailu ja tehokkuus johtavat väistämättä turhiin yhteenottoihin, joita Pukki pyrkii välttämään kaikin mahdollisin keinoin. Riidan syttyessä Pukki mieluummin luopuu taistelusta kuin asettaa itsensä tai perheensä vaaralle alttiiksi. Tästä syystä saattaa muutama oikein hyvältä näyttänyt tilaisuus karata käsistä aivan viimeisillä metreillä. Tuli Koiran vuonna Pukin itsesuojeluvaisto pitää lopulta hyvin paikkansa ja myöhemmin tulee selviämään, kuinka paljon parempi olikin antaa suosiolla periksi. Voittaja kun joutuu ihmeelliseen ahdinkoon voittonsa kanssa. Taiteen tai luovuuden alueelle suuntautuneet Pukit omaavat kuitenkin loistavat edellytykset tehokkaaseen ja tuotteliaaseen jaksoon, sillä nyt on tavallista helpompaa pysytellä omissa oloissaan ja keskittyä yksinäiseen tekemiseen. Sosiaalisena ja auttavaisena luonteena Pukki ajautuu lähes väkisin sovittelijaksi muiden keskinäisiin riitoihin ja siitä ei koskaan seuraa hyvää. Etenkin näin Tuli Koiran vuonna olisi viisainta olla asettumatta kenenkään puolelle puhumattakaan asettumisesta riidan keskelle. Raadelluksi tulemisen vaara on ilmeinen, vaikka alkutilanne vaikuttaisi ihan harmittomalta kinastelulta. Pelkkä Pukin mukaan tuleminen herättää monissa alitajuisen puolustusvietin, jota on yllättävän vaikea hallita. Liike-elämän kuviot on viisasta pitää ihan omana tietonaan, jos haluaa menestyä. Samoille apajille on tunkemassa kovia tyyppejä, jos ovea pitää liian avonaisena.


Kun liike-elämässä ja työpaikalla on pakko pitää yllä matalaa profiilia, jää Pukille enemmän aikaa ihmissuhteiden ja perhe-elämän hoitamiseen. Kotiin ja asumiseen liittyvät asiat sujuvat nyt tavallista paremmin ja kaikki uudet suunnitelmat kannattaa ottaa heti työn alle. Asunnon vaihto, remontoiminen tai vaikkapa vain huonekalujen uudelleen järjestely tuottaa Pukille mielihyvää ja antaa paljon paremmat eväät muidenkin asioiden hoitamiselle. Mikäli omat ympäristötekijät loksahtavat oikeille paikoilleen tämän vuoden kuluessa, saa Pukki loistavat lähtöasetelmat seuraavaan vuoteen.

Kyllä se näyttää aina sellaisen totuuden minkä on valmis vastaanottamaan, joten joskus se näyttää noinkin. ;) :)

On, on... ;) Aika cool, eikö totta..? :coolsmiley:
On toinenkin peili..  ::)
Jakautunut persoona kun tarvitsee monta peiliä..
Siis kaikki persoonat yhdessä ihmisessä ja IP:ssä.. ;)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/CatAndMirror.jpg)

Voi kun joku kertoisi tuolle kissalle, että se on söpö juuri omana itsenään. Ei sen tarvitse olle leijona.

 :smitten:

Varmaan jotenkin peilaan maailmanpolitiikkaakin.. mitenhän se Irakin tilanne saatais väännettyä minun syykseni.. hehe.. kesäaatoksin.. :coolsmiley: tuli vaan mieleen yksi keskustelu isukin kanssa.

Aivan ihuna!  :-*  :smitten:

Kumpa kaikki ihmiset tarttuisivat miekan sijasta kynään ja tahraisivat paperia verilammikoiden sijaan.  :angel:

Pakko mainita: sun nickistä tulee mieleen lapseni syntymänumero kaulaketjussa: 222 pyöreällä metallipalalla.  :)

Ei vaan sinä muutut. Näet mihin noita ihmisiä on elämässäsi tarvittu, miksi he ovat sinua ärsyttäneet, ja sitten päästät heistä irti. Tämä on jokaisen oma prosessi, sitä ei voi myöskään tehdä serkkutytön puolesta.

(tässä nyt en puhu lapsista, jotka ovat tilanteessa tahtomattaan, vaan aikuisista ihmisistä joilla on oma tahto ja kyky sitä toteuttaa)

Niin JG,

miksi ihmisten pitäisi muuttua? Heillä on omat polkunsa kuljettavanaan ja omat valinnat tehtävänään. Toisten ihmisten valintoja on syytä kunnioittaa, vaikkeivat ne aina niin viisailta vaikuttaisikaan. Se, että yrittää väkisin muokata toisesta oman ideologiansa mukaisen, on maallikon sanoin henkistä väkivaltaa.

Sen nyt olen tässä parin vuoden aikana huomannut, että ainakin sinulla on suuri oppiläksy irtipäästämisessä ja muiden valintojen hyväksymisessä. Olet kirjoittanut foorumille (entiselle ja nykyiselle) arviolta 2500 viestiä, joista joka ikisessä taitaa olla maininta yhteen tai useampaan eksään. Kaipaatko todella edes meidän mielipiteitämme vai onko itsetarkoitus vain vatvoa loputtomasti jonkun muun rakkaudettomuutta? Niin kauan kuin tätä asiaa vatvot, et tuskin pääse elämässä sulavasti eteenpäin.

Aamen!

No, Lilli, koska päästät irti konkurssikypsistä miehistäsi, noin heittona? Kauanko olet heidän kanssaan "karmallisessa suhteessa"? Luetko itse mitä sanoin? Koska pääset eteenpäin, vasta kun itse olet konkassa? Onko tämä se esimerkkisuhdemalli, mitä ehdotat?

Ja koska huomaatte että kirjoitan aika lailla kaikesta muustakin? Ihmisiä on hyvä käyttää esimerkkeinä, koska me nukethan täällä tätä näytelmää näyttelemme. Olen kirjoittanut paholaisesta, regressiosta  jne.

Päästäähän minun rakastava aurani ihmisistä irti, mutta miksi minua kutsutaan elokuviin, kuppiloihin, firmoihin, matkoille, jos nämä ihmiset eivät saa minusta jotain?? Kumpi on väkivaltainen, se joka rakastaa ja huolehtii vai se joka rähjää?

On totta, vapaa tahtohan täällä on, siitä minä vain puhuin, että millainen ihmisen TULISI olla. Onko joku vastannut siihen? Mitäs jos näillä ikävillä ihmisillä onkin läksynä oppia rakastamaan eikä sähläämään ympärilläni? Enkä tarkoita rakkaussuhdetta vaan henkistä veljeyttä / sisaruutta tms.

Olenhan minä etäännyttänyt kaikki ihmiset eikä minun tarvitse ketään rakastaa - vai pitääkö? Pitäisikö olla se diktaattori vai guru? Tämä kiehtoo, Pluto tais sittenkin opettaa ilkeyttä ja suojautumista.. Joukkarissa vuoteen 2008? Kamalaa tunnen itteni Asterixiksi! :coolsmiley:

JG, jos sanot, että hyväksyt pahuuden itsessäsi ja samalla haluat muiden muuttuvan sinun mielesi mukaan niin tuo ei kyllä minun mielestä vaikuta hyväksynnältä. Ei sinun itsesi eikä muiden.

Jos rakkaus itseä kohtaan on sitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on niin mielestäni tämä pätee myös muihin. Kun oikeasti rakastamme jotakuta niin hyväksymme ja kunnioitamme hänen valintojansa, vaikka itse emme niitä aina ymmärtäisikään. Tuemme ja kannustamme.

Jos kysyy toisen mielipidettä tai pyytää näkemystä johonkin niin täytyy henkisesti valmistautua siihen, että toinen voi nähdä tilanteen hyvin eri tavalla.

Rakkaudessa on se ihmeellinen asia, että kun toista todella rakastaa niin kunnioittaa hänen päätöksiään ja ajatuksiaan ja valintojaan. Olivat ne sitten mitä tahansa. Toisaalta rakas ihminen myös näkee koska toinen toimii itsellensä vahingollisesti, yrittää auttaa, mutta koko ajan kunnioittaen toisen valinnan vapautta ja vapaata tahtoa.

Heräs sellanen ajatus, että millanen käsitys sulla JG ylipäätään on hyvästä tai pahasta? Oikeesta ja väärästä? Koska se vaikuttaa myös tän aiheen pohdintaan erittäin paljon.

Jos rakastat tätä tuttavaasi ja koet, että saatananpalvonta on hänelle oikea ja rakentava tie kasvuun niin mikäs siinä. Muussa tapauksessa ei. Sama juttu sinun kohdallasi.

Entä mikä käsitys sinulla on tukemisesta? Onko se tukemista jos sanon, että haluan kuolla niin toinen sanoo että no joo siitä vaan? Tukeeko hän silloin ja kannustaa minua? Tai jos ajattelen, että haluan jollekin pahaa niin toinen sanoo että joo tee vaan niin kannustaako hän minua?

Ne ihmiset, jotka todella rakastavat meitä auttavat meitä löytämään sen oikean suunnan kun itse olemme kadoksissa. Eivät he siis anna vastauksia, sitä ei voi vaatia, mutta osoittavat suuntaa mihin kannattaisi mennä etsimään.

Rakastavat ja vilpittömät neuvot ja kannustus johtavat meitä aina elämää kohti.

Niin siis käsittääkseni olen juuri auttanut ihmisiä äärimmäisissä tilanteissa, että EIVÄT tuhoaisi itseään.

Jos nyt "normaalisti" välittäisi tuttavista, tuskin suosittelisi saatananpalvontaa? Tää aihe lie käsitelty muualla. Nihilismi, kylmyys, tunteettomuus, itsekkyys, manipulointi, väkivallan ja tuskan aiheuttaminen, huumeet ja liika alkoholi, varastaminen, sadomasokismi liittyvät kaikki saatanallisuuten. Toki nämä voivat ilmetä ilman palvontaakin.

Eli millainen IHMISEN tulisi olentona olla!

Kannustaminen lie sitä että annetaan aikaa, keskustellaan, kuunnellaan mitä projekteja toinen tekee eikä puhuta vain itsestään.

JG, se että ei vastaa kysymyksiin alkaa ainakin omalla kohdallani johtua siitä, että sinä et tunnu kuulevan/kuuntelevan mitä toinen sanoo. Joko tahallasi tai tahattomasti, en tiedä. (se ei tarkoita että pitäisi olla samaa mieltä, kunhan nyt edes yrittäisi ymmärtää mitä toinen sanoo) Sinulla tuntuu olevan niin vahvat mielipiteet asioista, ettei niihin toisten puheet kauheasti vaikuta.  Ainakin itsestäni tuntuu että poimit viesteistä muutamia kohtia ja jätät muut täysin huomiotta. Samoin logiikkasi on minulle välillä täysin käsittämätön (esim. tuo kannustaminen saatanan palvontaan). Monet jutut menee täysin yli hilseen (taas ilman hyvä/paha jaottelua, logiikkamme vaan ovat hyvin erilaiset)

Tosin nyt voin jo arvata mitä lilja-82:lle tulet sanomaan... (ehdit jo vastatakin, just niinkuin arvelinkin  :D)

Aivan, eli jos tiedät siinäkin tapauksessa mikä toiselle on hyväksi ja mikä ei kun "normaalisti" välität hänestä niin varmasti vielä vahvemmin jos rakastat toista.

Olen Lillin tavoin huomannut, että JupiterGirl sinun on joistain asioista todella vaikea päästää irti. Mutta joskus parasta mitä toiselle voi antaa on juuri sitä aikaa ja kuunnella sillä aikaa kun toinen yrittää selvitellä ajatuksiaan. Siihen pitäisi jokaisella on oikeus. Elämässä on joitakin asioita, jotka ovat vaikeita ja vievät paljon aikaa. Mutta aikaahan meillä on.

 :smitten:

Jos koet jonkun toisen henkilön käytöksen itseäsi ja omia rajojasi loukkaavaksi ja yleisesti vahingolliseksi, sinulla on mahdollisuus valita suhtautumistapa tähän asiaan. Sinun tapasi ilmeisesti on, että yrität ohjata hänet valoisammille poluille, mitä varmaan suuri joukko ihmisiä (ainakin naiset) yrittääkin aluksi. Se on normaalia, se on inhimillistä ellei jopa suositeltavaa.

Joskus ohjaus toimii, joskus ei. Riippuu siitä, kuinka motivoitunut toinen on. Jos ei, niin sinulla on edelleen mahdollisuus valita suhtautumis -ja toimintatapasi tähän ihmiseen. A. Voit hyväksyä toisen raskaan pimeän puolen ja jäädä hänen lähettyvilleen siihen asti, kunnes hän todennäköisesti myrkyttää sinut henkisesti tai tuhoaa fyysisesti. B. Nostat kytkintä C. Maksat potut pottuina, eli kostat D.Teet mahdollisista laittomuuksista ilmoituksen viranomaisille.

Muitakin toimintatapoja varmasti on, vaan eipä tule heti mieleen.

Esim. hyvän ystäväni mies saa n. kahden vuoden välein sen luokan mustasukkaisuuskohtauksia, että turvautuu suutuspäissään kuristamiseen. Tätä on tapahtunut n. 5 kertaa. Ystävä on tähän mennessä yritänyt vain puhua järkeä ja vedota ko. henkilön moraaliin ja syyllisyyteen, mutta mies on tehnyt mielestään oikein. Itse suosittelin seuraavan kerran koettaessa turvautumista rikosilmoitukseen, koska eroakaan ystäväni ei ole tähän mennessä halunnut.

Varmaankin kaikki ihmiset päätyvät lopulta valaistuneiksi mestareiksi, mutta yhtälailla kaikilla on myös oma polkunsa kuljettavanaan ja polut Jumalan luo ovat moninaiset. Ns. toivottomatkin tapaukset heräävät lopulta, mutta homman idea on se, että pitää itse olla valmis siihen. Sitten alkaa vasta todellista muutosta tapahtua. Valmiustilaa on kenenkään ulkopuolisen vaikea toiselle ihmiselle syöttää.

Amen to that!

Päivää!

Ihmettelinkin tuossa pari päivää sitten, miksi olen tarttunut tähän keskusteluun. Nyt tiedän syyn. Olin hullu ja väkivaltainen siinä mielessä, että yritin muuttaa sinua Jupitergirl. Muuttamisyritykseni johtui siitä, että olin juuri oivaltamaisillani itsestäni jotain uutta ja yllättävää. Vanha minäkuvani oli hajoamassa ja korvautumassa uudella. En projisoinut omaa kylmyyttäni tai itsekeskeisyyttäni vaan omaa muutosprosessiani sinuun Jupitergirl. Halusin hajottaa minäkäsityksesi samoin kuin omanikin. Näin projektio toimii minulla ja todennäköisesti myös muilla prosessi on samankaltainen. Ensin tiedostamaton prosessi tai ominaisuus aktivoituu, ulkomaailma reagoi siihen ( läheinen esim. ) ja tämä reaktio antaa mahdollisuuden kääntää katseen sisäänpäin. Jos onni on myötä eikä prosessi  ole liian tiedostamaton, voi käydä kuten minulle - oivalsin itsestäni jotain täysin uutta ja samalla monet menneisyyden arvoitukset selvisivät.
  Jupitergirl, sinä olit minulle prosessin tässä vaiheessa välttämätön peili ja autoit minua. Ajattele sitä, autoit vaikka et varmasti ollut tietoinen siitä, että olet minulle avuksi. Tällaista on mielestäni ( ja Havahtuminen-kirjan kirjoittajan mielestä myös ) aito auttaminen ja koska et tiennyt niin et myöskään toiminut väärästä motiivista käsin.
  Kysyit myös millainen ihmisen pitäisi olla. Vastaan, että ihmisen olisi hyvä olla tietoinen itsestään.

Ihmisen ei TULE olla minkäänlainen. Jokainen on sitä mitä on. Se mikä on toisille parhaaksi, on se, että sinä ole se mikä olet.

Olen jo kauan sanonut ihmisille "tehkää mitä lystäätte" ja niin ne tekeekin, eli heh. Onkohan se kamalan ärsyttävää. Ainakaan siinä ei sitten ihaile ketään, eikä tiedä mitä ne sanovat itselle seuraavaksi.

Ehkä on vain paras ottaa elämä tapahtumana, joka on arvaamaton suuntaan ja toiseen. Ei koettaa "vaikuttaa" hyvään tai pahaan suuntaan, antaa olla vain (ja leikkiä, että nauttii).

Hei maallikko. Tuo tekstisi oli mielenkiintoinen. Miten minäkuvasi on ollut hajoamassa ja millainen sinusta on tullut? Sanoit että olit "hullu ja väkivaltainen". Minä tosiaan olen tuntenut juuri tasapainottomia ihmisiä, jotka pitää jopa itse itseään hulluna, tai sitten kiivastuvat, eivätkä vain pidä väkivaltaisuuttaan pahana. Joku saattaa rauhoittua elämän aikana, mutta esim juhannuksena vältän kaikkia paikkoja, missä ihmisten hulluus+raivo purkautuvat alkoholin takia. Voiko hulluudesta todella päästä, jos tietää että se on harhaa ja Tietoisuus ei voi olla hullu. Hullut suomalaiset..heh. Hiihtohulluus, lordihulluus ja niin edelleen.

annaelen, sinäkin olet varmasti oikeassa tuosta hädästä. Se meikää vaan tyynenä olentona kiinnostaa, että miten niin moni aikaansaava ja aktiivinen ihminen voi olla vmäinen. Jotainhan niiltä puuttuu vaikka näyttäisivät saavan paljon aikaan.

Rakkautta kaikille tänään! Se oli minun tän päivän oivallukseni, että haluan olla rakkauden viboissa, teki ja koki muut mitä tahansa.

  :D :D :D :smitten: :smitten: :smitten:


Jousimies
Sinuun suhtaudutaan tänään yllättävän myönteisesti. Ota vastaan sinulle tarjottavat mahdollisuudet ja suosionosoitukset avoimin mielin ja käytä kaikki tilaisuudet empimättä hyväksesi.

Minua on tämä keskustelu kiinnostanut juuri sen vuoksi, että itsekin vedän puoleeni ja kiinnostun sellaisista miehistä, jotka ensin vaikuttavat ok:lta ja sitten alta paljastuukin sekaisin oleva psyyke. Ihmettelen, en tajua, mitä voisin itsessäni muuttaa, jotta näin ei enää tapahtuisi.  :idiot2: Tämä keskustelu ei ole vastausta siihen antanut... ehkä elämä jossain vaiheessa sen antaa.

rakkautta kaikille  :smitten:

Hei,

pitkällisen miettimisen jälkeen siirsin tämän ketjun Henkimaailman ilmiöihin. Astrologiaahan tässä ei ole käsitelty sanallakaan.

T. Lilli-moderaattori

Hei!

Näinhän se Inti on, että jokainen on mitä on, mutta olen niin käytännönläheinen, että ajattelin automaattisesti sitä, kuinka elämäänsä voi helpottaa olemalla tietoinen. Että kuunneltaisiin niitä omia motiiveja ja tunteita, jotka lymyilevät syvemmällä. Itselläni tämä pyrkimys on kantanut hedelmää. Olen huomattavasti tasapainoisempi kuin joskus olin. Ehkä aika tyypillisestikin sitten ajattelin, että jos tämä toimii minulla, se toimii myös muilla. Siksi ehdotin, että ihmisen tulisi olla tietoinen. Ymmärrän kyllä, että se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan ja hyvä niin.
   Jupitergirl, minäkuvani hajosi siten, että luovuin muinaisesta asenteesta/toimintatavasta, mikä oli joskus ollut hyvä selviytymiskeino hankalassa tilanteessa. Kun hankala tilanne sitten helpottui hyödyllinen toimintatapa sammui, mutta nyt aikuisena jouduin samantapaiseen tilanteeseen ja vanha tapa toimia aktivoitui taas ja käyttäydyin sitten kuin olisin ollut taas lapsi. Vei oman aikansa ennen kuin älysin kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseeni ja sitten lamppu syttyi! Vasta sitten pystyin vapaasti valitsemaan miten toimia tänään, sen sijaan että vain tiedostamattomasti reagoisin. Oivalsin samalla, että olin toistanut tätä samaa kaavaa vuosikaudet enkä ollut oivaltanut, että miksi kierrän kehää eli ihmiset vaihtuivat, mutta näytelmä oli aina sama.
   Hulluus ja väkivalta liittyy siihen, kun ihmiset yrittävät ulkomaailmaa kontrolloimalla hallita omia tunteitaan. Tiedän vitsinkin tästä aiheesta. Mies menee lääkäriin valittamaan, kuinka sillä menee hermot vaimon jatkuvaan valittamiseen, mäkättämiseen ja hermoiluun. Lääkäri sanoo "ahaa, minäpä kirjoitan vaimollenne rauhoittavia." Mies kiittelee ja sanoo voivansa heti paremmin. Ihan hullua, eikö? Ja väkivaltaista myös siinä mielessä, että läheisten pakottaminen/manipulointi/ohjailu jne, että itsellä olisi hyvä olla.
  Muutama vuosi sitten luin kirjan Havahtuminen ( Anthony de Mello ) eikä mikään ole ollut ennallaan sen jälkeen. Ainakin minuun kirjan ajatukset ovat vaikuttaneet valtavasti. Suosittelen!
  

INTI, kannattaa katsella noin viikko ja antaa sitten mennä, jos näkyy ongelmia, ja ne tulee aika äkkiä. Joku alkaa aina tiedostamattaan käyttää sinua hoitajana. Siinä vinkki numero yksi.

Sitten toinen, päätä että otat vain tasapainoisia ihmisiä elämääsi, etkä missään tapauksessa ole enää se, joka aina antaa, auttaa ja tukee. Nyt on aika sinun, ja minun, olla vastaanottava osapuoli eikä ongelmanratkoja. Tieän, tossa vaiheessa tulee tietty ihmiskato ja tietyt henkilöt saattaa olla hetken poissa tolaltaan, mutta lopulta omaa energiaasi vapautuu siihen muuhun mitä haluat luoda.

Niin... JG... niin sen pitäisi mennä, mutta minä en ole saanut vielä tuota toimintamallia vaan käytäntöön. Tai tajusin sen nyt, kun jo LUULIN, että olin päättänyt ottaa vain tasapainoisia ihmisiä elämääni ja sitten se ei ollutkaan niin. Siitä ilmeisesti sinäkin puhuit kun aloitit tämän keskustelun.

Että mikä MINUSSA antaa signaalia olla hoitsu? Saanko kuitenkin siitä jotain ihmeellistä tyydytystä? (Varmaan joo) Ja mikä tuon tarpeellisena olemisen tunteen korvaa? MILLAISELTA TUNTUU TASAPAINOINEN PARISUHDE? Onko se jossain kuvitelmissani tylsää? Miksi vain epätasapaino ja kaaos tuntuu turvalliselta tai mielenkiintoiselta?  

Tuo lähtökohta tarkoittaa tietty just sitä, että ALKAA MUUTTAA TOISTA KOSKA SIIHEN ON SYYTÄKIN. MUTTA suhteessa on aika ikävä maku silloin, kun alkaa saada syytöksiä niskaan siitä, kun näkee miten toinen voisi parantua. Teet hieman auttamistasi, kohde oppii tai ei, ja sitten hän sekä muut ovatkin jo sanomassa, "et voi olla terapeutti toiselle", "toinen oppii kun on aika" ja sitten ei varmaan ainakaan kannata TUNTEA toista kohtaan mitään. Psykiatreilla on eri asia, niille maksetaan liksaa ja kovaa sittenkin. Erään herran sanoin, "psykiatreillakin on psykiatrit". Toinen asia on tietysti se, että jos henk koht olen "luovien hullujen" kanssa tekemisissä, eikö niillä aina välillä vähän vippaa päässä.. niin muuten kun eräs puhui minulle aivan katastrofaalisesta työviikosta ja hullunmyllystä töissä, ei mene perille jos sanon, ei sun tota tarvi tehdä. Se saa siitä kaaoksesta itselleen jotain. Luulen, että nousuvaaka minussa kyllästyi kaikkeen sekamelskaan.

Ja kuten sanottu, äiti Ammakin tietää että oppilapsilla on psyyken ongelmia, mutta hän jaksaa näitä hoitaa. Itse en enää halua.

Jos kaikista työtunneistani olisi maksettu ja olisin sijoittanut rahat, niin huh huh.

No se oli vain yksi puoli tätä projisointiasiaa.

Maallikko, kerropa lisää tuosta kirjasta. Käsitelläänkö siinä projisointia... vai millä tavalla ja missä asioissa se muutti ajatuksiasi?

Lilja-82, suosittelen, että luet itse tuon kirjan, Anthony de Mello: Havahtuminen

Kirja sinällään on energioiltaan voimakas. Mutta se, että käsittelisit sen sisältöä vain toisen ihmisen kertomisen kauta,  olii sinuulle yhtä harhaanjohtavaa kuin maailman hahmottaminen meidän muiden foorumilaisten kautta.

Sinulla on siivet - lennä!

No pitääpä sitten räpytellä ja etsiä tuo kirja käsiini.

Elektra on näköjään ehtinyt vastata sinulle Lilja, itse olen viettänyt Juhannusta. Kirja on tosiaan aika painava sisällöltään eli sitä voi lukea monet kerrat eikä se tunnu kuluvan. Hyvä kirja!

"Mistä etsisin valaistumista? "Täältä"
"Koska se tapahtuu?" "Se tapahtuu parhaillaan"
"Miksi sitten en koe sitä?" "Koska et katso"
"Mitä minun pitäisi katsella?" "Ei mitään, katsele vain"
"Katsele mitä?" "Mitä tahansa mihin silmäsi osuvat"
"Onko minun katsottava tietyllä tavalla?" "Ei. Tavallinen tapa riittää"
"Mutta enkä minä aina katso tavallisella tavalla?" "Et"
"Miksi ihmeessä en?" "Koska katsellaksesi sinun täytyy
olla paikalla. Enimmäkseen olet
jossain muualla"
(Anthony de Mello 2000)

Väsynyt toipumiseen

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/toipumiseen.htm

9 euroa oli tuo De Mellon kirja alennuksessa... kannattaa hankkia...  8)

Lukematta tätä ketjua sen tarkemmin, vaan aiheeseen vastaten: eikös kaikki näkemyksemme toisistamme ole enemmän tai vähemmän projisointia?
Olen ymmärtänyt, että näemme peilistä parhaiten itsellemme tutut piirteet ...?

Hyvä kysymys.

Onko sinulla muita kysymyksiä?  :coolsmiley:

Kun peilikuvalleen irvistää, se irvistää takaisin  ;D ;D

Kysyn: Mikä on tämän totuuden suhde todelliseen ihmissuhteeseen?

Eikai ketään voi väkisin auttaa  ;)

Tätä just tarkoitan, että jos toi totuus pitää paikkansa, niin tiedämmeköhän ite aina mitä ilmettä me sille peilille näytetään?

*menee peilin eteen harjoittelemaan ilmeitä*

Smailia- ;)

Ilmeisesti vain sydärin saaneita "saa" auttaa vasten tahtoa hahaha..  :2funny: siitä saa pointseja järjestöissä..  8)

Mikä on siis totuus - mikä sen suhde voi olla...
Eiköhän peilin tehtävänä ole näyttää miten asiat sillä hetkellä on. Se näyttää etenkin ne asiat, mitkä meillä on työstämättä - mutta myöskin ne työstetyt.

Hauskaa tässä on se, ettei ole liian helppo ottaa peilin heijastuksia vastaan - sitten häkeltyy ja alkaa pohtimaan, mitä olenkaan nyt luonut tai mitä olen nyt oppimassa.  :D ;D

GS - en ymmärrä miksi sydärin saaneita saisi auttaa vasten tahtoa ???

(mitähän nyt peilaan)

 :o Oi - suo anteeksi, en tiennyt että sinun tehtävinäsi on ollut tulla tänne auttamaan ihmisiä vasten heidän tahtoaan  :coolsmiley:
ja keräämään pointseja järjestöissä  ;) :2funny:

Kas näinhän tämä toimii, eli kun en ymmärtänyt hyväksyä kyseenalaistamatta toisen tehtävää, niin peilasit asian takaisin :smitten:

Täh

taisi peili jotenkin vääristellä tässä kohdassa..

puhuin ihan muista henkilöistä, joita itseään ei saisi auttaa nähtävästi vaikka alussa vaikuttavat siltä, että haluavat apua ja haluavat kasvaa, kun kiinnostus siihen loppuu monelta alta aikayksikön. Olen itse asiassa varmaan kirjoittanut tän jutun alkuun kaikki kokemani reaktiot siihen, kun itse äkkiä kasvaa nopeasti ja haluaa auttaa muita. Sittenhän se kai tasaantuu se vaikuttamistarve, kun huomaa että eihän minun panostani tarvita, voin olla välikappale, mutta kaikki kulkevat omaa tahtiaan. Tosin sitä mietin kauan, vaikutanko jos joku tuntuu menevän väärään suuntaan. Mutta tuskin kannattaa, enempi kuin on kohtuullista.

Tuskinpa nyt ihan konkreettinen ensiaputyöläinen kysyy ambulanssiin nostettavalta henkilöltä, tsori saanko auttaa vai palaatko tajuihisi että voin antaa elvytystä.  :idiot2:

Mutta henkisen työläisen sitten kait pitäisi kysyä. Mutta olenhan minä ymmärtänyt että mitä sitä muita auttaa, säästyypä energiaa itselle. Aina välillä lipsun linjasta, mikä näkyy mm täällä.. no ei.  ::) 8) Sanotaan että jos joku mies olisi vaivautunut minun henkisen kasvuni ja muiden olojeni eteen kuten minä vaivauduin viimeisen kanssa, olisin todella otettu, enkä kiukkuinen.

En lukenut ihan kaikkia tekstejä joten toivottavasti en aivan metsään mene kirjoituksessani  :) , mutta sellainen asia vain tuli mieleen toisten auttamisesta, että se ei aina ole niin yksinkertaista  :crazy2:
Kun olet esim. pelastanut ihmisen hengen ja olet iloinen asiasta ja tunnet suurta riemua, niin pelastettu onkin sinulle todella vihainen - hän ei halunnut pelastua !
Sitten sinä näet toisessa tilanteessa minkälaista apua toinen tarvitsee ja tartut työhön, mutta hupsista mitä siitä seuraakaan - täysi suuttumus ja raivo ! Sinä yksinkertaisesti puutuit asiaan johon sinulla ei ole lupa puuttua.Sanasi jotka sinulle ovat selviä eivät mene perille - ne ymmärretään väärin - ja toiselle tulee tunne, että yrität pakottaa hänet johonkin mihin hän ei ole valmis ! Se vain pitää hyväksyä ja antaa asian olla suuttumatta.Olen monesti miettinyt, että näissä asioissa tulee monesti eteen se klassinen hyvä - paha vastakohta.Kun kuvittelet että jokin asia on itsellesi niin selvä törmäät takuulla ihmiseen joka ajattelee asiasta päinvastoin ja joudut itsekin miettimään omia vaikuttimiasi.Näin se tasapaino säilyy  ;D

Jos ne, jotka haluavat auttaa, kohtaavat niitä, jotka eivät halua tulla autetuiksi vaikka tarvitsisivat sitä?

Niin kohtaavatko ne, jotka eivät välitä auttaa, niitä jotka haluavat tulla autetuiksi, vaikka eivät edes varsinaisesti tarvitse sitä?

Heh?

Tuo tuli mieleen yhdestä työasiasta, että jos koettaa parantaa ihmisten taloudellisia mahiksia. Olen kohdannut niitäkin, jotka haluavat parantaa olojaan, vaikkei olisi kyse akuutista hädästä tai tarpeesta.. vapaaehtoista, tai miten kaikkeus tuo tilaisuuksia eteen. Nyt lähestyn tätä asiaa siltä kantilta ettei koeta henkistää ketään.

Elä ja anna toisten elää.  :)

No yksi asia josta minä olen varma (en keksi muuta selitystä) on se, että kun ihmisen on AIKA LÄHTEÄ , mikään apu ei auta ! Miten te muuten selitätte sen, että pieni juttu vie hengen sattumien kautta, mutta isostakin rysäyksestä selviää, vaikka se tuntuu uskomattomalta ?

Niiiin... ketjun alku oli jäänyt minultakin lukematta, joten heittäydyin sekaan kirjoittelemaan tietämättä alkuasetelmia Aatamista ;)

En oikeastaan osaa ottaa kantaa pakkohoitoihin mustavalkoisesti juu ei. Asiat menee yleensä senhetkisen tilanteen mukaan - jollakin saattaa olla sielunsuunnitelmana käydä läpi elämää huumeorjana ja lopulta vaikkapa yliannostukseen kuoleminen, toisella saattaa olla sopimus toisen sielun kanssa siitä, että tämä auttaa hänet ylös huumeorjuudesta. 8)

Samankaltainen ajattelu minulla on myös esim. sydäreistä sekä henkihieverin henkilökunnan toiminnasta - ei ketään voi auttaa väkisin  :-*

Onneksi minulla ei ole tietääkseni sellaista karmaa, että joutuisin pakkohoitamaan ketään. Puuttuu sellainen bonuskortti  :D

Eletään, elämöidään ja annetaan toistenkin elää  :laugh:

Auttaminen lopetettu.  :-X

Hmmm.... mikä on siis motiivisi?

En ota vastuuta päätökseesi  :)

Ehkä ne ihmissuhteet eivät sitten oikeasti olleetkaan niin tärkeitä?

Tai sitten ne on vaan eletty loppuun  :buck2:

Jos niistä karikoista on liian vähän aikaa, niiden merkitys ei ole ehkä vielä selvinnyt. Siis ehkä, jokainenhan käsittelee asiat omalla tavallaan/aikataulullaan. Itselläni meni aikaa kaikkien suhteen/suhteiden nostamien tunteiden käsittelyyn, vasta sen jälkeen pystyin näkemään niissä jotain tärkeää ja merkityksellistä.
Mielestäni kaikki kohtaamiset ovat tärkeitä, sattumia kun ei ole olemassa  :)

Eli silloin ei ole psykopaatti kun tuntuu?

Entä kun on tuntunut, mutta sitten ei enää tunnukaan, niin onko se suhde sitten ohi vihdoin?  :)

Keskityn omaan käytöökseni. Koitan nähdä muissa hyvät
puolet, että pystyn tunnistamaan paremmin omat heikkouteni.

Viha nousee, kun on tilanteissa joita haluaa muuttaa mielensä mukaan
vaikka ne ovat vaikutuskyvyn ulkopuolella.

On loputon tehtävä päällystää katuja nahalla,
siksi kannattaa laittaa sandaalit jalkaan ja
huolehtia asioista omalla kohdalla.

...huomasit että tällaisiakin ihmisiä on. Näet selkeämmin millainen itse haluat olla, ja minkälaisten ihmisten kanssa haluat olla. Ja vaikka kuinka olisit halunnut muuttaa kyseistä henkilöä, se ei onnistu, eli opetus.

Luulin aina että Jumalalle kaikki on mahdollista, mutta jos on karma tarpeeksi kovassa, niin ei.  ;D Enkä tarkoita suhdetta, vaan sairautta. Eka mies hyötyi 2v terapiasta mutta se ei muuttanut täysin rehelliseksi.

Hip hei vapaus..  :angel:

Hyvin sanottu.  :smitten:

Eikö projisointi tarkoita sitä, että ne piirteet mitä ei uskalla itse olla tai itsessään tunnustaa, sellaisia piirteitä omaavista ihmisistä viehättyy tai haalii ympärilleen?

Eihän se sitä tarkoita että itse olisi kylmä jos kylmiä ihmisiä ympärillä on, vaan että sitä alitajuntaisesti ihailee näissä ihmisissä jotain siinä kylmyydessä ja toivoo voivansa olla samanlainen. Kuitenkaan sitä ei enää tarvitse itse olla samanlainen, sillä siinä on jo se toinen minkä kautta pystyy sitten tätä toteuttamaan. Jolloin silloinhan sitä itse asiassa ei ole samanlainen, vaan projisoi sen puolensa siihen toiseen. Ulkoistaa sen. Kerää niinkuin elämänsä käsikirjoitusta ympärilleen, missä eri ihmiset näyttelevät ne kaikki roolit mitä siihen haluaa ympätä.

Olen aina sanonut, että jos joku asia ei kosketa, siihen suhtautuu neutraalisti. Jos joku ärsyttää, voi aina kysyä itseltään miksi se ärsyttää.