Astro Foorumi

Uskomatonta, mutta totta, minä todellakin lainaan itseäni.. :o

Samaistun siis itseeni..  :2funny:  :D

Hehe.. :2funny:

Onkohan muuten tuo samaistuminen jokin luontainen tarve kuulua laumaan/ryhmään ja muodostaa ryhmiä ja siksi ihmiset haluavat nähdä itsessään niitä asioita, jota voisivat olla yhteneväisiä sen toisen kanssa?

Ihminenhän kaiketi evoluutiosta huolimatta on edelleen voimakkaasti lauma-elukka..? :idiot2:

Oma apinoimiskykyni ja sopeutumiskykyni ovat tietenkin Kaksosenakin hyvin vahvat ja esim. kun opiskelin, niin käytin samaistumista hyväkseni, koska laiskana ihmisenä en tahda saada aikaan paljon mitään, joten ystävystyin ahkerien opiskelijoiden kanssa
ja siinä ikään kuin peesissä sain omankin tutkintoni suoritettua. ;)

Parin valinnassahan me ilmeisesti kaikki tiedostamatta haluamme samaistua siihen toiseen.
Jos se toinen vaikuttaa heikommalle kuin mitä itse on, esim. valittaa ja surullinen koko ajan suhteessa, niin eipä sitä kauan katsele, mikäli ei itse halua vaipua sille samalle masennuksen tasolle.  ;)

 

Vihaan ihmisiä jotka kopioivat minua.

Yksilöllisyys on niin vaikeaa näinä päivinä, täytyy vain vaihtaa tyyliä niin usein ettei muut pysy perässä.

Ihan heti alkuun meinasin saada sydärin siitä vauvasta :2funny: :2funny: jees, ihana tutti liekö lapsonen onnessaan katsoessaan myöhemmin tutti kuvia :2funny:

Joo mutta asiaa...Olen itse aina ollut omanlainen   persoona....no joo ehkä se punk vaihe oli jonkimoista samaistumista silloiseen kaveriporukkaan...mutta nykyään kuljen omanlaisissa yhdistelmissä ja huomaan etten ole ns.ryhmätyöskentelijä,enkä kestä että jos esim ostan jonkun tietyn kapistuksen on sellainen heti kohta kavereilla tai tutuilla,,,,saati äidilläni.Minusta samaistujat hakee hyväksyntää asettumalla samaan muottiin,johion kaksi henkilöä ei vaan mahdu...muotit on ns.yksiöitä joissa se yksi henkilö vain mahtuu elää kokonaisena ja omanlaisena...tietysti haarautuvaa samaistumista tulee pakostakin esim.vaatteissa koska niitähän valmistetaan massoille ei yksilöille.Mutta ajatus ja tyyli samaistuminen on eri asia.Ajatus mailmani ei vaan sovi samaan kastiin kavereitteni eloon.Minulla ja ystävilläni on eri katsomus ja eri tavat eri aatteet ja eri asiat joita kunnioitamme...mutta koska esim.itse uskon että elä ja anna muidenkin elää niin se on pelannut,,ja olen sanonut että mä olen tää ja sä oot sää, mutta suksi en muutu ja herranen aika jos alat muksi muuttumaan en sua ainaskaan jaksa katella... :D

Mutta tavallaan ymmärrän sen epävarmuuden tyylin jollaisena samaistujia pidän,he eivät osaa uskalla olla itsenäisiä ja omia persoonia,he kaipaa tuen ja pilarin johon nojaa ja se siis kai on sitten yksi tyyli ja elämän tapa...jos joku sen hyväksyy että heidtäns.kloonataan niin asia on ok,ja jos ei hyväksy mutta ei osaa uskalla sanoa että hei haloo,lopeta tuo,on se pikemminkin sen esim.ongelma ja ns,vika,kuin sen samaistujan. :o

Täähän menee höpinäksi saikohan kukaan tolkkua mutta kummiskin.. 8)

Mulla on kokemusta samaistujasta..vasta jälkikäteen huomasin, miten hän yritti kopioida elämääni ??? Kuitenkaan onnistumatta, sanotaanko, että ulkoisesti ei yrittänyt, mutta luonteenpiirteitä ja perhe elämää kopioiden, teki mun tekemät asiat perässä..kouluun haut ja sairaslomat jne jne..mut eihän se onnannut, koska henkiset voimavarat eivät ihan yllä samalle tasolle ;D

Mielenkiintoinen aihe!

varmaan paljonkin asiaan sanottavaa olis, mutta just nyt en tunnu saavan koottua juttuja päässäni.

Sitten vielä yksi laji mihinkä olen raskaalla kädellä törmännyt. Nimittäin pakko-Samaistajat.

Tämä koskee nimenomaan negatiivisiä asioita ja kärsimyksiä. Sun on kärsittävä JUST SAMAT asiat kuin itse olen kärsinyt...haluan nähdä sinut täysin samassa asetelmassa/tilassa kuin itse olen kokenut...silloin kaikki menee TASAN ja suuri oikeudenmukaisuus toteutuu.

tässä tapauksessa ihminen asettaa oman henkilökohtaisen kokemuksensa, omat tuntemuksensa ja historiansa ikäänkuin maailman keskipisteeksi ja universaalin oikeudenmukaisuuden mittariksi. Ja siitä sitten vaan muokkaamaan maailmaa sellaiseksi että läheiset saavat kokea just saman. Sen jälkeen hän voi samaistua siihen omaan "kärsimyksen aiheuttajaansa" kun näkee sen toteutuvan toisessa yksilössä itsensä ulkopuolella ja kaikki on taas reilua ja ah, niin TASAN. ;)

Tälläisestä olen pyrkinyt riuhtomaan itseäni irti. valitettavasti tätä esiintyy myös (yhtenä) tausta motivaationa joillakin ns. auttamistyössä olevilla, jotka ovat työssä nimenomaan siksi että haluavat nähdä kärsimystä koska ovat itsekin kärsineet ja kokevat silloin että maailma on reilumpi paikka :(

Ai hitsi, tuo on muuten niin totta! Äitini tekee tuota, eikä vain yritä sitä minulle vaan aivan kaikille! Kenellekään ei saa vahingossakaan mennä paremmin kuin hänellä itsellään. ;)

Heheheh... :2funny: Oikeaa lähimmäisen rakkautta aidoimmillaan.  :D


Niin totta! Yksilöllisyys on katoava luonnonvara!
Enään ei saa olla edes outo ja kummallinen yksin! :tickedoff:

elephanti, tää on ainakin mun mielestäni täysin totta. kun sitä yksilöllisyyttä ei edes VOI viedä, kun kaikki on kuitenkin yksilöitä ja ainutlaatuisia tekikö ne sille mitään vai ei. Multa ei itseasiassa voi viedä mitään enkä mä voi viedä mitään keltään.

kateuskin on harha, sillä se on mahdoton toteuttaa...miksi kadehtia, kun ei voi ikinä olla kukaan muu kuin itse. paitsi omaa ihannekuvaansa heijastettuna toiseen sitä kadehtiessaan kadehtiikin.

Hehheh, mikähän siinä on kun en toistaiseksi ole huomannut kenenkään niin erityisen paljon yrittävän samaistua minuun? :uglystupid2: :2funny:

Minä olen sellainen ovela paskiainen joka sulautuu joukkoon kuin joukkoon. Osaan olla miellyttävä, asiallinen, katu-uskottava, empaattinen, kova. Mitä vain, minkä milloinkin tiedän vetoavan niihin ihmisiin kenen kanssa olen tekemisissä. Mutta se ei kuulu minun yksilöllisyyteeni mitenkään. Olen outo ja aina ollut enemmän tai vähemmän erilainen, harrastan kaikkea erikoista ja tyylini on erikoinen. En yksinkertaisesti välitä mitä muut ajattelevat, paitsi silloin kun itse hyödyn jotenki siitä, että saan muut puolelleni. Kartallani on paljon muuntuvaa kaksosta ja jouskaria ja juuri toi kaksosuus antaa sen ilmiömäisen kyvyn puhua kenet vain puolelleen.

Ei pahaa tahtoa eikä juonittelua. Ihmisellä on oikeus ajatella myös itseään ja omia etujaan.

Kuulostaa ihan uskottavalta. Minäkin  :aurinko: :vaaka: ja :askendentti: :neitsyt: pohjimmiltani olen tuollainen suhdekeskeinen. Yksin ei ole kivaa ja suuret ryhmät ahdistavat...
Kun ykköshuoneessa kuitenkin on aika huomattava painotus ja Venus nousussa, (vaikka onkin asteen verran 12. huoneen puoleella) se tuo niin paljon painoa persoonallisuuteen, ettei oikein koskaan voi sulautua joukkoon. Luullakseni pelkkä Pluto ykkösessä riittäisi luomaan tuota ristiriitaa, se kun pakottaa kohtaamaan sitä sisäistä yksinäisyyttään ja sitä kautta yksilöllisyyttä. Aurinko taas lisää persoonan voimaa entisestään... Aina olen siis herättänyt ihmisissä voimakkaita tunteita, etenkin teini-iässä nimenomaan pojat kokivat (kai) minut jonkin näköisenä uhkana, ihmisenä jota piti yrittää alistaa kaikin tavoin.
En siis ikinä ole ollut niin cool, että kukaan olisi tahtonut apinoida minua millään tavoin, ennemmin siis se "suuri yksinäinen", mikä aurinko-vaa'alle on tietysti aika vaikeaa...
Tämä meni nyt tietysti aavistuksen verran ohi aiheen, kukaan kun ei pysty/halua samaistua minuun, mutta tällaisia ajatuksia sign? tuo kirjoituksesi herätti.

HUI MIKÄ KUVA!!! En tajunnut mitään tuttia siinä. kääk.

SAMAISTUJAT... Minulla on aina kulkenut perässä joku... ja kun se joku aloittaa samaistumisen, arvostukseni häneen katoaa. Olen oman tien kulkija, vahvasti, minkä vuoksi minua ihaillaan.

Ongelmiakin se tuottaa. Viimeisin ex-mieheni (ja monet muut miehet myös) eivät kestä sitä, että olen sitä mitä olen, ja olen vielä vahvasti. Minut on kasvatettu kolmen leijonan voimalla (äiti, isä ja iso-sisko) joten joku voi ehkä väittää ylpeäksi ennen kuin minut todella tuntee.

Yksinäistä, miesvapaata elämää se pahimmassa tapauksessa tietää, kun on vahva, rohkea, mutta ulkoisesti herkän ja naisellisen näköinen... ellen kohtaa samanlaista miestä, joka ei menetä itsetuntoaan minun edessäni.  :crazy2: (no joo, katkeruutta on tällä hetkellä)

MUTTA omassa tapauksessa samaistujassa häiritsee se piirre, että ikään kuin roikkuu kimpussa... ei se haittaa jos nyt ostaa vaatteen tai toisen - siitä vaan, mutta jos energiallaan ROIKKUU ja alkaa tuhoamaan minua... tai on sillain imussa...

Niii-in. Itsesäälissäkin on välillä kiva rypeä, mutta se ei kannata kovin kauaa...  ;)

mikä tässä ketjussa sinua eniten häiritsee? olisi kiinnostavaa tietää. viestisi oli ilmeisesti sarkastinen/ironinen. sain sellaisen vaikutelman että mielestäsi yritämme täällä jotenkin korostaa omaa erikoisuuttamme ja ajatus tästä rassaisi sinua. tai sitten aihe on mielestäsi vaan tyhjä ja ärsyttävä. no nyt vien taas off-topiciksi...

Mun tapauksessa samaistujat (jäljittelijät ;D) ovat yleensä ns. hiljaisia kopioitsijoita. Ts. eivät kommentoi (taikka missään nimessä kehu!) kyseistä asiaa minun läheisyydessäni, siis silloin kun minulla on SE (esim. vaikka nyt hiustyylistä lähtien aina ammatinvalintaan asti..), vaan myöhemmin sitten huomaan asian itse-- että "hehän ovat aina olleet kiinnostuneita" tästä asiasta.

Muutama vuosi takaperin opiskelin erästä alaa ( kulttuuri ) ja vain pari vuotta opintojeni alkamisen jälkeen lähipiirissäni alkoi varsinainen buumi samalle alalle- kolme heistä valmistui kyseiseen ammattiin! Hienoa sinänsä, mutta välillä tuntuu siltä että ihmisillä ei ole mielikuvitusta löytää asioita itse..
Olen elänyt varsin vaiherikasta elämää, muuttanut paljon ja tehnyt asioita täysin oman pääni mukaan. Pidän uusien asioiden löytämisestä. Onhan se liikuttavaa että jotkut "ihastuvat" niin että osia minun habituksestani pitää kopioida siihen omaan olemukseen. Mutta eikö olisi kivempaa oivaltaa asioita ihan itse. Käyttää vähän sitä luovuutta.

Koska olen nouseva skorpioni jaan ihmiset (tahtomattani) kahteen kastiin, toiset ihastuvat  :smitten:, toiset eivät voi sietää  :knuppel2:..Joskus reaktiot ovat aika voimakkaitakin. Nuorempana se hämmensi, nykyään annan samalla mitalla takaisin. (Eli piikki heiluu jos tarvitaan!)

Toisaalta, olen itse tavannut valovoimaisia henkilöitä joissa on jotain selittämättömän viehättävää. Sana valovoimainen sopii siksikin että joissain ihmisissä on "valoa", he erottuvat suurestakin joukosta ihmisiä. (ei ole tarkoitus kuullostaa ihan hullulta tai itserakkaalta, mutta eiköhän täällä tiedetä mitä tarkoitan.. :))

Ka en nyt jaksanut ihan koko ketjua plarata, mutta samaistujat iskevät kyllä ihan jokaiseen. Ei siis tarvitse olla mitenkään "ihana ja ainutlaatuinen persoonallisuus" saadakseen varjon itselleen. Kyse on useammin siitä, että meissä on monenlaisia persoonia ja jokin osa aina viehättää jotakuta. Usein kyse on vain pienestä eleestä tai sanonnasta, jonka joku tahtoo kopioida itselleen. Sillä tavalla koko sosiaalinen elämä on tapansa luonut ajan myötä. Meihin samaistutaan suuressa tai pienessä määrin ja me teemme niin myös omalle ympäristöllemme. Ketju on loputon ja ihan normaalia toimintaa. Tässä hommassa ei tosiaan tartte olla mitenkään erinomainen...eläminen riittää. Tottahan se on, että "ammattivarjot" on joskus ärsyttäviä, mutta pitää vissiin kunnioittaa heidän tapaansa elää. Ehkäpä se on heidän elämänpolkunsa oppia ja opettaa tässä elämässä.

 :P

Heheheheh........ :D :2funny: :D :2funny:

Hienoa, että huomasit ihanan ja ainutlaatuisen persoonallisuuteni! :D :2funny:

Tosin vaikka olen mielestäsi kaikkea tätä, vieläpä jotain hyvin pinnallista, joka ei ole missään nimessä mielestäsi oikea oppista persoonallisuutta, eikä ilmentymää, niin en silti halunnut tai edes aikonut alistaa sinunlaisiasi oikeita ja ainutlaatuisia persoonia, joita omien sanojesi mukaan kukaan ei jäljittele ja huomaa. :)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Katsoalas.gif)




Hienoa, että toit tämän ainutlaatuisen ominaishajusi mukaan tähän keskusteluun. Onnittelut! Olet erottunut massasta! :D


Ajattelin aloittaa seuraavaksi topicin, miksi kukaan ei saa olla edes omasta mielestään hyvä/lahjakas/parempi kuin muut ja miksi on niin paha synti rakastaa itseään/kuka muu sinua rakastaisi paremmin? ;)

 ;D Mun mielestä on aika hauska ajatus, että tänne pikkuruisen astro foorumin pienen pieneen ketjuun on kerääntynyt muutama ihminen sanomaan pari positiivista sanaa itsestään ja joku vetää siitä hernarit nenään! :2funny:
Tänne pitäisi tosiaan laittaa oman topicin alle semmonen itsekehu- ketju! Koska jo otsikkoa katsomalla nöyrät ja vaatimattomat vois jättää sen lukematta.  :angel:

Ei vaan tottakai- kaikilla on oma polkunsa kuljettavana jne. Ja varmasti kaikkia matkitaan ja jäljitellään ja kopioidaan, mutta aivan varmasti toisia enemmän! Ja onhan se lapsellista kitistä siitä että näin tapahtuu, siitähän pitäis olla onnellinen. Kateus on ansaittava.

Jaa.... ::) En tiedä, mikä oli kirjoittajan tarkoitus.. ;)



Koita nyt päättää, mitä, missä, koska ja kenestä.. ;)



Hmmmm... Etkös sinä ole myös itse kirjoittajakin? :idiot2:
Jos nämä meidän kirjoituksemme eivät viihdytä persoonaasi,
niin kannattaisi varmaan siirtyä lukemaan jotain, mikä sitten enemmän miellyttää.  :)




Heheh...! :D Hmmmm.... ::) Olen aivan sanaton. :coolsmiley:

Niin sinullakin.. ;)
Sinulla on jopa vapaus olla lukematta ja provisoitumatta kaikesta, mitä silmiisi osuu.
Sinulla on myös vapaus antaa muiden olla mitä ovat,
kirjoittaa mitä ovat ja vapaus ottaa huumorilla sen, mitä et pysty sulattamaan. ;)

Eikö elämä olekin ihanaa ja suuri ilon aihe?  :D  

UUSI KETJU ON PERUSTETTU!! RAKASTAKAA ITSEÄNNE !!!

Onhan nuo kuitenkin kaksi eri asiaa, se että arvostaa itseään ja se että ärsyyntyy muiden kopioinnista. Itsensä arvostaminen on loistavaa, kaikkien tulisi harrastaa sitä. Mutta miksi ärsyyntyä siitä että joku kopioi? Siinä kopioikoon, sehän on sitten taas heidän omaa elämäänsä, johon heillä on oikeus (eri asia on tietysti jos vaikka työelämässä joku varastaa ideat jne, mutta kyllähän sellaisen tyypin saa aisoihin.)

Sekin on mielenkiintoista että mihin sen rajan vetää. Kun toisaalta kuitenkin nauttii siitä että toiset ihailee, mutta sitten niiden ihailijoiden pitää tavallaan pysyä ruodussa, eivätkä he saa tavoitella niitä omia hyviä ominaisuuksia. Eteenpäinhän tässä kuitenkin kaikki pyritään, ja monesti oman jutun löytää vasta kokeilemalla ja eliminoimalla (siis en nyt tarkoita tyyliin "single white female"  ;D)

Se että elää toisten kautta on tietenkin surullinen tapa elää, ja kielii siitä ettei ole löytänyt niitä omia vahvuuksia/oppinut niihin koskaan luottamaan. Samoin ne ihmiset, joista tuntuu että muilla on aina paremmin. Siksipä taas: kouluihin oppiaineeksi omien kykyjen löytäminen ja itsensä arvostaminen! Saataisiin paljon terveempi yhteiskunta. 

Itse olen aiemmin vetänyt sellaisilla äärilaidoilla (nörtistä partygirliin ja huuhaa-tyyppiin) että samaistujia on ollut aika vähän tai sitten en ole niitä huomannut. Nykyisin tässä äitiys-duunissa huomaan että kaveripiirin ihmiset alkavat tehdä asioita niinkuin itse teen, mutta minusta se on vain hyvä, koska minähän olen niin loistava äiti  ;D! Omalla kohdallani alan pikkuhiljaa päästä siihen tilanteeseen, että minä teen omat hommani niinkuin teen, ja muut omansa kuten parhaaksi näkee. Jos huomaan että jonkun toisen tapa toimii niin katson kannattaisiko minun soveltaa hänen tapaansa omaani.

live and let live

Äh..! :buck2:

Jotakin tapahtui kuin lainasin pätkää omaa aloituskirjoitustani ja nyt se viesti muuttui siksi,
minkä tarkoitin tähän.  :idiot2:

Ei ilmeisesti teknisesti mahdollista tuo oman tekstin lainaaminen toiseen viestiin, jos jotain pitää vääntää rautalangasta?  :D :2funny: :D :2funny:

Uskomatonta, mutta totta, minä todellakin lainaan itseäni.. :o

Samaistun siis itseeni..   :2funny:  :D :2funny: :D


Lainaus

Ihmiset, jotka ovat vahvoja persoonia tai muuten oman tien kulkijoita, saavat osakseen sekä ankaraa arvostelua, mutta myös ihailua.

Suhtaudun vaihtelevasti näihin samaistuja-ihmisiin.

Joskus olen imarreltu, joskus ihmettelen, miksi näin älytön/järjetön juttu voi merkitä niin paljon jollekin toiselle.

Joskus olen huvittunut, etenkin jos kysymys on asiasta, joka on täysin uusi/ennen kuulumaton/ainoastaan minun ominaisuuteni/tms. niin se yhtäkkiä löytyykin monilta ihmisiltä.

Joskus on käynyt myös niin, että aikaisemmin tuo samainen asia on ollut jokin varsin negatiivinen asia, joka tosiaan löytyy vain ja ainoastaan minulta, mutta jonkun ajan päästä sama asia onkin muuttunut niin, että monet haluavat samaistua siihen.

Joskus ärsyynnyn, varsinkin, jos tunnen, että ihmisillä ei ole mitään omia ajatuksia ja ideoita/elämää.

Joskus tylsiinnyn ja turhaudun, koska en saa esim. jollekin keskeneräiselle ajatukselle/idealle mitään eteenpäin kehittäviä ajatuksia, koska nämä samaistujat hyväksyvät kaikki mitä teen tai sanon muitta mutkitta.

Kaikista surullisinta on ehkä se, että jotkut samaistujat sysäävät kaiken vastuun omasta elämästään, usein ongelmistaan, sinulle.

pääni on pehmeä kun on hellettä mutta elephantilta lainasin muutaman lauseen...ei suoraan elephantille vaan yleisemmin ajatukseni levisi :crazy2:


hmm...monesti käy niin että ihmisillä on sanoille eri merkitykset eikä sama san aina tarkoita samaa eri ihmisille. toivottavasti siis käsitän sanan pinnallinen samalla tavalla kuin sinä (koska tartun nyt tähän sanaan), en ole tosin varma ;)

jos käsitetään että ajatukset (sisäiset asiat) ovat niitä syvällisiä asioita...(tosin kaipa käsittääkseni on olemassa pinnallisia ajatuksia)...no, kyllähän ajatuksia ja käsityksiä voi "matkia", mutta aikaisemmin tuli hyvä näkökulma siihen että "jos se toimii, niin miksi en ottaisi sitä käyttöön" tyyliin. Mitä väliä sillä on kuka tekee jotain asiaa, jos se toimii mulle, voin ottaa sen ajatusmallin käyttöön. mielestäni tälläiset abstraktit asiat ei ole omistettavissa (ellei sitten ole joku keksintö joka vaatii patenttia tyylisesti)

se mikä tiedossa on ihanaa on se että se on vapaata ja ilmaista, kuuluu kaikille. jos siis joku asia tai toimintamalli kopiotuu, niin se on nyt vaan sellaista leviämistä...että olipa toimiva juttu, minäkin alan tehdä näin. tälläisessä tilanteessa on voi käydä niin että joku on liittänyt sen osaksi omaa persoonaansa ja ottanut yksinoikeuden johonkin aineettomaan juttuun tuntemiensa ihmisten keskuudessa.

minulla esim kävi niin, että eräs ystävä oli ominut tietyn harrasteen itselleen. kyseessä on kuitenkin vapaa asia jota ovat ihmiset tehneet ennen häntä ja ennen minua, ja minäkin ennen kuin tapasin hänet ensimmäistä kertaa. tuli hyvin tukalaksi olla tämän ihmisen seurassa jos minulla ei olisi muka lupa tehdä vapaa-ajallani mitä lystään ja niin että se ei vaikuta mitenkään häneen, vain koska hän oli liimannut omaan minäkäsitykseensä yksinoikeuden tehdä jotain asiaa. ja tälläiset asiathan eivä kulu ja vähene, toisin kuin rajallinen materia.en suostu kunnioittamaan tälläistä yksinoikeutta eikä kiinnosta sellaiset ihmissuhteet jossa on kirjoittamaton sääntö, "että kun minä teen tätä niin sinä teet tuota...ja sinulle ei ole oikeus tehdä tätä KOSKA tämän tekeminen on MINUN PERSOONAANI ja molemmille on selkeät karsinat ja roolit missä pysytään)


tulipas pitkä luritus. mutta tuosta pinnallinen-sanasta piti sanomani, että se mikä näkyy pinnassa, ei mitenkään poissulje niitä mahdollisuuksia mitä sieltä sisältä löytyy. esim jos ihminen tykkää leikkiä pinnallislla persoonallisuudellaan, se ei sulje pois sitä ettei hänen sisäisyydessäänm muka olisi elämää. Kun pinta ja sisn ei ole joko-tai.
Ehkä eniten kateutta olen huomannut herättävän sen, jos pinta ja sisin on tasapainossa. eli se mikä on sisällä manifestoituu myös pinnassa...eli on näkyvillä.

sitten jos joku on identifioinut itsensä hyvin syvällisiksi, eli tarkoittaen että paljonkaan ei ole näkyvillä. (enkä tarkoita että olisi parempaa tai pakko olla ulospäin näkyvä ja avoin!) mutta tuntuu siis että avoimuutta ja pinnan ilmaisullisuutta yritetään lytistää joillakin ideoilla jotka yrittävät saada esille sen pinnallisuutta ja turhuutta, ja muka vain ihmiset joilla sisn ei näy olisivat syvällisiä, ja syvällisyys olisi se asiaintila joka olisi "oikein". Kun valitettavasti olen huomannut että monesti syvällisyys voi tarkoittaa myös sitä, että siellä salassa, pinnan alla eli syvällisyydessä muhii vaikkapa tuhoamishalua, katkeruutta, vihaa ja kateutta, vahingoniloa ja pahantahtoisuutta, mutta kun nämä muhivat siellä syvällä eli piilossa eivätkä näy päällepäin...niin hän on siis syvällinen=hyvä ihminen vastakohtana sille pinnallinen=huono ihminen.

minusta pinnallisuus voi olla myös hyvä asia: se voi olla myös selkeyttä ja rehellisyyttä. pinta ja sisin ovat tasapainossa, niissä on suora yhteys toisiinsa ja ihminen ei haudo ja juoni asioita siellä syvällisyydessään. pinnnallisuus voi olla myös rohkeutta asettua itse alttiiksi elämässä eikä vain tarkkailla, mikä taas on luokiteltu syvälliseksi.


mutta ehkä pitäis sitten avata ketju aiheesta pinnallinen-syvällinen... :-X

sitten muuten tuosta sanasta persoonallisuus...itse olin paljon onnellisempi ennenkuin tiesin mitä se tarkoittaa ;D kun en tiennyt että mulla pitäis olla jonkinlainen "persoona" niin olin vain tyytyväinen ja elin. sitten masennuin kun koin että mulla ei ole mitään persoonallisuutta joskus lukioiässä, ja eikun vain sitä persoonallisuutta sitten kehittämään monimutkaisilla ajatusmalleilla ja kaikenlaisella yrittämisellä. monesti myös siinä iässä kävi niin, että kauniita ihmisiä diskriminoitiin lauseella "tuolla ei ole mitään persoonaa"...niin mutta entä sitten? mikä se on se persoona, joka pitäis olla. No ainakin kärsimällä ja itseruoskinnalla saa aikaan jonkinlaisen persoonan. ehkä persoona on merkki siitä että voi valittaa ongelmistaan, joten siinä mielessä sain kyllä todellakin kehitettyä itselleni persoonaa sekä syvällisyyttä.


ok



tossa olen samaa mieltä että kaikki on jo ollut olemassa käsitteellisellä tavalla enen meitä jokaista ja kaikki on taatusti jo kokeiltu. mutta ei ole koskaan ollut juuri tätä aamua jolloin juuri minä heräsin ja puin juurisen paidan päälleni...tai jos osaisin laulaa hyvin niin laulaisin vanhan klassikon, ja sitä ei olisi koskaan ennen ollut olemassa MINUN laulamanani. ei sillä että sillä olisi loppujen lopuksi merkitystä, mutta kyllä minun henkilökohtaiselle kokemukselleni. elämä on ihmiskokemus...ja tämä hetki on minun, kokemistani ihmisenä. enkä sitten haluaisi latistaa sitä ajattelemmalla että se on jotenkin turhaa vain sen takia että muutkin ovat ennen minua eläneet.





tottakai sitä aina jostain matkii...mutta silloin itse kokisin sen niin, että silloin sydän sykkii jollekin asialle, vaikka tämä asia onkin ollut jo olemassa jossain muualla. ja se, mille juuri minun sydämeni sykkii kertoo sittä kuka juuri minä olen...matkiminen ei ole aina sitä että yrittäisi tehdä vaikutuksen, esittää persoonallista tai kuulua johonkin ryhmään, vaan aitoa resonoimista johonkin asiaan, rakkautta siihen ja sen ilmentämistä. tälläinen rakkaus ja innostus kumpuaa mielestäni jostain syvällisestä osasta itseä, joka ei ole riippuvainen ryhmästä ja siitä yrittääkö esittää jotain tai korostaa itseään. tyyliin vaikka että jos rakastain jotain musiikkia taikka vaikka punaista väriä, niin en kertakaikkiaan voi sille mitään. se kertoo silloin minun olemuksestani syvällisellä tasolla.

 :)

enpä taida olla koskaan oppinut tuota.  :) en mitenkään voisi hyväksyä itseäni, jos myötäilen jotain mitä vastaan olen tiukasti. mulle noi mielipiteet on niin tärkeitä..  :D
muutenkin, mielipiteistä keskustelu on hauskaa. myötäilemällä ensitapaamisella antaa hieman tylsän kuvan itsestään.  8)


aiheeseen. siitähän on tehty paljon tutkimuksiakin, että ihmiset laumaeläiminä alkavat matkia niitä, joita pitävät miellyttävinä. sinänsähän sitä että joku viitsii matkia sinua, pitäisi pitää imartelevana.
mutta kukaan ei ole koskaan matkinut minua, joten en voi tietää onko se henkisesti raskasta.

 Hauska oli myös joku käyttäytymistutkimus jossa koehenkilöt eivät tienneet testin oikeata laitaa. Kyseessä oli tila jossa oli n 10 ihmistä, sitten heijastettiin taululle vaikka apinan kuva ja kaikilta kyseltiin vuorotellen mikä eläin oli kyseessä. Testissä mukana olleet vastasivat ensin vaikka koira. Kun lopulta tuli koehenkilön vuoro, hänkin yleensä vastasin massan mukaan koira vain koska muutkin sanoivat niin vaikka tiesi että se on väärä vastaus. Harvat sanoivat oman näkemyksensä asiaan.
 Kummallisia me ihmiset. Useimmat eivät tahdo erottautua massasta ja siksi matkivat muita.