Astro Foorumi

Tämä aihe nyt sopisi muillekin aiheille mutta laitetaan se nyt tänne...

Onko teillä kokemuksia ns. unihalvauksista tai itse puhun jähmettymisestä?
Heräämisen tai nukahtamisen yhteydessä yleensä tapahtuva "halvautuminen", jossa mieli on hereillä ja tavallaan vankina nukkuvassa kehossa. Tässä tilassa ei voi liikkua, ei puhua eikä ylipäätään millään tavalla kontroloida kehoa eli ruumis on tavallaan halvauksessa. Tässä tilassa ihmiset usein kokevat hyvin voimakkaasti jonkun läsnäolon. Kuulevat puhetta, laulua ja ääniä ja näkevät hahmoja jotka ovat samassa huoneessa ja irtoavat ruumiista.

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005 Tuossa linkissä tampereen yliopiston teettämä tutkimus aiheesta. On todella mielenkiintoinen, joten jos aihe vähääkään kiinnostaa -suosittelen!!

Mutta tuli mieleen tuosta yhdestä kirjoitukseta -jossa puhuttiin pahan läsnäolosta -että oletteko kokeneet tuota unihalvaustilaa itse?

Milloin se teille tulee ja millä tavalla vapaudutte siitä?
mistä luulette ko. tilan johtuvan?  ???

.... että minä ainakin koen nuo jähmetykset hirvittävän ahdistavina... :tickedoff:

Itselläni on ollut ehkä n. 13-vuotiaasta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti tuollaisia ko. kaltaisia tiloja lähinnä esim. painajaisesta herättäessä. Tässä mainittua tekstiä en nyt vilkaissut, saattaa olla että olen sen juuri lukenutkin jokin aika sitten (jotain aihetta käsittelevää tuli vähän aikaa sitten luettua), mutta yleisesti kuvatun kaltaisia unihalvauksia minulla on ollut suhteellisen vähän (juurikin niitä joissa mainitaan tuo jonkinsortin "pahan" läsnäolo). Yksi kokemus on lähinnä tuota peruskaavaa.

Useimmiten nuo unihalvauksen tapaiset tilanteet ovat liittyneet juuri siis jo em. painajaisesta heräämiseen, eli olen kokenut etten pysty liikkumaan, joka sitten tietenkin on itsessään jo painajaisen lisäksi tuottanut ahdistusta.

Tätä nykyä nuo tilat ovat olleet (n. vuoden sisällä) lähinnä yleisiä "sekavuustiloja" unen ja valveen rajoilla, liikkumisen mahdottomuuden kokemisen lisäksi mukana on selkeähkö tiedostaminen ympäristöstä (huoneesta/huoneistosta) joka tosin häilyvästi sekoittunut uneen (esimerkkinä eräs tilanne jossa koin että huoneistossamme on joku tunkeilija, välillä olin muka lapsuudenkodissani omassa huoneessani joka tosin oli aivan samannäköinen kuin nykyinen makuuhuoneemme, mutta suurimman osan aikaa tiedostin ja "näin"/näin todella asuntomme). Noihin tiloihin on myös välillä liittynyt voimakas jonkin puoleensa vetävän/imevän voiman tunne, yleensä tuo tunne on ollut paha (vrt. joissain painajaisissani minua liikutteleva voima joka heittelee tms. ilman että kykenisin itse vaikuttamaan).

Jos jotakuta syystä tai toisesta kiinnostaa enempi kuulla täsmällisempää kerrontaa eritellymmin noista ko. kokemuksistani, niin mielelläni kirjoittelen/vaihdan kokemuksia myöhemmin :) ...uni kutsuu jo tässä vaiheessa yötä vaikka siitä ei tiedäkään aina mitä tuo tullessaan ;)

Sain unihalvauksen kolmannen poikani syntymän jälkeen ja koin tilan äärettömän ahdistavaksi... vankina omassa kropassaan. Sykkeeni oli todella matala ja tuntui kuin käsissäni ja jaloissani ei olisi veri kiertänyt lainkaan. Pelottavaa!!!

Samankaltaisessa tilassa olin kerran hypnoosista herättämistilanteessa. Ajatus kyllä juoksi, mutta en pystynyt liikuttamaan kroppaani. Liikuntakyky palautui vasta sitten kun hypnologi kävi ravistelemassa jalkaani.  ;)

On ollut noita unihalvauksia teini-iästä lähtien, tosin vaihtelevasti, joskus pitkiäkin taukoja. Ainakin niitä esiintyi eniten silloin kun oli stressi, liika kiire ja ei antanut levätä itsensä tarpeeksi, tai jos lepäsi niin se ei ollut laadukasta lepoa.

En ole kokenut niissä jonkun voiman tai olennon läsnäoloa, mutta yleensä tunteen jossa lähtee liikkumaan, joko vajoamaan patjan läpi alas tai liukumaan sivusuunnassa, joskus myös lentoon. tunne on hyvin fyysinen. joskus muistan että muka siirryin eteisen lattialle fyysisesti vaikka makasin sangyssä. usein se alkoi niin että niskasta tulee ikäänkuin sähkövirta, ja tämä tuntuu kyllä hyvin epämiellyttävältä. yleensä koitan saada ääntä kurkustáni mutta sitä ei tule, huutaa apua, apua, mutta saan kai aikaan jotain epämääräistä hengenhaukkomista tai vikinää.

ehkä pelottavin vastaava kokemus oli joskus 14-15 v kun tunsin että hajoan pieniksi hiukkasiksi jotka pyörivät spiraalissa ylöspäin tälläisen kohtauksen aikana...silloin luulin kuolevani.

onneksi unihalvauksia ei ole tullut aikoihin. isälläni on niitä kanssa ollut, joskus mietin liittyvätkö ne jopa ruumiinrakenteeseen ja tälläisen alttiuden voisi periä. jotenkin tuntuu että paikalla juuri kallon juuressa, siellä missä selkäranka ja kallo yhtyvät, on tekoa tämän kanssa fyysisesti, sieltä koen ainakin sähkövirran lähtevän. Unihalvauksia on saattanut esiintyä silloin kun niska on joutunut pahaan asentoon ikään kuin leuka vasten rintaa kulmaan tai pää liian suuresti kääntyneenä sivulle suhteessa hartialinjaan.

Minulla noita "halvauksia" on kausittain. Välillä joka päivä ja välillä on kuukausia ettei yhtään.
Minä olen alkanut irtautumaan ruumiistani noiden halvausten aikana. Olen yrittänyt rentoutua mutta se on tosi vaikeaa, koska se on kammottava tunne "herätä" ja olla vankina itsessään. Saatan esim. luiskahtaa ruumiistani lattialle tai seinään tms. Näen kaiken "sieluni silmin" ja saatan palata ruumiiseeni takaisin ihan sikinsokin eli näen itseni vaikka leuan alta tms. Sitten kestää hetki, että saan energiani tasaantumaan kehooni. Näen myös paljon asioita tuossa tilassa mutta ehdottomasti kammottavinta on ne äänet, jos joku puhuu tms. pään sisään. En yleensä jää kyllä kuuntelemaan...  ;) Tilasta vapautuu joko tahdon voimalla tai sillä, että saa liikautettua jotain ruumiin osaa mutta se vaatii todellista voimaa. Olen yleensä ihan poikki noiden juttujen jälkeen ja energiat ovat ihan matalalla pitkään.
En oikein tiedä, miten tähän asiaan pitäisi suhtautua, siksi täällä kyselen.
(Ja voin vain kuvitella, miten jostain tämä kaikki saattaa kuulostaa ou-dol-le...  :uglystupid2: )

mielenkiintoisia kokemuksia sinulla. ja varmaan kuulostaa oudolle, mutta silloin käsitys siitä mikä on outoa ja mikä ei on liian suppea. mikään mikä tapahtuu ei ole outoa, koska se tapahtuu...

sinulla siis liittyy siihen näköaistikin, tuo itsensä leuanalta katsominen kuulosti mielenkiintoiselta ;) hmm...noista äänistä minulla ei ole kokemusta. kiva kuulla toisten kokemuksia siitä mitä voi kokea.

itselleni se on ollut hyvin persoonaton kokemus...eli ei ääniä, ei olentoja eikä edes näkemistä eikä oikein tunteitakaan paitsi tietenkin hetkittäinen pelko siitä että on kuolemassa. (mutta kun niitä on tullut useita, niin ei sitä kuolemista enää niin paljon pelkää kun ei ole aikaisemminkaan kuollut.) kaikki perustuu tunto ja liikeaistiin itsellä, ainakin tähän asti. joskus jotain näköaistia on ollut mukana...joo kyllä on todellakin enhän olisi muuten esim voinut paikallistaa olevani eteisen lattialla "mukamas", mutta niin että silmät ovat fyysisessä ruumiissa kiinni. ikinä ei ole olleet silmät konkreettisesti auki.

johonkin tuollaiseen saattoi liittyä kehollinen kaksoiskokemus että tunsi makaavansa yhtä aikaa ja samalla seisovansa pystyssä makaavan itsensä keskellä ;D Joo, ei ne aistit ole välttämättä sidoksissa fyysiseen ruumiiseen.

oletko kokenut että pään asennolla on sinulle vaikutusta? muistatko näkemiäsi asioita ja saatko mitenkään tulkittua niitä? entäs kuulemiasi? vaikka kokemus onkin pelottava, niin osaisitko nähdä sen tutkimusmatkana jonka aikana voisit saada ouutta tietoa siitä mitä voi olla? :)

ymmärrän kyllä sen pelon tunteen ja varmasti itsekin kokisin samoin...en ole vaan ikinä kuullut tai nähnyt mitään "persoonallista läsnäoloa", ja varmasti tunne sellaisesta pelottaisi.


miltä tuntuu katsella itseään ulkopuolelta? sitä en ole itse ikinä kokenut :)

Aika hyvä sattuma, piti meinaan itsekin laittaa linkki tuohon graduun tänne. :) En vaan ehtinyt vielä laittaa. Ja linkkeihin varmaan olisi itse laittanut. Kiinnostava tutkielma tosiaan.

Itsellä pari kokemusta noista ja olivat aika paljon gradun mukaisia. Tosin ensimmäinen oli varsin miellyttävä, kuten olisin keskustellut Jumalan kanssa tms. Toinen sitten oli ahdistavampi, paljolti gradun kuvailujen mukainen.

Moi vaan kaikille!

Onhan täällä näköjään muillaki samoja kokemuksia, kuin itselläni..
Minulla toi halvaus alkaa yleensä jaloista ja valtaa hetkessä koko kropan.
Halvauksen aikana en saa silmiäni auki, enkä pysty huutamaan.
Ja yleensä se tulee, kun olen juurin nukahtamaisillani.
Kestää jonku 20-90 sekuntia (luulisin, koska en ole voinu ottaa aikaa)
yleensä ja saattaa tulla heti useasti peräkkäin.
Halvauksen aikana tuntuu, että koko kroppa tärisis ja on vaikea hengittää.
Ensimmäisen kerran taisin saada 17 vuotiaana.
Näin joskus jotain ihme näkyjä
ja kuului jotai outoa huminaa taustalla.

Esim: Näin välähdyksen kynttilöin valaistusta huoneesta,
jossa oli 5-8 hautakiven muotoista peiliä lattialla.

Ei sitte ole vieläkään selvinny, että mitähän toi tarkoitti.

Mut nykyään en oo nähny näkyjä. Ja miksiköhän en enää näe..
Estänkö ite ne näyt vai oliko ne jotain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.  :uglystupid2:
Halvauksia kuitenki tulee vieläkin.

Hei astraali
Itselläni on juurikin samanlaisia kokemuksia. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun käyn uni-sivustolla, ja heti löysin jotain näinkin mielenkiintoista.
Olen itse yleensä aika analyyttinen ihminen, mutta aina kun koen jotain "nk henkistä", unihalvauksien lisäksi myös toistuvia deja-vu ilmiöitä, olen jättänyt analysoinnin pois. Olen ajatellut, että jotain on minulle kerrottavaa ja näytettävää jonkun toisen tason kautta.
Aluksi en irtaantunut ruumiistani ns halvauksien aikana. Nykyään irtaannun ruumiistani joka kerta, joskin ei ole tapahtunut kuin n5 kertaa tämä irtaantuminen. Ja joka kerta kun näin käy, paikalla on vielä vain ääni, joka yrittää selittää, että rentoudu, ja muitakin käyttäytymisen ohjeita. Onko se oma tajunta kaiken takaa, tai jokin ulkopuolinen avustaja, en ole vielä varma.
Tunne on yleensä ahdistava, mutta jotenkin alan tajuta tilanteen olevan vaaraton, kuitenkin nautin niistä, viimeistään kun olen hereillä. Yleensä alkuvaiheessa pystyn jopa heräämään suuren ponnistelun jälkeen. Luulisin sillä olevan myös tekemistä sen asian suhteen, että hereillä olen koko ajan todella tietoinen vartalostani, ja vahdin ns joka liikettäni, joten unimaailmaan mennessä tuo kontrolli tavallaan viedään minulta pois. Olen joitain kirjoituksia myös lukenut ruumiistairtaantumisista, joita jotkut suorittavat itse, joten uskon sen olemassaoloon ja mahdollisuuksiin, ja kirjoituksissa mainitaan, että ekoilla kerroilla ruumiista irtaantumisien jälkeen on henkiruumis heilunut kuin heinämies ees taas ja holtittomasti, juuri syystä, kun ei ole tottuneet henkiruumiin hallintaan. Mieleni on vain niin mahdottoman dominoiva ruumiistani, taitaa olla että minulle on tullut jokin auttaja tämän asian suhteen. Ahdistavahan se tunne on tavallaan, mutta on jo alkanut helpottaa niistä ihan ekoista kerroistani. Jotenkin kun hyväksyy asian, ja menee virran mukana, asia ei olekaan enää niin mahdotonta. Tuskin siellä ympäristössä mitään vihamielisyyttä on.
Että sellasta, pitkästi tuli selitystä, mutta kiitos myös sinulle astraali, että kirjoitit tämän, nyt minäkin tiedän, että on muitakin samoja kokevia. Ehkäpä vielä tavataan jossain astraaliruumiidemme vaelluksilla, kunhan vain ainakin oma typerä dominoiva mieleni antaisi kokonaan periksi ajatukselle. Unimaailma on niin loistava näyttämään mitä kaikkea voikin olla ihmisen todellisuudessa, ilman huolen häivää!

Ihanaa ja kiitos vastauksistanne!
Pikaisesti vastaan täältä juhannuksen vietosta...

Minullakin tosiaan noihin unihalvauksiin liittyy pään asento -olen aina samassa asennossa "lähtiessäni". Varsinkin pään asennon pitää olla sama. Siksi joskus vältänkin sitä nukkuma-asentoa, etten lähtisi...
Monesti olen tuossa "halvaus tilassa" noussut esim. astraaliruumiina istumaan tms. ja katsellut itseäni sängyssä. Myös tuntemuksia astraalikehossa eri materiaaleista esim. pidän kiinni astraalikäsilläni patterista, että pysyisin paikoillani tms. En siis tosiaan osaa kontroloida tuota energiakehoani... :-\
Minulla on usein lähelläni joku/jokin, hyvin eri tyyppisiä olentoja. Jotkut rauhoittelevat, jotkut kutsuvat ja jotkut vaan ovat. joskus tilanne on todella ahdistava mutta uskon sen johtuvan enemmänkin omasta pelostani kuin itse tapahtumasta.
Olen saanut neuvoja rentoutua ja nauttia matkasta. Usein olenkin ollut menossa sellaiseen pyörivään energiatunneliin.Kulku sinne on sellaista pyörivää energiaa joka keinuttaa astraalikehoani. Kuulen myös huminan tapaista ääntä tms. Mutta en ole vielä koskaan valvetilassa uskaltanut mennä tunneliin. Unitilassa olen ollut siellä kyllä usein...
Yleensä tyydyn taistelemaan vaan vastaan ja olen hirvittävän pahalla tuulella -pettynyt itseeni etten taaskaan uskaltanut ja toisaalta siksi, etten koe voivani vaikuttaa noihin tilanteisiin.
Oletteko te uskaltanut mennä vaan mukana ja mitä siellä "tunnelin päässä" on ollut?

Hyvin kuvastaa nämä vastauksenne mielemme tarvetta edelleen pysyä kiinni tässä kehostossa, joka on täällä fyysisellä tasolla. Eli siitä irtipäästämisestähän tässäkin vain olisi kyse, että Henki voisi tehdä vapautta sille Valolleen, joten eiköhän jo olisi Aika?!  ::) :smitten:

Keho, en yritä ivata tällä kysymyksellä mutta kiinnostaisi mitä tarkoitat...kun tää fyysinen keho nyt on olemassa, niin olisiko tarkoituksemme päästä siitä pois? miksi se sitten on...ei minulla ole näkemyksiä näistä asioista ja mitään vakaumusta, mutta olen kyllä huomaavinani, ainakin itsestäni, ja muistakin että suhde kehoon ja henkeen on muuttumassa...mutta mitä siis tarkotat tuolla fyysisestä kehostosta irtipääsemisellä? kun kuitenkin synnyttiin tänne fyysiseen kehoon niin onkai silläkin joku tarkoitus...*ihmettelee... ::)* :)

Aika erikoinen aloitus tietoisuutemme avaukselle tuo kuitenkin on, kuten sanoitkin, sign. Sillä eihän kukaan muu edes voisi ivata näkemyksiäni kuin se oma egoni, joten sen tähden ymmärrän tämänkin sanomani tarkoituksen paremmin kuin uskoinkaan.  ;) Eli viesti meni taas perille, ettei se egomme olekaan vielä jokaiselta kuollut!  ::) :smitten:

Joten jokohan on aika aloittaa niiden vastausten antaminen niinkin, ettei aina tule perään kyselyjä siitäkään, että mitä tarkoitan, koska tähän astihan niin on aina ollut niille, joita autan. Eli tarkoitus ei olekaan antaa oikeasti kellekään valmiita vastauksia vaan ainoastaan viittauksia siihen omaan oivaltamiseen, joten sen takia nämä jäävät sitä "viimeistä silaustaan" vaille. Mutten ajatellutkaan jättäväni tätäkään aihetta tähän, koska se se on vielä omallekin "vaiheelleni" tärkeä eli oma vastaukseni sille omalle Itseilleni on vain se "esikuva" siitä, miten se oma mieli tuo niitä vastauksia aina sen mukaan kuin on kellekin tarpeen, sen OMAN kasvunsa takia - eikä siis muiden olekaan tarpeen siitä huolestua, jollei sitä tajua.

Joten tämäkin on se minälleni tärkeä asia oivaltaa oikealla tavalla, koska sen avulla voin ainoastaan vapautua tästä fyysisestä ruumista siten kuin on tarkoituksen mukaista sille tulevalle työlleni. Eli sille, jolloin en enää ole fyysisen ruumiini kahlitsema vaan voin vapaasti liikkua missä ja miten päin vain haluan, jotta voin olla avuksi kaikkeudelle.
Ja siihen odotan nyt vastaustasiltä Korkeimmalta tietoisuudeltani, että mitenkä sen voin tehdä totuudeksi tähän inkarnaatiooni, jota nyt elän. Ja kun sen tiedon olen saanut niin olen se, joka oikeastikin olen, koska siitähän se juuri onkin ollut kiinni, kun olen samaistunut tähän kehostooni niin paljon, etten näe kuin sen tekemät teot tähän elämääni.

Ja jokainen meistä kuitenkin jo senkin tietää, ettei se suinkaan ole se ainut tapamme elää. Vaan on jotain muutakin, jota kutsutaan taivaaksi tai Valoksi, jotka yhdessä ovat se, johon nytkin tähtään täällä astrofoorumilla pitämissäni "puheissa" eli löytääkseni sen totuuden Itseistäni, jonka tiedän olevan olemassa vaan en ole sitä vieläkään kokenut. Sillä vasta SE tuo sen totuudeksi tähän fyysiseen maailmaan, joka heijastaa kehostomme uutta Valoa, joka sen aidon universaalin Rakkauden teoin on meille jo eetteritasoille luotu.

Muttei se olekaan enää tämän topicin aiheen veroista se, miten sen tulemme kokemaan, sillä se tuleekin olemaan vieläkin suurenmoisempaa kuin kukaan osaa omissa unelmissakaan kokea. Sillä silloin, kun irtaannumme tästä egomme muovaamasta ruumiista vapaan tahtomme sanelemassa muodossa eli ILMAN PELKOA SEN SEURAUKSISTA, olemme se Valon täyteinen Jumaluus, joka me oikeastikin olemme. Eikä ketään muita täällä maan päällä enää sen jälkeen olekaan, sillä juuri se on se hetki, kun olemme vapautetut sen egomme teoista kokonaan.  :angel:

Eli se on sen omankin työni perusta, kun etsin tekojemme taustoja sille, että mitenkä olemme tämän "vankilamme" itse Itseillemme luoneet ja miten siitä voidaan vapauta. Jos se kiinnostaa enää silloin, koska samoilla teoillani sen voin tehdä jokaiselle myös silloin, kun sen itsekin oivallan.  ;) :)

Kiitos, nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitit sanoa :)

Luin tuota linkkiä jonkin verran, ja samaistin itseni siihen tutkijaan.

Mulla on noita unihalvauksia, ja sittemmin osittaisia ruumiistairtaantumisen tapaisia kokemuksia ollut pitkään. Pienenä ne olivat niitä perinteisiä ei-voi-liikkua-eikä-puhua -juttuja. En muista että ne olisivat koskaan pelottaneet (paitsi ehkä ihan pienenä).

Joskus kuutisen vuotta sitten heräsin yhtenä yönä siihen että tärisin kroppani sisällä, aivan kuin lentokone kiitoradalla kun moottorit on jo päällä mutta niin vielä jarrutkin. Siihen kuului silloin myös kauhean kova suihkari-ääni, joka suorastaan vihloi korvia. Sillä kerralla minua pelotti aivan kauheasti, tuskin uskalsin enää nukkua sinä yönä. 

Sen jälkeen olen ottanut ne tilanteet rauhallisemmin, enemmän mielenkiinnolla. Olen huomannut että tuossa tilassa hengitän tosi heikosti, olenkin epäillyt että kyseessä voisi olla jokin aivojen hapenpuutteen aiheuttama juttu... Nyt muuten tulee mieleen että tuo Astraalin "seinille hyppiminen" kuulostaa tutulta, mulla on varmaan ollut noitakin kokemuksia, ainakin tulee kumma fyysinen muistikuva just tuosta seinälle luiskahtamisesta.

Sen "pahan" läsnäolon olen noissa tiloissa tuntenut, joskin tulkitsen sen lähinnä pimeän, horrostilan ja tuntemattoman yhdistelmäksi. En siis usko että läsnä olisi mitään oikeaa/erillistä pahaa (niin no en edes usko pahaan siinä mielessä  :angel:).

Minulla on ollut lapsesta asti unihalvauksia. Sain vasta tämän keskustelun kautta tietää, mistä siinä on kyse. Oletan niiden esiintyneen aikoina, jolloin perusturvallisuuteni on ollut uhattuna tai vajavainen.

Olen pyrkinyt aina tilasta pois. Luettuani keskustelun ja tutkimuksen, päätin kokeilla tilaan jäämistä mahdollisella seuraavalla kerralla. Sain toissayönä unihalvauksen, joka tuntui tapansa mukaan kauhealta.  :-\ Ymmärtäessäni, mistä oli kyse, annoin itselleni tietoisen käskyn pysyä mukana. Tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole, mutta voimakas tunne siitä, että pääsin helpommalla kuin aikaisemmin.

Oletteko muut huomanneet, vaikuttaako jokin tapahtuma tai tilanne elämässä unihalvauksenne esiintymiseen?

Kyllä! Jos olen kipeänä tai muuten todella uupunut noita "unihalvauksia" tapahtuu useammin. Olen myös huomannut, että ne tulevat kausittain ja yleensä päiväunien yhteydessä voimakkaammin. Mutta yleisesti silloin, kun oma fyysisen ruumiini on heikoimmillaan.

Johtuisikohan se sitten siitä, että silloin fyysisyys antaa helpommin periksi tms.? :-\

Olen iloinen, ettei minulla ole ollut niitä enää vähään aikaan -en kaipaa niitä sitten yhtään!

Valoa elämääsi! :smitten:

Olin itse kanssa iloinen niiden pois pysymisestä. Sain varmaankin vain kaksi viimeisen parin vuoden aikana. Minulla on kanssa ollut aikoinaan tuo kausittaisuus.

Kieltämättä eilen melkein pelotti nukkumaan meneminen. Toisaalta ajattelin, että tulkaa jos tulette. -Tarkoitan niitä ympärillä leijuvia hahmoja ja huutoja.  :(

Onhan se kuitenkin mielenkiintoista kokea sellaista, mikä ei kuulu ymmärtääkseni kovinkaan yleisesti ihmisten kokemuspiiriin. Oma kummitusjuna. ;D ;D

Tietenkin tuollainen ominaisuus herättää kysymyksen MIKSI. Löytyisiköhän jostain lisätietoa.

 :smitten:

Minä "pienempänä" kuvittelin aina ku halvaus tuli, että apua taas tulee jotain ufoja tutkimaan mua.. ;D  :-[
Mut nykyään en tiiä oikeen mistä ne johtuu.. Oisko joku verenkierto häiriö tai puutuminen.. Lievä epilepsia kohtaus, stressi..
Mut oishan se mukava, jos ne ois jotain henki maailman juttuja tai jotai..  :D

Nykyään kyllä olen jo oppinut aavistaan millon halvaus tulee..
Mut eipä sitä pysty estämään..
Korkeintaan siirtämään hetkeksi..

Minulla on suht usein unihalvauksia. OSaan jo havaita niiden lähestyvän ja jos en halua niitä, niin ns. estän niitä tulemasta. Tyyliin pakotan kissan koskemaan minua tai liikkumaan.

Alussa pelkäsin hirveästi. Tuntui kun joku istuisi päälläni ja vetäisi jotain irti minusta. Silmiä ei saa auki ja tuntuu kamalalta.

Kerran luin tiiviisti yhtä fantasia-sarjaa ja yöllä tuli unihalvauksia. Kuulin kamalaa pahisnaurua, mutta sanoin releesti "Et sie minua pelota, mie oon sinua vahvempi" ja ammuin sitä tulipalolla, joka tuli kämmenestäni  :2funny: no sitten lauma uusia demoneja hyökkäsi kimppuuni (siis näin se meni mielikuvituksessani) ja pakotin uskollisen kissani (joka nukkui rintani päällä) liikahtamaan, jotta heräisin transsista. Olin siis puolivalve tilassa, en tuntenut kissaa päälläni, mutta tiesin, että se on siinä, koska vaivoin sain silmäni raolleen. Sitten varmaan jotenkin telepaattisesti se kissa sitten "kiehnäsi" poskeani ja havahduin.

Vasta koin ihan toisenlaisen unihalvauksen. Näin unta, että kissaani Maijaa oli kaksi, enkä tiennyt kumpi on oikea. Sitten olin taas puolivalve tilassa ja tuli unihalvaus (unihalvauksen aikana tuntuu kuin ruumiini kouristelisi, vaikka oikeasti en liiku. Taitaa se henkinen ruumis siis kouristella) ja se toinen kissa sanoi, että "minä rakastan sinua, ja minä pidän sinusta huolen. Uskothan sinä minuun ja pääsenhän sydämeesi" vastasin, että "sinähän olet siellä jo"
Jäi raukea, ihana olo. Kouristuskin oli sellainen valon ja rakkauden täyttämä. Henkiopas tai vastaava varmaan tuli auttamaan. Olin meditoinut illalla ja nukahtanut siihen. Poikaystävä oli pettänyt vasta ja olin surullinen. Tuo kokemus auttoi.

En enää pelkää unihalvausten aikaan, uskon, että siinä on jotain "henkisempääkin" läsnä kuin pelkkä aivotoiminta, mutta eihän ne oikeasti satuttaa pysty :) ammun niitä sitten tulipalloilla.

voisikos tuossa tilassa lähteä liitelemään astraalitodellisuuteen??  ::) minä varmaan yrittäisin ainakin  ;D

oon kans miettiny samaa. Tosin nykyään en uskalla antaa halvaukselle valtaa jos kissani ei oo vieressä, tai joku muu elollinen olento :D

Vois ensi kerralla yrittää uskaltaa lähteä mukana. Antaa niiden "olentojen" tehä mitä huvittaa. Joskus ne vetää jotain irti ja joskus ne vaan... tekee jotain? :D
Mitähän kuiten se on..

itselle tulee näitä tälläisiä tiloja jotenkin satunnaisesti myös...jotenkin sen tulemisen aistii jo sen kyseisen illan tai päivän aikana.

on sellainen tunne että omassa ympäristössä on jotain hyvin ahdistavaa.

joskus tuntuu että itselläni tämän tilan laukaisee jokin asia tai tieto jota en halua/ole ehkä valmis ottaamaan vastaan...tulee sellainen ihme tunne että joku koittaa väkisin tunkea minuun tietoa jota en itselleni halua.

viime aikoina olen alkanut näissä tiloissa tulemaan jälkeenpäin ajateltuna siihen lopputulokseen etten hirveästi koita mennä vastavirtaan...kun sen jotenkin jo tässä valve elämässä aavistaa mitä tuleman pitää niin koitan siihen tavallaan jo etukäteen valmistautua...

toisaalta joskus kun antaa tälle tilalle vallan aivan täysin...siis niin kaamealle kun se kuulostaakin. saan jotenkin hetkeksi sellaisen todella paljon suuremman henkisyyden tason - huomaan olevani aivan jossain muualla keskellä ei mitään ja pystymättä tekemään sen enenpää mitään...tätä tilaa en kuitenkaan jokseenkaan vielä ole päässyt tarkemmin ymmärtämään...

siis onko tällä jotain tekemistä dissosiaation kanssa?

Minä olen kokenut niitä stressaantuneena.
Ne aina toistavat saman kaavan;

näen jotain painajaista, missä kaikki alkaa menemään pieleen, sitten vähitellen menetän kykyni liikkua ja puhua, vaikka miten yritän, olen vain jumissa ja olen ihan kauhuissani, yritän huutaa, mutta ääntä ei tule.

Kerran tosin "heräsin" siihen että makasin sängyssä selälläni, tosin noin puoli metriä itseni yläpuolella ja tajusin tilanteen, enkä mennyt paniikkiin. Mietin kyllä todella kauan ja kuumeisesti, että mitäs nyt sitten tehdään.  :uglystupid2: :2funny: Lopulta sitten humpsahdin takaisin sängylle ja pystyin liikkumaan, oli vähän pökkelö olotila! Ja tosiaan se tuntui kun olisi tipahtanut, että en oikein hallinnut sitä laskeutumista kauheen hyvin..  ;D

Täälläkin yksi joka "kärsii" unihalvauksista. Käytän sanaa kärsii sillä koen ne pelottavina ja ahdistavina.. Näen myös huoneen kuin leijailisin itseni ulkopuolella vaikka silmäni ovat kiinni.
Yritän herätä mutta se ei onnistu, en pysty liikkumaan, en huutamaan. Koen ehkä pientä kuolemanpelkoa ja tunnen (en näe) että huoneessa on joku. Valitettavan usein näitä voi tulla kaksikin peräkkäin ja sitten en oikein uskalla enää nukahtaa.

Isäni kärsii samasta vaivasta. Hänen mukaansa se liittyy väsymykseen. Toisinaan näitä kohtauksia tulee usein, joskus voi olla vuosikin välissä.

Pitääkin seuraavaksi kokeilla tuota tilanteeseen mukaan menemistä, antautumista eikä rimpuilua hereille.

Pari vuotta sitten siskoni poika on kokenut täydellisen uni halvauksen kerran. Poika oli tuolloin 16v ja heräsi huoneessaan kesken painajaisen. Tajusi, että on hereillä mutta ei pystynyt liikuttamaan kuin silmiään, edes huutaminen ei onnistunut. Hetken mietti, että mitäs tää nyt on kun silmänurkassa näki liikettä. Eipä ollut huoneessa yksin vaan ovelta asteli keskikokoinen musta koira pojan vuoteen viereen ja laski päänsä pojan kädelle.

Siskonpoika kertoi jälkeenpäin, että se oli elämän pelästyttävimpiä tilanteita, koska heillä ei ikinä ole ollut koiraa ja hän pystyi kädessään tuntemaan koiran karvat ja lämpimän hengityksen. "Näky" oli siis todellisen tuntuinen kaikkine aistimuksineen...  Koira oli ollut ystävällinen ja oli siinä ikäänkuin rapsutusta kerjäten. Tietty poika pelästyi terveesti ja yritti sanojensa mukaan huitaista koiraa (siis eläinrakas ihminen silti kyseessä) mutta sillä hetkellä koira katosi ja poika sai liikuntakykynsä takaisin.

Sanoi että ei auttanut ison miehen sen jälkeen kuin ryömiä peiton alle piiloon.

Unihalvauksista en ollut kuullut ennen tätä tapausta, mutta piti googletella. Aihe sinällään on hyvin mielenkiintoinen vaikka karmeimpia luettuja halvaustapauksia ei kyllä tee itse mieli kokea.

Hyvä että täältäkin löytyy tietoa. Itse aloin "kärsiä" unihalvauksista stressaavan elämänvaiheen jälkeen, samaan aikaan kun muutin toiseen maahan. En pitkään tajunnut yhtään mistä on kyse ja vasta tänä vuonna löytyi täältä netistä vastaus tälle ilmiölle. Itselläni ei ole näköaistimuksia (en uskalla avata silmiä), mutta erilaisia tuntohavaintoja, ja aistin jonkun läsnäolon. Kohtaus loppuu yleensä siihen että tiukasti käsken sitä menemään pois. Viime aikoina ei tosin ole enää näitä tullut, nyt kun olen paremmassa voinnissa. Oli kuitenkin helpottavaa tietää että tämä onkin ihan yleinen kokemus.

Kyllähän mä noista unihalvauksista olen kuullut, mutta en oo tiennyt että niissä tulee tuollaisia aistimuskia. Eikö "unohalvaus" tule aina silloin kun uni on syvimmillään? Joku stressi vaan tekee levottomaksi ja sattuu heräämään juuri siinä kohtaa yötä.

Hmm, en tiedä. Itselläni unihalvauksia on tullut vain päiväunilla tai aamulla kun olen ollut kevyessä unessa, ei ikinä yöllä. Olen vain yhtäkkiä herännyt siihen että joku painaa alaspäin ja päällä tuntuu ilmavirtauksia. Keho on kuitenkin ollut puutuneessa tilassa, ja sitten herään täysin. Jännää että yleensä näitä unihalvauksia on tullut silloin kun on ollut pakko herätä. Olen ollut esim. päiväunilla ja heräämättömyys olisi johtanut siihen että olisin myöhästynyt jostain tärkeästä jutusta, esim. työvuorosta. Luulinkin aluksi että kyseessä on jokin henkimaailman ilmiö, että esim. oppaani tulevat herättämään minut etten joudu ikävyyksiin. Ainoastaan silloin tällöin unihalvaus on tuntunut ikävältä, kun olen esim. unessa nähnyt joitain örkkejä. Tai no, kehon hallinnan puute ei tietenkään koskaan tunnu fyysisesti hyvältä.

Olen saanut halvauksen vain muutaman kerran. Yleensä pystyn kyllä olemaan silmät auki mutta liikkumaan tosi vähän. Kerran tunsin että joku työnsi minut alas sängyltäni ja sitten vain mätkähdin velttona lattialle. Yritin nousta takaisin sänkyyn, mutta raajani tuntuivat 100 kiloisilta joten jouduin oikein taistelemaan että pääsen takaisin sängylle, ja lopulta myös pääsinkin. Yrittäessäni sitten huutaa apua en myöskään saanut päästettyä mitään muuta ääntä kuin jotain tuhinaa ja todella hiljaista kurkusta lähtevää kimeää ääntä. Vähän samanlaista kuin yrittäisi hiljaa kiljua.

Itselläni tämä video kuvaa aika osuvasti unihalvauksissani olevaa tunnetta. http://www.youtube.com/watch?v=tzR841AQLhc

Ne eivät ole olleet ihan samanlaisia kuin videossa (vaikka seinät onkin joskus samaan tapaan liikkunut ja tunnen jonkun pahan läsnäolon), mutta olo on siinä yhtä ahdistava kuin mikä videota katsellessa tulee. Tuntuu tavallaan kuin joutuisi taistelemaan olemassaolostaan, ja mietin unessani kokoajan että olen tulossa hulluksi ja vainoharhaiseksi ja pelkää kokoajan järkeni menettämistä. Pelottaa että en voisikaan herätä vaan jäisin tuohon tilaan. Tuntuu että joudun käyttämään kaiken omistamani voiman vain heräämiseen ja sitten kun lopulta pääsen hereille, tuleekin olo että tässäkö se nyt oli, eihän se herääminen nyt niin vaikeaa ollutkaan. ??? Itse uni kyllä tosin jää pitkäksikin aikaa vaivaamaan.

Ois mielenkiintoista kuulla mitä sansai olet mieltä näistä unihalvauksista! Kaksi läheistäni kokee näitä, toisella erityisen ahdistavia..
Ja kaikki muutkin, jotka unista jotaki ymmärtää..  :angel:
Monet sanovat erityisen stressaavina aikoina kokevansa, onko se suoraan symbolinen valve-elämään siis..? Toisilla, herkillä tyypeillä.. Vai joku verhon raotus.. ?

Hei! Kirjoitin viitisen vuotta tänne noista unihalvauksista ja huomasin, että viestiketjua on vielä jatkettu sen jälkeen. Ajattelin nyt kirjoittaa vähän kuulumisiani noiden vuosien jälkeen.

Saan noita unihalvauksia vieläkin mutta niiden luonne on vuosien mittaan ja lukuisten harjoitusten kautta helpottunut. Ne eivät enää ole niin "agressiivisia" kuin ennen vaan pystyn omalla tahdonvoimallani lopettamaan ne alkuunsa. Ennen koin niiden tullessa tietynlaista voimattomuutta ja hätäännystä. Nyt olen vuosien aikana ymmärtänyt, että voin itse päättää annanko se tapahtua vai en. En enää ala panikoimaan  vaan totean etten halua sen tapahtuvan. Toisaalta joskus "lähden mukaan" ja irtoan kehostani tietoisesti. Saatan vähän aikaa katsella maailmaa irti kehostani mutta en lähde enää heilumaan päämäärättömästi. Olen siis oppinut kontroloimaan tuota tilannetta ja henkiruumistani. Joku tovi sitten irtauduin taas tuohon halvauksen yhteydessä ja kokeilin pääsinkö koskettamaan kattoa. Tunsin kämmeneni alla viileän ja röpelöisen katon.
Edelleen joskus joudun komentamaan, että minut pääsetään irti tuosta "unisieppauksesta". Koen edelleen, että minulle tehdään se "ulkoapäin" eli en itse aiheuttaisi tuota tilaani.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Mahtaako paikalla olla enää, jotka olisivat kirjoittaneet tuohon ketjuun?
Rakkaudella,
Astraali

Itselläni tuli unihalvaus noin kolme-neljä kertaa viime vuonna. Aiemmin ei ole ollut kokemusta ja kun ensimmäisen kerran tuli niin oli kieltämättä aika pelottavaa; mutta siinä jähmettyessä ei ihan järkyttävän suuri paniikki kuitenkaan tullut, kun oivalsin, että kyseessä taisi olla unihalvaus. Hallusinaatiot eivät olleet kuitenkaan yhtään kivat.

Tänä vuonna ei ole onneksi ilmestynyt vielä, vaikka usein nukunkin selälläni. Mutta kamalaa olivat kyllä ne edelliset unihalvaukset. Oli painetta vartalon päällä, harhoja (esim. tuntoharhassa saatoin nähdä kuin nalle olisi liikahtanut tai ääniharhassa kuulin outoja ääniä, josta yksi oli voimistuvaa), leijumisen tunnetta ja kipuakin. Halvauksen jälkeen yritänkin saada normaalisti unta, koska pelkään näkeväni sen jälkeen vielä jotain hallunaasioita. Ahdistavaa ja hieman pelottavaakin kieltämättä, mutta onneksi se on ollut jo pitkään poissa, joten siitä ei ole tarvinnut huolehtia paljon, kun sitä ei ajattele.

Itse ajattelen, että unihalvaus tulee tosiaan siitä häiriöstä nukahtamis/heräämisvaiheissa. Näin ainakin Wikipediakin totesi, kun sieltä kävin lukemassa ensimmäisen unihalvauksen jälkeen. Itselläni ainakin oli niin, että oli häiriötä heräämisvaiheessa ja huomasikin pian jääneensä kahleeksi omaan kehoonsa - onneksi se ei kestänyt silloin kauan ja on nyt pysynyt pitkään poissa tieltäni.

Mutta tosiaan, mielenkiintoinen aihe, vaikka itse unihalvaus onkin ahdistava.

Heippa kaikille! Eksyin "sattumalta" tähän aiheeseen, joten ajattelin jakaa kokemukseni myös. En ole kuulunut "alkuperäiseen" keskusteluketjuun.

Minulla on samantyyppinen historia unihalvauksista, kuten muillakin: alkoivat teini-iässä, jolloin silmät avattuani saatoin nähdäkin nämä vierailijat. (viisastuneena tästä, silmiä en enää availe, vaikka pystyisinkin..). Minulle unihalvaus tapahtuu nukahtamisvaiheessa tai kesken unta: unimaisema saattaa muuttua äkillisesti ja tiedän jo siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos nukkuu selällään, se on kuin kutsu halvaukselle, kyljellään niitä ei yleensä tapahdu. Ja nyt, hassua kyllä, minä "aikuinen ihminen", olen muuttanut sohvalle nukkumaan, jotta saan taukoa näiltä :). Sohvalle päädyin sellaisen episodin jälkeen, kun joku naispuolinen alkoi kuiskalemaan halvauksen aikana aivan ihme kielellä ja ajattelin, että nyt riitti. Erityisen mukavaa on myös se, että kun on muutenkin kauhuissaan halvauksen loputtua, niin lamput pamahtelee kun yrittää saada niitä päälle..

Mutta anyways. Kävin erilaisella selvännäkijällä, tällaisella, joka on perehtynyt toisiin tasoihin- ulottuvuuksiin, ufoihin, eri planeettoihin. Hänen vastauksensa oli, että ei näissä ole mitään pelättävää- ainoastaan ego on kauhuissaan, mutta vain siksi, että pelko tulisi voittaa. Ja saa ja pitää sanoa, jos haluaa taukoa näiltä kontakteilta. Kontaktien tarkoitus on olla vuorovaikutuksessa- tietoa siirretään puolin ja toisin. Halvaus johtuisi siis siitä, että nämä "vierailijat" tulevat paikasta, jossa energia on aivan erilaista kuin meillä- tiheämpää, joten jotta viesti menisi perille, keho lamaannutetaan, jotta niitä voisi ottaa vastaan. Halvauksen tarkoitus olisi myös suojella, koska kohtaaminen voisi olla hyvinkin kammottava muulla tavoin. Mutta mistään ulkopuolisesta "pahasta" ei olisi kyse, vaikka sen helposti niin tulkitsee. Mutta toki, jos ihmisellä on ns. kanavat auki, sehän houkuttelee vaikka minkälaisia ilmiöitä ja tässä kohtaa voi kieltäytyä alemman tason tyyppien sekoilusta ja toivoa vain korkeampien yhteyksiä. En tiedä, mitä tällaisesta teoriasta ajattelette, minusta se kuulosti siltä, että vihdoin sain vastauksen ja ehkä tässä kohta siirryn takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan..

Ja astraali, kuulostaa siltä, että olet tehnyt juuri sen, mihin itsekin haluan pyrkiä :)