Astro Foorumi

> "For philosophers, both arguments can be troubling.  Quantum
> randomness as the basis fo free will doesn't really give us control
> over our actions," says Tim Maudlin, a philosopher of physics at
> Rutgers. "We're either deterministic machines, or we're random
> machines.  That's not much of a choice."

Onko tästä tulossa engjanninkielinen keskustelupalsta?  :coolsmiley:

Kauko-ohjattuja ollaan. Moni vain luulee päättävänsä elämästään itse.
http://educate-yourself.org/mc/
http://www.cosmic-people.com/english/img_0500/obr688.gif
http://www.rense.com/general69/mass.htm

Kyllä sielullisella tasolla määrätietoisesti (laatutietoisesti!) ollaan tultu kokemuksia keräämään, eikä ihan umpimähkään sohimaan.

Tietävät ja taitavat koneet tulleet oppimaan tuntemusta...   ::) :-* :smitten:

Olemme tulleet keräämään kokemuksia eikä oppimaan yhtään mitään.

Kaikki tieto olisi jo ollut, mutta verho laskettiin ja sen jälkeen kaikki on vain leikkiä.

Oikeestaan kun suurin osa minunkin "oppimisestani" on tunnetason asioita, olis voinut jättää luomatta aineellisen tason ja jättää vain astraalin. Tai vielä parempi, olis ollut luomatta erillisiä kehoja ollenkaan, niin ei koko ajan sama teema "miksi täällä rakkaus pettää, miksi kaikki on erillisiä jne": koska eihän se tuolla ylhäällä voisi olla niin, täällä erillisessä keinomaailmassa vain.

Vapaa tahto on ihan selkeästi harhaa, sitä ihmiset vain tykkää harjoittaa että uskoisivat muka vapaan tahdon olevan olemassa. "Voin vapaasti vaihtaa työpaikkaa, maata ja suhteita, olen tärkeä kun voin vapaasti hakea omaa etuani" jne jne

Vaikee olla vanha sielu kun näytelmän maku on kaikessa, helppoa olis olla näytelmäkirjailija.

Just tunnetason asioita, erillisyyden kautta yhteyteen sulautumista, olemme täällä kokemassa.
siihen on tarvittu tämä näennäisyyden verho.

Vapaa tahto on päättää, milloin on kokenut jotakin asiaa tarpeekseen.

Niin, tuulessa heiluminen on myös vapaan tahdon asia,
vaikkakin muistuttaa enemmän tahdottomuutta, kuin tahdon (='ikuisesti ymmärtää tämän kaikkeuden tulevan ylhäältä tähän') ilmaisua.

Koska tapahtumia voi tarkastella ihan suoraan, ajatellen kaiken pyörivän oman napansa ympärillä, herää kysymys; mihin tarvitset kokemuksia 'heilurimiehistä'?

Eikös pikemmin ole niin, että "näin se vaan on" täällä.

Ei aavistustakaan mihin "tarvitsen". En mielestäni ole tarvinnut, paitsi miettimään kasvatanko rakkautta vai vihaa sielussani. Mikä liittyy hyvään ja pahaan ja niiden yläpuolelle menemiseen.

JOS olisin heti saanut SEN miehen joka pysyy, vaikka kiltisti 21 vuotiaana ja olisimme ratkoneet "kriisimme" aina joka 7. vuosi ja olleet yhdessä vaikkapa 7x7 eli 49 v, minulla olis varmaan ollut vain yhdestä sielusta ja käytösmallista kokemusta. Olisin.. 70 v ja elämä olis pulkassa, mutta vain yhdenlaisella kokemuksella. Jos hän ei olisi kaksoisliekki, hänkään ei olisi se täydellinen puolisko.

Ja jos hän vielä olis ollut menestyvä, en olis joutunut ratkomaan niin monta kriisitilannetta ulkomailla, joissa antaa sydän ja sielu ja kaikkensa peliin auttaakseen. Ehkä olisin ollut laiskempi. Ehkä tarvitsin jollain tasolla palavaa toisen edestä uhrautumista silloin nuorena, tosin, peliltä se tuntuu nyt tässä vaiheessa.

Koska hänenkin sielunsa on keinotekoinen luomus, joka loi karmaa isäänsä ja äitiään vastaan, joiden tekojen vuoksi hänestä tuli orpo. Jos hän ei olisi rikkonut heitä vastaan menneessä, heillä ei olisi pahaa karmaa. Jostain kuulin että exäni isä oli rakastajani jossain elämässä, ilmankos meillä sujui hyvin.

Mutta luomatta erillisiä sieluja ei voisi tulla inkarnaatioita ja kokemuskenttää ja karmaa, väärin valitsemisen mahdollisuutta. Kaikki olisi hyvää tekeviä robotteja ja niin edelleen. Tarinat olis erilaisia.

Ja koska Jumaluus tietää että tää on vain näytelmää, Jumaluus ei voi rankaista. Kaikki pääsevät taivaaseen. Alpha+omega.

Niin, olen päättänyt pääasiassa olla kokematta tai valita toisenlaista kokemusta. Esim yksi on se, ettei ole aina vain rakkauden jakaja. Voisi olla vastaanottaja. Suuntia ei rakkausrobotilla ole kovin monta. Joko pelehtii miesten, tai muun ihmiskunnan kans, tai ei. Rakkausrobotti voi valita, ettei kommunikoi, eikä kysele miten menee, eikä vastaa miten menee. Voi valita, että unohtaa ja leikkii kylmää. Hm. Voi valita ettei kohota toisen egoa/ sielua.

Toinen on se, ettei rakastu, siis anna sielua peliin. Sitä se onkin ollut 17 kk.

Mitä muuta voi vapaalla tahdolla tehdä? Matkustaa, öö, vaihtaa työpaikkoja?

Jotain uutta.. uusia piirejä..uusi identiteetti kuin Barbien uudet vaatteet.

Öh, kuulostaa pahasti tuulessa heilumiselta nuo vaihtoehtosi...

Robotti tekee sen, mihin se on ohjelmoitu, vaikka se olisi missä piireissä tai kuorissa tahansa.
Ainoa keino on muuttaa ohjelmointia.

Mutta jos robotin alkuperäinen vaihtoehto oli vain rakastaa, mitäs ne muut vaihtoehdot oli?

Eikös ne vaihtoehdot olleet juuri sitä, että ei sitten rakasta, eikä auta, eikä sotkeennu tähän peliin. Ottaa vastaan jos ovat antamassa.

Oli vapaata tahtoa tulla tähän peliin ja ottaa tää todesta. Kun tajuaa ettei tää ole totta, mitäs sen jälkeen enää voi oppia.

Juuh, elämä osaa kyllä yllättää, mutta sinä itse voit vaikuttaa yllätysten laatuun tiedostamalla, mitä oppiläksyä milloinkin sulta kuulostellaan, ja olemalla oppivainen kekemustesi suhteen - syyttämättä viestintuojia!
Näin voit välttyä ikäviltä yllätyksiltä  :-*

Vapaata tahtoa on järjestää ajatuksensa uuteen malliin.
Kukaan ei näet voi estää ketään ajattelemasta niin kuin kukin valitsee.

Toista sen sijaan on pyrkiä ilmaisemaan ajatuksiaan vapaasti.

Ihminen, joka vaihtaa vaatteitaan kuin ihmisiä, kokee kantavansa riepuja.
Miksikö?

Koska hän on sisäisesti rauhaton ymmärtääkseen yhdenkin ihmisen - sen oman itsensä - riittävän ajattelunsa uudeksi mallintajaksi.

Ajan mittaan tämä ihmispukija saattaa kuitenkin vain kokea tulleensa jyrätyksi.
Että voi vain antaa muttei saada.

Silloin hän ehkä vetäytyy rauhoittumaan, olemaan hetkiä yksin.

Ja kas kummaa:

Kun hän viimein suo hetkiä ihastukselleen - itselleen,
kävelee häntä vastaan se "elämänsä rakkaus".

 :coolsmiley: :smitten:

Tarkoitus on rakastaa silti.
Löytää keino rakastaa menettämättä itsestään.

Itsellisyyden ja itsekkyyden raja on omanarvontunto.
Arvonsa ja rajansa kun tuntee, kykenee turvalliseen läheisyyteen, jossa ei ole pelkoa liikaa antamisesta tai vastaanottamattomuudesta.

Venus Divine: Ovatko kaikki sielut mielestäsi yhtä vanhoja???

http://www.michaelkirjat.fi/vanha_sielu.htm

Eivät ole.

Se siinä ehkä juuri hämääkin.

Ai nyt tajusin.

Eihän sieluja olekaan voitu luoda yhtaikaa! Jos ne eivät ole yhtä vanhoja.

Niitä ei ole luotu AJALLISESTI yhtaikaa, vaan samasta mössöstä siellä taivaassa.

No niinpä tietysti, siksi voin olla eri tasolla kuin joku, jota olen menneessä rakastanut. Kun he rakastavat ja olen liian pitkällä henkisesti, kysymykset on "liian probing" ja toinen nainen antaa "muuta", mutta olen silti "syvällinen ystävä" ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta on ne vaihtoehdot silti heikkoja, pimeys tai valo tai pimeys-valo, tai että luodaan tai ei luoda yhtään mitään. 

Taitaa tuo aurinko sulattaa päätä, pitää mennä nahkaa korventaan uv säteilyn alla.:smitten: :smitten:

Vapaus valita (valittaa..)
http://www.icon.fi/~erkkik/vapaus.html

En valita, tää on kivaa, mutta ennalta arvattavaa. Vaihtoehdot; valaistutko vai etkö, ollako vai eikö olla.

Siellähän sitä ajatteluani olikin. Muuten, olen pitkän aikaa jo ajatellut että minua ei edes kiinnosta HYVÄN JA PAHAN välinen valinta, vaan hauskan ja tylsän.
 :2funny: ohh-- rusketusta puuttuu vielä-

Vapautesi valita merkitsee sitä, että sinä vastaat valintasi seurauksista. Jos me olisimme Jumalan robotteja, emme voisi valita väärin. Valitsisimme aina oikein, koska meidät olisi ohjelmoitu tekemään niin. Valinnanvapaus on ihmisen osa, jota eläimillä ei ole. Valitsitko hyvän vai pahan?

Niinpä, ihminen haluaisikin olla Jumala  ;)

Minähän olen jo jumalatar, mutta Auringosta puheen ollen, biitsi kutsuu.

Älä polta ittees  :coolsmiley:

Mulla on vain yksi Jumala.

Yksi Jumala - Yksi Elämä tässä ja nyt;
hetkessä, jossa menneisyys kättelee tulevaa...

Jumala on henkinen ravintoketju, jossa enemmän ja vähemmän karvaiset robotit määrätietoisesti pelkäävät toisiaan.

Minulle vapaa tahto merkitsee kuvani mukainen eläminen;

- rakastaa, ei rakasta

Hyvin yksinkertainen mutta toimiva juttu  :)

Niin mutta onko vapaata tahtoa olemassakaan?

Absoluuttisessa mielessä ei varmaankaan ole!

Kyllä se vapaa tahto on olemassa, mutta sitä ei ole aikaisemmin ollut karman ja muun hölynpölyn vuoksi. Tämä muutos ei tietysti näy heti täällä maan päällä, koska tämä planeetta on energeettisesti ja henkisesti niin matalatasoinen, ja koska ainakin meillä vanhemmilla sukupolvilla on vanhoja, pinttyneitä käsityksiä roppakaupalla.

Nykyinen Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja poistanut karman, joten ihmisen pitäisi nyt itse luoda oma elämänsä, mutta se tulee olemaan monelle vaikeaa, sillä me ovat tottuneet kumartelemaan erilaisia guruja ja mestareita ja pyytämään heitä tekemään oman elämänsä. Ihmiset ovat unohtaneet, että me olemme kaikki saman energian, saman Jumaluuden diversiteettejä, eli Jumalia itsessään. Tällä hetkellä on turha spekuloida, kuka on korkeampi ja kuka matalampi, sillmä meillä kaikilla on samat lahjat ja voimat, eikä eriarvoisuutta enää ole. Kaikki tieto on meissä. Meidän tulee nyt itse luoda elämämme lukemattomista, vaihtoehtoisista elämistä.  Tietysti ihminen voi olla yhteydessä jonnekin tuolla henkimaailmassa, mutta todellinen tieto tulee ihmisestä istsestään ja hän on oman itsensä herra.

Nykyinen jumala? Hetkonen heitettiinkö joku pois?

Maailmankaikkeudessa kaikki on muuttunut parin viimeisen vuoden aikana. Asiasta on tulossa parin vuoden sisällä kirjoja ja muuta tietoa, sillä ensimmäiset uuden ajan kanavoivat ovat työssään. Jonkin verran oikeaa tietoa on tuolla Kristallipallon arkkienkeli Mikaelin kanavoinneissa, mutta teksti on aika monimutkaisen näköistä, mutta korkeatasoisempaa on vähitellen tulossa.

Alkuperäinen Jumaluus, josta myös Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjoissa puhutaan, on palannut tavallaan omalle paikalleen.

Juuri näin Sunflower - juuri näin  :smitten: :smitten: :smitten:

Juu gurut ei oikein kolahda ehkä tässä syy  :D

Onko totuuskin jo pois muodista?

Ei ole, sillä kaikkein korkeinta taajuutta välittävät totuus-tiedottajat ovat Itse Itseilleen asialla.

Mikä tarkoittaa selväkielisemmin (kuten myös selkokielisemmin...  ;) )
sitä, että kanavointia emme enää käytäkään
saadaksemme selkoa muiden tietämisestä.  :buck2: :smiley6600:

Vaan siirrymme vähitellen
suoraan eli välittömään
- siis välittämättömään -
tietämiseen.

Voiden sitä rataa tietää toisinkin kuin
mitä se "monopolikanava"
tietämättömyytemme ja tositietämisen välisyydestä
ennen maalaili...   :-X :tickedoff:  8)

Musiikillisesti ilmaistuna:
alamme soida kuuluville
Kosmisen Kristuksen
moniäänistä harmoniaa.

 :smiley6600: :smitten: :angel: :o

Totuuden merkitys pysyy, mutta se totuus on vain kovin muuttuvainen...  ???
Joten ehkä arvoon nousee rehellisyys... toisin sanoen rehellisyys sen suhteen mikä on totuuteni tällä hetkellä...

Mietin tuota vapaata tahtoa... Jos voimme valita elämämme niin voimmeko myös jossain vaiheessa valita sen tavan, jolla haluamamme meille ilmenee?

Tiedostan nykyään sen, että ajatuksillamme, teoillamme muokkaamme ja rakennamme ja luomme omaa kohtaloamme koko ajan, joka hetki. Mutta tähän asti olen vain kuullut, että emme voi vapaasti valita sitä miten päämäärämme saavutamme. Voimme siis valita päämäärän, mutta emme lopulta sitä miten sinne pääsemme.

Onko tähän tulossa muutos? Tämä mietityttää kovasti.

Kyllä, näkemykseni mukaan jokaisella ajatuksellammekin
jo vapaasti "valitsemme sitä, miten päärämme saavutamme".

Itse sen sijaan pidän perimmäistä päämääräämme valitsemattomana
- perusoikeutettuna eli perusautuaallisena.

Perimmäinen päämäärä
= ainoa ennalta määräytyvä kohtalomme
= Täydellisyys.

Kuitenkin monet ovat ne polut, joilla teitämmekin yhdistelemme.
Tehden lopultakin palvelusta toinen toisillemme
- kokemuksiemme sävyttäjinä eli sädekirjon säätelijöinä.

Ollaksemme mahdollisimman monipuolista ja syvällistä ilmaisua
niin omasta kaikenkattavasta jumaluudestamme
kuin
omien jumaluuksiemmekin kaikkisisältöisestä Jumalasta.

 ::)

Voimmeko valita mitä haluamme? Siis ei saada mitä haluamme, vaan valita mitä haluamme ja miksi. Voimmeko valita että emme halua mitään.

Ajattelen niin, että valitsemme itse sen mitä haluamme. Tiedostimmepa sitä tai emme. Joten kannattaa ennemmin tiedostaa mitä haluaa kun joka tapauksessa muuten toimii alitajuiselta pohjalta, joka yleensä ei johda kauhean "järkevään" toimintaan... no näin ainakin itselläni.

Miten voi haluta "ei mitään"?  ???

 ::) Näkemykseni mukaan...

Tavallaan on olemassa kahdensuuntaista haluamista.

Toinen niistä pyrkii täyttämään erinäisiä tarpeitamme,
joskin myös tukahduttamaan niitä.

Sitten on Haluamista,
joka noudattaa sisäisen intention, vakaan aikomuksen, suuntaa.
Tällainen haluaminen ei ole kiinni tarpeissa
saati niiden tukahduttamisessa.

 :o Miksi?

Koska "siltä" ei puutu mitään, mitä "se" haluaa.
Siten "se" luo haluamistaan
- ollen lähteenä ja maalina halunnalleen.

Sanonpa niinkin, että "jumalallinen" meissä tietää,
mitä, miten ja miksi haluaa
- eikä siten koe ristiriitaa halun ja haluamattomuuden välillä.

Haluamattomuus yksinkertaisesti tekee tilaa halun muuntumiselle.
Se on kuin sisäänhengitys pitkän lauluskaalan jälkeen.


- "Voimmeko valita mitä haluamme? ..."

Voimme ja emme voi; haluaminen tuottaa joko lisää haluamista
taikka haluliekin pienenemistä eli haluttomuutta.

Siten ihminen ei aina saa sitä,
mitä toivoo, odottaa ja tavoittelee,
mutta haluaminen sinällään jo synnyttää lisää haluamista
taikka johtaa haluttomuuteen.


- "Voimmeko valita että emme halua mitään?"

Kun ihminen on haluton, hän ei voi valita, mitä haluaa,
koska hän parhaillaan valitsee sitä, mitä hän ei halua.

Tavallaan hän siis aina kuitenkin valitsee
- joko haluamista tai ei-haluamista.

Haluttomuuden jälkeen...
ihminen kenties helpommin valitsee sen väliltä,
mitä haluaa ja mitä ei halua.

***

Aina kannattaa haluta "korkeinta myöten" - Jumalan tahdon suuntaisesti.
Sillä siten elämänliekki palaa loistokkaammin:
olemmehan sitä, mitä kulloinkin "haluvalinnoimme".

Halunta ilmaisee näin:

Mieli valitsee "oikean / väärän";
sielu valitsee tietämisen - kuinka ja miksi?

 :smitten:

Näin on.
Kaikki mustavalkoiset oikean ja väärän pohdinnat, jossittelut, katumukset ja syyllisyyden tunteet.. tyystin mielen tuotetta!

Sielu tietää kaiken olevan ja tapahtuvan parhaalla mahdollisella tavalla.
Sielun kautta voimme todella ymmärtää kaiken laadullisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden -
kuinka ja miksi  :smitten: :smitten: :smitten:

Vapaa tahto on valita kuunteleeko sieluaan vai mieltä.

Niinpä!  :)

On todellakin tilanteita, joissa muut valitsevat puolestamme haluamamme,
vaikka toiveemme/pelkomme täyttyisivätkin nyt vain muidenkin välityksellä.

Perimmäisesti uskon näet jokaisen itse tilaavan myös elämänsä yllärit.

Sanotaanhan maailmankaikkeuden ottavan kuin tilauksena vastaan
kaiken sen,
mitä haluamme ja ei-haluamme.

- "Miten voi haluta ´ei-mitään`?"

Nooh, ainakin siten, että sitä vasten,
minkä jo kuvittelee tuntevansa ja tiedostavansa,
valitseekin tuntemattoman ja tutkimattoman kohtaamisen.

Parhaimmillaan kyse lienee ennakkoluulottomasta ja avarakatseisesta etsinnästä.  :smitten:


"Ei-mitään haluaminen" on kuitenkin eri asia kuin silkka haluamattomuus
- edellisen edustaessa aktiivisuutta ja jälkimmäisen passiivisuutta:

Haluamattomuus näet valitsee (!) sen,
että ihminen ei halua mitään (= passiivisuuden valitseminen)
eli luotavaksi lisää ei-haluamista,
kun taasen "ei-mitään haluaminen" valitsee hypyn tuntemattomaan
(= aktiivisuuden valitseminen)
eli luotavaksi mahdollistumisen "pimeästä kuilusta".

"Pahimmillaan" se merkitsee ikään kuin ajopuuna ajelehtimista
ties minne ja ties minkälaisiin oloihin
- kysehän on asettumisesta olosuhteiden ja polariteettien armoille.

 :o Miksi?

Siksi koska "ei-mitään haluaminen" rastii Valintojen Valikosta ruudun,
jossa lukee "ei-mitään = mitä tahansa arvaamatonta muuta".

Mikä on omiaan sallimaan muiden valita puolestaan
eli yhden tulla kuljetetuksi edesottamusten virran mukana,
jotta luonnollinen elämänkulku täyttäisi "ei-mitään haluamisesta"
syntyneen tapahtumattomuuden muodostaman tyhjän tilan
... toisenkinlaisella tapahtumisella.

 :coolsmiley: Miksi, oi miksi?

Siksi koska ainoa pysyvyys elämässä... on muutos itse.


 :angel:

No niin se olikin melkein mielenkiintoisinta kaikkien kesän seksi ja rakkauskeskustelujen jälkeen, että miten on haluamatta mitään.

Sen asian kanssa olen tasapainotellut kun olen ollut  henkisellä tiellä, että miten haluta uraa ja suhteita kun kuitenkin tietää niiden olevan pintaharhaa ja mitään ei kannattaisi haluta, koska kaikki halu sitoo karman kiertoon.

Ja mitään haluamatta valaistuu, siis pitää haluta henkisyyttä muttei muuta koska muuten on sidottu. Ja niin edelleen.

"Se" minussa haluaa selvästi irtosuhteita, mut sit kuitenkin osoittaa heille miten ihania ja tärkeitä sieluja ovat, how clever.

 ::)

Karmankiertoa voimallisempi ilmaus on Elämänkierto,
sillä se ylläpitää ikuisuutta
ja ikuisuuden itsekohdantoa
meissä, meinä ja meidän kauttamme.

Kun jokainen ihminen on vain vaihtuvien kasvojen galleria,
arvaa ja kohta tietääkin
kohdanneensa vain sen
oikean ihmisen.

Niin että jokainen suhdekin...
on ainutlaatuisuuttaan ja -kertaisuuttaan
kunnianosoitus sille,
mikä meitä yhdistää
ja yhtehen liittää.

 :angel:

Niin, ikuisuus.

Maailmankaikkeuksien välissä on tyhjä tila, joka aina huutaa uutta maailmankaikkeutta syntymään. Ei voi mitään.

OIKEASTI jumaluus ei tarvi mitään, edes tätä kokemusta... ::)

Sielu tietää, että kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla ja menee juuri niin kuin tarkoitus on. Mutta entä jos ihminen hukkaa sielunsa äänen ja alkaa kuuntelemaan mieltään? Silloin mennään metsään ja pahasti. puuttuuko tässä tapauksessa sielu peliin, tahdoimme tai emme? Vai kierretäänkö tämä kysymys sillä tavalla, että olimme jo aikaisemmin valinneet, että sielu puuttuu juuri siinä vaiheessa tapahtumien kulkuun? Tiesikö sielu jo, että mielemme tulee johtamaan meitä harhaan ja tiesimmekö sen itsekin ja siksi sielun suunnitelmaamme kuului, että pyysimme jo aikaisemmin sielua ottamaan tilanteen hallinnan.

Maailmankaikkeudessa ei ole tyhjyyttä, koska henkisiin lakeihin kuuluu, että tyhjiö täyttyy aina. Jumaluus ei tarvitse varmaan tätäkään kokemusta, mutta sielumme jostain syystä kylläkin on valinnut kokea tämän kaiken.

 ::)

Uskon sielun taikka sisäisyytemme äänen läpäisevän myös inhimillisen kuulumattomuuden
- kuulluksi tulemattomuutensa.

Aivan kuten Jumalan ääni sallii ihmisten pienen äänten sekamelskankin
- osana harmoniaansa eli "tahtonsa perillemenemistä".

Kuinka Jumala voisi muuten puuttua "peliin"
kuin olemalla läsnä pelaajiensa arsenaalin koko laajuudella.

Kun ihminen on valmis, on sielukin valmis - eli sielu ennakoi tapahtumisen
lähimpänä jumalallisen välityskohtana ihmiseen.


Tyhjiö/tyhjyys on elementti siinä missä valokin.
Siten elementit ollessaan jumaluuden rakennetekijöitä pelaavat yhteen
ja puhkeavat toinen toisistaan
- kuten tuli ilmasta ja vesi maasta.

Jumaluus on tarvitsematta mitään,
mitä se ei jo olisi olemistaan
sekä aika-avaruus-suhteisesti
järjestämässä itselleen
- meidänkin välityksellämme.

= Luoja luo sitä, minkä se tietää luotavaksi meissä, meinä ja meidän kauttamme.

 :)

Sielun ääni voi todella kadota muuhun maailman meluun, jolloin siirrymme elämisessämme tien pientareelle, ehkä jopa ojaa kyntämään, kuten voipi käydä autolle, jonka kuski nukkuu, keskittymättä varsinaiseen tehtäväänsä.
Mutta sielu on sittenkin AINA LÄSNÄ, koska se on valinnut sen tien, jolla meitä tulee kuljettaa. Vapaalla tahdollamme voimme vaikuttaa kuinka ja miten nopeasti etenemme, mutta määränpää, ja kaikki siinä välissä on ennalta valittu. Jopa se ojassa käyminen on tarkoituksen mukaista muistutusta.

Sielu on tapahtumen kulussa aina mukana, kuuntelimmepa sitä tai emme.

Ihan vapaalla tahdolla voimme valita, opimmeko helpolla vai vaikeamman kautta.

Joo se on siis kerta kaikkiaan niin vaikea oppia että kaikki on illuusiota.  :angel:

Anteeksi nyt, mutta mä putosin kärryiltä jo aikoja sitten, mut mähän oonki hidasälynen härkä.. :-[

Voi olla
tai olla olematta  :crazy2:

muttajokatapauksessakaikenkaikkiaan
:laugh:

Todellisuus kutsuu...  :smitten:

hei Lumor... hyrr-- Aurinko paistaa..

Onko  :aurinko: Illuusio?

 :o

http://www.giulianaconforto.it/English/scientificillusion.htm (http://www.giulianaconforto.it/English/scientificillusion.htm)