Astro Foorumi

Ensimmäistä kertaa tänne kirjoittelen.
Lapseni (nyt 3v) on puhunut n. vuosi sitten ekan kerran norsusta yhdessä huoneistamme. Se pöllyyttelee ja itkee, mutta se on kuitenkin pelottava vaikka itkeekin. Norsusta puhuttiin tasaisesti vielä kesään asti, mutta nyt on tullu täti-ilmiö. Milloin täti seisoo meidän vessamme edessä ja nauraa. Eräänä yönä kuulin kun lapseni huikkasi omasta huoneestaan ”äiti tule tänne”, toisti sen vielä kerran. Ajattelin, että puhuu unissaan. Aamulla huomasin että lapsen sänky oli pissasta märkä. Kysyin, miksei hän huutanut minulle, että pissa on tullut sänkyyn. Ei kuulemma viittinyt kun täti kurkki ovella.

Viime viikolla hän taas otti tädin puheeksi. Kertoi aamulla toimiemme lomassa, että äidin ja isän makkarissa on kummitus. Kysyin, mikä kummitus. Vastasi että se täti. (Emme ole kertaakaan viitanneet tätiin ja kummitukseen, joten emme käsitä, mistä tämä yhtäläisyys kummitukseen ja tätiin tulee). Hän kertoi myös, että täti leikkii barbeilla, kertoo että hänellä ei ole lapsia ja sanoo hänelle että ”paha musta”.
Mikä paha musta? Vaikea uskoa, että kaikki olisi mielikuvituksen tuotetta...

No paha sanoa, mutta ehdottomasti puhuisin vain ja ainoastaan mielikuvituksesta lapsellesi. 3v mielikuvitus vilkastuu ja silloin alkaa tulemaan enemmän painajaisia tai esim. kauhukohtauksia.
Joku on jossain voinut puhua kummituksista ja ne on sitten jäänyt vaivaamaan.
Minun lapsi pelkää verhoa missä on piirretyjä kettuja ja linnun laulua. Ja montaa muutakin asiaa.
Kannattaa käydä valosalla sitä huonetta läpi ja sanoa, että katso ei tuossakaan ole muuta kuin ovenkarmi jne....
Tsemppiä

Auts! Toi Väyrysen ohje palautti mieleen mun vanhempien tavan suhtautua asiaan. Höpö höpö siellä mitään oo. Ja kun en lopettanut, alettiin sanoa että olen outo.
No, olin vaan herkkä lapsi, joka näki ja aisti energioita.
Kun omat alkoivat puhua, olin mahdollisimman neutraali. En kieltänyt tai lietsonut.
Esko Jalkasen toimistosta voit kysyä apua. Löytyy googlesta.

forest

Eli sun mielestä olisi hyvä anoa 3v lapselle, että joo kyllä täällä on kummituksia ja ehkä jopa demoni?

Mulle on puhuttu lapsena noita henkimaailma juttuja ja se ei tosiaan tehnyt hyvää minulle (eikä varmasti yhdellekään lapselle)

Niin, lapselle hänen kokemuksensa ovat totta, olivatpa ne aikuisten totta tai ei. Neutraalit jutut eivät ehkä tarvitse juuta tai jaata, pitempiaikaiset pelottavat asiat olisi hyvä ratkaista.

Miten saada selville onko täti lapsen mielikuvitusta, projektio ulkoiseen maailmaan vai jokin hänestä riippumaton olento?

Lapsi ei varsinaisesti tätä tätiä pelkää, ainoastaan se kurkkiminen on hänen mielestään ollut pelottavaa. Oma suhtautuminen ei ole ”höpö höpö” asennetta, mutta en kyllä tosiaankaan osaa sanoa hänelle mitään järkevää. En kiellä asiaa, mutta en myöskään vahvista. Kysyn kyllä kun alkaa asiasta höpöttämään.

Taustaa sen verran, että itse olen jollain tavalla herkkä, mutta varsinaisesti en näe mitään.

Kysely ja juttelu on varmaan ihan hyvä lähestymistapa. Mielestäni on tärkeää, että lapsen turvallisuudentunnetta korostetaan ja siten myös sanotaan ettei huoneessa ole mitään pelottavaa. Aikuisen tehtävä on huolehtia kummituksista jos niitä on.
Tyttäreni täytti tänään 3v ja mielikuvitusta kyllä löytyy.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/3-4-v/

tossakin melkein heti tulee ekana, että tuossa iässä mielikuvitus on kova.

Meillä kans vietettiin tällä vkolla 3v synttäreitä

Aih, paljon onnea teille myös  :smitten: Se on luultavasti meille sitten uhmaikä kausi luvassa :knuppel2:
Meillä on juhlat vasta huomenna.
Minulla oli viime vkl hautajaiset lauantaina ja nyt sitten synttärit.
Skorpparimaista teemaa, syntymästä kuolemaan ja ympyrä sulkeutuu.

No ei ihan  ;D
Tietenkään ei pidä peloitella lasta, eikä ole järkeä nimetä niitä energioita kummituksiksi tai demoneiksesi muutenkaan. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että lapsille ei kannata puhua henkimaailman juttuja.
On olemassa kultainen keskitie.  Lapsen kokemusta kannattaa kuunnella ja kunnioittaa. Ja se kannattaa tehdä mahdollisimman neutraalisti.