Astro Foorumi

Nää on kovin kiva asia, mutta vähemmän kiva on sitten nämä äärimmäiset yhteenotot ku jollaki menee herne nenää :tickedoff:
Herkkiä ku itse perkeleet ja tietävät mistä ärsyttää kun niin sattuvat haluamaan ja sitten kolisee.
Miten näiden kanssa vois pysyy tasapainossa vai voiko, ottaen huomioon kun puhutaan hyvin vanhoista sieluista?  ???

Etäisyyttä, kasvua, kohtaminen, etäisyyttä, kasvua, kohtaaminen...

Ovatko nämä "erittäin vanhat sielut" itse julistaneet itsensä erittäin vanhoiksi sieluiksi?
Aina vaan yhtä noloa ja turhaa  ;D
Oikeasti vanha sielu ei haasta riitaa - eikä kehuskele vanhasieluisuudellaan.
Eikä sillä ole oikeasti mitään väliä, minkä ikäinen sielu on kyseessä. Tämän elämän ihminen voi olla ihan persiistä, vaikka sisällä olisi monia inkarnaatioita elänyt sielu.

Kun tapaan ihmisen, joka huutelee olevansa vanha sielu tai muuten vaan erittäin henkinen, hymyilen vinosti ja poistun paikalta. Minulle se kertoo, että olen tavannut suuriegoisen pullistelijan, joka yrittää pönkittää itsetuntoaan tai lyödä rahoiksi. Minulle hän on ihan vitsi.

Ja mikä mahtaa olla väline tai keino, jolla sielun ikä saadaan todennettua?  :idiot2:  :2funny:

Ei sielulla ole ikää, ei voi olla...ja paljon kolunnut sielu voi olla täällä opettelemassa jotain sellaista läksyä, johon liittyy henkinen epäkypsyys tms.

Forestflower, mitä se naureskelu sinusta itsestäsi kertoo? Mikä sinä olet, kun sinä koet olevasi muiden yläpuolella moisen vuoksi?

Hmmm, olen pieni vaavisielu, joka ei kuvia kumarra?

En osaa vastata kysymykseesi. Olen allerginen ihmisille, jotka arvottavat henkisyyttä sieluniällä tai henkisillä"lahjoilla". Eihän naureskelu kilttiä ole, mutta en harhauta toisia feikkaamalla henkisempää kuin olen.

Kellään ei saisi sanoa mitään. Ihmisiä me vain täällä olemme. Kun ei väitä olevansa jotain, niin voi olla ja katsella ihan kaikessa rauhassa. En ainakaan itse aio lähteä sille linjalle, että kaikkia pitää miellyttää, mutta en ole toisen ääripäänkään kannattaja, että pitäisi tahallaan ketään ärsyttää. Tiedän kyllä, että täällä on oma erityinen sijansa henkisille asioille, mutta jos joskus ne asiat voisi tapella, ei ihmiset, koska näkemyksiä on yhtä paljon kuin meitä on. Kokemuksia on ihmisillä ihan hirveästi ns. yliluonnollisista asioista, mutta moni pitää ne mieluummin omana tietonaan. Itse olin joskus taannoin eräällä henkisellä palstalla ja sain siellä henkeen ja vereen puolustella kokemuksiani. Vähän sen jälkeen tuumin, että se paikka ei ollut minua varten ja kirjasin itseni ulos. Yksi asia, mikä täällä varmaan välillä kolahtelee vastakkain, on eri ihmisten luonteet. Moni pyytää apua, mutta viisainta olisi olla hiljaa, jos huomaa, että mielistelyn linjalle pitäisi lähteä..siitäkin on joskus tullut yhteenottoja, kun ei vastaus miellyttänyt ja kaikenlisäksi huomasin, että näin voi käydä. Jos joku nyt veti pussillisen herneitä nenään, niin puhalla pois ja anna olla. Tää on vain mun mielipide  :) sinulla saa olla omasi:)

Pitäis nääs erottaa ego ja sielu toisistaa, niillähän ei ole sinänsä tekemistä keskenään muuta ku asuvat samassa paikassa.

Kuuhildan kanssa samaa mieltä.

Marmoritaivas ei ehkä löytänyt pointtiani, vaan käänsi keskustelun minuun. Sopiihan se niinkin. Haluan kuitenkin vielä avata, mitä yritin tuoda essiin. Omana näkemyksenäni. Muut saavat olla vapaasti eri mieltä.

Kun ihminen lähtee  henkiselle tielle, hänellä on usein taustalla traumoja, alemmuudentunnetta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, narsisiminkirjoa ja paljon muuta. Sitten käydään pari kurssia, luetaan muutama kirja ja ajatellaan, että nyt olen löytänyt jotain niin hienoa, että se pitää jakaa muille. Oma paha olo jää taustalle, kun aletaan opettaa toisia ja julistaudutaan vahaksi sieluksi ja guruksi. Ollaan opettajaa ja painetaan omat käsittemättömät asiat alas.  Löydetään sielunsiskoja ja -veljiä ja ollaan "oikealla tiellä". Jossain vaiheessa väistämättä tulee ristiriitoja. Silloin vanhat aatamit ja eevat astuvat näyttämölle ja siinä rytinässä tulee pahaa jälkeä. Pahimmillaan nämä "vanhat sielut" alkavat syyttää toista pimeällä puolella olevaksi.
Ihminen, joka on työstänyt omia pimeitä puoliaan ja etsii henkisyyttä omaksi ja koko maailmankaikkeuden parhaaksi, ei huutele omaa erinomaisuuttaan. Hänestä huokuu valo ja rauha. Koska olen saanut kunnian tavata muutaman tälläisen henkisen ihmisen ja törmännyt vielä useampaan "vanhaan sieluun", olen oppinut hymähtämään ja ohittamaan heidät.

Ja tuo sielunikä sitten. Henkimaailmassa ei ole edes aikaa. Ja miten sen voi muka mitata? Jos joku on elänyt 500 inkarnaatiota ennemmän kuin toinen, se voi olla merkki siitä, että sielu ei ole oppinut läksyjään, vaan on joutunut kertaamaan luokkansa. Eli saattaa olla jopa tyhmyyden merkki?  Enpä kehuskelisi. Lisäksi sielulla on muitakin pakkoja, minne voi välillä inkarnoitua, joten maaplaneeetan inkarnaatiot eivät ole ainoa mittari. Ja siellä muualla voi oppia paljon nopeammin ja jotain ihan muuta kuin täällä. No, myönnän provosoivani. Oikeasti sielun iällä ja menneilllä inkarnaatioilla ei ole merkitystä, kun mitataan ihmisen "henkisyyyttä" tässsä hetkessä. Vain tämä hetki ja valinnat merkitsevät.

Jos joku haluaa arvottaa itseään ja muita mittarilla, joka ei ei ole todennettavissa ja on muutenkin merkityksetön, niin okei. Voi kait aikansa huonomminkin käyttää.

Muokkaus;
Pakko vielä täsmentää, että traumat ja mielensairaudet EIVÄT tee ihmisestä huonompaa tai vähemmän henkistä. Pointtini oli se, että esim henkisisssä kouluttajissa tai hoitajissa saattaa olla ihminen, jonka ulokuori on henkinen vanhasielu. Joku ehkäpä ihan uusi henkisentienkulkija luottaa häneen ja pitää parempana ja viisaampana. Opettaja, joka ei ole kohdannut omaa pimeyttään voi johdattaa oppilastaan ihan umpipöpelikköön. Varsinkin räjähtäessään, jolloin oppilas voi saada pahasti lokaa niskaan. Tämä voi vahingoittaa pysyvästi tai ainakin pitkäaikaisesti toisen henkistä kehitystä. Olemme kaikki toistemme opettajia, joten en puhu vain ammatikseen kurssittavista.

Nämä kaikki ajatukseni syntyivät Marmoritaivaan aloituksesta:
"Nää on kovin kiva asia, mutta vähemmän kiva on sitten nämä äärimmäiset yhteenotot ku jollaki menee herne nenää tickedoff
Herkkiä ku itse perkeleet ja tietävät mistä ärsyttää kun niin sattuvat haluamaan ja sitten kolisee.
Miten näiden kanssa vois pysyy tasapainossa vai voiko, ottaen huomioon kun puhutaan hyvin vanhoista sieluista?  Huh"

Minä pysyn tasapainossa väistämällä nämä herkät perkeleet vanhasielut. Olen kohtelias ja keskustelen kyllä. Mutta en mene mukaan heidän draamaansa.

Kiitos, tätähän tämä on.

Mutta mitä tuohon sielunikään tulee, niin onko se nyt niin ratkaiseva tieto? Itse koen että jokainen meistä kohtaa elämässämme erilaisia haasteita ja jokainen meistä yrittää parhaansa selvitä.

En oikein ymmärrä miksi halutaan edes tietää mikä olisi se sielun ikä.

Ja ihan off topicin, niin ei täällä kykene enää keskustelemaan oikein mistä kun nää samat riidat alkaa ja turpiin tulee, jos esittää oman näkemyksensä.

Oonko mä jotenkin pöhkö, kun en nää tässä riitaa missään? Keskustelua sen poukkoiluja, ja tonen juttelee seipäästä ja toinen aidasta  ::)

Ikä on ihmiselle asia, jolla käsittää ja hahmottaa juttuja, siksi se varmasti on jossain kohtaa olennaidta ajatella sieluja eri ikäisinä tms. Auttaa jäsentämään jotain?

Forestflover: Lue oma tekstisi uudelleen, siinä on sulle hyvä opas esim viiden vuoden päästä :smitten:

Jos Marmoritaivaski vaan keskittys juttelemaan ittestään, eikä Forrestfloverista?
Niinku sama logiikka?
Ja mitä minäkään tähän puuttumaan, keskittyisin itteeni vaan :D

Kiitos Kuuhilda  :smitten:

Eikö tää oo tämän ajan vitsaus tämä minä minä- niminen meno, josta valitettu yksinäisyyskin johtuu?
Ei tarvitse ymmärtää, ei tulla vastaan eikä edes saa vastata kellekään ilman, että joku tahallaan loukkaantuu ja alkaa murjottaa?
Näin mä oon ymmärtänyt, että internet on syönyt terveen keskustelun ja suvaitsevaisuuden yms sosoaalisuuteen kuuluvat asiat kuoliaaksi.

Jos minä loukkaan jotakuta, niin mikäli toinen ei ole liian takajaloillaan, niin koetan ymmärtää, ehkä myöskin selittää, jatkan keskustelua ja koetan päästä yhteisymmärrykseen ja nähdä sinne toisen perspektiiviin. Usein päässyt hyvään lopputulokseen tällä tavalla. Mutta ei toki onnistu aina, ja on azioita joita en kertakaikkiaan halua ymmärtää, eikä kenenkään pitäisi.

Mutta siis, loukkaamista ja loukkaantumista ei mielestäni  pitäisi pelätä, silloin yleensä keskustellaan asioista, joilla on väliä, ja joista pitäisikin keskustella, niissä on silloin jotain nähtävää.

Ja tosiaan tuo, ikisiniviuhko, että selittää saman asian toisin, niin saattaakin saada sen toisen ymmärtämään. Aina ei kanata selittää...se riippuu siitä, onko sillä toisella halua ymmärtää, vai onko kyse vain halusta vängätä vastaan ja puolustaa omaa näkemystään.

En minä ole loukkaantunut. En ollenkaan.  :smitten:

Esitin näkemykseni täysin tietoisena, että se voi nostattaa kakkamyrskyn. Olen törmännyt niin moneen ihmiseen, joka on arvottanut ihmisiä henkisyyden ja sieluniän kautta ja saanut pahasti nenillen jossain vaiheessa. Siinä voi oma henkinen polku tehdä ihan turhia mutkia. Lisäisin kymmeneern käskyyn vielä yhdennentoista, älä palvo pöljiä vaan kulje omaa tietäsi.

Tuo Yöulvojannäkemys on hieno ja varmaan totta.

Haluan vielä valaista asiaa esimerkillä.

Eräs herkkä ja sillä hetkellä sydän vereslihalla oleva mies lähti etsimään henkisyyttä kymmeniä vuosia sitten. Tiensä alkutaipaleella hän kohtasi liudan "valaistuneita" ladyjä. Ladyt sitten taputtivat kaveria päähän mutta eivät kovin hellästi. Melskasivat omaa erinomaisuuttaan ja lyttäsivät tämän kaverin itsetunnon.

Tällä kaverilla on rehellistä halua tutkia itseään ja auttaa muita. Edelleen hän muistaa ne loukkaukset ja tuntuu uskovan niihin. Ehkäpä juuri siksi, että hän kuvitteli löytäneensä auttajia, jotka ovat jo niin pitkällä, että tukevat ja opastavat ilman egon mölinöitä.
Minua riipii joka kerta, kun huomaan hänen mitätöivän itseään näiden ladyjen vuoksi.

Eikä tämä ole todellakaan ainoa tapaus. Olen itsekin saanut osani. Järkyttävää, että ilkeimmät ihmiset ovat olleet uskovia tai "henkisiä". Minä olen nähnyt näiden kiillotetun julkisivun taakse varsin pian. Kuinka moni mahtaa kantaa "valaistuneiden" ja muiden "vanhojen sielujen" loukkauksia sisimmässään? Tästä voisi tehdä oman ketjun?

No tee. Muakin kiinnostaa.
Ainoa muistamani viisaus " valaistuneelta" oli se, kun en suostunut olemaan räsynukke enkä tarinatäti, kaikenmaailman perkeleeks ja muuks syyttely. Mutta nää jutut ei oo koskaa vaa yhtee suuntaa, ku ihmisistä on kyse.