Astro Foorumi

Tein karttatulkinnan www.astro-software.com ja siellä tuli tälläinen teksti:

40 Oppositio Aurinko - Pluto oppositio
Auringon ja Pluton aspektit tuovat esille tähän elämään liittyvän sielusi kehitysvaiheen, jossa olet siirtymässä tasolta toiselle.
Plutonisten voimien hallitessa elämänvoimaasi on olemuksessasi jotakin salaperäistä, ikään kuin jokainen tietäisi että jotakin on piilossa. Tämän saman tunteen koet myös itse, siitä johtuen mielenkiintosi voi ohjautua okkulttisiin kohteisiin, mystiikkaan ja yleensäkin kaikkeen siihen, mikä on kätkettyä ja salaista - kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Tässä aspektissa mielenkiinnon kohteeksi voi tulla Pluton tuhoavien energioiden vaikutus, hävitys ja kaaos, kaiken kauniin tuhoaminen ja inhimillisen hädän tuottaminen. Arvomaailman kriisit eivät ole vieraita tälle Pluton asemalle.
Tämä aspekti kuvastaa Pluton negatiivisen puolen vaikutusta elämääsi. Kohtaat taistelua ja vastoinkäymisiä röyhkeyden ja julkeuden viitan varjostamana.

Miten te muut aurinko-pluto oppositio ihmiset koette tuon opposition? Kiehtooko kaaos, hävitys ja kuolema?
Itselleni tuli mieleen se miten jo ala-aste ikäisenä kirjoitin tarinoita. Hyvin synkkiä tarinoita kuolemasta. Ehkä se on tavallaan aina kiehtonut jotenkin.

Kävinpä itsekin tuolla sivulla ja vaikka syntymäkartallani ei ole Aurinko-Pluto-oppositiota vaan neliö, niin samaa tulkintaa tarjottiin.

Siksi uskaltaudunkin kommentoimaan hieman. Kuviossa on minulla mukana myös Uranus, joka on yhtymässä Plutoon Neitsyen merkissä huoneessa 4.

Hävitys ja kaaos eivät todellakaan ole mielenkiinnon kohteita, eivät myöskään valtataistelut, röyhkeys ym. vaan näiden asioiden kanssa joutuu tekemisiin lähes kohtalonomaisesti. Koska Aurinko on kompleksin osana, kaaos on nimenomaan omaan persoonaan liittyvää vuorottaista luopumista, kuolemaa ja uudelleensyntymää. Plutonikot ovat kuin Feeniks-lintuja. Kriisit tuovat sen plutonisen voiman pintaan. Kohtalo tavallaan pakottaa voimankäyttöön, vaikka esim. minä nousu-Rapuna olin lapsena lähes sietämättömän ujo ja herkkä, vaikkakin valoisa ja iloinen. En minä silloin plutonisista ydinvoimistani ollut lainkaan perillä. Niistä sain esimakua vasta rakastuttuani ensimmäisen kerran n. 21-vuotiaana, seuraavan kerran ja todella raskaan, mutta energiaa vapauttavan kaavan kautta vuosituhannen vaihteessa.
Tämän jälkeen voima on ollut kiinteä osa minua ja sen rakentavaa käyttöä olen joutunut harjoittelemaan jatkuvasti jo ainakin 6 vuoden ajan.

Kiitos vastauksesta! Oli kiva kuulla kokemustasi.
Voisiko tuohon liittyä myös se että ympärilläni on ollut paljon voimakkaita dominoivia ihmisiä? Heistä irtautumista on ollut. Minulla pluto on oppositiossa koko stelliumiini.
Ei minullakaan ole kiinnostusta hävitykseen, tuli mieleen vain tuo kun nuorena kirjoittelin todella synkkiä tarinoita, jotain kiinnostusta johonkin kai ollut kuitenkin..

Sisareni on muuten myös moninkertainen Oinas, jolla ko. stellium on oppositiossa mm. Plutoon. Kuumerkki hänellä on kuitenkin Vaaka.

Minun tietooni ei ole tullut varsinaisia plutonisia kriisejä hänen kohdallaan, mutta tuo sama synkkä pohjavire hänessäkin näyttää olevan. Synkkää musiikkia, pukeutuu vain ja ainoastaan mustiin vaatteisiin, paljon Stephen Kingiä kirjahyllyssä ja Buffy, vampyyrintappajaan hän oli aikoinaan ihan koukussa. No OK, itseänikin kiehtoo kryptat, hautakammiot, katakombit sun muut, sekä yliluonnollisilla teemoilla varustetut kauhusarjat/leffat.

Sisko on vielä nousumerkiltäänkin Skorpioni. Hän pitää asiansa pitkälle omana tietonaan, eikä niitä muille juuri kailottele. Lapsena hänellä oli todella räjähtävä temperamentti, joka sopii hyvin Oinaan teemaan, mutta on kaiketi myöhemmin hillinnyt käytöstään juuri plutomaisen kontrollin avulla ja on tuonut enemmän esiin Vaaka-Kuutaan. Kiikkulautakarttansa antaa kuitenkin ymmärtää, ettei hän oikein tiedä, ollako lintu vai kala, ja jossain määrin hän on uskoton itselleen, kun ei voi tuoda Oinas-puoltaan avoimemmin esille.

Jännää, eli plutoon voisi liittää itsekontrollinkin?
Itse en esim. osaa räjähdellä oinasmaiseen tapaan, nielen kiukkuni niin että otsasuoni meinaa räjähtää, ehkä hiukan kiroilen itsekseni mutta muuten yritän tukahduttaa sen nopeasti. Ja ohi se meneekin nopeaan. Mutta en minä hirvittävän synkkänä itseäni muuten pidä  :) Siskosi nousu skorppari varmaan tuo tuollaisen "synkähkön" pohjavireen.

Juu, kontrolli kuuluu hyvinkin plutonikkopiirteisiin. Sisareni, joka nyt on 36-vuotias, ei ole omien sanojensa mukaan rakastunut koskaan. Hän sanoo suoraan olevansa pelkuri tässä asiassa ja pelkäävänsä nimenomaan kontrollin menetystä. Samaa olen pelännyt minä. Kyse ei ole siitä, että pitäisi kontrolloida ja hallita ympäristöään, vaan itseään. Plutonikolle rakkaus tai rakastuminen on valtava, ytimiä ravisteleva ja mullistava kokemus ja tällaisen tunteen armoilla oleminen voi olla upeudestaan huolimatta myös pelottavaa. Rakkaus pyyhkii mennessään egon ja olo voi olla siksi suojaton. Aivan kuin oma tahto olisi poistunut ja on vain rakkauden armoilla.

Tulipa tuossa vielä mieleen, että varsinaiset Pluto-koulut ovat teillä Oinas-plutonikoilla edessäpäin. Pluto siirtyy Kauriiseen parin vuoden päästä, jolloin esim. siskoni kiikkulauta-kuvio aktivoituu kokonaisuudessaan. Kauriista tulee neliöt sekä Oinaaseen että Vaakaan. Itse Au-Kaksosena olen saanut tuntea tr-Pluton voiman muutaman viime vuoden aikana. Ensirakkauden aikaan Pluto vaelteli Skorpionissa ollen TARKASTI oppostiossa Kuuhuni. Tunteet olivat sitten sen mukaiset. Radixillahan minulla on myös Kuun ja Pluton väljähkö kolmio, joten silloin kun tunteet jylläävät, ne jylläävät kunnolla.

Niinpä tietysti, aina kovat ajat on edessä päin  :tickedoff:  :)
Tuskin maltan odottaa... Mitäköhän mahtaa olla tulossa?

Tuo mitä kirjoitit rakkaudesta ja itsekontrollista kuulostaa niin tutulta. Olen aina ihmetellyt arkuuttani rakkausasioissa ja tietynlaista pidättäytymistä ja nyt selvisi että plutohan sen aiheuttaa. Kiitos  :) En siis ole ainoa outolintu.

Toinen juttu mikä tuli mieleen on se että aina kun nuorempana olimme ystävien kanssa juhlimassa, kaikki ikäiseni olivat kaatokännissä ja holtittomassa kunnossa, minä taas aina olen halunnut säilyttää kontrollin enkä siksi päästä itseäni kovin humalaan. Kun nuorena muut seurustelivat ja tapailivat poikia niin minä taas ahdistuin koko ajatuksesta kovasti. Ensimmäinen suhteeni oli vasta 17-vuotiaana ja sekin olisi kyllä jäänyt väliin ellei mies olisi ollut sinnikästä sorttia  :)
Tuntuu kuin moneen asiaan löytyisi yhtä'äkkiä selitys  :)

venus-plutonikkona  sanoisin ihan samaa.

ja pluto todellakin antaa sitä itsekontrollia. Nämä plutonikot joilla neliötä syntymäkartalla...ulkopuolisen silmin ei mikään näytä liikahtavan...mutta nyt tajuan todellakin sen, että siellä sisällä on PALJON liikettä. Minusta tuli itsestäni näiden pluton transiittineliöiden aikana...mm.aurinkoon, kuuhun, marsiin, jupiteriin, saturnukseen ,merkuriukseen...huoh... ::)... tässä kymmenen vuoden aikana...juuri sellainen joka kävi myllerrystä nimenomaan sisällä, ja kontrolli ulospäin annostelussa oli hyvin suuri, ja sehän poltti mittavasti energiaa myös. Kuin jotain "henkistä" bodausta...hallitse lihakset...:)


*täällä järjestelen päätäni, tuntuu että olisi nyt niin monta aihetta mitkä odottavat tarttumistaan...* (koittaa rauhoittua ja ottaa asian kerrallaan ;D)

tuttua...vaikka "pelkkä" venus oppositio pluto verteks akselilla...sekä merkurius kvinkunssi pluto.

en ole ikinä sammunut vaikka olen kokeillut kyllä kännejä ihan raskaillakin viinaksilla...tyyliin puoli litraa viskiä  (alkoholistin lapsella on loistava toleranssi :D)

alkoholistia minusta ei kertakaikkiaan vaan saa...viinapääni on ylikehittynyt. ja vaikka olisin kuinka kovassa kännissä, vaikka festareilla missä on kokeiltu, niin pystyn huolehtimaan toisista, raahaamaan itseäni painavampia ihmisiä ja poistamaan piilolinssit hygieenisesti kaiken jälkeen...sekä hoitamaan puhelinviestinnän.

myöskin kaikenlaiset lääkkeet, rauhoittavat, unilääkkeet (olen hyvin anti-lääke, eli viimeiseen asti pyrin olemaan käyttämättä...) Mut kuitenkin joskus lääkäriltä hain unettomuuteen...ja jossain vaiheessa elämää ja plutokoulua myös saanut ns.rauhoittavia...


oppinut näistä sen että pääni ei taltu minkäänlaisten aineiden edessä, unilääke ei tehoa...liian kova kallo.

onneksi olen löytänyt ylivirittyneisyyden ja unettomuuden hoitoon reikin. itsehoito rentouttaa kummasti...ja siinä on itse kaiken hallinnassa :)



vähän ohi aiheesta...

Sama täällä, pidin aina huolen ystävistäni jotka sammuivat  ::)
Yhden kerran erehdyin juomaan itseni kammottavaan kuntoon niin ettei jalat toiminut. Mieheni kantoi minut kotiin. Se häpeä oli kamala, en voinut uskoa että olin toiminut niin typerästi vaikka eihän se nyt maailman suurin erehdys ole  :) En voinut käsittää miten olin sallinut niin tapahtua, enhän minä koskaan juo niin paljoa, enkä ole sen jälkeen juonutkaan niin paljon...
Lääkkeisiin taas reagoin voimakkaasti.
Reiki kiinnostaa minua kovasti, miten se "toimii"?

Alkoholin suhteen minulla on myös samanlainen kontrolli kuin teillä. Ensinnäkään en kestäisi itseäni, jos olisin täysin tolkuton, mutta toisaalta inhoan niin paljon krapulaa, että pidän juomisen senkin takia kohtuun rajoissa.

Kiitos, että otitte tämän puheeksi. Itse olen pistänyt nuo kontrolloidut tunteeni Kuu-kauriin piikkiin, mutta ilmeisesti sillä Plutolla on tässäkin näppinsä pelissä...kuinkas muutenkaan...neliöihän se kuitenkin kuutani.
Kun oma rakas loukkasi minua aika pahastikin jokunen vuosi sitten, tunsin muuttuvani jäävuoreksi, se oli jotain uskomatonta. Kylmällä äänellä sanoin miehelle hirveitä asioita, eikä ilmekään värähtänyt. Sen vajaan viikon, mitä asian selvittäminen kesti, elin puhtaalla raivolla, mutta siitä ei näkynyt ulos mitään merkkiä. Kun sovinto oli tehty, ja mies lähtenyt kotiinsa (kukaan ei siis ollut näkemässä), romahdin aivan voimattomana sängylle raivolatauksen loppuessa.

Kenelläkään muulla kun miehelläni ei olisikaan valtaa satuttaa minua niin paljon. Allekirjoitan siis täysin tuon väitteen, että rakkaus voi tehdä olon suojattomaksi.

No meillä siis kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Epäilen, että mies harkitsee toisenkin kerran, ennenkun seuraavan kerran yrittää loukata.  ;D(Edellisissä suhteissaan hallitsi tunnemanipulaatiolla)

Minulla ovat aurinko ja kuu kahdeksannessa huoneessa oppositiossa plutoon. Yksityiskohtiin menemättä voin sanoa, että kyyti on ajoittain ollut aika kuoppaista.

Sota kiinnosti varsinkin lapsena ja nuorena aika lailla, vaikken sitä ainakaan tietoisella tasolla missään vaiheessa ihannoinutkaan. Nykyään olen tietoisesti pyrkinyt karsimaan tuhon ja hävityksen (leffat etc.) pois. Turha ruokkia itsessään puolia, joita ei halua soveltaa käytäntöön.

Kaaosta en ympärilleni koskaan ole kaivannut, tosin ympäristön dynaamisuuden vaipuessa liian virikkeettömälle tasolle alkaa alahuuli väpättämään.

Itse olen ymmärtänyt, että Pluto olisi eräänlainen äärimmäisyyksien planeetta? Polariteetissahan on kaksi päätä. Ei huonoa ilman...

Onko tuosta plutonisuudesta jotain astrologista kirjallisuutta tai osaako joku suositella jonkun tunnetun plutonikon elämänkertaa?

Ulla Palomäki on ainakin kirjoittanut Plutolle omistetun kirjan.

Tunnettu plutonikko on ainakin Madonna, jolla Aurinko, Kuu, Merkurius ja AC ovat asettuneet sopivasti Pluton läheisyyteen.

Samalaisia kokemuksia on kuin Plutolla. Minua on petetty suhteessa useampaankin kertaan aiemmin ja sen jälkeen löysin pimeitä puolia itsestäni, ajatuksia ja kostonhimoakin. En pitänyt siitä.
Tunsin itseni niin petetyksi kuin ihminen voi tuntea, minun rakkaani oli tehnyt suurimman petoksen mitä voi tehdä. Ajatuksissani tein kostoa, onneksi vain ajatuksissani. Mutta se kasvatti, voisi luulla että olisin vainoharhainen nykyään mutta päinvastoin, enää en pelkää samalla tavalla sitä että joku pettäisi minua. Jos on mennäkseen niin menköön  ;)
Rakkaus voi satuttaa paljon, siksi olenkin aina ollut arka heittäytymään. Suhteeni ovat aina olleet "järkeviä", en heittäydy vaan tunnustelen pikkuhiljaa.
Pluto tuntuu todella voimakkaalta ja kiehtovalta, olen aina ihmetellytkin miten kaikki oinasmaiset piirteet eivät sovi minuun, mutta ehkä se on tuon pluton vaikutusta.
Pluto mainitsi myös tuon kivikasvouden, itsekin muutun loukattuna helposti jääpalikaksi joka ei edes katso ihmiseen joka on loukannut.

Tänään opin taas monta asiaa  :)

plu 180 sun: "suhteissa vaikeuksia joihin liittyy valtataisteluja. Kaapin paikasta keskustellaan ja sinä pyrit olemaan kovin määräilevä. Rakkaudessa koet myös vaikeuksia, suhteet tuntuvat päättyvän kovalla rytinällä. Vaikeuksia korkeassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Voit kokea ongelmia terveytesi suhteen." (stenbergin kirjasta suora lainaus)
Voit tehdä läpimurron omalla alallasi (tai sen huoneen asioissa missä tää trans on...)mutta helposti se ei tule. Tässä voisi päteä se että "vaikeuksien kautta voittoon".

Jatkan vielä aihetta, kun sain ahaa-elämyksiä tutkittuani superplutonikko-enoni syntymäkarttaa. Eno lähtentelee virallista eläkeikää, joten tässä voi jo jonkinlaista yhteenvetoa tehdä plutonikon elämästä. Hänellä on siis AINAKIN Aurinko, Merkurius, Venus ja Mars Skorpionissa, mahdollisesti myös Kuu, ja neljä ensin mainittua tekevät neliön Leijonassa sijaitsevaan Plutoon.

Kokemukseni mukaan Plutonsa kanssa hyvissä väleissä oleva ihminen löytää sen sisäisen voimansa pakkotilanteiden kautta, ja kun tämä voima on valjastettu hyötykäyttöön, niin plutonikko kantaa vastuuta todella hyvin. Sillä voimalla siirrellään lähestulkoon vuoria. En ole vielä tavannut plutonikkoa, joka niuhottaisi pikkuasioista. Plutonikko ei juuri valita isommistakaan asioista. Tämä johtuu taas siitä, että plutoninen voima on todellinen, eikä plutonikko koe erityisen raskaaksi asioita, joista jotkut muut saattavat vetää kunnon marttyyriteatteria tai suorastaan repiä pelihousunsa  ;). Esim. sisarellani on krooninen ja kivulias sairaus, joka mahdollisesti vie häneltä liikuntakyvyn vanhempana. Hänen mielestään asia ei kuulu muille, eikä hän asiasta puhu. Hän pyrkii elämään ihan normaalia elämää, vaikka se jossain määrin onkin säännösteltyä hänen sairautensa takia.

Oma sukuni näyttää olevan täynnä plutonikkoja - itseni mukaan lukien - eikä kellään ole ollut suurempia ongelmia pitää huolta omista asioistaan ja siinä sivussa vielä huolehtia mahdollisesti muista.

Käyn toisinaan lukemassa parisuhdepalstoja ja siellä saa toistuvasti lukea riidoista, jotka koskevat kotitöitä, roskapussien viemisiä, tiskaamisia ja pyykinpesuja. Nämä valittajat ovat yleensä lapsettomia, eivätkä taatusti ole plutonikkoja. Oikeasti tuollaiset jutut eivät ole plutonikolle yhtään mitään. Pikkuhommia, jotka hoitaa jokseenkin vasemmalla kädellä muun mielenkiintoisemman ja tärkeämmän toiminnan ohessa.

Juu, eipä esim. tule mieleen skorpionia joka vaivautuisi valittamaan roskapussin viemisestä  ;)

Minulla on Auringon oppositio Plutoon (Neitsyessä), Plutolla viitisen asteen yhtymä Jupiter/Uranus-yhtymään (Vaa'assa). Koko roska on 12. huoneessa (tai Pluto erikseen 11. huoneessa riippuen huonejärjestelmästä).

Olen aina ajatellut että Aurinko/Pluto-oppositioni kuvastaisi isäsuhdettani ja mahdollisesti koko elämäni ajan minua rassannutta kuolemanpelkoa (tulee eräänlaisina paniikkikohtauksina öisin). Kuolema sinänsä ei minua erikoisesti kiehdo, mutta kaikenlaiset henkiset jutut tai ns. rajatiede on aina ollut lähellä sydäntäni (mm. reinkarnaatio-oppi), alitajunnan ilmiöt ovat aina kiinnostaneet ja ihmismieli noin yleensäkin. En pelkää asioita joita jotkut kammoavat henkeen ja vereen (yliluonnolliset asiat, tähtitiede, eksistentiaaliset jutut yms.)

Mutta uutta oli että Pluto/Aurinko-oppositio saattaisi kuvastaa myös sitä että olen absolutisti. Sen lisäksi että en halua kulkea alkoholisti-isäni jalanjälkiä en myöskään halua, minäkään, riekkua turpa turvoksissa vintti pimeänä... Ällöttävä ajatuskin olla humalassa! Jos kontrollia noin muutenkin ajattelee yleisesti, niin parisuhteessa en mistään hinnasta suostuisi toisen ihmisen tossun alle.

Roskien vieminen, vessapaperirullan asento tai hammastahnatuubin "väärästä kohdasta" puristaminen ei minua rassaa, mutta abstrakteista asioista kuten näkemyksistä, sekä makuasioista saatan mieheni kanssa riidellä aika railakkaastikin.