Astro Foorumi

Viime aikoina on ollut melko erikoinen fiilis. Vajaan vuoden aikana useat paikkakunnat, joissa olen joskus käynyt, ovat A. joutuneet luonnonmullistusten kouriin B. saaneet kokea terrori-iskun tai yleistä mellakointia. Minähän asun nyt Ranskassa, Pariisissa en kuitenkaan, mutta kävin siellä viimeksi kuukausi sitten. Ja Suomessakin tiedetään, mikä meininki siellä on. Levottomuudet ovat levinneet tähänkin kaupunkiin, jossa nyt itse oleskelen. En kuitenkaan ole katukuvassa nähnyt poltettuja autoja tai muuta erikoisempaa hämminkiä.

Jees, en itse sanoisi olevani erityisen huono-onninen vaikken todellakaan mikään Hannu Hanhi ole. Onnettomuudet tuntuvat seuraavan paikkakuntia, joissa käyn tai onnettomuudet tapahtuvat läheisille. Ensimmäisen tekemäni ulkomaan reissun tein äitini kanssa v. -74 Kyprokselle ja heti kohta kun sieltä päästiin pois, niin A. käyttämämme lentoyhtiö joutui konkurssiin, B. turkkilaiset hyökkäsivät Kyproksen pohjoisosaan, jossa lomamme vietimme.

Henkilötasolla mm. molemmat yrittäjäavomieheni ovat tehneet konkurssin seurusteluaikanamme.

Voiko pahanilmanlintuja olla todella olemassa? Itse en tosiaankaan haluaisi olla sellainen, mutta välillä kyllä tuntuu kuin olisi jokin tuhon enkeli.

Vai keksiikö joku, millainen karma tällaisessa on?

Hei Lilli,
kieltämättä itselläni on joskus samanlainen olo. En nyt ala luettelemaan esimerkkejä kun ne ovat hyvin samantyylisiä kuin jo kertomasi.

Olen itsekin miettinyt mistä moinen johtuisi, aikaisemmin mieleeni tuli myös sana pahanilmanlintu, mutta toisaalta... Olen yrittänyt kääntää sen niin päin, että vaikka en voi sanoa olevani erityisen sosiaalinen tai menevä ihminen, ikävä kyllä, niin silti onnistun yleensä olemaan mukana aina sellaisissa asioissa, joissa tapahtuu jotain, jotka merkitsevät jotain... erityistä.

Sellainen syvissä vesissä uimisen tunnelma... Jos se on sitten pahanilmanlintu niin en tiedä...  ???

Voisiko olla mahdollista että sinulla olisi kyky ennakoida tulevaa? Eli siis osuisit paikalle ennen tuhoa koska jokin osa sinusta kehottaa menemään paikalle jotta voisit nähdä kys. paikan kauneimmillaan?

Ja voihan tietysti olla mahdollista että avomiehiesi konkurssit sattuivat seurusteluaikananne koska sinulla oli jotain annettavaa tilanteeseen. Asiat olisivat voineet konkurssin takia mennä jotenkin pahemalle tolalle ilman läsnäoloasi.

Oliko näissä nyt edes jotain ymmärrettävää?  :D

En usko että kukaan ihminen on "pahanilmanlintu" tahtomattaan. Tietysti jos erityisesti haluaa levittää pahoja fiiliksiä ympäristöönsä niin se kyllä varmasti pahentaa tilannetta kuin tilannetta.

Hei Lilli   :)

Luettuani tekstisi mieleeni tulvahti istunto Markku Mannisen luona muutama vuosi sitten. Hän mainitsi, että olisin parhaimmillani ääri- ja katastrofitilanteissa. Liittyy T-ristiin, jossa aurinko mars oppositio ja jupiter neliöi näitä. Mars on 12 huoneessa, joka jotenkin oli merkityksellinen tässä. Ja pluto/uranus MC:llä. Hän suositteli minulle diskon perustamista Kabuliin tai lähtemään jobbariksi Venäjälle!!

Kuultuani asiasta moni pala loksahti paikoilleen. Olin ennen kärsinyt ja ihmetellyt miten ihmeessä ajaudun aina kaikenmaailman kalabaliikkeihin. Olematta usein itse osallisena mitenkään. Tästä syntyi aika ajoin syyllisyyttä ja juuri tuota Tuhon enkeli- ajattelua. Jotenkin vain kuului olla läsnä. Ja kunnon kaaoksessa olen mitä parahin diplomaatti ja organisaattori.

Tämä nyt menee vähän sivuun tuosta sinun tilanteesta, mutta mielestäni jotakin kosketuspintaa voisi olla. Ehkäpä tietyn energian omaavat immeiset kulkevat vaistomaisesti tiettyihin paikkoihin ja ovat ihmissuhteissa tiettyihin ihmisiin. Itse koen sen jotenkin tasapainottavana vaikutuksena. Jos karmallisesti ajattelee, niin ehkäpä sitä on tullut joskus pakoiltua vastuuta tai elettyä liian suojattua elämää.

Hyvin sanoi Mari Harmaa tuossa, että mahdollisesti sinulla oli jotain annettavaa noihin tilanteisiin. Vaikken missään nimessä ole fatalisti, niin enemmän ja enemmän koen elämässäni jonkin tehtävän suorittamista. En ole vielä siitä tarkkaan selvillä, mutta enää en pyristele vastaankaan. Kaksoskuuni kyselee kyllä taukoamatta todella kriittisiä kysymyksiä, mutta yritän luovia tässä asiassa vaistojeni kanssa.  :o

Hyvänilmanlinnun toivotuksia sinulle sinne ranskanmaalle  :laugh:

Tervehdys,

järkeviltä kuullostavat vastauksenne.

Huvittavaa, juuri kun arvelin olevani pahanilmanlintu, niin eiköhän meillä työpaikalla ollut tulipalo viime yönä.  :( Ei kuitenkaan mitään vandalisimia, vaan puhdas onnettomuus. Pulju on vielä pystyssä, mutta sähköjärjestelmä on pahasti sekaisin, eikä tietokoneyhteydet toimi.

Saa nähdä, milloin ne saadaan kuntoon.

Vastausta voidaan etsiä myös sen "hajota ja hallitse" -enrgioidemme teoista, joilla olemme ensin valmistelleet tulevaisuuttaa sille uudelle ja vähän uudemmallekin teoillemme eli Rauhan ja Rakkauden saamiseksi jokaisen elämämme tekoon. Sillä sehän on myös sen Pohjolna Valomme työtä!  :angel:

Moi vielä,

olen tutkinut jonkin verran entisiä elämiäni ja yleisenä teemana niissä näyttää olevan sotaisuus. Millään muotoa ko. elämät eivät ole pumpulissa elettyjä, päinvastoin.

Jotenkin tulee mieleen, että nuo teemat seuraavat minua edelleen, vaikka itselleni ei sinänsä ole tapahtunut mitään pahaa, enkä ole ollut suoranaisesti osallisena asioiden kehitykseen. Konkurssiteemankin liitän entiseen elämään, jossa olin rikas perijätär, joka myöhemmin menetti kaiken.

En tiedä, olenko elänyt Atlantiksella, mutta jos menneiden elämien teemat seuraavat minua, New Orleansin ja Phuketin pyyhkäytyminen mereen voisi olla heijastus Atlantiksella eletystä elämästä. No, tämä on hakuammuntaa ja arvailua. Ei voi tietää, mitä tässä todella on takana.

Ehkä sulla on tästä karmasta vielä jotain asennetta jäljellä, mutta kuitenkin niin lievä, ettei johda omiin tekoihin.

Lilli Hyvä :)

Mari Harmaa sanoi asian tosi hienosti. Mulla ei ole oikein lisättävää. Ehkäpä sinussa on jotain, mitä tulet vielä käyttämään, toisten avuksi :), luulen ma.
Kaipaatko kotisuomeen?
Asian voisi tietysti selittää niin, että sinun energiakentässäsi liikkuu rähjääväolento :knuppel2: , joka sitten käyttää sinun olomuotoasi hyväkseen tarpeen tullen.
Onko olosi epämääräinen? Vaistoatko jotain epätavallista? Näetkö painajaisia? Onko joku läheinen siirtynyt täältä ikuisuuteen?
Nämä nyt putkahtivat mieleen lukiessani viestiäsi.
Lähetän sinulle positiivisia energioita ja rakkautta sinne Ranskaan :smitten: :smitten: :smitten: :-* :-* :-*

Moi Stareyes,

jos energiakentässäni liikkuu jokin räyhäolento, niin se on ollut seurana sitten koko elämän.

Viimeisen vuoden aikana näitä itseäni seuraavia onnettomuuksia on ollut kuitenkin tihenevään tahtiin. Tuossa jo mainitsemieni esimerkkien lisäksi tuli mieleen kesäkuinen tunneliturma Ranskan ja Italian rajalla ja elokuiset rankkasateet, joiden seurauksena Sveitsi lainehti veden vallassa. Sveitsissä ja ko. tunnelin suulla tuli käytyä toukokuussa. Olin silloin mieheni kanssa autolla liikkeellä ja ajoimme vahingossa Mont Blancin tunnelille, jossa tullimiehet sitten pysäyttivät meidät ja tutkivat automme perinpohjin. Samalla reissulla tuli kierrettyä myös hieman Sveitsin länsiosia.

Elokuussa olin itse Suomessa, jolloin säiden haltijat todella suosivat kotimaassa lomailijaa. Ranskassakin oli silloin vain satanut vettä koko ajan.

Et ole suinkaan mikään pahanilmanlintu. Muutoksen tuulet vain sattuvat puhaltamaan seurassasi.  ;) Ja niitä muutoksia tarvitaan, vaikka ne usein rankkoja ovatkin...  :angel:

Moikka  :)

Minulle tuli mieleen, että onko sinulla jokin alitajuinen, piilossa oleva kuolemanhalu, tai siis jokin on aiheuttanut jotain traumaa/haavoja pienenä (tai toisessa elämässä), että nyt sielusi vie sinut sellaisille paikoille joka näyttää sinulle mikä voisi olla
eheyttämisen tarpeessa?

Isälläni oli ihan samankaltainen tapaus tuossa tsunamiksen aikana, kerkesi juuri tulla
kotia ennen hyökyaaltoja. Samaan aikaan hänellä oli ns "masennus, alalkulokausi, kasvunkausi" ja kertoi veljelleni että jos hän ei tule takaisin matkalta, niin miten pitää tomia jne.
Yllätyin, koska hän ei ollut koskaan toiminut näin aiemmin, hänelle se oli se herätettävä tekijä.

Onko elämänhalusi kunnossa?  :angel:

Toisaalta voihan olla, että sielusi haluaa näyttää sinulle, että et kuuntele tarpeeksi vaistojasi ja se johdattaa sinua "kaaoksen" keskelle?

Onko sinulla käsittelemättömiä "uhrin/martyyryiden" tunteita, että kaikki nämä johtuu sinusta vaikka kokonaisuus on paljon laajempi?

Totta on sekin myöskin, että sielumme toimii monella tasolla ja tekee töitä kun nukumme, voihan olla, että sinulla on ollut näiden alueiden kohdalla jokin tehtävä ja samalla tietoisuutesi yritetään kiinnittää huomiota johonkin elämänalueeseen?

Lisäys: useasti toimimme ryhmänä sielutasolla ja näin isoissa mullistuksissa tarvitaan enemmän kuin yksi tekijä, eli suotta kannat murhetta että olisi sinun syytäsi  :)

Toivottavasti löydät rauhan  :smitten:

Voimia ja valoa sinulle  :smitten:

Hei hopeatähti,

en missään tapauksessa kuvittele näiden onnettomuuksien johtuvan minusta. Olen liian järkevä sellaiseen. Ihmetyttää asia silti.

Mitä elämänhaluun tulee, niin se ei ole ollut kauhean hyvä pariin, kolmeen vuoteen. Alitajuntani onkin muistuttanut minua tässä syksyn aikana elämänilon tärkeydestä ja sen palauttamisesta taas osaksi perusluonnettani. I'm working on it, mutta tehtävä ei näytä olevan ihan helppo.

AIVAN, TÄTÄ JUURI MINÄKIN TARKOITIN.  :)

Hei,
Ihmisellä on tosiaan taipumus vetää puoleensa kaaosta, jos ajatuksetkin ovat kaaos. Kun ajatukset ovat rauhallisemmat ja rakastavammat niin kas kummaa kuinka elämäkin on jotenkin rauhallisempaa.
Mutta se ajatusten muuttaminen siinä onkin vaikeinta.

Masennus on kyllä sellainen vieras, josta tulee helposti isäntä ja vie aivan täysin elämänhalun. Itse olen vihdoin myöntänyt itselleni, että kärsin luonteesta, joka on erittäin helposti melankolinen jopa masennukseen asti ja tajunnut, että sen kanssa ei ole leikkimistä.

Varsinkin pimeä syksy ja talvi, opiskeluarki, stressi jne. on kyllä perus melankolisen luonteen kanssa vaarallinen yhdistelmä, mutta toisaalta en usko että sillä loppujen lopuksi on sään kanssa oikeasti tekemistä. Suomessa on myös ihmisiä jotka eivät ole masentuneita.

Muuten, opin juuri koulussa, että Ranskassa masennus on kuulemma aika yleistäkin
 :o  oletko Lilli havainnut jotain tähän viittaavaa ympärilläsi?

Mä oon ainaki kyllästyny oleen pahanilmanlintu. Jos jatkossa yrittäisin olla... no vaikka kirjekyyhky nyt aluksi  :smitten:

Moi Alzbeta,

itselläni on masennustaipumusta ja olen nuorena sairastanutkin sitä 5 vuotta. Se ole sen verran kamalaa, että päätin tuon 5 vuoden olevan itselleni tarpeeksi. Nykyinen elämänhalun puute ei ole oikeastaan masennusta, vaan se on enemmän sitä, että tuntee kokeneensa, saaneensa ja tehneensä elämässä jo kaiken haluamansa. On siis vaikea löytää enää asioita, joista todella innostuisi. No, tämä astroilu on kuitenkin yksi sellainen asia, joka jaksaa vedota edelleen. Muuten minulla on mielenkiintoinen elämänvaihe menossa, jossa tulevaisuus on aivan hämärän peitossa ja tämä aiheuttaa oman stressinsä. Ei sentään sisäistä kaaosta, mutta mielenkiintoinen ajatus sinänsä, että sisäinen kaaos tai muutospaine näkyisi myös ulkoisesti niin, että toimisi kaaosmagneettina.

Mitä ranskalaisten masennustaipumukseen tulee, niin ainakin täällä missä minä oleskelen, ihmiset ovat melko melankolisia päällisin puolin. Ei siis mitään "shiny happy people" -jengiä. Mutta sitten kun sitä pintaa vähän raaputtaaa, niin sieltä löytyy oikein sydämellisiä ihmisiä alta.

Onkos sinulla Alzbeta antaa esimerkkejä pahanilmanlinnun virasta?

Heippa Lilli :)

Ehkäpä olet herkkä sielu, siten, että jos sinun energiakentässäsi tosiaan liikkuu räyhäolento, niin kun mielesi on järkyttynyt tms. tämä räyhäolento pääsee energiakenttäsi läpi.

Mutta toisaalta, jos sinussa olisi mainitsemasi "pahanilmanlintu", luulisi sen tekevän sinun kautta ilkeyksiä, niin ettet mahtaisi sille mitään, että olisit suoranaisessa pulassa :o :o

Eikä se kuitenkaan tunnu uskottavalta, että sinulla olisi ollut koko eliniän keppostelija mukanasi.

Ehkäpä sinun energiakenttääsi tarttuu sitten tämä keppostelija, kun menet jonnekin paikkaan.
Mutta sinä itse et ole mikään "pahanilmanlintu". Et ollenkaan :)!

Tulee mieleeni omat lapsuudenaikaiset yliluonnolliset kokemukseni. Aistin tuolloin hyvin selvästi kaiken näkymättömän ja "näin" asioita/tilanteita ennalta.

Missäs TR-Neptunus  :neptunus: on tällä hetkellä kartallasi ja mitä aspekteja tekee? Yksi selitys voisi tietysti löytyä tuosta Nepparista :P

.

Ehkäpä paikkasi on loppuen lopuksi Suomessa, jos tämä kaikki merkitseekin sitä ::)?
Rakkaudella
Stareyes :smitten: ;)

Moi Stareyes,

lähtiessäni Ranskaan vakaana aikomuksena oli koko ajan tulla takaisin Suomeen. Suomessa on kuitenkin sukulaiset ja ystävät ja kaikkein suurimpana plussana on se, että saa puhua suomea!

Transiitti-Neptunus on jo vuosikaudet tehnyt jotain aspektia Kuulle, Saturnukselle, Auringolle ja nyt parhaillaan Marsille. Kuulle oli joitakin vuosia sitten Neptunukselta neliö, Auringolle ja Marsille osuu nyt kolmiot.

Ensin ajattelin lukiessani tätä ketjua, että tuo kaikki on ollut vain sattumaa. Kyllähän maailmaa sattuu kaikenlaista pahaa, ikävää ja tuhoisaa kaiken aikaa. Ihminen on vain sellainen, että usein kiinnittää enemmän huomiota niihin paikkoihin ja maihin, joissa on juuri hiljattain käynyt. Sitä kokee paikan jotenkin läheiseksi ja poimii uutisista ne asiat tarkemmiin.

Mutta jotensakin sinulle on sattunut niin paljon, että ei se ihan tavanomaiselta sattumaltakaan tunnu. Oletko miettinyt, että ehkä sinulle yritetään viestiä jotain? Kerroit, ettet ole elämääsi ihan tyytyväinenkään, vaikket varsinaisesti ole masentunutkaan. Jospa sinua yritetään herätellä, saada miettimään miten täpärästi olet monesta paikasta selviytynyt. Että ymmärtäisit laittaa elämäsi kuntoon.  ;) Noin niin kuin kuvaannollisesti siis.

No, tämä oli yksi ajatelma kertomastasi.
Energiaa ja jaksamista sinulle Ranskaan.  :smitten:

Hei Lilli,

Esimerkkejä? No omat esimerkkini ovat jotensakin henkilökohtaisemmalla tasolla.
Parinkin sukulaiseni yritys on mennyt nurin, hyvä ystäväni kuoli syöpään kun olimme vasta 12-vuotiaita, ystävyyssuhteeni ovat olleet aina hankalia kuten ihmissuhteet ylipäätään. Jotenkin vain sellainen tunne, että jos minä tulen paikalle kun ihmiset keskustelevat normaalisti niin yhtäkkiä se keskustelu loppuu kuin seinään kun he huomaavat minut. Tai sitten aihe kääntyy jotenkin aina johonkin ikävämpään? Tai sitten jos löydän uuden ystävän niin hänen elämäntilanteensa muuttuukin yllättäen emmekä voi enää tavata... jne...

Ystävä ja tuttavapiirissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät masennuksesta, syömishäiriöistä jne... Ongelmaisia ja ujoja tapauksia. Ärsyttää kun itsekin olen sellainen, mutta silti kaikki pitävät minua jotenkin rohkeana ja reippaana jne. Olisi kiva jos joku kannustaisi minuakin, vaikka olenkin tällainen pahanilmanlintunen. Joskus tuntuu, että ihmiset ovat seurassani vain koska haluavat jotain, eivät koska haluaisivat olla kanssani jne...   :-\

Ihme tilitys, anteeksi  :-X

Kuulostaa tutulta...  :(  Jossain vaiheessa huomasin että kaveripiirini alkoi koostua paljolti henkilöistä jotka "tarvitsivat" minulta jotain. Suurin osa ihan henkistä tukea mutta jotkut myös ihan käytännön apua. Uskon että olin itse osasyyllinen koska aluksi tuntui hienolta kun joku tarvitsi minuakin ja ehkä jotenkin alitajuisesti "haalin" tarvitsevia ihmisiä vaikutuspiiriini.

Homma toimi hyvin niin kauan kun huomasin että ihmiset alkoivat "syyttää" minua siitä kun en osannut ratkoa heidän pulmiaan. Myöskään vastavuoroisuus ei toiminut näissä kaverisuhteissa. Minä en voinut koskaan olla heikko tai tuen tarpeessa.

Se mitä yritän tällä nyt sanoa on se että jos sinua ahdistaa / painaa ystäviesi tukeminen sinun kannattaa puhua ystäviesi kanssa asiasta. Ei kai kukaan voi vuosia tukea muita ilman että saa tukea itselleen?

Olen yhä sitä mieltä että ystävyyteen kuuluu tukeminen mutta sen tulee olla molemminpuolista eikä se saa ahdistaa tukijaa eikä tuettavaa.

Voimia sinulle, Alzbeta! Toivottavasti tästä tekstistä on edes jotain hyötyä...  :)

Kiitos Mari Harmaa  :) oli kyllä apua ja niin tutulta kuulosti että.

Itselläni on myös tapana, myönnän, "haalia" ympärilleni ihmisiä, jotka tarvitsevat apua joiden kautta ja joita auttamalla voin ensinnäkin olla avuksi ja toiseksi unohtaa omat murheeni  :-\

Heräsin tosiaan vasta kun ensimmäistä kertaa kuulin ystävältäni, joka sairastui elämänsä toisen kerran anoreksiaan sanoi minulle baarissa "ohimennen", että miten kaikista ihmisistä SINÄ et huomannu mitään. Siitä tuli sellanen olo että HETKINEN!
Ehkä on ollu vähän omissa ongelmissa liikaa tekemistä... ja kyllä mä tietty huomasin mutta mitä siinä muka teet? Tuntu niin pahalta :'(
Päätin että tää sosiaalitoimisto/kuuntelu ja ymmärtämispalvelu sulkeutuu nyt ja hoidan vaan omat ongelmani.
 :tickedoff:

Niin ja tietysti sitte yritän sinnitellä yksin kun ei halua "vaivata" muita  :-\

Mutta eiköhän tämä tästä...  :smitten: