Astro Foorumi

 olen niin epätoivoinen kaiken suhten...mieheltä loppu toukokuussa työt, sen jälkeen hänen mielestään meillä alkoi menemään huonosti..minun mielestä ei..mies muutti omaan asuntoon 1.7 ja haki avioeroa, mutta sano että ei välttämättä mene sinne asti...haluaa omaa aikaa ja tilaa..minä rakastan häntä niin etten halua häntä menettää...mitähän tässä tekis?

Hei katja75!
Olosi on varmasti tuskainen.  :(
Voimaa tähän hetkeen.
Rakkaastaan luopuminen ottaa koville.
Ehkä miehesi käy läpi henkilökohtaista kriisiä ja todella tarvitsee tilaa ja aikaa ajatella. Suo se hänelle.
Muista kuitenkin itsekin määritellä omat rajasi, mitä olet toisen osapuolen taholta valmis kestämään, mitä et. Kerro se miehellesi ja pidä siitä kiinni. Sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen. Muista pitää myös itsestäsi huolta.
Voimia sinulle tähän vaikeaan tilanteeseen.

 tosi tuskainen...mä en toivo muuta kun että hän saa ajatuksensa kasaan ja palaa meidän luo, olen kyllä soitellu selvännäkijöille ym muille ja en oikein tiedä kuin niihin pitäs suhtuatua, mutta aika hyvin ne on paikkaansa pitänyt

totisesti kriisi edessä.. jos pystyt niin anna miehellesi aikaa niin paljon kuin hän tarvitsee, mutta muista että sinun ei välttämättä tarvitse odottaa häntä.
tee sinä omat päätöksesi. elämä näyttää sitten lopulta kuinka teidän käy ???
mutta on tärkeää, ettet anna miehesi vaikuttaa tuleviin päätöksiisi ja ratkaisuihin. :smitten: :smitten:

tämä jo on nyt yhtä tuskaa...mä yritän antaa miehelleni aikaa niin paljon kun hän sitä haluaa, mutta minä haluaisin edes pienen valon pilkahduksen että parempaa ois luvassa, ja nimenomaan hänen kanssaan...ahistaa taas niin kauheesti että...
ei minun tarviiskaan odottaa häntä mutta minä haluan, sillä toivon sisimmässäni niin paljon sitä että hän palaa...

Täh? Siis vain jos ei ole duunia, niin heti avioeroa väsäämään? Onpa miehellä itsetunto työssä kiinni. Anna sille aikaa ja tilaa, ehkä olette tarvinneet tällaisen vaiheen.

Se voi olla rankkaa jos ei ole duunia, mieluiten olen ollut sellaisten miesten kanssa jotka ei paljon kranttuile töiden kanssa. Se, joka alkoi hienostella, kävi eniten hermoille.

Ja ota omat tunteesi viileesti, ajattele ja tee kaikkea muuta.. ota vaikka matka jonnekin. :D

 ei sen kummemmin ole syytä sanonut miksi haluaa erota, meillä 2 lasta ja yhdessä oltu 9v josta nyt 4v naimisissa,,

Voimia katjalle paljon, ja toivon, että tilanne selkiintyy hyvään suuntaan, mutta jotenkin haiskahtaa tuo työ syyksi ??? mutta ihmisethän on erilaisia ja eritapoja työskennellä ihmis-suhteissa, vaikka olosi on tuskainen ja ahdistava, niin hakeudu ystävien seuraan ja ota sellainen asenne, että nyt sinulla on omaa aikaa olla itsesi seurassa ;) mutta jos työn takia haluaa erota, niin on aika hepponen syy eroamiseen :buck2: kyllä siinä pitäs olla tukena ja luottaa että oma perhe tukee mitenkä sellaiseen voi luottaa eteenpäin elämässä jos noin vähästen syiden takia haluaa lähteä erilleen ??? *ihmettelen suuresti* entäs jos toiselle sattus jotain vakavaa, sairautta tms...eroaako se silloinkin?

Uskoisin, että työttömyys syö miehen itsetuntoa, jonka seurauksena hän tuntee olonsa huonoksi, tarpeettomaksi ja ehkä jopa epämiehekkääksi. Hänellä menee huonosti ja hän projisoi jotenkin oman huonon olonsa koko liittoa koskevaksi.

Hän ei osaa luottaa tukeesi ja sinulta kaivattaisiin nyt äärimmäistä ymmärrystä ja lempeyttä, jotta avioliittoa voisi jatkaa.

Itse sanoisin vastaavassa tilanteessa suoraan, että en halua erota, rakastan kumppaniani ja olen sitoutunut häneen niin myötä- kuin vastamäessäkin.

 hei :o juttelin tänään pitkästä aikaa "mieheni" kanssa..ja syy tähän on, että hän elää nyt menetetyn nuoruuden, haluaa olla vapaa menemään, kysyin että mites tämä meidän liitto, niin sano että jatketaan hetki näin,ja mikään mahdottomuus ei ole että jatkaisimme vielä avioliittoa..hän nyt kaipaa vapautta..se minun on suotava hänelle nyt..ei voi muutakaan..mutta positiivista tässä on nyt se, että hän alkoi juttelemaan minun kanssa, mä vaan otin ja lähin sen kämpille..ja että oisko aika jutella...ja niin sitä vaan puhuttiin...puhuttiin...2tuntia..ja lähdin sitten pois...sanoin että minä en niillä puheilla millään tavalla painosta häntä, kun tunnen mieheni että siitä ei seuraa hyvää, vaan haluan että tietää missä mennään ja alkaisi pikku hiljaa "ajattelemaan aivoillaan...", työpaikka hakemuskia on laitellu ja soitettu jopa työpaikasta, että jospa se tästä...

Planeettojen kiertoajat on hyvä muistaa:
 :pluto: PLUTO    247 vuotta
 :neptunus: NEPTUNUS  165 vuotta
 :uranus: URANUS  84 vuotta
 :saturnus: SATURNUS  29,5 vuotta
 :jupiter: JUPITER  12 vuotta
 :mars: MARS  1,8 vuotta
 :venus: VENUS    225 vrk
 :merkurius: MERKURIUS    84 vrk
 :aurinko: AURINKO  365 vrk
 :kuu: KUU  29,5 vrk

Ikä     Planeettatransiitti
6        JUPITER OPPOSITIO JUPITER
7        SATURNUS +NELIÖ SATURNUS
10       SATURNUS +KOLMIO SATURNUS
12       JUPITER YHTYMÄ JUPITER  (JUPITERIN PALUU)
14       URANUS +KUUTIO URANUS, SATURNUS OPPOSITIO SATURNUS
18       JUPITER OPPOSITIO JUPITER
20       SATURNUS -KOLMIO SATURNUS
21       URANUS +NELIÖ URANUS
22       SATURNUS -NELIÖ SATURNUS
24       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN II PALUU)
28       URANUS +KOLMIO URANUS, NEPTUNUS +KUUTIO NEPTUNUS
29       SATURNUS YHTYMÄ SATURNUS  (SATURNUKSEN PALUU)
30       JUPITER OPPOSITIO JUPITER
36       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN III PALUU)
37       SATURNUS +NELIÖ SATURNUS
40       SATURNUS +KOLMIO SATURNUS
42       URANUS OPPOSITIO URANUS, JUPITER OPPOSITIO JUPITER
44       NEPTUNUS +NELIÖ NEPTUNUS
45       SATURNUS OPPOSITIO SATURNUS
47       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN IV PALUU)
49       SATURNUS -KOLMIO SATURNUS
51       SATURNUS -NELIÖ SATURNUS
53       JUPITER OPPOSITIO JUPITER
56       NEPTUNUS +KOLMIO NEPTUNUS, URANUS -KOLMIO URANUS
59       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN V PALUU)
59       SATURNUS YHTYMÄ SATURNUS (SATURNUKSEN II PALUU)
63       URANUS -NELIÖ URANUS
65       JUPITER OPPOSITIO JUPITER
66       SATURNUS +NELIÖ SATURNUS
69       SATURNUS +KOLMIO SATURNUS
70       URANUS -KUUTIO URANUS
71       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN VI PALUU)
74       SATURNUS OPPOSITIO SATURNUS
77       JUPITER OPPOSITIO JUPITER
79       SATURNUS -KOLMIO SATURNUS
81       SATURNUS -NELIÖ SATURNUS
82       NEPTUNUS OPPOSITIO NEPTUNUS
83       JUPITER YHTYMÄ JUPITER (JUPITERIN VII PALUU)
84       URANUS YHTYMÄ URANUS (URANUKSEN PALUU)
88       SATURNUS YHTYMÄ SATURNUS (SATURNUKSEN III PALUU)
89       JUPITER OPPOSITIO JUPITER

Hiukan miestieteitä seuranneena voisin sanoa, että jokaiselle miehelle iskee siinä keski-iän kynnyksellä pakottava tarve pistää kaikki uusiksi. Yleinen esimerkki voisi olla, että mies päättää irtisanoutua hyvästä työstään ja keksii, että haluaa Norjaan kalastusalukselle siivoamaan turskia. Vaimo saa sätkyt : mites meidän liitto, entäs lapset? Ovat koulussa ja ystävät täällä, perhekin on lähellä? Entä naisen työ? Miksi mies nyt jonnekin Norjaan haluaa ihan yht´äkkiä?
Yleensä mies on niin intonsa vallassa, että ei ole lainkaan ajatellut asiaa vaimon ja lasten kannalta, vaan suuttuu, kun vaimo ei ymmärrä hänen uutta intoaan eikä anna sille tukea. Ei mies sitä ilkeyttään tee, se täytyy muistaa. Hän vain kuuntelee miehistä kutsumustaan, oli se mikä tahansa, ja silloin ei aina jää sijaa empaattiselle ajattelulle.

Enkä syyllistä tai yleistä miehiä, tuo "pistän elämäni kokonaan uusiksi!"-vaihe on erinäisten tutkimustulosten ja psykologien saama summa.

Naisillakin esiintyy omaa keski-iän kriisi, se täytyy muistaa, mutta yleensä naiselle on tärkeämpää perhe ja parisuhde kuin työt. Nainen pyrkii pitämään perheensä kasassa, miehelle ykkösasia on yleensä työ.

Sellaisia ajatuksia - muistetaanhan vielä, että poikkeustapaukset vahvistavat säännöt! ;)

Juuri tuon asian teki exäni. Vaikutti siltä ettei kerta kaikkiaan MILLÄÄN voi edetä hyvässä firmassa, vaan on aivan PAKKO lähteä sukellusopettajaksi Kreikkaan. Joo, tuntuihan se nuorekkaalta ja kivalta seikkailulta Joukkarin mielestä, mutta samassa hän irtisanoutui suhteesta, rakkaudesta ja kaikesta mitä itse olen yrittänyt rakentaa.

Kammottavia nämä miesten kriisit. En jaksaisi kattella yhtään miestä enää joka ei sitoudu sielun ja tunteen tasolla ja ole työssä, josta pitää edes jollain tasolla. Olen yhtaikaa seurannut uraa rakentavien miesten rauhallista, mielenkiintoista elämää, he myös naimisissa, sekä miehen, joka ei piittaa enää mistään. Hän löytänee todennäköisesti irtosuhteita, mutta kokemus oli niin sekoittava, että ei enää pliis--(oma tavoite oli kestävä sielujen sympatia, nyt tuo kokemus on jo niin kaukana takana että.. on ainakin tullut käytyä läpi mitä haluaa ja eihän sellaisia miehiä ole niinkun missään.. paras seikkailla itsekseen)

Ymmärrän että ihmisillä on levottomuutta aineen maailmassa muutenkin pitäytyä jossain paikassa ja tehtävässä, minulla myös, mutta en halveeraa rakkautta niinkuin eräät. :buck2:

Allaoleva siis puistattaa.

 "Hän vain kuuntelee miehistä kutsumustaan, oli se mikä tahansa, ja silloin ei aina jää sijaa empaattiselle ajattelulle."

 :'( no ni, nyt meni mun suunnitelmat mönkään, miehen piti ottaa lapset viikonlopuksi, ja erhdyin eilen sanomaan että olen menoni suunnitellut ja lähen viikonlopuksi pois, niin tämäpäs sitten yllättäen soitti että hei mä olen nyt juomassa että eilinen ilta venähti etten mä otakkaan lapsia, kun vasta huomenna, en kyl sit enää anna...elikkä sotki munsuunnitelmat tahallaan, ennen olen vaan ollut kotona kun lapset sillä, mutta nyt kun olin jotain suunnitellut niin teki tän...mitä hittoa tää on... :knuppel2:

Jos hän suostuu ottaman lapset hoitoon huomenna, niin minusta voit ihan hyvin viedä lapset hänelle. Ovathan he myös miehesi lapsia, samalla sinä saisit pienen hengähdystauon ja hetke selvitellä asioita ihan itseksesi. Miehellesi asioden kelaaminen on huomattavasti helpompaa(?), koska ei tarvitse huolehtia nyt lapsista, voi keskittyä vain itseensä.
Sinäkin ansaitset vähän lomaa.
Muistakaa kuitenkin, ettette ota lapsia pelinappuloiksi! :buck2:

(Haha, tulee tuosta vähän mieleen oma edellinen suhteeni joitakin kuukausia ennen eroa. Miehellä ei ikinä ollut rahaa tulla luokseni (ei olisi vaatinut paljoa), mutta eron jälkeen herra osteli itselleen vaatteita, CD-levyjä, tuoksuja ja matkusteli hirveiden summien edestä... :P )

Ai niin!
ja otsikkoon liittyen sanoisin, että jos suhde ei enää lähde toimimaan, niin sitten kannattaa päästää siitä irti. Ihmissuhteet loppuvat aina ajallaan, sitten kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä. Onnettomassa kulissiliitossa eläminen ei ole hyväksi lapsille, vaikka yleensä ajatellaankin, että lasten kannalta on parasta, että on äiti ja isä. Minä sanon, että on parempi, että on onnellinen äiti/isä kuin onnettomat äiti JA isä.

joo, nyt on alkanu juomaan monta kertaa ja monta päivää peräkkäin viikossa, ennen ei juonut kun 1-2 kertaa kk..mä olen sinun kanssa ihan samaa mieltä tosta mustasukkaisuus jutusta..se vaan haluaa että minä olen kotona ja etten pääse minnekkään ilman lapsia, niin en sillon voi mitään tehäkkään, meillä on viellä toivoa tämän avioliiton suhteen, että mä en turhaan kyllä yritä, mutta mies nyt kaipaa omaa aikaa..miulla ei ole ketään lapsenvahteja että voisin tehäkkin niin että lähen vaikka mies perukin juttunsa...lapset on 2 ja 12,mies on horoskoopiltansa leijona ja minä jousimies, osaako joku tulkita noitten välistä suhdetta??nytkin hän oli humalassa kun ellun kana:)

 nyt kun mä aloin kelaan eilistä kun mieheni kanssa juteltiin niin hokasin yhe jutun...se sano minulle että oletpas sinä muuttunut, että olet ihan erinäköinen, kysyin että hyvällä vai huonolla tavalla niin sano että erittäin hyvällä tavalla...elikkäs kun eilen juteltiin ja tiesi että olen vaihtamassa paikkakuntaa viikonlopuksi niin teki tän etten mä pääsekkään mihkään täältä valvovien silmien alta pois...

 mä olen sitä kysynyt siltä että miks sä olet alkanu juomaan että eihän sulla pitäs olla mitään suruja..sähän minut päätit jättää, niin sano et se on kuulema vaan nyt niin kivaa...sano elävänsä nuoruuttaan mikä on jäänyt elämättä kun mun kaa yhteen meni niin nuorena...niinpä. ja mä joudun sivusta katteleen...

AL Anon.. ei millään pahalla. Eräs jonka tunsin myönsi että alkoholiongelma on, ja meni tuonne.. :-*

Eikö ne muuta keksi kuin dokata siinä tilanteessa.

Al-Anon on alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.
Itse alkoholistin olisi parempi hakeutua A-klinikalle tms. ja sitä kautta aa:han.. Mutta ensin tosiaan pitää myöntää olevansa alkoholisti..

Sepä on se helpoin tapa "käsitellä" asiat.. (=siis jättää kaikki toisten huoleksi)
 >:(    :tickedoff:    >:(

Tsori.. jotain A-lla alkavaa piti sanoa..on monia tapoja kieltää tilanteet. Torjunta jne.

Sain itse käteeni kymmenen vuotta sitten yhden aforismin.Tuli tunne, että se pitäisi tähän kirjoittaa. :smitten:

Vanki on se, joka on riippuvainen vapaudestaan, ei se,
joka on vapaasti riippuvainen.
Siinä avioliiton vapaus.
-Eija Partanen-  :angel: :angel:

joopa...kun vaan jaksas taas..tuntuu, että koko maailma taas kaatuu päälle..ahistaa ja kauhea ikävä miestäni..

 

Hei,

  Ei minullakaan ole helppoa...21 vuotta yhteistä elämää takana ja lapset 10 ikävuoden molemmin puolin...kaksi ihanaa lasta. Minä olen jo pitkään voinut huonosti tässä avioliitossa, aviossa 13 vuotta. Olen nainen ja perheen elättäjä, mies tekee töitä satunnaisesti, alkoholia kuluu liikaa. Olen joutunut pakenemaan lasten kanssa tilanteita yön selkään. Ansaitsen hyvin ja voisin taloudellisesti olla riippumaton. Lapset kärsivät tilanteesta kovasti, rakastavat toki isäänsä, mutta jatkuva vanhempien riitely rasittaa koko perhettä. Ihmettelen, kuinka kauan olen tätä kestänyt...toki olen mielessäni työstänyt tätä jo pidemään. Sanottuani, että haluan avioeron, hän lopetti syömisen, ja jos syö jotain käy sen oksentamassa. Ainahan minulla on ollut 3 lasta... mutta nyt tuntuu, ettei voimani riitä. Kuinka voisin elää sellaisen asian kanssa, että lasteni isä menehtyy minun ratkaisujeni takia....

Ensinnäkin kovasti voimia molemmille, Katja75:lle ja Emertinalle  :-*.
Luin just vanhasta MeNaisista kriisin jälkeen-juttuja (erilaisista erokriiseistä), ja tuli sellaiset empatiat että. Tuo on niin valtavan rankkaa aikaa.

Emertina: jos lastesi isä menehtyy, hän menehtyy OMIEN ratkaisujensa takia. Jossain vaiheessa on aikuiselle ihmiselle pakko sanoa missä omat jaksamisen rajat menee. Siihen on jokaisella oikeus, vaikka kuinka olisi naimisissa. Ei marttyyriksi rupeaminen tee sinusta sen parempaa ihmistä, vaan omien ja lastesi tarpeiden kuunteleminen. Miehen voi ohjata hoitoon, mutta läheisiä ei ole tarkoitettu ammattiauttajiksi (jota miehesi selvästi tarvitsee). Mutta mene hyvä ihminen itsekin juttelemaan ammattilaiselle!!!

Ja Katja, pitäisiköhän sinun asettaa joku takaraja tuolle käytökselle, esim. että hänen on tehtävä päätöksensä kolmen viikon sisällä. Sen ajan jälkeen sinä alat järjestämään elämääsi yksinhuoltajana (ja nauttia elämästäsi, hemmotella itseäsi jne.) ja jos hän sitten myöhemmin haluaa sinut takaisin, niin saapahan tehdä H***TISTI TÖITÄ sen eteen! Ilmoita että aikaraja on sinun oma päätöksesi oman hyvinvointisi takia, ja hän saa siinä ajassa tehdä omat pohdintansa. Ja sitten pysy lujana  :knuppel2:  :tickedoff: :knuppel2:

Hei Katja75 ja Emertina!

Toivon teille kummallekin voimia omaan elämään. Uskoisin, että kaikki foorumilaiset ovat kokeneet ihmissuhde kriisejä.

Tuli tässä mieleen sanonta, että tärkeintä ei ole lopputulos vaan pyyteetön rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen. Jokaisella on täällä oikeus omaan elämään omaan elämänpolkuun. Aina tulemme kaikki olemaan tavalla tai toisella yhtä oli se elämisen olomuoto sitten mikä tahansa. Ei onnistunut parisuhde ole se, joka noudattaa perinteistä kaavaa. Yhteinen asunto, auto, lapset ja elämän kulissi vaan onnistunut ihmissuhde on se, jossa molemmat kunnioittavat toisensa elämää.

Kenenkään olemassaolo ei ole turha. Ei myöskään teidän.

Rakkautta on myös antaa toiselle tarvitsemansa elämä ja vapaus ja mahdollisuus tehdä omat valinnat ja virheet. Jos toinen ei sellaista rakkautta osaa arvostaa, on silloin jokaisen ihmisen velvollisuus rakastaa myös itseään..

Enkelisanomaa:

Hyväksikäytettykin on uhri silloin kun hyväksikäytön on tarpeeksi kauan annettu jatkua.

En tiedä, onko teidän elämässänne kyse mistään tällaisesta, mutta itse rakkauteen pohjattomasti pitkään pettyneenä, olen löytänyt rakkauden toisella tavalla.
Lähimmäisen rakkaus.  Rakastan ja kunnioitan  kaikkia aikaisempia ihmissuhteitani, joissa olen kokenut olevani "uhri". Elämä on ollut sen jälkeen paljon helpompaa. Näin pystyy rakastamaan myös jo tulevia ihmissuhteita, joita on vielä elämässäni edessä jos luoja suo.. :smitten:

Kiitokset viesteistä, olenhan jo ammattiauttajalla käynyt, siksi ajatukseni ovat selkiytyneet tämän avioliiton suhteen...mutta silti välillä tuntuu, ettei voimat välttämätttä riitä... Ja martyyriksi alkaminenhan kuuluu kalan roollin ja kaloja on meidän perheessä 4 kapplaletta..., lapseni tarvitsevat myös terapiaa, enkä voi heitä sinne toimittaa, ennen kuin meillä on eri osoitteet... huostaanoton pelosta... Onneksi minulla on paljon ystäviä, jotka vielä toistaiseksi jaksavat kuunnella minua ja ottaa minut ja lapset vastaan...

Lisään tähän tuolta yhdestä omasta ketjustani viestin, jonka aiheena on ihmissuhteet. Toivottavasti se tuo apua teille, jotka sitä tunnutte niin paljon tarvitsevan. Ihan erityisen paljon lämpimiä ajatuksia ja voimahalauksia Emertinalle ja Katja75:lle!

Otteet kirjasta Keskusteluja Jumalan kanssa.

Sanohan sitten minulle, Jumala, millaisia lupauksia ihmissuhteessa pitäisi antaa ja millaisia sopimuksia noudattaa? Millaisia velvoitteita ihmissuhteisiin sisältyy? Millaisia ohjenuoria pitäisi etsiä?
-   (---) Vastaus on, ettei mitään velvollisuuksia ole. Ei ihmissuhteessa eikä koko elämässä.

Eikö ole velvoituksia?

-   Ei ole. Ei rajoituksia, ohjenuoria eikä sääntöjä. Sinua eivät myöskään sido olosuhteet eikä laki. Et myöskään ole ansainnut minkäänlaista rangaistusta rikkomuksistasi, sillä et kykene rikkomuksiin – Jumalan silmissä ei ole olemassa rikkomuksia. (---) Sinulla ei ole ihmissuhteissa velvoituksia, ainoastaan tilaisuuksia. Tilaisuudet, eivät velvoitukset, ovat uskon kulmakivi ja kaiken hengellisyyden perusta. Et ymmärrä asian ydintä niin kauan kuin näet asian toisella tavalla. Suhde – sinun suhteesi kaikkeen – luotiin täydelliseksi työkaluksi sielun työtä varten. Siksi kaikki ihmissuhteet ovat pyhiä. (----) Älä koskaan tee ihmissuhteessa mitään velvollisuudentunnosta. Tee se mitä teet sen suurenmoisen tilaisuuden takia, joka ihmissuhteesi tarjoaa – voit päättää ja olla mikä todella olet.

Kuulen mitä sanot – silti olen aina luopunut ihmissuhteista, kun ne ovat käyneet hankaliksi. Sen seurauksena minulla on ollut monia peräkkäisiä ihmissuhteita, vaikka lapsena ajattelin että niitä olisi vain yksi. En tunnu tietävän miten ihmissuhteesta pidetään kiinni. Luuletko, että ikinä opinkaan? Mitä minun pitää tehdä, että se onnistuisi?

-   Saat asian kuulostamaan siltä, että ihmissuhde on onnistunut jos siitä pidetään kiinni. Yritä olla sekoittamatta pitkäaikaisuutta hyvin tehtyyn. Muista, että sinun tehtäväsi tällä planeetalla ei ole ottaa selvää kuinka kauan jaksat pysyä samassa ihmissuhteessa. Sinun tehtäväsi on tehdä valintoja ja kokea kuka todella olet. Tämän tarkoituksena ei ole puoltaa lyhytaikaisia suhteita, muttei pitkäaikaisiakaan mitenkään erityisesti vaadita. Tämä verran voin kuitenkin sanoa: pitkäaikaisissa suhteissa on suuria mahdollisuuksia molemminpuoliseen kasvuun, ilmaisuun ja täyttymykseen ja se on oma palkintonsa.

(---) No miten minä onnistun siinä?

-   Ensinnäkin sinun on varmistuttava että aloitat suhteen oikeista syistä ((---) Tarkoitan ”oikeaa” suhteessa siihen suurempaan tarkoitukseen, joka elämälläsi on). (---) Useimmat ihmiset aloittavat suhteensa ”vääristä” syistä: he haluavat tehdä lopun yksinäisyydestä, täyttää tyhjän kohdan elämässään, saada rakkautta tai hankkia rakkauden kohteen – ja nämä ovat väärien syiden parhaasta päästä. Jotkut yrittävät kohentaa ihmissuhteen avulla sukupuolielämänsä laatua, toipua edellisestä suhteesta tai, uskokaa tai älkää, silkkaa ikävystymistään. Mikään näistä syistä ei toimi, eikä sellainen ihmissuhde onnistu, jos se ei muutu jyrkästi sen kuluessa.

Minä en ole aloittanut ihmissuhdetta noista syistä.

-   En ole asiasta niinkään varma. Et taida tietää miksi olet ne aloittanut. Et ole varmaan edes ajatellut koko asiaa. En usko sinun aloittaneen ihmissuhteita harkitusti. Luulen, että olet vain ”rakastunut”.

Niin juuri

-   Etkä varmastikaan ole pysähtynyt miettimään miksi ”rakastuit”. Mihin reagoit rakastumalla? Millaisia tarpeita rakastuminen sinussa täytti? Useimmille ihmisille rakkaus on vastareaktio täyttymyksen kaipaukseen. Kaikilla on tarpeita. Yksi tarvitsee sitä, toinen tätä. Kumpikin näkee toisessa tarpeensa täyttymyksen. Sitten tehdään – hienovaraisesti toki – kaupat. Minä annan sen mitä minulla on annettavaa, jos sinä annat sen mitä sinulla on. Liiketoimi se on, mutta ette puhu siitä rehellisesti. Et sano ”Minä tarjoan valtavan paljon” vaan sanot ”minä rakastan sinua valtavan paljon” ja siitä pettymykset alkavatkin.


(---) Sinun selityksesi vie suhteesta kaiken romantiikan. Mitä pahaa on siinä, että rakastuu korviaan myöten ajattelematta?

-   Ei mitään. Rakastu vain sillä tavalla niin moneen ihmiseen kuin tahdot. Jos kuitenkin haluat muodostaa elinikäisen ihmissuhteen, voisi olla järkevää lisätä mukaan vähän ajatustakin. Jos taas nautit suhteesta toiseen seilaamisessa – tai vielä pahempaa, haluat jääräpäisesti säilyttää suhteen, koska luulet, että sinun ”täytyy” – ja jos nautit tämän saman kuvion toistumisesta kerta toisensa jälkeen, silloin voit huoletta jatkaa samaan tyyliin.
(---) Jos te molemmat olette tietoisesti sitä mieltä, että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus – tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuksien parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta – ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa olla hyvällä pohjalla.

Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita.

-   Jos haluat takeita elämääsi, et halua elämää. Haluat vain ennalta laaditun käsikirjoituksen toteuttamista. (---)

Olkoon. Ymmärrän. No, nyt suhteeni alkaa olla ”hyvällä pohjalla”. Miten minä saan sen jatkumaan?

-   Tiedä ja ymmärrä, että vastaan tulee haasteita ja vaikeita aikoja. Älä yritä välttää niitä. Ota ne avosylin vastaan. Kiitollisena. Pidä niitä Jumalan lahjoina, suurenmoisina tilaisuuksina tehdä kaikkea sitä mitä varten suhteenne aloititkin. Yritä ankeina aikoina olla pitämättä kumppaniasi vihollisena ja vastustajana. Älä pidä ketään äläkä mitään vihollisena – tai edes ongelmana. Opettele näkemään kaikki ongelmat tilaisuuksina. (---) Et koskaan vahingoita ihmissuhdetta – tai ketään ihmistä – näkemällä hänessä enemmän kuin sinulle näytetään, sillä siellä on aina enemmän, paljon enemmän.

- Neale Donal Walsch : Keskusteluja Jumalan Kanssa -

Ihanaa AThaMaarit!

Tätä etsinkin, mutta en löytänyt sitä. Kiitos tästä.

Kun kesän alussa laitoit tämän kirjoituksen, lähetin sen ystävättärelleni, joka on kärsinyt elämässään jo 5 alkoholisti avoliittoa..  :'(

Hän uskaltautui ensimmäistä kertaa nettitreffeille sen sijaan, että olisi tavannut taas uuden alkoholistin ravintolassa.

Treffeille mennessään, hän ajatteli, että ihmissuhteella ei ole merkitystä jos se ei kolahda täysillä. Luin hänelle puhelimessa tämän kirjoituksen, ja ystävättäreni meni treffeille iloisin mielin tutustuakseen ihmiseen avoimin mielin..  ::)

Sai itselleen upean ystävän, elämänsä ensimmäisen EI-alkoholistimiehen, johon pikkuhiljaa ihastui ja sitä myötä rakastui..  :smitten:

Näin ei olisi käynyt ilman tätä kirjoitusta.

Kiitos. Hänellä on päälle 40-vuotiaana elämänsä ensimmäinen terve ihmissuhde..  :)

Voi hyvänen aika! :D

Enpä olisi uskonut, että tuolla kirjoituksellani olisi jollekulle tuollainen vaikutus - ehkä juuri tämän ystävättäresi takia minut pistettiin kirjoittamaan tuo viesti tänne. Olisit voinut tietysti ottaa yhteyttä myös YV:llä, ihan mielelläni olisin kaivellut tuon viestin sinulle ;)

Suosittelen ystävääsi tarttumaan tuohon kirjaan, siinä on paljon hyviä neuvoja! Kirjasarjaan kuuluu myös kaksi muutakin osaa (jossa toisessa MUISTAAKSENI käsitellään ihmissuhteita tarkemmin), mutten ole onnistunut samaan niitä vielä käsiini.

Ah, olen ihan hirmuisen onnellinen :smitten: Toivotan ystävällesi ja hänen suhteelleen kaikkea hyvää.

Ihanaa, kun asiat saattaa joskus mennä ihmeellistä reittiä.

pistää miettimään, että joku ehkä sittenkin auttaa kun aika on oikea.. :)

Tämä tarina antaa itselleenkin toivoa..   joku päivä kenties minäkin..  :smitten:

oli myös minullekin ajankohtainen siteeraus, joten kiitos AthaMaaritille!

 :smitten:

Kiitokset kannustavista viesteistä. Tuntuu, että saan voimia päivä päivältä enemmän. Toki haluaisin ratkaisun mahdollisimman pian, mutta käydään vielä perheterapiassa, jotta saan tuon mieheni edes jonkunlaiseen kuntoon. Vaikka välillä tuntuu, ettei se ole lainkaan minun asia. Välillä säälin niin kovasti, ja välillä suorastaan oksettaa. En vihaa, enkä rakasta häntä. Lapset ovat etusijalla, ja hehän pyytettömästi rakastavat ainoaa isäänsä, vaikka aina tilanteet eivät ole menneet heidänkään kannalta hyvin. Selvänähän hän on mainio isä...mutta nyt päätä sekoittaa myös tämä syömättömyys.

Hei Katja75 ja EmertiinaItse avioeron läpikäyneenä toivotan todella paljon voimia. :smitten: :smitten: täytyy sanoa että tutulta kuulostaa tuo Emertiinan kohtalo. Paljon voimia tarvittiin ennen kuin sain itseni repäistyä ex-miehestäni irti. Kaikkia konsteja (syyllistämistä että lapset tarvitsevat isän jne.) jouduin kokemaan. Kuitenkin sain voimaa ja apua ystäviltäni. :smitten: Oli ensimmäinen kerta elämässäni kun ajattelin omia tunteitani. Toisaalta jatkuvien riitojen jne. kanssa ei varmaan lapsienkaan ole hyvä elää. Parempi että lapsella on toinen vanhemmista ainakin ehjä, kun kumpikin rikki revitty. Tänä päivänä olen kiitollinen siintä, että uskalsin aikoinaan tehdä tuon ratkaisun ja uskaltauduin myös uuteen suhteeseen. Nyt minulla on ihanat 10 vuotta yhdessä nykyisen mieheni kanssa  :smitten: :smitten: Vaikeina hetkinä mieleeni tuli isoisäni sanonta, että paistaa se aurinko risukasaakin :smitten: :smitten: Voimia paljon teille kummallekin  :smitten: :smitten: 

hei, on ja ei..mä olen yrittänyt tehdä sun vaikka mitä etten koko ajan miettisi tätä asiaa, mutta ei, mikään ei auta..olen yrittänyt alkaa vihaamaan miestäni, mutta huonolla menestyksellä , kävin tallinnassa et ois muuta ajateltavaa ja ei onnistunut sekään...pikku hiljaa tulen siihen tulokseen , et ei täs mikään auta, ei mun päätä saa mikään unohtamaan edes hetkeksi..

Hehee, asiaan ja aiheeseen varsinaisesti liittymättä kiinnitin vain huomiota tuohon linkkiin. Kirkkonummi... Hyvä paikka...  ;)

huoh..kyllä ei ole helppoa..tuntuu ettei mistään tule mitään...

tuntuu et joka päivä ottaa takapakkia, miten mä pääsen mun tunteista tätä miestäni kohtaan eroon, mitä mä voin tehä...ei tuu muuten mitään, mun pitäs jatkaa ilman sitä, mutta miten??olen kuulema hänelle vainlastemme äiti..huoh kun ois vaan keino millä saisin sen tuntemaan samaa tuskaa mitä itse joudun kokemaan...

 :-\no ei ole hyvä olla nytkään, kun vaan ois toisella osapuolella yhtä huonot oltavat jossain vaiheessa, muuta en toivo!

Heips Katja.. laajenna jo piiriäsi.. ei ole ehkä tarkoitettu että kukaan on noin tunteella kiinni kenessäkään..

Hän tulee kärsimään mitä kärsii sitten joskus. Ehkä joudut jopa tilanteeseen jossa panette kokonaan välit poikki ja hän ei saa pitää sinua edes ystävänä. Nimim. rumbat läpi käynyt  :angel:

sepä se, kuinka mä saan nämä tunteet pois, ja toiseksi mä en halua olla edes kaveri enää aviomieheni kanssa, on se niin pahasti mua kohdellut, mut silti vaan välitän, mun pitäs saada nää tunteet pois..mutta..

Suosittelen, että käyt nappaamassa kirjastosta Diana Cooperin kirjan "Ihanat enkelit". Muistaakseni sivulla 165 on voimakäsky, jolla katkaistaan kaikki sinua johonkin sitovat siteet. Esimerkiksi aina, kun avioliitto solmitaan ja annetaan valat, maailmankaikkeus pyrkii pitämään sitä yllä. Eron tullessa on hyvä katkaista nuo avioliittovalat ja päästää vala ylläpitävät enkelit ja voimat vapaaksi. Muuten annettu vala pysy sieluntasolla päällä, mahdollisesti elämästä toiseen.

Voit pyytää myös arkkienkeli Mikaelia katkaisemaan sidokset miekallaan.

Tunteita voi olla tuntematta jos ei ole pakko olla k.o henkilön lähettyvillä. Niin se menee. Mitä sitä itsekseen tai muiden kanssa tuntea jotain ukkoa kohtaan, joka kohtelee tunteettomasti. Anna sen maistaa omaa soppaansa äläkä palaa.. vai onko teillä joku mahis. Ja hei järkkää itsellesi uutta elämää, uusia ihmisiä, tekemistä, matkoja, johan helpottaa ja aika aina auttaa. Itsekin palaan aina miettimään mihin ne rakkauden sanat menee (syvää sitä ja tätä) ja mitä ja miksi; kun kerran on niin vaikea olla ystävä exien kanssa niin ei sitten. Toinen oikein kyseli, tarvitsetko seksiä minulta, jos ei, niin kyllä minä ystäväsi voin olla. Sitten kun kysyn, no, oliko sinulla enemmän kuin 5 min aikaa minulle, mies on suuttunut "nämä asiathan on keskusteltu jo" kun kysyn, niin anteeksi se ystävyys? Päädyin siihen että ei se toimi, ei minulla, joillakin kyllä. Huonosti kohteleva ei ansaitse sinua. Huonosti kohteleva ei yleensä muutu.

Muuten AthaMaarit, sinun teoriasi perusteella meillä olisi aina vala kymmenten kumppanien kanssa joita on tunnettu. Uskon että joidenkin tulevien kanssa minulla vielä valoja onkin, mutta jos ajattelee miten monta kertaa olen ollut naimisissa menneessä.. jatkuuko se todella tuleviin elämiin..? En tarkoita että toivon tätä, tuntuu vain oudolta että olisi jotain valoja voimassa niinkin monista elämistä..

mahiksia voi olla, mutta mä en enää ala yhtään mihinkään enää aviomiehenin kanssa, tammikuussa astuu ero voimaan jos laittaa sen toisen vaiheen paperin, ja jos ei ukko sitä laita niin minä laitan ainakin, mä en koskaan voi antaa hänelle anteeksi hänen tekojaan, en milloinkaan, nyt mä en hlaua mitään muuta kun että saisi kaikki asiat selväksi ja että minun ei tarvitsisi hänen kanssa olla missään tekemisissä, ei missään ei hänen eikä hänen suvun kaikki on ollut täysiä!"#¤%&/( päitä mua kohtaan, nyt ssavat mitä ovat kauan tilanneet..nyt saa vihdoinkin mies tuntea saman mitä minä olen tässä joutunut kokemaan...

No Katja, mitäs kaikkea mies on puuhastellut? Uskallatkos sanoa onko tässä listassa jotain sopivia kohtia, rasti ruutuun?

väkivalta
valehtelu
juominen
hyväksikäyttö henkisesti, fyysisesti, tunnetasolla
sanojen syöminen
vastuuttomuus
poikien kanssa menot
muut harrasteet
itsesääli
itsekkyys
tunteettomuus
sinun syyttäminen
sulkeutuminen
kieltäminen


Oliko jotain uutta ja omaperäistä?  :-* :-*

Cooperin mukaan näin yleensä on, uskon itse, että ainakin lähielämistä tai hyvin kiinteistä suhteista jääneet valat voivat seurata jopa elämästä toiseen. Itse kävin tuon ohjeen ja meditoinnin aikana purkamassa mm. tämän elämäni kasteeni, rippivalani ja partiolaisvalani.

Uskoisin myös, että joidenkin henkilöiden kohdalla menneen elämän avioliittovala vetää heitä puoleensa, vaikkei heillä olisikaan mitään velkoja tai karmoja muuten. Jollain tasolla he ovat vielä kiinnittyneitä toisiinsa muutenkin kuin pelkän valon avulla. Tällaiset sidokset ovat aina haitallisia ja hidastavia tekijöitä molemmille ja se täytyy saada poikki (koska ihminen siirtyy pysyvästi minun käsityksen mukaan Toiselle Tasolle vasta, kun hänellä ei ole minkäänlaisia muita sidoksia kuin valosidoksia toisiin ihmisiin).
Yksi tapa on tehdä tuo rukous ja katkoa esim. Mikaelin avulla sidoksia.
Tässä elämässä annetut valat ja lupaukset ovat kaikkein voimakkaimpia.

Täytynee pitää valoista kiinni, ettei taivaaseen vielä irtoa!  :angel: No joo mutta voi olla että meikällä on hieman muitakin velvoitteita palloa kohtaan, tosin vähemmän romanttisia.  :P

Vala - valo - hmm- Katja, ole kiitollinen että nuo sotkut on kohta takana ettet joutunut raskaampiin ja sekavampiin kuvioihin, mihin mies itseään ajaa.

Rakasta itseäsi ja hemmottele. Ruusuja!

SEIKKAILU

Elämä on seikkailu. Ole valmis odottamattomaan,
ja ota irti kaikki jokaisesta tilaisuudesta.
Enkeliviisaus ehdottaa, että menet pois kaikista tavoista ja rutiineista, joihin olet jumittunut.
Tee erilaisia asioita ja totea maailman ihmeet.
Jos polkusi tuntuu olevan pimeä,
pyydä enkeleitäsi valaisemaan tiesi.
Tutki uutta innokkaasti ja rohkeasti.
Nämä magneettiset ominaisuudet houkuttavat
rahaa ja uramahdollisuuksien avautumisia,
sekä lisäävät ”höystettä” ihmissuhteisiin.
Kohtaa elämänseikkailut innokkaasti.

Hei Katja75 ja voimia sulle!

Nuo tunnevaihtelut avioeroprosessin kuluessa ovat varmaan aika tavallisia. Omasta  erostani (virallisesta päätöksestä) on kohta tasan vuosi, ja olen päässyt tyypistä niin totaalisen yli kuin yhteisen lapsen kanssa on mahdollista. Tosin minä olin jättäjä-osapuoli ja tunteiden kuolettaminen alkoi jo muutama vuosi ennen lopullista eropäätöstä.

Ne asiat mitkä vieläkin pistävät vihaksi liittyvät lähinnä siihen miten ex antaa mielestäni vääränlaista isänmallia ja elämänasennetta pojalleen (tässä yleispalstalla en näistä tarkemmin), ja ilmeisesti vieläkin odottaa että joku tulisi pelastamaan häntä siltä tuuliajolta mihin on itsensä nyt saattanut.

Päällepäin yritän olla mahdollisimman neutraalia, aikuismaisen toverillista jne, vaikka oikeasti minua kuvottaa ja ällöttää koko tyyppi varsinkin kun muistelen hänen "bravuureitaan" avioliittomme aikana. Jonkin verran tuo antipatia kohdistuu myös itseeni, kuinka saatoin olla niin suunnattoman typerä että koskaan edes menin moisen matkaan ja miksi en häipynyt jo aikaisemmin.

Ainoa syy pitää yhteyttä onkin yhteinen lapsi, ja ajoittain joudun oikein ponnistelemaan siinä etten kerro ajatuksistani exää kohtaan lapselle ääneen. Tuskin kukaan lapsi haluaa kuulla että äiti ei pidä isästä sen enempää kuin kärpäsistä tai tiskaamisesta..

ei mitään uutta! ja viellä ois iso lista kaikkea muuta.

jos niit nukkeja jostain sattuu löytymään niin kertokaa ihmeessä minullekkin ::)

Niin yksinkertaisesti se alkaa.. suukkoja ja haleja.. mutta annas olla.. piakkoin tulee esiin kiire, ahneus, synkkyys, harrasteet, työtärkeydet, hoitamattomat lapset, auton korjaukset, juominen, sanojen syöminen, sairaudet, exät, psyyken ongelmat.. piilotellut asiat..

Jospa kerran pintaraapaisun alta tuliskin esiin! hahah! raittius, usko, luotettavuus, ahkeruus, kohtuullisuus, terveys, tasapaino, ilo, harrasteet joihin viedään naista, matkat yhdessä, muut korjaa auton ja se voi olla Mersu hahaha (no jos haluaa taksikuskin) ja sitten vielä jos on lapsia, ne ei oliskaan heitteille jätettyjä rahan vippaajia..

Cheers Katja, olet oikealla suunnalla jo..

Käyn tätä lukemassa, aina vain uudestaan ja uudestaan. Kävimme perheneuvolassa,
sinänsä karmea kokemus... oma psykologini puhuu asiaa, mutta täällä tunsin, että minua syyllistettiin, että haluan avioeron; "lapsethan haluavat aina, että vanhemmat pysyvät yhdessä ja vielä senkin jälkeen, jos ero tulee, he toivovat, että vanhemmat palaisivat yhteen" Tälläisen kommentin sain psykologilta... Asia on varmaan niin, mutta mikä on lapsille parasta ja minulle! Ei ainakaan tämä liitto. Voimat tuntuvat taas hipuvan... :'(

me ei olla edes perheneuvolassa käyty, kun kumpikaan ei siihen usko, sulla on samanlaiset tuntemukset kun mun "miehellä", että lapsien takia hän ei tässä meidän kanssa ole. nooh mä taas ajattelen että miksi pitää heti luovuttaa, jos kaikki ei aina mene niin kun pitäs..asutteko te erillään vai viellä yhdessä, mä olen sitä mieltä että nykyään otetaan liian hanakasti avioero ettei vaan tehdä mitään sen eteen että niin ei kävisi, meillä avioeron laittoi mies vireille, mutta ei sit ole hanakka siivoamaan jälkipyykkiä, eikä laittamaan elatus ym asioita vireille..eikä tapaamis juttuja, mutta tottakai lapsillekkin olisi parasta että jo svanhemmat palaisivat yhteen..meillä ei ainakaan niin käy ihan heti..jos koskaan, ei sillä ettenkö minä niin haluaisi vaan mies ei halua, hän ei tunne kuulema mitään mua kohtaan enää..mutta niin on ollut kerran aiemminkin, tos monen monta vuotta sitten että erottiin ja meni muutama kuukausi ja taas sitä yhessä oltiin..semmosta..saas nähä kuin täs nyt käy, kyllä minä haluaisin mieheni takasin jos tunteita sattuu häneltä löytymään, ja niin kun hän tässä asian ilmaisi toissa päivänä että kyllä hän ilmoittaa minulle jos alkaa niitä tunteita tulemaan mua kohtaan...en kyllä enää usko siihen mut saas nähä..

Voi kun minä en tajua miksi sinä haluat takaisin huonoon suhteeseen..
jos kerran miehesi on kohdellut sinua noin huonosti jo aiemmin..  ???
 :smitten:     :smitten:

Oletko Katja joutunut pakenemaan lasten kanssa kotoa, kun tilanteet ovat olleet niin pelottavia ? Sanovatko lapset; että erotkaa ! Minulla ei ole enää tunteita tuota miestä kohtaan...Syyllistäminen on kaikesta kauheinta, en haluaisi haukkua miestäni, joka nyt on valmis kaikkeen, muuttuu kuulemma eri ihmiseksi, jos vain jatkan... Tätä on jatkunut niin pitkään, ja lupauksia on annettu ja ne on rikottu. Nyt kun minä olen vakavissani, joutuisin taas painamaan kaiken villaisella....

siis korjaus, ei ole käyttänyt silleen väkivaltaa mua kohtaan..vaan henkisesti kyllä..;) mä ehkeä uskon vaan että asiat voisi muuttua paremmaksi ja se että ihminen voi muuttua, on minussakin vikaa, sitä en sano,mutta..en mä enää ees usko että tästä tulisi enää mitään, niin paljon mä vihaan sitä ihmistä..kyllähän se ajan mittaan laantuu se viha ym..mutta saas nähä

Lukekaapa tältä foorumilta noita alkoholismi kirjoituksia... Jotenkin kuulostaa samalle.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=8267.msg73381#msg73381


intimaria  :smitten:

Viha on terve itsepuolustusreaktio.
Vihassa on voimaa.
Vihaa siis sydämesi kyllyydestä, ennenkuin tunteesi muuttuu välinpitämättömyydeksi.
 :knuppel2: :2funny:

Ja muistakaa, että ihmisen perusluonne ei muutu, vaikka sitä kuinka rakastais  :police:

Niin, TUNNE, mutta älä reagoi  ;)

Mielikuvissa saa tehdä mitä tahansa, kunhan ei lähde toteuttamaan niitä... tai mikäs siinä jos kestää sitten seuraukset.  :P

Ikitoden ja Intimarian kanssa samaa mieltä olen ma!

Jos vihantunteita ei käsittele pois jollain tapaa, ne jäävät pyörimään auraan ja astraalikehoon ja lopulta siitä seuraa sekä henkisiä että ruumiillisia sairauksia. Ihmisen/Sielun perusolotila on Onnellisuus ja se sairastuu, jos se joutuu olemaan kauan jonkun muun olotilan alaisuudessa. Siksi viha, pettymys, suru ym. pitäisi käsitellä pois, kunhan se tulee ulos niin, ettei se vahingoita ketään, ei myöskään tunteiden tuntijaa.

Minä olen rauhaarakastava ihminen, mutta silloin jos joku ärsyttää minut vihaan asti, mie olen mielessäni teurastamassa, silpomassa ja keittämässä elävältä vihani aiheuttajaa! ;D Sitten kun viha on purkautunut ulos en muistele enää mitään pahalla.

semmosta se, viha on kyllä jo laantunut, ja on todellakin välinpitämätön olo, siis aivan sama että näänkö viellä olevaa aviomiestäni koskaan..siis aivan sama, en sillä etten kaipaisi syliä ym, tottakai, mutta jos hän ei sitä minulle tarjoa niin kai se on oltava ilman..mä en ees tiedä enää että mitä mä tunnen häntä kohtaan...olkoon siellä missä on, mutta mä olen 100% varma ja niin on moni muukin kuka mieheni tuntee että se halajaa takasa jossain vaiheessa..mutta mutta, sitten niin kun moni mulle sanonut että minä olen se joka ei ehket haluu  sitä takas..on meillä ennenkin ollut tämmönen tilanne, mutta sillon ei viellä oltu naimisissa, muutama kk meni kun taas yhessä oltiin..menköön nyt..evvk

Hyvä - EVVK-tilanne kertoo sen, että sisäinen puhdistumisprosessisi etenee! Sellaisen "vittuun kaikki!"-kauden jälkeen tulee juuri tuollainen "Ei kiinnosta, ihan yksi ja sama"-kausi.

Olet menossa oikeaan suuntaan!

Näkisin, että kannattaa nyt vain keskittyä siihen omaan polkuun, vaikka se vaatiikin paljon ja kysyy päättäväisyyttä. Jossakin vaiheessa meidän on vain irrotettava kaikista ja kaikesta, joka sitoo meitä. Muuten emme sielullisesti vapaudu koskaan.

No siis omaan polkuun sen osalta, että jos vastaan tulee mies, josta tuntuu, että "ah, kyllä!" niin sitten vaan menoksi!  ;D

En kuitenkaan suosittele hakemalla hakemaan kumppania nyt, ennen kuin olet taas sujut itsesi kanssa ja saanut emotionaaliset kiristävät siteet pois nykyisestä kumppanista.

Joo ei kiirettä, yritin vain sanoa että parempaakin on. Itsekin muistin taas muutaman muun tyypin 2 v takaa ennenkuin hurahdin exääni, mutta kai se oli koettava. Jonkun aikaa oltava eristyksissä sitten taas elämään.

Aivan. Täytyy liimata rikkinäiset siivet kasaan, sitten voi taas lentää paremmin kuin rikkinäisillä räpisköiden.

 :o Entäs ajatusten suuri voima ja vaikutus? Eikö tuon vihan voi purkaa ihan vain kohdistamatta ajatuksiaankaan tuhoisasti keneenkään?

Olen samaa mieltä, AthaMaaritin uni oli aika raju, jos hän haluaa niin pitäisi kait henkisen kehityksen nimissä luopua ihan kokonaan tuollaisista ajatusmalleista edes mielessä. Mitä sellainen muka auttaa. Koin itse vihaa hetken mutta en nyt ihan sellaisia unia nähnyt eikä se todella auta, vaikka toinen tekisi mitä, hänet on parasta vapauttaa omaan pimeyteensä ja itse mennä vapauteen. Onhan niin että jotkut vaan on kovia ja itsekkäitä eikä ole takeita muutoksista?

Samaa mieltä. Turha tuleen jäädä makaamaan. Itse yritän tehdä saman.  :coolsmiley:

Olen tietoinen ajatusten voimakkuudesta, mutten ole vielä keksinyt, millä sieluakin suuremman viha-vitutus-kohtauksen saisi ulos kuin ajattelemalla sen asian niin puhki, ettei enää edes huvita ajatella. Maalaaminen, piirtäminen, pelaaminen, nukkuminen ym. rauhoittaa hetkeksi, muttei puhdista kokonaan.

Yleensä olen tehnyt niin, että ennen vihaisia ajatuksia pyydän enkeleitä tekemään suojan sekä ajatusten kohteille että minuun itseeni. Tällä lailla pahat vibani eivät pääse käsiksi toisiin ihmisiin ja kun teen suojauksen itseeni se paha suodattuu pois puhtaaksi valoksi niin, ettei myöskään asuntoni energiat lopahda ihan miinukselle.

Harvemmin minulla kuitenkaan mitään tuollaista on. Viimeksi näin rankka kausi oli 10 vuotta sitten.

heippa! ei ole ees totta..mä olen tavannut yhden miehen..ja meillä juttu luistaa tosi hyvin..huomenna ois treffit..hui..en ois ihan heti uskonut että mä pystyn jonäin pian jotain muuta ajatteleen kun ex:ää..hih..mutta kun mietityttää, ex on leijona ja tää kehen tutustunut on myös leijona..ja mä olen jousimies, joittenkin mukaan noi sopii tosi hyvin yhteen,mutta kun on jo yksi pettymys leijonasta niin...mietityttää, ja eihä sitä koskaan tiedä kehittyykö täsät jotain, muta katsellaan...

Ihana kuulla, että menet eteenpäin.. Niin sitä pitääkin.
Ota päivä kerrallaan ja nauti..(http://www.wdisneyw.com/forums/images/smilies05/first_move.gif)

kiitos kaunis teille kun olette jaksanu mun itku virttä kuunnella..:) ;D

Tänään vein avioeropaperit käräjäoikeudelle varustettuna molempien allekirjoituksella. Osoite on vielä sama, mutta tästä se lähtee... ???

Hei,Ihana kuulla katja75 ja emertina, että teillä menee elämä eteenpäin. Kuten aikaisemmin totesin isoisäni sanoin " paistaa se aurinko risukasaankin".  :smitten: :smitten: Kummallekkin onnea ja voimia.  :smitten: :smitten:

Kaunis kiitos. Minulla on mieli korkealla, kun vain saisi kaikki asiat järjestettyä ja työtkin siinä sivussa hoidettua. Haluan itsekin muuttaa tästä talosta, koska tässä on myös niin paljon huonoja muistoja, toki hyviäkin. Jotenkin olisi helpompaa aloitaa ns. puhtaalta pöydältä...Olen yhtä taloa käynyt katsomassa, ja olen kyllä sen lumoissa. Kun tuolla toisella olisi myös voimavaroja, että lapsetkin selviäisivät helpommin. Mutta kun en voi hänelle sitä voimaa antaa, vaan sen on lähdettävä itsestä. Psykologilla käynti on kyllä selventänyt huomattavasti omia ajatuksiani. Haluaisin niin tästä pois lasten kanssa. Päivä kerrallaan eteenpäin, enää en ota askeltakaan taaksepäin.
 :angel:

Hei,
  Olen tehnyt tarjouksen talosta, jota kävin katsomassa. Nyt jännittää aivan hirveesti... Voimani lisääntyvät päivä päivältä. Tunnen kyllä itseni itsekkääksi, kun innostun tällaisesta asiasta, ja toinen kärsii. Mutta sitten taas kehotan itseäni ajattelemaan, että miksi tähän tilanteeseen on tultu? Eli puhun itsekseni... Pitäisiköhän tästä huolestua? Toki pelkään myös tulevaa, ja tiedän, että tulen vielä hyppimään seinille, kun olen yksin. Ne tilanteet pelottavat, ja se, että miten lapset voivat, kun ovat isällään. Tiedän, että huolehdin ja murehdin ja pelkään. ???

Hei emertinaÄlä huolestu itsekseen puhumisesta.... se on hyvin yleistä  :) Minä teen sitä jatkuvasti. Olenkin sanonut työtovereille että ei kannata välittää asiasta ellen ala tappelemaan ja riitelemään itseni kanssa  :D Sitten voi tilata minulle valkotakkisia kivoja hyvännäköisiä miehiä ja vilkkuauton  :D

Heipparallaa... pitkästä aikaa. Ensi viikolla sitten kirjoitan kauppakirjat talosta. Ja lokakuun loppupuolella päästään viimeistään muuttamaan. Sitten se alkaa se avioeron työstäminen käytännön tasolla...luulisin. Henkisestihän olen tehnyt sitä jo pidempään, toki sekin puoli jatkuu, onhan se suuri asia ja iso elämänmuutos. Välit kohtuulliset, ja lapsetkin ainakin jollakin tapaa helpottuneita...Kuinka kauhean kriisin tämä vielä pukkaa, en tiedä, kun ei ole aiempaa kokemusta. Yksinolo ilman lapsia pelottaa, muuten näyttää auvoiselta.  :)

Kyllä siitä selviää, vaikka helppoa se ei ole.
Terveestä itsekkyydestä kannattaa pitää kiinni, eikä tuntea syyllisyyttä.

*sanoo tuollaista kaikkea läpikäynyt* Mirjam  :smitten: