Astro Foorumi

Niin haluaisin kysyä sellaista kun paljon puhutaan tästä, että pitäisi vain luottaa siihen, että maailmankaikkeus järjestää asiat aina ja niin kuin tarkoitettu on ja kaikki tapahtuu ajallaan jne.

Luottamusta tuskin voi kenellekään toiselle opettaa... Mutta haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne siitä miten olette tämän luottamuksen saavuttaneet vai oletteko?

Kun luopuu omavoimaisuudesta ja itseriittoisuudesta, saavuttaa luottamuksen siihen, että elämä kantaa sittenkin.  :)

Tavallaan joo, mutta kukaan ei silti kerro mitä reittiä polku kulkee.

Voi tulla mutkia matkaan ja yllättäviä käänteitä.

Sinähän päätät mitä ajat takaa, ja olen huomannut että uusia mahdollisuuksia syntyy aina.

Tavallaan siis uskon että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa.

Itse asiassa eihän lopulta voi olla kuin rajattomuus - runsaudessa pitää sitten vain valita suuntaa--

Lähestulkoon 98% ::)

Luotan aina vaan   :angel:

Kyllä luotan!  :smitten: :angel:

Hetki hetkeltä enemmän opettelen luottamaan ;)

Olisi liian helppoa sanoa, että luotan - opiskelu on vielä sen verran kesken, että ajoittain tulee sellaisia hetkiä, jolloin kyseenalaistan elämänvirran kantamista  :crazy2:

Täydellisesti luotan siihen omaan Luojaamme, jonka teot ovat sellaiset kuin nyt ovat. Eli väliin se kääntyy "selälleen" se uskommekin vain sen takia, kun senkin suuntaa uudelleen aina vain oikeaan suuntaan muunnetaan, jos se sattuu joskus lipsumaan siihen vanhaan.  ;) :smitten:

Luotan liiankin paljon!


 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Tässä kun on elänyt viimeiset 7-8 vuotta kovin karmavelkojen maksuun suuntautunutta elämää, niin välillä on vaikea luottaa, että minulle enää koskaan tapahtuisi mitään hyvää. Etenkin viimeinen vuosi on ollut yhtä monotusta päin näköä, ja kyllä tekee jo mieli huutaa Kaikkeudelle, että EIKÖ TÄMÄ IKINÄ LOPU?

Toisaalta taas näen, että elämässäni on ollut asioita/ihmisiä, jotka eivät palvele enää tarkoitustaan tai ovat olleet suorastaan vahingollisia minulle. Pitää hypätä rohkeasti uuteen, jättää menneisyyden taakat taakse ja tähän suuntaan minua on tuupittu enemmän tai vähemmän lempeästi. Uuteen suuntaan vaikuttavat tietysti myös omat valinnat.

Oma tyylini on, että tehdessäni suuren päätöksen, teen työstä kyllä myös oman osuuteni, mutta annan Kaikkeuden viitoittaa tietäni siten, kun Hän parhaaksi näkee. Toiveillani on taipumus toteutua, vaikkeivat ne toteudu välttämättä juuri niin, kuin itse olen kuvitellut ja suunnitellut.

Eli mikset jätä niitä konkurssimiehiä

sotkevatko naiset tunteensa ja karmavelat? :angel:

Pitäis vaan katkoa kuolleet oksat ja mennä sinne missä on menestystä. Eikö.. :-*

Kyse on vain yhdestä miehestä (häntä edeltävästä on erottu jo v. -99), enkä puhu karma-asioissa pelkästään ihmissuhteista.

 ???

Kysymys kuuluukin:

Miksi edelleenkin suuntaat elämääsi "karmavelkojen maksuun"?
Ja miksi luotat edelleenkin siihen, "ettei minulle enää koskaan tapahdu mitään hyvää"?

Luottamuksesi on vahva epäluottamus muutokseen - toisinkin tapahtuen oikenemiseen.

Eikä se "ikinä lopukaan", niin kauan kuin ylläpidät karma-asenteellisuutesi pyörinää ja hyörinää.

Kaikkeus ei näet tee puolestasi yhtikäs mitään muuta kuin sen,
minkä päätät tilata elämäksesi.

Ja toteamus "eikö tämä ikinä muutu" perustuu myös kysymykseen,
joka ei hae toisenlaista päätöstä vaan pyörii ja tuskailee entisissä kuvioissaan.


Ihmiset palvelevat tarkoituksia,
joita varten heidätkin olemme kutsuneet elämäämme
- eivät ollakseen vahingollisia vaan tullen välittäjyydeltään käytetyiksi tavalla, jota ehkäpä arvioimme vahingollisuudeksi.



Kaikkeuskaan ei näe puolestasi...

Sinä itse olet se "siinä näkijä missä tekijä".

Vaikutat vankalta luojalta.  :smitten:

Tähän aiheeseen sopiva kirja -> Caroline Myss / Sielun Sopimus  :)

Luottamus = antautuminen rakkauden virtaan  :smitten:

Miten voi luottaa liikaa?  ???

Minä en aina luota siihen, että yksityiselämässä kokisin sitä rakkautta, jota kaipaan.

Luotan vahvasti siihen, että työ- ja talousasiat järjestyvät aina parhaalla mahdollisella tavalla, mutta rakkauteen en oikein uskalla luottaa.  :'(

Rauhan enkeli, jos ei pidä tuskailla sen kysymyksen parissa, että eikö tämä ikinä muutu tästä niin mitä sitten pitäisi kysyä? Miten pitäisi ajatella?

Luottamus on yksi tärkeimpiä asioita, joita ihminen joutuu opettelemaan täällä maan päällä.

Usko - Toivo - Rakkaus

Usko siihen, että mitä ikinä tapahtuukin se on minun parhaakseni. Maailmankaikkeus ei hylkää minua.
Toivo - haaveet ja unelmat, toivoa paremmasta silloin, kun maailma potkii päähän isolla teräskärkisellä saappaallaan.
Rakkaus - Universaali Rakkaus, saada ja voida olla yhtä kaikkien kanssa ja levätä rauhan keskuksessa. Kun usko menee suosittelen kääntymään tämän universaalin rakkauden puoleen.

Juuri niinä kausina, kun itselläni on usko eniten koetuksella, tunnen olevani huoneessa, jossa on paljon ovia enkä tiedä minne päin pitäisi mennä. Sitä toivoo ja rukoilee, että joku osoittaisi sormellaan, että tuonne oveen kannattaa mennä, mutta loppu pelissä siinä ei auta muu kuin odottaa, odottaa, odottaa ja odottaa. Ja odottaa vielä vähän. Lopulta yksi niistä ovista alkaa kutsua puoleensa ja sitä kiittää siitä, että sai jälleen opastusta.

Uskon koettelemus on kärsivällisyyden opettelua - ainakin omalla kohdallani, minä en millään malttaisi vaan oleskella, aina pitäisi olla puuhaamassa kaikkea! :D

 ::)

Ei pitäisi ajatella mitenkään saati kysyä sitenkään
- kunhan vain päättää edetä kohti jotakin muuta.

Uusi päätös näet kuollettaa vanhan päätöksen
eli uusi uravalinta jättää taakseen vanhan rainan.

Jos ei heti niin ajan kanssa uurtaen!  ;)


Esim.

"Ei tämä sitten muutu miksikään, aina on vaan nämä samat huolet ja murheet."  :-\

... >  :angel:

"Mikäli huoleni ja murheet näemmä säilyvät muuttumattomina päivästä päivään,
minä otan ja muutun
valitsemalla toisenlaisenkin päätöksen siitä,
mitä tahdon ja mihinkä suuntaan
sekä minkä vakaalla uskollani
päivään toisenlaiseenkin
valitsen ja omakseni voitan!"

 :smitten:

Se on SIINÄ  :angel: :smitten:

Mä luotan :smitten: mutta asioille pitää tehdä itse jotain eli laittaa se siemen kasvamaan ja odottaa luottavaisena..tulee mikä on tarkoitus ja näin jälkikäteen olen huomannut monessa valinnoissa ja paikkansa pitänyt :)

Sawotar asiaa! Juuri niin minäkin aattelen :smitten:

Luottamus ja luottaminen voi tarkoittaa niin paljoa erilaisia asioita.
Ylipäätänsä jos et luota, mitä elämässäsi sitten on?
Hyvin paljon epätietoa, mustasukkaisuutta, pahoja aavistuksia, pelkoa....
Nämä kyllä syö sitten ihmistä aika tavalla :'(

Pakko se on luottaa, onhan tuo nähty, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikka luonto pyrkiikin entropiaan se näyttää olevan täysin hallinnassa  :D. Ihan elämän mielekkyydenkin vuoksi, pakko se on johonkin uskoa ja luottaa, että olisi turvallisempi olo. Rakkauteen uskon 100%:sesti.

Olen kokeillut elämän valinnoissa tietoisesti miten karma ja tarkoitus toimii erilaisissa tilanteissa :o ja eilen koin taas karman laen, pikku juttu mutta tosi tärkeä opetus ;D mutta tulipahan koettua ja se vahvistaa uskoa, että asiat menee niinkuin on mentävä ja omilla toiminoillaan vaikutat päätökseen varsinkin suhtautumisella :smiley6600:

Sawotar, haluatko jakaa tuon oivalluksesi karmasta? Kaipaisin nimittäin nyt hieman uskon vahvistusta siihen, että asiat menee juuri niin kuin on tarkoitettukin...  :-\ Vaikka sitten kuinka pientä...

Lilja juuh mielellään :) tosin pienestä nyt onkin kyse, mutta heti oivallettiin mieheni kanssa asia..
Tavallaan tällä teolla saatiin itsellemme rahallista voittoa 60 euroa, koska apteekkari ei tajunnut että meidän olisi pitänyt maksaa suurempi summa tuotteesta ja vasta itsekin ihmettelin jälkikäteen, mites tämä tuli näin halvaksi :o ja kun katsoimme hintoja ja vertailtiin välilaskua tuotteesta, niin se oli kääntynyt väärinpäin, me maksettiin halvemman mukaan ja apteekki kärsi sen kalleimman ja ei korjattu asiaa siinä heti, koska tajuttiin itsekkin se vasta jälkikäteen...MUTTA...se voitto minimoitu sillä, että meidän tietokoneesta palo osa kun tultiin kotiin ja jouduttiin ostamaan uusi osa joka maksoi 55€ PLUS korjaajalle kulut :D eli KARMA toimi

Kieltämättä hyvä esimerkki. Jollaisia itsellänikin on useita. Juuri tuollaisia pieniä, mutta jotka kertovat niin paljon...

Lopulta menee plus miinus nolla... ja tilit tasan. ;)

Herää kuitenkin kysymys, että Jos olisitte apteekissa maksaneet oikean hinnan niin olisiko tietokone säilynyt ilman huoltoa... hmm...  ::)

Sepä se  ;D ja tosin kone pamahti yks kaks :o ilman varoitusmerkkejä :knuppel2: Olen sivusta seurannut ihmis taisteluita ja muutamalle kaverille sanonut, että elä elä :police: jos et halua itsellesi tapahtuvaksi samaista asiaa..esim. pettäminen..kaveri petti miestään ja erohan siitä tuli ja sai tublasti pettävän miehen rinnalleen..eli karmanlaki..syy ja seuraus toimi edelleen..hän joutu kokemaan sen mielipahan mitä aiheutti toiselle omalla käytöksellään ja sen luottamuksen menetyksen, oli rankkaa mutta ymmärsi tarkoituksen lopulta ja otti kasvuna itselleen :smitten:

Niinhän ne kaikki meille tulevat tapahtumat ovat kasvunpaikkoja - eteenkin ne kaikkein rankimmat koettelemukset  ;)

Miten palata takaisin maan pinnalle kun on huomannut kaiken olevan näytelmää eikä tule tunnesiteitä.. :angel: en muuttaisi alkuperäistä tekstiä.

Rahakin on vain illuusiota, sitä tulee ja menee, sitä luodaan, sitä voisi sinkoutua meitä kohti rajattomat määrät kaikkeudesta, mutta planeetoistako johtunee, että aina ei mene ihan just niinkuin luuli, vaan hitaammin, mutta kuitenkin jotain tulee.

Pökränä yön jälkeen, kun tuli nukuttua tuttavilla. Niin esimerkeistä? kaikki avaimet kun jäi kotiin ja tutut porukat maalla ja huoltoyhtiöltäkin avain poissa, siinä sitten istuttiin Jehovan todistajan tuttavan kanssa ja puhuttiin uskonnollisia. En haluaisi elää Maan päällä ikuisesti, mutta siihen luotan että Jumala järkkää asiat aina jotensakin.

Rahalla olis voinut maksaa 130 euroa lukkosepälle mutta ei huvittanut. Vaan miten yh-äiti jolla 5 lasta ja mies ei tee mitään? Panee uskonsa Jumalaan. Kerhomaksut, nousevat, ei voi maksaa. Minä siinä sitten, voi kun olisi jo nyt tapa jolla auttaa, miten hän ehtii käydä töissä ja hoitaa, ainakin ehdotin että voin hoitaa lapsiaan että saisi vähän itselleen aikaa. Taas teki mieli toimia joulupukkina, toivon että se ensi vuonna onnistuis paremmin. Ehdotan että lainaisiko hän minulta hieman.

Oli ihan hauskaa eikä tullut ongelmaa ja lapsen toivekin tuli toteen. Sitten teetin avaimet ja jakelen niitä tässä.

Muista olla VD varovainen kun avaimia jakelet Kuu kaksosten aikaan... Voit saada yllättäviä vieraita...  ;) Mutta mukavia sellaisia I´m sure.  :)

Voihan Kuu kaksoset...  :D

Mun luottamus on taas tänään vahvistunut.  :smitten:

Jossaki määrin luotan.
Silloin ainakin, kun ei ole enää mitään menetettävää :P

Pitäisi sanoa tietäväni, että pitäisi luottaa. Joskus mietin enkö luota riittävästi? Vaikka todisteita on vaikka miten paljon! :o Nuorempana elämäni oli erittäin raskasta ja tunsin elämänhaluni olleen 50%:ssä ja toivoisin sen joskus yltävän edes 90%:iin, jotta tuntisin olevani normaali mutta viime vuosina tunsin olevani elossa 200%sesti. Valtava ero pelästyttää minua joskus ja joskus minua pelottaa miten käy jos luotan täysillä. Tuntuu, että se on tie tuntettomaan, enkä ole vielä valmis siihen. Mutta luotan kyllä sen verran etten hermostu vaikka yhtenä päivänä tässä pyöräni varastettiin, menetin 3 viikon työt kun ulkopuolinen kovalevy hajosi ja se oli ainoa paikka mihin olin kirjoittanut kaikki tekstit, oli rahaongelmia. Tekstit saatiin osittain pelastettua ja opin miten tärkeä opiskelupaikkani on minulle ja se nosti motivaationi, pyöräni löydettiin muutamien päivien jälkeen hiukan kärsineenä mutta sainpahan sen takaisin, ja raha-asioita hoitui itsestään.
Näitä on monta esimerkkejä viime vuoden aikana ja opin pysymään rauhallisena enkä stressaa. Ystäväni onkin sanonut, että olen tapahtumien nähden ottanut liiankin rennosti.  :angel:

mutta en vieläkään luota täysillä ja syynä siihen on rakkaus. Pelottaa joskus, että minulle ei olla suunniteltu täällä kerralla kumppaania.

Luotan kyllä, mutta joskus kohtalon päätökset ovat pelottavia.

Järjestäähän se, mutta kyllä se osaa soppaaki hämmentää nii, ettei kuoleva ruumis perässä pysy ollenkaan :uglystupid2:
Siis mitä ihmettä, kun mulle sanottiin "stay free".

Olen näköjään vastannut tähän ketjuun silloin, kun on ollut ns. tilanne päällä. Sen jälkeen erilaisia tilanteita oli päällä vielä 4 vuotta, jonka jälkeen on ollut rauhallista. Itse asiassa olen kokenut iloisia yllätyksiäkin, mitä ei ole tapahtunut muuten tällä vuosituhannella.

Pitäisikö nyt sanoa tässä kohti hieman inhorealistiseen tyyliin, että en luota, että asioiden lähdettyä syöksykierteeseen Luoja järjestäisi asiat parhain päin. Syöksykierteessä voi vain räpiköidä ja yrittää järjestää itse itsensä asiat niin hyvin kuin vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista. Tässä kohti myös avun pyytäminen muilta ihmisiltä tulee kyseeseen, jos Luojan huutelu ei ratkaise tilannetta. Onhan se kasvattavaakin elää kriisistä kriisiin, koska silloin joutuu tekemään nopeita ratkaisuja, joiden rakentavuus riippuu lähinnä siitä, miten rohkea on ja miten hyvin osaa hyödyntää tietoaan, intuitiotaan ja kokemustaan.

Sen sijaan luotan aina siihen, että
A: totuus paljastuu aina tavalla tai toisella
B: saan todella haluamani asiat ennemmin tai myöhemmin. Joskus pitää tosin odotella kauan.
C: koska minulla on elämäntehtävä tiedossa, luotan siihen, että tehtävät löytävät minut.
D: rakkaus on läsnä minussa aina eikä tämä riipu ihmissuhteista.

Mielestäni kannattaa luottaa siihen, että "karman herrat" antavat sinulle
juuri sellaisia kokemuksia, jotka olet nykyisen ja aiempien inkarnaatioidesi
perusteella "ansainnut".

Ei ole kovin helppoa suhtautua välinpitämättömästi
siihen, mitä kohtalo eteemme tuo, mutta se lienee optimaalinen tapa
suhtautua kohtalon kolhuihin ("huono karma") ja onnen kantamoisiin ("hyvä karma")?

 :o

Vastauksena kysymykseen on ehdottomasti, että kyllä luotan!

Tiedostan erittäin hyvin, miksi jotakin tapahtuu ja mihin elämäni tapahtumat on aikanaan johtanut. Vaikka moni tapahtumista esittäytyy ensin negatiivisena, se on aina vienyt eteenpäin johonkin, jossa tästä "negatiivisesta" tapahtumasta on ollut hyötyä ja sen kautta on saanut valmiuden nykyiseen. Olen mitä olen menneisyyteni ansiosta enkä kadu mitään :)

Lyhyesti sanoisin, että jos isäni ei olisi koskaan kuollut, olisin täysin eri ihminen kuin nyt. Vaikka läheisen kuolema onkin rankka juttu, tiedän, että se on vienyt koko perheeni elämää positiivisempaan suuntaan. Ja jos perheeni ei olisi koskaan menettänyt myös isäpuolta rajan toiselle puolelle, olisin vielä vähemmän sitä mitä olen tänään. Niin ikään työpaikan menettämisen ansiosta lähdin uusille seuduille jne... Kaikki menee ketjussa eteenpäin.

Viimeisin koettelemus mulla on ollut rankka parisuhde, jossa sai todella miettiä mitä olen tehnyt ansaitakseni tälläistä... Mutta sen ansiosta olen oppinut itsestäni niin paljon, että olen pelkästään onnellinen siitä, että olen käynyt sellaisen elämänvaiheen läpi. Maailmankaikkeus kun on niin ihmeellinen asia, se tarjoaa tilaisuuksia joihin tarttuminen on jokaisen itsensä sen hetkinen päätös ja sitä päätöstä ei pitäisi koskaan katua - tuli siitä mitä tahansa. Siitä pitäisi ainoastaan ottaa opiksi ja olla kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuuksia  :smitten: