Astro Foorumi

Laitoin tällaisen mukavan psykologisen aiheen, ja siihen liittyvän kysymyksen esitän teille.

Millaisen ihmisen asemaan sinusta on kaikkein hankalin asettua?
Millaisen ihmisen asemaan asettuminen tuntuu helpolta?
Mistä luulet sen johtuvan?  :)

ihmissuhdeastrologiaa..
itsekkään,omia etujaan toisten kustannuksella ajavan ihmisen kenkiin en mahdu,
en ymmärrä mammonan hankkimisen autuutta ja onnea,
rahasta,omaisuudesta ja ulkokultaisuudesta en perusta,
en ymmärrä ihmistä,joka jättää pultsarin tukehtumaan omaan oksennukseensa
tai antaa väkivallan tapahtua nenänsä edessä puuttumatta asiaan,
tai yleensä sallii epäoikeudenmukaisuuden tapahtuvan,
en ymmärrä ihmistä,joka antaa itseään hakattavan tai sorrettavan,
ihmistä,joka tekee asioita vastoin tahtoaan ja purnaa selän takana tai kärsii
siitä jopa fyysisesti itse (itseään peilaa hän..)

liftarin kenkiin hyppään helposti,
vapaa,riippumaton,omaa tahtoa toteuttava,silloin kun tuo toteutus ei ketään tietoisesti vahingoita,
alkoholistin vaimoa ymmärrän 100 prosenttisesti,
myös toisen naisen asema on tullut tutuksi monia teitä,
liikkuvan,leikkivän lapsen asemaan on helppo samaistua,
uteliaisuus,avoimuus,vilpittömyys

miksi?
kokemuksesta,
ja koska kuu on leijonassa 8 huoneessa ja jalka nousee jouskarin tahtiin askendentilla

Henkirikoksen tekijän asemaan EN haluisi ryhtyä :o monesti ajatellut, miten ne voivat elää sen tiedon, kanssa että ovat surmanneet jonkun :-X

Ja tällä hetkellä omassa asemassa on helppo olla :smitten:

Millaisen ihmisen asemaan sinusta on kaikkein hankalin asettua?
  -psykopaatin
Millaisen ihmisen asemaan asettuminen tuntuu helpolta?
  -empaattisen, avoimen
Mistä luulet sen johtuvan?
  -psykopaatin kanssa elin ja en voi tajuta kuinka kukaan voi olla sellainen, saati kuinka siedin häntä! :uglystupid2:
  -empatiaa olen tuntenut aina ja kaikkea/kaikkia kohtaan..
  -avoimuus on osa minua (ehkä jopa rasite joskus..(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/a015.gif))
 ..ja nyt lähti ajatus vinhaan vauhtiin ja lopetan ennenkuin tämä paisuu romaaniksi..
(http://www.wdisneyw.com/forums/images/smilies05/glassesf.gif)Willow

Helpointa on tietenkin asettua sellaisen ihmisen asemaan, jolla on samankaltaisia kokemuksia elämässään kuin itsellä. Tietää paljon selvemmin mitä toinen mahdollisesti käy läpi.

Vaikein on päinvastoin.. Rehellisyyden nimissä minulla ei ole ns. oikeutta edes väittää, miltä esim. raiskatusta tai perheensä menettäneestä tuntuu. Voin olla tukena ja kuuntelijana, mutta sitä tuskaa/häpeää/surua on hyvin vaikea edes kuvitella, vaikka kuinka yrittäisi.

Jos taas jollain on erilainen elämänkatsomus tai erilaiset prioriteetit, yritän jättää ne toisarvoiselle sijalle mikäli on empatiasta kyse. Kyllähän joku voi olla narsisti-materialisti-natsi mitä lie, mutta silloin on vain yritettävä nähdä syitä moiseen ja sitä kautta jos mahdollista, löytää se empatia toista kohtaan. Sekin on kyllä melko hankalaa, muttei vaikeinta..

Hmmm... lapsena leikimme usein veljeni ( :aurinko: :kaksoset: myöskin ja Nouseva  :harka:) kanssa, että olisimme ruumiittomia ja pystyisimme "soluttautumaan" toisiin ihmisiin ja sitten "matkimme" heitä heidän tavassaan puhua ja reagoida ja elehtiä.
Me itse asiassa äänitimme nauhalle näitä pälinöitämme myös. :D


En tiedä hankalinta, mutta vastenmielisintä olisi olla joku murhaaja, teurastaja tms.
jonka pitäisi ottaa hengiltä joku/jokin. :buck2:

Minulla hiukan omituinen tapa tuntea syyllisyytä ja rukoilla jopa kärpästen ja hyttysten puolesta, kun joudun lopettamaan niiden elämän. :2funny:
En kestä esim. sitä, että kärpäspaperiin tarttuneet hyönteiset saavat niin hitaan ja kiduttavan kuoleman,
vaan minun pitää liiskata ne siihen
toivottamalla ne valoon ja seuraavaan inkraatioon. :D :2funny:

Älä edes kysy mistä tuo omituinen tapa johtuu, mutta se on ollut minulla niin kauan kuin muistan.

Tämä aiheuttaa minulle suunnattoman inhottavia arkipäivän tilanteita
etenkin vähän isompien eläväisten kanssa. :buck2:
Kerran viettäessäni yksin aikaa maalla, kun minulla oli vielä koira, niin pihaan oli luikerrellut kyykäärme ja koirani tietenkin haukkumaan sen ympärillä ja käärme oli rullalla ja yritti purra koiraani, joka väisteli ja hyppi sen ympärillä.

No.. minä sitten lapio kädessä pelastamaan koiraani, josta olin hädissäni.
Koirani ei uskaltanut selkeästi lopettaa haukkumista ja hyökkäämistä, koska käärme voi purra tilaisuuden tullen ja käärmekään ei ymmärtänyt lähteä karkuun vaan siinä rullalla oli yrittäen purra koiraani.

Kauhea tilanne! :buck2:
En kyennyt tappamaan/vahingoittamaan sitä käärmettä, en sitten millään,
joten aloin ihan paniikissa sepustaa sille käärmeelle, että jos puret minua tai koiraani, mikään ei pelasta sinua kauhealta kohtalolta.
Siinä pölöttäessäni järjettömyyksiä, katsoin missä kohtaa koirani hypää kauimmaksi siitä käärmeestä ja sitten vain nappasin koirani kainaloon ja pinkaisin sisälle niin lujaa kuin pystyin. :D :2funny:

Tarkistin, että koirassani ei ole puremia ja menin takaisin ulos.
Otin lapion uudelleen ja aloin lyödä sitä maahan sen käärmeen edessä ja huusin,
että SHUU! HUS! MENE POIS! PZIIISH! HUS!  :2funny: :D

Lähti onneksi. :D :2funny:
 

Mielenkiintoisinta olisi olla päivä jonkun minun silmissä psyykkisesti epävakaan ja/tai sairaan ihmisen kengissä ja nähdä miten hän näkee ja kokee minut ja muut.

Vaikeinta on varmasti asettua alkoholistin, huumeriippuvaisen tai muun riippuvaisen kenkiin. Lasken nyt tähän ketjuun myös pakko-oireiset ihmiset ja mielenterveyspotilaat.
Minun on myöskin aika vaikeaa sopeutua perheenäitien kenkiin.

Helpoiten ymmärrän varmaankin sellaisia ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia kuin minulla tässä elämässä tai menneissä elämissäni. Esimerkiksi raiskauksen uhrit ovat yksi tällainen asia (minut raiskattiin eräässä elämässä). Samoin minun on helppo samaistua itämaalaiseen kovaan kuriin ja filosofiaan, eteenkin samurain tai ninjan kohdalla, sillä olen ollut itsekin samurai.

Noi kaikki on todella hyviä juttuja.
Mä koen äärimmäisen hankalaksi samaistua syvästi masentuneeseen ihmiseen, sellaiseen jolla on jo kaikki mahdolliset avut annettu ja tuet takana mutta kaikki on silti niin huonosti, mikään ei auta.... Kaikista vähiten ymmärrän niitä jotka tällöin ottavat myös ya:n, kerjäten huomiota ja aiheuttaen vain huonoaoloa ympäristöönsä. Itsekkäästi haluavat kaikkien olon huonoksi.  :buck2:

Helposti pystyn samaistumaan ihmiseen, joka on edellisen vastakohta.

- Hankalin on asettua poliisin asemaan, jossa joutuu kohtaamaan mm väkivaltaisia ja häiriintyneitä ihmisiä tapauksineen. En kestäisi henkisesti enkä fyysisesti.
- Tällä hetkellä tuntuu, että helpointa on asettua terapautin asemaan; auttaa ja antaa omakohtaisiakin ratkaisuja erilaisiin ongelmiin niitä tarvitseville ihmisille.
- Ja mistä luulen sen johtuvan; oman terapia kokemuksen myötä on tullut vahva tunne soveltua esim kyseisen ihmisen asemaan. Kyky syvälliseen empatiatasoiseen ongelmanratkaisemiseen toisen ihmisen kanssa. Tämä tunne on ollut jo pidempiaikainen. :)

Millaisen ihmisen asemaan sinusta on kaikkein hankalin asettua?

Ihmisen, joka on kaikkea sitä mitä itse en ole kokenut olevani.

Millaisen ihmisen asemaan asettuminen tuntuu helpolta?

Sellaisen, jonka koen olevan kuin minä.

Mistä luulet sen johtuvan?

Psykologiasta. :) Siitä, että ihminen jäsentää maailmaa itsensä kautta, ja kuvittelee alitajuisesti toisten olevan kuin hän. Mitä enemmän toiset poikkeavat tästä omasta sisäisestä kuvasta, sitä vaikeampaa heidän asemaansa on asettua.

Minun on hankala ymmärtää ihmistä, joka elää koko elämänsä "juuri niinkuin pitääkin." Tekee kaiken kunnolla. Ei tee mitään hullua tai mitään "väärin". Tekee kaikki päätökset vakavasti harkiten, eikä tee mitään vain kokeakseen jotain erilaista. Tuntuu että tällaisen ihmisen on pakko elää jossakin pelonsekaisessa henkisessä vankilassa, sellaisessa tunteentukahduttamislaitoksessa.

Olen itse aikamoinen tuulihattu ja pienen elämäni aikana hankkinut jos vaikka minkälaisia kokemuksia hetken päähänpistoista. Ilmassa on ollut itsetuhoa mutta myös suurta rohkeutta ja uskoa siihen että minä pystyn mihin vain, eli negatiivinen ja positiivinen ääripää. Tämä hullunvoima ajaa minua eteenpäin. Tavallaan siis ymmärrän ihan minkälaisia sekopäitä. Jopa niitä, jotka ovat tappaneet. Ymmärrän ihmisen pimeän puolen. Olen ollut tekemisissä vakavasti henkisesti sairaiden ihmisten kanssa töissä ja kun olen tutustunut heidän taustoihinsa, voisin hyvinkin kuvitella olevani samassa jamassa.

Ehkä minä olenkin vähän... :uglystupid2:

-en ymmärrä niitä, jotka pystyvät tappamaan tai tehdä pahaa esim. sotimalla jossa ei ole minusta ollenkaan järkeä   :-\ :'(
Ihmettelen myös ihmisiä, joita ei hetkauta mikään asia niin kauan kun se ei liity heihin. Eli siis itsekkäitä ihmisiä en aina voi ymmärtää  >:(

-Pystyn asettumaan sellaisten ihmisten asemaan, ketkä ovat kokeneet samankaltaisia asioita kuin minä ja erityisesti sellaisten, keiden joku todella läheinen ja rakas ihminen on menehtynyt vaikka minun läheisiäni ei ole kuollut. Luulen että se johtuu siitä, että isäni puhuu paljon omasta isästään jonka hän menetti ollessaan 12-vuotias ja äitini on menettänyt kaksi veljeään (molemmat tekivät itsemurhan) ja isän.

Muistan kun katsoin tsunami-dokumenttia ja siinä näytettiin kuolleita lapsia,aikuisia ym. .. Itkin yksin pitkään kaikkien niiden ihmisten puolesta  :'( Ja nyt alkoi itkettämään kun ajattelen näitä pahoja asioita  :(

Aloin miettiä kysymystä ja huomasin, että pystyn samaistumaan lähes keneen vain. Tai siis luulen pystyäväni. Kyse ei taida olla niinkään myötätunnosta, vain erilaisten näkökantojen ymmärtämisestä. Voin tunnistaa helposti jonkin toisen luonteen osan myös itsestäni. Kaikilla meillä on synkkiäkin ajatuksia, joten ymmärrän hyvin miten epätoivo voi ajaa esim. rikokseen. Tutkailen paljon ihmisluontoa. Toivoisin tulevani näyttelijäksi. Ehkä edellä mainittu ominaisuus on vain niin luontainen minulle. Olen aina ollut se herkkä tyttö, joka imee vaikutteita muista ja ympäristöstään. Voin esittää toista, kun tunnen itseni hyvin. En ole kokenut paljoa, mutta elämäni on hyvin paradoksista. Pystyn unohtamaan itseni ja keskittymään toiseen. Ehkä elän liikaakin toisten kautta.  :'(

Hmm... Taidan olla melko analyyttinen. Hyvällä ja huonolla tapaa  ;) /  :-\

SuPi

Kaikkien sellaisten ihmisten asemaan samaistun, joilla on samoja kokemuksia. Olen aina heikomman puolella ja jotenkin aina ymmärrän ihmisten mielien taakse,

PAITSI

addiktoituneita ihmisiä en ymmärrä. Miten joku aine voi mennä muun elämän edelle?  :idiot2:

En myöskään pysty käsittämään, että joku tekee fyysistä väkivaltaa. Itse en pysty tappamaan edes kärpästä vaan ajan sen ulos.  ???

       EN MINÄKÄÄN.. KUMMALLISTA TOUHUA.. kerrassaan outoa  :uglystupid2:
:2funny: voihan vitsi, oon oikeasti sekoamassa.. en jaksa selittää miksi aine menee muun edelle..
se VAAN menee  :tickedoff:

höh. en mä sitä suhun Willow kohdistanut!!  :-\

Se vaan ei mee jakeluun vaikka Jeesus selittäisi.  ;)

Voi, Intimaria.. en ajatellutkaan et olisit suunnannut minuun..
Kuten totesin.. olen sekoamassa tai jotain..  :idiot2:
joka asiaan pitää heittää jotain ja ajatukset laukkaa jossain avaruudessa..
(negatiivista ajattelua) :crazy2:
ja yht'äkkiä olen kuin itse rauhallisuus ja sopusoinnussa kaikkien ja kaiken kanssa.. :uglystupid2:  :smitten:

Elämänilon vastauksesta tulee heti mieleen vaaka äitini, hän todellakin on juuri tuollainen  :) Hoivaava, äidillinen ja lämmin.
Itseasiassa itse osaan asettua melkein kenen tahansa asemaan, tarkoitan että ajattelen usein asian molemmilta kannoilta. Jos on kaksi osapuolta, esim. murhaaja ja murhattu niin ajattelen usein asian molemmilta kannoilta, miltä uhrista on tuntunut ja mikä on saanut murhaajan tekemään sen, mitä hänen menneisyydestään löytyy. Joskus pohdin niin paljon kumpaakin puolta että alkaa ahdistaa.. Yritän ainakin asettua kaikkien asemaan, jotta itse ymmärtäisin paremmin.

Kaikkein hankalinta olisi asettua murhaajien ja terroristien asemaan. Nää rättipää jupakat pistää vihaks. Ja helpolta tuntuu loukkaantuneiden, sairaiden, pelokkaiden.. jne. apua tarvitsevien ihmisen asemaan asettuminen. Miksi? Elämänkokemus.