Astro Foorumi

 ::)

Tajusin juuri, että vapaus on sana,
joka ei aukea - ainakaan minulle - ilman muita sanoja.

Vapaus... vapa...  - Äsh... ei sytytä!  :uglystupid2:

Kertokaa, oi kertokaa - ja vappauttakaa!


Yksi sana, jonka oheistan vapauteen, on "vastuu".
Voiko kukaan olla todella vapaa ilman vastuuta?

Voiko kukaan olla todella vastuullinen ilman vapautta pakosta?

 :coolsmiley:

Miksi muuten ihmisiä pakotetaan ottamaan vastuu - edesvastuu?
Voiko ihminen edes olla vapaa, jos siitä edesvastuullistetaan?

Voiko ihminen olla todella vapaa, ellei hän omista itseään?

Mitä on itsensä omistaminen
- vapauttako tehdä ja teettää itselleen mitä tahtoo?  :o



... "Mitä ja mitä ja mitä sitten" ...
- kysyy Rauhan pikku enkeli, 4 v. ja risat.  :-\

Tässä liittyy seuraan toinen hiekkalaatikossa istuva  :angel:

Tuli yksi tapaus mieleeni, josta taisin muuten lukea Minä Olen lehdestä.

Tyttö istuu ja piirtää, opettaja tulee viereen ja katsoo omenaa, joka tyttö on piirtänyt ja sanoo:

- Ei sinisiä omenoita ole olemassa.

Johon tyttö vastasi:

- Ai, miten niin? Juuri minä sellaisen piirsin.

Mutta sanoihin.

Vapaus, freedom, fri - free dom = fri från dom, eli vapaa tuomiosta, vapauta heitä - free dom

Vastuu, ansvar jota tulkitsen ta an svar , ottaa vastaan vastauksia = vasta, juuri, rot, olen/oli ottaa , a oli ...

Responsibility , respond, vastata pyyntöön, respond two, eli kaksi, are , on ...

Vapauttaa meidän mie (minä)lemme (rakkaus, lempi) kahleista, rajaton, luomisvapaus mutta vastuullisena = vastuu = oli myös, was two = oli kaksi

rajaton, ra ja ton , ra ja ton = ra ja sävelmä , ra ja (minä) sävelmä

sä veli mä

Avata (avataara) silmämme = sillä mä on me , oli ja otti (va - ta)

Hei tämähän on hauskaa ...  ;D

Vassoguu muille - va r (mitä/oli) så (kylvää/niin) go (mennä, hyvää), oli niin jumala, ole niin jumala

Godnatt - jumalan hyvä yö  :smitten:

VAPAUS on polariteetti (v)ankeudelle  :angel:

Mahtavaa Pia!  :laugh:

Vapaus on sitä, että sitoo itsensä vapaaehtoisesti.

Vapaus valita, mutta ei vapautta olla valitsematta. Tai vapaus olla valitsematta jotain, mutta sitten täytyy valita vapaasti jotain muuta.

Vapaus on illuusio ja siksi sitä ei pidäkään edes käsitteenä ymmärtää.

:laugh: Juuri noilla sanoilla aioin ensin vastata  :coolsmiley: :D

pelle miljoona lauloi aikoinaan :
"vapaus on suuri vankila,
rakkaus,pelkkää unelmaa?
ystävyys,usein vaikeampaa kuin yksinäisyys.."

samoin pia
sanoilla on mukava leikkiä,
vieläpä laskea kirjaimille numeroita,
ja kääntää kaikki ylösalaisin oikeinpäin

Monesti olen miettinyt samoja asioita..Mielestäni vapauteen kuuluu myös vastuu. Vastuu niista omista "vapauden" teoista niin itselleen kuin muille...voisi vaikka sanoa että että ei vapaus ole yhtä kuin muista ja itsestä piittaamattomuutta.
Itsellä on vapaus päättää mitä tekee, jos kantaa seuraukset, sillä kuka muu ne kantaisi joku toinen "vapaaksi julistautunut" ei ainakaan..
Ymmärrän että vapaus ja vastuunkanto ovat itse asiassa samalla puolella kolikkoa, toisella puolella kolikkoa (noin kärjistäen) olisivat elinkelvottomuus ja kaaos, kun syitä ja seurauksia ajattelee tarpeeksi pitkälle.
Itsensä omistaminen taas.. se varmaan merkitsee jokaiselle eri juttua. Jollekulle sitä että ei ole velkaa, joku muu taas kokee kuuluvansa ensisijaisesti omaksi omaisuudekseen oli vaikka parisuhteessa eikä siksi myöskään kahlitse kumppaniaan määritteellä: minä omistan sinut, olet minun.
Uskoisin, että jotkut rakentavat itselleen myös mielen, asenteiden tai ruumiin vankiloita, jotka estävät heitä olemasta todella vapaita. Jollakulla se vankila on vääristynyt minäkuva, toisella nurkkakuntaisuus, kolmannella materialismi. Niidenkin purkamisessa on oma työnsä..

Että tälläinen on minun vastaukseni, my humble opinion. Toivottavasti tulee lisää mielipiteitä.. :angel: :angel:

http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html

Tässä monipuolista tietoa käsitelty henkisestä vapaudesta :angel:

http://www.vapaus.net/index.php?main=1&sub=mika_on_vapaus

Tässä vapaudesta  :smitten:

Paradokseja, jee. Niiden kautta kai tätä maailmaa on katsottava, jos aikoo nähdä. :)

Vapaus on kai ihan yhtä helppo tai vaikea määritellä kuin rakkaus. Se on yhdelle yhtä ja toiselle toista. Itse näen vapauden eniten päänsisäisenä asiana (:merkurius: :vesimies:), esimerkiksi nimimerkkini edustaa minulle vapautta. Ajatus on vapaa, sanotaan. ;) Ajatuksissa voimme matkata sinnekin, minne fyysisen maailman kahleet estävät pääsemästä. Vastuun taas yhdistän vapauteen silloin, kun puhutaan tekojen tasolla asioista, jotka vaikuttavat muihin. Ehkä vapaus on todellista vapautta vain silloin, kun siihen ei liitetä fyysisen maailman asioita? Onko ihminen mielen tasolla "oikeasti vapaa"?

Rajoitukset ovat niin ikään eniten päämme sisällä. Estämme ajatuksilla ja uskomuksilla itseämme tekemästä tai olemasta jotakin. Aiheesta tulee mieleen esimerkiksi Wayne W. Dyerin kirja The Sky's The Limit (Uskalla rikkoa rajasi), joka teini-iässä oli hyvin avartava lukukokemus.

Pialla oli hyviä sanaleikkejä ja nikin Pelle Miljoona -lainauksesta tykkään myös. :) Jatketaan siis lainauksia aiheesta...mieleen muistui heti pari:

Tietä käyden tien on vanki
vapaa on vain umpihanki

(Aaro Hellaakoski)

Vapaus ja rakkaus,
kumpikin kutsumus
rakkaus jos vaatii hengen
uhraan senkin
vapaus jos vaatii,
uhraan rakkaudenkin.

(muistaako joku, kenen runo tämä on?)

Tosi hienoja ajatuskulkuja teillä, kiitos.  :smitten:

Eikös "dom" viittaakin "domukseen" eli (muistaakseni) taloon?  ;)

Tuosta "vapaus on illuusio" -teesistä sen verran pohdiskelen,
jotta tuota... pidän vapauden illuusiota sinällään kuvitelmana, haavekuvana
siitä "oikeastakin" vapaudesta.

Eli kokemalla kuvittelemansa vapauden
tai vapaudeksi mieltämänsä kuvitelman
erottaakseen sitä vasten voivankin olla
todellistakin vapautta.

Aivan kuten ajallisuutta vasten voi aavistaa olevan ikuisuutta.

Se on samanmoista kuin että...
valitsee itselleen "hyväksi" väitetyn kirjan,
jonka luettuaan ja "huonoksi" todettuaan
on tullut saaneeksi vaikutelman siitä
"hyvästäkin kirjasta" - sen mahdollisuudesta... ::)

Minulle taasen tänään (kasvettuani polvihousu-tarzaniksi)
tulee mieleen arvio siitä,
että vapaus on "uusivapaisuutta" (fallos-termi?)
eli uuden mahdollisuuden ja tilaisuuksien mitoittamista.

Perustuen siihen, että rajallisuutta ja äärellisyyttä
vasten voimme kokea rajattomuutta ja äärettömyyttä
- ainakin suhteellisesti.

Silti niitä ei löydä tavoittelemalla vaan olemalla... ne.  :o

"Sitä se vapaus teettää" eli vapaus avartaa näköaloja
ja synnyttää lisää vapautta - toisenlaistakin vapauden taikaa.

Vapauden taika on mielestäni sitä,
että koettuaan vankeutta ihminen ei voi kuin ihmetellä vapauden hurmaa.

Koska tuo hurma viitoittaa tietä tulevalle - vielä todellisemmantuntuiselle kokemukselle vapaudesta.

Mutta voiko vapautta kokea ellei sen puuttumista ole;
voiko olla vapautta ellei sitä hahmota vapauden illuusiota vasten?

Joka illuusio itsessäänkin hahmottuu vapauden vastakohdan avulla
- läpikäymällä vankeuden ankeutta ja ainaisuutta.

Ihminen voi sotia ollakseen vapaa,
mutta vainkohan havaitakseen
"soditun vapauden" illusorisuuden?

Kuten "soditun rauhan" kestämättömyyden...  :-\

 AJATTELEPPAS TÄTÄ...delfiinit pystyvät elämään vapaudessa jopa ollessaan ihmisten vankina.. ja kuinka ne osaavat suhtautua "osaansa" myönteisesti ja iloisesti.. eli voisi siis päätellä että vapaus on kaikkien saavutettavissa, ajasta tai paikasta huolimatta. pistää miettimään miten he pystyvät tähän sillä  onhan heillä koko maapallon tietosuus kannettavanaan...

ajatuksia tästä ???

 ::)

Toisaalta sanonpa, että delfiinit pystyvät elämään vankeudessakin likipitäen tyydyttävää elävää,
kunnes väsyvät ylläpitämään kulisseja
... ja jättävät kehonsa.

Eli vankeudessa vietetty "tarha- ja allaselämä" ei mielestäni korvaa totuutta siitä,
että vapaus on saavuttamista, etenemistä kohti vapauden suuntimoa
- todellisuutta.

Entä sitten oletus "tietoisuuden painavuudesta"
- eikö luulo olekin se, joka painavuudellaan estää kokemasta tietämisen painottomuutta;
eikö tietäminen olekin ikeensä soveliaisuutta ja kuormansa keveyttä?

Niinpä ne, joilla on varmaa tietoa tiedettävästä,
ovatkin tyynen rauhallisia ja vakaan horjumattomia
kaiken kokemansa tuskan ja kivistyksenkin keskellä
- kehitystiellämme kohti illuusioitten romahtamista omaan raskasmielisyyteensä.

 :smitten:

Olemisen sietämättömään keveyteen  :smitten:

Vapaus on olotila tai tunne.

Nyky-yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, jotka puhuvat vapaudesta.

Eri asia olla

Vapaudesta riippuvainen kuin
vapaasti riippuvainen..     ;)

Kun tässä luin tekstejä oivalsin että monasti tässä käsitellään vapaus ja valinnaat samaan aikaan.
Jos voit valita niin olet vapaa.

Oletko vapaa jos pitää tehdä valita ??

Vai oletko juuri silloin vapaa kun voit tehdä valinnan ??



Taikuri   :crazy2:

Hei, voisitko kertoa lisää tuosta "olemisen sietämättömästä keveydestä"?

Tosin olen kyllä sitä itsekin pohtinut - kerran kävin katsomassa samannimisen elokuvankin - pariinkin otteeseen...

 :smiley6600: :smitten:

 ::)

Kertoisitko, mitä ymmärrät "vapaudesta riippuvaisuudella"
ja "vapaasti riippuvaisuudella"?

Kiitos.  :smitten:


Tuota... voisiko olla niin, että ensiksi ihminen kokee riippumattomuutta ja vasta sitten vapautta - vaiko toisin(kin) päin?

Esim. vankeudessa vietetyt vuodet - tekevätkö ne ihmisestä jollakin tapaa riippumattoman, ts. vankeuteen turtuneen taikka muulla tavoin siihen sopeutuneen ... ja sitä kautta valmistavat häntä "uimaan" vapauteen.

Taikka esim. hirmuavioliitosta irtaantuminen - saako se ihmisen ensin huokaamaan vapauden tyydytyksestä ja sitten kokemaan olevansa riippumaton menneistä hirmuvuosista (valmis, aulis ja kykenevä antamaan anteeksikin...)?

 :angel:

Samoin, se oli hyvä elokuva - myös tuo nimi ON loistava.
Erityisesti jäi mieleen se kohtaus, jossa kuva liukui VALOKSI  :angel:

Oleminen ON keveyttä, eläminen ihmisenä fyysisssä kehossa useinmiten raskasta.
Keveys on sietämätöntä silloin, kun sitä ei tarvitse sietää, se vain ON.
(Rakastan sanaa ON  :-* )
 :smitten:

 ::)

Itse miellän vapauden myös kyvyksi nähdä olevansa läsnä valinnoissaan
- myös niissä valinnoissaan, jotka ovat valitsematta jättämistä.

Jännää muuten, kuinka "kykyisyydessä" on sinällään jo vapautta
- olla kykenevä/vapaa vapauteen; olla kyvyiltään vapaa/vapautunut.  ;)


Tämä juuri mielestäni on suuri harha: valintoihin ehdollistavuuden nimittäminen vapaaksi tahdoksi - en koe näin.

Vapaus on minulle pikemminkin mahdollisuuksien kehä, jolla liikun
ja jolla eteneminen perustuu erehdyksienkin kautta onnistumiseen
ja ennalta arvaamattomastikin ilmenevään edistymiseen.

Niinpä läsnäoleminen päätöksissään, jotka sekä päättävät entisen että päätöstävät uuden - kuinka riemuitsenkaan vapaudesta suuntautua valintojen kautta aina vain uusiinkin valintoihin, ratkaisuihin ja päätöksiin.


Vapaus ilman mahdollisuutta muunnella vapauttaan
kokeakseen sen toisinkin - eikö se typistykin
valinnanvapauden kapeutumiseen?

Minulle valinnanvapaus on kuitenkaan merkitsemättä "oikein/väärin" -vaihtoehtojen sumaa vaan:

"Näin taikka toisinkin" -monivalintaa.

Toisin sanoen en usko kohtalon sulkeutumiseen vaan avoimuuteen.

Onhan kait niin onnellisen-hirmuisen-paljon tutkimatonta tiedettävyyttä.

 :smitten:

Voi kiitos, lämmin kiitos!  :smitten:

Vuosikymmenien jälkeen jokin loksahti paikoilleen - ihan totta!  :coolsmiley:

Ei minun tarvitsekaan sietää sitä,
minkä jo koenkin olevan
wallan sietämättömän (aahhhh!) iha-naisen olen-naista koko-naisuutta:

On niin kuin "onentaminen"

 :angel:

 :D Ole hyvä  :smitten:

 :angel:

   Vapautemme  on  valita  sielun  suunnitelmamme,

    tai sitten  EI !! ?

        :smitten:

          Herää  tietysti  kysymys ??

            Kuka  sen  toteuttaa ??


                 :uglystupid2: