Astro Foorumi

Haluaisin tuuletella lempiaihettani kanssanne, hyvät Astrolaiset. Vesimiehen ajan hienouksiin kuuluu sukupuolisuuden uudelleenarviointia.

Olen aina kammonnut ajatusta miesten jutuista ja naisten jutuista. Minusta on vain ihmisiä, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Omat ominaisuuteni ovat ehkäpä perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä, vaikka ulkoisesti olenkin nainen isolla N:llä. Siksi olen joutunut tätä ristiriitaa vatvomaan. Pidän nimittäin lujasti kiinni oikeudestani toimia itselleni ominaisella tavalla, saman ihmisoikeuden annan kaikille muillekin. Voitte uskoa, että tämä on tuonut haastetta elämääni, varsinkin peruskoulussa 80-luvulla. Hehhee.  Minä istuin jälki-istunnossa samoista asioista, joista pojat saivat selkääntaputuksia! Nykyään taitaa tilanne olla aivan toisin.  ::)

Kysymys: Jos määrittelet itseäsi, niin monesko argumentti on sukupuolesi? Kuinka lujasti persoonallisuutesi on siihen kiedottu?

Nyt joku saattaa ajatella, etten olisi sinut naisellisuuteni kanssa. Tai haluaisin olla mies.  Se ei ole totta, haluan vain laajentua ja kasvaa ihmisenä. Ilman mitään rajoja, varsinkaan patriarkaalisia ja luterilaisia, huh sentään!

Onneksi minulla on ollut onni kasvaa ymmärtävässä ja hyväksyvässä kodissa, mutta ympäristön kanssa on välillä tekemistä. Monet ystävistäni ovat enemmän tai vähemmän androgyynejä  ja on se vaan niin ihanan vapauttavaa olla sellaisessa seurassa oikea oma itsensä!

Täytyy vielä mainita, että äidiksi tuleminen on vain vahvistanut tätä ”omaan mittaan kasvamista”.
Onko kohtalotovereita? Ajatuksia? Mites vesimiehet?

mä taidan olla joku naisen/miehen sekoitus! ;) :uglystupid2:
selitystä ei varmaankaan tarvita..

Hmm..pistitpäs 'pahan', en ole itse asiaa oikeastaan mitekään ajatellut sen tarkemmin... :idiot2:

Jos siitä lähden että monesko argumentti on sukupuoleni, niin, aika montaa tulee kyllä sitä 'ennen'...Josko nyt mihinkään ihan yksittäisenä niin kovinkaan samaistuu. Kaikkia yhdessä, mitä vaan uutta itsestään löytää, näiden jo 'valmiiksi ajateltujen' lisäksi.  :D

En osaa niitä kyllä yhtään laittaa mihinkään järjestykseen....

Ennemminkin ehkä koen, että milloin mikäkin on pinnassa enemmän ja jotenkin johonkin 'muotoonsa' ;D samaistuu sitä mukaa hetkittäin enemmän, mitä aluetta itsestään koittaa sisäistää itselleen.... :D

Tokiinsa siis sellaiset ns.'naisen juttuina' pidetyt jotkin asiat, ei ole koskaan oikeen tuntuneet omilta...siis yksistään....en ole niitä halunnut erotella.
En koe olevan miesten tai naisten juttuja...
Tunteita en ainkaan jakaisi sukupuolieroihin. Enkä montaa muutakaan...
Vaikka toisaalta on kauhistuttava ajatus sekin, että sukupuolieroja ei tunnustettaisi olevan olenkaan.
Ei sekään hääviä ole, kun naiset matkii miehisiä piirteitä ja ominaisuuksia, tunteakseen itsensä tasaveroiseksi miesten kanssa, saatika päinvastoin.  ;)

Minusta kuitenkin mies ja nainen täydentää toisiaan....

Ehkä olen vähän vanhanaikainen vesimies...  :-[

Toivottavasti löydänkin tästä ketjusta uusia ajatuksia.... :)

:smitten:

Sukupuoli ei ole kertakaikkiaan koskaan ollut oman itseni määrittelyssä se johtava asia. Eikä tule olemaan.

Sukupuoli on tullut viimeisenä, jos on pitänyt alkaa seulomaan ominaisuuksia.

Olen hupaillut eriasteisilla sukupuolitesteillä. Olen saanut tulokseksi androgyynin ja transvestiitin kautta kaikkea miehen ja naisen välistä...  :2funny:  :uglystupid2: Minä olen minä, sukupuolesta riippumatta!

 :smitten:

Hyvä aihe, Synapsi.  :-*

:smitten:

Minun tämän vuoden oppiläksyjäni on ehdottomasti ollut oman feminiinisen energiani tunnistaminen ja tunnustaminen. Luokittelen itseni myös androgyyniksi. Olen lapsena ollut hyvin poikamainen - nuliksi ajeltu pää, shortsit ja painimassa porukan päällimäisenä poikien kanssa. Olin myös pitkä ja muutenkin kookas ikäisekseni, tosin nykyisin olen pikkuinen päälle 153 cm ilmestys  ;)

Haluan pitää sekä maskuliinisen että feminiinisen energian tasapainossa, eikä se ole aina helppoa. Parisuhde toki auttaa vahvistamaan sitä feminiinistä energiaani. Minulla on myös paljon naisystäviä, jotka eivät siedä feminiinistä energiaansa yhtään, vaan ovat maskuliinisuuteen taipuvaisia. Eräs näistä ystävistäni soittikin minulle viikonloppuna ja nauroi "Sain viimeinkin akkuporakoneen - eli näin se feminiinisyys sitten kehittyy!"  :D On mukavaa, että hän on sukupuolienergioiden suhteen samassa opissa ja läksyssä kuin minä - ainahan matka on mukavampi kahdestaan kuin yksin ^_^

Feminiininen energia on alkanut ilmetä mm. kiinnostuksena meikkeihin (ah, niillä on kiva leikkiä! :D) sekä tuoksuihin. Olen myös naisellisen herkkä ja tunteellinen. Maskuliininen puoleni nousee esille eteenkin pleikkarilla pelaamisessa ja musiikissa. Ja autoissa! :D  Rakastan isoja, isoja autoja.

Kyllähän sitä on varmaan jokinmoinen nainen, kun kauniit miehet kääntävät päätäni ja täyttävät piirroslehtiöni*nauraa*

Nasevasti ilmaistu!

Ei pelkkä sukupuoli määritä persoonallisuuttani. Toivon kuitenkin, että itse olen oppinut (ja opin edelleen) käyttämään sekä maskuliinista että feminiinistä energiaani juuri sillä tavoin, kun tunnen tarpeelliseksi tai "oikeaksi". Kyllähän tuo astrologinen karttanikin kertoo voimakkaista haasteista ja ehkä se on tuonut jotain "jätkämäisyyttä" minunkin Naisen olemukseeni. Nuorempana monet tytöt hieman arastelivat minua - itse en sitä silloin ymmärtänyt miksi. Mielestäni en käyttäytynyt pelottavasti tai uhkaavasti, mutta ehkäpä suoruus, tietty jämäkkyys ja toiminnankin nopeus saivat aikaan hämmennystä. Kaipa sitten käyttäydyin ei-tyttömäisesti eli en istunut "rooliin".

Kyllä se porakone minunkin kädessäni pysyy, pienet rempat hoituvat ja auton renkaat tai lamput saan vaihdettua. Minua eivät kuitenkaan häiritse termit "naisten" tai "miesten" jutut.

Ja ON ihanaa pukeutua kauniisti, laittautua ja olla Nainen. Ei se silti minun tapauksessani tarkoita röyhelöitä tai rinsessamekkoja...  ;) Ja äitinä oleminen on kamalan ihanaa (ihan kirjaimellisesti nimimerkillä murkkuikäisen äiti...) Olen myös onnellinen miehekkäästä miehestäni, joka mielestäni osaa ilmentää "sisäistä naistaan".

Hyvää iltaa Ihmiset!

Olihan mieluista lukea tekstejänne, kiitokset kaikille.

Huvitti kovasti Pallaskissan kuvaus "ääripäissä käynneistä", tuntui kovin tutulta (Mars  :vaaka:!) Nimitän niitä Kuminauhareaktioiksi. Opin tästä maailmasta hyvin karuja asioita leikatessani ensi kertaa naiseuden symbolin, pitkät hiukseni pois.  :-\

Hyvä kiteytys Dorian; "Minä olen minä, sukupuolesta riippumatta!"  ;)

Tinan sanoin; "Seksuaalisesti olen nainen, mutta muuten ihan vain ihminen".
Juuri tätä ajoin takaa. Ja kaikissa muissa suhteissa kuin parisuhteessa toivoisin tulevani huomioiduksi ensisijaisesti ihmisenä. Niih.

Haluaisin kommentoida kaikkia, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Jatkan myöhemmin.

Toivottavasti keskustelu jatkuu, öitä

Olen androkyyni, minussa on ne kaikki puolet. Eihän sielullakaan ole sukupuolta. Hauskaa, että täällä oli tällainen keskutelu kun juuri hämmästelin illan suomalaista tv-tarjontaa ja lesbojen hedelmöityshoitokeskustelun päätteeksi tuli Mullanalla sekä Will & Grase... Kyllä ovat ajat muuttuneet!
Pohimmiltaanhan tässä on kysymys juuri tästä vesimiehenajasta ja siitä, että ihmiset viimein tajuavat, että kaikki ovat bissejä ja raamatun lausein "ja jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi"...ei mieheksi TAI naiseksi, huolimatta siitä minkälainen nahkapala siellä jalkovälissä asustaa.

Tässä kohtaa tulee astrologinen kartta taas hyödylliseksi kun rupeamme miettimään minkälaiset ominaisuudet tai toimitatavat kenellekkin parhaiten sopivat. Esim. mulla on kartalla paljon vettä(fem) ja maskuliinisessa elementissä laskettavat planeetat vaa'assa, mikä taas on venuksen palkkalistoilla, näin ollen mulla onkin enimmäkseen tyttökavereita ja työskentelen muodin ja kauneuden parissa. :-* Toisaalta rakastan isoja jenkkiautoja ja rallia sekä pyörin kaikellaisissa musa ja rokkiporukoissa, tosin muusikkomiehet ovat kaikkea muuta kuin maskuliinisiä  ;D

Ehkäpä tulee vielä aika jolloin sukupuolen sijaan tiedustellaan, että minkälainen sukuelin sinulla on?

Mielestäni ihmisissä on tavallaan feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä ja ominaisuuksia. Vain sen takia, koska ne on selvyyden ja luokitteluntarpeen takia nimetty sellaisiksi joskus. Tietenkin historialla on paljon vaikutusta, millaisia miehet ovat olleet ja millaisia naiset. Nykyään kuitenkin jaottelun ei omasta mielestäni tarvitse mennä fyysisen sukupuolen mukaan, vaan enemmän henkisen puolen ja luonteenpiirteiden. Miehessä voi olla paljon feminiinisyyttä ja naisessa maskuliinisuutta - se on yksilöllistä ja hyvä niin. Itsessäni kyllä huomaan enemmän feminiinisiä piirteitä (ja olen nainen), mutta ehdottomasti on olemassa myös enemmän niitä maskuliinisia piirteitä omaavia naisia. Miehessä taas pidän ehkä jopa enemmän naisellisista asioista tai korkeintaan feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta tasapainossa tai lähellä sitä.

Kaiken kaikkiaan pidän naisia ja miehiä tasa-arvoisina ihmisinä. Ihmisinä, joilla on jommalle kummalle sukupuolelle enemmän ominaisia luonteenpiirteitä tai molempia tasapuolisesti.

En hyväksy yhteiskunnassa vallitsevaa jaottelua miesten ja naisten juttuihin. Mihin perustuu esim. se että meikki ja tietynlaiset vaatteet ovat naismaisia? Katsokaapas joskus historian kirjoja ja löydätte kuvia mm. miespuolisista hallitsijoista joilla on päällänsä ties mitä sukkahousuja, hörhelöitä, peruukkeja yms. Olivatko he sitten tavallista feminiinisempiä? ;) Vai voisiko olla niin että edellä mainitut seikat liittyisivätkin muotiin, eivätkä sukupuoleen? :o Tai toinen esimerkki, pidetään ihan normaalina että poikalapset riehuvat ympäriinsä pienenä, ovat meneviä, likaavat ehkä vaatteensa leikin ohessa, yms. Mutta jos tyttö käyttäytyy samalla tavalla, mikä on ihan luonnollista lapsille universaalisesti eikä liity sukupuoleen, saa hän hymyjen sijaan moitteita. Mielestäni tuo on lasten ajamista tiettyyn muottiin joka on heille luonnotonta, heidän oikean luonteensa rajoittamista. :tickedoff: Itse au-vaakana ja kuu-oinaana olen ollut jokseenkin menevä ja aktiivinen jo pienestä pitäen, onneksi vanhempiani ei ole kiinnostanut niin kamalasti leikkiikö se pikku-Missa tyttöjen vai poikien kanssa. :)

Mie olen ollut ihan samanlainen pienenä kuin sinä, Missa ^_^ Aina menossa ja sotkemassa, sekä itseään että muita. Huristelin polutraktoreilla ja kaivinkoneilla. Barbien sijaan halusin action figuurin :D Pehmolelu innostus on tosin pysynyt koko elämän läpi, joskin se alkaa nyt jo hiipua hiukan.