Astro Foorumi

Tai siis meitä, minua ja miestäni. Lapsikin on, mutta hän ei näitä asioita vielä osaa onneksi pohtia.

Muutama vuosi sitten menetimme kotimme ja jouduimme asumaan muiden nurkissa. Nyt tänä keväänä maailmankaikkeus antoi todellakin ymmärtää että saamme etsimämme, ja kun olimme sen jo saaneet, se vedettiin meiltä reippaalla kädellä pois. Kun selvisimme siitä, olimme saamassa toista mahdollisuutta, ja sekin oli meille jo lähes kokonaan annettu ja annettu muutenkin ymmärtää että me sen saamme. Mitä vielä, taas vedettiin matto jalkojen alta pois. Eli tämä oli kolmas kerta. Ehkä seuraavalla kerralla onnistaa?

Lähipiirissä on paljon ihmisiä ketkä tarvitsisivat yhtälailla oppiläksyjä asioissa jos toisissa, ja nyt itsekkäästi parkuen sanon että kaikki materialistinen p*skaongelma kerääntyy meille. Olemme terveitä, ainakin fyysisesti, omasta mielenterveydestä en kohta enää tiedä. Olisi jotenkin helpompaa hyväksyä uusin mutka kun tietäisi mitä edellisessä elämässä on tapahtunut tai mihin tämä johtaa, johonkin parempaan kenties?

Voi synkkyys sanon minä. :'(

Voimia sinne :smitten: Tuska opettaa tarkoituksen, nyt on luopumisen aika kaikesta turhasta

Hah, kolme kertaa annetaan merkki, joten kiitos maailmankaikkeus merkeistä. Nyt sen tajusin  :). Elämä voittaa, tietenkin  :smitten:  :smitten:  :smitten:

 ::)

Kuka kouluttaa - ellei ihminen itse niin ajatuksillaan tee.

Uskon ja luotan siihen, ettei minulle voi tapahtua mitään,
mitä en tavalla taikka toisella itse ole tilannut
eli viestittänyt maailmankaikkeudelle "lisää tällaista".

Niin kauan kuin ihminen ajattelee ulkopuolellaan liikuskelevan
maailmankaikkeuden toimitsijoita eräänlaisina "kohtalon kätyreinä",
niin kauan ihminen luo elämäänsä lisää pelkäämistä ja haluamista,
tavoittelemista ja välttelemistä.

Se nyt vaan ompi niin,
ettei perimmäisesti meidän ulkopuolellemme jää mitään muuta kuin...
osallisuutta itse olemisesta.

Siten uhri, pelastaja, kapinallinen ja tyranni ovatten olosuhdevalintoja
siinä missä syntyminen ja kuoleminenkin.

Miksi tällaisia kirjoittelen - onko sanoissani mitään lohdullista ja kannustavaa?

Kyllä - sanonpa, että kouluttamisen ajatus ruokkii kokemuksia tulemisesta koulutetuksi.

Eli kehäpäätelmä "minua sitten koulutetaan, koska elämä on sitten läpeensä yhtä koulutusta" pitää ensin korvata uudella elämänvisiolla.

Kuten vaikkapa:

Elän nyt elämäni kukkeinta aikaa ja irrottaudun lakastuneista versoistani;
hellitän hellien ja irtisanoudun kärsimyksen sallimisesta kenellekään
- aloittaen muutoksen itsestäni ja päätyen takuuvarmasti kotiovelleni.

 :angel:

Kuulostaapa kovin ikävältä ja erittäin epäreilulta teitä kohtaan!  :(

Erittäin paljon voimia ja jaksamisia!  :smitten:
Ja tietysti toivon että saatte haluamanne,
mitä se sitten pitää sisälläänkään!  :)  

Kun on paljon " pettymyksiä" niin suuntana on enää ylöspäin...
Rakkautta ja jaksamista teille kaikille

 :smitten: :smitten: :smitten:

Sehän on ihanaa jos ihmisiä koulutetaan.. koulutettaispa vaan kaikkia.. hetkonen.. mitäs se eräs sanoi.. ihmissuhdekoulu? Henkinen koulutus? Olipas hieno sana rokkitapahtumamieheltä.. joka sanoi kerran, pääsispä kasvusta edes kuukaudeksi.. hah.. miksi pitäisi! Kasvuhan tarkoittaa omien jumalaisten kykyjen valjastusta.

Tuo allaoleva on ehkä jotain sellaista mitä minäkin ajattelen. Tiettyä asiaa sitä kai hakee kaikella mitä tekee ja kokee. Jos haluaa voi tehdä hyvin radikaalinkin stopin, varsinkin kun on muiden ihmisten kanssa leikkimisestä kyse. Minäkin olisin saanut lisää ikävää kohtelua jos olisin kerjännyt, mutta kun ei kiinnostanut enää. Luulen että jossain vaiheessa kun tajuaa jonkun läksyn, samanlainen tilanne ei enää toistu.

"Uskon ja luotan siihen, ettei minulle voi tapahtua mitään,
mitä en tavalla taikka toisella itse ole tilannut
eli viestittänyt maailmankaikkeudelle "lisää tällaista"."


Alla muuten hauska teksti osoitteenmuutoksesta. Voiko ongelma kodin kanssa liittyä siihen, että pitäisi saada mieli muutettua tällaiseen osoitteeseen?

Here is my change of address notice. You can come with me if you want.

I have moved out from 1 Beggars Alley, located at 2 Poverty lane at the corner of Bleak and Buster Circle. As of today, I have a brand new home. My new address is: Living Well on 3 Abundance Drive, located at the corner of Blessings Street and Prosperity Peak. No longer will I allow myself to travel on Begging Peter to pay off Paul route, located at a dead end Intersection called: I Don't Have! it connects with Borrowers Junction. I no longer hang out at Failure's Place, near Excuses Avenue, next to Procrastination Point.

I've moved on to an Upscale Community called Higher Heights with unlimited potential and opportunities for me to succeed. Look at me, each day that I'm awake, I am thankful to be a product of my new environment. All my clothes are tailor made. I'm dressed in life's finest. Let me introduce you to all of them: Conceive, Believe, Act on, Have Faith, Be Persistent, and Always be Prepared to Achieve. Life is good because God is good.

Rakkauden voimaa!  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Astrologisesti ajatellen Vesimiehillä on pahahkot transiitit päällä, mikä ei tietenkään sinua lohduta yhtään.

Mutta jos arvelet, että kaikki tapahtunut on karmavelkojen maksua, niin voisi olla ihan valaisevaa selvittää, mistä kaikki juontaa. Itsekin olen lähes pakkomielteenomaisesti etsinyt selitystä nykyisen elämäni omituisiin ja toistuviin teemoihin menneistä elämistä ja Luojan kiitos, olen vihdoin viimein löytänyt myös vastauksia. Tieto ei välttämättä ratkaise ongelmaa, mutta tekee sen huomattavasti helpommaksi käsittää.

Ensisijaisesti suosittelisin regressioterapeutilla käyntiä, mutta myös itsehypnoosia voi kokeilla äänitteiden avulla. Täältä löytyy:

http://www.damals.net

Itse olen käyttänyt myös heiluria (heilurin käytöstä löytyy tältä astro-foorumilta paljonkin asiaa), koska en regressoidu helposti. Heiluri ei tuota oikeita muistoja, joten paljon pitää tehdä tutkimustyötä ja vahvistaa kaikki tulokset oikeiksi tai vääriksi joko intuition tai historiallisten tosiasioiden mukaan.

Itseäni seuraavat niin ikään materiaaliset sotkut, tosin ei niinkään omakohtaisesti, vaan läheisten kautta. Olen saatellut 2 avopuolisoa velkasaneeraukseen, mikä tietenkin on vaikuttanut myös minun elämääni, koska yhdessähän sitä on asuttu. Näitä ennen minulla oli pari pidempiaikaista poikaystävää, jotka niin ikään olivat koko ajan rahavaikeuksissa, eli teema on seurannut minua arviolta 16 vuotta. Ja sen voin sanoa, että en ole etsimällä etsinyt tällaisia ihmisiä, tavatessamme näiden henkilöiden talous oli jokseenkin balanssissa.

Tälle on löytynyt selitys elämästä 1400-luvulla. Olin tuolloin äärimmäisen varakas perijätär, joka tiettyjen vaiheiden jälkeen menetti omaisuutensa - ei siksi, että hän olisi ollut holtiton, vaan omaisuus on yksinkertaisesti anastettu enemmän tai vähemmän laillisin keinoin. Tämän jälkeen olisin elänyt mahdollisesti erakkomaista elämää ja yrittänyt puolustaa oikeuttani omaisuuteeni melko huonolla menestyksellä. Kukaan ei tukenut minua, ei edes omat lapset! Taistelua kesti 16 vuotta, jonka jälkeen olisinkin onnistunut saamaan joitakin oikeuksia takaisin. Mutta tuolloin olin jo vanha, enkä elänyt tämän jälkeen enää montaa vuotta.

Nykyään minä vihaan sitä, että läheiset hylätään heti, jos heillä alkaa mennä asiat pieleen. Ilmeisesti olen sitten juuri talousvaikeuksissa painivien ihmisten paras mahdollinen tukija. Been there, seen that.

Kuka kouluttaa - ellei ihminen itse niin ajatuksillaan tee.

Uskon ja luotan siihen, ettei minulle voi tapahtua mitään,
mitä en tavalla taikka toisella itse ole tilannut
eli viestittänyt maailmankaikkeudelle "lisää tällaista".

Niin kauan kuin ihminen ajattelee ulkopuolellaan liikuskelevan
maailmankaikkeuden toimitsijoita eräänlaisina "kohtalon kätyreinä",
niin kauan ihminen luo elämäänsä lisää pelkäämistä ja haluamista,
tavoittelemista ja välttelemistä.

Se nyt vaan ompi niin,
ettei perimmäisesti meidän ulkopuolellemme jää mitään muuta kuin...
osallisuutta itse olemisesta.

Siten uhri, pelastaja, kapinallinen ja tyranni ovatten olosuhdevalintoja
siinä missä syntyminen ja kuoleminenkin.

Miksi tällaisia kirjoittelen - onko sanoissani mitään lohdullista ja kannustavaa?

Kyllä - sanonpa, että kouluttamisen ajatus ruokkii kokemuksia tulemisesta koulutetuksi.

Eli kehäpäätelmä "minua sitten koulutetaan, koska elämä on sitten läpeensä yhtä koulutusta" pitää ensin korvata uudella elämänvisiolla.

Kuten vaikkapa:

Elän nyt elämäni kukkeinta aikaa ja irrottaudun lakastuneista versoistani;
hellitän hellien ja irtisanoudun kärsimyksen sallimisesta kenellekään
- aloittaen muutoksen itsestäni ja päätyen takuuvarmasti kotiovelleni.

 :angel:
[/quote]

Kyllä minä ajattelen että olen itse kokemukseni valinnut, mutta enhän voi niistä tässä maailmassa tietää etukäteen. En siis ajattele minkään ulkopuolisen kohtalon kouran olemassaoloon.

Olen monesti ajatellut että pitäisi käydä regressioterapiassa, sillä joku materialistinen ongelma minua nyt seuraa kokoajan. Ihan samanlaisia kokemuksia minullakin, ja olenkin ajatellut että ehkä olen ollut joskus joku hyvin rikas henkilö, joka on mahdollisesti käyttänyt omaisuuttaan väärin tms. Mutta tämä on vain arvailua.

Ja juu, Vesimiehen horoskoopit ovat olleet kaikkea muuta kuin suosiollisia kuluneena vuotena, minulla on vielä erityisen paljon Vesimiestä tähtikartassani (jos sillä on vaikutusta, en tiedä).

Kiitos kaikille kommentoijille  :smitten:

Ahaa Lilli.

Minulla se on taas päinvastoin. Minulla on kenties ollut huono omatunto siitä, että oli maaomistuksia ja oli ainakin yhdessä Keski-Euroopan elämässä vallankaappaus (käsittääkseni 1700-1800 luku), ja eräs (tuleva tärkeä hlö) tuki minua niinä aikoina. Eniten kiinnostaisi nyt saada jatkumoa esim tuolle elämälle ihan maantieteellisesti ja henkilöiden kautta. Minulta vietiin jotain, jonka aion saada takaisin (osin selittyy sillä millaiseen sukuun synnyin, ja toistaisten melskeiden kautta on tehty perinnöttömäksi ja perinnöt palautettu ja muuta hassua, mutta odottelen tarinan loppuosaa vielä).

Ei jäänyt sellainen olo että minut jätettiin yksin pitkäksi aikaa ja sen takia pitäisi nyt hyysätä ketään. Vaan haluaisin jatkaa seikkailua tuosta pisteestä. Kaikki miehenihän uskoivat meidän menneiden elämien suhteeseemme.

Eli siis joku oletettu huono omatunto omaisuudesta on mennyt pois.

Olisi mukava jo tavata tuo tärkeä henkilö tuosta elämästä, tai sitten parista muusta elämästä. Elän pintasuhteiden karkeloissa ja kenestäkään ei muodostu tärkeää. Jotenka minun on taas vaikea sietää sitä, että minussa roikkuisi joku mies taloudellisesti enää tai henkisesti heikkona, kun on aika kokea ihan muuta (vahva, vakaavarainen henkilö). Mutta hyvä jos koet olevasi oikealla paikalla.

Minun on aika olla se joka tukeutuu toiseen, eikä aina niin että minä kannan vastuun ja minuun tuetaan. Näkihän sen mitä heikkojen tuuliviirien kanssa tapahtuu. Jotka tulivat luontevasti rosvo/ kartanoelämistä sekä muilla sfääreillä olosta. Odottelen nimenomaan Maan päälle syntymisen lopputeemaa ja siksi Keski-Eurooppa sykähdyttää aina (tai Länsi/ Etelä).

PS Sekä regressioterapia että eräs näkijä tukevat sitä ajatusta että juuri näin tulee menemään.

Onnea vaan kaikkien osoitteenmuutoksille! Planet Earth :2funny:

Daria, olisi kiinnostava tietää, miten menetitte kotinne, ja mitä olette tehneet asian korjaamiseksi? Voi olla, että nämä melkein-tilaisuudet menivät ohi siksi, että teille on tulossa jotakin vielä sopivampaa. Ehkä se kuitenkin edellyttää vielä jotakin omaa panosta tai aloitteellisuutta.

Lilli ja G. Sphinx, seurasinpa sananvaihtoanne materiaaliteemasta toisessakin keskustelussa. Olen joutunut itsekin miettimään teemaa, koska nykyinen avokkini on varaton. Pari vuotta takaperin, suhteemme alkuvaiheessa, asia vaivasi minua aika tavalla. Nyt meillä on poikakin, ja olen tottunut tilanteeseen - ja myös kadottanut toivoni, että tilanne yhtäkkiä korjaantuisi.

Aika iso osa naisista varmaan onkin sen verran perinteisiä, että potkii jo kättelyssä rahattomat miehet menemään. Jos taas asia ei häiritse, tällainen mies voi olla muilta osin oikein ok. Vikojahan kaikissa miehissä on, ja rahattomuus voi olla pienempi paha kuin jokin muu probleema.

Edellisten elämien kannalta olen päätellyt, että koska olen joutunut jossakin vaiheessa elämään muiden kautta/armoilla, mulle on nyt tärkeää pärjätä itsekin.

 

No sen lisäksi että mies olis tunnepuolella vaikea, ei kylläkään kiinnosta että hän olisi työhaluton tms. Sanotaan että yksi existäni ei piitannut materiaalisista asioista just minun kanssani ollessaan. Oli kyllä henkisesti tiedostava, mutta oli todella rasittavaa olla perheen pää. Sitten taas kun kokee työnarkomaania jolla ei ole rakkautta antaa, ei sekään käy. Lisäksi olisi kiva että miehellä olisi jotenkin vakaa tausta eikä ongelmasukua tai ihan olematonta sukua  (huonot välit, tai vanhemmat menehtyneet).

Venuksen ja Jupiterin alla kun on syntynyt, pitää olla runsaasti rakkautta ja materiaakin, ei puutetta, ja sellaista miestä saapi odotella. Olen tarpeeksi kauan myös hoidellut ekan kanssa tehtyä lasta yksin. Kaikesta päätellen ei kiinnosta enää mies, josta tulisi riippakivi. Hiukan erilaisen kanssa vois muuttaa saman katon alle, vaikka sekään ei ole ensimmäisenä toimintalistalla. Rahasta tulee useimmat riidat suhteessa, eikö vain? Jos ei muuta lasketa. Joten jos  alkaa mennä pieleen jonkun kanssa, irtisanoudun tilanteesta äkkiä kuluttamatta voimiani.

2v sitten toukokuussa jo Tähtisade puhui tällaisesta miehestä, en tiedä oliko hänkin vähän lukenut toiveita ja oletuksia palstalta, mutta voihan olla että ens vuonna. Muuten.. oli tosi rasittava välipalasuhde se mikä siihen väliin änkesi, en tiennyt silloin keväällä vielä.

Daria, jos olet kokemuksesi valinnut, mitä opit?

Oletko joskus aiheuttanut jollekulle kodin menetyksen menneessä elämässä? Itse ajattelen, että olenko ollut yhtä hukassa menneissä elämissäni kuin eräät kun nyt olen niin tasapainoinen tai ainakin etsin harmoniaa.. vaaka.

Ja Lilli, onhan sinulla muitakin elämiä takana kuin se 1400-luvulla eletty, jos sieltä tajuntaan iskostunut oppi on alkanut rasittaa. Itselle ollut valaisevaa tajuta miten monta elämää ja elämänläksyä voi olla jatkettavana tän elämän aikana. Jos ei yksi kuvio jatku mukavana, alkaa sitten toisesta! Menneen elämän suhteen alkaminen tuntuu aina vahvalta ja onnelliselta, mutta kun siitä seuraavaa karmaa ja miehen omia karmajuttuja ei heti tiedä. Ne miehetkin on eläneet myös sinusta erillisiä elämiä ja keränneet karmallisia rasitteita, joiden ei välttämättä tule kuulua sinun elämääsi (heidän suhdeongelmansa, terveytensä, rahavaikeutensa). Tuli vaan mieleen.

Loppukesän huumaa kaikille vaan!

Julietta,

omalla kohdallani kumpikin avokki oli tapaamishetkellä yrittäjä, eivät siis varattomia. En itsekään hakemalla hae miehiä, joiden talous on ihan kuralla.

Ensimmäisen kohdalla konkurssi tuli vuoden seurustelun jälkeen, toisen kohdalla n. 9kk seurustelun jälkeen, eikä siinä vaiheessa halunnut tällaisten asioiden takia erota, koska muuten meni oikein hyvin ja itse ei ole ollut riippuvainen toisesta taloudellisesti.

Ensimmäinen avokki velkaantui muuten sen takia, että häneltä yksinkertaisesti varastettiin lasti kauppatavaraa kuljetuksen aikana. Hänen tyhmyyttään oli se, ettei ollut ottanut lastille vakuutusta.

Tämähän muistuttaa kovin omaa tilannettani edellisestä elämästäni - omaisuuteni vain anastettiin.

Noin yleisesti ottaen mies oli kuitenkin ihan kunnollinen.

Toinen avokki saakin sitten syyttää huomattavasti enemmän itseään veloistaan, minkä takia hän ei myöskään noin vain päässyt saneeraukseen.

Näiden serustelujen aikana miehiltä on mennyt alta peräti 3 omistusasuntoa ja tietenkin paljon muuta irtainta omaisuutta. Minun tehtäväksi on sitten jäänyt hoitaa omat asiani mahdollisimman hyvin ja olla elämättä miehen kautta, vaikka tukena ja kumppanina olenkin pysynyt. Toisen ongelmia ei siis voi ottaa itseensä, jos haluaa itse pysyä toimintakykyisenä ja ehkä jopa ohjata kumppania uusille urille (kuten avomies nro ykkösen kohdalla kävi).

Lilli, luitko viestini loppuosan? Onneksi miehet ei perinteisesti eläkään naisen kautta. Mutta yksinäinen johtaja on ollut roolini monta elämää. Olet muuten neljäs kaksosnainen (tosin yksi on rapu, kokee olevansa kaksonen) jonka kanssa lähikuukausien aikana vertailen elämänkokemusta ja asennetta. Polariteetti. Nousurapu huolehtii varmasti aina. Varsinkin kun joku sanoi että nousumerkki vaikuttaa yhä enemmän loppuelämässä; ravun juttuja on omaisuus ja hoiva.

Juu, mutta naiset elävät turhan usein. Jos itselläni on joskus jonkinlaisia taipumuksia ollut tällaiseen, olen oppinut siitä pois jo vuosia sitten.

Minulla on toki ollut muitakin elämiä, mutta tuo yksi puskee niin voimakkaasti läpi tähän nykyisyyteen, että pidän sitä muita merkittävämpänä.

Jos vastaisuudessakin tulee eteen tilanne, jossa läheiseni asiat alkavat mennä pieleen ja tämä kaipaisi tukea, en edelleenkään nostaisi kytkintä.

Melkein kadehdin sitä että välität jostakusta noin paljon.. olisipa tuollaisia miesritareita enemmän. Mikä on Darian nousumerkki?

Itse haluan oppia naisellisemmaksi, mikä päättelyni mukaan tarkoittaa seksikkyyttä, avuttomuutta ja öö, miesten kanssa flirttiä/heidän tekemistään tarpeelliseksi elämässä, niin ettei itse hoida aina kaikkea (ajattelen kun erästä kaksosta seuraan, nuorempi).

Daria, sinullahan on mies. Mikä au ja nousumerkki? Saako hän jotain aikaan?

Pikaisesti vastaan, itse olen nouseva rapu. Mieheni on aurinko skorpioni, nouseva Kalat. Ja kyllä, hän on kiinalaiselta merkiltään hevonen, ja menee ja tulee kuin tuulispää. Kaulimen kalautuksella hänet saa pysäytettyä :P.

Huh, olin hepan kanssa, ne on ihan toivottomia menijöitä. Oli jopa noususkorppari. No osaako hän avittaa asumisasiaanne?

Noh, miten sen nyt sanoisi. Minä olen ollut se joka on etsinyt myynnissä olevat kohteet ja muutenkin organisoinut käytännön asiat, toki mies on heti sanonut juu tai ei jos häntä ei miellytä. Nyt asumiskuviomme on järjestymässä ja molemmat ovat hyvin tyytyväisiä ratkaisuun.

Kyllä tuon perässä hitaampi tippuisi jo kyydistä  ::)

Ja me kun täällä luulimme että teillä on ongelmia.. :angel:

 :) no asiathan aina järjestyvät tavalla tai toisella  ;). Onneksi nyt näin nopeasti. Kiitos vaan kaikille tsemppaajille. Hurjan rankka kesä takana, eikä pelkästään tämän asuntoasian takia.

 :smitten:

Daria, kun topicisi otsikko oli, että sinua koulutettiin, niin mitä nyt sitten opit asuntorumbastasi?

Lilli, tuossa mieshistoriassasi on selkeä säännönmukaisuus. Siinä olet kyllä oikeassa, että puolisoa ei pidä jättää hädän hetkellä. Hmm. Onko varallisuusongelmalla ollut osaa ja arpaa suhteittesi kestävyyteen /kariutumiseen, vai onko miesten rahattomuus ollut epäoleellinen ominaisuus (verrattavissa vaikka siihen, että joku valitsee pelkästään tummahiuksisia)?

Golden S., joo, ei riippakivimiestä. Jos miehellä ei ole mammonaa, pitää olla muita plussia. Omaan ukkooni olen tänään kerrankin tyytyväinen, ajoi hevoskuljetusautoa oikein ansiokkaasti koko päivän, hain yhden hirnakan oriasemalta kotiin.
Jos jotain toivoisin mieheltä lisää, se ei olisi raha, vaan inspiroivuus ja kyky puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Kyllä sellaisiakin miehiä on tullut vastaan, mutta niiden kanssa ei ole koskaan muuta kuin kaverikemiaa.

Hei Julietta


Nuorena en olisi millään voinut aavistaa, että joutuisin käsittelemään tällaisia asioita kerta toisensa jälkeen. Vaatimuslistallani miestä etsiessäni on ollut aina, että ko. herra osaisi huolehtia itsestään ja omista asioistaan. Tämä koskee myös raha-asioita. Ilmeisesti tämä on liikaa vaadittu.

Miehen varattomuus on ollut kuitenkin minulle melko epäoleellinen, vaikkakin elämää hankaloittava asia. Erityisesti hankaluuksia tulee, jos haluaisi suunnitella jotakin yhteistä mukavaa, joka vaatisi jonkin verran taloudellista pääomaa. Suhteet ovat kestäneet, koska yhteensopivuus on ollut hyvä tavalla tai toisella, ja vaikeuksien alkaessa suhde on jo kehittynyt rakkaudeksi tai kiintymykseksi. Erot eivät ole myöskään johtuneet varallisuusasioista.

Kahdessa avomiehessäni on ollut tiettyjä yhteisiä piirteitä, mutta myös eroja. Vastaisuudessa katson tarkemmin (siis jos VIELÄKIN joudun näitä samoja asioita käymään lävitse), kuka ansaitsee tukea ja kuka ei. Omassa tapauksessani numero ykkönen sen ansaitsi, kakkonen ei. Kakkosen tapauksessa vararikko oli oman häikäilemättömän ja holtittoman käytöksen aiheuttama ja häikäilemätöntä käytöstä hän on myös jatkanut köyhtymisensä jälkeen. Mitään ei ole opittu.  :tickedoff:

Oman talouden olenkin sitten joutunut pitämään tiukasti balanssissa, enkä ole sotkeutunut miehen raha-asioihin enempää kuin mitä on ihan pakko. En ole siis taannut tai ottanut lainoja, kirjoitellut vekseleitä tai yrittänyt "pelastaa" miestä pulasta vaikkapa myymällä omaisuuttani (jota ei tosin ole), vaan he ovat saaneet selvittää asiansa velkojien ja ammattilaisten kanssa.

Niin.. miehen pitäisi olla niin paljon, liikaa.. ajatella laajasti, suuria, olla rakastava, hauska, seksikäs.. ei sitä jaksa määritellä. En tiedä missä muualla sellaisen vois tavata paitsi matkalla, kun ei kesälläkään mitään ollut ja aavistelin ettei olisi. Töistä en usko tällä kaudella löytyvän. Mutta matkoistahan ne näkijätkin puhui ja ens vuodesta.

Ja talouskin vois olla kunnossa. Jos se vaikka tarjoasi talon heh.

Pitkästä aikaa inspiroi lukea Richard Bachista. Hänellähän on se parisielusuhde ja löysi naisen juuri kun oli luopunut. Mies on leijona ja leijona olis ok, tuli sellainen olo että on niitä poikkeusyksilöitäkin olemassa ja ihmeitä voi tapahtua. Viime suhteeni meni niin kauas rakkaudesta että pitää muistaa hyviäkin yksilöitä olevan.

Lilli, miehesi ei tosiaan vaikuta rakastavalta se viimeinen. Muuttuuko hän rakastavaksi? Vai meneekö minulla miehet sekaisin?

GF,

viimeisimmällä miehelläni tuntuu olevan jokin perustavaa laatua oleva ongelma naisten kanssa. Uskon kyllä, että hän on rakastanut minua koko ajan omalla tavallaan, mutta hän on myös purkanut myös täysin epäreilusti naisvihaansa minua kohtaan. Viimeisen vuoden aikana hän on ollut suorastaan psykoottinen sadisti, siis aivan sietämätön, joten eiköhän tässä ollut tarpeeksi syitä eroon.

Aika hätkähdyttävä muutos siihen nähden, että ennen tätä psykoottista kautta meillä oli oikein rauhallinen parin vuoden jakso.

Tee se. Heh, minun exillä se psykopatia näkyi aika äkkiä, tai sosiopatia, mutta, oikeastaan kun vika ei päällepäin näyttänyt sosiaalisesti pahalta kuten eka, tunnekylmyys tuli yllärinä. Olen toisaalla keskustellut tästä että sosiopaatti saattaa olla rakastava, tai kunnollisessa olla kylmän psykopaatin oireita. Puistattaa, pois se minusta!

Hauskat on rakkauden polut.. jotain uutta kehiin kiitos! Haluan että sinä ja minä saadaan hyvät kunnon miehet jookos!

Tiedätkös mitä on GF? Galactic Federation. Joukkari kuulema tänään hieman jyrää.. mikä ettei.

Heheh, kirjoitusvirhe (pitäisi olla GS, ei GF).

Minulla ei ole tietenkään psykiatrin papereita eikä niin ollen oikeutta diagnosoida ketään, mutta kirjallisuutta tutkineena sanoisin, että tämä viimeisin ex vaikuttaisi olevan ns. rajatila-tyyppiä. Epävakaa persoonallisuus siis ja tasapainottomuudesta hän onkin  tunnustanutkin kärsineensä. Runsaasti tietty siihen narsismia ja ripaus sosiopaattia päälle, niin saadaan aikaiseksi oikein hankala ihminen. Ei hän missään tapauksessa ollut niin tunnekylmä kuin pesunkestävä psykopaatti. Viime vuonna kun hänen "psykoosinsa" alkoi, niin hän oli valitellut tutuilleen (ei minulle, mutta asiasta kerrottiin minulle), että tunne-elämästä on tullut yhtä vuoristorataa. Rajatilalle on myös ominaista tällaiset oireiden pahenemisjaksot.

Hänellä on ollut alkeellinen omatuntokin joskus, mutta viimeiset kuukaudet ovat osoittaneet, että hän on yrittänyt sen kolkutuksista päästä kokonaan eroon.

Juuh, ei enää tämmöistä.

Hei Lilli kuulostaa samalta kuin oma exäni, "omatunnosta eroon pääsy" just näin. Kumma että ne meneekin niin eri suuntaan mutta mehän voimme edetä henkisen kehityksemme kanssa ja tiputtaa näitä pois. Melkein nolottaa mitä kaikkea suurta exästä luulin, kaiken huippu oli kaksoisliekkikeskustelu, mihin menin alunperin naivilla rakkaustunteella ja taas kerran tuli ilkeää kohtelua. 2005 oli sitten hauska vuosi.

Kun tapasin toisen exän JA uuden talonsa - ajattelin, niin, tällainen osoite sen olis minulle pitänyt järkätä vaan ei - hänkin näytti pystyvän samaan katupoikakovuuteen kuin ennenkin.

Menisi jo tämä 2006 loppu nopeasti, 2007 alusta alkaa Jupiter nopeuttaa tahtia ja vuosi lisää vapautta. Jos ens vuonna rakkauskin jo toimisi niin 2008 osoitteeseen jossa rakkautta? hm?

Exä muuttaa myös osoitetta eli paikka jonka kaikki kalusteet muistan siirretään muualle. Enpä ole sinne saanut mennä sen jälkeen kun hän niin päätti, ja muistan miten järjettömältä tuntui lopetus. Ensin olet jossain antamassa selkähierontaa jollekulle ja juttelemassa ja katsomassa telkkaria, syömässä pizzaa, öitä, tietokonetta, kaikkea, ja sitten täysi porttikielto. Ei sitä helpolla tajua. Crazy. Hulluus voitti.

No more..

Daria, voihan olla, että haaveenne vaativat vain enemmän aikaa. On tietysti realisti ajatella, ettei haihattele elämäänsä piloille. Mutta jos esim. tahdotte tietynlaisen oman talon, sen hankkiminen voi vaatia välitavoitteita.

GS, mulle on tullut se mielikuva, että olet nyt jotenkin jämähtänyt kiinni exiisi. Se voi haitata uusien suhteiden luomista. Näkisin asian vaikka ihan niin, että jos aurassasi on yhä paljon exien energiaa, uudelle ei ole tilaa. Eli systemaattinen puhdistus voisi tehota...

Lilli, tuo omien asioiden hyvä hoito on varmaan fiksuin mahdollinen suhtautumistapa. Jonkin verran kuitenkin tulee jelpittyä, vaikka mullakin on se periaate, että autan varatonta ukkoani vain ostamalla ruoat, en muuten. Matkustelu ja muu kiva onnistuisi tietysti eri tavoin, jos toinenkin kykenisi jakamaan kuluja.

Toivotaan, että olisit jo käynyt läpi tämän läksyn, ja sama ei enää toistuisi. Mutta jos toistuu, olet jo sinut tilanteen kanssa:)

On muuten tosiaan rankkaa, jos hyvä suhde kääntyy päinvastaiseksi. Ex-aviomieheni nro 2 heittäytyi neljän vuoden tasapainoisen suhteen jälkeen vihamieliseksi lähes yhdessä yössä. Oli pelottavaa, kun rakastava puoliso olikin yhtäkkiä aivan toinen ihminen. Mikä vei uskoa siihen, että missään suhteessa kannattaisi koskaan olla liian suurella varmuudella. Vaikka tänään menisi miten hyvin, huomisesta ei tiedä.
 

Noniin transiitit. Mulla on ollut semmosta päällä jo viimeset 26 vuotta. Kaksi vuotta sitten alkoi pienimuotoinen loppukiri ja se on huipentunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Aikalailla puoli vuotta sitten avautui kurkkuchakra ja kolmas silmä. Sen jälkeen onkin sitten painetti henkihieverissä täydellä paineella. P-E-L-K-K-Ä-Ä sekoilua isolla S:llä. 24/7. Maaliskuussa oli yksi transiittiuni, ja tuossa muutama päivä sitten toinen transiittiuni. Jos on sattunut kohdille niin tiedätte.

Huomaan nyt minkälaista paskaa mulle on syötetty 26 vuotta väkipakolla. Yksinkertaisesti KAIKKI on ollut pakko saada ulos systeemistä. Toivottavasti alan saamaan itseäni pystyyn pikkuhiljaa. Vituttaa koko maapallo ja miten hommat täällä menee. Olisi nyt tuossa luvatussa Suuressa Ristissä jotain kunnon ytyä ja pistäisi vaikapa ensialkuun maailmantalouden konkurssiin tai jotain. Muuten koko paska tukehtuu pikkuhiljaa mahdottomuuteensa (ja ennen kaikkea järjettömyyteensä).

Niin. Ja on se kiva huomata kun saa parasta juttuseuraa 70-kymppisistä. Jos niistäkään. On tää niin tätä... :uglystupid2: