Astro Foorumi

Voi argh sentään!  :tickedoff:

Nyt Suurristin tultua kartoille egoni otti sellaisen ylivaltaiskun että huhhuh! Yeensä kovinta ääntä pitää intuitio, mutta nyt ego huutaa megalomaanisesti siihen päällä samalla, kun intuitio vaan on kaikessa rauhassa. Meditoin eilen ja juttelin pitkään paikalle tulleen enkelin kanssa, mutta silti asia vain vaivaa.

Egoni huomaa olevansa joutumassa pian alakynteen, kun muutan yhteen miehenpuolikkaani kanssa. Sen jälkeen se ei enää voi olla MINÄ vaan siitä tulee ME. Samalla se joutuu ottamaan yhteen miehen egon kanssa ja tiedettävästi egot eivät siedä toisiaan pätkääkään. Nyt ego on alkanut pelotella minua, että entäs jos tämä muutto ei olekaan fiksu, jos miehen ei olekaan tarkoitus tulla kanssasi Tampereelle? Entäs jos luot jotain pahaa karmaa? Entäs jos menetät jotain? Entäs jos miehesi päättääkin yht´äkkiä olla lähtemättä mukaasi ja jääkin tänne? Entäs jos, entäs jos, entäs jos...

Yleensä saan egon hiljaiseksi, mutta kuten enkeli minulle eilen sanoi, mitä korkeammalle kehittyy henkisesti, sen kovempi on egon vastustus. Ilman sitä sielu ei voisi kehittyä. Suhteemme on saanut jo aikaa sitten siunauksensa Toiselta Tasolta ja mieheni on lähdössä yhteiselle taipaleellemme hyvin mielellään. Siitä, että suhde olisi erehdys ja egojen luomaa harhaa, ei ole kyse. Olen odottanut häntä elämääni jo kolme vuotta ennen kuin edes tapasin hänet. Kaikki mitä näin hänestä osoittautui paikkaansa pitäväksi.

Ai vitsi, kyllä tekisi mieli tintata egoa ja kunnolla!  :knuppel2: Enkelin neuvo tosin oli, että ego on kuin pieni kiukkuinen lapsi: se huutaa ja mesoaa uhmaiän kourissa, mutta jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota, se lakkaa vinkumasta koskaa huomaa, ettei se hyödytä mitään. Egon aiheuttamaa stressiä voisin purkaa pois esim. meditoimalla, itkemällä tai muulla hyväksi kokemallani tavalla.

Enkelin neuvot olivat ihania, samaa ovat sanoneet enkelikortit ja riimut. Kaipaan nyt vain jotain pientä apua - miten olen huomioimatta egoni, kuinka saan pääni tyhjäksi näistä egon riehumisista lopullisesti. Niillä sen sanomisilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Jätä oman mielesi teot!  :angel:

Anna mennä vain!

Tulta munille!

Kun meditoi oikea oppisesti, siloin on vain kuuntelian osassa,  eikä keskustele kenenkään kanssa. Silloin ego häipyy. :angel: :angel: :angel:

Mutta jos meditoidessaan on "herra ja hidalko" ja keskustelee, jonkun kanssa, niin ego ryöpsähtää pintaan. :2funny: :2funny: :2funny:

Ah, minulla ei auta pelkkä hiljaa oleminen ongelmatilanteissa.  ::) Minun on pakko päästä puhumaan asiasta joko enkeleille tai oppaille. Silloin kun käännyn heidän puoleensa se on viimeinen minulla oleva vaihtoehto, koska olen aivan eksyksissä.

Pelkkää hiljaa oleminen toki auttaa saamaan yhteyden Omaan Sisimpäänsä, mutta yleensä se tuntuu hyvin vahvalle muutenkin. Minä vain nukahdan ja asia jää edelleen käsittelemättömäksi kun herään...  ???

Onagelmana onkin silloin tuo, etteivät mielemme teot pääse purkautumaan, kuten Ikiaikakin sanoi, jos keskustelemme sen minämme kanssa.
Sillä ajatuksettomalle teoillemmehan olemme sen uudenkin mielemme ensin tuomassa, jotta ne uuden Ajan Luojamme teot voivat tehdä ihmeilleen nytkin teot. :smitten:

Eli jos luokseni saapuu enkeli, kun meditoin, auttamaan minua, hän on vain heijastu minusta itsestäni ja "puhelen itsekseni".  ::) Ymmärsinkö oikein?

Enkelit eivät ole erillisiä Olevaisia enää niiden teoista, joille tehdään nyt valaistumaan valmiutta, joten sen tähden sen sinullekin sanoin!  :)
Evästyksenä vain tämän sanon sille, miten seuraavalla meditaatiollasi sen koet.  ;)  :smitten:

Ahaa, ymmärrän. Kiitos paljon! ^_^

 :D :buck2: :uglystupid2: :tickedoff: :smiley6600: :crazy2:

Samaa täällä ... haasteellista aikaa ja kuinka kauniita ja molskahtavia  "mahalaskuja" olenkaan suorittanut ...  :2funny:

On se varsin jännää, miten minussa jyllää 2 tietoisuutta, 1 on ihan rauhallinen, lempeä ja katsoo sivusta kun 2 riehuu, pohtii, kääntelee, kiukuttelee ja uhmaa, pelottelee ja pitää kynsin hampain kiinni vanhasta.

Jossain vaiheessa istuin vain ja naura röhötin koko touhulle, OI LALAAA ...

Seison myrskyn keskellä, ego tekee kaiken jotta vain saisi kiinitettyä huomionsa ja toinen rauhallisena vieressä odottaa että myrsky laantuu.

Niin, mennäänkö myrskyyn mukaan vaan jäädäänkö rauhallisesti odottamaan  ::) :smitten:

Olla vai eikö olla ...

Niin kuin ystäväni sanoi : STAY FOCUSED

Suitsukkeita on palannut jo niin paljon että pesen seinät mustasta noesta, meditaatiolevyt saa kohta kyytiä kun soi yöt päivät, hoen vain että "pysyn rakkaudessa ja rauhassa", seuraavaksi jo itken ja sitten tulee kiukku, sitten koti-ikävä ja sitten siinä samassa koen uskomatonta onnellisuutta  :o

Tuntuu kuin taivas ja maa olisi sopivassa sekamelskassa ...

Ei muutakuin kuivausrumpuun lämmittelemään ....

Seuraavaksi voisin jo laittaa oma äänestys :

- oliko egoni mukana tässä kirjoituksessa ...

Ai jestas, siinäpä hyvä idea karmapisteiden sijaan, EGOPISTEET  ;D ;D

 ;D
Ja ajatteles, jos ne onkin oikeesti sitä.... :'(

 :D

 :D

Kyllä tämä elämä välillä on sellaista "extreme lajia" että benjihyppy ei varmasti tunnu missään ...

Mutta, toisaalta, olisihan ne egopisteet sinänsä hyviä, koska tuolloin punnitaan lukijan rehellisyyttä peiliteoriassa ja tuolloin kun luemme toistemme kirjoituksia, näemme vain itseemme ja oma egomme ...

Kestäisikö meidän ego sellaista pisteytystä  :D :D

Silloinhan se juuri saisikin kyytiä  :knuppel2:

Ei vaineskaan, saitte minut iloiseksi tämän rytäkän keskellä, kiitos teille kaikille  :smitten:

Voimia ja kestävyyttä kaikille  :smitten:

Hei AthaMaarit,

Oletkin saanut jo paljon vastauksia, (ehkä jo pahoinvointia aiheuttavalle asteelle asti). Hyvin korkealle tasolle päästyään voi meditoida tavallasi. Eli oikein ihailtava suoritus. En pysty siihen. Ehkä saan tämän asian pois omaakin mieltäni nyt vaivaamasta: Minulle on neuvottu vaan unohtamaan kaikki ihana ja ihmeellinen. Muille vastaavassa tilanteessa oleville on neuvottu, että anna vain kaiken tulla mieleesi ja sitten annat sen myös häipyä. Voit vaikka vaan toivottaa heille kaikkea hyvää.

Onnea matkallesi.

:o :o :o

Hei Ahtamaarit :)

Olen itse monasti ollut samassa tilanteessa, Ego kiljuu kuin pistetty sika ???
Mutta saithan jo tosi hienon neuvon Enkeliltäsi



Samma här :knuppel2: :tickedoff:

 
Enkeli neuvoi Sinua hyvin, olen samaa mieltä :smitten: :smitten: :smitten:
 
Ota se Egosi käteen , kuvannollisesti tietenkin, kysy siltä, mikä nyt on hätänä, mikä nyt harmittaa? Kun se alkaa polkemaan jalkaa ja kiukkuamaan ja sinä hyväksyt sen, se  käy hiljaiseksi ??? :o

Voi teitä vähäuskoisia.

Yksi egopiste minulle. :smitten:

Se oli vain huono vihjailu.

Kiitoksia paljon vastanneille. Hopeatähti tuntuu olevan samassa pisteessä ja tilanteessa minun kanssa  ;) Vilkaisin tuossa astrokarttaani ja sekin näytti tällaisia ongelmia juuri tälle kaudelle, eli periaatteessa nyt on mitä loistavin tilaisuus kasvaa lisää. "Aina vara parempaan" vai miten se nyt meneekään  :coolsmiley:

Minäkin olen törmännyt tuohon "tyhjennä mielesi, anna sinne tulla asioita jotka ovat tullakseen ja päästä ne sitten pois"-neuvoon. Tuo sopii varmasti hyvin jollekulle, muttei minulle. Minun täytyy saada käsitellä se asia pois, sillä muuten sillä on tapana vain hautautua vieläkin syvemmälle ja iskeä tuhansien miesten voimalla päälle yks kaks. On tullut kokeiltua. Tietenkin mitä vähemmän ajattelee ikäviä asioita ja keskittyy positiiviseen, sen parempi olokin on. Se pätee kaikkiin, mutta tapa jolla se tehdään on yksilöllinen. Kunhan vain tuntuu hyvälle, niin mikäs siinä!  8) Kysessähän on eräänlainen "mielen terveyshoito" ja hoitomuotoja on paljon joista jokainen löytää omansa.

Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta en nyt muista sitä  ;D Noh, saahan sen lisättyä tänne...

(P.S: Niin, ja enkeli ei ollut omani Athamaijos, vaan joku toinen enkeli  ;))

Hei AthaMaarit,

Antaisin samansuuntaisia neuvoja kuin enkelisi. Ihan kuin se olisi pieni kiukutteleva lapsi. Ota se kolmevuotias syliisi ja sano sille, oletko oikeasti noin peloissasi. Ota mielessäsi se pieni lapsi (sinä lapsena) syliisi ja anna sille RAKKAUTTA, RAKKAUTTA ja RAKKAUTTA niin kauan että se tokenee.

MINÄ OLEN... Enkeli.  ;) Ole sinäkin.  :angel:

No, siinä tapauksessa tiedät kuka minä olen?

Yksi egopiste meille molemmille. :)

This guy went to the pope and he said,
"Hey pope, fuck you!"
The pope could not believe it.  He said,
"Me? The head of the Catholic Church? 
Me, the spiritual head of millions and millions? 
Me, the direct descendant of Jesus Christ? Me, the only representative of
God on earth? Fuck me?  Fuck YOU!"

Hei ikiaika. Lyhyt, ytimekäs ja korkeata viisautta sisältävä vastaukseni aivan shokeerasi sinut?  ;D (Se oli vitsi.) Pitäisiköhän laatia kaikki vastaukseni erikseen tekstinkäsittelyohjelmalla?  :uglystupid2:. Pari kertaa viestiäni ihailtuani on pakko todeta, että jos ei tiedä mitä tarkoitan, niin ei sitä tuosta vastauksesta myöskään pysty lukemaan. Selkeä ilmaisutaito pitäisi olla osa henkistä kehittyneisyyttä  :-[  :-[  :-[.

Toisin sanoen, ja lyhyesti (en taaskaan jaksa ja ehdi kirjoittaa esseetä, - enkä siis osaakaan  :-[): Takertuminen miellyttäviin kokemuksiin on tyypillinen loukku, kun jo osataan meditoida aika hyvin. Muuten ei edes pystyisi luomaan ja ylläpitämään näitä miellyttäviä kokemuksia. Vinkkinä on annettu, että voi vaikka toivottaa kaikkea hyvää näille suojelijoille ym. samalla kun sanoo haikean "good byen" ja yrittää luopua niistä. Se voi olla aika vaikeaa, koska he kuitenkin tuottavat niin paljon sitä ihanuutta. Ehkä on helpompi, ja siten myös parempi neuvo ihan alussa, ettei koskaan annakkaan niille mitään suurta merkitystä.


Tässä ei siis ole asiaan edes mitään motivaatiota. Ehkä nyt auttaisi sen asian tarkentaminen, että mikä oikein on meditoinnin tarkoitus. Oman mielihyvän keräämiseltä se nyt kuulostaa. On kyllä ihan ymmärrettävää epätoivoisen maailmantilanteen kanssa, mutta miltään henkiseltä polulta se ei vaikuta.

Voisin kai jatkaakin, vai ollako vaan tätä kirjaviisautta jakamatta?

Minulle on vain kerran unessa suojelijani laskeutunut taivaasta. Vau, miten olin ylpeä. Mielettömän ihanaltakin se tuntui. Ehkä minun vaan on tässä liian helppo puhua.

Rakkaudella  :smitten: :smitten: :smitten:

Voin ihan rehellisesti sanoa omalla kohdallani, meditointia jo vuosia harjoittaneena, että tämä absoluuttinen tyhjyys ei auta silloin, kun minulla on ongelma.  :(  Pääsen absoluuttiiseen tyhjyyteen esimerkiksi piirtämällä ja siihen keskittymällä, mutta se aiheuttaa sen, että löydän jumalaisen sisäisen kipinäni mutta heti kun tilanne menee ohi, mieleni palaa kohti fyysistä maailmaa ja egoa. Ego ei ole siitä jumaluuden löytämisestä ja tyhjyydestä hiljentynyt, päin vastoin. Saan sen hiljaiseksi vasta neuvottelemalla sen kanssa ja yleensä tähän auttaa meditointi matka esimerkiksi oppaan luokse.

Sillä, että tyhjennetään Itse kokonaan meditoinnin aikana, etsitään yhteyttä siihen Todelliseen Minuuteen. Minä leijailen vähän liikaakin Todellisessa Minuudessa ja Toisella Tasolla koko ajan  :D Välillä tuntuu, että on liikaakin selvänäköinen, - kuuloinen ja -tuntoinen  :-\

Meditointi, jossa enkeli tuli luokseni, meni niin, että vain pyysin siltä Alkulähteeltä apua selvittääkseni ongelmani ja enkeli itse saapui luokseni. Kokeilin seuraavana päivänä myös tuota töysin tyhjentävää meditaatiota, mutten huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Minua vain alkoi nukuttaa ihan kauheasti, kun tuli niin rento olo  ;D :D

Hups!

Meni minunkin kirjoitus sinun lainaukseesi. Sorry!

Liiallisesta meditoinnista tulee tosiaan uneliaaksi, jollain tapaa masentuneeksi, mikään "maallinen" ei kiinnosta tarpeeksi, ja (ego) tuntee itsensä liian hyväksi tähän maailmaan. Mitään uneliaisuutta lisäävää ei minusta olisi syytä jatkaa. Tätä esiintyy jo aloittelijoillakin  :-[.

Tällaisen egon saisin hiljaseksi "itsensä" unohtamalla. Keskittymällä enemmän pois itsestä, myötätuntoon ja palvelualttiuteen, maallisen elämän tiedostamiseen. Tätä voisi lähestyä moneltakin kantilta…

Ehkä kehittämällä sydän- ja juuricharkaa, jos  chakrojen kanssa haluaa työskennellä…

 :) ::) :)

En tiedä...
antaa vain ajatusten olla ja mennä. päästää irti niistä
vaikein on varmaan ymmärtää se että ajatusten irti pääsemisen
ajatuksesta pitäisi päästää irti.
Huomaatteko usein että kun koitatte kokea sitä mitä te kutsutte
absooluttiseksi tyhjyydeksi (anteeksi typeryyteni, en täysin ymmärrä
tätä ideaa. Joku viisampi tietää varmasti enemmän) ajattelemattomuuden
kautta ajatuksia ponnahtaa esiin mielettömästi? Niitä tulee kuin olisi kapina käynnissä.
Mitä voisin tehdä ettei niin kävisi? Pitää olla omaa mieltään ovelampi,
että päässänne olisi 10 000 ajatusta. Lisää lisää ja lisää kun yksi ajatus ilmestyy.
Kokeilkaa ja kertokaa mitä tapahtuu.

Buddha vältti äärimmäisyyksiä puhtaassa myötätunnossaan,
ei rakastanut eikä vihannut ketään...

Koetappa Puma sellaista, että keskitä huomiosi johonkin muuhun paikkaan kuin päähän. Siirrä ajatuksesi vaikka jalkapohjiin, siis sisäpuolelle, ehdottomasti itsesi sisälle, mutta jonnekkin muualle kuin päähän. Oma huomioni (aina kun en halua ajatella) on sydämeni kohdalla, eikä siellä ole ajatuksen ajatusta. Mikä vapauden tila.

Moikka AthaMaarit

Olen samaa mieltä kuin Ikiaika eli Kun opit meditoimaan oikea oppisesti, niin silloin sitä on vain kuuntelian osassa,  eikä keskustele kenenkään kanssa. Silloin ego häipyy. Itsellänikin on ollut aiemmin todella vahva ego, jolloin elämä oli vaikeaa jaakobin painia, kun egolla oli voimaa kuin pienellä kylällä. Kun oppi oikein meditoimaan niin on hienoa huomata, kun sisäinen intuitio tuuppaa miestä eteenpäin eikä edes ymmärrä miten asiat loksahtaa kohdalleen niin helposti. Hienolta tuntuu, kun voi sanoa itselle, että tuo elämä minulle vastaan mitä vain kyllä minä yhdistelen asiat paikalleen ja jatkan matkaa iloisesti eteenpäin. Joten ei muuta kun meditoimaan. Ja turhat egon rajoitteet ja pelot pois kyllä elämä kantaa sen minkä se meille on tarkoitettu.    

Mutta jos meditoidessaan on "herra ja hidalko" ja keskustelee, jonkun kanssa, niin ego ryöpsähtää pintaan.

Kenellä ei ole todellisuudessa käsitystä tuosta lausumasta  "absoluuttinen tyhjyys"? Mahtaisiko olla vain egollamme, joka ei halua, että kukaan näkee sinne, missä tämä tyhjyys on jo jokaisen ulottuvilla jopa kokea, jos ei utele tekemänsä tekojen tarkkoja motiiveja vaan vain tekee miten sydämellään tuntee. Sillä egoilleen kuuluen estot on Athamaaritiltakin jo poissa vain sen takia, ettei kuule kuin OMAN Jumaluutensa johdatusta tässäkin teoissaan.

Eli pelottelut ovat AINA egomme tekoja eikä koskaan Jumaluuksiemme.  :angel:

Talitinttikin on yhtä jumalallinen kuin ihminen 

Jos vieläkään ei ole selvillä noiden kahden ero....!  :-\  :'(

Jotain täytyisi kait jo tehdä sillekin!  :smitten:

Nyt elämme sellaista evoluution aloittamaa aikaa, jolloin myös ihmisten evoluutio eteni jo aluilleen eli uutta ihmisrotua ollaan jo kova vauhtia luomassa. Ja se taas tarkoittaa sen Olevaisuutemme jokaisen asteen esiin tuomista eli myös Jumaluuden, joten siitä vain kerron niille, jotka sen tuovat teoilleen enkä muille.  :)

Ja tuolla tarkoitan vain sitä, ettei kenenkään ole pakko vieläkään olla muuta kuin haluaa olla. Muttei olekaan eroa muulla kuin ilmentymisensä muodoilla, sillä sitä vartenhan me täällä maan päällä ollaan!  ;)
Eli uuden ihmisen Kuva tuleekin olemaan täydellisen erilainen tämän päivän kuvaan verrattuna, koska sitä kuvaa ei ole luonut se egomme vaan se Jumaluutemme, joten TAATULLA varmuudella eron huomaat sinäkin, kun sen aika tulee omallekin kohdallesi, Lumor.  :angel:

Samoilla jäljillä: Rakkaus = Jumala = Elämä.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi ihmiselle vapaan tahdon: olla luova tai olla olematta luova. Jumalalla ei ole oikeaa ja väärää.

Elämän kuvaahan juuri olemmekin muuntamassa tälläkin hetkellä, kun tästä keskustelemme, joten sen tähden tähänkin aiheeseen tartuin. Sillä omat lähetykseni tulevat jo suoraan Luojamme ajatuksista ja tekevät sille uudelle ihmisrodulle jo sellaisia tekoja, joita voisimme kutsua vaikkapa ihmeiksi. Sillä ne muuntavat joka ajatuksellanikin jo jokaisen täällä olijan ajatuksia. Niin ihmelliseltäkin kuin se kuulostaakin, mutta totta joka sana.  :angel:

Eivätkä kenenkään ihmisen kehot ole koskaan olleetkaan toistaan parempia vaan mehän edustimme vain erilaisia energioita silloinkin, kun luulimme olevamme vain egoja. Sillä sehän oli tekomme tarkoituskin, olla Luojamme erilaisuuden ilmennys täällä maan päällä, kunnes toisin on Aika. Ja nyt se on! :smitten:

Kiitos paljon vastauksistanne ja pahoittelen, että ilmaisin tuntemukseni sanoilla "absoluuttinen tyhjyys". Tarkoitin sillä sitä hiljaisuutta, jossa ei ole mitään ja kuitenkin siinä on se kaikki. En oikein osannut kuvata tunnetta muulla tavalla  ::)

Intuitioni on hyvin vahva ja menen elämän virran mukana. Nyt ego iski vain aivan suunnattoman lujaa! Se ei ole vuosikausiin huutanut tällaista aariaansa, vaan olen ollut mukavasti sujut sen kanssa. Pelästyinkin, että mistä on kyse, sillä yleensä niin selvästi ja voimallisesti minua puhuttelee vain intuitio, kun ego majailee hiljaa taustalla (auttaen kuitenkin minua omalla tavallaan olemassa olollaan). Tunsin vain itseni kamalan voimattomaksi - toisaalta riimut ja tarotit puhelivat ettei kannattaisi nyt kääntyä kenenkään puoleen, olla vain.
Voin kyllä lohduttaa sillä, että ego hiljeni parin päivän kollottamisen jälkeen ja nyt on ollut loppuviikon hyvin tyyni ja rauhallinen olo. Siis "Olen Taas Oma Itseni" - olo  :smitten:

Minulle tiskaaminen on nykyään mieluisinta "meditointia", ennen vihasin sitä ylikaiken :o

Athamaarit, kuulostatkin taas itseltäsi :smitten:

Kiitos paljon!

Nyt kun lukee noita aikaisempia kirjoituksia, niin kyllä niistä itsekin näkee, että siinä on ollut "jotain hukassa" kirjoittamisvaiheessa. :idiot2: Ehkä silloin kun pää on kaikkein sekavin pitäisi malttaa olla hiljaa  :-X :D

Ah, piti sanomani vielä, että tuo ihme "muissa maailmoissa leijailu" on ollut ihan osa perusominaisuuttani lapsuudesta lähtien ja syynä ovat todellakin liian voimakkaat ylächakrat. Alachakrat ovt huomattavasti heikompia ja työstelenkin niitä parhaillaan. Ne ovat aina jääneet niin paljon vaille huomiota, voi minua tomppelia...  :buck2:

Kiitos neuvosta ystävä hyvä.
Usein keskitän huomion kaikkialle ja en minnekkään.
Jotenkin hassu tunne tulee, vaikka kävelisi ympäri kaupunkia niin
silti pysyy paikallaan.
Itsetunnon/-tuntemisen/-luottamuksen löytäminen
on auttanut paljon eteenpäin sekä tuonut tietoisuutta
siitä mitkä asiat ovat tarpeellisia ja mitkä ei, päivittäisessä elämässä.
Neuroosien astettainen poistuminen, kerros kerrokselta.

Hei Athamaarit,

Olen pahoillani kun en tuntunut ymmärtävän sinua. En oikein osaa eläytyä tilanteeseesi kun itsellä logiikka yleensä toimii, mutta intuitio on sitten mitä sattuu, - yleensä ei mitään. Idealismia mun pitäisi varmaan vähentää. Kun kirjoitat niitä tuntemuksiasi kirjoitat aina hyvin viisaita ajatuksia. Sitten kun sitä aletaan järkeillä, niin jotain kummallista tapahtuu. Tämä voi olla vaikka se haastava juttusi tässä elämässä. Se että tulet väärinymmärretyksi. Mistäköhän ihmeestä se voisi johtua. Minullekin sitä joskus sattuu ja ottaa silloin niin, niin pattiin... Olet mielettömän järkevä tyyppi.
Hei, hei, palaillaan,
  :smitten: :D :smitten: :D :smitten:

Voi ei, Saai

Olet aivan oikeassa - yleensä minut ymmärretään väärin. En oikein osaa pukea tuntemuksiani sanoiksi ja sitten kun sanailen niin sanailen ne niin kummallisesti, että ihmiset eivät ymmärrä siitä mitään  ::) Yleensä en siis avaudukaan kellekään huolistani (yhtä ainoaa ystävääni lukuun ottamatta, jonka kanssa olemme täydellisesti samalla aaltopituudella). Pusken itsekseni lävitse ja yleensä minusta saa vielä kaivamalla kaivaa sen ongelman ytimen, koska pelkään suuni avatessani tulevani väärinymmärretyksi - ja siinä on sitten lisää selitettävää!  ;)

Että näin  ::)

Hei AthaMaarit  :)

Olen iloinen että voit jo paremmin  :smitten:

Se oli tärkeää että aloitit tämän viestiketjun ja että kaikki he jotka vastasivat olivat osallisena tässäkin.

Keho puhuu paljon ns "vapauttamisesta" ja juuri sen sinä mahdollistit muiden kanssa minulle yhdessä tärkeässä asiassa  :smitten:

Sielu saa meidät sanomaan joskus mitä ihmeellisimpiä asioita jotka jälkeenpäin herättävät -> minäkö tuon olen kirjoittanut?!!  ???

Meitä kaikkia tarvitaan harmonisoimaan toinen toistemme energioita/tukkeutumia, vaikkakin ulkopuoliselta saattaa koko touhu tuntua ihan järjettömältä  :idiot2:

Aloitus (tukkeuma nousee pintaan), jatko (hässäkkää, ristiriitaa), huipentuma (suuttumus, viha tai jopa hysteria), vapautus (jokaiselle omalla tavalla ja jonkun kirjoituksen/sanan/teon kautta), vapautus (energiat virtaa, harmonia).

Mutta sen energeettisen "vapautuksen" joka tässä tapahtui oli tärkeää, joten kaikille kiitos  :D :smitten:

Tässähän nämä vat, viisi elämän kehityspilaria, jotka esiintyvät oikeastaan kaikkialla:
Hedelöityminen, Syntymä, Kasvu, Mätäneminen ja Kuolema.
 ;)

Aivan, mätäneminen fyysisellä tasolla ja näkeminen henkisellä, mutta kehitystä kuitenkin  ;)  :angel:

Chakroista tuli mieleen, että eikös kurkkuchakra kosketa puhetta. Olenkin harjoituttanut sitä viimeset puoli vuotta sydämen ja kolmannen silmän lisäksi. Alkaiskohan jo tulla tuloksia?  :)