Astro Foorumi

Nyt kun tämä yhteys on ollut viime aikoina avonaisempi niin kysyisin sitä, että oletteko haastaneet teihin yhteydessä olevat tahot?

Olen ollut kristalliheilurin kautta yhteydessä tuonne "toiselle puolelle". Vastaaja oli aina sama olento, joka vakuutti olevansa hyvä jne. Suojaukset olivat kunnossa jne. Hän sanoi tulevansa Kristuksen nimessä jne. En hänestä mitään pahaa aistinutkaan mutta hänen läsnolonsa silti teki minut jotenkin "neuroottiseksi" enkä aistinut hänestä sellaista enkeleille tyypillistä rakkautta, jota aikaisemmin olin aistinut. Hänen kanssaan paikalla oli kyllä myös enkeleitä ja oppaani.

Minulle tuli taas pakottava tarve käydä hankkimassa Diana Cooperin kirja Hieman vapautumisen tiestä. Siinä vastaani tuli tämä henkiolentojen haastaminen.
Kirjassa sanotaan sivulla 55.:
Maassa vallitsevan dualismin vuoksi eräs planeettamme hallitseva laki on Haastamisen laki. Se lausuu, että jos haastamme minkä tahansa olenon tai hengen kolmesti Jumalan ja kaiken valoa edustavan nimeen, sen tulee paljastaa todellinen luontonsa tai poistua.
Korkeammat ovalo-olennot arvostavat haasteitamme. Ne tarkoittavat, että olemme tietoisia pyrkiessämme erottelemaan energioita.

Jos sinulla on epäilyksiä sen suhteen, mistä opetuksesi välittyvät, sano tai ajattele: "Jumalan ja kaiken valoa edustavan nimeen, oletko....?" Odota vastausta. Jos se on "kyllä", toista haasteesi vielä kahdesti ja odota kummallakin kerralla vastausta.  ...

Minä haastoin tämän kanssani kommunikoineen olennon. Sain ensin vastaukseksi kyllä mutta kolmennen kerran jälkeen hän katosi.
Eli hän ei ollut se, joksi hän itseään minulle esitti. Hän ei ollut paha tms. mutta hän ei ollut siltikään oikea oppaani tai opettajani.

Jälkeenpäin kyselin oppailtani hänestä mutta he eivät voineet vastata. Mutta oli kuulema hyvä, että hän lähti luotani.

Olen jälkeenpäin ollut vähän hämmentynyt ja vähän soimannut itseäni hyväuskoisuudestani... :tickedoff:

Mutta minulle tuli nyt pakottava tarve laittaa tämä teksti tänne teidänkin luettavaksi.
Tarkemmin aiheesta löytyy tosiaan tuosta Diana Cooperin kirjasta Hieman vapautumisen tiestä. Siitä löytyy myös todella helppoja ja hyviä suojausrukouksia!

En voi edelleenkään tarpeeksi painottaa sen suojauksen merkitystä.... Valo vetää puoleensa pimeyttä... Mitä enemmän te loistatte, sitä paremmin olette esillä ja vedätte puoleenne sitä kaikkea muutakin....

Ja ei ollut tarkoitukseni pelotella ketään... Näinhän nämä asiat menevät. Järki on pidettävä mukana näissä henkisissäkin asioissa -vai mitä?

Kyllä, minä sain kouriintuntuvan opetuksen erottelukyvyn tärkeydestä muutama vuosi sitten. Säikähdin niin, että astraalikehoni pomppasi pois paikaltaan ja se saatiin takaisin maadoituksen kautta healingissä. Tämän kokemuksen jälkeen en enää luota sokeasti mihinkään. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse käydä tätä opetusta kantapään kautta, itselleni se näyttää olevan luontainen ominaisuuteni.  ;D

Hei!  :)

Haluaisitko kertoa mitä sinulle tapahtui?

Minun kolmassilmäni aukesi myös todella varhaisessa vaiheessa, ollessani vielä nuori, enkä silloin kyennyt erottelemaan energioita. Minut säikäytettiin myös silloin ihan kunnolla, jonka jälkeen laitoin "kanavat kiinni" joksikin aikaa.

Tällä elämän viisaudella kuvittelin olevani jo erottelukykyisempi... :-[

Mutta kuten jo tuossa kirjoituksessani kerroin, tämä olento ei ollut paha eikä tahtonut minulle pahaa, johtaa harhaan tms. Hän vain näki "tilaisuutensa tulleen" ja tuli lähelleni, näki tarpeeni jne.

Nyt olen pyytänyt uutta opettajaa, toivottavasti pyyntööni vastataan. Jäi silti vähän sellainen tympeä olo tuosta.... :-\

Olin tavannut erään naisen, joka sai kanavoitua tekstiä automaattikirjoituksella ja tunsin hänet sukulaissielukseni. Erehdyin hänen suhteensa, koska luotin häneen täysin. Hän itse pyysi minua luottamaan. Eräänä päivänä sain häneltä puhelinsoiton jossa hän haukkui minut maanrakoon, tunsin oikein kutistuvani siinä maan matoseksi. Elämäntilanteeni oli tuolloin vaikea, kävin samalla tuskallista eroprosessia läpi, joten olin jo valmiiksi vereslihalla, kun tämä hyökkäys tapahtui. Panin välit poikki tähän ihmiseen, mutta hän jatkoi solvaamistani muissa yhteyksissä. Hän ei tainnut ollenkaan ymmärtää erottelukyvyn merkitystä kanavoinneissaan tai sitten alkoholin käyttö vaikutti siihen, että läpi pääsi myös matalavärähtelevämpiä olentoja.

Jostain kirjasta luinkin muuten huumeiden vaikutuksesta ihmisen kenttään, huumeet aukaisevat tien myös kutsumattomille vieraille. Kenttä pysyy avoinna, vaikkei olisi kokeillut huumetta kuin kerran. Huhhuh.

mistä päättelit että hän ei ole paha?? itse olen kantapään kautta oppinut, ettei hengen sanaan missään nimessä ole aina luottaminen! päinvastoin. Sudet lähestyvät meitä lampaina, pukevat ylleen naamion joka saa meidät sokeasti uskomaan, luottamaan, päästämään lähelle. se on niiden tapa saada meidät puoleensa ja seuraukset ovat tuhoisat.  :buck2:

Olen kyllä sitä mieltä, että yhteyden korkeimpiin värähtelyn omaaviin olentoihin saa vain, jos itse on puhdas. Sehän on ihan järkevää ajatella, että alkoholi ja huonot elämäntavat laskevat energioita eikä silloin voi todellakaan suodattaa hyvää tietoa ja valoisia olentoja.

Huumeethan/trauma tms. saattavat avata kolmannensilmän, jolloin ihminen näkee oman värähtelynsä mukaisille tasoille... Eli niille alhaisemmille.
Pelottavaa ajatella, että kerta kokeilusta jäisi yhteys auki kaikille olennoille... huih!

Tiedättekö muuten siitä, saako oman korkeamman värähtelytasonsa pitää pysyvästi tässä kehossa? Siis, jos saavuttaa korkeamman värähtelytason (tai edistyy), niin voiko sen menettää jollain tasolla tässä kehossa?

Olet ihan oikeassa! En mistään voi tietää oliko hän "paha". Koin kuitenkin omat enkelini ja oppaani lähelläni, joten en ajatellut hänen olevan sillä tavalla paha.... Olen myös suojannut itseäni ahkerasti, joten kummalliselle tuntuu, että hän olisi päässyt sen läpi luokseni.
Mutta olen kyllä nyt todellakin herännyt "todellisuuteen" ja aijon haastaa jokaisen lähelläni olevan olennon, joka yrittää tulla luokseni.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia aiheesta -kuulisin todella mielelläni!  :)

onhan mulla ehdottomasti jopa liikaakin... mitäs sä haluisit tietää??? kutsuin ala-asteen jälkeen itseeni hengen asumaan tietämättä mitä se tarkoittaa ja siellä se majaili yli viitisen vuotta ja oli muuten helvetilliset viisi vuotta, tosin asioiden vakavuus on alkanut valjeta kokonaisuudessaan vasta nyt myöhemmissä vaiheissa... that`s some scary shit!

Voi kauhistus sentää!! Luojalle kiitos siitä, että pääsit siitä eroon!!!

Kuinka sait tietää tästä hengestä ja kuinka sait sen viimein pois? Kuulostaa kyllä tosi pelottavalle.... :o

no sekin sattui ihan "vahingossa".. Eräs ystäväni oli menossa uskonkasteeseen ja oli viikkoja yrittänyt hinkua minua katsomaan koska se oli hänelle tärkeää. Minua ei millään tavalla kiinnostanut mennä, tunsin fýysistä ahdistusta kun edes ajattelin meneväni paikalle. sinä päivänä kuitenkin ehkä kolmen aikaan minulle tuli voimakas olo että minun on mentävä sinne ystäväni takia.

Olimme paikan ulkona odottamassa seremonian alkua kun aloin keskustella tuntemattoman tytön kanssa jonka isä oli kasteen suorittava pappi. Tyttö keroi että hän on ollut paljon tekemisissä henkimaailman kanssa ja hänen ei pitänyt tulla kasteeseen, mutta kolmen aikaan päivällä hänelle oli tullut vahva tunne että hänen on tänään kasteeseen mentävä.

Tilaisuus sujui rauhallisesti tosin kirosin mielessäni kaikkia paikallaolijoita tietämättä edes miksi. Kun pääsimme ulos jatkoimme juttelua ja tämä päätyi siihen että tyttö tuli luokseni yöksi. Kävimme tiukat depaatit hänen uskostaan ja kyseenalaisin sitä taukoamatta. tilanteet johti toiseen ja karkoitus alkoi. Ise muistan vaan miten en saanut milään henkäe koska tyttö jatkoi ruoilemista, yritin kaikin voimin käydä hänen päälleen, syljin, kirosin, raavin, kouristelin, voin todella huonosti! Sitten tunsin kuin iso osa minusta olisi vain irronnut ja sain taas henkeä. purskahdin itkuun ja itkin yli kaksi tuntia voimatta liikkua tai muuta tehdä.. sen koko ajan tyttö rukoili minulle voimia ja suojelusta ja minä itkin... olin vapaa! kuluneet viisi vuotta kulkivat silmieni ohi vilauksina! vihasin itseäni ja halveksin itseäni tekemieni asioiden takia, nyt vasta ymmärrän etten minä niitä asioita tehnyt vaan joku aivan muu...




tuli tässä mieleen että toivottavasti et ole ovin herkkähermoinen??? Kerron näistä asioista oikein mielelläni varoittaakseni ihmisiä, mutta nämä jutut voivat olla kovin rankkoja joillekkin... kun taas toiset eivät usko niitä taipitävät minua hulluna  :uglystupid2: :uglystupid2:

Huh, aika rankka kokemus! Onneksi enkelisi vihdoin johdattivat sinut tuohon tilanteeseen, jossa vapauduit hengestä!
 :smitten: :smitten: :smitten:

Ja minusta on äärettömän hyvä, että puhut kokemuksistasi -täälläkin foorumilla käy varmasti ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä näiden henkisten asioiden "vakavuutta" siinä mielessä, että osaisivat suojautua ja varoa näitä harmaita olentoja.

Tärkeää työtä teet!  :smitten: :angel:

Olen "haastanut" ja aina kannattaakin "haastaa".  :angel: :coolsmiley: Eikä todellinen "korkea" "valo-olento" pistä pahakseen ollenkaan vaikka haastaisit häntä aina vain uudestaan ja uudestaan haastamasta päästyäsi.  ;D Kuten minä myönnän tehneeni Jeesuksen kanssa.  :-[  ;D

Aina saan vain samaa vastausta: Kyllä  :smitten:
Nyt kyllä jo tunnistan hänen energiansa taatulla varmuudella, kun "lähestyy", ettei tarvitse koko ajan varmistella ja eivät ketkään muutkaan sitten pääse esiintymään hänenä...

Henkiolentojen haastaminen lieneekin "ollut" Jeesukselle arkipäivää.

Tai pikemminkin hän "nouti omansa pois" eli paljasti nukkuvista sieluista täydellisyyden
antaen heidät takaisin itselleen.

Toivottaen tervetulleeksi kohtaamansa muutkin luontokappaleet.

 ;) :angel: :smitten:

 :laugh: Totta! Korkeammat valo-olennothan kokevat sen vain fiksuutena ja erottelukyvyn hallitsemisena, jos heitä haastaa ja varmistaa tiedon alkuperäisyyden!

En tunne sinua, Rakkauden Enkeli, muuten kuin tämän foorumin hyväntahdonlähettiläänä -tuot jatkuvasti iloa ja vakautta tänne  :smitten:

Teetko vapaa-ajallasi myös esirukous ja rukoustyötä?
(...Tännepäinkin saisi heittää yhden puhdistavan ajatuksen, jotta saisin suojaukseni kuntoon...) :smitten: :angel:

Onneksi löysin tämän viestiketjun, koska kun haastoin oman henkioppaani, joka ilmestyy vähän väliä luokseni, hän lähti toisella kertaa pois luotani. Sen jälkeen tuli tyhjyys hetkeksi, kunnes näin sähkönsinisen ja sen jälkeen vihreän valon. Tunsin kuinka joku lähestyi ja  hän esitteli itsesnä Jakobiksi ja haastoin hänet kolme kertaa ja hän vain oli luonani ja sanoi olevansa Jumalan lähetti. hän kertoi, että äskeinen henkiopas Miikael oli luonani ja hän ei ollut sinulle oikea. Oliko tämä sitten paha henkiopas vai mitä? Mutta Jakob kertoi ja näytti minulle asioita, jotka selvensi minulle paljon tästäkin elämästä ja edellisestä myös. Miten rauhallinen olo tuli sen jälkeen taas.  :angel:

Jostain luin että rakkauden edustajat tunnistaa sydänchakralla.
Saavat sen läsnäolollaan energisoitumaan, hehkumaan,..

Jos vähääkin epäilyttää, kannattaa haastaa. Itse olen haastanut aina kaikki, jotka ovat vähänkin epäilyttäneet - joskus painajaisesta peloissani herättyäni olen haastanut myös suojelusenkelini, joka on hymyillen vastannut minulle kolmesti "Jumalan, Jeesuksen Kristuksen ja Neitsyt Marian nimeen" olevansa se, kuka sanookin olevansa.

Itse haastan kaikki tarpeen tullen kysymällä kolmesti noiden kolmen nimen nimeen olennon hekilöllisyyttä.

Totta.  :angel: :smitten:

Totta tämäkin.  ;)


Oi kiitos!  :smitten: En minä kuitenkaan tee sen enempää tai ole sen parempi kuin kuka tahansa muu täällä, tai missään muuallakaan. Olen toki kovin iloinen jos koet, että vaikutan noin. Sitä varten minä täällä olenkin.  :smitten:


Minä teen vapaa-ajallani paljonkin asioita.  ;) Ja kyllä, rukoilen aina tarvittaessa ja jonkun niin halutessa. Nyt en kyllä juuri tällä hetkellä ole parhaimmassa "vireessä" tai "soinnussa", mutta "lähetystä" on tulossa tämän päivän aikana.  ;) Varmaankin illemmalla...

Kai me täällä olemme kaikki toisiamme tukemassa ja auttamassa... Silloin tällöin on vaan mukava kiittääkin  :) :smitten:


Kiitos kovasti...! :smitten: Jään suurella kiitollisuudella odottamaan  :) :smitten:

Minulla on tänään muutenkin jotenkin tosi kiva olo... Aamulla heräsin pitkästä aikaa iloisena ja hyvin levänneenä... Pyysin iltarukouksessani päästä vierailemaan Mikaelin henkiseen asuinsijaan Kanadan Banffille... En tiedä olenko siellä ollut mutta oloni on kertakaikkiaan mainio :smitten:

Mukavaa päivää sinulle Rakkauden enkeli ja kaikille muillekin! :smitten:

Luin juuri kirjaa Elämän kukan salaisuus 2, jossa kerrotaan henkien manaamisesta osassa "rakkaus ja parantaminen". Siinä mainitaan arkkienkeli Mikaelin olevan mestari tässä asiassa, hän laittaa mielellään maailmaa järjestykseen ja henget oikeisiin paikkoihin. Hengetkin menevät mielellään sinne minne kuuluvatkin ja ovat onnellisia siellä.  ;)

 
http://www.michaelkirjat.fi/elaman_kukan_salaisuus_osa_2.htm

Hyvää luettavaa aiheesta osiossa "puhdistuminen negatiivisista olennoista" http://www.clairaudient.fi/Ascension/Translations/Finnish/

Kiitos linkeistä Sininen enkeli  :smitten:

Ole hyvä Ippuska  :smitten:

Vaikka tämä ei täysin otsikkoon liitykään, niin on pakko kysyä:

Miksi aina sanotaan että valo vetää puoleensa pimeyttä?

Esimerkiksi ne aina mainitut yökkösethän tarvitsevat valoa navigointiin - ah miten filosofista. Ja ne eläimet taas, jotka "elävät pimeydestä" taas kaihtavat valoa kuin viimeistä päivää.

Valo vetää minusta puoleensa vain pimeää jolla on - jos näin voi sanoa - suhteellisen tiedostunut kaipuu valoon, kun taas pelko vetää puoleensa pelkoa.

Mulle se, että ns. pidemmälle päästessä tuntuu siltä että kohtaa enemmän myös pimeää johtuu siitä, että esiin tulee paljon asioita joita ei ehkä vielä ymmärrä, ja se pelottaa.

Jaa-a, meni tosiaan vähän ohi, pahoitteluni  :)!

Ei se haittaa  ;) :)

Mielestäni valo ei vedä mitään pimeyttä puoleensa - kummatkin vain OVAT - polariteetteina toisilleen, kuten Päivä/Yö, Valve/Uni - jos olisi VAIN toinen, niin ...  :o ??? ::)

Ihanasti sanottu Ippuska :)

Käsittääkseni tällaista vastakkainasettelua ei harrastetakaan muualla niinkään kuin tällä planeetallamme. Olemme täällä oppimassa vastakkainasettelun kautta hyväksymistä, sitä, että emme arvostele jotain hyväksi tai pahaksi vaan että se jokin vain on.

Tuo, että valo vetää puoleensa pimeyttä johtuu juuri siitä. Meillä kaikilla on tarve olla eheitä, kokonaisia. Kun ns. pimeän olennolta puuttuu se toinen polariteetti: valo, niin se tuntee olonsa eheäksi lähellä sitä.

*....niinkuin päivä ja yö suutelevat toisiaan...  hyräilee*

Elektra, sinähän sen vasta kauniisti hyräilitkin  :smitten: :smitten: :smitten:

Amen, sitä olemistahan se kaikki on!

 :D :angel: :smitten:

Miten valo sitten saa pimeyden mukaansa valoon? Huonosti kävi päivänsäteelle ja menninkäiselle... Tuo polariteetti tuo tyydytystä nimittäin molempiin suuntiin, koska pimeydessä on kuitenkin myös valoa... kun ihmisistä on kyse.

Minusta Päivänsäteelle ja Menninkäiselle ei käynyt lopulta ollenkaan niin huonosti mitä "ensisilmäykseltä" näyttää. Saihan päivänsäde menninkäisen kaipaamaan häntä, eli valoa ja ennenkaikkea heidän välilleen syntyi RAKKAUS.  :smitten:

Olen aina rakastanut kyseistä kappaletta ja muistan hyvin kun sain lapsena päiväkodin kevätjuhlissa ilokseni esittää päivänsädettä.

Eihän se saakaan mukaansa - se tulee ja valaisee pimeyden -> pimeyttä ei ENÄÄ ole  :angel: ->-> Polariteettia ei ENÄÄ ole  ::) 8) VALO ON  :angel:

 ::)

Itse asiassa valoa, jolle ei ole vastakohtaa, ei ole.

Valohan syntyy taikka räpsähtää näkyviin ainoastaan jotakin sellaista vasten,
joka ei ole valoa - eli jonka ... voi ... valaista.

Siten "pimeydetön valo" on sellaisenaan jo näkymätöntä - havaitsematonta.

Havaitsematonta siksi, koska havaitsija ja havaittava ovat yhtä ja ainoaa yhteisyyttä.

Jos siis haluan kokea, mitä on ilmiö nimeltä valo
(= jotta voisin tunnistaa, ja nimetä valon),
minun tulee luoda peruspolariteetit Valo-Pimeys.

Se, mistä tulen eli mistä käsin valo-pimeys-vaihteluväli synnytetään, on jotakin hahmottamatonta.

Se, hahmottamaton, ei ole edes henkeä,
sillä henkikin on olemassa vasta ei-henkeä, ainetta vasten.

Ihmisen nelinäisyydessä, joka on kuvausta Jumalan neljistä kasvoista,
emme ole tunteneet "pitkään aikaan" tuota hahmottamatonta,
koska tietoinen siirtyminen "maasta taivaisiin" on ollut estettynä.

Olemme sen itse valinneet "estolistalle".

Mitä sitten on tuo luova mutta hahmottamaton tietoisuus,
kaikkeuden tajunta; se, jonka läsnäolo merkitsee vapautta valon ja varjon vaihteluista?

Kyseessä on valaistuneisuutemme, se mitä todella olemme, mitä yksi on
- kokematta siitä häivääkään ilman valon ja varjon tanssia.

Ollen silti vapaa - tulematta rajoitetuksi millään tavoin,
paitsi milloin itse niin haluaa ja tahdollaan luoda alkaa.

Vapaus ilman rajoituksia on abstrakti olotila: Olen olematta.

Oleminen olematta merkitsee "ei mistään valittamista mutta ei myöskään mistään välittämistä".

Koska väliä eli erillisyyttä ei ole,
mutta mahdollistaminen on.

Mahdollisuus - sitä elämä on...
tilaisuutena elää kaiken läpi muunnellen, kerrannaistuen ja toisinkin.

El... niin kuin tuli - "el-emän", tuli-olennan minnekään menemätön liikunto.

Siitä viestivät lohikäärme-energiat: nesteen sisäisen tulen mahti.

 :smitten:

Rauhan Enkeli, näit VALONKIN taakse, eteen, sivuille, ylä- ja alapuolelle, SISÄLLE  :D :D :D :D :D :D :D
 :smitten:

Mikä on sitten pimeyden nopeus? *kyselee lonti*  :)

Kun jäljellä on enää kaksi perusvastakohtaa,
kirkastuva valon keskiö ja tummeneva pimeyden keskiö,
ne voivat vain rinnastua toistumiseen näin:

Valo kirkastuu keskiönsä häikäisevyyden napaan asti,
mutta hämärtyy etääntyessään keskipisteestään.

Pimeys tummenee keskiönsä sokaisevuuden napaan asti,
mutta valkenee etääntyessään keskipisteestään.

Kummankin, valon ja pimeyden, värähtelyliike voimistaa niitä toisiaan vasten.

Siksi aina kun pimeys on valjentunut riittävästi,
alkaa valon kirkastuminen,
ja aina kun valo on hämärtynyt riittävästi,
alkaa pimeyden tummeneminen.

Näin vuorotellen kertautuen muodostuu ikään kuin valojen ja pimeyksien
taikka aurinkojen ja mustien-aukkojen kenno.

Mitä on sitten pimeyden nopeus?

Pimeys liikkuu käänteisessä, peilikuvamaisessa suhteessa valon kulloiseenkin nopeuteen
siten että kumpikin toimii toisilleen viitekehyksenä,
jota vasten liikutaan.

Kun aurinko syntyy, syntyy myös musta-aukko.
Ja kun musta-aukko katoaa,
aurinko on tehtävänsä taajuushorisontilleen tehnyt.

Silti aurinkokeskeisyys ei katoa,
sillä pimeyden sydän toimii muottina valolle.
Siten pimeyden havaitseminen on merkki lähestyvästä valosta.

Se on elämän suunta: valosta pimeyden kautta valoon eli valkeuteen.
Taikka: kehityshaasteiden ja niistä luopumisen kautta tähtiin.

Aurinkokeskeisyys on enemmän kuin osallisuutta auringon magneettisesta voimakentästä
- se on itsevalaisemiskykyä, kanssakirkkautta, valosydämisyyttä.

Valosydän on se tuleva meissä.

Tavallaan valon ja pimeyden välille muodostuu nautintaoikeus:
kattavuus, jonka kiertyminen akselinsa ympäri muodostaa äärettömyyden symbolin, kahdeksikon.

Silti on jotakin jossakin, joka on liikkumatonta läsnäoloa
taikka läsnäolevaa liikuntoa - magneettisuutta kaikkena kaikessa.

Ja johon "päästäkseen" tulee irrottautua olemasta "valo ja pimeys" -polariteetin ehdollistama.

Magneettiin yhtyäkseen ei tarvitse kuin antautua pois pelosta ja halusta.

Antautuminen merkitsee ylentymistä, kohottautumista
- sitä, mitä Raamatussa sanotaan ylöstempautumiseksi.

Olemaan aina-olleena-olemistaan eli sitä taivasosaisuuttaan.

 ::)

Kiitos tästä Rauhis! Tekstisi toimii kuin puudutesuihke kipukohtaan.  ::) :smitten:

Lonti kiittää myös  :)

Minult meni aivan yli hilseen. Kiitos kuitenkin tästä keskustelusta.

HAASTOIN NE. Ja rukoilin ja haastoin. Minun rinnastani poistui jotakin, joka sai kasvoni ja vartaloni vääntelehtimään. Niissä tuskissani menin kirkkoon ja liityin uudelleen 4 vuoden jälkeen. Juttelin papin kanssa, hän siunasi minut illalla ja kun söin ehtoollista niin koko ruumiini oli aivan uskomattoman voiman kourissa.

Sain voiman myös lopettaa läheisriippuvainen suhde alkoholistiin ja rukoilen yötäpäivää, ettei hän palaa. Tuntuu siltä että viina on täynnä räyhähenkiä, jotka tarrautuivat minuunkin kiinni. Nyt ne ovat kaikki poissa. aamen.  :angel:

Upeeta! Mahtavaa!  :)

Intimaria IHANAA :smitten:  :angel:

Amen  :D

Olipas todella hienoo, että tämä sivu tipahti eteeni.
Olen nyt 2 vuotta tehnyt ylösnousu projektia ja viime aikoina
ihmetellyt, että miten noita oppaita tulee ja vaihtuu jatkuvasti, suojat on kylläkin aina kunnossa, joten negatiivinen ei tule läpi, mutta kai sieltä tulee sitten näitä "neutraaleja" mutta asiahan on
kai niin että liian monta kokkia on liikaa yhdessä keitossa.
No oli aika mielenkiintoinen kun tein ton haaston nyt, niin osa jäi
ja osa lähti kulkeen, taas yksi taakka vähemmän niskanpäällä, het vapautti. Kiitos kovasti kun toitta tämän asian esiin :angel:

 :) niinhän se on!
Minä näen meidät ihmiset vähän kuin tähtitaivaana nurjaltapuolelta katsottuna. Jos katsoisin ihmiskuntaa taivaasta käsin; näkisin eri voimakkuudella hohtavia tähtiä/valopisteitä eli meitä ihmisiä, jotka jokainen loistamme oman henkisen värähtelymme mukaista valoa toiselle puolelle. Kun sanon valon vetävän puoleensa pimeyttä, tarkoitan sillä sitä, että mitä kirkkaammin loistat, sen enemmän sinun loisteesi vetää puoleensa niitä jotka eivät loista, sitä paremmin näyt ja herätät kiinnostusta toisellakin puolella.
Nämä "harmaat olennot", jotka ovat yhtä lailla oikeutettuja elämälleen kuin mekin... saavat voimansa myös meidän voimastamme. Jos he saavat meidät eksytettyä omalta tieltämme tai saavat meidät toimimaan oman tahtonsa mukaisesti, he voimistuvat. Jos he saavat meidät pelkäämään, me ruokimme heitä.
Meidän kutsuumme voi vastata kuka vaan... Kirkkaasti loistavat vaan herättävät enemmän huomiota ja ovat "mehukkaampia" saaliita kuin vähemmän loistavat sielut. Siksi herkät saavat useammin kimppuunsa noita "erehdyttäjiä" ja "vääriä profeettoja" -näin karkeasti ilmaistuna.

Tätä minä siis tarkoitin kommentillani; valo vetää pimeyttä puoleensa... Kaikki puheet valon polariteeteista menee myös minun ymmärrykseni ohi... :D

 :smitten:

Olin tavannut erään naisen, joka sai kanavoitua tekstiä automaattikirjoituksella ja tunsin hänet sukulaissielukseni. Erehdyin hänen suhteensa, koska luotin häneen täysin. Hän itse pyysi minua luottamaan. Eräänä päivänä sain häneltä puhelinsoiton jossa hän haukkui minut maanrakoon, tunsin oikein kutistuvani siinä maan matoseksi.

*Sama kokemus minulla oli juuri soulin kanssa ja hetkellisesti taas tympäännyin kaikkeen kanavointiin. Olin jo ollut iloinen että "Luojan sanansanansaattaja" otti yhteyttä, ja melkein ilahduin uudesta kontaktista kunnes käskytysjärjestelmä tuli päälle. Jos henkimaailman kanssa on mitenkään yhteydessä saati muiden planeettojen olentojen kanssa niin pitää tietää mitä itse haluaa. Hedelmistään puu tunnetaan.:coolsmiley:

Tiedän että heikompia noi jutut saattaa sekoittaa. Mutta miten luontevalta tuntuisi itsestä työskennellä muiden tasojen olentojen kanssa?

"Meidän kutsuumme voi vastata kuka vaan... Kirkkaasti loistavat vaan herättävät enemmän huomiota ja ovat "mehukkaampia" saaliita kuin vähemmän loistavat sielut. Siksi herkät saavat useammin kimppuunsa noita "erehdyttäjiä" ja "vääriä profeettoja" -näin karkeasti ilmaistuna."

Minua välillä pelottaa todella paljon kulkea tällä henkisyyden tiellä sen takia, koska pelkään kovasti kaikkea sitä pahaa mitä saattaa tulla sen mukana.  :-[ Pelkään, etten kestäisi sitä, etten kestäisi nähdä demoneja ja pahuutta, pahuuden ilmentymiä, pelkään että elämäni menee riekaleiksi nähdessäni niitä. Siksi tuntuu, että henkinen kehitykseni on kovin hidasta ja jopa välillä pysähtynyt.

En ole nähnyt tällaista, mutta tunnen asioita ja välillä tulee pelkotiloja, näen painajaisia demoneista ja vastaavista ja ne tuntuvat todella aidoilta. Viime yönäkin näin aivan uskomattoman pelottavan unen, jossa piru saapui erääseen rakennukseen ja tappoi serkkutyttöni. Minun täytyi manata tuota pahuutta pois talosta Jumalan nimeen, mutta en päässyt ylös rappusia yläkertaan, jossa tämä "pahuuden lähde majaili". Tunnen vieläkin luissani sen pahuuden, painostavan helvetin pahuuden mikä siinä talossa leijaili unessani, ja kuinka en päässyt rappusia ylös yläkertaan häätämään pahuutta, koska se pahuus tuntui niin painavalta, helvetillisen tulisen kuumalta, raskaalta ja pelottavalta "massalta", joka työnsi minua alaspäin rappusia. Aivan kuin sinne taloon olisi tullut yhtäkkiä kaikki maailman viha ja se olisi pakkautunut sinne ilmapiiriin sellaiseksi puuroksi! Todella vaikea selittää, mutta ahdistaa ajatellakin sitä tunnetta, aivan hirveä olo.

Kaikkea tällaista koen ja tunnen, että jotenkin käsittelen näitä pelkojani unissani. Vielä ne ovat unissani, mutta pelkään että ne tulevat tosielämään ja siksi välillä pelkään meditoida ja henkistyä kun pelkään lietsovani sillä pahoja energioita.  :'(

Ihan pakko laittaa tämä tänne http://koti.mbnet.fi/neptunia/essays/pelkopsi.htm

New Age ja pelko
Psyykkisyys ja okkultismi pelon lähteinä

        Kun pahat henget tulevat lähellesi, tunnet aina jonkinlaista pelkoa ja ahdistusta tai epämukavia tuntemuksia huoneessa tai kehossasi. - Sri Chinmoy (Auringon ja Neptunuksen yhtymä)

    New Age ei merkitse vain henkisyyden tai viisauden etsintää. New Age merkitsee myös kokeilua voimilla, jotka kenen tahansa viisaan ja itsestään huolta pitävän kannattaisi oikeastaan jättää rauhaan. Psyykkiset ja okkulttiset harrastukset voivat luoda kokonaan uudenlaisia pelkoja - ja muitakin ongelmia - joita on hyvin vaikea ymmärtää tai voittaa. Ja kyseessä ovat pelot, jotka helposti leviävät ympäriinsä myös niihin ihmisiin, jotka eivät harrasta samanlaisia asioita. Esimerkiksi erottelukyvytön mediumismilla ja spiritismillä leikittely luo helposti todellista kauhua joihinkin psyykkisesti herkkiin ihmisiin. Et silloin tarvitse edes pahoja henkiä ympärillesi, henkitohtoritkin riittävät.

    Paul Tournier sanoi, että rohkeutta emme opi, vaan se leviää ihmisestä ihmiseen. Niin leviää usein pelkokin - ja erityisesti psyykkisten voimien kautta, jotka vaikuttavat jokaiseen, joka ei ole hyvin suojeltu. Ja monet eivät ole. Eivätkä voimat kysele, haluatko olla niiden kanavana tai uhrina, usein päinvastoin. Vaikutukset ovat yleensä kaikkea muuta kuin miellyttäviä, itse asiassa ne voivat olla todella vahingollisiakin, eivätkä vain psyykkisesti tai henkisesti, vaan myös aivan kehollisella tasolla. Pahimmassa tapauksessa ne saavat sinut kauhun - tai mystisen sairauden - valtaan. Mitä pitempään viihdyt näillä voimilla kokeilevien parissa - esimerkiksi käymällä paikoissa, joissa meedioistuntoja pidetään, sitä suurempi vaara.


    PSYYKKISEN PELKO

    Tietämättömyys näkymättömistä sisämaailmoista on kaikkien ihmisen pelkojen taustalla. - Christopher Hills (The Nuclear Evolution).

    Hyvä esimerkki monien pelkojen takana olevista sisämaailman ilmiöistä on niin kutsuttu astraaliprojektio. Muiden muassa Oliver Fox kertoo, kuinka astraaliprojektiossa voi syntyä aivan järjettömän villejä pelkoja, yleensä ennen kaikkea erehdyttäessä pitämään tiettyä projektion vaihetta valvetilana. Ympäristön oudot paineet tulevat silloin tietoisuuteen äärimmäisen voimakkaina ennen myrskyä -tunteina. Nämä pelot ja poikkeavat tajunnantilat ovat usein tarttuvia, trippailijoiden kokemukset eivät aina pysy yksityisinä.

    Sama tunne - ilman astraaliprojektiotakin - on tuttu monille psyykkisesti herkille ihmisille. He eivät ehkä koskaan koe sitä yksin tai kotonaan, mutta trippailua harrastavien seurassa heidät saattaa äkillisesti vallata käsittämätön kauhu, jonka syntymistä he eivät ymmärrä. Tuntuu kuin jonkinlaiset pahantahtoiset voimat olisivat vaarallisen lähellä valmiina vaikuttamaan heti, jos oma henkilökohtainen suojakehä sattuisi pettämään. Kauhun alkuperästä ei ehkä ole minkäänlaista tietoa, mutta jotain kertoo se, että se näyttää ilmestyvän lähinnä tai vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka harrastavat ns. kanavointia, yrittävät saada kontaktia tuonpuoleiseen, tekevät astraalimatkoja tai harrastavat noitarituaaleja tahi jotain vastaavaa.

    Jostakin samanlaisesta tuntuvat puhuvan esimerkiksi teosofit C. W. Leadbeater ja Annie Besant, joiden mukaan avautuminen astraalivaikutuksille saa ihmisen joskus kokemaan täysin selittämätöntä kauhua. Itse asiassa tällainen kauhu vain tuntuu oudolta ja käsittämättömältä, mutta kyllä sillä reaaliset syntymekanisminsa on, niitä vain ei ole helppo hahmottaa. Siinä usein persoonalliseen alitajuntaan ja tietoisuuteenkin tunkeutuu vieraita vaikutuksia, jotka ihmisen oma minuus tuntee vahingollisiksi. Syntynyt kauhu on tällöin suojaavaa, se pakottaa ihmisen poistumaan tilanteesta, vaihtamaan harrastuksia ja tietenkin opettelemaan itsesuojelua.

    Prosessi on usein salakavala, moni uskoo, etteivät psyykkiset tai okkulttiset voimat häneen vaikuta, koska yleensä mitään kielteistä ei tapahdu. Ja ehkä ei tapahdukaan pitkään aikaan, mutta sitten eräänä päivänä tällainen luottavainen voikin joutua toteamaan, että oma suojaava aura ei enää pidäkään, jolloin ihminen kokee olevansa sellaisten voimien heiteltävänä, joita ei hallitse. Matka takaisin tilanteeseen, jossa suojakehä toimii, voi olla pitkä. Kannattaa siis mieluummin ennakkoon harkita, mihin nenänsä pistää, koska okkulttisten ja astraalisten voimien tyyppipiirre on petollisuus. Georges Gurdjieffin mukaan niin kutsutulla mustalla magialla on yksi selvä ominaisuus: "Taipumus käyttää ihmisiä joihinkin - vaikkapa parhaimpiinkin - tarkoituksiin ilman ihmisten tietoja ja ymmärrystä. Tämä voidaan saada aikaan luomalla uskoa tilanteen hallintaan tai vaikkapa omaan suojakehään tai - jos kohde vastustaa vaikutusta - "vaikuttamalla pelon kautta".


    PSYYKKINEN HYÖKKÄYS

    Pahin vaara ... on PSYYKKINEN VAARA. - C.G. Jung

    Olavi Norosen (Saturnus-Pluto Askendentilla) mukaan pelko on toimintaa, joka tähtää kärsimyksen välttämiseen. Ja kyseessä voi myös olla transpersoonallisen kärsimyksen välttäminen eli vaikkapa tilanne, "jossa joku onnistuu lähettämään toiselle ihmiselle pahoja ajatuksia". Tarkoituksellinen pahansuopaisuus ja pahojen ajatusten lähettäminen lienee kuitenkin huomattavasti harvinaisempaa kuin se, että ihminen tahtomattaan ja huomaamattaan säteilee kielteisiä ajatuksia ja voimia ympärilleen.

    Tällaisina pahoina voimina voivat toimia peräti psyykkiset parantajat, jotka eivät riittävästi ymmärrä käyttämiensä voimien toimintaa erilaisissa tapauksissa, toisin sanoen sitä, että mikä - kenties - parantaa yhden, on pahaksi toiselle. Ja hän sen myös pahana kokee. Meedioistuntojen paikat, henkiparantajat ja peräti parantamiskeskuksetkin tai vaikkapa okkulttiset kirjakaupat voivat olla vaarallisia paikkoja sille, jonka suojakehä ei pidä.

    Liisalla on erityisen vaikea Saturnus: se sijaitsee huonossa merkissä ja on pahasti mm. Neptunuksen affliktoima, mikä kertoo siitä, että Liisalla on vaikeuksia suojella itseään psyykkiseltä tunkeilulta. Liisa on oppinut tuntemaan herkkyytensä eikä siksi koskaan ole edes käynyt meediotilaisuuksissa tai paikoissa, jossa olisi riski joutua suoraan yhteyteen vastaavien ilmiöiden kanssa. Pelkkä ajatuskin on hänestä kauhistuttava. Mutta kirjaihmisenä Liisa kyllä tapasi vierailla monenlaisissa kirjakaupoissa, kunnes sitten kerran pienessä esoteerisessa kirjakaupassa joutui sellaisen kauhun valtaan, että alkoi valita kirjakauppansakin tarkemmin. Hän sai tuosta kaupasta näkymättömän "seuralaisen", joka pelästytti Liisan puolikuoliaaksi.

    Liisa ei ollut ostanut mitään, hän vain selaili kirjoja, kun hän yhtäkkiä tunsi jotain outoa, jota hän ei ymmärtänyt eikä ollut koskaan kokenut. Oli kuin hän olisi yhtäkkiä ollut pahojen voimien tai henkien ympäröimä. Tunne oli hyvin vahva, aivan kuin jokin näkymätön henkiolento tarkkailisi ja lähestyisi häntä yrittäen vaikuttaa häneen. Tunne oli niin kammottava, että Liisa poistui heti. Kävellessään kotiin hän tunsi tuon olennon - tai mikä lie se oli - seuraavan häntä kuin yrittäen saada hänet valtaansa. Mitään hän ei nähnyt eikä kuullut, mutta tunne näkymättömästä läsnäolijasta tai seuraajasta oli niin vahva, ettei siitä päässyt eroonkaan.

    Paniikissa Liisa kiirehti kotiin rukoillen apua. Ja kotiovestaan sisään astuessaan hän tunsi, kuinka tuo olento yhtäkkiä jätti hänet rauhaan. Mutta samalla hetkellä hänen vastassa ollut kissansa kaatui lattialle ja meni jonkinlaiseen kataleptiseen transsiin, se oli täysin jäykkä ja tärisi hirveästi. Se hengitti vaikeasti ja sen taju oli kokonaan kankaalla. Ilmeisesti se, mikä oli seurannut Liisaa, oli löytänyt vastustuskyvyttömämmän uhrin, kissan, ja jotenkin ottanut sen valtaansa. Joost A.M. Merloo sanoi, että ylitsevuotava pelko ja henkinen shokki voi tuottaa kataleptisen jäykkyystilan, ihminen on kauhun valtaama, liikkumaton, jäykistynyt, ei hengitä. Näin tuntui käyneen Liisan kissalle.

    Se oli kammottavaa. Liisa heittäytyi lattialle, kietoi kätensä jäykän ja tärisevän kissan ympärille ja rukoili kiihkeästi apua. Ja rukous toimi: Kissa heräsi lähes heti ja oli pian kunnossa, vaikka se oli tuntikausia peloissaan ja selvästi seurasi silmillään kuin jotain näkymätöntä olentoa. Mutta se hengitti normaalisti ja pystyi liikkumaan, vaikka näytti siltä, että sen jalat eivät vähään aikaan oikein pitäneet. Mutta pian se oli onnellinen kissa taas, Liisalla sen sijaan oli vaikeuksia nukkua seuraavana yönä. Hän pelkäsi, että olento tulisi takaisin. Mutta ei se tullut. Kokemusta Liisa ei koskaan unohtanut - eikä hän koskaan mennyt tuohon okkulttiseen kirjakauppaan - tai vastaavanlaisiin paikkoihin. Eikä kokemus myöskään toistunut.


    PSYYKKINEN SUOJATTOMUUS

    En haluaisi kenenkään juuri nyt tähtäilevän energiakenttiäni ja mielensä mukaan muuttelevan niitä. Sillä kuka takaa, että hänen tietoisuutensa yltää ymmärtämään, millaisena raihnaana tahdon ja tarvitsen ruumiin? Kuka takaa hänen hyvän tahtonsa? Ettei vain vahingossa lähettäisi mustaa sumua sieraimiini? - Helena Siikala

    Monet neptuniset ahdistukset johtuvat siitä, että transpersoonalliset energiat tunkeutuvat ensin henkilökohtaiseen alitajuntaan ja sitten aikanaan nousevat sieltä tietoisuuteen. Toisin sanoen, Neptunus tekee psyykestä avoimen monille sellaisille energioille, joita Saturnus - minän rajojen vartija - ei kenties pysty käsittelemään. Saturnikot käyttäytyvät joskus oudosti ja kuin jäykän kireästi vain siksi, että he tuntevat olonsa turvattomiksi ja puolustautuvat asioilta, joita toiset eivät pidä vaarallisina tai häiritsevinä lainkaan. Mutta Saturnikko usein silloin tuntee Neptunuksen läsnäolon ja pyrkii jäykkyydellään häivyttämään Neptunuksen vaikutukset ympäriltään ja aurastaaan.

    Pelko voi olla itse asiassa todellinen pelastava armo New Agen maailmassa, ei vain saturnikoille vaan niille, joiden Neptunus on hyvin vahva. Ja oikeastaan jokaiselle, joka haluaa pitää mielensä ja kehonsa terveenä ottamalla etäisyyttä New Agen pimeämpään puoleen. "Henkisesti ajatellen on tuhoisa sairaus, nimittäin se, ETTEI PELKÄÄ SITÄ MITÄ IHMISEN TULISI PELÄTÄ", kirjoitti Kierkegaard. Silloinhan New Agea ei vielä ollut, mutta tätä voi kyllä soveltaa kaikkiin, jotka eivät oivalla, että kannattaisikin olla peloissaan joutuessaan mediumismin, henkien, noituuden, okkulttiikan, magian, hypnotismin, menneiden elämien muisteluiden ja chakrojen availun kierteeseen. Tai osallistuessaan kiihkotunteellisiin lahkojen tai kuppikuntien kokouksiin.

    Jos suojattomana hyppää tuon kaiken keskelle, joutuu helposti mukaan sellaiseen, missä mikään ei ole sitä, miltä näyttää, eikä mikään oikeastaan turvallista, vieläpä monilla parantamismenetelmillä on haittavaikutuksensa, joita harvat ymmärtävät. Jos esimerkiksi parantajan ja parannettavan bioenergiatyypit eivät sovi yhteen, 'parantavat' energiat voivat enemmänkin sairastuttaa. Hyvä usko ja tarkoitus ei silloin riitä. Jos suojaava aurasi vuotaa, kaikki tuo psyykkinen harrastelu voi täyttää alitajuisen mielesi vaikutuksilla, jotka sitten eräänä päivänä kohoavat sieltä - ja hups, yhtäkkiä pelkäät 'järjettömästi' jotain, mitä aiemmin luulit kenties auttavaksikin. Sinulle voi käydä samoin kuin Liisalle okkulttisessa kirjakaupassa.

    Eikä tällaisesta pelosta vapaudu sillä, että kohtaa pelon eli tekee sen mitä pelkää, päinvastoin, koska silloin vain kietoutuu enemmän pelkoa aiheuttaviin voimiin. Pelon kohtaamalla voi enintään yrittää paikata jälkiseurauksia, mutta pelon syitä ei siten poisteta. Psyykkiset epidemiat eivät siitä laannu, saavat vain paremman otteen. Joten aina jos tunnet olosi epämukavaksi psyykkisten harrastelijoiden tai parantajien kohtaamisissa, kuuntele itseäsi ja vältyt paljosta. "Jos masennumme, ahdistumme tai häiriinnymme heidän seurassaan, meidän olisi parasta suojella itseämme välttämällä sellaisia ihmisiä altistamatta itseämme tarpeettomasti heille, kirjoitti Paul Brunton.

    Kerran liikaa herkistyttyäsi psyykkisille voimille, paluu vanhaan on vaikeaa. Saatat olla kuin alkoholisti, joka ei voi raitistuttuaan enää ryyppyäkään ottaa, vaikka toiset voivatkin juoda ilman kummempia ongelmia. Eli siinä kun entisen alkoholistin on syytä välttää alkoholia, sinun on syytä välttää kaikkea psyykkistä. Tarvitset itsesuojelua, mutta sellaisena ei tapauksessasi toimi omatekoinen suojakehä, jota psyykkisissä piireissä joskus suositellaan, vaan ainoastaan välimatkan ottaminen psyykkiseen harrasteluun. Yritys luoda omatekoinen suojakehä ja totuttautua psyykkisyyteen merkitsee vain syvempää uppoutumista maailmaan, joka ongelmat ja pelot loikin. Ja kuten Manly P. Hall sanoi, pelko ja huoli heikentävät psyykkisten vaikutelmien vastustuskykyä. Ihminen ei voi harjoittaa itseään kohtaamaan kollektiivista alitajuntaa omavoimaisesti, vuotokohta on vain suljettava.

    Alkaa tulla entistäkin selvemmäksi ja ilmeisemmäksi, etteivät suurimpia vaaroja ole nälkä, eivät mikrobit, ei syöpä, vaan ihmiskunnan suurin vaara on ihminen itse, koska hänellä ei ole riittävää suojaa psyykkisiin epidemioihin nähden. Ja ne ovat äärettömästi tuhoisampia kuin suurimmatkaan luonnon katastrofit. - - C.G. Jung

Hyvä muistutus ja tiivistelmä, UusiHurmuri :coolsmiley:

Ja niin totta. Nyt vasta ymmärsin, miksi okkultismia harrastava exäni sekoitti mieleni, siis todella. Heti kun otin häneen etäisyyttä, sain tasapainoni takaisin. Se oli täysin selittämätöntä. Hän on tosin ammatiltaan kiinalaisen lääketieteen terapeutti, kanavoi suuria määriä parantavaa energiaa... mutta vapaa-ajallaan häntä kiehtoo myös toisen puolen energiat, mikä minua taas pelottaa.

Luuletteko, että tämä trippailujuttu tarkoittaa myös niitä ihmisiä, jotka ovat huumeita käyttäneet? Varmaankin. Minä nimittäin reagoin helposti narkkien läsnäoloon, tuntuu aina siltä, että esim. sporassa ne alkavat tuijottaa minua ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton. Myös ihmiset, jotka ovat käyttäneet paljon alkoholia (taas exäni), tuntuu siltä että jokin räyhähenki tulee läpi ja alan voida huonosti. Siis saavat minutkin epätasapainoon. Siksi palasin itse takaisin kristinuskoon ja yritän unohtaa kaikki New Age -jutut, mitän nyt tätä foorumia lukuunottamatta. Pitäisköhän hävittää kaikki "kanavointi kirjat".

Miten tarkaaan pitääkään valita ne, ketkä päästää lähelle!!!  ??? apua.

Älä suotta hävitä kanavoituja kirjoja ennen kuin oikeasti tuntuu siltä, ettei niillä ole enää mitään tarjottavaa sinulle. Olen itse ostanut muutaman kirjan, mutta nykyisin ne seisovat vain hyllyssä, koska en koe saavani niistä enää mitään irti. On aika etsiä toisia kirjoja, joissa on lisää uutta tietoa (ja olen kamalan nirso noitten kirjojen ja kanavointien suhteen).

Narkkareista tuli mieleeni tällainen juttu, jonka luin joskus.
Jotkut narkkarit ovat henkisesti hyvin korkealle kehittyneitä, mutta maallisessa maailmassa eksyneitä sieluja. He ovat saattaneet elää esimerkiksi Atlantiksessa, jossa heillä oli yhteys Toiseen Tasoon ja Jumaluuteen koko ajan käden ulottuvilla. Toinen vaihtoehto (niitähän on siis kymmeniä!) on se, että narkkari on ollut shamaani, joka on käyttänyt huumaavia kasveja pieniä annoksia meditoinnin helpottamiseksi.
Narkkarin sielu muistaa, että huumeisiin liittyi joku hyvä, jumalallinen juttu, muttei osaa hallita omaa huumeidenkäyttöä, vaan se menee yli. Pieni annos rauhoittavaa huumetta meditoinnin avuksi muuttuukin koko kehon ja mielen sekoittavaksi vahvaksi huumeannokseksi.
Heidän sielunsa kaipaa tuota jumalyhteyttä ja ainoa tapa, jonka he tiedostamattaan muistavat, ovat huumeet.

Tämä on yksi selitys, voisi päteä myös alkoholisteihinkin. Eikä tietenkään saa yleistää, mutta varmasti tuollaisiakin narkkareita on olemassa. Kaikkihan on mahdollista.

Sanotaan myös, että hoivaavat sielut vetävät puoleensa yksinäisiä laitapuolenkulkijoita. Miekin olen varsinainen spurgumagneetti! :o

Ikävältä tuntuvia ihmisiä ei tarvitse päästää lähelle. Voit pyytää esimerkiksi arkkienkeli Mikaelia suojelemaan sinua kaikelta pahalta, kun lähdet esim. kaupungille liikkeelle.

Meikän exää kiinnostaa ja pelottaa energiat, itsellä ei onneksi (?) ole niihin touchia, kiinnostaa varmaan vieläkin onneksi enemmän rahatyö ja muu. Mutta koska hänessä on parantamisvoimaa ja negatiivisuutta, hän on aika vaikea miksaus.. tänään viimeksi tuli mieleen se alun rakastuminen kun meidän voimakkaat aurat kohtasi, ja se on ollut varmaan molemminpuolista tasapainottelua se erkaneminen. Kumpikin halusi ENSIN sulautua siihen energiaan, tietää siitä, oppia, hän pelkää vaikka on omia kykyjä, minulle ei ole. En tiedä, mystinen tyyppi, tietääkö se itsekään mitä ne voimat on ja mitä hän sillä asialla tekee. En varmaankaan saa enää tietää jos välit pysyy *poikki*.

Tosi omituista, miten tärkeänä ehdin jo pitää sitä henkilöä ja nyt olenkin tässä pisteessä. Enkö usko hänestä seuraavan hyvää ollenkaan? Jos ei, tilanne on hyvä eli ei olla väleissä, ei tehdä mitään, enkä ole parantaja. Enkä toivo että seuraava kumppanikaan on. Tosin viime aikoina niissä on tupannut olemaan jotain erikoista. :o

No onneksi henget ei tuota minulle ongelmia.  :angel:

ah, kanavointikirjat. Ei ne minua pelota jos ovat nk hyvältä puolelta. Tietty olen tulossa siihen kysymykseen että haluanko kanavoida. Täytyy harkita.

Itsensä kun violettiin vaippaan kuvitteleepi päivin ja öin.

Ehkä muut saivat todella paljon tuosta artikkelista irti, mutta minä en edelleenkään saa siitä vastauksia. Mistä tiedän että pelkoni on "aiheellista" ja mistä tiedän, että se on "itse aiheutettua" ja "turhaa"? Mistä tiedän, jos aurani vuotaa? Mistä tiedän kannattaako minun ottaa sitä riskiä, että lähden kävelemään henkisyyden tiellä, ottaen sen riskin, että saatan kohdata pahuutta - mistä tiedän kestänkö sitä pahuutta? Mistä tiedän olenko "neptunikko" (en kyllä usko olevani)?

Minua ei pelota ihmiset. Minä olen samaa ihmisten kanssa, ihmisissä on sekä hyvää että pahaa. Minä pelkään sitä, mikä on suurempaa kuin minä ja mitä en välttämättä hallitse tai kestä. Ihmisiä on moneen junaan, mutta kukaan ei ole läpensä paha. Sen sijaan läpeensäpahuutta saattaa löytyäkin henkiseltä tieltä, ja se minua pelottaa...

Kaikki se "paha" mitä joutuu kohtaamaan on lopulta meissä itsessämme. Riippuu vain siitä miten paha määritellään, mikä on pahaa ja mikä on hyvää.  :)

Henkistä tietäkin on kahdenlaista: sellaista joka vie eteenpäin ja sellaista joka vie taakse päin.

Pahuutta pelätessä kannattaa muistaa ainakin seuraavat seikat:
A) Kaikki on Jumalaa, koko maapallon energia kaikkine olentoineen on Jumalaa. Siksipä siis pelottavilta tuntuvat peikot, möröt ja muut ovat siskojamme ja veljiämme.
B) Koska olemme osa Jumalaa, meillä on myös mahti käskeä pahat olennot pois. Olennot, jotka eivät ole pahoja, mutta joiden läsnäolo tuntuu häiritsevän selvältä, eivät itse välttämättä tajua aiheuttavansa pelkoa ihmisessä. Tällaisissa tilanteissa olen itse pyytänyt olentoja siirtymään syrjemmälle esim. makuuhuoneestani yön ajaksi.
C) Ajatus on voimaa ja vetää puoleensa kaikkea sitä, mihin keskität ajatuksesi. Jos hoet, että paha saa sinut se varmasti myös saa sinut. Jos hoet, että sängyn alla on mörkö, kohta se mörkö myös on siellä.
D) Meidän ei koskaan tarvitse kulkea täällä yksin. Apunamme on oppaita, enkeleitä, suojelusenkeli, sieluperheen jäsenet, voimaeläimet jne. Apua pelkoihin ja suojellukseen voi pyrää arkkienkeli Mikaelilta, joka on suuri soturi, sekä arkkienkeli Zadkielilta, joka puhdistaa kaikesta negatiivisesta violetilla liekillään. Avunpyytäminen ei koskaan ole kiellettyä :)

Kuten Sininen Enkeli tuossa sanoikin, oikeastaan mitään Pahaa ei ole olemassakaan. Paha on ainoastaan määritelmän Hyvä vastakohta, aivan kuin Kuuma on määritelmän Kylmä vastakohta. Asiat vain ovat olemassa, ihmisen oma näkökanta muokkaa niistä hyviä tai pahoja. Suvaitsevainen ihminen näkee rasismin pahana, kun taas rasisti näkee sen hyvänä.

Atha Maarit
Narkkarin ainoa sielun kaipaus on Jumalyhteys ja minka he muistavat on huumeet.
TAMA MENI LAPI HETI jopa loogisesti ajateltuna se on mahdollista.

Kidutus, raiskaus, huumeet, narsismi, psykopaatit on hyvää? Ei kun siis ovat pahaa, mutta pahaa ei ole olemassakaan? Se on "vain" hyvän vastakohta?

Ja tämä on NIIN ärsyttävä asenne (älä ota Sininen Enkeli henk.koht!  :)),  minkä ennen allekirjoitin ja kun TODELLA sain pahuuden kokea ex-miehessäni, en TODELLAKAAN TUNNUSTA ETTÄ MINUSSA OLISI HITUSTAKAAN SAMAA ENERGIAA KUIN HÄNESSÄ. EN. EN. EN.

On äärettömän hepposta ja naiivia minun mielestäni heitellä noita lausahduksia, että "paha on meissä itsessämme". Jumankekka. Ihmiset valitsevat itse, mitä toisilleen tekevät, voidaan puhua potentiasta, mutta mitä kehittyneempi ihminen on tunnetasolla, sitä vähemmän kukaan "toisten pahuutta" voi itsestään löytää.  :tickedoff:

PELKKÄÄ P**KAA! ja new age hömpötystä. Anteeksi vain, mutta OLETTEKO TE KOSKAAN JOUTUNEET VASTAKKAIN TODELLISEN PAHAN KANSSA???? Yksikään ihminen, joka tietää siitä jotain, ei jaksa jaaritella etteikö pahaa ole.  :tickedoff: SITÄ ON JA SE TUHOAA. piste.

Luulen,etta olen nahnyt tarpeeksi pahaa sanoakseni etta pahaa on..
ja olen nahnyt paljon uskomatonta hyvyytta sanoakseni, etta hyvyytta on!!!!!

Evoluution kierrossa vaellamme ja kasvamme valon ravitsevaa täyteyttä kohti, sillä niinpä tuo elämä tuntuisi menettelevän luotujensa kanssa..

Mutta sitten on se kiehtova dark side of the light, joka voi hyvinkin voimallisesti vetää puoleensa...

En ota henk. koht.  :) Ymmärrän näkemyksesi, mutta en usko että todella pahaa ihmistä onkaan, siis läpikotaisin pahaa. Jokaisessa on se hyvän kipinä, sillä Jumala on Rakkaus ja luonut ihmisen, myös pahuuden hyvän vastakohdaksi.

http://www.cs.helsinki.fi/u/whamalai/hamara/naghammad.html

Intimaria, olen samaa mieltä, Minusta on vaikea löytää pahaa vaikka väitetään että jossain Minussa sen täytyy olla. Ei oikeen ole eikä tule olemaan, siksi exien kanssa oli niin vaikea olla. En esim kohtele toisia kylmästi enkä riko lakia milloin huvittaa (no oppihan sekin jotain joskus). Joten jääpi kysymykseksi ikuisiin aikoihin mitä he minussa muka peilaavat. Näyttivätpä vain mallia miten itsekäs VOISIN olla jos haluaisin, mutta ilmeisesti en halua jos ollenkaan uskon, että mikään hyvä tai antaminen palaa jotain kautta takaisin. Kuten paha palautuu tekijälleen jotain kautta. Nyt esim yksinkertaisesti minun kauttani, en ole väleissä. Enkä sano että ne on 100% pahoja vaan valikoiden ja laskelmoiden mukavia niille, joista on heille hyötyä, valitettavasti.

Edelleen olen iloinen että paha henkimaailma ei häiritse, sen sijaan hyvää menen taas regressioon kokemaan. Vaikkei olisi mitään kysymyksiäkään, siellä voi NAUTTIA valossa olemisesta. Mutta kyllä ne tekee ne suojaukset ensin.

Minäkin olen Intimaria ihmetellyt tätä newage hömppää että pahaa ei ole. Jos ei pahaa ole olemassa, ei ole hyvääkään, eli kohta ei mitään ole olemassa. Toki paha on "vain" hyvän puutetta, mutta sitten hyvä ja jumaluuskin ovat "vain" hyvää ja jumaluutta, rakkautta, valoa tms. Mikään ei ole mitään (vai kaikki on kaikki).

No en voi sanoa muuta kuin että en vain kutsu luokseni tiettyjä kokemuksia, en tunne että henkimaailma minua voisi riepotella eikä tietyt hiukan erikoisilla kyvyillä varustetut ihmiset. Toistan, exäni on yhteydessä korkeampiin ulottuvuuksiin (eikä tiedä kehen siellä, jotkut valo-olennot kuulema) ja alussa hän oli mitä somin, ihanin vaikka outo mies (rakastava, huolehtiva, valoisa, jopa antelias hetken), ja nykyisin kova, itsekäs, sulkeutunut, kiireinen, aivan eri ihminen kuin alussa ja siksi panin välit poikki. En tiedä mikä hänestä tulee kun on parantajan kykyjä (alkanut opettaa sitä muille kun autoin ensin saamaan yhden kontaktin), leikkii kristalleilla ja miettii maailman muutoksia ja samalla on noin kylmä. Ehken jää katselemaan. Oli varmaan mustan magian pappi Atlantiksella heh (nehän räjäyttivät kristallivoimalla mantereen, samoin kuin nykyään leikitään ydinvoimalla, eli tiedän myös jotain kristallin käyttömahdollisuuksista). Senkin se tiedostaa, Atlantiksen olemassaolon.

Edellisen exän energiakenttä oli erilainen, vaikka ulottuvuudet parantaminen ja newage olivat sen kauraa. Se oli jotenkin valoisa ja keveä, oikeasti ihmisillä on erilainen aura. Entäs pimeyden okkultistituttuani, joka leikkii ihan minkä olennon kanssa vaan ja mielihalut on aika sairaita olleet (hän leikkiin demonien kanssa, jos niitä nyt on, ne on hänestä kivoja ja niillä on hänestä olemassaolon oikeus) joten katkoin välini häneenkin, jostain syystä puhuu minulle joskus mutta olettaa aina että hänen ehdoillaan mennään.

Jos äärimmäinen itsekkyys ja manipulointi ovat "vain hyvän vastakohtia" niin mihin tässä oikein tähdätään. Mikä voima voittaa ja kenen puolella olla. Onko kyse valtataistelusta, esim tietyt otukset haluaisivat valtaa ihmissieluun, ja niin edelleen. Ja ihmiset haluaa valtaa toisiin, vaikka demonien avulla.

Minä tiedän. ;)

Suosittelen maadoitusta.

Regressiossa ihminen maadoitetaan mm Maan sisässä olevaan kristalliin ja tehdään Mikaelin suojaus, ennenkuin lähdetään henkimaailmaan seikkailemaan.

Aivan samaa mieltä.

Ihmiset ovat sielulliselta kähitystasoltaan erilaisia, eri luokilla näin sanoakseni. Nuoremmat sielut käyttäytyvät yleensä itsekkäästi (vähän kuin fyysisessä iässä lapsina ihmisety käyttäytyvät itsekkäästi ja tappelevat keskenään hiekkalaatikolla siitä, mikä lelu on minun ja mikä sinun).

Minäkin olen kohdannut pahaa. Olen myös ihan rehellisesti suunnitellut erään pahaa oloa aiheuttaneen ihmisen murhaa. Onneksi ego ei ottanut valtaa.

Jokaisessa ihmisessä ON Jumalan kipinä, koska me kaikki olemme samaa Jumalaa;: siskoja ja veljiä sieluntasolla. Ego tekee meistä fyysisessä ruumiillisuudessamme erilaisia. Aina kun ihminen kuolee, myös ego kuolee. Jokainen mennyt elämä on eri ego.
Ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto valita oma käyttäytymisensä. Paha on minulle vain hyvän vastakohta. Törkeä kommentti on kohteliaan kommentin vastakohta, väkivalta on hellyyden vastakohta, manipulointi rehellisyyden vastakohta jne.
Pahoina pitämämme ja luokittelemamme asiat värähtelevät matalammilla tasoilla, mutta ovat silti samaa jumalallista värähtelyä kuin korkeammankin tason värähtelyt.
Oman itsensä värähtelytason matalemmat värähtelyt eivät tietenkään tee missään muodossa hyvää Itselle. Tunnen itse oloni väsyneeksi, ahdistuneeksi ja masentuneeksi, jos joudun olemaan paikoissa tai seurassa, jotka värähtelevät matalammalla tasolla kuin Minä. Pyrinkin välttelemään tällaisia paikkoja ja seuraa, jos joudunkin niihin pyrin tekemään itselleni suojauksen, ettei oma energiataso putoa ihan liian alas ja saa minua voimaan huonosti.

Minut on menneessä elämässä raiskattu vaikka kuinka monesti, eräässä noista elämistä en ollut kuin 10 vuotias ja aikuisten miesten hyväksikäyttö oli joka päiväistä. Olen myös joutunut elämään köyhässä, väkivaltaisessa perheessä. Yhdessä elämässä mieheni kuoli väkivaltaisesti ja jäin yksikseni. Eräässä elämässä puolestani mieheni petti minua minkä kerkesi, enkä ollut hänelle minkään arvoinen. Olen ollut huora. Olen ollut sodassa. Muistan nuo kaikki hyvin selvästi ja eteenkin lähes kaikki naisena elämäni elämät ovat olleet yhtä helvettiä.

Mutta myös minä olen tehnyt pahaa menneissä elämissäni. Olen tappanut, ryövännyt, raiskannut. Olen silponut ja paloitellut, kiduttanut ja tuhonnut.

Silti pohjimmiltani minä olen koko ajan Minä, Jumalallinen Sielu. Egoni ja sieluni tarvitsevat kokemukset ovat vain vaihdelleet elämästä toiseen, sen mukaan mitä olen tarvinnut.

Yksi ihmisen oppiläksyistä (minusta) on oppia tiedostamaan ja ennen kaikkea tuntemaan sydämessään se, että me kaikki olemme samanarvoisia, ainoastaan ego tekee meistä erilaisia. Oppia antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi (kun en itse yhdessä elämässä antanut anteeksi mieheni pettämisiä ja minun hylkäämistä, seuraavassa elämässä minut raiskattiin, josta minulle syntyi lapsi. Jouduin antamaan anteeksi minut raiskanneille miehille tämän lapsen kautta.)

En tiedä onko minua varsinaisesti raiskattu tai olenko itse raiskannut ketään, mutta tappanut ja teloittanut olen. En kuitenkaan enää tässä enkä edellisessä elämässäni.  :)

Tässä elämässä olen maksellut vähän vanhempia velkojani ja työstän edelleen joitakin traumoja mm. Atlantikseen liittyen, olin osallisena sen tuhoutumiseen enkä ole oikein pystynyt antamaan itselleni sitä anteeksi. Jouduin jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin jälleen kerran kaiken tarkoituksenmukaisuudesta ja vihasin Jumalaa kun hän antoi kaiken tapahtua. Se kaikki viha oli aiemmin kääntynyt itseäni vastaan ja aiheutti kaikenlaista kärsimystä eniten minulle itselleni mutta myös lähimmäisilleni. Paraneminenkin voi olla tuskallista.  :-[

Ilman muuta paraneminen on tuskallista.

En muista kuka nyt sanoi, mutta ihmisen ongelma/velka/mikä ikinä onkaan on vähän kuin mätä hammas. Se sattuu ja myrkyttää pian koko elimistön, jos sitä ei poisteta.
Poistaminen sattuu ja paraneminen on hidas prosessi. Naama on turvoksissa, ei pysty syömään tai nukkumaan kunnolla, suussa tuntuu oudolle, päähän jyskyttää jne.
Mutta kun paranemisprosessi  on kokonaan ohi, ihminen voi taas kokonaisuudessa paljon paremmin kuin sen mädän hampaan kanssa. ^_____^

Ei millään pahalla, mutta nuo traumat edellisistä elämistä kuulostavat lähinnä tämän elämän traumoilta, joita peitellään (koska niitä ei pysty käsittelemään) siirtämällä ne edellisiin elämiin.

Muutenkin en usko noihin inkarnaatiojuttuihin, mulla meni usko niihin sen jälkeen, kun tapasin viidennen Himmlerin inkarnaation. Tähän mennessä on tullut vastaan kolme maria magdalenaa (yksi tältä foorumilta). Vai jakaantuvatko historian suurhenkilöt useampiin osasiin sitten?

Ettäkö tämän elämän trauma liittyisi jonkin sivilisaation tuhoamiseen? Voi kun kaikki olisikin noin yksinkertaista, onneksi nykyään on jo välineet työstää edellisiäkin elämiä, kun aikaisemmin niistä ei oikein saanut kunnollista otetta mitenkään.

Taitaa niitä kaksoisolentoja olla täällä itse kullakin. Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta todistella kuka olen ollut tai kuka olen. Minä vain olen.  :)

Kuuntelen sisäisen äänen/ sydämen / Jumalan ohjausta ja yritän noudattaa sitä mahdollisimman hyvin.

Niin, mä meinasin sillä tavalla yleisesti ottaen noita edellisten elämien traumoja, en vaan tämän keskustelun.

Mitä mieltä sä muuten olet siitä, kun mä luin niiden atlantispappien siirtyneen harjoitamaan mustaa magiaa egyptiin, jossa sitten vain initaation kautta sai tietoa "esoteerisesta totuudesta", ja se oli sellaista valtapeliä, ja se sitten heijastuisi vielä tähään päivään asti?

Työstän juuri omaa suhdettani valtaan ja vallanhimoon. Vastauksia kysymyksiin tulee ajan myötä ja juuri oikeaan aikaan.

OI  :D Samma här  :smiley6600:

Tässä ketjussa on hyvää pohdiskelua hyvästä ja pahasta, mutta tämäkin johtaa minut taas saman totuuden eteen. Tämä ei ole oppikappale, ei minkään gurun tai suuren jumalallisen kirjan tai kanavoinnin tuote, vaan ainoastaa minun tapani katsoa maailmaa. Kenenkään muun siis ei tarvitse nähdä asioita samalla tavalla.  ;D

Ego on aivan loistava tyyppi. Se kertoo mulle jatkuvasti tosi mukavia juttuja ja saan nauraa vissiin joka päivä sen tarinoille. Nauru pdentää ikää ja sitä kautta ego pitää minut terveenä. :2funny:  Hauskaa tässä on se, että mie haluan elää tätä nykyistä elämääni ja keskittyä näihin haasteisiin. Siksi en ole kiinnostunut aikaisemmista elämistä. Kuuntelen huvittuneena egon tarinoita minun tärkydestäni, kun itse tiedän olevani atomi valtameressä. Tärkeä sinällään, mutta en mitään muita hienompaa. Vaan ego se jaksaa huvittaa minua kertoilemalla tarinoita Atlantiksesta Versaillesiin. Ihania elämiä...ken niitä tahtoo...vaan minua vaan naurattaa. Onneksi niistä saa voimia ja hyvää tuulta tähän elämään ja arkeen.   :)   

Noh itse asiassa egoni ei ole vallan ihastunut tähän minun asenteeseeni, vaan yrittää aina silloin tällöin pelotella minut takaisin ruotuun. Kaikenlaisia kummitusjuttuja se onkin kertonut pahoista hengistä, negatiivisista energioista ja pirullisista esimiehistä, joiden edessä kannattaa pelätä ja olla polvillaan.  :knuppel2:  Onneksi luottamukseni hyviksiin on vahva ja tiedän, ettei minun tarvitse pelätä. Tässäkin ego tekee palveluksen, kun muistuttaa minua tästä totuudesta aina välillä. Vaikka kuulunkin hyvisten leiriin tiedän, että minussa on sekä hyvä että paha, valo ja pimeys. Jokainen tekoni ja ajatukseni on valinta kumpaa toteutan.  :police:

Siispä ei ole niin hyveellistä ja ihanaa synnitöntä olemassa, joka ei kykenisi tappamaan toisen ihmisen joissakin olosuhteissa. Enemmänkin kyse on siitä, etteivät ihmiset usko joutuvansa sellaisiin olosuhteisiin ja Luojan kiitos suuri osa ei koskaan joudukaan. Mutta kyky mihin tahansa pahuuteen meissä on jokaisessa. Valitsen rakkauden joka hetki.   :smitten:     :smitten:     :smitten:

En jaksais jaaritella asiasta kauan, mutta henkimaailmasta ei KOSKAAN ole ollut minulle harmia, ihmisistä ehkä. En usko että joku kummitus tulisi kummittelemaan ellen kutsu.

Nimim ent ja nyk henkisten asioiden tutkija.

Yksi asia on mielenkiintoinen, en muista menneistä elämistä myöskään mitään raakuuksia. Ehkä on tai ei ole syytä tutkia niitä regressiossa. Päällimmäiseksi jäi kyllä JOKA kerralta (olen ollut 3 krt) mieleen valo ja rakkaus, todellinen vahva energia ja ulottuvuus jota ei ole täällä alhaalla. Eikä mitään raakuuksia ole jäänyt mieleen, oli vain liittoja joidenkin kanssa tai ei.

Miksi olet AthaMaarit tarvinnut tuollaisia kokemuksia menneissä elämissäsi? Että tietäisit, että saat olla paha?  :o

 ;D Se minunkin mielestä on huvittavaa, että MISSÄ OVAT KAIKKI NE TAVALLISET IHMISET MENNEISTÄ ELÄMISTÄ??  :2funny:

Minä puolestani keskityn tähän elämään, sillä se on ainut, mikä minulla nyt on.

Minulla ei ole edes tohon valittamista. En ole huomannut silmiinpistävää määrää entisiä historian merkkihenkilöitä palstalla?

En mä tästä palstasta puhu  :)! Vaan ylipäänsä kun jengi alkaa selvittelemään noita asioita, niin jokatoinen on joku Jeesus tms.  :buck2: Mullekin on tehty analyysit, enkä jaksa uskoa niitä, koska uskon mieluummin olleeni tavis  ???, kuten tässäkin elämässä.  ::)

En koe olevani tavis, joten minusta ehdotetut menneet elämäni tuntuvat ihan mahdollisilta.

Regressiossa olen saanut viitteitä Pohjolassa elettyyn kartanoelämään, keskiaikaiseen maanomistajaelämään Keskieuroopassa ja jonkun varakkaan herran rouvana eloon, jossa traagisesti emme taas saaneet toisiamme exän kanssa, mutta jossain elämässä saatiin. Samat porukat laukkaa eri elämien läpi. Ei haittaisi taas muistaa vielä muutamia elämiä siksi pidän regressiosta. Sieltä tulee se tärkein elämä esille.

Mikä on tavis ja ei tavis? Emmekös me kaikki ole saman arvoisia?  ;) Ja kaikkihan saavat uskoa mitä ja miten haluavat. Itsekään en ole missään täällä sanonut olleeni Maria Magdalena, tosin en ole myöskään kieltänyt olleeni.  ;) Jostain luin myös, että esim. Neitsyt Maria ilmenee tällä hetkellä monessa ihmisessä ja monen ihmisen kautta. Sitäpaitsi lopulta olemme kaikki yhtä...

Ja onko se lopulta niin ihmeellistä, että jokaisella voi olla oikeasti ns. "julkkis" elämä takanaan, jos kerta ihmiset ovat eläneet ja kiertäneet jälleensyntymässä niiiiin pitkään. Toki useimmilla suurin osa elämistä (kuten minullakin) on ollut ns. "tavis" elämiä.

Niin ja on näistä jälleensyntymisistäkin monilla eritasoisia ns. "luultuja" elämiä ja sitten on lopulta kuitenkin aina se TOTUUS ja jokaisen löydettävissä. Sanoihan Jeesuskin "toisesta tulemisestaan" tyyliin, että älkää uskoko kaikkia jotka sanovat, minä olen hän. Sanoi myös, että tulee paljon ns. "vääriä profeettoja" jne. Luottakaa tässäkin asiassa sydämenne ääneen niin omien ja toistenkin inkarnaatioista. Sieltä voitte saada totuuden. Ennenkaikkea ja ensisijaisesti siihen omaanne.  :coolsmiley:

Ja minäkin olen ollut ja olen edelleen vain se mikä minä olen tässä ja nyt. Minä olen minä. En enää välitä mitä muut minusta uskovat tahi eivät usko olevan nyt tai olleen joskus muinoin...  :coolsmiley:  :smitten: Sydämessäni tunnen itseni.

Niin.  :-*

Nykyisin en niinkään pohdi jälleensyntymiäni
vaan ikuisen olemassaolomme "niitä ja näitä".

Kun vielä suuri osa ihmiskunnasta uskoo/olettaa/pelkää
elävänsä vain yhden ja ainokaisen elämän,
miten suuri haaste onkaan saada olla mukana raottamassa
ikuisen elollisuuden/elollisten ikuisuuden arvoitusta.

Sillä meillähän on oikeus (oikeutus) vaatia itsellemme täysi varmuus siitä,
mitä on yhteenkuuluminen ei vain iankaikkisesti vaan vieläpä ikuisesti.

Kun mikään ei todella katoa, siitä on voitava nauttia ja riemuita.

Tähän joku voisi heittää:

"Miten ikävästä ihmisestä, tästä ja tuosta, muka kestäisi aionit nauttia ja parkumatta riemuita?"

Tässä se kääntämätön kivi onkin:
kuvitelma keskeneräisyyksiemme perimmäisyydestä pitää piilossa suurenmoisuutemme yhdistävyyttä.

Juuri tätä on yhden ilo itsestään
- siinä on kasassa moneltakin kantilta nähtyä osatotuutta ylistettävyydestä.

 ::)

Minä uskon siihen, että meille näytetään asiat niinkuin ne on meille helpointa ymmärtää ja omaksua. Jos egomme vaatii sitä, että menneistä elämistämme tähän päiväänkin vaikuttavat asiat olisivat helpoin selvittää vaikka nyt jonkun suurhahmon muodossa -meille näytetään asiat niin.

Vaikka todellisuudessa olisimmekin eläneet ihan "taviksen" elämän.  ;)

Toisaalta maapallollemme on tällä hetkellä inkarnoitunut paljon mestareita, jotka auttavat meitä uuden energian aikoihin. Näinä heräämisen aikoina moni "vaikuttava sielu" alkaa muistaa syntyperäänsä ja työstää elämäntehtäväänsä. Siksi näitä suuria inkarnaatioita alkaa pompsahdella ihmisten tietoisuuteen. Toisaalta moni nyt inkarnoitunut mestari on vasta lapsi meidän maailmassamme ja ajassamme, joten voimme vain jännittyneinä odottaa millaisista regressioista he muutaman vuoden päästä täällä keskustelevat.  ;D

Minä ainakin ammennan menneistä -ja niistä suuristakin inkarnaatioista -vain sen oppiläksyn nostamatta sen suurempaa asemaan silloista henkilöitymääni. Ajattelen, että sillä mitä olen ollut on merkitystä vain siitä mitä olen nyt ja miten voin ottaa "onkeeni" niistä asioista joita minulle on näytetty. Olinpa elänyt heinä tai en.

Olen minäkin tutkinut, mutta huomasin, ettei se vie minua mihinkään. "Ken haluaa tietää tulevaisuuden, se tarkkailkoon tämän hetkisiä ajatuksiaan."  ::)

 ::)

Tuota..., kenen oletat näyttävän asiat meille niin?

Vai onkohan kyse siitä, että näemme valitsemallamme tavoin
osioita laajasta ja kokonaisvaltaisesta näkemisestämme.

Jolloin kenen hyvänsä jossakin aika-avaruus-kohdassa
parhaillaan meneillään oleva elämä voikin toimia elämysikkunana muille.


Riittäen, että yksi niitä kokee niin kaikki voivat ne läpikäydä
toisellakin tapaa versioiden... :smitten:


Todellisuus-kuvitelman ollessa muunneltavissa uudelleen ja uudelleen.

Viittaan siihenkin, kuinka suurella tunteella ja paatoksella
suurten historiallisten elämändraamojen läpikäyminen on mahdollista
- aivan kuin itse olisi... ne elänyt.

Kokoavan Ikuisen Itsen näkökulmasta tarkasteltuna.

 :coolsmiley:

Ajattelen nyt ihan meitä itseämme... Näemme asiat niin kuin ne olisivat meille helpoin ymmärtää. Ja toki enkelimme ja oppaamme ovat mukana noissa näytöksissä myös  :angel: :smitten:

Niinpä!  :smitten:

Minulle pälkähti päähän vaikutelma siitä,
kuinka enkelioppaat heiluttelevat "käsissään" heijastavia peilejä
- sellaisia, joilla näkee lukkiutuneiden näkökulmiensakin taakke...

 :buck2:  :angel:  :o   ...

;D Niinhän ne taitavat tehdäkin!!  :smitten: :smitten:

Aivan.  :coolsmiley:

Häiriköikö nuo henkiolennot teille kovastikin? Kun minulle niistä ei mitään harmia.

Ei minulle ainakaan. Minullekaan ei ole henkiolennoista mitään harmia.

Kerran olen henkiolennon nähnyt, eikä siitä ollut harmia. Jos näkisin uudelleen, niin pistäisin purkkiin tutkittavaksi. :knuppel2:

 ;D

Purkki sit auki vaan, Astrobug!

 :smitten:

Hakisin vaikka ämpärin, jos se auttaisi asiaa. :buck2:

Vakavammin ottaen: Olen sen verran taipuvainen skeptisyyteen, että välillä unohtuu tyystin tuo henkimaailman olemassaolo. :-[ Ja oman kokemukseni olen ehtinyt "kiistämään" monta kertaa, koska se tapahtui 80-luvun alussa ja olin silloin huomattavasti.. öö.. pienempi... ;)

Mutta täällä vaan seikkailet, Astrobug, skeptisyydestäsi huolimatta.  :D