Astro Foorumi

Minulla on voimakas tunne, että läheiseni potee läheisriippuvuutta. Mitkä "taivaanmerkit" antavat kartalla viittauksia ko. riippuvuuteen?

Toisaalta omalla kohdallani, mitkä houkuttelevat läheistiippuvaisten pariin?

 :(

Läheisriippuvuuden taustalla voi olla haasteellisesti aspektoitunut Neptunus, kuten monissa muissakin riippuvuuksissa. Lisäksi syntymäkartan planeettojen sijoittuminen huoneisiin 6-7 voisi viitata tällaiseen, miksei myös Vaaka-tai Kalapainotteisuus. Sen olen ollut kuitenkin huomaavinani, että Vaa´at ovat herkempiä olemaan muista riippuvaisia kuin Kalat, jotka ovat enemmän auttajatyyppiä ja siksi mahdollisia magneetteja kaiken maailman reppanoille.  :crazy2:

Juuri eilen sain erään ex-poikaystäväni syntymätiedot (deittailin vain 3 kk, mutta olin tuntenut jo vuosia sitä ennen) ja hän on ihan avoimesti sanonut olevansa läheisriippuvainen. Käytännössä huomasin silloin aikoinani, että hän on suoranaisesti riippuvainen persoonallisuus (siis persoonallisuushäiriö) ja ehkä vielä passiivis-aggressiivinenkin.

Hän on Au-Leijona, Kuu-Jousimies, AC-Rapu ja Venus nousee. Kartta on hajautustyyliä. Silmiin pistää, että ulkoplaneetat eivät juurikaan aspektoi Aurinkoa ja Kuuta, PAITSI NEPTUNUS, joka tekee neliön Aurinkoon ja puolineliön Kuuhun. Tämähän se jo riittääkin. Miehellä on läheisriippuvuuden lisäksi ollut jopa vuoden mittainen ryyppyputki, jolloin alkoholia on kulunut siis todella suuria määriä.

Herralla Neptunus on Skorpionissa huoneessa 5, Aurinko sijoittuu huoneeseen 2, Kuu huoneeseen 6.

Olen huomannut veden merkkien, erityisesti ravun, takertuvan melkoisesti toisiin. Ilman merkit ovat kyllä sosiaalisia, mutta eivät havaintojeni mukaan kovin takertuvia tiettyihin kanssaeläjiin, vaan elämässä on jatkuvasti tiettyä vaihtelevuutta. Muutaman härän olen huomannut parisuhteessa käyttäytyvän varsin omistavasti, mutta lieneekö tuo sitten läheisriippuvaisuutta vai mustasukkaisuutta...

olen aurinko rapu enkä läheisriippuvutta itsessäni toden totta tunnista
lähi sukulainen vaaka sen sijaan takertuu kaikkeen mikä ympärillä
liikkuu ei voi olla yksin ollut kolme kertaa naimisissa ja viis kihloissa
aina samaa paskaa olisiko minulla näin nousuleijona ollut lapsuudesta asti
mukana olen aina ollut oman tieni kulkija olen kyllä auttavainen mutta silläkin on rajansa ei liity läheisriippuvuuteen, minun sielun syövereihini
ei noin vain tulla seurani suhteen olen kai hiukka nirppa siksi viihdyn
oikein hyvin itseni kanssa :smitten:

Minulla on neptunuksen neliö venukseen ja olen kokenut olevani läheisriippuvainen, jota vastaan taistelen tällä hetkellä.

Asun yksin ja on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun pitää varoa olla takertumatta..

Olen päässyt kylläkin jo pitkälle ja uskoisin osaavani elää asian kanssa. Ilman ammattiapua tämä ei tosin olisi ollut mahdollista.  ;)

Omaan venus kalat

Siis nyt heräsi kysymys että mitä oikeen on läheisriippuvaisuus?  :uglystupid2:

Ovathan kaiki tosiaan läheisistään tavallaan riippuvaisia? Minä ainakin.
Mutta missä se liian raja menee että puhutaan tällä käsitteellä?
Eikö tämä ollut "muotitauti" muutama vuosi sitten?  ::)

Läheisriippuvaisuutta esiintyy yleensä alkoholistiperheissä, joissa puolisot ja lapset sairastuvat läheisriippuvuuteen tukiessaan tietoisesti/tietämättään alkoholistin juomista. Itse olen ollut äitini alkoholismin takia läheisriipuvainen ja olen kai sitä vieläkin, vaikka se ei enää niin selvästi näy. Kuka tahansa ei ole läheisriippuvainen, eikä se tarkoita sitä, että välittää läheisistään. Tässä tietoa läheisriippuvaisuudesta. Ei minusta kovin hyvät neuvot eikä kovin kattava tietopaketti ja aika yleispätevä ja tämän perusteella sopisi melkein kaikkiin, mutta en nopealla googlettamisella löytänyt parempia juttuja.

"LÄHEISRIIPPUVUUS

Läheisriippuvaisuus on suhteellisen helppo tunnistaa, mutta ilmenemismuodot voivat olla hyvinkin yksilöllisiä ja vaihdella ääripäästä toiseen. Ne saattavat myös olla ristiriitaisia keskenään.

Läheisriippuvuuteen johtaa henkilön heikko käsitys omasta itsestään ja huono itsetunto. Hän on usein tukahduttavasta ja sekasortoisesta perheestä, jolla voi olla myös päihdeongelmia. Hänellä voi olla lapsuuden kokemus hylätyksi tulemisesta, rajojen puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista, tuen ja rohkaisun puutteesta, tiukasta, sitovasta kurista tai toisaalta liiallisesta sallimisesta.

Läheisriippuvaisuuden syyt saattavat olla moninaiset ja monimutkaiset, kuten ilmenemismuodotkin. Syiden selvittäminen voi olla hankalaa, koska läheisriippuvainen henkilö syyttää usein itseään ja kieltää muiden syiden olemassaolon. Läheisriippuvuuteen liittyy aina vakava hyväksikäytön riski.

Seuraavassa läheisriippuvuuden tuntomerkkejä. Joissain niistä tulee esiin ristiriitaisuuksia, jotka ovat läheisriippuvaisille tyypillisiä.

-Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus

-Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä

-Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista

-Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
miellyttämisenhalu

-Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan

-Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista

-Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa

-Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii

-Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin

-Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen

-Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä
yksinjäämistä

-Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen

-Heikko itsetunto ja luottamuksen puute

-Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen

-Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä
suuttumus

-Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat

-Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu

-Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista

-Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää

-Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan

-Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin

Läheisriippuvuuden oireet ovat siis moninaiset ja niistä joitain löytyy meistä kaikista. Ongelma oireista tulee vasta sitten, kun ne häiritsevät jokapäiväistä elämää.

Läheisriippuvaisen elämä on kokonaisvaltaisen kaoottista kaiken "muka-pärjäämisen" sisällä. Siitä saattaa seurata masentuneisuutta, apaattisuutta ja elämänhalun menettämistä, jopa itsetuhoisuutta."

 :) Kiitos Ebenia,

näin ensimmäisen tuli mieleen, että tunnen paljon naisia, joilla nuo oireet ovat, mutta vähemmän miehiä.

Se mikä käsitteessä läheisriippuvaisuus minua mietityttää, että kasealle luonteenpiirteitä ikäänkuin kerätään yhteinen nimi ja synnytetään "oireyhtymä". Tuntuu että välillä ihmisillä -joilla on liikaa aikaa ajatella- on tapana kieriskellä tällaisissa oireyhtymissöä ihan vaan ajankuluksi.  :idiot2:

Mutta tosiaan, yleensähän ongelmat ovat todellisia, en tarkoita vähätellä, jos joku tällaisesta kärsii!  :)

voi vitja!tunnen erään rasittavan rapu henkilön jonka pitää koko ajan olla ohjeistamassa joka ikistä asiaa..harmi kun tietäisin syntymäajan niin tekisin kartan..

No minä tunnustaudun lähesriippuvaiseksi, siis yhden i:n verran paranneeksi  ::) Merkit allekirjoituksessa... Eli kaikki nuo läheisriippuvaisuutta indikoivat, tässäkin ketjussa listatut tekijät  ;)

Voiko läheisriippuvainen oppia pois riippuvuudestaan ja olla onnellinen? Lopettaa muiden kautta elämisen ja muiden elämän järjestelyn?

Kaikki nk kärsimys mitä äidilläni on elämästäni - vaikka nyt kaikki on ok - on tämän riippuvuutensa aiheuttamaa. Olin toivonut että vihdoin pääsisi irti, mutta osaako ottaa toisenlaista roolia?

Kuten minä, nyt tässä elämässä kun noususolmu oinaassa, en millään osaisi olla läheisriippuvainen, tuskin tajuan mihin suhdetta tarvittiinkaan..

Heipä hei pitkästä aikaa  :)

Mielenkiintoinen aihe tämä läheisriippuvaisuus.

Sen havaitseminen toisissa on perin helppoa, mutta itsessään sen huomaaminen ei välttämättä ole. Tai päinvastoin: huonolle itsetunnolle kasvanut henkilö saattaa pitää itseään läheisriippuvaisena kunnes tajuaakin, että onkin 'suostunut läheisriippuvaisen persoonan uhriksi'. Tällaisiinkin tapauksiin olen törmännyt hyvinkin lähipiirissä.

(Laitoin tuon väittämän sitaatteihin sen vuoksi, että suurin osahan meistä on tietoinen siitä, että päätämme itse elämästämme sekä siitä miten asioihin suhtaudumme, mutta joukossamme saattaa olla kokemattomampia persoonia, jotka heittäytyvät pitämään itseään uhreina tms.)

Läheisriippuvaisia ihmisiä ovat myöskin sellaiset, jotka roikkuvat vanhoissa  - jo päättyneissä - suhteissa. Se on hyvin surullista, koska he ikäänkuin lopettavat oman elämänsä kehittymisen ja jäävät näihin vanhoihin tilanteisiin vangeiksi. Ja monesti tällaisia tapauksia esiintyy juuri naisten joukosta. Itketään miesvainajan perään tai sitten roikutaan exien lahkeissa, ikäänkuin tämä tekisi jollain lailla hurskaammaksi. Ja siinä lähipiiri saa vain harmaita hiuksia kuunnellessaan jopa tuhansia kertoja tarinoita näistä 'edesmenneistä' sieluista, kun ei niistä voi päästää irti.  :buck2:

Mutta niinhän se on, että mikä on olutta, niin se on menyttä  :-*

Läheisriippuvaisuudessa auttaa mielestäni anteeksianto kaikkein parhaiten.

Sehän se oli Jessenkin opetuksia, samoin kuin Luule Viilman.

...Antaa itselleen anteeksi, että on jäänyt roikkumaan vanhohin kaavoihin, päästää niistä irti ja antaa anteeksi niille, joiden punttiin on jäänyt roikkumaan.

Sotien jälkeen kansallinen identiteettimme haavoittui, samoin ihmisten mieli. Pelko menettämisestä sekä kipeiden tapahtumien kokeminen jäivät tekemään myyräntyötä. Niitä on tukahdutettu viinalla, väkivallalla, syvään painetulla katkeruudella - ja niitähän me olemme nyt tulleet tänne puhdistamaan kollektiivikentästä. Eiköhän siis tehdä sitä eikä syytellä niitä puitteita, joihin olemme itse valinneet syntyä.

Äitimme on antanut meille elämän, ja he tarvitsevat ennen kaikkea rakkauttamme ja hyväksyntäämme kokiessaan pelkoa siitä, miten me elämme niin erilaisissa energioissa kuin he elävät. Mutta meillä ei ole syytä valita uhrina oloa.

Aamen!  :)

Hieno, paljon ajatuksia herättävä kirjoitus Elektra. Kiitos siitä!

Terkuin May - joka jää miettimään omia riippuvuuksiaan, ja niitähän riittää

No mutta kiitos Rakas May  :smitten:

Jos ei tässä iässä ole mitään riippuvuuksia - niin sitten on tullut tuosta fitnesspuolesta tullut pidettyä kiinni tiukasti  :2funny:

Terveisin Push Up Koomikko
Elektra
 ;)  :2funny:

Kiitos, levoton, mielenkiintoisesta aiheesta.
Ja kiitos, Ebeania, läheisriippuvuuden määrittelystä.

Käsitteen määrittelystä vielä: useat mielenterveyden ammattilaiset tuhahtavat koko käsitteelle "läheisriippuvuus". Koulukuntaeroja siis on.

Arkikokemuksena ilmiö on kuitenkin tuttu. Hyvin pitkälle samaa problematiikkaa käsitellään mielestäni myöskin, kun puhutaan liiallisesta kiltteydestä ("Killteydestä kipeät").

Olen pitkään ollut kiinnostunut sekä tästä ilmiöstä että narsismista. Ne tuntuvat olevan kytköksissä toisiinsa monellakin tapaa.

Nyt tätä ketjua lukiessani havahduin huomaamaan, että niillä näyttäisi olevan enemmän yhteistä kuin olen ajatellut. Vaikuttaa siltä, että lapsuudenkokemukset ovat samansuuntaisia. Myös huono itsetunto, riippuvuus muiden mielipiteistä jne. jne.

Lähtökohta vaikuttaa samalta. Mikä siis tekee toisesta läheisriippuvaisen ja toisesta narsistin? Johtuuko se sukupuolesta? Ehkä jostakin aivoperäisestä eroavaisuudesta sukupuolten välillä? Vai onko yksilön saama kasvatus määräävä tekijä? (Tarkoitan tässä kasvatusta hyvin laajassa merkityksessä; myös koko yhteiskunnan antamia malleja ja odotuksia.)

Omaa karttaani en ole vielä ehtinyt katsoa tästä vinkkelistä, täytyy palata siihen myöhemmin, jos jotain mielenkiintoista löytyy.

"Parantua" varmasti voi: tulemalla tietoiseksi. Ja tekemällä uuden tietoisuuden avulla uusia valintoja omassa elämässä.

Ketään toista ei voi parantaa. Ei edes muuttaa.
Vain omaa ajattelua voi.

Ystävyydellä,
Venny

Siltä se näyttää, että pahasti näyttävät minunkin planetta aspektit osoittavan herkkyyspuolelle. Sanoit Venny aivan oikein, paraneminen alkaa asian tiedostamisesta ja kun tälle tielle on lähtenyt, niin vanhaan käyttäytymiseen ei ole enää halua palata. Joskus oikein kauhistuttaa miten sitä onkaan voinut elää niin laput silmillä.  :-X

Ja se vielä, että yleensä koko läheisriippuvuusongelma on koko perheen ongelma ja kulkee sukupolvelta toiselle väärinä käyttäytymismalleina. Kun olen nyt neljä vuotta askarrellut oman ongelmani selvittelytyössä, niin on tullut mieleen kaikenlaisia omiakin teorioita, mistä riippuvuus voisi johtua. Ihan karkeasti voisi sanoa, että kaikenlainen äärimmäinen käyttäytyminen jollakin perheenjäsenellä aiheuttaa toisissa riippuvuutta ja siksi se varmaan yhdistetään niin vahvasti alkoholin käyttäjiin.

Onneksi omalla kartallani on muutama vahva stellium mötikkä ja tulkitsen ne niin, että ehkä ovat antaneet mulle voimaa lähteä purkamaan sotkuisaa vyyhteä. Kiitos siitä   :uranus:  :smitten:

 :aurinko: :vesimies:
 AC  :vaaka:
 :kuu:  :kalat:

Kun nyt näitä ahaa elämyksiä näyttää tulevan aina vaan lisää, niin ajattelin yön yli nukuttuani jatkaa kirjoitustani.

Jos tarkkaan ajattelee, niin läheisriippuvuus on pakkomielteistä toimintaa puhtaimmillaan. Usein siihen liittyy vielä taipumus täydellisyydentavoitteluun ja jos silloin kyvyt ja tavoitteet ovat kaukana toisistaan, niin henkilö alkaa kompensoimaan tätä ristiriitaa ja tällainen käyttäytyminen tuo varmoja ongelmia. Venny kirjoitti "myös yhteiskunta on luomassa näitä ongelmia" on mielipide johon myös yhdyn.

Jos tällainen riippuvainen henkilö joutuu sitten jonkun jostain syystä "äärimmäisesti" käyttäytyvä henkilön läheisyyteen, niin kuin esim. perheenjäsenenä, niin houkutus kompensaatiokäyttäytymiseen on tietysti suuri. Mutta voiko silloin syyttää tätä "äärihenkilöä"? Ei voi jos puhutaan näiden kahden henkilön välisestä suhteesta, eiköhän jokainen aikuinen ole vastuussa itsestään, mutta tilanne on aivan toinen, kun kysymyksessä on perhe, suku tai yhteiskunta.

Jatkan askartelua ongelmani parissa.  :angel:

Hyviä päivän jatkoja kaikille.

Olipas hyvin muotoiltu tuo "äärikäyttäytyminen".

Toisin kuin usein luullaan, ettei läheisriippuvuuden syntyyn tarvita perheeseen välttämättä alkoholistia. Voi siellä olla jokin muukin "virtahepo".

Ihmiset usein ihmettelee, miten on mahdollista, että on tullut haavoitetuksi niin pahasti kuin on tullut, vaikka "kaikki on ollut ihan hyvin". Isä ei ollut juoppo, äiti ei ollut hullu, kukaan ei hakannut eikä käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Mut, mut... Ehkä siellä on ollut jotain muuta. Jotain, joka on estänyt vanhempia tiedostamasta ja vastaamasta riittävästi lapsen tarpeisiin. Narsistisia piirteitä, lievää masennusta, opittuja käyttäytymismalleja... mahdollisuuksia on paljon.

Kasvintaimia hoivaillessani oivalsin: näin hentoja on ihmisen taimetkin! Ei ne kestä yhtään samaa, mitä jo varttuneemmat taimet. Ne on niin herkkiä ja hentoja.

Kasvintaimet kuolee. Lapset sensijaan voivat näyttää selviytyvän ihan hyvin - vaikka sisällä olisi jotain rikkoutunut.

Ja toisin kuin väitetään, kaikki ei suinkaan vahvista. No, ehkä aikuista, mutta ei lasta. On vahvaa näyttöä esim. siitä, että paljon stressiä lapsuudessa kokeneen lapsen stressinsietokyky on aikuisena heikompi kuin turvallisen lapsuuden eläneillä. (Ja vieläpä juuri sellaisen stressin, jota on lapsena kokenut.)

Tässä tullaan siihen turvallisuuteen. Mitä se on? RIITTÄVÄ määrä hoivaa ja rakkautta, perustarpeiden täyttämistä. Tämä selittää myös mielestäni sen, miksi ns. hyvässä perheessäkin voi haavoittua. - Ja toisaalta, miksi joku selviää "helpommalla" kuin toinen.

Lapset ovat erilaisia. Lasten tarpeetkin ovat erilaisia. Yksi pärjää vähemmällä kuin toinen. Kyse on pitkälti synnynnäisistä temperamenttieroista. Oleellista lienee, kuinka tietoisia vanhemmat ovat juuri sen oman yksilöllisen lapsensa tarpeista.

Ja tietysti tässä vielä on tuo sukupolvien ketjukin... Mikä ei tee tätä problematiikkaa yhtään yksinkertaisemmaksi.

Siitä paranemisesta vielä: lapsi on kehittänyt keinon, jolla selviytyä. Joskus se on tämä läheisriippuvuus. Aikuisena se ei enää välttämättä oikein tyydytä, siitä voi olla jopa haittaa. Kun sen tiedostaa, voi alkaa funtsia, voisiko jotain tehdä toisin.

Ja tietysti voi!  :)

Ystävyydellä,
Venny

Kiitos hienoista kirjoituksista!

Myönnän läheisriippuvuuteeni tänäpäivänä. Mutta yritän tulla toimeen sen kanssa.

 :askendentti:  :vaaka:
 :neptunus:  :aspect_con:  :aurinko: ( 2 huone  :skorpioni:) ja  :merkurius: ( 2 huone  :skorpioni: )
ja   :aspect_squ: MC ja  :saturnus: ( 4 huone  :vesimies:)

Läheisriippuvuus tai narsismi eivät ole kuin alemman mielen leikkejä, niistä voi päästä oivalluksen kautta, tai sitten asia pitää käsitellä.. esimerkiksi pari joka leikkisi tuollaista leikkiä keskenään, saattaisi valaistumisen jälkeen nauraa, mitä ihmettä me olimme tekemässä.. siis mikään sairaus tai riippuvuus ei ole koko totuus, mutta mieli pitää muuttaa täysin.

Ajattelen asian niin.. että tästä tai menneestä elämästä jää persoonallisuuteen jäänteitä, jotka alkavat dominoida minäkuvaa suuntaan tai toiseen. Tästä tulee koko minä. Se ei kuitenkaan ole niin. Ehkäpä sekin on karmaa - parempaakaan käsitettä ei ole - mutta siis kumpikin on mielen kahletta. Vapaushan on nurkan takana.   ;)

Hieno aihe ja keskustelu!

Ja mukava 'kuulla' Elektrankin ääntä!  :smitten:

Kyllä minä myönnän itsessäni tiettyä läheisriippuvuutta. Myönnän myös sitä, kuten SA sanoi, että se voi olla myös positiivista, opettavaista.

Uskon, että tällaiselle 'taivaanrannanmaalarille' ja 'vastuuttomalle' maailmanreissaajalle, kulkurille, mitä minäkin olen ollut, läheisriippuvuus on ollut tervetullut oppikoulu. Siinä olen saanut syvemmästi perehtyä läheisen kanssaolemiseen, vastuuseen, velvollisuuksiin ja elää kiinni yhteisössä tämän kaiken kautta.

Varsinkin 'irralliselle' ihmisille tietty muoto läheisriippuvuudesta on hyväksi! Sitten on eri asia kun ollaan tämän muodon ääripäissä. Ja sinnehän saattaa lipsahtaa hyvin huomaamatta itse kukin!

Olen vähän seuraillut tätä keskustelua -- ja pamautanpa oman mielipiteenikin joukon jatkoksi!

Ollaan nyt kyllä niin kulttuurisidonnaisen "syntdrooman" kanssa tekemisessä että hoh- hoh.....Jos joku on sattunut ikinä seuraamaan minkäänlaista keskustelua länsimaisen kulttuurin yksilökeskeisyydestä eli individualismista niin kenties oivaltaa mitä tässä ajan takaa... Vai pitäskö selittää mitä tarkoitan?


En sitä meinaa, ettei se olisi sairasta aikuisen ripustautua toiseen ihmiseen kuin joku pikkulapsi, että itse tykkäisen semmoisesta pidemmänpäälle - vaikka on se niin ihanaa silloin kun on rakastunut...


Onko muuten kokemuksia yhteisökämpistä, kommuuneista tai vastaavista? Itse semmosessa asunu... Siinä voi äkkiä päästä läheisriippuvaisuudestaan!  ;D  ;D



 

  ;D  ;D  ;D   en ihan ::)

En halua häiriköidä mitenkään: minunkin mielestäni on tervettä ainakin silloin tällöin miettiä omaa suhdettaan lähimmäisiin! Mutta kannattaa muistaa se ettei kyseessä ole mikään yleismaailmallinen sairaus tms. - eikö?

Yhtäläillä voitaisiin nähdä sairautena vaikka "business-käyttäytymisen" laajentaminen kaikille elämänalueille, jonka vakavana oireena olisi kaupankäynti läheisissä ihmissuhteissa ja lähimmäisten välineellistäminen oman onnen ja eduntavoittelun välikappaleiksi....

Ottakaa tämä vaan sellaisena välihuomautuksena  ;)  :-X

Olen tuliruusun kanssa samaa mieltä siitä, että läheisriippuvuus on kulttuurisidonnainen "syndrooma". Jos kuitenkin läheiset alkavat vaikuttaa iilimadoilta ja roikkuvat tahdottomina toisissaan ns. kavereina, viihdyttäjinä ja vaikka minä seuranpitäjinä tai hallitsemattomasti käyttäytymällä pakottavat toisen yhteydenpitoon, vaikka henkilö ei ole näitä palveluja pyytänyt, niin mitä teet?  :P Jos ehkä vuosikymmeniä sanoo vaan että no joo joo sopiihan se ja mielessään kiroilee taasko p...le hänen ehdoillaan, niin jotainhan sille pitää tehdä. Tällaisesta on seurauksena että se kuppi pikkuhiljaa täyttyy, koska toinen ei aina voi olla ottavana osapuolena ja sitten se kuohuu yli.  :buck2: Tiedän, eikö voi jo aikaisemmin sanoa sen maagisen sanan EI. Täähän se ongelman ydin juuri onkin. Ei voi sanoa koska nämä läheiset loukkaantuvat syvästi moisesta ei:stä. Ongelmaa ei ole olemassakaan jos siinä pyörii mukana ja tekee mitä on ennenkin tehnyt, ja nimenomaan mitä on ennenkin tehnyt, ei mitään omaa, ei mitään uutta vaan ainostaan sitä samaa mitä muutkin tekevät.

Individualismia en kyllä tämän ongelman aiheuttajaksi allekirjoita, mutta ton kulttuurisidonnaisuuden kyllä, koska olen asunut vuosia ulkomailla ja voinut siellä hyvin ja kun tulin takaisin Suomeen se alkoi mua taas vaivata. Kai mulla on taas lähtö edessä jonnekkin muualle, mutta ensin aijon tän ongelman kyllä täällä Suomessa selvittää, ettei sitten enää tartte tulla tarkastamaan tilannetta uudestaan. >:(

Ai niin vielä, voihan senkin varmaan saada selville miksi voi niin huonosti omassa kulttuurissaan. Nyt kun on jo vähän tietoa astrologiasta, niin aavistelenkin jo syyt ja seuraukset elämässäni.  :coolsmiley:

Arvasin. ;) Nimim. juuri erästä Hofsteden opusta aloittelemassa...

Minusta on ihan hyvä, että välillä muistutetaan myös näkökulman laajentamisesta. Täällä melkoisen individualistisessa kulttuurissa kasvaneena sitä ei useinkaan osaa edes ajatella, miten eri tavalla jossain muualla voitaisiin tuo "läheisriippuvuuskin" nähdä. :)

Samaa mieltä.

Kyllä asioita ja ilmiöitä on hyvä tarkastella mahdollisimman laajassa perspektiivissä.

Vaikka tietysti olemme juuri tämän oman kulttuurimme tuotoksia.

Kiitos todella mielenkiintoisesta keskustelusta.  :smitten:

Iloa, valoa ja lämpöä Teille kaikille toivoen,
Venny

No vielä aiheesta. Läheisriippuvuushan joukko aivan toimimattomia käyttäytymismalleja. Läheisyys on tosi ihanaa niin kauan kun se ei ala ahdistaa ja riippuvaisia me ollaan aina enemmin tai vähemmin toisistamme. Ongelmia syntyy silloin kun aletaan lyöttäytyä yhteen pahaa ulkomaailmaa vastaan ja ylisuojelemaan ryhmän jäseniä. Ja mikä on ensimmäinen ryhmä, no perhe tietenkin ja siksi ne ongelmatkin syntyvät  aikaisin ja ovat vaikeita poistaa.

Luulen että tätä tarvittiin että palasin Suomeen ottamaan asioistani selvää. Nyt lähden paljon keveimmin mielin, koska jätin siellä asuessani paluun mahdolliseksi vaihtoehdoksi, eli on paikka minne mennä. Ja tietystikin siellä on omat ongelmansa, mutta jotka ei minulle kuulu, eikä niitä välttämättä kauheesti mainoistetakaan ja salataan aivan samalla tavalla, kuin tämä Suomessa vellovakin läheisriippuvuus ongelma.

Hyvää päivänjatkoa ja jaksamista.  :) :)

Olen oikeastaan koko elämäni kärsinyt ahdistuksesta ja ollut välillä masentunut. Nyt tätä vyyhteä on alettu purkaa ja sieltä nousi esiin läheisriippuvuus. Vilkaisin karttaani ja sieltähän löytyivät muunmuassa  :aurinko: :aspect_squ: :kuu:,  :neptunus: :aspect_squ: :kuu: ja :neptunus: :aspect_con: :aurinko:.

"Jännää" että tämä asia nousi esiin nyt kun on päällä  :pluto: :aspect_con: :aurinko:.;) Liittyvätköhän ensi kevään :uranus: :aspect_opp: :kuu: ja sen jälkeen  :uranus: :aspect_squ: :aurinko: samaan syssyyn, jää nähtäväksi.

Koen kuitenkin, että kun olen tietoinen tästä, pystyn käsittelemään asiaa ja muuttamaan toimintatapoja ja ehkä jonain päivänä pääsen koko läheisriippuvuudesta. Täältä tullaan elämä!